EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62018CA0355

yhdistetyt asiat C-355/18–C-357/18 ja C-479/18: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.12.2019 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Landesgericht Salzburg ja Bezirksgericht für Handelssachen Wien – Itävalta) – Barbara Rust-Hackner (C-355/18), Christian Gmoser (C-356/18) ja Bettina Plackner (C-357/18) v. Nürnberger Versicherung Aktiengesellschaft Österreich, sekä asiassa C-479/18: KL v. UNIQA Österreich Versicherungen AG; LK v. DONAU Versicherung AG Vienna Insurance Group; MJ v. Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft; NI v. Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft (Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Henkivakuutuksen ensivakuutus – Direktiivit 90/619/ETY, 92/96/ETY, 2002/83/EY ja 2009/138/EY – Peruuttamisoikeus – Peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat virheelliset tiedot – Peruuttamisilmoituksen muotovaatimukset – Vaikutukset vakuutusyrityksen velvollisuuksiin – Määräaika – Peruuttamisoikeuden päättyminen – Mahdollisuus peruuttaa sopimus sen irtisanomisen jälkeen – Sopimuksen takaisinostoarvon palauttaminen – Suoritettujen vakuutusmaksujen takaisin palauttaminen – Oikeus hyvityskorkoihin – Vanhentuminen)

EUVL C 68, 2.3.2020, p. 8–9 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

2.3.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 68/8


Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.12.2019 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Landesgericht Salzburg ja Bezirksgericht für Handelssachen Wien – Itävalta) – Barbara Rust-Hackner (C-355/18), Christian Gmoser (C-356/18) ja Bettina Plackner (C-357/18) v. Nürnberger Versicherung Aktiengesellschaft Österreich, sekä asiassa C-479/18: KL v. UNIQA Österreich Versicherungen AG; LK v. DONAU Versicherung AG Vienna Insurance Group; MJ v. Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft; NI v. Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft

(yhdistetyt asiat C-355/18–C-357/18 ja C-479/18) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Henkivakuutuksen ensivakuutus - Direktiivit 90/619/ETY, 92/96/ETY, 2002/83/EY ja 2009/138/EY - Peruuttamisoikeus - Peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat virheelliset tiedot - Peruuttamisilmoituksen muotovaatimukset - Vaikutukset vakuutusyrityksen velvollisuuksiin - Määräaika - Peruuttamisoikeuden päättyminen - Mahdollisuus peruuttaa sopimus sen irtisanomisen jälkeen - Sopimuksen takaisinostoarvon palauttaminen - Suoritettujen vakuutusmaksujen takaisin palauttaminen - Oikeus hyvityskorkoihin - Vanhentuminen)

(2020/C 68/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet

Landesgericht Salzburg ja Bezirksgericht für Handelssachen Wien

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Barbara Rust-Hackner (C-355/18), Christian Gmoser (C-356/18), Bettina Plackner (C-357/18), KL, LK, MJ ja NI (C-479/18)

Vastaajat: Nürnberger Versicherung Aktiengesellschaft Österreich (C-355/18–C-357/18), UNIQA Österreich Versicherungen AG, DONAU Versicherung AG Vienna Insurance Group ja Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft (C-479/18)

Tuomiolauselma

1)

Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta 8.11.1990 annetun toisen neuvoston direktiivin 90/619/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.11.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/96/ETY, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) 31 artiklan kanssa, henkivakuutuksesta 5.11.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 36 artiklan 1 kohdan kanssa, ja vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) 185 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 186 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että määräaika henkivakuutussopimuksen peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona vakuutuksenottaja saa tiedon sopimuksen tekemisestä, vaikka vakuutusyrityksen tälle vakuutuksenottajalle toimittamassa tiedossa

jätetään täsmentämättä, ettei sopimukseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetä minkäänlaisesta muotovaatimuksesta peruuttamisoikeuden käyttämiselle, tai

mainitaan muotovaatimuksia, joita ei todellisuudessa ole asetettu kyseiseen sopimukseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tai tämän sopimuksen sopimusehdoissa, jos tällainen maininta ei poista vakuutuksenottajilta mahdollisuutta käyttää peruuttamisoikeuttaan edellytyksin, jotka ovat pääasiallisesti samat kuin ne, jotka olisivat vallinneet, jos tieto olisi ollut oikea. Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tehtävänä on arvioida sellaisen kokonaisarvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon muun muassa kansallinen lainsäädäntö ja pääasian tosiseikat, onko vakuutuksenottajalle annetussa tiedossa oleva virhe sellainen, että se poisti häneltä tällaisen mahdollisuuden.

2)

Direktiivin 90/619, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 92/96 31 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kun vakuutusyritys ei ole antanut vakuutuksenottajalle tietoa tämän peruuttamisoikeudesta tai kun vakuutusyritys on antanut virheellisen tiedon, joka poistaa vakuutuksenottajalta mahdollisuuden käyttää peruuttamisoikeuttaan pääasiallisesti samoin edellytyksin kuin edellytykset, jotka olisivat vallinneet, jos tieto olisi ollut oikea, peruuttamisoikeuden käyttämistä koskeva määräaika ei ala kulua, vaikka vakuutuksenottaja olisi saanut peruuttamisoikeudesta tiedon muulla tavoin.

3)

Direktiivin 90/619, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 92/96 31 artiklan kanssa, ja direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 36 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun sopimus on irtisanottu ja kaikki siitä johtuvat velvoitteet, muun muassa se, että vakuutusyritys palauttaa takaisinostoarvon, on täytetty, vakuutuksenottaja voi vielä käyttää peruuttamisoikeuttaan, jos sopimukseen sovellettavassa laissa ei säädetä peruuttamisoikeutta koskevan tiedon antamatta jättämisen tai virheellisen tiedon antamisen oikeusvaikutuksista.

4)

Direktiivin 90/619, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96, 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138 185 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan vakuutusyrityksen on maksettava peruuttamisoikeuttaan käyttäneelle vakuutuksenottajalle ainoastaan takaisinostoarvo.

5)

Direktiivin 90/619, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96, 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138 186 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta, jota sovelletaan oikeuteen saada hyvityskorkoa perusteettomasti maksettujen summien palauttamisen yhteydessä, kun peruuttamisoikeuttaan käyttänyt vakuutuksenottaja on sitä vaatinut, sikäli kuin tällaisen määräajan vahvistamisella ei kyseenalaisteta tämän vakuutuksenottajan peruuttamisoikeuden tehokkuutta, mikä asiassa C-479/18 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.


(1)  EUVL C 294, 20.8.2018. EUVL C 427, 26.11.2018.


Top