30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/19

1)

Sen jälkeen kun palauttamatta jättämistä koskeva tuomio on annettu ja annettu tiedoksi tuomion antaneelle tuomioistuimelle, on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 42 artiklassa tarkoitetun todistuksen antamisen kannalta merkityksetöntä, onko tämän tuomion täytäntöönpanoa lykätty, onko tuomiota muutettu, onko se kumottu tai onko se joka tapauksessa jäänyt tulematta lainvoimaiseksi tai onko se korvattu palauttamisesta annetulla tuomiolla, jos lasta ei ole todellisuudessa palautettu. Kun minkäänlaisia epäilyksiä ei ole esitetty kyseisen todistuksen aitoudesta ja se on laadittu sen lomakkeen mukaisesti, jota koskeva malli on asetuksen liitteessä IV, palauttamista koskevan tuomion tunnustamisen vastustaminen on kiellettyä, ja pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan todeta todistuksen saaneen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus ja hyväksyä lapsen välitön palauttaminen.

2)

Lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa menettely koskee asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdan ja 40–42 artiklan mukaisen todistuksen saaneita tuomioita, jokainen osapuoli, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi vaatia tuomion tunnustamatta jättämistä, vaikka tuomion tunnustamista koskevaa hakemusta ei olisi esitetty tätä ennen.

3)

Siltä osin kuin asetuksen N:o 2201/2003 31 artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai lapsi ei voi menettelyn tässä vaiheessa esittää huomautuksia hakemuksen johdosta, tätä ei voida soveltaa tuomion tunnustamatta jättämistä koskevaan menettelyyn, joka on pantu vireille ilman, että tämän saman tuomion osalta on ensiksi esitetty tunnustamista koskevaa hakemusta. Tällaisessa tilanteessa tunnustamista hakeva vastaaja voi esittää huomautuksia.