15.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/15

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen 19 artiklan 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta, kun sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa on ensin vaadittu vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua, haetaan vain asetuksen 20 artiklassa tarkoitettujen väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä, ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on saman asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian, haetaan myöhemmin samojen toimenpiteiden määräämistä, oli kysymys sitten väliaikaisesta tai lopullisesta määräämisestä.

2)

Siitä, että jäsenvaltion tuomioistuimessa saatetaan vireille väliaikaista oikeussuojaa koskeva menettely tai että tällaisessa menettelyssä tehdään päätös, eikä tehdyn hakemuksen tai tehdyn päätöksen mistään osatekijästä ilmene, että väliaikaisesta oikeussuojasta päättävä tuomioistuin on toimivaltainen asetuksessa N:o 2201/2003 tarkoitetuin tavoin, ei välttämättä seuraa, että olisi poissuljettua, että on olemassa mahdollisesti tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sallittu väliaikaista oikeussuojaa koskevaan hakemukseen liittyvä pääasiaa koskeva hakemus tai kanne, johon sisältyy seikkoja, jotka osoittavat, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on toimivaltainen tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

3)

Jos tuomioistuimella, jossa asia on myöhemmin saatettu vireille, ei siitä huolimatta, että se on yrittänyt hankkia selvitystä asianosaiselta, joka vetoaa vireilläolovaikutukseen, tuomioistuimelta, jossa asia on ensin saatettu vireille, sekä keskusviranomaiselta, ole käytettävissään mitään tietoja, joiden perusteella se voisi määrittää, mitä asiaa toisessa tuomioistuimessa vireille saatettu asia koskee, ja jotka osoittaisivat erityisesti tämän tuomioistuimen asetuksen N:o 2201/2003 mukaisen toimivallan, ja erityisten olosuhteiden vuoksi lapsen etu edellyttää sellaisen ratkaisun tekemistä, joka voidaan tunnustaa muissa kuin sen tuomioistuimen sijaintijäsenvaltiossa, jossa asia on myöhemmin saatettu vireille, viimeksi mainitun tuomioistuimen on, odotettuaan kohtuullisen ajan vastauksia esitettyihin kysymyksiin jatkettava käsiteltäväkseen saatetun hakemuksen tai kanteen tutkimista. Tämän kohtuullisen ajan kestossa on otettava huomioon lapsen etu kysymyksessä olevalle riita-asialle ominaisten seikkojen perusteella.