3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 91/12

(1)

T-2- ja HT-2-toksiini ovat mykotoksiineja, joita erilaiset Fusarium-lajikkeet tuottavat. T-2-toksiini metaboloituu nopeasti useiksi metaboliiteiksi, joista HT-2-toksiini on tärkein.

(2)

Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä lautakunta, jäljempänä ’CONTAM-lautakunta’, joka kuuluu Euroopan elintarviketurvallisuusvirastoon, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusvirasto’, on komission pyynnöstä antanut lausunnon riskeistä, joita T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyvyydestä elintarvikkeissa ja rehuissa aiheutuu ihmisten ja eläinten terveydelle (1).

(3)

CONTAM-lautakunta määritti T-2- ja HT-2-toksiineille yhteiseksi siedettäväksi päivittäiseksi enimmäissaantimääräksi (TDI-arvo) 100 ng/kg ruumiinpainoa kohden. Saatavilla oleviin esiintyvyystietoihin perustuvien arvioiden mukaan ihmisten pitkäaikainen altistuminen T-2- ja HT-2-toksiinien yhteismäärälle ruokavalion kautta jää alle TDI-arvon kaikissa väestön ikäryhmissä eikä se siten ole välitön terveysuhka.

(4)

Eläinten terveydelle aiheutuvista riskeistä CONTAM-lautakunta totesi, että tämänhetkinen arvioitu altistuminen T-2- ja HT-2-toksiinille ei todennäköisesti ole terveysuhka märehtijöiille, kaniineille ja kaloille. Arvioitu altistuminen T-2- ja HT-2-toksiineille aiheuttaa sioille, siipikarjalle, hevosille ja koirille pienen terveyshaittariskin. Kissat ovat altistumisen suhteen yksi kaikkein herkimpiä eläinlajeja. Koska tiedot ovat puutteelliset ja koska vakavia terveyshaittoja voi ilmetä jo pienillä annosmäärillä, haitatonta vaikutustasoa (NOAEL) tai alhaisinta haitallista tasoa (LOAEL) ei ole voitu määrittää. Siksi tätä suositusta ei sovelleta kissanruokaan; sen osalta on vahvistettava tiukempia toimenpiteitä.

(5)

CONTAM-lautakunta totesi myös, että T-2- ja HT-2-toksiinien siirtyminen rehuista eläinperäisiin elintarvikkeisiin on vähäistä eikä siten vaikuta mainittavasti ihmisten altistumiseen näille toksiineille.

(6)

Kun otetaan huomioon tieteellisen lausunnon tulokset ja suuri vuosittainen vaihtelu T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyydessä, on aiheellista kerätä enemmän tietoa T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyydestä viljassa ja viljatuotteissa sekä elintarvikkeiden jalostuksen (esimerkiksi keittäminen) ja agronomisten tekijöiden vaikutuksista T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyyteen. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa siitä, mitkä eri tekijät johtavat suhteellisen korkeisiin T-2- ja HT-2-toksiinitasoihin viljassa ja viljatuotteissa, jotta voidaan määrittää, mitä toimenpiteitä toteuttamalla voidaan estää T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyvyys viljassa ja viljatuotteissa tai ainakin vähentää sitä. On tutkittava, mitkä tekijät johtavat suhteellisen korkeisiin T-2- ja HT-2-toksiinitasoihin viljassa ja viljatuotteissa, ja mitä vaikutuksia elintarvikkeiden ja rehujen jalostuksesta aiheutuu tämän suhteen. Saatavilla olevien tietojen mukaan T-2- ja HT-2-toksiinia esiintyy riisissä ja riisituotteissa enintään hyvin pieniä määriä, mistä syystä on asianmukaista jättää nämä tuotteet tämän suosituksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)

Viljan ja viljatuotteiden seurannasta saatavien tulosten perusteella arvioidaan, mitä muutoksia ja kehityssuuntia ihmisten ja eläinten altistumisessa T-2- ja HT-2-toksiinille tapahtuu. Siksi on aiheellista käyttää analyysimenetelmiä, jotka ovat riittävän herkkiä.

(8)

Sen selventämiseksi, missä tapauksissa tällaisia tutkimuksia olisi tarkoituksenmukaista tehdä, on aiheellista antaa ohjeelliset arvot, joiden ylityttyä tällaisiin tutkimuksiin olisi ryhdyttävä. Nämä ohjeelliset arvot on määritetty elintarviketurvallisuusviraston tietokannassa saatavilla olevien esiintyvyystietojen perusteella. Tutkimusten kannalta jäljitettävyys on äärimmäisen tärkeä seikka.

(9)

Vuonna 2015 olisi laadittava arviointi tämän suosituksen yhteydessä kerätyistä tiedoista. Tämän suosituksen perusteella kerättyjen seurantatietojen avulla voidaan myös muodostaa parempi käsitys T-2- ja HT-2-toksiinien vuosittaisesta vaihtelusta ja esiintyvyydestä monissa viljatuotteissa, kohonneisiin tasoihin johtavista tekijöistä ja toimenpiteistä, joita toteuttamalla voitaisiin estää T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyys tai ainakin vähentää sitä, mukaan lukien agronomiset tekijät ja jalostus,

1)

Jäsenvaltioiden olisi elintarvike- ja rehualan toimijoiden aktiivisella tuella seurattava T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyyttä viljassa ja viljatuotteissa. Tässä suosituksessa riisiä ei lueta viljaan eikä riisituotteita viljatuotteisiin.

2)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että näytteistä määritetään samanaikaisesti T-2- ja HT-2-toksiinien sekä muiden Fusarium-toksiinien, kuten deoksinivalenolin, zearalenonin sekä fumonisiinin B1 ja B2, esiintyvyys, jotta näiden toksiinien rinnakkaisesiintyvyyden laajuutta voidaan arvioida.

Jos käytettävä määritysmenetelmä sallii, olisi tarkoituksenmukaista määrittää myös konjugoitujen mykotoksiinien, erityisesti T-2- ja HT-2-toksiinin mono- ja diglykosyloitujen konjugaattien, esiintyvyys.

3)

Ihmisten ravinnoksi tarkoitettua viljaa ja tarkoitettuja viljatuotteita koskeva näytteenotto ja määritys olisi tehtävä näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeiden mykotoksiinipitoisuuksien virallista tarkastusta varten 23 päivänä helmikuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 401/2006 (2) säännösten mukaisesti ottaen erityisesti huomioon

Elintarvikealan toimijat voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 401/2006 säännöksistä poikkeavaa näytteenottomenetelmää, kunhan se on edustava tutkittavan erän osalta.

4)

Rehuihin ja rehuseoksiin tarkoitettua viljaa ja tarkoitettuja viljatuotteita koskeva näytteenotto ja määritys olisi tehtävä näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista valvontaa varten 27 päivänä tammikuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 152/2009 (3) säännösten mukaisesti. T-2- ja HT-2-toksiinin määritysrajan olisi mieluiten oltava enintään 10 μg/kg kumpaakin toksiinia kohden erikseen. Jos käytetään analyyttistä seulontamenetelmää, T-2- ja HT-2-toksiinin havaitsemisrajan olisi mieluiten oltava enintään 25 μg/kg näiden toksiinien yhteismäärää kohden.

Rehualan toimijat voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 152/2009 säännöksistä poikkeavaa näytteenottomenetelmää, kunhan se on edustava tutkittavan erän osalta

5)

Jäsenvaltioiden olisi elintarvike- ja rehualan toimijoiden aktiivisella tuella tehtävä tutkimusta niiden tekijöiden yksilöimiseksi, jotka aiheuttavat ohjeellisten tasojen ylittymisen, ja määriteltävä, millä toimenpiteillä asianomaisten toksiinien esiintyvyys voidaan estää tai millä toimenpiteillä sitä voidaan ainakin vähentää. Nämä tutkimukset olisi tehtävä erityisesti, jos tämän suosituksen liitteessä mainitut viljan ja viljatuotteiden ohjeelliset T-2- ja HT-2-toksiinitasot ylittyvät toistuvasti tietyn ajanjakson aikana. Näytteenotto- ja määritystoimet, joilla pyritään keräämään lisää tietoa siitä, mitkä eri tekijät, myös agronomiset tekijät, aiheuttavat suhteellisen suuret T-2- ja HT-2-toksiinitasot viljassa ja viljatuotteissa, olisi kohdistettava ensimmäisen jalostusasteen viljaan ja viljatuotteisiin.

6)

Jäsenvaltioiden olisi elintarvike- ja rehualan toimijoiden aktiivisella tuella tehtävä tutkimusta elintarvikkeiden ja rehujen jalostuksen vaikutuksista T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyvyyteen. Nämä tutkimukset olisi tehtävä erityisesti, jos tämän suosituksen liitteessä mainittu viljatuotteiden ohjeellinen T-2- ja HT-2-toksiinitaso ylittyy toistuvasti tietyn ajanjakson aikana.

7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että määritystulokset toimitetaan säännöllisin väliajoin elintarviketurvallisuusvirastolle koottavaksi yhteen ainoaan tietokantaan ja että tutkimustulokset toimitetaan Euroopan komissiolle joka vuosi, ensimmäisen kerran viimeistään joulukuussa 2013. Tämän suosituksen yhdenmukaisen soveltamisen ja tutkimusraporttien vertailtavuuden varmistamiseksi laaditaan asiaa koskevat ohjeet.