6.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/9

1)

Onko SEU 4 artiklan 3 kohtaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että kansallisen lainsäädännön puuttuessa niissä sallitaan, että toimivaltainen tuomioistuin ja unionin oikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskeva menettely määräytyvät rikkomiseen syyllistyneen viranomaisen ja rikkomisen muodostavan teon tai laiminlyönnin perusteella, jos näiden kriteerien soveltaminen johtaa siihen, että kanteet käsitellään eri tuomioistuimissa – yleisessä ja hallinnollisessa tuomioistuimessa – noudattaen erilaisia menettelysääntöjä – siviiliprosessilakia [Grazhdansko-protsesualen kodeks, jäljempänä GPK] ja hallintolainkäyttölakia [Administrativnoprotsesualen kodeks, jäljempänä APK] –, jotka edellyttävät erilaisten maksujen, tarkemmin sanottuna määräsuhteisten ja kiinteämääräisten maksujen, suorittamista ja erilaisten edellytysten, kuten tuottamuksen, täyttymisen osoittamista?

2)

Onko SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja tuomiossa Francovich esitettyjä edellytyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että unionin oikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita voidaan käsitellä sopimusvelvoitteista ja sopimuksista annetun lain [Zakon za zadalzheniata i dogovorite, jäljempänä ZZD] 45 ja 49 §:ssä säädetyn kaltaisessa menettelyssä, joka edellyttää suhteellisesti lasketun maksun suorittamista ja tuottamuksen osoittamista, sekä valtion ja kuntien vahingonkorvausvastuusta annetun lain [Zakon za otgovornostta na darzhavata i obshtinite za vredi, jäljempänä ZODOV] 1 §:ssä säädetyn kaltaisessa menettelyssä, joka tosin edellyttää objektiivista vastuuta ja johon liittyy erityissääntöjä, joilla on tarkoitus helpottaa asian saamista tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta jota sovelletaan vain vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet kumottujen lainvastaisten oikeudellisten toimien ja hallintoviranomaisten toteuttaman lainvastaisen teon tai laiminlyönnin seurauksena, ja joka ei kata unionin oikeuden rikkomisia, joihin ovat syyllistyneet muut valtion elimet sellaisten oikeustoimien/laiminlyöntien vuoksi, joita ei ole kumottu asianomaisessa menettelyssä?

3)

Onko direktiivin 94/19 (1) 1 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne sallivat lainsäädännöllisen lähestymistavan, joka vastaa luottolaitoksista annetun lain [Zakon za kreditnite institutsii, jäljempänä ZKI] 36 §:n 3 momentissa ja pankkitalletusten suojasta annetun lain [Zakon za garantirane na vlogovete v bankite, jäljempänä ZGVB] 23 §:n 5 momentissa vahvistettua lähestymistapaa, jonka mukaan se ”edellytys, että luottolaitos ei kyseisellä hetkellä taloudelliseen tilanteeseensa liittyvien syiden vuoksi pysty maksamaan talletuksia eikä se todennäköisesti pysty tekemään sitä lähitulevaisuudessakaan” rinnastetaan sen toteamiseen, että laitos on maksukyvytön, ja sen toimiluvan peruuttamiseen ja jonka mukaan talletusten vakuusjärjestelmä alkaa toimia siitä hetkestä alkaen, kun pankin toimilupa peruutetaan?

4)

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että talletuksen luokittelemiseksi ”talletukseksi, jota ei kyetä maksamaan””toimivaltaisten viranomaisten” on nimenomaisesti määritettävä tehdyn arvioinnin perusteella ja mainitun säännöksen i alakohdan mukaisesti, ettei talletusta kyetä maksamaan, vai salliiko se, että kansallisen lainaukon vuoksi toimivaltaisten viranomaisten arvio ja näkemys päätellään kyseisten viranomaisten muita oikeudellisia toimia koskevan tulkinnan perusteella – tässä esimerkiksi 20.6.2014 tehdyn BNB:n hallintoneuvoston (upravitelen savet, jäljempänä US) päätöksen nro 73 perusteella, jonka nojalla KTB AD asetettiin erityisvalvontaan, tai ne päätellään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten olosuhteiden perusteella?

5)

Kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset olosuhteet, joissa 20.6.2014 tehdyn BNB:n hallintoneuvoston päätöksen nro 73 nojalla kaikki maksut ja liiketoimet keskeytettiin ja tallettajat eivät voineet esittää maksupyyntöjä eivätkä talletukset olleet heidän käytettävissään 20.6.2014–6.11.2014, onko lähdettävä siitä, että kaikkia suojattuja eräpäivättömiä talletuksia (jotka voidaan ottaa käyttöön ilman ennakkoilmoitusta ja jotka on pyynnöstä maksettava heti) on pidettävä direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettuina talletuksina, joita ei kyetä maksamaan, vai tarkoittaako edellytys, jonka mukaan kyse on talletuksesta, joka ”on erääntynyt ja lankeaa maksettavaksi ja jota luottolaitos ei ole maksanut”, sitä, että tallettajien on pitänyt pyytää luottolaitosta suorittamaan maksu (maksupyynnöllä tai kehotuksella), mutta pyyntöä ei ole noudatettu?

6)

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/14 (2) johdanto-osan kahdeksatta perustelukappaletta tulkittava siten, että toimivaltaisten viranomaisten harkintavaltaa 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan mukaisessa arvioinnissa on joka tapauksessa rajoitettu i alakohdan toisessa virkkeessä vahvistetulla määräajalla, vai sallivatko ne ZKI:n 115 §:ssä säädetyn kaltaisen erityisvalvonnan harjoittamiseksi, että talletuksia ei kyetä maksamaan aikana, joka ylittää direktiivissä säädetyn määräajan?

7)

Onko direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdalla ja 10 artiklan 1 kohdalla välitön oikeusvaikutus ja annetaanko niillä talletusten vakuusjärjestelmään liittyneeseen pankkiin tehtyjen talletusten haltijoille sen lisäksi, että heillä oikeus järjestelmästä maksettavaan korvaukseen direktiivin 94/19 7 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun määrään asti, myös oikeus saattaa valtio vastuuseen unionin oikeuden rikkomisesta nostamalla kanne niitä viranomaisia vastaan, jotka ovat velvollisia määrittämään, ettei talletuksia kyetä maksamaan, suojatun talletuksen viivästyneestä maksusta aiheutuneen vahingon korvaamiseksi, jos 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettu päätös on tehty direktiivissä vahvistetun viiden päivän määräajan jälkeen ja tämä viivästyminen johtuu tervehdyttämistoimenpiteestä, jolla on tarkoitus suojata pankkia maksukyvyttömyydeltä ja jonka kyseinen viranomainen on hyväksynyt, vai sallitaanko niissä pääasian kaltaisissa olosuhteissa ZKI:n 79 §:n 8 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan BNB, sen elimet ja niiden valtuuttamat henkilöt vastaavat valvontatehtäviensä hoitamisen yhteydessä aiheutuneista vahingoista vain silloin, kun ne on aiheutettu tahallisesti?

8)

Onko unionin oikeuden rikkominen sen vuoksi, että toimivaltainen viranomainen ei ole tehnyt direktiivin 94/19 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettua päätöstä, ”riittävän ilmeinen rikkominen”, joka voi olla perusteena jäsenvaltion vahingonkorvausvastuulle, kun valvontaviranomaisia vastaan on nostettu kanne, ja mitä edellytyksiä tällöin sovelletaan ja onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että a) pankkitalletusten vakuusrahastolla [Fond za garantirane na vlogovete v bankite, jäljempänä FGVB] ei ollut riittävästi varoja kaikkien suojattujen talletusten maksamiseksi; b) ajanjaksona, jona maksut oli keskeytetty, luottolaitos asetettiin erityisvalvontaan sen suojaamiseksi maksukyvyttömyydeltä; c) kantajan talletus maksettiin, kun BNB oli todennut, että tervehdyttämistoimenpiteet olivat tuloksettomia, ja [d)] kantajan talletus maksettiin korkoineen, jotka oli laskettu ajalta 20.6.2014–6.11.2014?