20.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/103

1.1

Komissio julkaisi 30. huhtikuuta 2004 vihreän kirjan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista. Tavoitteena on käynnistää keskustelu käyttöoikeussopimuksia sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta.

1.2

ETSK esitti lokakuussa 2000 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa (1) suosituksia, jotka ovat yhä ajankohtaisia. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on vahvistunut. Aihe on Euroopan unionille edelleenkin strategisesti tärkeä varsinkin nyt, kun unioni on laajentunut ja kun 30. huhtikuuta 2004 hyväksyttiin uusia direktiivejä (2).

1.3

Nykyisin on jo useissa maissa kerätty kokemuksia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista. Kokemukset ovat olleet vaihtelevia. Näin ollen olisi suositeltavaa analysoida kokemukset järjestelmällisesti eri kriteerien, kuten kustannusten, palveluiden saatavuuden, palveluiden laadun, työllisyysvaikutusten jne., mukaisesti. Erityisesti olisi tutkittava, edistävätkö nämä yhteistyösopimukset EU:n kilpailukykyä muuhun maailmaan verrattuna — ja jos edistävät, niin missä määrin — ja mitä etuja ja haittoja ne tuovat palveluntarjonnan tavanomaisiin muotoihin verrattuna.

2.1

Kaikki unionin maat ovat käyttäneet tai käyttävät tällä hetkellä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten ja käyttöoikeussopimusten järjestelmiä. Komissio ei ole kuitenkaan toistaiseksi pystynyt tekemään niistä luetteloa. EIP:llä on osittaisia tilastotietoja noin sadasta hankkeesta. Ei pidä unohtaa, että ”ensimmäisessä Euroopan yhteisössä” eli Rooman valtakunnassa käytettiin jo kaksituhatta vuotta sitten käyttöoikeussopimusjärjestelmää. Euroopan rautatieverkosto toteutettiin 1800-luvulla käyttöoikeussopimusten muodossa. Tällaiset sopimukset olivat pitkälle kehittyneitä rautatiealan lisäksi myös kuntien julkisissa palveluissa: vesi, kaasu, sähkö, kotitalousjätteiden keräys, puhelin jne.

2.2

Maailmanlaajuisella tasolla kokonaisvaltaisten sopimusten avulla on voitu jo pitkään rahoittaa, suunnitella, toteuttaa ja hallinnoida moottoriteitä, paikoitusalueita sekä vesiverkkoja, museoita, lentokenttiä, raitiovaunu- ja metroliikennettä, kaupunkisuunnittelua, koulujen ja sairaaloiden uudistustöitä jne.

2.3.1.1

Vuoden 1994 puitelaissa (Merloni-laki) määritellään rakentamisen ja hallinnoinnin käyttöoikeussopimukset. Näille käyttöoikeussopimuksille on ominaista se, että käyttöoikeuden haltija toteuttaa urakan omilla varoillaan ja saa pääomansa takaisin hyödyntämällä työn tulosta taloudellisesti (lain 109/94 19 artiklan 2 kohta) (3).

Perusrakenteiden kohennusohjelman tavoitteena on 220:n strategisena pidetyn hankkeen toteuttaminen:

Lailla on luotu asianmukaiset oikeudelliset puitteet: yleinen toimeksisaaja, käyttöoikeuden haltija, vuokraus ja promoottori.

Toimitusten myöhästymisen ratkaisemiseksi sekä rakentamisen tehokkuuden lisäämiseksi vuoden 2001 uuteen lakiin on sisällytetty yleisen toimeksiantajan käsite. Yleinen toimeksiantaja luovuttaa valmiin perusrakenteen ja ylläpitää sitä. Sen tulee myös hoitaa urakan ennakkorahoitus.

—

Kolmessa ja puolessa vuodessa on esitetty 1 163 aloitetta (tammikuu 2000 — kesäkuu 2003).

—

Näistä 660 on peräisin promoottoreilta (yksityisen sektorin aloitteesta tehdyt käyttöoikeussopimukset, joita oli 302 vuonna 2003).

—

Julkisen sektorin aloitteesta on tehty 503 käyttöoikeussopimusta.

2.3.2.1

Espanjassa 23. toukokuuta 2003 annetulla lailla N:o 13/2003 säädetään julkisia käyttöoikeusurakoita koskevista sopimuksista. Kyseisellä lailla muutettiin julkisista hankinnoista annettua lakia, joka hyväksyttiin uudelleen laadittuna 16. kesäkuuta 2000 kuninkaallisella asetuksella 2/2000 ja jossa erityyppisten hankintasopimusten sääntelyyn sisällytettiin uusi osasto ”Julkisia käyttöoikeusurakoita koskevat sopimukset”. Siinä määritellään näiden, nykyään jo tyypillisiksi muodostuneiden sopimusten oikeudellinen asema ja otetaan huomioon kyseisen sopimustyypin erityispiirteet Espanjan lainsäädäntöperinnettä noudattaen.

2.3.2.2

Käyttöoikeuden uuteen määritelmään sisältyy neljä perustekijää, jotka luonnehtivat tämänkaltaisia sopimuksia: ”julkinen rakennusurakka”, ”käyttöoikeuteen liittyvä riski”, ”hankinnan taloudellinen tasapainoisuus” ja ”rahoituksen monipuolistaminen”.

2.3.3.1

Hallitus käynnisti vuosina 1993–1994 mittavat poliittiset toimet julkispalvelujen ja julkisten urakoiden delegoimiseksi luomalla Private Finance Initiave -ohjelman (PFI). Tässä menettelyssä yksityiselle yritykselle annetaan tietyn julkisen hankkeen kohdalla kokonaisvaltainen tehtävä, joka kattaa suunnittelun, rahoituksen, rakentamisen, hallinnoinnin ja ylläpidon. PFI-ohjelman käynnistämisen jälkeen sen puitteissa on toteutettu seuraavat toimet:

2.3.3.2

Ison-Britannian valtionvarainministeriö on määritellyt kaksi keskeistä tekijää PFI-ohjelman käytön perusteeksi: yksityisen sektorin on otettava riskit vastuulleen ja julkisen sektorin tulee saada palvelut parhaalla mahdollisella hinnalla parhaimman hinta-laatusuhteen periaatteen mukaisesti (Best Value for Money). Pyrkimyksenä on optimoida käyttökustannukset, sillä jos rakentaja käyttää myös itse rakennelmiaan, sen on oman etunsa mukaisesti parempi suunnitella ja toteuttaa laadukkaita rakennelmia, joiden käyttö ei ole kallista ja jotka ovat kestäviä.

2.3.3.3

Hankkeita on käynnissä useilla eri aloilla: vesi, puhtaanapito, julkinen liikenne, armeija, sairaalat, koulut, julkiset rakennukset, maantiet, moottoritiet jne.

2.3.3.4

Koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa on toteutettu suuri määrä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia, siellä on kerätty runsaasti kokemuksia, jotka ovat myös erittäin vaihtelevia. Nämä kokemukset tulisi analysoida ja arvioida järjestelmällisesti, ja tästä saatavia tuloksia tulisi hyödyntää yhteistyösopimusten jatkokehityksessä.

2.3.4.1

Käyttäjän maksamien käyttöoikeussopimusten tekemisestä säädetään 29. tammikuuta 1993 annetussa ns. Sapinin laissa. Kyseisiä sopimuksia käytetään paljon erityisesti

2.3.4.2

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset, joissa maksajana on julkinen sektori, ovat voimakkaasti kehittymässä Ranskassa.

2.3.4.2.1

Tammikuun 5. päivänä 1988 annetun lain jälkeen Ranskaan luotiin julkisen sektorin maksamat ns. pitkäaikaiset hallinnolliset vuokrasopimukset. Näitä sopimuksia käytetään julkisissa rakennuksissa, erityisesti oppilaitoksissa, vaihtoehtona leasing-sopimuksille, joita Ranskan valtio myös käyttää (4). Lisäksi valtio käyttää rakennusten ja infrastruktuurin kohdalla yhä enenevässä määrin vuokrasopimuksia, joihin sisältyy osto-oikeus (poliisitoimea koskeva laki 29. elokuuta 2002 ja armeijaa koskeva laki alkuvuodelta 2003).

2.3.4.2.2

Heinäkuun 2. päivänä 2003 annetussa laissa säädetään päätösten hyväksymisestä sellaisia pitkäaikaisia sopimuksia varten, joihin sisältyy julkisen sektorin maksama suunnittelu, rakentaminen, rahoitus ja hallinnointi. Ensimmäinen, sairaala-alaa koskeva päätös julkaistiin syyskuussa 2003. Toinen päätös hyväksyttiin Ranskan valtiota ja paikallisyhteisöjä varten. Tämä kumppanuussopimuksia koskeva päätös annettiin 17. kesäkuuta 2004 (5).

2.3.5.1

Saksassa on muiden jäsenvaltioiden tapaan yksityiskohtainen julkisia hankintoja (rakennusurakoita) koskeva lainsäädäntö. Julkisiin tarjouskilpailuihin voivat osallistua rajoituksitta yksityiset ja julkiset yritykset sekä julkinen ja yksityinen sektori yhteistyössä.

2.3.5.2

Tästä on periaatteessa erotettava yleishyödyllisten palvelujen varmistamismenetelmä. Saksassa kunnat valitsevat usein julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset kyseisten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen suorittamiseksi esimerkiksi energia-, vesi- ja jätevesi- sekä jätehuollon aloilla. Tässä yhteydessä sovelletaan kaikkia mahdollisia sopimusmuotoja. Hyvin yleisten julkisten palvelusopimusten ohella kunnissa sovelletaan julkista hankintamenettelyä — esimerkiksi sähköhuollossa — sekä julkisen ja yksityisen sektorin institutionalisoitua yhteistyötä. Kyseinen yhteistyö vaikuttaa osaltaan työpaikkojen säilymiseen alueella sekä alueen talouteen.

2.3.5.3

Tällaiset julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset pohjautuvat perustuslaissa taattuun kuntien oikeuteen päättää vapaasti alueellaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen toteutustavasta ja organisaatiosta palvelusopimusten avulla. Kunnat voivat valintansa mukaan perustaa omia yrityksiä, tehdä soveltuvien kumppanien kanssa julkisen ja yksityisen sektorin välisiä yhteistyösopimuksia tai antaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisen yksityisille. Tällaisiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin ei sovelleta julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä.

2.4.1

Järjestelmän pohjana on käyttöoikeussopimusten perinne Euroopassa. Järjestelmä kehittyy unionissa jatkuvasti. Pohdittavana on, tarvitaanko sitä varten yhdenmukaistettuja puitteita vai ei ja miten se on yhteydessä unionin oikeuteen.

2.4.2

Ranska ja Espanja ottivat järjestelmän käyttöön Italian jälkeen. Italiassa asiaa koskeva lainsäädäntö on hyvin yksityiskohtainen. Italiassa yhteisö järjestää tarjouskilpailun, joka koskee promoottorin alustavaa hanketta, jota se on mahdollisesti muuttanut, sekä rahoitussuunnitelmaa (ehdotettu kesto, esitetty hinta jne.).

2.4.3

Yhteisö myöntää käyttöoikeuden neuvottelumenettelyn päätteeksi joko promoottorille tai toiselle niistä tahoista, jotka ovat tehneet kaksi parhainta tarjousta tarjouskilpailussa. Promoottorin ja tarjouksen tekijöiden tulee antaa vakuudeksi 2,5 prosenttia kokonaisinvestointien määrästä.

2.4.4

Jos hallinto ei valitse promoottoria, tarjouskilpailun voittaja maksaa promoottorille vakuussumman korvauksena tämän kuluista teollis- ja tekijänoikeudet mukaan lukien. Jos promoottori saa sopimuksen, se maksaa 2,5 prosentin vakuusosuuden kahdelle (60 prosenttia parhaan ja 40 prosenttia toiseksi parhaan tarjouksen tekijälle).

2.4.5

ETSK:n mielestä tietyt sosiaaliset kriteerit tulisi katsoa promoottorille tai tarjousten esittäjille eduksi tällaisen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön toteuttamisen yhteydessä samaan tapaan kuin julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 19 artiklassa, jonka mukaan osa sopimuksista varataan organisaatioille, joiden työntekijöiden enemmistö on vammaisia.

2.5.1.1

Käyttöoikeus määritellään 24. joulukuuta 1993 annetun lain 24 ja 25 artiklassa ja 8. tammikuuta 1996 annetun kuninkaallisen asetuksen 123 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa (6). Urakan toteuttamisen ja mahdollisen suunnittelun lisäksi kyseisissä artikloissa säädetään käyttöoikeuden haltijan mahdollisuudesta hyödyntää työn tulosta. Sen sijaan promootiosopimusten kohdalla Belgian lainsäädäntö ei ole kovin kehittynyttä.

2.5.1.2

Promootiosopimukselle (7) on ominaista urakan rahoituksen, toteuttamisen ja toisinaan myös suunnittelun yhdistäminen. Hankintaviranomaisella on käyttöoikeus vuokrana maksettavaa korvausta vastaan (8).

2.5.2.1

Portugalissa on otettu tieverkoston parantamiseksi käyttöön SCUT-sopimus eli delegointijärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että yksityinen rakentaja voi saada julkiselta vallalta ”maksuja”. SCUT-järjestelmän taustalla on Yhdistyneen kuningaskunnan tieliikenteessä käytössä oleva ”virtuaalisten tietullien” järjestelmä. SCUT-sopimuksia koskevat tarjouskilpailut käynnistettiin vuonna 1997. Järjestelmää käytetään nykyisin aiempaa vähemmän.

2.5.3.1

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeita varten ei ole erillistä lakia. Sen sijaan valtion rahoitussitoumuksista säädetään päätöksessä N:o 2098/2003 (V29).

2.5.3.2

Vuonna 1997 Unkarissa tehtiin aloite teollisuusalueiden kehittämistä koskevan ohjelman käynnistämisestä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Tällaisia teollisuusalueita oli vuoden 2004 alussa 165.

3.1

Yhteisön oikeudessa ei ole pystytty antamaan realistisia ja käyttökelpoisia määritelmiä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille ja käyttöoikeussopimuksille. Yhteisön lainsäädännössä ei ole varsinaisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksen, julkisen käyttöoikeusurakan ja julkisen palvelusopimuksen määritelmiä, tai jos niitä on esitetty, ne eivät ole kovin onnistuneita. Kritiikkiä voidaan esittää seuraavista seikoista:

3.1.1.1

Käyttöoikeussopimuksia koskevan kysymyksen perustana yhteisön oikeudessa ovat toisaalta perustamissopimuksen periaatteet ja säännöt ja toisaalta direktiivit, joilla nämä periaatteet pannaan täytäntöön.

3.1.1.2

Unionissa laadittavien direktiivien tavoitteena on varmistaa kilpailumenettelyn avoimuus julkisilla markkinoilla. Näiden direktiivien soveltamisala on toisinaan sekava, kun kyseessä ovat monimutkaiset käyttöoikeussopimukset tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset.

3.1.1.3

Ainoastaan julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä 93/37 (9), tarkemmin sen 1 artiklan d kohdassa, on annettu määritelmä julkista käyttöoikeusurakkaa koskevalle sopimukselle. Määritelmä annetaan kuitenkin valitettavasti vain julkisiin rakennusurakoihin liittyen (10). Julkisten palveluhankintojen markkinoita koskevassa direktiivissä 92/50  (11) ei määritellä käyttöoikeussopimusta lainkaan. Direktiivissä 93/38  (12) ei käsitellä määritelmiä eikä käyttöoikeussopimusten myöntämistä. Sillä säännellään sopimusten tekemistä toimeksiantajien kanssa ns. ”erityisaloilla” ja korvataan näin muita direktiivejä. ETSK pahoittelee, että lähestymistapa on näin niukka ja epärealistinen. Sama linja jatkuu ikävä kyllä direktiiveissä 2004/17 ja 2004/18 (13).

3.1.1.4

Tietoisena julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön lisääntymisestä komissio julkaisi huhtikuussa 2000 tulkitsevan tiedonannon käyttöoikeussopimuksista yhteisön oikeudessa  (14). Tiedonannossa pyrittiin selvittämään oikeudellisesti epäselvää tilannetta, joka johtuu siitä, ettei julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä anneta asianmukaista määritelmää käyttöoikeussopimuksille ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille. Huomautettakoon, että tällä hetkellä käyttöoikeussopimuksia ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyösopimuksia käsitellään jäsenvaltioiden oikeudessa hyvin vaihtelevasti.

3.1.1.5

ETSK katsoo, että käyttöoikeussopimuksille ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille tai delegointisopimuksille ei ole määritelmiä, joissa tehtäisiin selväksi niiden sisältö ja rajat. Käyttöoikeussopimus ja laajemmassa mielessä delegointi eivät perustu vain yhteen kriteeriin eli riskiin tai maksuun, kuten direktiivissä 93/37 ja myöhemmin tulkitsevassa tiedonannossa esitetään, vaan kokonaiseen joukkoon erilaisia tekijöitä.

3.1.1.6.1

Sopimus tai yksipuolinen toimi, jolla viranomainen antaa ulkopuoliselle organisaatioille erityiset oikeudet suunnitella, rakentaa, rahoittaa, ylläpitää ja hallinnoida infrastruktuureja tai palveluja ennalta määrätyn pitkän ajan,

3.1.1.6.2

Näiden määritelmien pohjalta voidaan johtaa kaksi tällaisiin sopimuksiin liittyvää kriteeriä:

3.1.1.6.3

ETSK katsoo, ettei ole aiheellista pitäytyä huhtikuussa 2000 julkaistun tulkitsevan tiedonannon tapaan ajatuksessa, jonka mukaan (käyttöoikeus)sopimukseen sisältyy aina urakkaan liittyvä riski. Tällainen näkemys on vain osittainen ja liian rajoittava.

3.1.2.1

Euroopan komission julkaistua marraskuussa 1996 vihreän kirjan (15) ETSK antoi siitä lausunnon 28. toukokuuta 1997 (16). Komitea kehotti lausunnossaan komissiota tarkistamaan käyttöoikeussopimuksia koskevaa lähestymistapaa, jotta niitä voitaisiin käsitellä riippumattomammin suhteessa julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten määritelmään. ”Toimilupakysymys olisi selvitettävä perusteellisesti ottaen huomioon, että lupien myöntämisen tulee olla avointa ja perustua objektiivisiin tekijöihin. Toimiluvan ja hankintasopimuksen välillä on peruseroja: kohde, kesto, rahoitusehdot, hallintatapa ja vastuun laajuus. Edistääkseen tällaisia sopimuksia — – Euroopan komissio voisi alkaa selvittää niiden toteutustapaan sopivaa oikeudellista välinettä.” (17)

3.1.2.2

ETSK pitää välttämättömänä, että sopimusten luonnetta ja niiden luokittelua käsiteltäessä tunnustetaan niiden oma tarkoitus.

3.1.2.3

Kestoltaan määrittelemätön käyttöoikeussopimus tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimus ei kuitenkaan ole vain riskin siirtämistä. Kyseessä on ennen kaikkea työsuorituksen tai palvelun suunnittelun, rakentamisen, rahoituksen ja hallinnoinnin siirtäminen valitulle ehdokkaalle.

3.1.3

Jo aiemmin mainittuja promoottorisopimuksia varten useat maat ovat luoneet erityisen oikeuden antamalla yksityisen sektorien toimijoille mahdollisuuden ehdottaa vastuullisille viranomaisille hankkeita. Tämän Italiassa paljon käytössä olevan käytännön tulisi levitä muihin jäsenvaltioihin, joissa ei ole toistaiseksi vastaavia menettelyitä.

3.2.1

Julkisten sopimusten käsitteet eivät ole yhtenäisiä Euroopassa. Joissain maissa sopimus katsotaan hankintasopimukseksi, toisissa sitä pidetään käyttöoikeussopimuksena. Sopimuksen tekemisessä on siis kaksi järjestelmää, jotka vaihtelevat maittain. Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa kiinnitetään vähemmän huomiota luokitteluun kuin roomalaisen lainsäädäntöperinteen ja hallinto-oikeuden maissa, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia on aina pidetty yksinkertaisesti hankintasopimuksina, vaikka niiden olisi voitu katsoa olevan myös julkisia käyttöoikeusurakoita.

3.2.2

Useissa valtioissa tapahtunut erillisen oikeuden luominen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia varten osoittaa, että näillä sopimustyypeillä on omat erityispiirteensä. Ne sijoittuvat hallinnoinnin ja sopimuksen rajamaastoon, joten kaikenlainen sääntely on vaikeaa.

3.3.1

Direktiiveissä mennään selvästi julkisten hankintamenettelyjen yhdenmukaistamista pidemmälle. Direktiiveissä esitettyjä määritelmiä on siirretty sellaisenaan useiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Näin useisiin Euroopan maihin on saatu yhteiset sopimusoikeudelliset käsitteet.

3.3.2

Direktiiveissä 2004/17 ja 2004/18 jätetään kuitenkin kansallisten sopimusten oikeudellisen aseman määrittely jäsenvaltioiden oman, sopimusten tekotapaa koskevan lainsäädännön piiriin. Näin ollen onkin pohdittava, mikä on yksityisen sektorin asema julkisessa hallinnossa.

3.4.1

ETSK toteaa seuraavaa:

3.4.2

Toimivaltaisen viranomaisen on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta avoimen markkinatalouden tavoitteeseen pääsemiseksi ja otettava huomioon kilpailumahdollisuudet päättäessään asianmukaisimmasta ratkaisusta.

3.4.3

Kaikissa sellaisissa sopimuksissa, joissa julkinen hallinnointi annetaan jonkun muun haltuun, on noudatettava kyseisessä maassa voimassa olevia sosiaalisia velvoitteita ja kunnioitettava sopimuksen ehtoja. Mikäli sosiaalisia velvoitteita tai sopimuksen ehtoja ei noudateta, on sovellettava sopimuksen irtisanomista koskevia lausekkeita.

4.1

ETSK katsoo, että yhdenmukaisten puitteiden luomiseksi unionin tasolle olisi toivottavaa tukea näiden sopimusten kehittämistä yhdellä tai useammalla tulkitsevalla tiedonannolla, joissa seurattaisiin ajan kuluessa tätä monimuotoista ja mutkikasta ilmiötä sen sijaan, että laadittaisiin välittömästi direktiivi, joka saattaisi osoittautua nopeasti sopimattomaksi.

4.2

ETSK kehottaa lisäksi komissiota käsittelemään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia kokonaisvaltaisesti ja kokoamaan (tehtyään asiasta kyselyn valtioille) tiedonantoihinsa luettelon kriteereistä, jotka viranomaiset voisivat huomioon sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien yhteydessä. Täydentäessään olemassa olevaa lainsäädäntöä näillä kriteereillä viranomaiset voisivat tehdä niistä ehtoja sopimuksen toteuttamiselle.

4.3

ETSK toteaa seuraavaa:

4.4

Direktiivissä 2004/18 käsitellään monia julkisen alan sopimuksia koskevia tärkeitä näkökohtia, joita voidaan soveltaa myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin ja käyttöoikeussopimuksiin: kriteerit, kilpailukeskeinen neuvottelumenettely ja tarjousten luottamuksellisuus. On aiheellista tehdä seuraavat täsmennykset:

4.4.1.1

Direktiivin 2004/18 laatimisessa sovellettu avoin lähestymistapa tulee säilyttää varsinkin, kun kaikissa jäsenvaltioissa ei ole käyttöoikeussopimusmenettelyitä.

4.4.2.1

Näiden kahden sopimustyypin määritelmät on yhdenmukaistettava jäsenvaltioissa. ETSK:n ehdottaman määritelmän (kohta 3.1.1.6) avulla voidaan vahvistaa näiden sopimusten erityisasemaa markkinoiden ja julkisen hallinnon käsitteiden rajamaastossa.

4.4.3.1

Julkisia käyttöoikeusurakoita koskevassa yhteisön lainsäädännössä käyttöoikeuden antajaa ei velvoiteta täsmentämään julkista käyttöoikeusurakkaa koskevassa ilmoituksessa, hyväksyykö se innovatiivisia vaihtoehtoja.

4.4.3.2

ETSK pitää toivottavana, että kaikenlaiset vaihtoehdot hyväksytään tämäntyyppisistä sopimuksista neuvoteltaessa ja että innovaatioita suositaan.

4.4.3.3

Käyttöoikeutta hakeneen ehdokkaan vastaus voi olla omaperäinen, se voi sisältää teknisesti, rahoituksellisesti tai kaupallisesti merkittäviä ja olennaisia innovaatioita, ja sitä voidaan hyödyntää asianomaisten kuluttajien ja työntekijöiden elin- ja työolojen sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien parantamisessa.

4.4.3.4

Tällainen hakijoiden kannustaminen merkittäviin aineettomiin investointeihin neuvotteluvaiheessa ja siten innovoinnin mahdollistamiseen vastaa Lissabonin strategian henkeä. On myös pyrittävä välttämään sitä, että hakijan omaperäisten suunnitelmien tekijänoikeudet annetaan muiden kilpailijoiden käyttöön. Tämä kysymys liittyy etiikkaan ja innovaation edistämiseen. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tulisikin sisällyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin liittyvä kilpailukeskeinen neuvottelumenettely.

4.4.4.1

Käyttöoikeussopimusehdotuksen tulee vastata palvelun tavoitetta, jonka käyttöoikeuden antajan tulee määritellä. Siinä tulee kuitenkin antaa mahdollisimmat laajat vapaudet sille, miten tämä tavoite saavutetaan: urakan suunnittelu, töiden ajoittaminen, vastuu teknisistä riskeistä jne. ETSK toivoo, että kun yksi tai useampi hakija on jättänyt ehdotuksensa, käyttöoikeuden antajan ja mahdollisten käyttöoikeuden saajien välillä käytäisiin vuoropuhelua, jotta käyttöoikeussopimus tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimus saataisiin laadittua lopulliseen muotoonsa viranomaisten tarpeiden tyydyttämiseksi esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta. Aiemmassa direktiivissä 94/37 neuvottelumenettely varattiin vain poikkeustapauksiin. Sittemmin kilpailukeskeisessä neuvottelumenettelyssä on otettu käyttöön neuvotteluperiaate ns. monimutkaisten sopimusten kohdalla.

4.4.4.2

Kilpailukeskeisen neuvottelumenettelyn hyväksymisen yhteydessä tulisi

4.4.4.3

Muistutettakoon vielä, että käyttöoikeuden myöntävän viranomaisen ja käyttöoikeussopimuksen saajan on tehtävä sopimus, jossa määritellään molempien sopimusosapuolien vastuu kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

4.4.5.1

On tärkeää, että käyttöoikeussopimuksille sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille soveltuvien oikeudellisten puitteiden yhteydessä hyväksytään myös niiden täytäntöönpanoa koskevat periaatteet.

4.4.5.2

Mahdollisuus tehdä yhteistyösopimuksia riippuu pääasiassa mahdollisuudesta saavuttaa sopimuksellinen tasapaino ja säilyttää se ajan kuluessa.

4.4.5.3

ETSK suosittaa, että komissio erittelisi tulkitsevassa tiedonannossa tasapainoisesti käyttöoikeuden myöntäjän ja saajan riskit ja jättäisi kullekin valtiolle mahdollisuuden määritellä menettelyt, jotka voivat kehittyä aikaa myöten. Tiedonannossa esitettävien periaatteiden yhteydessä tulisikin ottaa huomioon useita näkökohtia:

4.4.5.4

Käyttöoikeussopimusjärjestelmän ottaminen käyttöön yksityisen hallinnoinnin ja rahoituksen sekä julkisten investointien välisenä tehokkaana yhteistyömuotona yleishyödyllisiä palveluja tuotettaessa edellyttää onnistuakseen asianmukaista oikeus- ja kirjanpitokehystä, joka mukautuu kulloisenkin käyttöoikeussopimuksen tehneen yrityksen erityiseen rakenteeseen. Perusrakenteiden luominen ja palvelun käynnistäminen aiheuttavat yksityiselle yritykselle ensimmäisinä vuosina suuria investointi- ja muita kustannuksia, jotka yrityksen tulee voida jakaa kirjanpidossaan koko käyttöoikeussopimuksen voimassaoloajalle. Eurooppalainen tilinpäätöskäytännön yhdenmukaistamishanke tekee ehdotetussa muodossaan käyttöoikeussopimusmenettelystä kannattamattoman. Espanjalainen tilinpäätöskäytäntö ja sen mukaiset menettelyt uusien käyttöoikeussopimuksien osalta voisi toimia harkinnanarvoisena esimerkkinä, jos halutaan edistää yksityis- ja julkissektorin kumppanuuksia rakennusurakoiden ja/tai palvelusopimusten yhteydessä Euroopan unionissa.

5.1

Sekapääomayksiköt saavat usein suoraan käyttöoikeussopimuksia tai erityis- ja yksinoikeuksia. Ne voivat tietyissä tapauksissa laajentaa toiminta-alaa ydinalansa ulkopuolelle yksinkertaisesti muuttamalla sääntöjään. Tämä johtaa toisinaan siihen, että mahdollinen kilpailu vääristyy. Tällaisessa tapauksessa niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa sen varmistamiseksi, ettei niillä ole ristikkäisiä tukia, jotka vääristäisivät kilpailua.

5.2.1

Ennen sekayksikön perustamista toimivaltaisen viranomaisen tulee ottaa huomioon markkinoiden kilpailumahdollisuudet ja päättää asianmukaisimmasta ratkaisusta.

5.2.2

Avoimuuden ja tehokkuuden tähden sekayksiköiden perustamismenettelyistä on ilmoitettava ennen tarjouskilpailun julkaisemista. Yksityisen sektorin kilpailijat on kutsuttava selkeästi osallistumaan julkisiin rinnastettavien yhtiöiden perustamiseen. Jos viranomainen julkistaa kilpailun uudesta urakasta paikalliselle sekayksikölle, on varmistettava seuraavat seikat:

—

Annetaan julkisen ja yksityisen sektorin erilaisten yhteistyömuotojen kehittyä useita vuosia.

—

Pyydetään jäsenvaltioita toimittamaan systemaattisesti tiedot julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön eri muodoista ja niiden yhteydessä kohdatuista ongelmista (edut ja haitat perinteisiin menettelyihin verrattuna).

—

Perustetaan valtioiden, komission ja kansalaisyhteiskunnan — mm. ETSK:n — edustajien kesken julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten seurantaryhmä (jotta voidaan arvioida kokemuksia eri kriteerien, mm. kustannusten, palvelujen saatavuuden, työllisyysvaikutusten, kilpailukyvyn ja ympäristövaikutusten perusteella).

—

Tähdennetään, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin ja käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan unionin asettamia julkaisemista koskevia kynnysarvoja (työsuoritukset ja palvelut). Jos nämä kynnykset alittuvat, kukin valtio soveltaa omia sääntöjään tarpeettomien ja raskaiden hallinnollisten menettelyiden välttämiseksi.

—

Julkaistaan ennen vuotta 2007 tulkitseva tiedonanto, jossa tuodaan selkeästi esille seuraavat näkökohdat:

”Useissa maissa on kehitteillä julkisten hankkeiden yksityisiä rahoitusmenetelmiä. On kyse pitkäaikaisista sopimuksista, joihin sisältyy yksityisrahoitusosuus, mikä erottaa ne selvästi tavanomaisista julkisista markkinoista.”

”Komitea toivoo, että toimilupia varten laaditaan erityinen säädöstö, etenkin kun kysymys on Euroopan laajuisista verkoista (TEN).”

”Komitea ehdottaa, että Euroopan komissio edistää julkisten perusrakenteiden yksityiseen rahoitukseen tähtääviä uusia sopimusmenetelmiä.”