EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011PC0658
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on guidelines for trans-European energy infrastructure and repealing Decision No 1364/2006/EC
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta
/* KOM/2011/0658 lopullinen - 2011/0300 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta /* KOM/2011/0658 lopullinen - 2011/0300 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Euroopan energiainfrastruktuurin
uudenaikaistaminen ja laajentaminen ja verkkojen yhteenliittäminen yli rajojen
vaatii vielä laajoja toimia, jotta voidaan saavuttaa kilpailukykyä, kestävyyttä
ja toimitusvarmuutta koskevat unionin keskeiset energiapoliittiset tavoitteet. Tästä syystä 17. marraskuuta 2010 annetussa
komission tiedonannossa Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020
ja sen jälkeen[1]
peräänkuulutettiin uutta EU:n energiainfrastruktuuripolitiikkaa koordinoimaan
ja optimoimaan verkon kehittämistä koko mantereen laajuisesti. Tiedonannossa
vahvistettiin tarve uudistaa perinpohjaisesti Euroopan laajuisia
energiaverkkoja (TEN-E) koskeva politiikka ja rahoituskehys. Uusi energiainfrastruktuuripolitiikka on
välttämätön sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus
saadaan toimimaan käytännössä, että energian sisämarkkinat saadaan toteutettua
ja eristyneet alueet saadaan liitettyä verkkoon, että energian vaihtoehtoiset
toimitus- tai siirtoreitit ja lähteet saadaan käyttöön ja että uusiutuvia
energialähteitä kehitetään ja ne voivat kilpailla perinteisten energialähteiden
kanssa. Tätä korosti myös 4. helmikuuta 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto. Komissio antoi 29. kesäkuuta 2011 tiedonannon Eurooppa
2020 -strategiaa tukeva talousarvio seuraavasta monivuotisesta
rahoituskehyksestä (2014–2020)[2].
Siinä ehdotetaan, että perustetaan Verkkojen Eurooppa -väline, jonka avulla
pyritään saattamaan valmiiksi ensisijaiset energia-, liikenne- ja digitaaliset
infrastruktuurit. Välineeseen osoitetaan 40 miljardia euroa, josta 9,1
miljardia energia-alalle[3]. Tässä ehdotuksessa esitetään Euroopan
laajuisten energiaverkkojen viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta
koskevat säännöt, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn
sopimuksen energiapoliittiset tavoitteet eli varmistaa energian
sisämarkkinoiden toiminta, taata unionin energiansaanti, edistää
energiatehokkuutta ja uusien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä
sekä edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä. Erityisesti tällä asetuksella pyritään
saavuttamaan energian sisämarkkinoiden täydellinen yhdentyminen, muun muassa
varmistamalla, ettei yksikään jäsenvaltio ole eristyksissä Euroopan verkoista.
Se edistää myös kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua, koska sen avulla
unioni voi saavuttaa tavoitteensa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20
prosentilla[4],
parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla ja nostaa uusiutuvien
energialähteiden osuus 20 prosenttiin energian loppukäytöstä vuoteen 2020
mennessä, samalla kun varmistetaan energian toimitusvarmuus ja jäsenvaltioiden
välinen solidaarisuus. Näiden tavoitteiden kautta tämä ehdotus
edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja tuo koko Euroopan
unionille kilpailukykyyn ja taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen
yhteenkuuluvuuteen liittyviä hyötyjä. Tästä syystä tässä aloitteessa määritellään
vuoteen 2020 ja siitä eteenpäin ulottuvaksi ajanjaksoksi rajallinen määrä
Euroopan laajuisia ensisijaisia energiakäytäviä ja -alueita, jotka kattavat
sähkö- ja kaasuverkot sekä öljyn ja hiilidioksidin siirtoinfrastruktuurin,
joissa Euroopan unionin toiminnasta saadaan eniten hyötyä. Nämä ensisijaiset
käytävät ja alueet pyritään toteuttamaan –
sujuvoittamalla lupamenettelyjä, jotta niiden
kestoa voidaan merkittävästi lyhentää yhteistä etua koskevissa hankkeissa ja
jotta voidaan lisätä yleisön osallistumista tällaisten hankkeiden
toteuttamiseen ja parantaa hankkeiden yleistä hyväksyntää; –
helpottamalla sähkö- ja kaasualan yhteistä etua
koskevien hankkeiden sääntelyllistä kohtelua jakamalla kustannukset
saavutettujen hyötyjen perusteella ja varmistamalla, että hyväksytyt tuotot
vastaavat riskejä; –
varmistamalla yhteistä etua koskevien hankkeiden
toteutus tarjoamalla tarvittavaa markkinaehtoista ja suoraa EU:n rahoitustukea.
Viimeksi mainitun osalta tällä ehdotuksella luodaan pohja sille, että yhteistä
etua koskevat hankkeet voivat saada EU:n rahoitustukea Verkkojen Eurooppa
-välineestä, josta annetaan erillinen lainsäädäntöehdotus. Ehdotus on strateginen prioriteetti komission
vuoden 2011 työohjelmassa. Yleinen tausta Energiainfrastruktuurin yhteenliittämistä ja
mukauttamista uusia tarpeita vastaaviksi koskeva haaste on mittava ja polttava
ja koskee kaikkia energiasektoreita. Sähköverkkoja on parannettava ja
uudenaikaistettava, jotta kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Tämä kasvu
johtuu merkittävästä siirtymästä koko energian arvoketjussa ja energialähteiden
valinnassa. Verkkoja on myös kiireellisesti laajennettava ja niiden
kapasiteettia on lisättävä, muun muassa sähkönsiirron valtaväylien avulla,
markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi ja verkon nykyisen turvallisuustason
ylläpitämiseksi, mutta erityisesti uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön
siirtämiseksi ja sen tuotannon tasapainottamiseksi. Tällaisen sähkön tuotannon
arvioidaan yli kaksinkertaistuvan vuosina 2007–2020. Samaan aikaan EU:n
vuodelle 2020 asettamien energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden
osuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää verkkojen suurempaa
innovatiivisuutta ja älykkyyttä sekä siirto- että jakelutasolla. Tämä voidaan
toteuttaa erityisesti hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa. Olettaen että kaasun tarjonta pysyy vakaana,
kaasu tulee tulevinakin vuosikymmeninä olemaan keskeisessä asemassa EU:n
energiavalikoimassa ja sen merkitys kasvaa varapolttoaineena teholtaan
vaihtelevassa sähköntuotannossa. Keskipitkällä aikavälillä omien perinteisten
kaasuvarojen ehtyminen edellyttää kasvavaa ja monipuolisempaa tuontia.
Kaasuverkkoihin kohdistuu uusia joustavuusvaatimuksia, jotka lisäävät tarvetta
kaksisuuntaisille putkijohdoille, suuremmalle varastointikapasiteetille ja
joustaville toimituslähteille, mukaan lukien nesteytetty maakaasu (LNG) ja
paineistettu maakaasu (CNG). Kun otetaan huomioon öljyn asema
energialähteiden valikoimassa tulevina vuosikymmeninä, on strategisesti tärkeää
varmistaa keskeytymättömät raakaöljyn toimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa
sijaitseviin EU:n sisämaavaltioihin, jotka ovat nykyisin riippuvaisia
rajallisista toimitusreiteistä. Hiilidioksidin talteenotto- ja
varastointiteknologiat pienentäisivät hiilidioksidipäästöjä suuressa
mittakaavassa ja mahdollistaisivat fossiilisten polttoaineiden käytön, sillä
fossiiliset polttoaineet pysyvät tärkeänä energialähteenä sähköntuotannossa
myös tulevina vuosikymmeninä. Rajat ylittävän hiilidioksidin siirtoverkon
tuleva kehittäminen edellyttää, että infrastruktuurin suunnittelu ja
kehittäminen Euroopan tasolla aloitetaan heti. Komissio arvioi energianeuvostolle kesäkuussa
2011 antamassaan kertomuksessa[5],
että Euroopan kannalta merkittävien energiainfrastruktuurien
kokonaisinvestointitarve vuoteen 2020 mennessä on noin 200 miljardia euroa,
joka jakautuu seuraavasti: –
noin 140 miljardia euroa korkeajännitteisiin sähkönsiirtojärjestelmiin
maalla ja merellä sekä varastointiin ja älykkäisiin verkkosovelluksiin siirto-
ja jakelutasolla; –
noin 70 miljardia euroa korkeapaineisiin kaasunsiirtoputkiin
(EU:hun tuleviin ja jäsenvaltioiden välisiin), varastoihin, nesteytetyn/paineistetun
maakaasun (LNG/CNG) terminaaleihin ja vastakkaisvirtausinfrastruktuuriin; –
noin 2,5 miljardia euroa hiilidioksidin
siirtoinfrastruktuuriin. Investointien määrät kasvavat vuosina
2011–2020 noin 30 prosenttia kaasun osalta ja jopa 100 prosenttia sähkön osalta
nykytasoon verrattuna. Nämä investointihaasteet ja investointien kiireellisyys
erottavat energiainfrastruktuurit selvästi muiden alojen infrastruktuureista,
sillä energiaverkot ovat ennakkoedellytys vuodelle 2020 asetettujen energia- ja
ilmastotavoitteiden ja pidemmän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Tärkeimpiä yksilöityjä esteitä, jotka voivat –
jos tilanteen oletetaan säilyvän muuttumattomana – estää investointeja
toteutumasta tai siirtää niitä kauas vuoden 2020 määräajan tuolle puolen, ovat
lupien myöntämiseen liittyvät ongelmat (pitkälliset ja tehottomat
lupamenettelyt ja kansalaisten vastustus), sääntelyyn liittyvät ongelmat
(toimintakehys ei sovellu Euroopan ensisijaisten infrastruktuurikäytävien ja
-aloitteiden toteuttamiseen) ja rahoitukseen liittyvät ongelmat (toimijoiden
rajallinen rahoituskapasiteetti, mukautettujen rahoitusvälineiden ja riittävän
tuen puute). Voimassa olevat säännökset ja määräykset TEN-E-kehys kehitettiin ja muotoiltiin
1990-luvulla peräkkäisillä TEN-E-suuntaviivoilla sekä
TEN-E-rahoitusasetuksella. Vuonna 2006 annetuissa Euroopan laajuisia
energiaverkkoja koskevissa suuntaviivoissa[6]
luetellaan noin 550 hanketta, jotka voivat saada yhteisön tukea. Hankkeet on
jaoteltu seuraaviin kolmeen luokkaan: Euroopan etua koskevat hankkeet (yhteensä
42), ensisijaiset hankkeet ja yhteistä etua koskevat hankkeet. Hankkeet
kattavat ainoastaan sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin. Huhtikuussa 2010
julkaistussa kertomuksessa Euroopan laajuisten energiaverkkojen toteuttamisesta
vuosina 2007–2009[7]
todettiin, että vaikka TEN-E-politiikka on vaikuttanut myönteisesti valittuihin
hankkeisiin antamalla niille poliittista näkyvyyttä, siltä puuttuu ylhäältä
alas -lähestymistapa eikä se ole tarpeeksi hyvin kohdennettu ja riittävän joustava,
jotta se voisi täyttää määritellyt infrastruktuuripuutteet. TEN-rahoitusasetuksessa[8], joka annettiin 20. kesäkuuta
2007, vahvistetaan ehdot osarahoituksen antamiselle TEN-E-hankkeille. Tähän on
osoitettu 155 miljoonan euron määrärahat vuosiksi 2007–2013. TEN-E-ohjelman
rahoitusvarat ja rakenne ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi, kun
otetaan huomioon meneillään oleva perustava muutos kohti vähähiilistä
energiajärjestelmää ja sen myötä energiainfrastruktuureissa tulevina vuosina
tarvittavat merkittävät muutokset ja investoinnit (rajallinen budjetti, ei
riskinhallintavälineitä, ei EU:n ulkopuolista rahoitusta, riittämätön synergia
muiden EU:n rahastojen kanssa). Talous- ja rahoituskriisin johdosta
perustetussa Euroopan energia-alan elvytysohjelmassa[9] on ensimmäistä kertaa osoitettu
merkittäviä kertaluonteisia rahoitusmääriä (noin 3,85 miljardia euroa)
rajalliselle määrälle tukikelpoisia hankkeita kaasu- ja sähköinfrastruktuurien,
merituulivoiman ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin demonstrointihankkeiden
aloilla. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun
politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Tämä aloite on osa älykkään, kestävän ja
osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaa[10],
jonka lippulaivahankkeessa ”Resurssitehokas Eurooppa” energiainfrastruktuurit
ovat keskeisessä asemassa. Siinä korostetaan
tarvetta parantaa Euroopan verkot nopeasti ”älykkääksi superverkoksi”, joka
liittää verkot yhteen koko mantereen laajuisesti ja joka mahdollistaa
erityisesti uusiutuvien energialähteiden liittämisen verkkoon. Tässä aloitteessa määritellyt ensisijaiset käytävät
ja alueet ja siinä ehdotetut lupien myöntämiseen, sääntelyyn ja rahoitukseen
liittyvät toimenpiteet ovat täysin linjassa näiden tavoitteiden kanssa. Ehdotuksella on tarkoitus korvata voimassa
olevat TEN-E-suuntaviivat. Se muodostaa loogisen kokonaisuuden Verkkojen
Eurooppa -välineen kanssa, joka on kehitetty korvaamaan nykyinen
TEN-rahoitusasetus. Tämä aloite edistää myös olennaisesti kahden
vuodelle 2020 asetetun sitovan tavoitteen eli uusiutuvien energialähteiden 20
prosentin osuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin[11] vähennyksen saavuttamista
kustannustehokkaalla tavalla, ja sen avulla pyritään noudattamaan komission
tiedonannossa Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen
vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 esitettyä etenemispolkua sekä EU:n
pitkän aikavälin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia
vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna[12]. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
11 artiklan mukaisesti ehdotuksessa nykyiset ympäristönsuojeluvaatimukset
sisällytetään energiainfrastruktuurien toteuttamiseen. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA
VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET Kuulemiset, tiedonkeruu ja
asiantuntijatiedon käyttö Ehdotuksen pohjana on käytetty laajasti
jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kannanottoja, joita on saatu eri yhteyksissä
(korkean tason konferenssit, työryhmät, seminaarit), mukaan lukien julkiset
kuulemiset lupien myöntämisestä ja infrastruktuurihankkeiden rahoittamisesta
hankejoukkovelkakirjojen avulla[13].
Ehdotettujen toimintavaihtoehtojen vaikutuksia analysoitiin vuonna 2010 ja 2011
toteutetuissa vaikutusten arvioinneissa, joissa käytettiin erilaisten mallien
ja lukuisten selvitysten tuloksia. Erilliset selvitykset teetettiin
investointitarpeista, lupien myöntämisestä ja rahoituskysymyksistä. Molemmissa
vaikutusten arvioinneissa tarkasteltiin vaihtoehtojen taloudellisia,
yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia ottaen huomioon toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaatteet. Vaikutusten arviointi Vuonna 2010 tehdyssä ensimmäisessä vaikutusten
arvioinnissa keskityttiin uuden aloitteen soveltamisalaan sen kattamien
energiasektoreiden suhteen, sen rakenteeseen painopisteiden määrittelyn ja
yhteistä etua koskevien hankkeiden valinnan suhteen sekä alueellisen
koordinoinnin ja yhteistyön muotoon ja lupien myöntämisen yleisiin
periaatteisiin. Tämän ensimmäisen analyysin perusteella vuoden
2011 vaikutusten arvioinnissa analysoitiin huomattavasti yksityiskohtaisemmin
lupien myöntämiseen ja julkiseen kuulemiseen sekä sääntelyyn ja rahoitukseen
liittyviä toimintavaihtoehtoja, joita olisi sovellettava yhteistä etua
koskeviin hankkeisiin, jotka hyväksytään toteutettaviksi aiemmin määriteltyjen
infrastruktuuripainopisteiden joukosta. Kunkin yksilöidyn esteen osalta
arvioitiin, mitä toimivia ja kustannustehokkaita ratkaisuja on saatavilla. Lupien myöntäminen ja julkinen kuuleminen Analyysissa verrattiin kolmea vaihtoehtoa:
yhteiseen etuun perustuvan järjestelmän luominen; lupaprosessin organisointia
ja kestoa koskevat säännöt, erityisesti keskitetty palvelupiste ja määräaika;
ja näiden kahden vaihtoehdon yhdistelmä. Luontodirektiiviin liittyvien toimenpiteiden
osalta Euroopan yhteiseen etuun perustuvalla järjestelmällä odotetaan oleva
merkittävä vaikutus paikalliseen kasvistoon ja eläimistöön ainoastaan erittäin
pienessä joukossa yhteistä etua koskevia hankkeita, joiden on todettu olevan
mahdollisesti ristiriidassa Natura 2000 -alueiden kanssa. Nämä hankkeet ovat
kuitenkin olennaisen tärkeitä energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden
saavuttamiseksi. Kaikkein myönteisin kokonaisvaikutus
arvioidaan olevan viimeksi mainitulla toimintavaihtoehdolla, sillä se johtaisi
lähes kaikkien tarvittavien yhteistä etua koskevien hankkeiden valmistumiseen
vuoteen 2020 mennessä, kunhan sääntelyn ja rahoituksen alalla toteutetaan
asianmukaiset toimenpiteet. Ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset
työllisyyteen ja taloudelliset vaikutukset bkt:hen arvioidaan muita vahvemmiksi
tässä toimintavaihtoehdossa, koska kaikki yhteistä etua koskevat hankkeet
toteutuisivat. Myös hallintokustannuksissa saavutettaisiin huomattava säästö. Sääntelykysymykset Analyysissa verrattiin kolmea vaihtoehtoa:
rajat ylittävä kustannusten jakaminen, investointikannustimet ja näiden kahden
vaihtoehdon yhdistelmä. Analyysi osoittaa, että sekä ennakoiva rajat
ylittävä kustannustenjakomekanismi että hankkeen toteuttajalle aiheutuvaa
riskiä vastaavat kannustimet ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa
sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttaminen, joiden
kannattavuuteen liittyy haasteita. Näiden toimien taloudelliset, sosiaaliset ja
ympäristövaikutukset ovat mittavat ja myönteiset. Rahoitus Jotta voitaisiin arvioida kaikkia
infrastruktuurien kehittämiseen liittyviä mahdollisia toimenpiteitä,
analyysissa käsiteltiin myös neljää rahoitusvaihtoehtoa, vaikka niitä koskevat
poliittiset toimenpiteet muotoillaankin vasta Verkkojen Eurooppa -välineessä.
Vaihtoehdot olivat seuraavat: riskinjakovälineiden käyttö (mukaan lukien hankejoukkovelkakirjat
ja takuut), riskipääomavälineiden käyttö (mukaan lukien pääomaosakkuudet),
avustusten myöntäminen hanketutkimuksille ja rakentamiselle sekä avustusten,
riskinjakovälineiden ja riskipääomavälineiden yhdistelmä. Viimeksi mainitulla toimintavaihtoehdolla on
myönteisin kokonaisvaikutus, koska siinä kumuloituvat yksittäisten
vaihtoehtojen myönteiset vaikutukset. Se tarjoaa joustavan yhdistelmän
markkinaehtoisia välineitä ja suoraa rahoitustukea ja johtaa synergioihin ja
tehokkuuden paranemiseen tarjoamalla kustannustehokkaimman ratkaisun kunkin
hankkeen erityisiin riskeihin nähden. Tämä vaihtoehto vastaa myös Verkkojen
Eurooppa -välineessä ehdotettuja toimenpiteitä. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotetussa asetuksessa asetetaan etusijalle
12 strategista Euroopan laajuista energiainfrastruktuurikäytävää ja -aluetta.
Siinä vahvistetaan säännöt sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden
yksilöimiseksi määritellyissä energiainfrastruktuuriluokissa, jotka ovat välttämättömiä
näiden ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamiseksi. Tätä varten siinä
vahvistetaan valintaprosessi, joka perustuu alueellisiin asiantuntijaryhmiin ja
jossa Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolla (ACER) on
neuvoa-antava asema. Lopullisen päätöksen yhteistä etua koskevien hankkeiden
unionin laajuisesta luettelosta tekee komissio. Luettelo päivitetään kahden
vuoden välein. Alueelliset asiantuntijaryhmät ja Energia-alan
sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto vastaavat yhteistä etua koskevien
hankkeiden toteutuksen seurannasta ja arvioinnista. Komissio voi nimittää
eurooppalaisen koordinaattorin yhteistä etua koskevilla hankkeille, jotka ovat
ajautuneet vaikeuksiin. Ehdotuksessa vahvistetaan yhteiseen etuun
perustuva järjestelmä yhteistä etu koskeville hankkeille. Järjestelmässä
annetaan yhdelle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle kussakin
jäsenvaltiossa vastuu yhteistä etua koskevien hankkeiden lupaprosessin
koordinoinnista ja valvonnasta. Lisäksi siinä vahvistetaan avoimuutta ja
yleisön osallistumista koskevat vähimmäisvaatimukset ja määritellään
lupaprosessin pisin sallittu kesto. Ehdotuksessa selvennetään, että yhteistä
etua koskevat hankkeet voidaan tietyin ehdoin toteuttaa ”yleisen edun kannalta
pakottavista syistä”, joista säädetään direktiiveissä 92/43/EY ja 2000/60/EY.
Nämä toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa toiminnan tavoitteeseen, sillä niillä
pyritään saavuttamaan kansallisten hallinnollisten menettelyjen
yhdenmukaistaminen vähimmäistasolla siten, että voidaan helpottaa yhteistä etua
koskevien hankkeiden (pääasiassa rajat ylittävää) toteuttamista. Jäsenvaltiot
voivat vapaasti suunnitella tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen
edellyttämät erityiset sisäiset menettelynsä kansallisen oikeusjärjestelmiensä mukaisesti. Ehdotetussa asetuksessa vahvistetaan menetelmä
ja prosessi yhdenmukaistetun, energiajärjestelmän laajuisen
kustannus-hyötyanalyysin tekemiselle sähkö- ja kaasualan yhteistä etua
koskevista hankkeista. Tämän menetelmän pohjalta siinä annetaan kansallisten
sääntelyviranomaisten ja ACERin tehtäväksi näiden alojen yhteistä etua
koskevien hankkeiden kustannusten jakaminen rajojen yli sen mukaan, kuinka
paljon hyötyä niistä aiheutuu jäsenvaltioille, joita hankkeet koskevat joko
suoraan tai välillisesti. Kansallisia sääntelyviranomaisia pyydetään myös
tarjoamaan tariffien kautta asianmukaisia kannustimia sellaisten yhteistä etua
koskevien hankkeiden toteuttamiselle, joihin kohdistuu perustelluista syistä
tavallista suurempia riskejä. Lisäksi asetuksessa määritellään ehdot, joiden
mukaisesti yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada Verkkojen Eurooppa
-välineestä unionin rahoitustukea sekä tutkimuksiin (saatavilla kaikkiin
yhteistä etua koskeviin hankkeisiin öljysektorin hankkeita lukuun ottamatta) että
töihin (saatavilla kaikkiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin älykkäiden
verkkojen ja hiilidioksidin alalla ja kaikkiin tietyt ehdot täyttäviin sähkö-
ja kaasualan yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, etenkin niihin, joista on
tehty päätös rajat ylittävästä kustannusten jaosta). Oikeusperusta Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen (SEUT) 172 artiklaan. SEUT-sopimuksen 171 artiklan 1 kohdan
mukaan ”unioni vahvistaa joukon suuntaviivoja, jotka koskevat suunniteltujen
toimien tavoitteita, painopisteitä ja pääperiaatteita Euroopan laajuisten
verkkojen alalla; näissä suuntaviivoissa yksilöidään yhteistä etua koskevat
hankkeet”. SEUT-sopimuksen 172 artiklassa määrätään, että suuntaviivat ja muut
171 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet hyväksytään
yhteispäätösmenettelyllä. Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan tähän
ehdotukseen, koska energia-asiat eivät kuulu unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. Energiansiirtoinfrastruktuuri on luonteeltaan ja vaikutuksiltaan
Euroopan laajuinen tai ainakin rajat ylittävä. Jäsenvaltiotason sääntely ei
sovellu tässä tapauksessa, sillä yksittäisillä kansallisilla hallinnoilla ei
ole toimivaltaa käsitellä näitä infrastruktuureja kokonaisuudessaan.
Taloudelliselta kannalta energiaverkkojen kehittäminen voidaan toteuttaa
parhaiten, kun sitä suunnitellaan koko Euroopan näkökulmasta, joka kattaa sekä
EU:n että jäsenvaltioiden toimet molempien toimivaltuuksia kunnioittaen. Siksi
ehdotettu asetus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate ja sääntelytavan
valinta Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen
asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon unionin tasolla
vahvistetut energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet sekä riittävien
energiainfrastruktuurien kehittämisen kohtaamat esteet. Valittu oikeudellinen
väline on asetus, jota sovelletaan sellaisenaan ja joka on kaikilta osiltaan
velvoittava. Tällainen toimenpide on välttämätön, jotta voidaan varmistaa
ensisijaisten energiainfrastruktuurien toteuttaminen vuoteen 2020 mennessä. Etenkin sellaisen lupien myöntämistä koskevan
kehyksen vahvistaminen, jossa toimivalta on kansallisilla viranomaisilla, johon
sisältyy selkeät määräajat ja jossa lupaprosessi voidaan toteuttaa kansallisten
erityispiirteiden mukaan, on oikeassa suhteessa tavoitteeseen, jonka mukaan
lupaprosessia on nopeutettava. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Tämän ehdotuksen kaikkia
talousarviovaikutuksia käsitellään Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaan
asetusehdotukseen liittyvässä rahoitusselvityksessä. 5. LISÄTIETOJA Lainsäädännön kumoaminen Ehdotuksen hyväksyminen johtaa päätöksen N:o
1364/2006/EY kumoamiseen 1. tammikuuta 2014 alkaen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta
sellaisen rahoitustuen antamiseen, jatkamiseen tai muuttamiseen, jonka komissio
on myöntänyt voimassa olevan TEN-rahoitusasetuksen nojalla julkaistujen
ehdotuspyyntöjen pohjalta tämän päätöksen kohteena oleville hankkeille tai
rakennerahastoista tuetuille TEN-E-hankkeille. Euroopan talousalue (ETA) Ehdotus on Euroopan talousalueen kannalta
merkittävä, minkä vuoksi se olisi ulotettava kattamaan myös Euroopan
talousalue. 2011/0300 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien
suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 172 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[14],
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[15], noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1)
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta
2010 komission ehdotuksen uuden Eurooppa 2020 -strategian käyttöönotosta. Yksi
Eurooppa 2020 -strategian[16]
painopisteistä on kestävä kasvu, joka saavutetaan edistämällä
resurssitehokkaampaa, ympäristömyötäisempää ja kilpailukykyisempää taloutta.
Energiainfrastruktuurit nostetaan keskeiseen asemaan strategian
lippulaiva-aloitteessa ”Resurssitehokas Eurooppa”, jossa korostetaan tarvetta
parantaa Euroopan verkkoja nopeasti siten, että ne voidaan liittää yhteen koko
mantereen laajuisesti ja mahdollistetaan erityisesti uusiutuvien
energialähteiden liittäminen verkkoon. (2)
Komission tiedonannossa Energiainfrastruktuurien
painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua
eurooppalaista energiaverkkoa varten[17]
sekä sen pohjalta 28 päivänä helmikuuta 2011 annetuissa liikenne-,
televiestintä- ja energianeuvoston päätelmissä ja 6 päivänä heinäkuuta 2011
annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa peräänkuulutettiin uutta
energiainfrastruktuuripolitiikkaa, jonka avulla voidaan optimoida verkkojen
kehittäminen Euroopan tasolla vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona ja sen
jälkeen, jotta unioni voisi saavuttaa kilpailukykyä, kestävyyttä ja
toimitusvarmuutta koskevat keskeiset energiapoliittiset tavoitteensa. (3)
Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut
Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta nykyaikaistaa ja laajentaa Euroopan
energiainfrastruktuuria ja liittää verkot yhteen yli rajojen, jotta
jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus saataisiin toimimaan käytännössä,
saataisiin käyttöön vaihtoehtoisia energian toimitus- tai kauttakulkureittejä
ja lähteitä ja uusiutuvia energialähteitä kehitettäisiin siten, että ne voivat
kilpailla perinteisten energialähteiden kanssa. Eurooppa-neuvosto painotti,
ettei minkään EU:n jäsenvaltion pitäisi enää vuoden 2015 jälkeen olla
eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista tai joutua tilanteeseen, jossa
sen energiavarmuus vaarantuu sopivien liitäntöjen puuttumisen vuoksi. (4)
Syyskuun 6 päivänä 2006 annetussa Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1364/2006/EY[18] vahvistetaan Euroopan
laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevat suuntaviivat. Suuntaviivojen
tavoitteena on tukea unionin energian sisämarkkinoiden toteuttamista edistäen
samalla energiavarojen järkiperäistä tuotantoa, siirtoa, jakelua ja käyttöä,
vähentää epäsuotuisassa asemassa olevien ja saarialueiden eristyneisyyttä,
turvata unionin energiantoimitukset ja monipuolistaa niitä myös yhteistyössä
EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sekä edistää kestävää kehitystä ja
ympäristönsuojelua. (5)
Nykyisen TEN-E-kehyksen arviointi on osoittanut
selvästi, että vaikka tämä politiikka on vaikuttanut myönteisesti valittuihin
hankkeisiin antamalla niille poliittista näkyvyyttä, siitä puuttuu kuitenkin
kokonaisnäkemys eikä se ole tarpeeksi hyvin kohdennettu ja riittävän joustava,
jotta se voisi täyttää määritellyt infrastruktuuripuutteet. (6)
Olemassa olevien energiainfrastruktuurien
parantamisen ja uusien energiainfrastruktuurien käyttöönoton nopeuttaminen on olennaisen
tärkeää, jotta voidaan saavuttaa unionin energia- ja ilmastopoliittiset
tavoitteet eli saattaa valmiiksi energian sisämarkkinat, turvata
energiansaannin varmuus, etenkin kaasun ja öljyn osalta, sekä vähentää
kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla[19],
kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä 20
prosenttiin[20]
ja parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Samaan
aikaan unionin on valmisteltava infrastruktuurejaan energiajärjestelmänsä
hiilestä irtautumiseen vuoteen 2050 ulottuvalla pidemmällä aikavälillä. (7)
Vaikka energian sisämarkkinat ovat oikeudellisesti
olemassa siinä muodossa missä ne on määritelty sähkön sisämarkkinoita
koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/72/EY[21] ja maakaasun sisämarkkinoita
koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY[22], ne ovat edelleen hajanaiset,
koska kansallisia energiaverkkoja ei ole liitetty riittävällä tavalla yhteen.
Unionin laajuiset integroidut verkot ovat kuitenkin olennaisen tärkeät, jotta
voidaan varmistaa kilpaillut ja hyvin toimivat yhdennetyt markkinat, jotka
edistävät kasvua, työllisyyttä ja kestävää kehitystä. (8)
Unionin energiainfrastruktuureja olisi
parannettava, jotta voidaan parantaa niiden kykyä sietää luonnonkatastrofeja
tai ihmisen aiheuttamia onnettomuuksia, ilmastonmuutoksen kielteisiä
vaikutuksia ja turvallisuusuhkia tai ehkäistä näitä; tämä koskee erityisesti
Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä
arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista, 8 päivänä
joulukuuta 2008 annetussa neuvoston direktiivissä 2008/114/EY[23] määriteltyjä Euroopan
elintärkeitä infrastruktuureja. (9)
Älykkäiden verkkojen merkitys unionin
energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa on tunnustettu komission
tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja
sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Älykkäät verkot: innovoinnista
käyttöönottoon[24]. (10)
Komission tiedonannossa EU:n energiapolitiikka:
yhteistyö rajanaapureiden kanssa[25]
korostetaan, että unionin olisi ulkosuhteissaan pyrittävä edistämään
energiainfrastruktuurien kehittämistä sosioekonomisen kehityksen tukemiseksi
unionin rajojen ulkopuolella. Unionin olisi helpotettava
infrastruktuurihankkeita, joiden avulla unionin energiaverkot yhdistetään
kolmansien maiden verkkoihin erityisesti naapurimaissa sekä maissa, joiden
kanssa unioni on sopinut erityisestä energia-alan yhteistyöstä. (11)
Euroopan kannalta merkittävän sähkön- ja
kaasunsiirtoinfrastruktuurin investointitarpeiksi arvioidaan noin 200 miljardia
euroa vuoteen 2020 mennessä. Investointimäärien
huomattava lisäys aikaisempiin trendeihin verrattuna ja kiireellinen tarve
toteuttaa ensisijaiset energiainfrastruktuurit edellyttää uutta lähestymistapaa
energiainfrastruktuurien, erityisesti luonteeltaan rajat ylittävien
infrastruktuurien, sääntelyyn ja rahoitukseen. (12)
Kesäkuun 10 päivänä 2011 kokoontuneelle liikenne-,
televiestintä- ja energianeuvostolle esitetyssä komission yksiköiden
valmisteluasiakirjassa Energiainfrastruktuurin investointitarpeet ja -vajeet[26] varoitetaan, että noin puolet
vuoteen 2020 mennessä tarvittavista kokonaisinvestoinneista on vaarassa joko
myöhästyä tai jäädä kokonaan toteuttamatta lupien myöntämiseen, sääntelyyn ja
rahoitukseen liittyvien esteiden takia. (13)
Tässä asetuksessa esitetään Euroopan laajuisten
energiaverkkojen viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta koskevat
säännöt, jotta voidaan saavuttaa perussopimuksen energiapoliittiset tavoitteet
eli varmistaa energian sisämarkkinoiden toiminta ja unionin energiansaanti,
edistää energiatehokkuutta ja energian säästämistä ja uusien ja vaihtoehtoisten
energiamuotojen kehittämistä sekä edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä.
Näiden tavoitteiden kautta tämä ehdotus edistää älykästä, kestävää ja
osallistavaa kasvua ja tuo koko unionille kilpailukykyyn ja taloudelliseen,
sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä hyötyjä. (14)
Komissio on määritellyt kaikkien jäsenvaltioiden ja
sidosryhmien tiiviin kuulemisen jälkeen 12 strategista Euroopan laajuista
ensisijaista energiainfrastruktuuria, joiden toteuttaminen vuoteen 2020
mennessä on olennaisen tärkeää unionin energia- ja ilmastopoliittisten
tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensisijaisiin
infrastruktuureihin sisältyy erilaisia maantieteellisiä alueita tai aihealueita
sähkön siirron ja varastoinnin, kaasun siirron ja varastoinnin ja nesteytetyn
tai paineistetun maakaasun infrastruktuurin, hiilidioksidin siirron ja
öljyinfrastruktuurin aloilla. (15)
Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi yksilöitävä
yhteisin, läpinäkyvin ja objektiivisin perustein sen mukaan, kuinka paljon ne
vaikuttavat energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sähkön ja kaasun osalta ehdotettujen hankkeiden
olisi oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa kymmenvuotista
verkonkehittämissuunnitelmaa. Suunnitelmassa
olisi erityisesti otettava huomioon 4 päivänä helmikuuta 2011 kokoontuneen
Eurooppa-neuvoston päätelmät tarpeesta integroida reuna-alueiden
energiamarkkinat unionin sisämarkkinoihin. (16)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172
artiklan noudattamiseksi olisi perustettava alueelliset ryhmät, joiden
tehtävänä on ehdottaa yhteistä etua koskevia hankkeita jäsenvaltioiden
hyväksyttäviksi. Laajan yksimielisyyden
saavuttamiseksi alueellisten ryhmien olisi varmistettava jäsenvaltioiden,
kansallisten sääntelyviranomaisten, hankkeiden toteuttajien ja asianomaisten
sidosryhmien tiivis yhteistyö. Yhteistyön
olisi mahdollisimman pitkälti perustuttava kansallisten sääntelyviranomaisten
ja siirtoverkonhaltijoiden olemassa oleviin alueellisiin yhteistyörakenteisiin
ja muihin jäsenvaltioiden ja komission perustamiin rakenteisiin. (17)
Yhteistä etua koskevien hankkeiden unionin laajuisen
luettelon olisi rajoituttava hankkeisiin, jotka edistävät eniten ensisijaisten
strategisten energiainfrastruktuurikäytävien ja -alueiden toteuttamista. Tämä edellyttää, että luettelosta päättää komissio,
kunnioittaen kuitenkin jäsenvaltioiden oikeutta hyväksyä niiden alueeseen
liittyvät yhteistä etua koskevat hankkeet. Tähän
asetukseen liittyvässä vaikutuksen arvioinnissa tehdyn analyysin mukaan
tällaisten hankkeiden lukumääräksi arvioidaan noin 100 sähkön alalla ja 50
kaasun alalla. (18)
Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi toteutettava
mahdollisimman pian ja niitä olisi seurattava ja arvioitava tiiviisti
aiheuttamatta kuitenkaan liiallista hallinnollista taakkaa hankkeiden
toteuttajille. Komission olisi nimitettävä
eurooppalaiset koordinaattorit hankkeille, joissa kohdataan erityisiä
vaikeuksia. (19)
Lupamenettelyt eivät saisi aiheuttaa hallinnollisia
rasitteita, jotka ovat kohtuuttomia hankkeen kokoon tai monimutkaisuuteen
nähden, eivätkä ne saisi luoda esteitä Euroopan laajuisten verkkojen
kehittämiselle ja markkinoille pääsylle. Helmikuun 19 päivänä 2009
kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta määritellä ja poistaa
investointien esteet, muun muassa sujuvoittamalla suunnittelu- ja
kuulemismenettelyjä. Nämä päätelmät vahvisti 4 päivänä helmikuuta 2011 kokoontunut
Eurooppa-neuvosto, joka korosti jälleen, että on tärkeää sujuvoittaa ja
parantaa lupamenettelyjä kansallista toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta. (20)
Yhteistä etua koskeville hankkeille olisi annettava
prioriteettiasema kansallisella tasolla, jotta voidaan varmistaa niiden nopea
hallinnollinen käsittely. Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä yhteistä
etua koskevia hankkeita yleisen edun mukaisina. Hankkeille, joilla on
haitallisia ympäristövaikutuksia, olisi myönnettävä lupa yleisen edun kannalta
pakottavista syistä, kun kaikki direktiiveissä 92/43/EY ja 2000/60/EU säädetyt
ehdot täyttyvät. (21)
Yhden toimivaltaisen viranomaisen perustamisen
kansallisella tasolla kokoamaan yhteen tai koordinoimaan kaikkia
lupamenettelyjä (”keskitetty palvelupiste”) pitäisi vähentää monimutkaisuutta,
parantaa tehokkuutta ja avoimuutta ja edesauttaa jäsenvaltioiden välisen
yhteistyön tiivistämistä. (22)
Vaikka yleisön osallistumisesta ympäristöalan
päätöksentekomenettelyihin on olemassa vakiintuneet vaatimukset, lisätoimenpiteitä
kuitenkin tarvitaan, jotta voidaan varmistaa korkeimpien mahdollisten
avoimuutta ja yleisön osallistumista koskevien vaatimusten soveltaminen
kaikissa yhteistä etua koskevien hankkeiden lupaprosessiin liittyvissä
merkityksellisissä kysymyksissä. (23)
Neuvoston direktiivin 85/337/EY, sellaisena kuin se
on muutettuna Århusin ja Espoon yleissopimuksilla, moitteettoman ja
koordinoidun täytäntöönpanon pitäisi varmistaa ympäristövaikutusten arvioinnin
pääperiaatteiden yhdenmukaistaminen, myös rajat ylittävissä tapauksissa.
Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava yhteistä etua koskeviin hankkeisiin
liittyviä arviointejaan ja järjestettävä yhteisiä arviointeja, jos se on
mahdollista. (24)
Koska energiainfrastruktuureja on kehitettävä
kiireellisesti, lupamenettelyjen yksinkertaistamiseen on liityttävä selkeä
määräaika, johon mennessä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on
tehtävä päätöksensä hankkeen rakentamisesta. Määräajan pitäisi johtaa
menettelyjen tehokkaampaan määrittelyyn ja toteuttamiseen, eikä se missään tapauksessa
saisi vaarantaa ympäristönsuojelua ja yleisön osallistumista koskevien
korkeiden vaatimusten noudattamista. (25)
Tämän asetuksen ja erityisesti sen lupien
myöntämistä, yleisön osallistumista ja yhteistä etua koskevien hankkeiden
toteuttamista koskevien säännösten ei pitäisi rajoittaa kansainvälisen ja
unionin lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten
terveyden suojelua koskevat säännökset sekä yhteisen kalastus- ja
meripolitiikan nojalla hyväksytyt säännökset. (26)
Kustannusten asianmukaista jakamista koskevan
keskustelun lähtökohtana olisi käytettävä infrastruktuurihankkeen kustannusten
ja hyötyjen arviointia, joka tehdään energiajärjestelmän laajuiseen analyysiin
perustuvan yhdenmukaistetun menetelmän pohjalta osana kymmenvuotisia verkon
kehittämissuunnitelmia, jotka siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaiset verkostot
laativat verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön
kaupassa 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 714/2009[27] ja maakaasunsiirtoverkkoihin
pääsyä koskevista edellytyksistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun asetuksen
(EY) N:o 715/2009[28]
mukaisesti ja jotka energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto arvioi
energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13 päivänä
heinäkuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 713/2009[29] mukaisesti. (27)
Entistä pidemmälle yhdennetyillä energian
sisämarkkinoilla tarvitaan selkeitä ja läpinäkyviä sääntöjä kustannusten
jakamisesta rajojen yli, jotta voidaan nopeuttaa investointeja rajat ylittävään
infrastruktuuriin. Helmikuun 4 päivänä 2011
kokoontunut Eurooppa-neuvosto muistutti, että on tärkeää edistää
verkkoinvestointeja houkuttelevia sääntelypuitteita, joissa tariffit
vahvistetaan rahoitustarpeita vastaavalle tasolle ja rajat ylittävien
investointien kustannukset jaetaan asianmukaisesti kilpailua ja kilpailukykyä
tehostaen, etenkin Euroopan teollisuuden kannalta, ja ottaen huomioon
kuluttajiin kohdistuvat vaikutukset. (28)
Voimassa olevassa energian sisämarkkinoita
koskevassa lainsäädännössä edellytetään, että sähkö- ja kaasuverkkoihin
pääsystä perittävissä tariffeissa on tarjottava asianmukaisia kannustimia
investointeihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi energian
sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä soveltaessaan varmistettava, että
yhteistä etua koskevien hankkeiden kannustimet, myös pitkän aikavälin
kannustimet, ovat oikeassa suhteessa hankkeen riskeihin. Sähkön osalta tämä
koskee erityisesti innovatiivisia siirtoteknologioita, jotka mahdollistavat
uusiutuvien energialähteiden, hajautettujen energiaresurssien tai
kysynnänohjauksen laajamittaisen integroinnin yhteenliitettyihin verkkoihin, ja
kaasun osalta siirtoinfrastruktuureja, jotka tarjoavat markkinoille
varakapasiteettia tai suurempaa joustavuutta, jotka mahdollistavat lyhyen
aikavälin kaupankäynnin tai korvaavat toimitukset toimitushäiriöiden aikana. (29)
Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR)[30] on osoittanut lisäarvon, jota
saadaan kokoamalla yksityistä rahoitusta unionin merkittävän rahoitustuen
avulla, jotta Euroopan kannalta merkittävät hankkeet voidaan toteuttaa.
Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että joihinkin
energiainfrastruktuurihankkeisiin voidaan tarvita jonkin verran julkista
rahoitusta yksityisen lisärahoituksen saamiseksi. Talous-
ja rahoituskriisin ja talousarviorajoitusten vuoksi seuraavassa monivuotisessa
rahoituskehyksessä olisi kehitettävä avustusten ja rahoitusvälineiden kautta
annettavaa kohdennettua tukea, joka houkuttelee uusia sijoittajia investoimaan
ensisijaisiin energiainfrastruktuurikäytäviin ja -alueisiin samalla kun unionin
rahoitusosuus pidetään mahdollisimman pienenä. (30)
Sähkö-, kaasu- ja hiilidioksidialan yhteistä etua
koskevien hankkeiden olisi voitava saada unionin rahoitustukea selvityksiin ja,
tietyin ehdoin, töihin Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan ehdotetun
asetuksen nojalla joko avustusten tai innovatiivisten rahoitusvälineiden
muodossa. Näin voidaan varmistaa räätälöidyn tuen antaminen yhteistä etua
koskeville hankkeille, jotka eivät ole kannattavia voimassa olevan
rahoituskehyksen nojalla ja nykyisissä markkinaolosuhteissa. Rahoitustuen
antamisessa olisi varmistettava tarvittava synergia muiden unionin politiikan
alojen välineistä annettavan rahoituksen kanssa. Verkkojen Eurooppa -välineestä
rahoitetaan Euroopan kannalta merkittäviä energiainfrastruktuureja, kun taas
rakennerahastoista rahoitetaan paikallisesti tai alueellisesti merkittäviä
älykkäitä energianjakeluverkkoja. Nämä kaksi rahoituslähdettä täydentävät siis
toisiaan. (31)
Tämän vuoksi päätös N:o 1364/2006/EY olisi
kumottava. (32)
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla
saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli Euroopan laajuisten energiaverkkojen
kehittämistä ja yhteentoimivuutta ja liitäntöjä näihin verkkoihin, vaan se
voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa
toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun
toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun
suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on
tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU – YLEISET
SÄÄNNÖKSET 1 artikla
Kohde ja soveltamisala 1. Tässä asetuksessa
vahvistetaan suuntaviivat liitteessä I määriteltyjen Euroopan laajuisten
energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden viiveetöntä
kehittämistä ja yhteentoimivuutta varten. 2. Erityisesti tässä asetuksessa (a)
vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti yksilöidään
yhteistä etua koskevat hankkeet, jotka ovat välttämättömiä näiden ensisijaisten
käytävien ja alueiden toteuttamiseksi ja jotka kuuluvat liitteessä II sähkön,
kaasun, öljyn ja hiilidioksidin osalta määriteltyihin
energiainfrastruktuuriluokkiin; (b)
helpotetaan yhteistä etua koskevien hankkeiden
viiveetöntä toteuttamista nopeuttamalla lupien myöntämistä ja parantamalla
yleisön osallistumista; (c)
vahvistetaan rajat ylittävää kustannusten jakamista
ja riskisidonnaisia kannustimia koskevat säännöt yhteistä etua koskevia
hankkeita varten; (d)
määritellään ehdot, joilla yhteistä etua koskevat
hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea [Verkkojen Eurooppa -välinettä
koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] nojalla. 2 artikla
Määritelmät Direktiiveissä 2009/28/EY, 2009/72/EY ja
2009/73/EY ja asetuksissa (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o
715/2009 vahvistettujen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan 1. ’energiainfrastruktuurilla’
kaikkia fyysisiä laitteita, jotka on suunniteltu mahdollistamaan sähkön tai
kaasun siirto ja jakelu, öljyn tai hiilidioksidin siirto taikka sähkön tai
kaasun varastointi ja jotka sijaitsevat unionin alueella tai yhdistävät unionin
ja yhden tai useamman unionin ulkopuolisen maan; 2. ’kattavalla päätöksellä’
toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä, jolla annetaan tai evätään lupa
hankkeeseen liittyvän energiainfrastruktuurin rakentamiseen, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta omaisuuden käyttöoikeuden myöntämisen tai hallinnollisten tai
oikeudellisten muutoksenhakumenettelyjen yhteydessä myöhemmin tehtävien
päätösten soveltamista; 3. ’hankkeella’ yhtä tai
useampaa liitteessä II määriteltyihin infrastruktuuriluokkiin kuuluvaa johtoa,
putkijohtoa, laitosta, laitetta ja laitteistoa, jonka avulla on tarkoitus
rakentaa uutta energiainfrastruktuuria tai parantaa tai uudistaa olemassa
olevaa energiainfrastruktuuria; 4. ’yhteistä etua koskevalla
hankkeella’ hanketta, joka on välttämätön liitteessä I määriteltyjen
ensisijaisten energiainfrastruktuurikäytävien ja -alueiden toteuttamiseksi; 5. ’hankkeen toteuttajalla’ (a)
siirtoverkonhaltijaa tai jakeluverkonhaltijaa tai
muuta verkonhaltijaa tai sijoittajaa, joka kehittää yhteistä etua koskevaa
hanketta, tai (b)
jos siirtoverkonhaltijoita, jakeluverkonhaltijoita,
muita verkonhaltijoita tai sijoittajia on useita tai niistä on muodostettu
ryhmittymä, yksikköä, jolla on oikeushenkilöllisyys sovellettavan kansallisen
lainsäädännön nojalla ja joka on nimitetty näiden osapuolten välisessä
sopimusjärjestelyssä ja jolla on valtuudet tehdä oikeudellisia sitoumuksia ja
ottaa taloudellisia vastuita sopimusjärjestelyn osapuolten puolesta. II LUKU –
YHTEISTÄ ETUA KOSKEVAT HANKKEET 3 artikla
Yhteistä etua koskevien hankkeiden yksilöiminen 1. Komissio laatii unionin
laajuisen luettelon yhteistä etua koskevista hankkeista. Luetteloa
tarkastellaan uudelleen ja se saatetaan tarvittaessa ajan tasalle kahden vuoden
välein. Ensimmäinen luettelo hyväksytään viimeistään 31 päivänä heinäkuuta
2013. 2. Komissio perustaa yhteistä
etua koskevien hankkeiden yksilöintiä varten liitteessä III olevassa 1 kohdassa
määritellyn alueellisen ryhmän, jäljempänä ’ryhmä’, kunkin liitteessä I
määritellyn ensisijaisen käytävän ja alueen ja niiden kattaman maantieteellisen
alueen pohjalta. 3. Kukin
ryhmä laatii luettelon ehdotetuista yhteistä etua koskevista hankkeista
liitteessä III olevassa 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti sen
perusteella, kuinka paljon kukin hanke edistää liitteessä I määriteltyjen
ensisijaisten energiainfrastruktuurikäytävien ja -alueiden toteuttamista ja
täyttävätkö hankkeet 4 artiklassa vahvistetut arviointiperusteet. Jokaiselle
yksittäiselle hanke-ehdotukselle on saatava niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä,
joiden alueeseen hanke liittyy. 4. Liitteessä II olevassa 1 ja 2
kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien sähkö- ja kaasuhankkeiden osalta
kunkin ryhmän on toimitettava luettelo ehdottamistaan yhteistä etua koskevista
hankkeista energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jäljempänä
’virasto’, viimeistään kuusi kuukautta ennen 1 kohdassa tarkoitetun
unionin laajuisen luettelon hyväksymispäivää. Liitteessä II olevassa 3 ja 4 kohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien öljyn- ja hiilidioksidinsiirtohankkeiden
osalta kunkin ryhmän on toimitettava luettelo ehdottamistaan yhteistä etua
koskevista hankkeista komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen
1 kohdassa tarkoitetun unionin laajuisen luettelon hyväksymispäivää. 5. Liitteessä II olevassa 1 ja 2
kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien sähkö- ja kaasuhankkeiden osalta
viraston on annettava kahden kuukauden kuluessa 4 kohdan ensimmäisessä
alakohdassa tarkoitettujen ehdotettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden
luettelojen vastaanottamispäivästä komissiolle lausunto ehdotetuista yhteistä
etua koskevien hankkeiden luetteloista kiinnittäen erityistä huomiota
4 artiklassa vahvistettujen arviointiperusteiden yhdenmukaiseen
soveltamiseen eri ryhmissä sekä Sähkö- ja Kaasu-ENTSOjen liitteessä III olevan
2.6 kohdan mukaisesti tekemän analyysin tuloksiin. 6. Liitteessä II olevassa 3 ja 4
kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien öljyn- ja
hiilidioksidinsiirtohankkeiden osalta komissio arvioi 4 artiklassa
vahvistettujen arviointiperusteiden soveltamista. Liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuun luokkaan kuuluvien
hiilidioksidihankkeiden osalta komissio ottaa huomioon myös tulevat
laajentamismahdollisuudet muihin jäsenvaltioihin. 7. Komission tehtyä 1 kohdassa
tarkoitetun hyväksymispäätöksen yhteistä etua koskevista hankkeista tulee
erottamaton osa asetusten (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 12 artiklassa
tarkoitettuja alueellisia investointisuunnitelmia ja direktiivien 2009/72/EY ja
2009/73/EY 22 artiklassa tarkoitettuja kansallisia kymmenvuotisia
verkonkehittämissuunnitelmia ja tarvittaessa muita asiaa koskevia kansallisia
infrastruktuurisuunnitelmia. Hankkeet on asetettava näissä suunnitelmissa
tärkeysjärjestyksessä korkeimpaan mahdolliseen asemaan. 4 artikla
Yhteistä etua koskevien hankkeiden arviointiperusteet 1. Yhteistä etua koskevien
hankkeiden on täytettävä seuraavat yleiset arviointiperusteet: (a)
hanke on välttämätön liitteessä I määriteltyjen
ensisijaisten energiainfrastruktuurikäytävien ja -alueiden toteuttamiseksi; ja (b)
hanke on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja
ympäristön kannalta kannattava; ja (c)
hanke koskee vähintään kahta jäsenvaltiota joko
suoraan ylittämällä yhden tai useamman jäsenvaltion rajan tai siten, että hanke
sijaitsee yhden jäsenvaltion alueella ja sillä on liitteessä IV olevassa 1
kohdassa määritelty merkittävä rajat ylittävä vaikutus. 2. Eri
energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin
sovelletaan lisäksi seuraavia erityisiä arviointiperusteita: (a)
liitteessä II olevan 1 kohdan a–d alakohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien sähkönsiirto- ja varastointihankkeiden on
edistettävä merkittävästi vähintään yhtä seuraavista erityistavoitteista: –
markkinoiden yhdentyminen, kilpailu ja järjestelmän
joustavuus; –
kestävyys, muun muassa uusiutuvista lähteistä
peräisin olevan tuotannon siirtäminen suuriin kulutuskeskuksiin ja
varastointipaikoille; –
yhteentoimivuus ja järjestelmän turvallinen
toiminta; (b)
liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien kaasuhankkeiden on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä
seuraavista erityistavoitteista: –
markkinoiden yhdentyminen, yhteentoimivuus ja
järjestelmän joustavuus; –
toimitusvarmuus, muun muassa toimituslähteiden,
toimittajien ja reittien monipuolistaminen; –
kilpailu, muun muassa toimituslähteiden,
toimittajien ja reittien monipuolistaminen; –
kestävyys; (c)
liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohdassa
tarkoitettuun luokkaan kuuluvien älykkään sähköverkon hankkeiden on edistettävä
merkittävästi seuraavia erityistoimintoja: –
verkon käyttäjien integrointi ja osallisuus uusiin
teknisiin vaatimuksiin sähköntoimitustensa ja -kysyntänsä osalta; –
sähkön siirron ja jakelun tehokkuus ja
yhteentoimivuus verkon päivittäisessä toiminnassa; –
verkon turvallisuus, verkonohjaus ja toimitusten
laatu; –
tulevien kustannustehokkaiden verkkoinvestointien
optimoitu suunnittelu; –
markkinoiden toiminta ja kuluttajapalvelut; –
käyttäjien osallistuminen oman energiankäyttönsä
hallintaan; (d)
liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien öljynsiirtohankkeiden on edistettävä merkittävästi seuraavia
kolmea erityistavoitetta: –
toimitusvarmuus vähentämällä riippuvuutta yhdestä
toimituslähteestä tai -reitistä; –
resurssien tehokas ja kestävä käyttö lieventämällä
ympäristöriskejä; –
yhteentoimivuus; (e)
liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien hiilidioksidinsiirtohankkeiden on edistettävä merkittävästi
seuraavia kolmea erityistavoitetta: –
hiilidioksidipäästöjen välttäminen alhaisin
kustannuksin samalla kun pidetään yllä energiansaannin varmuutta; –
hiilidioksidinsiirron häiriönsiedon ja
turvallisuuden parantaminen; –
resurssien tehokas käyttö mahdollistamalla useiden
hiilidioksidilähteiden ja varastointipaikkojen liittäminen yhteisen
infrastruktuurin kautta ja minimoimalla ympäristöön kohdistuva taakka ja
riskit. 3. Liitteessä
II olevassa 1–3 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien hankkeiden osalta
tässä artiklassa lueteltujen arviointiperusteiden täyttymistä arvioidaan
liitteessä IV olevassa 2–5 kohdassa esitettyjen indikaattoreiden pohjalta. 4. Kun saman ensisijaisen
infrastruktuurin toteuttamiseen vaikuttavia hankkeita asetetaan
tärkeysjärjestykseen, asianmukaista huomiota on kiinnitettävä myös siihen,
kuinka kiireellinen kukin ehdotettu hanke on markkinoiden yhdentymistä,
kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevien energiapoliittisten
tavoitteiden saavuttamisen kannalta, kuinka montaa jäsenvaltiota kukin hanke
koskee ja kuinka hyvin se täydentää muita ehdotettuja hankkeita. Liitteessä II
olevan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun luokkaan kuuluvien hankkeiden
osalta on otettava asianmukaisesti huomioon myös hankkeen vaikutuspiiriin
kuuluvien käyttäjien määrä, vuotuinen energiankulutus sekä sellaisista resursseista
peräisin olevan tuotannon osuus näiden käyttäjien kattamalla alueella, joita ei
voida säätää kysynnän mukaan. 5 artikla
Toteutus ja seuranta 1. Hankkeiden toteuttajien on
noudatettava yhteistä etua koskevien hankkeiden toteutuksessa
toteuttamissuunnitelmaa, johon sisältyy aikataulu toteutettavuus- ja
suunnittelututkimuksia, lakisääteistä hyväksyntää, rakentamista ja
käyttöönottoa varten sekä 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lupamenettelyjen
aikataulu. Siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden ja muiden
verkonhaltijoiden on vastattava alueellaan sijaitsevien yhteistä etua koskevien
hankkeiden toiminnasta. 2. Viraston ja ryhmien on
seurattava yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisessa saavutettua
edistystä. Ryhmät voivat pyytää lisätietoja, jotka toimitetaan 3, 4 ja 5 kohdan
mukaisesti, varmentaa annetut tiedot paikan päällä ja järjestää kokouksia
asianomaisten osapuolten kanssa. Ryhmät voivat myös pyytää virastoa
toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan yhteistä etua koskevien
hankkeiden toteuttamista. 3. Hankkeiden toteuttajien on
esitettävä vuosikertomus kustakin liitteessä II olevassa 1 ja 2 kohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvasta hankkeesta virastolle ja kustakin
liitteessä II olevassa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvasta
hankkeesta asianomaiselle ryhmälle kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä
sen vuoden jälkeen, jona hanke on valittu yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi 4
artiklan mukaisesti. Kertomuksessa on kuvattava yksityiskohtaisesti (a)
hankkeen suunnittelussa, rakentamisessa ja
käyttöönotossa saavutettua edistystä, erityisesti lupa- ja kuulemismenettelyjen
osalta; (b)
tarvittaessa viivästyksiä suhteessa
toteuttamissuunnitelmaan ja muita kohdattuja vaikeuksia. 4. Viraston on toimitettava
ryhmille kolmen kuukauden kuluessa vuosikertomusten vastaanottamisesta
yhteenvetokertomus liitteessä II olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvista yhteistä etua koskevista hankkeista. Kertomuksessa on
arvioitava saavutettua edistystä ja ehdotettava tarvittaessa toimenpiteitä
kohdattujen viivästysten ja vaikeuksien ratkaisemiseksi. Asetuksen (EY) N:o
713/2009 6 artiklan 8 ja 9 kohdan säännösten mukaisesti arvioinnissa on
käsiteltävä myös unionin laajuisten verkonkehittämissuunnitelmien
täytäntöönpanon johdonmukaisuutta suhteessa liitteessä I määriteltyihin
ensisijaisiin energiainfrastruktuurikäytäviin ja -alueisiin. 5. Jäljempänä 9 artiklassa
tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on raportoitava joka vuosi 3
kohdassa tarkoitettujen vuosikertomusten vastaanottamista seuraavassa
kokouksessa asianomaiselle ryhmälle alueellaan sijaitsevien yhteistä etua
koskevien hankkeiden tilanteesta ja tarvittaessa niiden toteuttamisessa
tapahtuneista viivästyksistä. 6. Jos yhteistä etua koskevan
hankkeen käyttöönotto viivästyy ilman riittäviä perusteita yli kaksi vuotta
toteuttamissuunnitelmaan verrattuna, (a)
kyseisen hankkeen toteuttajan on hyväksyttävä yhden
tai useamman muun verkonhaltijan tai sijoittajan investoinnit hankkeen
toteuttamiseen. Verkonhaltijan, jonka alueella investointi sijaitsee, on
annettava toteuttaville verkonhaltijoille tai sijoittajille kaikki investoinnin
toteuttamisessa tarvittavat tiedot, liitettävä uudet resurssit siirtoverkkoon
ja tehtävä yleensäkin parhaansa helpottaakseen investoinnin toteuttamista ja
yhteistä etua koskevan hankkeen turvallista, luotettavaa ja tehokasta toimintaa
ja ylläpitoa; (b)
komissio voi julkaista kaikille hankkeiden
toteuttajille avoimen ehdotuspyynnön hankkeen toteuttamiseksi sovitun
aikataulun mukaisesti. 7. Yhteistä etua koskeva hanke
voidaan poistaa yhteistä etua koskevien hankkeiden unionin laajuisesta
luettelosta 3 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla menettelyllä,
jos (a)
ENTSOjen liitteessä III olevan 6 kohdan mukaisesti
tekemä energiajärjestelmän laajuinen kustannus-hyötyanalyysi ei tuota
myönteistä tulosta hankkeesta; (b)
hanke ei enää sisälly kymmenvuotiseen
verkonkehittämissuunnitelmaan; (c)
hankkeen sisällyttäminen 3 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuun luetteloon perustui vääriin tietoihin, joilla oli ratkaiseva
vaikutus päätökseen; (d)
hanke ei ole voimassa olevan unionin lainsäädännön
mukainen. Unionin laajuisesta luettelosta poistetut hankkeet
menettävät kaikki tästä asetuksesta johtuvat yhteistä etua koskevien hankkeiden
oikeudet ja velvollisuudet. Tämä artikla ei vaikuta hankkeelle ennen
poistamispäätöstä maksettuun unionin rahoitukseen. 6 artikla
Eurooppalaiset koordinaattorit 1. Kun yhteistä etua koskeva
hanke kohtaa huomattavia toteuttamisvaikeuksia, komissio voi nimittää
eurooppalaisen koordinaattorin enintään yhden vuoden kaudeksi, joka voidaan
uusia kahdesti. 2. Eurooppalaisen
koordinaattorin tehtävänä on (a)
edistää hanketta (hankkeita), jota (joita) varten
hänet on nimitetty eurooppalaiseksi koordinaattoriksi, sekä rajat ylittävää
vuoropuhelua hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien
välillä; (b)
avustaa tarpeen mukaan kaikkia osapuolia
asianomaisten sidosryhmien kuulemisessa ja tarvittavien lupien saamisessa
hankkeelle (hankkeille); (c)
varmistaa, että asianomaiset jäsenvaltiot antavat
asianmukaista tukea ja strategista ohjausta hankkeen (hankkeiden) valmistelua
ja toteutusta varten; (d)
raportoida komissiolle vuosittain hankkeen
(hankkeiden) edistymisestä sekä kaikista vaikeuksista ja esteistä, jotka voivat
merkittävästi viivästyttää hankkeen (hankkeiden) käyttöönottopäivää. Komissio
toimittaa raportin asianomaisille ryhmille ja Euroopan parlamentille. 3. Eurooppalainen
koordinaattori valitaan sen perusteella, kuinka paljon kokemusta hänellä on
erityistehtävistä, jotka hänelle annetaan kyseessä olevan hankkeen (hankkeiden)
osalta. 4. Eurooppalaisen
koordinaattorin nimittämispäätöksessä esitetään tehtävänmääritys, johon
sisältyvät toimeksiannon kesto, erityistehtävät ja niihin liittyvät määräajat
sekä noudatettavat menettelyt. Koordinointitoimien on oltava oikeassa suhteessa
hankkeen (hankkeiden) monimutkaisuuteen ja arvioituihin kustannuksiin. 5. Jäsenvaltioiden, joita asia
koskee, on toimittava yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa hänen
toteuttaessaan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tehtäviään. III LUKU – Lupien
myöntäminen ja yleisön osallistuminen 7 artikla
Yhteiseen etuun perustuva järjestelmä 1. Lupamenettelyjen
nopeuttamiseksi ja yleisön osallistumisen lisäämiseksi tämän luvun säännöksiä
sovelletaan kaikkiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin. 8 artikla
Yhteistä etua koskevien hankkeiden prioriteettiasema 1. Yhteistä etua koskevat
hankkeet on asetettava korkeimpaan mahdolliseen asemaan kansallisessa
tärkeysjärjestyksessä ja niitä on käsiteltävä tämän aseman mukaisesti
lupamenettelyissä, siinä määrin kun tällaisesta käsittelystä säädetään
vastaavan typpisiin energiainfrastruktuureihin sovellettavassa kansallisessa
lainsäädännössä. 2. Yhteistä etua koskevien
hankkeiden unionin laajuisen luettelon hyväksyminen vahvistaa näiden hankkeiden
olevan yleisen edun mukaisia ja välttämättömiä asianomaisissa jäsenvaltioissa,
mikä myös kaikkien asianomaisten osapuolten on tunnustettava. 3. Yhteistä etua koskeviin
hankkeisiin liittyvien asiakirjojen tehokkaan hallinnollisen käsittelyn
varmistamiseksi hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten viranomaisten
on varmistettava, että näiden asiakirjojen käsittelylle luodaan mahdollisimman
suotuisat olosuhteet siihen osoitettujen resurssien suhteen. 4. Jotta voidaan noudattaa 11
artiklassa säädettyjä määräaikoja ja keventää yhteistä etua koskevien
hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, jäsenvaltioiden
on toteutettava yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta
tarvittavat toimenpiteet ympäristöarviointimenettelyjen sujuvoittamiseksi. Nämä
toimenpiteet eivät rajoita unionin lainsäädännöstä johtuvien velvollisuuksien
soveltamista. Komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa tämän
asetuksen voimaantulosta ohjeistusta, jolla tuetaan jäsenvaltioita riittävien
toimenpiteiden määrittelyssä ja varmistetaan EU:n lainsäädännössä
edellytettyjen ympäristöarviointimenettelyjen yhdenmukainen soveltaminen
yhteistä etua koskevissa hankkeissa. 5. Direktiivin 92/43/EY 6
artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdassa
tarkoitettujen ympäristövaikutusten osalta yhteistä etua koskevien hankkeiden
on katsottava olevan yleisen edun mukaisia ja niihin voidaan katsoa liittyvän
”yleisen edun kannalta pakottavia syitä” sillä edellytyksellä, että kaikki
mainituissa direktiiveissä säädetyt ehdot täyttyvät. Jos direktiivin 92/43/EY mukaisesti tarvitaan
komission lausunto, komissio ja 9 artiklan mukainen toimivaltainen
viranomainen varmistavat, että hankkeeseen liittyviä ”yleisen edun kannalta
pakottavia syitä” koskeva päätös tehdään 11 artiklan 1 kohdassa säädetyssä
määräajassa. 9 artikla
Lupaprosessin organisointi 1. Kunkin jäsenvaltion on
nimitettävä kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta yksi
toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka on vastuussa yhteistä etua
koskevien hankkeiden lupaprosessin helpottamisesta ja koordinoinnista sekä
tässä luvussa määriteltyjen lupaprosessiin liittyvien tehtävien
toteuttamisesta. 2. Toimivaltaisen viranomaisen
on annettava kattava päätös 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa
määräajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskevien unionin ja
kansainvälisen lainsäädännön vaatimusten soveltamista, noudattaen jompaakumpaa
seuraavista järjestelmistä: (a)
kokonaisvaltainen järjestelmä: Toimivaltaisen
viranomaisen antama kattava päätös on ainoa lakisääteisestä lupamenettelystä
seuraava oikeudellisesti sitova päätös. Jos hankkeeseen liittyy muita
viranomaisia, ne voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaa menettelyn
yhteydessä lausuntonsa, joka toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon; (b)
koordinoitu järjestelmä: Kattavaan päätökseen voi
sisältyä useita toimivaltaisen viranomaisen ja muiden asianomaisten
viranomaisten antamia yksittäisiä oikeudellisesti sitovia päätöksiä.
Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava tapauskohtaisesti kohtuullinen
määräaika, johon mennessä yksittäiset päätökset on annettava. Toimivaltainen
viranomainen voi tehdä yksittäisen päätöksen toisen asianomaisen kansallisen
viranomaisen puolesta, jos mainittu viranomainen ei ole antanut päätöstään
asetetussa määräajassa eikä viivästykselle ole riittäviä perusteita.
Toimivaltainen viranomainen voi kumota toisen kansallisen viranomaisen
yksittäisen päätöksen, jos se katsoo, ettei kyseinen viranomainen ole esittänyt
riittävää näyttöä päätöksen perusteluiksi. Toimivaltaisen viranomaisen on
varmistettava, että kansainvälisen ja unionin lainsäädännön asiaa koskevia
vaatimuksia noudatetaan, ja sen on perusteltava päätöksensä asianmukaisesti. 3. Jos
yhteistä etua koskeva hanke edellyttää päätöksen tekemistä kahdessa tai useammassa
jäsenvaltiossa, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava
kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen tehokkaan ja toimivan keskinäisen
yhteistyön ja koordinoinnin, myös Espoon yleissopimuksen ja 11 artiklan 3
kohdassa tarkoitettujen säännösten noudattamisen osalta. Jäsenvaltioiden on
pyrittävä sopimaan yhteisistä menettelyistä, etenkin ympäristövaikutusten
arvioinnin osalta. 4. Jäsenvaltioiden on pyrittävä
varmistamaan, että valitukset, joissa kyseenalaistetaan kattavan päätöksen
asiasisällön tai päätökseen liittyvien menettelyjen laillisuus, käsitellään
mahdollisimman tehokkaasti. 10 artikla
Avoimuus ja yleisön osallistuminen 1. Avoimuuden lisäämiseksi
kaikkia asianomaisia sidosryhmiä kohtaan toimivaltaisen viranomaisen on
julkaistava yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta
käsikirja yhteistä etua koskeviin hankkeisiin sovellettavasta lupaprosessista.
Käsikirjaa on päivitettävä tarpeen mukaan ja se on asetettava yleisön
saataville. Käsikirjaan on sisällyttävä vähintään liitteessä VI olevassa
1 kohdassa määritellyt tiedot. 2. Kaikkien lupaprosessiin
osallistuvien osapuolten on noudatettava liitteessä VI olevassa 2 kohdassa
esitettyjä yleisön osallistumisen periaatteita, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta Århusin ja Espoon yleissopimusten ja asiaa koskevan unionin
lainsäädännön vaatimusten soveltamista. 3. Hankkeen toteuttajan on
laadittava yleisön osallistumista koskeva toimintamalli ja esitettävä se
toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa 11 artikla 1 kohdan
a alakohdan mukaisesta lupaprosessin alkamisajankohdasta. Toimivaltaisen
viranomaisen on hyväksyttävä yleisön osallistumista koskeva toimintamalli tai
pyydettävä siihen muutoksia yhden kuukauden kuluessa. Toimintamalliin on
sisällyttävä vähintään liitteessä VI olevassa 3 kohdassa määritellyt tiedot. 4. Hankkeen toteuttajan tai, jos
kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, toimivaltaisen viranomaisen on
järjestettävä vähintään yksi julkinen kuuleminen ennen hakemusasiakirjojen
jättämistä toimivaltaiselle viranomaiselle 11 artiklan 1 kohdan a
alakohdan mukaisesti. Julkisessa kuulemisessa liitteessä VI olevan
2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille sidosryhmille on tiedotettava
hankkeesta varhaisessa vaiheessa ja esiteltävä sopivin sijoituspaikka tai reitti
sekä hakemusasiakirjoissa käsiteltävät asiaan liittyvät kysymykset. Tämän
julkisen kuulemisen vähimmäisjärjestelyt on määritelty liitteessä VI olevassa 4
kohdassa. Hankkeen toteuttajan on laadittava yhteenvetoraportti toimista, jotka
liittyvät yleisön osallistumiseen ennen hakemusasiakirjojen jättämistä, ja
toimitettava se yhdessä hakemusasiakirjojen kanssa toimivaltaiselle
viranomaiselle, jonka on otettava sen tulokset asianmukaisesti huomioon
kattavaa päätöstä tehdessään. 5. Kahden tai useamman jäsenvaltion
rajan ylittävien hankkeiden osalta 4 kohdan mukainen julkinen kuuleminen on
järjestettävä kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa enintään kahden kuukauden
kuluessa päivästä, jona ensimmäinen julkinen kuuleminen aloitettiin jossain
näistä jäsenvaltioista. 6. Niissä hankkeissa, joilla
todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia yhdessä tai useammassa
naapurijäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan direktiivin 85/337/ETY
7 artiklaa ja Espoon yleissopimusta, asiaa koskevat tiedot on asetettava
naapurijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville.
Naapurijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava,
haluavatko ne osallistua asiaa koskevaan julkisiin kuulemismenettelyihin. 7. Hankkeen toteuttajan tai, jos
kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, toimivaltaisen viranomaisen on
perustettava hankkeen verkkosivut, joilla julkaistaan hanketta koskevia
tietoja, ja päivitettävä sivuja säännöllisesti. Hankkeen verkkosivujen on
täytettävä liitteessä VI olevassa 5 kohdassa esitetyt vaatimukset, ja niiltä on
oltava linkki komission verkkosivuille. Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot on
pidettävä luottamuksellisina. Hankkeen toteuttajien on
lisäksi julkaistava asiaa koskevia tietoja käyttäen muita asianmukaisia
tiedotuskanavia, jotka ovat julkisesti saatavilla. 11 artikla
Lupaprosessin kesto ja toteutus 1. Lupaprosessi koostuu
seuraavista kahdesta vaiheesta, joiden yhteiskesto saa olla enintään kolme
vuotta: (a)
Hakemusta edeltävä menettely, joka kattaa
ajanjakson lupaprosessin alkamisesta siihen, kun toimivaltainen viranomainen
hyväksyy jätetyt hakemusasiakirjat, saa kestää enintään kaksi vuotta. Lupaprosessin alkamisajankohdan määrittämiseksi
hankkeiden toteuttajien on ilmoitettava hankkeesta kirjallisesti asianomaisten
jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja liitettävä ilmoitukseen
kohtuullisen yksityiskohtainen kuvaus hankkeesta. Toimivaltaisen viranomaisen
on viimeistään kahden viikon kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta
hyväksyttävä ilmoitus tai, jos se ei katso hankkeen olevan riittävän kypsä
hakumenettelyyn, hylättävä se kirjallisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on
perusteltava ilmoituksen hylkääminen. Toimivaltaisen viranomaisen antaman
hyväksynnän allekirjoituspäivä on lupaprosessin alkamispäivä. Jos hanke koskee
kahta tai useampaa jäsenvaltiota, lupaprosessin alkamispäivä on päivä, jolloin
viimeinen toimivaltainen viranomainen hyväksyy ilmoituksen. (b)
Lakisääteinen lupamenettely, joka kattaa ajanjakson
jätettyjen hakemusasiakirjojen hyväksymisestä siihen, kun toimivaltainen viranomainen
tekee kattavan päätöksen, saa kestää enintään vuoden. Jäsenvaltiot voivat
asettaa lyhyemmän määräajan, jos sitä pidetään asianmukaisena. 2. Toimivaltaisen
viranomaisen on kuukauden kuluessa 1 kohdan a alakohdan mukaisesta
lupaprosessin alkamisesta yksilöitävä tiiviissä yhteistyössä muiden
asianomaisten viranomaisten kanssa niiden tietojen kattavuus ja
yksityiskohtaisuus, jotka hankkeen toteuttajan on toimitettava osana
hakemusasiakirjoja kattavan päätöksen hakemiseksi. Yksilöinti tehdään liitteessä
VI olevan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun luettelon pohjalta. Tätä
varten on järjestettävä vähintään yksi kokous toimivaltaisen viranomaisen ja
hankkeen toteuttajan ja, jos toimivaltainen viranomainen pitää sitä
asianmukaisena, muiden viranomaisten ja sidosryhmien välillä. Kuvaus hakemuksen
yksityiskohtaisesta rakenteesta, jossa on otettu huomioon edellä mainitun
kokouksen tulokset, on toimitettava hankkeen toteuttajalle ja asetettava
yleisön saataville viimeistään yksi kuukausi kokouksen jälkeen. 3. Toimivaltaisen viranomaisen
on kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdan a alakohdan mukaisesta lupaprosessin
alkamisesta määriteltävä, tiiviissä yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja muiden
viranomaisten kanssa ja ottaen huomioon 2 kohdan mukaisesti toteutettujen toimien
tulokset, lupaprosessin yksityiskohtainen aikataulu, jossa yksilöidään
vähintään seuraavat tiedot: (a)
hankittavat päätökset ja lausunnot; (b)
viranomaiset, sidosryhmät ja yleisö, joita asia
todennäköisesti koskee; (c)
menettelyn yksittäiset vaiheet ja niiden kesto; (d)
tärkeät välitavoitteet, jotka on saavutettava
kattavan päätöksen tekemiseksi, ja niiden määräajat; (e)
viranomaisten suunnittelemat resurssit ja
mahdollisten lisäresurssien tarve. Kahden tai useamman jäsenvaltion rajan ylittävien
hankkeiden osalta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten
on sovitettava aikataulunsa yhteen ja laadittava yhteinen aikataulu. 4. Hankkeen toteuttajan on
varmistettava, että hakemusasiakirjat ovat täydelliset ja riittävän laadukkaat,
ja pyydettävä tästä toimivaltaisen viranomaisen lausuntoa mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa hakemusta edeltävää menettelyä. Hankkeen toteuttajan on
toimittava yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa määräaikojen ja 3
kohdassa määritellyn yksityiskohtaisen aikataulun noudattamiseksi. 5. Jos hakemus on puutteellinen,
toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa hakemusasiakirjojen
vastaanottamisesta esitettävä hankkeen toteuttajalle pyyntö toimittaa puuttuvat
tiedot; tällainen pyyntö voi koskea ainoastaan hakemuksen rakenteen
yksityiskohtaisessa kuvauksessa yksilöityjä kysymyksiä. Toimivaltaisen
viranomaisen on hyväksyttävä hakemus kirjallisesti kuukauden kuluessa
täydellisten hakemusasiakirjojen vastaanottamisesta. Tämän jälkeen lisätietoja
voidaan pyytää vain siinä tapauksessa, että se on perusteltua muuttuneiden
olosuhteiden vuoksi ja toimivaltainen viranomainen antaa asianmukaisen
selityksen pyynnölle. 6. Jos kattavan päätöksen
määräaika menee umpeen, toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä
asianomaiselle ryhmälle toimenpiteet, jotka on toteutettu tai toteutetaan,
jotta lupaprosessi saadaan päätökseen mahdollisimman pian. Ryhmä voi pyytää
toimivaltaista viranomaista raportoimaan säännöllisesti tässä suhteessa
saavutetusta edistyksestä. 7. Edellä
olevissa säännöksissä vahvistetut määräajat eivät rajoita kansainvälisestä ja
unionin lainsäädännöstä johtuvien velvollisuuksien soveltamista. IV LUKU –
Sääntelyllinen kohtelu 12 artikla
Energiajärjestelmän laajuinen kustannus-hyötyanalyysi 1. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn
on toimitettava kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta virastolle ja
komissiolle menetelmät, verkon ja markkinoiden mallintaminen mukaan luettuina,
joita ne käyttävät yhdenmukaistetussa energiajärjestelmän laajuisessa
kustannus-hyötyanalyysissa, joka tehdään unionin laajuisella tasolla liitteessä
II olevan 1 kohdan a–d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin
kuuluvista yhteistä etua koskevista hankkeista. Menetelmiä laadittaessa on
noudatettava liitteessä V vahvistettuja periaatteita. 2. Viraston on annettava
menetelmistä lausunto komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden
vastaanottamisesta kuultuaan ensin virallisesti kaikkia asianomaisia
sidosryhmiä edustavia järjestöjä. 3. Komission on annettava
menetelmistä lausunto kolmen kuukauden kuluessa viraston lausunnon
vastaanottamisesta. 4. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn
on mukautettava menetelmiään komission lausunnon mukaisesti kolmen kuukauden
kuluessa sen vastaanottamisesta ja toimitettava ne komission hyväksyttäviksi. 5. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn
on julkaistava menetelmänsä verkkosivuillaan kahden viikon kuluessa komission
hyväksynnästä. Niiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle ja virastolle
liitteessä V olevassa 1 kohdassa määritellyt vastaavat syötetiedot ja muut
merkitykselliset verkko-, kuormitus- ja markkinatiedot riittävän tarkassa
muodossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti sekä asiaa koskevat
luottamuksellisuussopimukset. Tietojen on oltava paikkansa pitäviä
pyyntöajankohtana. Komission ja viraston on varmistettava, että ne itse ja
mahdolliset muut osapuolet, jotka tekevät niille analyyseja kyseisten tietojen
pohjalta, käsittelevät tietoja luottamuksellisina. 6. Menetelmät on pidettävä ajan
tasalla ja niitä on parannettava säännöllisesti 1–5 kohdassa säädettyä
menettelyä noudattaen. Virasto voi tehdä tällaisia päivityksiä ja parannuksia
koskevan pyynnön, joka sisältää asianmukaiset perustelut ja aikataulut,
kuultuaan ensin virallisesti kaikkia asianomaisia sidosryhmiä edustavia
järjestöjä ja komissiota. 7. Menetelmiä
on sovellettava kustannus-hyötyanalyysiin kaikissa myöhemmissä sähkö- ja
kaasualan kymmenvuotisissa verkonkehittämissuunnitelmissa, jotka Sähkö- ja
Kaasu-ENTSOt laativat asetuksen (EY) N:o 714/2009 ja asetuksen (EY) N:o
715/2009 8 artiklan mukaisesti. 8. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn
on yhdessä esitettävä komissiolle ja virastolle 31 päivään joulukuuta 2016
mennessä sähkö- ja kaasualan yhteinen markkina- ja verkkomalli, johon sisältyy
sekä sähkön että kaasun siirto ja varastointi, joka kattaa liitteessä I yksilöidyt
ensisijaiset käytävät ja alueet ja joka on laadittu liitteessä V vahvistettujen
periaatteiden mukaisesti. Malli sisällytetään menetelmiin sen jälkeen kun
komissio on hyväksynyt sen 2–4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. 13 artikla
Rajat ylittäviä vaikutuksia aiheuttavien investointien mahdollistaminen 1. Liitteessä II olevan 1 kohdan
a–d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien yhteistä etua
koskevien hankkeiden investointikustannuksista vastaavat niiden jäsenvaltioiden
siirtoverkonhaltijat, joille hanke aiheuttaa positiivisen nettovaikutuksen, ja
ne maksavat verkon käyttäjät verkkoon pääsystä perittävissä tariffeissa. Tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta yhteistä
etua koskeviin hankkeisiin, joille on myönnetty vapautus direktiivin 2009/73/EY
36 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan mukaisesti. 2. Kansallisten
sääntelyviranomaisten on otettava huomioon todelliset kustannukset, jotka
siirtoverkonhaltijalle tai muulle hankkeen toteuttajalle on aiheutunut
investoinneista ja niihin liittyvien kustannusten 3 kohdassa tarkoitetun rajat
ylittävän jakamisen seurauksena, kun ne vahvistavat tai hyväksyvät tariffeja
direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin
2009/73/EY 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sikäli kuin nämä
kustannukset ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan
verkonhaltijan kustannuksiin. 3. Kansallisten
sääntelyviranomaisten on yhdessä hyväksyttävä investoinnit ja päätettävä niihin
liittyvien kustannusten rajat ylittävästä jakamisesta yhteistä etua koskevissa
hankkeissa tai niiden kokonaisuuksissa sekä investointikustannusten
sisällyttämisestä siirtotariffeihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
investointeja yhteistä etua koskeviin hankkeisiin asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden
keskinäisellä sopimuksella. 4. Liitteessä II olevan 1 kohdan
a–d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien yhteistä etua
koskevien hankkeiden toteuttajien on tiedotettava säännöllisesti kaikille
asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille hankkeen edistymisestä ja
siihen liittyvien kustannusten ja vaikutusten yksilöinnistä. Heti kun
3 artiklan mukaisesti valittu ja liitteessä II olevan 1 kohdan a–d
alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluva yhteistä etua
koskeva hanke on saavuttanut riittävän kypsyyden, hankkeen toteuttajan on
esitettävä asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille
investointipyyntö, johon sisältyy rajat ylittävä kustannusten jakaminen ja
johon liittyy (a)
12 artiklan mukaisesti laaditun menetelmän pohjalta
tehty kustannus-hyötyanalyysi ja (b)
liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen
taloudellista kannattavuutta, mukaan lukien valittu rahoitusratkaisu sekä
liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien yhteistä
etua koskevien hankkeiden osalta markkinatestauksen tulokset. Jos hankkeen toteuttajina on useita
verkonhaltijoita tai sijoittajia, niiden on esitettävä pyyntö yhdessä. Yhteistä etua koskevien hankkeiden unionin
laajuiseen luetteloon kuuluvien hankkeiden osalta hankkeiden toteuttajien on
esitettävä pyyntönsä 30 päivään syyskuuta 2013 mennessä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä
toimitettava virastolle tiedoksi jäljennös jokaisesta investointipyynnöstä
heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston on
käsiteltävä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina. 5. Kansallisten
sääntelyviranomaisten on asianomaisia hankkeen toteuttajia kuultuaan tehtävä
yhteinen päätös investointikustannusten jakamisesta kullekin hankkeeseen
osallistuvalle verkonhaltijalle ja kustannusten sisällyttämisestä
verkkotariffeihin kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jolloin viimeinen
asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen vastaanotti viimeisen pyynnön.
Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää jakaa vain osan kustannuksista
tai jakaa kustannukset useiden yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaisuuden
kesken. Kun päätetään kustannusten jakamisesta rajojen
yli, huomioon on otettava hankkeen (hankkeiden) taloudelliset, sosiaaliset ja
ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt asianomaisissa jäsenvaltioissa
sekä mahdollinen rahoitustuen tarve. Kansallisten sääntelyviranomaisen on annettava
päätös sekä kaikki sitä koskevat olennaiset tiedot viipymättä tiedoksi
virastolle. Tietoihin on erityisesti sisällyttävä yksityiskohtaiset syyt,
joiden perusteella kustannukset on jaettu jäsenvaltioiden kesken, kuten
seuraavat: (a)
kuhunkin asianomaiseen jäsenvaltioon kohdistuvien
vaikutusten arviointi, myös verkkotariffien osalta; (b)
4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun
liiketoimintasuunnitelman arviointi; (c)
alueelliset tai unionin laajuiset myönteiset
ulkoisvaikutukset, joita hankkeesta aiheutuisi; (d)
asianomaisten hankkeen toteuttajien kuulemisen
tulokset. Kustannusten jakamista koskeva päätös on
julkaistava. 6. Jos asianomaiset kansalliset
sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen investointipyynnöstä
kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeinen asianomaisista kansallisista
sääntelyviranomaisista vastaanotti pyynnön, niiden on ilmoitettava asiasta
viipymättä virastolle. Tällaisessa tapauksessa tai asianomaisten
kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä kyseistä
investointipyyntöä koskevan päätöksen, mukaan lukien 4 kohdassa
tarkoitettu rajat ylittävä kustannusten jakaminen sekä se, kuinka investointien
kustannukset otetaan huomioon tariffeissa, tekee virasto kolmen kuukauden
kuluessa päivästä, jona asia siirrettiin viraston käsiteltäväksi. Ennen päätöksen tekoa viraston on kuultava
asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja hankkeen toteuttajia. Toisessa
alakohdassa tarkoitettua kolmen kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kahdella
kuukaudella, jos virasto pyytää asiasta lisätietoja. Tämä lisämääräaika alkaa
kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Kustannusten jakamista koskeva päätös on
julkaistava. 7. Viraston on viipymättä
toimitettava komissiolle jäljennös kaikista päätöksistä sekä kaikki kuhunkin
päätökseen liittyvät merkitykselliset tiedot. Tiedot on toimitettava koosteena.
Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina. 8. Tämä
kustannusten jakaminen ei vaikuta siirtoverkonhaltijoiden oikeuteen soveltaa ja
kansallisten sääntelyviranomaisten oikeuteen hyväksyä verkkoon pääsystä
perittäviä maksuja direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 32 artiklan, asetuksen
(EY) N:o 714/2009 14 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan
mukaisesti. 14 artikla
Kannustimet 1. Jos hankkeen toteuttajalle
aiheutuu liitteessä II olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin
kuuluvien yhteistä etua koskevien hankkeiden, lukuun ottamatta pumppuvoimaan
perustuvia sähkönvarastointihankkeita, kehittämisestä, rakentamisesta,
toiminnasta tai ylläpidosta suuremmat riskit kuin mitä vastaavasta
infrastruktuurihankkeesta tavallisesti aiheutuu ja jos tällaiset riskit eivät
kuulu direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 714/2009 17
artiklan mukaisen vapautuksen piiriin, kansallisten sääntelyviranomaisten on
varmistettava, että kyseiselle hankkeelle tarjotaan asianmukaisia kannustimia,
kun sovelletaan direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 8 kohtaa, direktiivin
2009/73/EY 41 artiklan 8 kohtaa, asetuksen (EY) N:o 714/2009 14 artiklaa
ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklaa. 2. Kansallisten
sääntelyviranomaisten päätöksessä tällaisten kannustimien tarjoamisesta on
otettava huomioon 12 artiklan mukaisesti laaditun menetelmän pohjalta tehdyn
kustannus-hyötyanalyysin tulokset ja erityisesti hankkeen aiheuttamat
alueelliset tai unionin laajuiset myönteiset ulkoisvaikutukset. Kansallisten
sääntelyviranomaisten on lisäksi analysoitava hankkeen toteuttajille aiheutuvia
erityisiä riskejä, toteutettuja riskinhallintatoimenpiteitä sekä sitä, onko
kyseinen riskiprofiili perusteltu hankkeen positiiviseen nettovaikutukseen
nähden, kun hanketta verrataan vähäriskisempään vaihtoehtoon. Hyväksyttäviä
riskejä ovat erityisesti uusiin siirtoteknologioihin, sekä mantereella että
merialueilla, liittyvät riskit, kustannusten vajaaseen kattamiseen liittyvät
riskit ja kehittämisriskit. 3. Päätöksellä myönnetyssä
kannustimessa on otettava huomioon aiheutuneen riskin erityisluonne, ja siihen
on sisällyttävä (a)
ennakoivaa investointia koskevat säännöt; tai (b)
ennen hankkeen käyttöönottoa tosiasiallisesti
aiheutuneiden kustannusten tunnustamista koskevat säännöt; tai (c)
säännöt, jotka koskevat lisätuoton saamista
hankkeeseen investoidusta pääomasta; tai (d)
kaikki muut tarpeellisiksi tai asianmukaisiksi
katsotut toimenpiteet. 4. Viraston on annettava 31
päivään joulukuuta 2013 mennessä asetuksen (EY) N:o 713/2009 7 artiklan 2
kohdan mukaisesti ohjeistusta (a)
1 kohdassa tarkoitetuista kannustimista
kansallisten sääntelyviranomaisten parhaiden käytäntöjen vertailuanalyysin
pohjalta; (b)
yhteisestä menetelmästä, jolla arvioidaan sähkö- ja
kaasualan siirtohankkeisiin tehtävistä investoinneista aiheutuvia tavanomaista
suurempia riskejä. 5. Kunkin kansallisen
sääntelyviranomaisen on julkaistava 31 päivään heinäkuuta 2013 mennessä
menetelmänsä ja perusteensa, joita ne käyttävät arvioidessaan sähkö- ja
kaasualan siirtohankkeisiin tehtäviä investointeja ja niiden aiheuttamia
tavanomaista suurempia riskejä. 6. Komissio voi antaa tässä
artiklassa säädettyjä kannustimia koskevia suuntaviivoja asetuksen (EY) N:o
714/2009 18 artiklan 1–3 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 23 artiklan
1 kohdan mukaisesti. V LUKU – Rahoitus 15 artikla
Hankkeiden kelpoisuus unionin rahoitustukeen 1. Liitteessä II olevassa 1, 2
ja 4 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet
voivat saada unionin rahoitustukea selvityksiin annettavien avustusten ja
rahoitusvälineiden muodossa [Verkkojen Eurooppa ‑välinettä koskevan
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] säännösten mukaisesti. 2. Liitteessä II olevan 1 kohdan
a–d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvat yhteistä etua
koskevat hankkeet, lukuun ottamatta pumppuvoimaan perustuvia
sähkönvarastointihankkeita, voivat saada unionin rahoitustukea myös töihin
annettavien avustusten muodossa [Verkkojen Eurooppa ‑välinettä koskevan
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] säännösten mukaisesti, jos ne
toteutetaan 5 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menettelyn
mukaisesti tai jos ne täyttävät seuraavat perusteet: (a)
13 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukainen
hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi antaa näyttöä merkittävistä
positiivisista ulkoisvaikutuksista esimerkiksi toimitusvarmuuden,
yhteenkuuluvuuden tai innovoinnin alalla; ja (b)
hanke ei ole liiketoimintasuunnitelman ja muiden,
erityisesti sijoittajien tai luotonantajien tekemien arviointien mukaan kaupallisesti
kannattava. Hankkeen kaupallista kannattavuutta arvioitaessa on otettava
huomioon 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kannustimia koskeva päätös ja
sen perustelut; ja (c)
hankkeesta on tehty rajat ylittävää kustannusten
jakamista koskeva päätös 13 artiklan mukaisesti tai hankkeista, joille on
myönnetty vapautus direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan tai asetuksen (EY) N:o
714/2009 17 artiklan mukaisesti, on saatu toimivaltaisten kansallisten
sääntelyviranomaisten ja viraston lausunto hankkeen kaupallisesta kannattavuudesta. 3. Liitteessä II olevan 1 kohdan
e alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvat yhteistä etua
koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea myös töihin annettavien
avustusten muodossa [Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen] säännösten mukaisesti, jos asianomaiset
hankkeen toteuttajat voivat selvästi osoittaa, että hankkeesta aiheutuu
merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia ja se on kaupallisesti
kannattamaton. VI LUKU – Loppusäännökset 16 artikla
Raportointi ja arviointi Komissio julkaisee viimeistään vuonna 2017
kertomuksen yhteistä etua koskevien hankkeiden toteutuksesta. Kertomuksessa
arvioidaan (a)
edistymistä 3 artiklan mukaisesti valittujen
yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämisessä, rakentamisessa ja
käyttöönotossa ja tapauksen mukaan toteutuksen viivästymisiä ja muita
kohdattuja vaikeuksia; (b)
varoja, jotka unioni on sitonut ja maksanut
yhteistä etua koskeviin hankkeisiin [Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] säännösten mukaisesti, verrattuna
rahoitettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaisarvoon; (c)
sähkö- ja kaasualojen osalta jäsenvaltioiden
välisen yhteenliitäntäasteen kehitystä, vastaavaa energian hintojen kehitystä
sekä verkon järjestelmähäiriöiden lukumäärää, niiden syitä ja niihin liittyviä
taloudellisia kustannuksia; (d)
lupien myöntämisen ja yleisön osallistumisen osalta –
yhteistä etua koskevien hankkeiden lupamenettelyjen
keskimääräistä ja pisintä kokonaiskestoa, mukaan lukien lupamenettelyn kunkin
vaiheen kesto, verrattuna 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen alustavien
tärkeiden välitavoitteiden aikatauluun; –
yhteistä etua koskevien hankkeiden kohtaamaa
vastustusta (erityisesti kirjallisten vastalauseiden lukumäärä julkisessa
kuulemisprosessissa, muutoksenhakutoimien lukumäärä); (e)
sääntelyllisen kohtelun osalta –
niiden yhteistä etua koskevien hankkeiden
lukumäärää, joista on annettu rajat ylittävää kustannusten jakamista koskeva
päätös 13 artiklan mukaisesti; –
niiden yhteistä etua koskevien hankkeiden
lukumäärää ja tyyppiä, joille on tarjottu erityisiä kannustimia 14 artiklan
mukaisesti. 17 artikla
Tiedottaminen ja julkisuus Komissio perustaa infrastruktuurien
avoimuusfoorumin, joka on helposti yleisön saatavilla. Foorumi sisältää
seuraavat tiedot: (a)
yleiset, säännöllisesti päivitetyt tiedot kustakin
yhteistä etua koskevasta hankkeesta, mukaan lukien maantieteelliset tiedot; (b)
kunkin yhteistä etua koskevan hankkeen
toteuttamissuunnitelma; (c)
12 artiklan mukaisesti laaditun menetelmän pohjalta
tehdyn kustannus-hyötyanalyysin keskeiset tulokset asianomaisista yhteistä etua
koskevista hankkeista, lukuun ottamatta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. 18 artikla
Siirtymäsäännökset Tämä asetus ei vaikuta sellaisen rahoitustuen
antamiseen, jatkamiseen tai muuttamiseen, jonka komissio on myöntänyt Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007[31] nojalla julkaistujen
ehdotuspyyntöjen pohjalta päätöksen N:o 1364/2006/EY liitteissä I ja III
luetelluille hankkeille tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006[32] määriteltyjen tavoitteiden
saavuttamiseksi TEN-E-verkkoa koskevien menoluokkien perusteella. 19 artikla
Kumoaminen Kumotaan päätös N:o 1364/2006/EY 1 päivästä
tammikuuta 2014. Tästä asetuksesta ei aiheudu mitään oikeuksia päätöksen N:o
1364/2006/EY liitteissä I ja III luetelluille hankkeille. 20 artikla
Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013. Tämä asetus on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I ENERGIAINFRASTRUKTUURIEN ENSISIJAISET KÄYTÄVÄT JA ALUEET Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin Euroopan
laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin:
1.
Ensisijaiset sähkökäytävät
(1)
Pohjoisten merialueiden offshore-verkko
(”NSOG”): Pohjanmeren, Irlanninmeren, Englannin
kanaalin, Itämeren ja niiden lähivesien integroitu offshore-sähköverkko
uusiutuvista offshore-energialähteistä tuotetun sähkön siirtämiseksi kulutus-
ja varastointikeskuksiin ja rajat ylittävän sähkökaupan lisäämiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Alankomaat, Belgia,
Irlanti, Luxemburg, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. (2)
Länsi-Euroopan pohjois-eteläsuuntaiset
sähköyhteenliitännät (”NSI West Electricity”): alueen
jäsenvaltioiden ja Välimeren alueen kolmansien maiden väliset yhteenliitännät
erityisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämiseksi
verkkoon. Asianomaiset jäsenvaltiot: Alankomaat, Belgia,
Espanja, Irlanti, Italia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa ja
Yhdistynyt kuningaskunta. (3)
Keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan
pohjois-eteläsuuntaiset sähköyhteenliitännät (”NSI East Electricity”): pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaiset yhteenliitännät ja sisäiset
linjat sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja uusiutuvista energialähteistä
tuotetun sähkön liittämiseksi verkkoon. Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Italia,
Itävalta, Kreikka, Kypros, Puola, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tšekki ja
Unkari. (4)
Baltian energiamarkkinoiden
yhteenliitäntäsuunnitelma sähkön osalta (”BEMIP Electricity”): Itämeren alueen jäsenvaltioiden väliset yhteenliitännät ja sisäisten
verkkoinfrastruktuurien vastaava vahvistaminen Baltian maiden eristyneisyyden
poistamiseksi ja markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi alueella. Asianomaiset jäsenvaltiot: Latvia, Liettua, Puola,
Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro.
2.
Ensisijaiset kaasukäytävät
(5)
Länsi-Euroopan pohjois-eteläsuuntaiset
kaasuyhteydet (”NSI West Gas”): Länsi-Euroopan
pohjois-eteläsuuntaisten kaasuvirtojen yhteenliitäntäkapasiteetit
toimitusreittien monipuolistamiseksi ja kaasun lyhyen aikavälin toimituskyvyn
parantamiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Alankomaat, Belgia,
Espanja, Irlanti, Italia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa ja
Yhdistynyt kuningaskunta. (6)
Keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan
pohjois-eteläsuuntaiset kaasuyhteydet (”NSI East Gas”): Itämeren alueen, Adrianmeren ja Egeanmeren sekä Mustanmeren väliset
alueelliset kaasuyhteydet erityisesti kaasuntoimitusten monipuolistamiseksi ja
toimitusvarmuuden parantamiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Italia,
Itävalta, Kreikka, Kypros, Puola, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tšekki ja
Unkari. (7)
Eteläinen kaasukäytävä (”SGC”): kaasun siirto Kaspianmeren alueelta, Keski-Aasiasta, Lähi-idästä ja
itäisen Välimeren alueelta unioniin kaasuntoimitusten monipuolistamiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Bulgaria, Italia,
Itävalta, Kreikka, Kypros, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia,
Tšekki ja Unkari. (8)
Baltian energiamarkkinoiden
yhteenliitäntäsuunnitelma kaasun osalta (”BEMIP Gas”): infrastruktuuri kolmen Baltian maan ja Suomen eristyneisyyden ja
yhdestä toimittajasta riippuvuuden poistamiseksi ja Itämeren alueen toimitusten
monipuolistamiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Latvia, Liettua, Puola,
Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro.
3.
Ensisijainen öljykäytävä
(9)
Keskisen Itä-Euroopan öljyntoimitusyhteydet
(”OSC”): keskisen Itä-Euroopan öljyputkiverkon
yhteentoimivuus toimitusvarmuuden parantamiseksi ja ympäristöriskien
pienentämiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: Itävalta, Puola, Saksa,
Slovakia, Tšekki ja Unkari.
4.
Ensisijaiset aihealueet
(10)
Älykkäiden verkkojen käyttöönotto: älykkäiden verkkoteknologioiden käyttöönotto kaikkialla unionissa,
jotta voidaan ottaa tehokkaasti huomioon kaikkien sähköverkkoon liitettyjen
käyttäjien käyttötottumukset ja toiminta, erityisesti suurten sähkömäärien
tuotanto uusiutuvista tai hajautetuista energialähteistä sekä kuluttajien
kysynnänohjaus. Asianomaiset jäsenvaltiot: kaikki. (11)
Sähkönsiirron valtaväylät: ensimmäiset sähkönsiirron valtaväylät vuoteen 2020 mennessä unionin laajuisen
sähkönsiirron valtaväyläverkon rakentamiseksi. Asianomaiset jäsenvaltiot: kaikki. (12)
Rajat ylittävä hiilidioksidiverkko: hiilidioksidin siirtoinfrastruktuurin kehittäminen jäsenvaltioiden
välillä ja unionin naapurimaiden kanssa hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin saamiseksi käyttöön. Asianomaiset jäsenvaltiot: kaikki. LIITE II ENERGIAINFRASTRUKTUURIEN LUOKAT Liitteessä I lueteltujen ensisijaisten
energiainfrastruktuurien toteuttamiseksi kehitettävät
energiainfrastruktuuriluokat ovat seuraavat: (1)
sähkö: (a)
suurjänniteilmajohdot, jotka on suunniteltu
vähintään 220 kV:n jännitteelle, ja maan- tai merenalaiset siirtokaapelit,
jotka on suunniteltu vähintään 150 kV:n jännitteelle; (b)
erityisesti sähkönsiirron valtaväylien osalta:
kaikki fyysiset laitteet, jotka on suunniteltu mahdollistamaan sähkönsiirto
korkealla tai erittäin korkealla jännitteellä, jotta yhdessä tai useammassa
jäsenvaltiossa tai unionin ulkopuolisessa maassa sijaitsevia suuria
sähköntuotantomääriä tai varastoja voidaan yhdistää suuren mittakaavan
sähkönkulutukseen yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa; (c)
sähkönvarastointilaitokset, joita käytetään sähkön
pysyvään tai tilapäiseen varastointiin maanpäällisissä tai maanalaisissa
infrastruktuureissa tai geologisilla varastointialueilla, sillä edellytyksellä,
että ne on liitetty suoraan vähintään 110 kV:n jännitteelle suunniteltuihin
suurjännitejohtoihin; (d)
kaikki a–c alakohdassa määriteltyjen järjestelmien
turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai
laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät kaikilla
jännitetasoilla; (e)
kaikki laitteet ja laitteistot, sekä siirtotasolla
että keskijännitteisellä jakelutasolla, joiden tarkoituksena on kaksisuuntainen
digitaalinen viestintä ja sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja kulutuksen
tosiaikainen tai lähes tosiaikainen, interaktiivinen ja älykäs seuranta ja
hallinta sähköverkossa sellaisen verkon kehittämiseksi, jossa voidaan ottaa
tehokkaasti huomioon kaikkien siihen liitettyjen käyttäjien – tuottajien ja
kuluttajien sekä niiden, jotka ovat molempia – käyttötottumukset ja toiminta
siten, että voidaan turvata taloudellisesti tehokkaat ja kestävät
sähköjärjestelmät, joissa hävikki on vähäistä ja laatu, toimitusvarmuus ja
turvallisuus ovat korkeatasoisia; (2)
kaasu: (a)
maakaasun ja biokaasun siirtoputkistot, jotka ovat
osa pääasiassa korkeapaineputkista koostuvia putkistoja, lukuun ottamatta
tuotantovaiheen aikaisia korkeapaineputkistoja ja maakaasun paikalliseen
jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistoja; (b)
edellä mainittuihin korkeapainekaasuputkiin
yhdistetyt maanalaiset varastot; (c)
nesteytetyn maakaasun (LNG) tai paineistetun
maakaasun (CNG) vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitokset tai
paineenvähennyslaitokset; (d)
kaikki järjestelmän turvallisen, varman ja
tehokkaan toiminnan tai kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamisen kannalta
välttämättömät laitteet tai laitteistot; (3)
öljy: (a)
raakaöljyn siirtoon käytetyt putkistot; (b)
raakaöljyputkistojen toiminnan kannalta
välttämättömät pumppuasemat ja varastot; (c)
kaikki järjestelmän moitteettoman, turvallisen ja
tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan
lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät ja
vastakkaisvirtauslaitteistot; (4)
hiilidioksidi: (a)
erityiset putkistot, lukuun ottamatta tuotantovaiheen
aikaista putkiverkkoa, joita käytetään ihmisen toiminnasta aiheutuvan
hiilidioksidin siirtoon useammasta kuin yhdestä lähteestä, eli
teollisuuslaitoksista (mukaan lukien voimalat), jotka tuottavat
hiilidioksidikaasua polttamalla tai muilla kemiallisilla reaktioilla, joihin
liittyy fossiilisia tai ei-fossiilisia hiiltä sisältäviä yhdisteitä,
hiilidioksidin pysyvää geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY
mukaisesti; (b)
hiilidioksidin nesteytys- ja
välivarastointilaitokset jatkosiirtoa varten. Tähän eivät sisälly siinä
geologisessa muodostumassa olevat infrastruktuurit, jota käytetään
hiilidioksidin pysyvään geologiseen varastointiin direktiivin 2009/31/EY
mukaisesti, eivätkä niihin liittyvät maan pinnalla olevat laitokset ja injektointilaitokset; (c)
kaikki järjestelmän moitteettoman, turvallisen ja
tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan
lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät. LIITE III YHTEISTÄ ETUA KOSKEVIEN HANKKEIDEN ALUEELLINEN YKSILÖINTI
1.
Alueellisia ryhmiä koskevat säännöt
(1)
Liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien sähköhankkeiden osalta kukin ryhmä koostuu seuraavien
tahojen edustajista: jäsenvaltiot, kansalliset sääntelyviranomaiset,
siirtoverkonhaltijat alueellista yhteistyötä koskevan velvoitteensa mukaisesti,
josta säädetään direktiivin 2009/72/EY 6 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o
714/2009 12 artiklassa, ja hankkeiden toteuttajat, joita liitteessä I
määritellyt ensisijaiset infrastruktuurikäytävät ja -alueet koskevat, sekä
komissio, virasto ja Sähkö-ENTSO. Liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien kaasuhankkeiden osalta kukin ryhmä koostuu seuraavien
tahojen edustajista: jäsenvaltiot, kansalliset sääntelyviranomaiset,
siirtoverkonhaltijat alueellista yhteistyötä koskevan velvoitteensa mukaisesti,
josta säädetään direktiivin 2009/73/EY 7 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o
715/2009 12 artiklassa, ja hankkeiden toteuttajat, joita liitteessä I
määritellyt ensisijaiset infrastruktuurikäytävät ja -alueet koskevat, sekä
komissio, virasto ja Kaasu-ENTSO. Liitteessä II olevassa 3 ja 4 kohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien öljyn- ja hiilidioksidinsiirtohankkeiden
osalta kukin ryhmä koostuu seuraavien tahojen edustajista: jäsenvaltiot, hankkeiden
toteuttajat, joita liitteessä I määritellyt ensisijaiset
infrastruktuurikäytävät ja -alueet koskevat, ja komissio. (2)
Kunkin ryhmän on organisoitava työnsä direktiivin
2009/72/EY 6 artiklassa, direktiivin 2009/73/EY 7 artiklassa, asetuksen (EY)
N:o 714/2009 12 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 12 artiklassa
säädettyjen alueellisten yhteistyötoimien ja muiden olemassa olevien
alueellisten yhteistyörakenteiden mukaisesti. (3)
Kukin ryhmä kutsuu kokouksiinsa, siinä määrin kuin
se on tarpeen liitteessä I määritellyn asianomaisen ensisijaisen
infrastruktuurikäytävän tai -alueen toteuttamiseksi, kansallisten hallintojen
ja sääntelyviranomaisten edustajia, hankkeiden toteuttajia ja
siirtoverkonhaltijoita EU:n ehdokasmaista ja mahdollisista ehdokasmaista ja Euroopan
talousalueen ja Euroopan vapaakauppaliiton jäsenmaista sekä edustajia
energiayhteisön toimielimistä ja elimistä, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin
kuuluvista maista ja maista, joiden kanssa unioni on sopinut erityisestä
energia-alan yhteistyöstä. (4)
Kukin ryhmä kuulee asianomaisia sidosryhmiä
edustavia järjestöjä, mukaan lukien tuottajat, jakeluverkonhaltijat,
toimittajat ja kuluttajat, ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien
osalta ympäristöjärjestöjä. Ryhmä voi järjestää kuulemistilaisuuksia, jos ne
ovat tarpeen sen tehtävien toteuttamiseksi.
2.
Alueellinen yksilöintiprosessi
(1)
Kunkin hankkeen toteuttajan on toimitettava
yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi valintaa koskeva hakemus asiaa käsittelevän
ryhmän jäsenille, mukaan lukien arviointi hankkeen (hankkeiden) vaikutuksesta
liitteessä I määriteltyjen ensisijaisten infrastruktuurikäytävien ja -alueiden
toteuttamiseen ja siitä, täyttyvätkö 6 artiklassa määritellyt asiaa koskevat
arviointiperusteet, sekä kaikki muut hankkeen arvioinnin kannalta
merkitykselliset tiedot. (2)
Kaikkien vastaanottajien on pidettävä kaupallisesti
arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina. (3)
Liitteessä II olevan 1 kohdan a–d alakohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien ehdotettujen sähkönsiirto ja
-varastointihankkeiden on oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa
kymmenvuotista sähköverkon kehittämissuunnitelmaa, jonka Sähkö-ENTSO on
laatinut asetusten (EY) N:o 714/2009 8 artiklan mukaisesti. (4)
Kaikissa yhteistä etua koskevien hankkeiden unionin
laajuisissa luetteloissa, jotka on hyväksytty 1 päivän elokuuta 2013 jälkeen,
liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien
ehdotettujen kaasunsiirto ja ‑varastointihankkeiden on oltava osa
viimeisintä saatavilla olevaa kymmenvuotista kaasuverkon kehittämissuunnitelmaa,
jonka Kaasu-ENTSO on laatinut asetusten (EY) N:o 715/2009 8 artiklan
mukaisesti. (5)
Liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuun
luokkaan kuuluvat ehdotetut hiilidioksidinsiirtohankkeet on esitettävä osana
useamman kuin kahden jäsenvaltion laatimaa suunnitelmaa, joka koskee rajat
ylittävän hiilidioksidin siirto- ja varastointi-infrastruktuurin kehittämistä
ja jonka asianomaiset jäsenvaltiot tai kyseisten jäsenvaltioiden nimeämät
yksiköt esittävät komissiolle. (6)
Arvioidessaan liitteessä II olevan 1 kohdan a–d
alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvia ehdotettuja sähkö-
ja kaasuhankkeita kunkin ryhmän on otettava huomioon, sanotun rajoittamatta 4
kohdan soveltamista, Sähkö- ja Kaasu-ENTSOjen asetusten (EY) N:o 714/2009 ja
(EY) N:o 715/2009 8 artiklan mukaisesti laatimassa viimeisimmässä
saatavilla olevassa kymmenvuotisessa sähkö- ja kaasuverkon
kehittämissuunnitelmassa 12 artiklan 7 kohdan säännösten mukaisesti tekemä
analyysi liitteessä II olevan 1 kohdan a–d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvista ehdotetuista sähkö- ja kaasuhankkeista. LIITE IV YHTEISTÄ ETUA KOSKEVIEN HANKKEIDEN ARVIONTIPERUSTEISIIN LIITTYVÄT SÄÄNNÖT
JA INDIKAATTORIT (1)
Hanke, jolla on merkittävä rajat ylittävä vaikutus,
on jonkin jäsenvaltion alueella sijaitseva hanke, joka täyttää seuraavat ehdot: (a)
sähkönsiirron osalta hanke muuttaa verkon
siirtokapasiteettia kyseisen jäsenvaltion rajalla yhden tai useamman muun
jäsenvaltion kanssa tai saman siirtokäytävän missä tahansa merkityksellisessä
poikkileikkauksessa vähintään 500 megawatilla verrattuna tilanteeseen, jossa
hanketta ei toteuteta; (b)
sähkön varastoinnin osalta hanke luo
varastointikapasiteettia, joka mahdollistaa vähintään 500 gigawattitunnin
vuotuisen nettosähköntuotannon; (c)
kaasunsiirron osalta hanke koskee investointia
vastakkaisvirtauskapasiteettiin tai muuttaa kykyä siirtää kaasua kyseisen
jäsenvaltion rajan (rajojen) yli vähintään 10 prosentilla verrattuna ennen
hankkeen toteutusta vallinneeseen tilanteeseen; (d)
kaasun varastoinnin tai nesteytetyn tai
paineistetun maakaasun osalta hankkeen tavoitteena on suorien tai epäsuorien
toimitusten järjestäminen vähintään kahteen jäsenvaltioon tai
infrastruktuurinormin (N-1-säännön) täyttäminen alueellisella tasolla asetuksen
(EY) N:o 994/2010 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti; (e)
älykkäiden verkkojen osalta hanke on suunniteltu
suurjännite- tai keskijännitetason laitteille ja laitteistoille, jotka on
suunniteltu vähintään 10 kV:n jännitteelle. Siihen osallistuu vähintään
kahden jäsenvaltion siirto- ja jakeluverkonhaltijoita, jotka kattavat vähintään
100 000 käyttäjää, jotka tuottavat tai kuluttavat sähköä tai tekevät
molempia kulutusalueella, jossa kulutus on vähintään 300 gigawattituntia
vuodessa; tästä vähintään 20 prosentin on oltava peräisin resursseista,
joita ei voida säätää kysynnän mukaan. (2)
Liitteessä II olevan 1 kohdan a–d alakohdassa
tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien hankkeiden osalta 4 artiklassa lueteltujen
perusteiden täyttymistä mitataan seuraavasti: (a)
Markkinoiden yhdentymistä, kilpailua ja
järjestelmän joustavuutta mitataan viimeisimmässä saatavilla olevassa
kymmenvuotisessa sähköverkon kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin pohjalta
erityisesti seuraavasti: –
lasketaan rajat ylittävien hankkeiden osalta
vaikutus verkon siirtokykyyn molempiin virran kulkusuuntiin sähkömääränä
(megawatteina) mitattuna tai niiden hankkeiden osalta, joilla on merkittävä
rajat ylittävä vaikutus, vaikutus verkon siirtokykyyn asianomaisten
jäsenvaltioiden rajoilla, asianomaisten jäsenvaltioiden ja unionin
ulkopuolisten maiden välillä tai asianomaisten jäsenvaltioiden sisällä sekä
vaikutus kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen ja verkkotoimintoihin
asianomaisissa jäsenvaltioissa; –
arvioidaan vaikutus liitteessä V olevassa 10
kohdassa määritellyllä analysoitavalla alueella suhteessa energiajärjestelmän
laajuisiin tuotanto- ja siirtokustannuksiin ja markkinahintojen kehitykseen,
jotka hankkeesta seuraavat erilaisissa suunnitteluskenaarioissa, ottaen
erityisesti huomioon tärkeysjärjestyksessä aiheutuvat muutokset. (b)
Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan tuotannon
siirtämistä suuriin kulutuskeskuksiin ja varastointipaikoille mitataan
viimeisimmässä saatavilla olevassa kymmenvuotisessa sähköverkon
kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin pohjalta erityisesti seuraavasti: –
sähkönsiirron osalta arvioidaan uusiutuviin
energialähteisiin perustuvan tuotantokapasiteetin määrä (teknologioittain,
megawatteina), joka on liitetty verkkoon ja siirretään hankkeen seurauksena,
verrattuna tämän tyyppisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotantokapasiteetin
kokonaismäärään, joka asianomaisessa jäsenvaltiossa on suunniteltu
saavutettavan vuonna 2020 direktiivin 2009/28/EY 4 artiklassa määritellyn
uusiutuvia energialähteitä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman
mukaisesti; –
sähkön varastoinnin osalta verrataan hankkeen
tarjoamaa uutta kapasiteettia samaan varastointiteknologiaan perustuvaan
olemassa olevaan kokonaiskapasiteettiin liitteessä V olevassa 10 kohdassa
määritellyllä analysoitavalla alueella. (c)
Yhteentoimivuutta ja järjestelmän turvallista
toimintaa mitataan viimeisimmässä saatavilla olevassa kymmenvuotisessa
sähköverkon kehittämissuunnitelmassa tehdyn analyysin pohjalta erityisesti
arvioimalla hankkeen vaikutus odotettuun kuormitusputoamaan liitteessä V
olevassa 10 kohdassa määritellyllä analysoitavalla alueella suhteessa
tuotanto- ja siirtokapasiteetin riittävyyteen ominaisilla kuormitusjaksoilla,
ottaen huomioon odotetut muutokset ilmastoon liittyvissä äärimmäisissä
sääilmiöissä ja niiden vaikutukset infrastruktuurin häiriönsietoon. Näitä indikaattoreita laskettaessa on otettava
huomioon hankkeen kokonaiskustannukset sen teknisen elinkaaren aikana. (3)
Liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien hankkeiden osalta 4 artiklassa lueteltujen perusteiden
täyttymistä mitataan seuraavasti: (a)
Markkinoiden yhdentymistä ja yhteentoimivuutta
mitataan laskemalla hankkeen tuottama lisäarvo markkina-alueiden yhdentymiseen
ja hintojen lähentymiseen ja järjestelmän yleiseen joustavuuteen, mukaan lukien
vastakkaisvirtauksille tarjottu kapasiteettitaso eri skenaarioissa. (b)
Kilpailua mitataan toimitusten monipuolistumisen
pohjalta, mukaan lukien kotimaisten toimituslähteiden helpompi saatavuus,
ottaen huomioon toimituslähteiden, toimittajien ja reittien monipuolistuminen
ja uuden kapasiteetin vaikutus kapasiteettitasolla laskettuun HHI-indeksiin
liitteessä V olevassa 10 kohdassa määritellyllä analysoitavalla alueella. (c)
Kaasun toimitusvarmuutta mitataan laskemalla
hankkeen tuottama lisäarvo järjestelmän lyhyen ja pitkän aikavälin häiriönsietoon
ja järjestelmän jäljellä olevan joustavuuden parantamiseen, jotta se selviää
toimitushäiriöistä eri skenaarioissa, sekä hankkeen tarjoama lisäkapasiteetti
mitattuna suhteessa infrastruktuurinormiin (N-1-sääntö) alueellisella tasolla
asetuksen (EU) 994/2010 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. (d)
Kestävyyttä mitataan hankkeen vaikutuksena
päästöjen vähentämiseen, uusiutuviin energialähteisiin perustuvan
sähköntuotannon varavoiman tai sähkö-kaasu-muuntamisen ja biokaasun siirron
tukemiseen, ottaen huomioon odotetut muutokset ilmasto-olosuhteissa. (4)
Liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohdassa
tarkoitettuun luokkaan kuuluvien hankkeiden osalta 4 artiklassa lueteltuja
toimintoja arvioidaan seuraavin perustein: (a)
Kestävyystaso: Tätä perustetta mitataan arvioimalla
kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä ja sähköverkkoinfrastruktuurin
ympäristövaikutuksia. (b)
Siirto- ja jakeluverkkojen kyky yhdistää käyttäjiä
ja siirtää sähköä käyttäjille ja käyttäjiltä: Tätä perustetta mitataan
arvioimalla hajautettujen energialähteiden asennettua kapasiteettia
jakeluverkoissa, suurinta sallittua sähkön syöttömäärää ilman siirtoverkkojen
ylikuormitusriskiä sekä energiamäärää, joka jätetään ottamatta uusiutuvista
lähteistä ylikuormitus- tai turvallisuusriskien takia. (c)
Verkon liitettävyys ja pääsy kaikkiin
verkonkäyttäjien luokkiin: Tätä perustetta arvioidaan tarkastelemalla
menetelmiä, joita käytetään tuottajiin ja kuluttajiin ja niihin käyttäjiin,
jotka ovat molempia, sovellettavien maksujen ja tariffien laskemiseen, ja
näiden maksujen ja tariffien rakennetta, sekä arvioimalla verkossa dynaamista
tasapainotusta varten saatavilla olevaa operatiivista joustavuutta. (d)
Toimitusten varmuus ja laatu: Tätä perustetta
arvioidaan tarkastelemalla luotettavasti saatavilla olevan tuotantokapasiteetin
ja huippukysynnän suhdetta, uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osuutta,
sähköjärjestelmän vakautta, keskeytysten kestoa ja tiheyttä asiakasta kohden,
mukaan lukien ilmastoon liittyvät häiriöt, ja jännitteen laatutasoa. (e)
Tehokkuus ja palvelun laatu sähkön toimituksissa ja
verkon toiminnassa: Tätä perustetta arvioidaan tarkastelemalla hävikkien tasoa
siirto- ja jakeluverkoissa, pienimmän ja suurimman sähkönkysynnän suhdetta
määrättynä ajanjaksona, kysyntäpuolen osallistumista sähkömarkkinoihin ja
energiatehokkuustoimenpiteisiin, sähköverkkokomponenttien käyttöastetta (eli
keskimääräistä kuormitusta), verkkokomponenttien saatavuutta (suhteessa
suunniteltuun ja suunnittelemattomaan ylläpitoon) ja sen vaikutusta verkon
suorituskykyyn sekä verkkokapasiteetin tosiasiallista saatavuutta suhteessa sen
normiarvoon. (f)
Rajat ylittävien sähkömarkkinoiden edistäminen
kuormitusvirtojen hallinnalla silmukkavirtojen vähentämiseksi ja
yhteenliitäntäkapasiteettien lisäämiseksi: Tätä perustetta arvioidaan
tarkastelemalla jäsenvaltion yhteenliitäntäkapasiteetin ja sen sähkönkysynnän
suhdetta, yhteenliitäntäkapasiteettien käyttöä ja yhteenliitännöissä perittyjä
siirtorajoitusmaksuja. (5)
Liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettuihin
luokkiin kuuluvien öljynsiirtohankkeiden osalta 4 artiklassa lueteltujen
perusteiden täyttymistä mitataan seuraavasti: (a)
Öljyn toimitusvarmuutta mitataan arvioimalla
hankkeen tarjoaman uuden kapasiteetin tuottamaa lisäarvoa järjestelmän lyhyen
ja pitkän aikavälin häiriönsietoon ja järjestelmän jäljellä olevaa joustavuutta,
jotta se selviää toimitushäiriöistä eri skenaarioissa. (b)
Yhteentoimivuutta mitataan arvioimalla sitä, kuinka
paljon hanke parantaa öljyverkon toimintaa, erityisesti mahdollistamalla
virtaussuunnan kääntämisen. (c)
Resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä arvioidaan
tarkastelemalla sitä, kuinka laajasti hankkeessa hyödynnetään jo olemassa
olevaa infrastruktuuria ja kuinka se edistää ympäristöön ja ilmastonmuutokseen
liittyvien taakkojen ja riskien minimointia. LIITE V ENERGIAJÄRJESTELMÄN LAAJUINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI Yhteistä etua koskevien hankkeiden
yhdenmukaistetussa energiajärjestelmän laajuisessa kustannus-hyötyanalyysissa
käytettävissä menetelmissä on noudatettava tässä liitteessä vahvistettuja
periaatteita. (1)
Menetelmien on perustuttava yhteisiin
syöttötietoihin, jotka edustavat unionin sähkö- ja kaasuverkkoja vuosina n+5,
n+10, n+15 ja n+20, missä n on analyysin suoritusvuosi. Tietoihin on
sisällyttävä vähintään seuraavat: (a)
Sähkö: skenaariot, jotka kuvaavat kysyntää,
tuotantokapasiteetteja polttoainetyypeittäin (biomassa, maalämpö, vesivoima,
kaasu, ydinvoima, öljy, kiinteät polttoaineet, tuuli, aurinkosähkö, keskittävä
aurinkolämpö, muut uusiutuvat teknologiat) ja niiden maantieteellistä
sijaintia, polttoaineiden hintoja (mukaan lukien biomassa, hiili, kaasu ja
öljy), hiilidioksidin hintoja sekä siirtoverkon ja tarvittaessa jakeluverkon
koostumusta ja sen kehitystä, ottaen huomioon kaikki merkittävät uudet
tuotanto- (myös hiilidioksidin talteenotolla varustettu kapasiteetti),
varastointi- ja siirtohankkeet, joista on tehty lopullinen investointipäätös ja
jotka on määrä ottaa käyttöön vuoden n+5 loppuun mennessä; (b)
Kaasu: skenaariot, jotka kuvaavat kysyntää,
tuontia, polttoaineiden hintoja (mukaan lukien hiili, kaasu ja öljy),
siirtoverkon koostumusta ja sen kehitystä, ottaen huomioon kaikki uudet
hankkeet, joista on tehty lopullinen investointipäätös ja jotka on määrä ottaa
käyttöön vuoden n+5 loppuun mennessä. (2)
Tietojen on vastattava analyysin tekoajankohtana
voimassa olevaa unionin ja kansallista lainsäädäntöä. Sähkön ja kaasun osalta
käytettyjen tietojen on oltava yhteensopivia etenkin hintoja ja markkinoilla
olevia määriä koskevien oletusten osalta. Ennen tietojen laatimista on kuultava
virallisesti jäsenvaltioita ja kaikkia asianomaisia sidosryhmiä edustavia
järjestöjä. Komissio ja virasto varmistavat vaadittujen kaupallisten tietojen
saannin kolmansilta osapuolilta, jos se on tarpeen. (3)
Menetelmissä on annettava ohjeita
kustannus-hyötyanalyysissa tarvittavan verkko- ja markkinamallinnuksen
kehittämisestä ja käytöstä. (4)
Kustannus-hyötyanalyysin on perustuttava
kustannusten ja hyötyjen yhdenmukaistettuun arviointiin erilaisissa
analysoiduissa hankeluokissa ja sen on katettava vähintään 1 kohdassa
tarkoitettu ajanjakso. (5)
Kustannus-hyötyanalyysissa on otettava huomioon
vähintään seuraavat kustannukset: pääomamenot, käyttö- ja ylläpitokustannukset
hankkeen teknisen elinkaaren ajalta ja tarvittaessa käytöstäpoisto- ja
jätehuoltokustannukset. Menetelmissä on annettava ohjeita laskelmissa
käytettävistä diskonttokoroista. (6)
Sähkön siirron ja varastoinnin osalta
kustannus-hyötyanalyysissa on otettava huomioon vähintään vaikutukset
liitteessä III määriteltyihin indikaattoreihin. Viimeisimmän saatavilla olevan
kymmenvuotisen sähköverkon kehittämissuunnitelman laadinnassa käytettyjen
menetelmien mukaisesti siinä on vielä erityisesti otettava huomioon hankkeen
vaikutukset seuraaviin: (a)
kilpailu eri verkonhaltijoiden markkinavoiman ja
eri jäsenvaltioiden hintojen lähentymisen kannalta; (b)
sähkön tuotanto-, siirto- ja jakelukustannukset,
mukaan lukien voimaloiden oman kulutuksen kustannukset sekä
kasvihuonekaasupäästöihin ja siirtohävikkeihin liittyvät kustannukset hankkeen
teknisen elinkaaren aikana; (c)
uusien tuotanto- ja siirtoinvestointien tulevat
kustannukset hankkeen teknisen elinkaaren aikana; (d)
toiminnan joustavuus, mukaan lukien säätövoiman ja
lisäpalvelujen optimointi; (e)
järjestelmän häiriönsieto, mukaan lukien kyky
sietää katastrofeja ja ilmastonmuutosta, ja verkon turvallisuus, erityisesti
direktiivissä 2008/114/EY määritellyissä Euroopan elintärkeissä
infrastruktuureissa. (7)
Kaasun osalta kustannus-hyötyanalyysissa on
otettava huomioon vähintään markkinatestauksen, kuten open season
-menettelyjen, tulokset, vaikutukset liitteessä III määriteltyihin
indikaattoreihin ja seuraavat vaikutukset: (a)
kilpailu eri verkonhaltijoiden markkinavoiman ja
eri jäsenvaltioiden hintojen lähentymisen kannalta; (b)
järjestelmän häiriönsieto, mukaan lukien kyky
sietää katastrofeja ja ilmastonmuutosta, ja verkon turvallisuus, erityisesti
direktiivissä 2008/114/EY määritellyissä Euroopan elintärkeissä
infrastruktuureissa; (c)
toimituskatkon todennäköisyys ja toimittamatta
jäävä määrä, ja toimitusten varmuuden ja laadun parantuminen; (d)
myötävaikutus eri kaasumarkkina-alueiden
yhdentymiseen; (e)
kaasuverkon joustavuus ja ylikuormitus. (8)
Älykkäiden verkkojen osalta
kustannus-hyötyanalyysissa on otettava huomioon vaikutukset liitteessä III
määriteltyihin indikaattoreihin. (9)
Yksityiskohtainen menetelmä, jota käytetään 6–8
kohdassa tarkoitettujen indikaattoreiden huomioon ottamiseen, on laadittava
kaikkia asianomaisia sidosryhmiä edustavien järjestöjen virallisen kuulemisen
jälkeen. (10)
Menetelmissä on määriteltävä kunkin yksittäisen
hankkeen kustannus-hyötyanalyysissa ja alueellisessa tai unionin laajuisessa
analyysissa analysoitava alue. Yksittäisen hankkeen analysoitava alue kattaa
kaikki jäsenvaltiot ja unionin ulkopuoliset maat, joiden alueelle hanke
rakennetaan, kaikki naapurijäsenvaltiot ja kaikki muut jäsenvaltiot, joihin
hankkeella on merkittäviä vaikutuksia. (11)
Menetelmissä on määriteltävä tehtävä analyysi
asianmukaisten syöttötietojen pohjalta laskemalla kohdefunktion tulokset kunkin
hankkeen kanssa ja ilman sitä. Analyysissa on yksilöitävä jäsenvaltiot, joihin
hankkeella on positiivinen nettovaikutus (edunsaajat), ja jäsenvaltiot, joihin
hankkeella on negatiivinen nettovaikutus (kustannusten kantajat). Kuhunkin
kustannus-hyötyanalyysiin on sisällyttävä herkkyysanalyysit, jotka koskevat
syöttötietoja, eri hankkeiden käyttöönottopäiviä samalla analysoitavalla
alueella ja muita asiaankuuluvia parametreja. (12)
Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden on vaihdettava
menetelmien laadinnassa tarvittavia tietoja, myös asianmukaisesta verkko- ja
markkinamallinnuksesta. Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden, jotka keräävät
tietoja muiden siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden puolesta, on palautettava
tietojen keruun tulokset osallistuville siirto- ja jakeluverkonhaltijoille. Tämän asetuksen 12 artiklan 8 kohdassa
tarkoitetun sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhteisen markkina- ja verkkomallin
osalta tämän liitteen 1 kohdassa tarkoitettujen syöttötietojen on katettava
vuodet n+10, n+20 ja n+30, ja mallin on mahdollistettava taloudellisten,
sosiaalisten ja ympäristövaikutusten täydellinen arviointi, mukaan lukien
erityisesti ulkoiset kustannukset kuten kasvihuonekaasupäästöihin ja
tavanomaisiin ilman epäpuhtauspäästöihin tai toimitusvarmuuteen liittyvät
kustannukset. LIITE VI AVOIMUUTTA JA YLEISÖN OSALLISTUMISTA KOSKEVAT SUUNTAVIIVAT (1)
Menettelykäsikirjassa on yksilöitävä vähintään
seuraavat: (a)
asiaa koskeva lainsäädäntö, johon päätökset ja
lausunnot perustuvat eri tyyppisissä yhteistä etua koskevissa hankkeissa,
mukaan lukien ympäristölainsäädäntö; (b)
hankittavat päätökset ja lausunnot; (c)
toimivaltaisen viranomaisen, muiden viranomaisten
ja keskeisten sidosryhmien nimet ja yhteystiedot; (d)
työnkulku, jossa hahmotellaan prosessin jokainen
vaihe, myös sen alustava aikataulu; (e)
tiedot päätöshakemusta varten toimitettavien
asiakirjojen kattavuudesta, rakenteesta ja yksityiskohtaisuudesta, mukaan
lukien tarkastusluettelo; (f)
tiedot siitä, missä vaiheissa ja millä tavoin suuri
yleisö voi osallistua prosessiin. (2)
Jotta voidaan lisätä yleisön osallistumista
lupaprosessiin, on noudatettava seuraavia periaatteita: (a)
Sidosryhmille, joihin yhteistä etua koskeva hanke
vaikuttaa, mukaan lukien asianomaiset viranomaiset, maanomistajat ja hankkeen
läheisyydessä asuvat kansalaiset sekä suuri yleisö ja sen yhteenliittymät,
järjestöt tai ryhmät, on tiedotettava ja niitä on kuultava laajasti varhaisessa
vaiheessa ja avoimella ja läpinäkyvällä tavalla. Toimivaltaisen viranomaisen on
tarvittaessa tuettava aktiivisesti hankkeen toteuttajan toteuttamia toimia. (b)
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava,
että yhteistä etua koskevien hankkeiden julkiset kuulemismenettelyt keskitetään
mahdollisuuksien mukaan. Kunkin julkisen kuulemisen on katettava kaikki
kysymykset, joilla on merkitystä menettelyn kyseisessä vaiheessa, eikä
kysymystä, jolla on merkitystä menettelyn yhdessä tietyssä vaiheessa, saa
käsitellä useammassa kuin yhdessä julkisessa kuulemisessa. Julkisessa
kuulemisessa käsiteltävät kysymykset on mainittava selkeästi julkista
kuulemista koskevassa ilmoituksessa. (c)
Huomautuksia ja vastalauseita saa ottaa vastaan
ainoastaan julkisen kuulemisen alkamisesta sen päättymispäivään saakka. (3)
Yleisön osallistumista koskevaan toimintamalliin on
sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot: (a)
asianomaiset sidosryhmät, joita kuullaan; (b)
suunnitellut toimenpiteet; (c)
aikataulu; (d)
eri tehtäviin osoitetut henkilöstöresurssit. (4)
Ennen hakemusasiakirjojen jättämistä toteutettavan
julkisen kuulemisen yhteydessä asianomaisten osapuolten on vähintään (a)
julkaistava enintään 15-sivuinen tiedote, jossa
esitetään selkeällä ja tiiviillä tavalla yleiskatsaus hankkeen tarkoituksesta
ja alustavasta aikataulusta, vähintään kolme huomioon otettua vaihtoehtoista
reittiä, odotetut vaikutukset, myös luonteeltaan rajat ylittävät, sekä
mahdolliset lieventävät toimenpiteet; (b)
tiedotettava kaikille sidosryhmille, joihin hanke
vaikuttaa, 10 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla verkkosivulla tai muita
asianmukaisia tiedotuskanavia käyttäen; (c)
lähetettävä asianomaisille sidosryhmille, joihin
hanke vaikuttaa, kirjallinen kutsu erityisiin kokouksiin, joissa huolenaiheista
keskustellaan. (5)
Hankkeen verkkosivuilla on asetettava saataville
vähintään seuraavat tiedot: (a)
ei-tekninen ja säännöllisesti päivitetty enintään
50-sivuinen tiivistelmä, josta käy ilmi hankkeen kulloinenkin tilanne ja johon
merkitään selvästi muutokset aikaisempiin versioihin, kun tekstiä päivitetään; (b)
hankkeen ja julkisen kuulemisen yleissuunnitelma,
jossa ilmoitetaan selkeästi julkisten kuulemistilaisuuksien päivämäärät ja
paikat; (c)
yhteystiedot täydellisten hakemusasiakirjojen
tilaamista varten; (d)
yhteystiedot huomautusten ja vastalauseiden
esittämiseksi julkisten kuulemisten aikana; (e)
10 artiklan 1 kohdan mukainen menettelykäsikirja. [1] KOM(2010) 677. [2] KOM(2011) 500/I lopullinen ja KOM(2011) 500/II lopullinen (alakohtaisia
politiikkoja koskevat luvut). [3] Kaikki määrät vuoden 2011 hintoina. [4] 30 prosentilla, jos olosuhteet ovat oikeat. [5] SEC(2011) 755. [6] Päätös N:o 1364/2006/EY. [7] KOM(2010) 203 ja SEC(2010) 505. [8] Asetus (EY) N:o 680/2007. [9] Asetus (EY) N:o 663/2009. [10] KOM(2010) 2020. [11] 30 prosentin, jos olosuhteet ovat oikeat. [12] KOM(2011) 112 ja SEC(2011)288. [13] Ks. tähän ehdotukseen liittyvän vaikutusten arvioinnin 1.2.1 kohta. [14] EUVL C , , s. . [15] EUVL C , , s. . [16] KOM(2010) 2020. [17] KOM(2010) 677. [18] EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1. [19] 30 prosentilla, jos olosuhteet ovat oikeat. [20] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY,
annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan
energian käytön edistämisestä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16). [21] EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55. [22] EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94. [23] EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75. [24] KOM(2011) 202 lopullinen. [25] KOM(2011) 539. [26] SEC(2011) 755. [27] EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15. [28] EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36. [29] EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1. [30] EUVL L 200, 31.7.2009, s. 31. [31] EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1. [32] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.