51998PC0377(01)

Ehdotus neuvoston direktiiviksi arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevan direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (98/C 219/11) KOM(1998) 377 lopull. - 98/0209(CNS)

(Komission esittämä 17 päivänä kesäkuuta 1998)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka vahvistetaan neuvoston kahdeksannessa arvonlisäverodirektiivissä 79/1072/ETY (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asiakirjalla Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, aiheuttavat käytännössä huomattavia ongelmia sekä toimijoille että jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille,

SLIM-aloitteen toista vaihetta koskevassa komission kertomuksessa suositellaan tutkittavaksi mahdollisuuksia ja keinoja uudistaa perusteellisesti kahdeksannessa direktiivissä tällä hetkellä säädettyjä arvonlisäveron palautusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä,

ainoa muutos, joka voi todella yksinkertaistaa huomattavasti koko arvonlisäverojärjestelmää ja erityisesti palautusmenettelyä, on se, että verovelvollinen voisi vähentää arvonlisäveron, jonka hän on maksanut jäsenvaltiossa, johon hän ei ole sijoittautunut, suoraan siitä arvonlisäveron määrästä, jonka hän on velvollinen maksamaan jäsenvaltiossa, jossa hän suorittaa vähennykseen oikeuttavia liiketoimia,

jotta jokaisella yhteisöön sijoittautuneella verovelvollisella olisi oikeus vähentää arvonlisävero maksettuaan sen jäsenvaltiossa, johon hän ei ole sijoittautunut, on muutettava jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) 17 artiklaa,

tämä muutos edellyttää, että jäsenvaltioiden välillä otetaan käyttöön palautusjärjestelmä, jonka avulla verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltio voi saada takaisin arvonlisäveron määrän, joka on vähennetty siinä jäsenvaltiossa, jossa arvonlisävero on maksettu,

korvaus- ja valvontajärjestelmän tarpeita varten verovelvollisille on asetettava velvollisuus esittää määräajoin tehtäviin ilmoituksiin liitettävä erityinen asiakirja, johon he kirjaavat jäsenvaltioittain eriteltyinä arvonlisäveromäärät, jotka he ovat maksaneet muissa jäsenvaltioissa ja joiden osalta he käyttävät vähennysoikeuttaan, sekä velvollisuus liittää kyseiseen erityiseen ilmoitukseen jäljennös laskuista tai tuontiasiakirjoista,

kahdeksannessa direktiivissä säädetyt hallinnolliset menettelyt käyvät sitä vastoin tarpeettomiksi, eikä tällä uudella velvoitteella siis kyseenalaisteta koko menettelyn yksinkertaistamista koskevaa tavoitetta tai mahdollisuutta kumota nykyinen kahdeksas direktiivi,

toimenpiteet, joihin toimijoiden on ryhdyttävä saadakseen takaisin arvonlisäveron jäsenvaltiossa, johon he eivät ole sijoittautuneet, yksinkertaistuvat huomattavasti,

lisäksi hallinnointi yksinkertaistuu ja mahdollistaa paremman valvonnan,

nämä muutokset ovat kuitenkin ainoastaan väliaikaisia, koska ne käyvät tarpeettomiksi, kun voimaan tulee uusi yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, joka perustuu yhden ainoan verotus- ja vähennyspaikan periaatteeseen,

verotuksen tasapuolisuuden noudattamiseksi olisi varmistettava, että jäsenvaltiossa, johon verovelvollinen ei ole sijoittautunut, maksetun veron takaisinsaantia koskeva menettely yksinkertaistetaan yhtä aikaa vähennysoikeuden rajoittamista koskevien sääntöjen lähentämisen kanssa,

nämä kaksi aihetta yhdistetään myös suosituksessa, joka esitetään SLIM-aloitetta koskevassa komission kertomuksessa,

siitä huolimatta, että tietyt kustannukset aiheutuvat yrityksen tavanomaisessa toiminnassa, ne liittyvät usein myös yksityisten tarpeiden tyydyttämiseen, minkä vuoksi niillä on lopullisen kulutuksen luonne,

näiden kustannusten erittelemistä liiketoimintaan liittyviin ja yksityisiin kustannuksiin ei aina voida valvoa täsmällisesti, ja tästä aiheutuu väärinkäytösten ja veropetosten vaara,

nykytilanteessa vähennysoikeuden ulkopuolelle jättäminen ja vähennysoikeuden rajoitukset ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa, mistä voi aiheutua kilpailun vääristymistä,

tämä erilaisuus ei ole uusi ilmiö, mutta vuodesta 1993 käynnissä ollut sisämarkkinoiden toiminta on paljon selkeämmin ilmentänyt sitä, että tällainen erilaisuus voi johtaa kilpailun vääristymiseen kansainvälisessä kaupassa, jos sen vaikutukset heijastuvat tavaroiden ja palvelujen hintaan,

kustannusten osittain liiketoimintaan liittyvän ja osittain yksityisen luonteen ongelma sekä tästä aiheutuvat valvonnan vaikeudet koskevat erityisesti henkilöautoja, majoitusta, ravintoa ja juomia koskevia kustannuksia sekä ylellisyys-, huvi- ja edustuskustannuksia,

liiketoimintaan liittyvien tarpeiden erojen ja erilaisten valvontavaikeuksien takia on edellä mainittuja kustannuslajeja varten vahvistettava erilliset järjestelmät, mutta yleisiä vähennysoikeutta koskevia sääntöjä täytyy soveltaa kaikkiin niihin kustannuksiin, joihin tässä direktiivissä ei esitetä erityisiä sääntöjä,

henkilöautoja koskevien kustannusten osalta on vahvistettava vapaaehtoinen järjestelmä, joka antaa halukkaille jäsenvaltioille mahdollisuuden määritellä yksinkertaisella tavalla osittaista, muuta kuin liiketoimintaan liittyvää henkilöauton käyttöä ja joka kuitenkin jättää niille tiettyä omaa harkintavaltaa,

majoitus-, ravinto- ja juomakustannusten osalta pidetään kohtuullisimpana kiinteämääräistä vähennysoikeutta, jotta otettaisiin huomioon se, että nämä kustannukset voivat olla samanaikaisesti luonteeltaan sekä liiketoimintaan liittyviä että yksityisiä,

vähennysoikeuden ulkopuolelle jäävät kustannukset, jotka eivät ole luonteeltaan puhtaasti liiketoimintaan liittyviä, kuten ylellisyys-, huvi- ja edustuskustannukset,

kuudennessa direktiivissä 77/388/ETY tarkoitettujen kustannuksia koskevien kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisen tarkoituksena on vahvistaa tämän direktiivin mukaista vähennysoikeutta koskevaa yleistä järjestelmää ja rajoittaa poikkeukset järjestelmästä nimenomaisesti käsiteltyihin tapauksiin:

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/388/ETY seuraavasti:

1) Kumotaan 17 artiklan 6 kohta.

2) Lisätään artikla 17 a, 17 b ja 17 c.

"17 a artikla

Vähennysoikeuden rajoittaminen

1. Muita kuin pelkkään liiketoimintaan käytettäviä henkilöautoja koskevien kustannusten osalta jäsenvaltiot voivat vahvistaa, että näistä kustannuksista kannetun arvonlisäveron vähentäminen määritetään noudattaen enimmäismäärää, jonka jäsenvaltiot vahvistavat vähintään 50 prosentiksi edellä mainitusta verosta.

Edellä olevassa alakohdassa esitettyjä säännöksiä ei sovelleta henkilöautoihin, jotka muodostavat verovelvollisen elinkeinon tai ovat välttämättömiä liiketoiminnan harjoittamiseen, eikä näihin autoihin liittyviin tavaroihin ja palveluihin, jos henkilöauton käytön osuus muuhun kuin liiketoimintaan on alle 10 prosenttia.

`Henkilöauto` tarkoittaa kaikkia maantieajoneuvoja, perävaunu mukaan lukien, lukuun ottamatta ajoneuvoja, jotka rakenteeltaan tai varustelultaan ovat tarkoitettuja ainoastaan tavaroiden kuljetukseen tai teolliseen tai maatalouskäyttöön tai joissa on yli yhdeksän paikkaa kuljettajan istuin mukaan lukien.

`Henkilöautoihin liittyvät kustannukset` tarkoittaa erityisesti kustannuksia, jotka liittyvät auton hankintaan, myös valmistussopimuksen tai muun vastaavan sopimuksen avulla, valmistamiseen tai tuontiin, leasing-vuokraamiseen tai vuokraamiseen, käyttöön, muutostöihin, korjaamiseen ja kunnossapitoon sekä sellaisia tehtyjä hankintoja tai suoritettuja palveluja koskevia kustannuksia, jotka liittyvät näihin henkilöautoihin.

2. Majoitus-, ravinto- ja juomakustannuksista kannetun arvonlisäveron vähennysoikeus vahvistetaan 50 prosentiksi kyseisestä verosta, lukuun ottamatta niitä edellä mainittuja kustannuksia, joita verovelvolliselle on aiheutunut vastikkeellisesti tarjoamastaan majoituksesta, ravinnosta ja juomasta.

3. 1 ja 2 artiklan säännöksiä sovelletaan ottaen huomioon 17 artiklan 5 kohta.

17 b artikla

Vähennysoikeuden ulkopuolelle jättäminen

Seuraavat kustannukset jätetään vähennysoikeuden ulkopuolelle:

a) kun 17 a artiklan ensimmäisessä kohdassa määritellyn henkilöauton liiketoiminnallisen käytön osuus on alle 10 prosenttia,

b) ylellisyys-, huvi- ja edustuskustannuksista kannettu arvonlisävero.

17 c artikla

Siirtymäkauden säännökset

Edellä 17 a ja 17 b artiklassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ainoastaan arvonlisäveroon, jonka osalta verosaatava on syntynyt sen jälkeen, kun mainitut säännökset ovat tulleet voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa."

3) Lisätään 20 artiklan 3 kohtaan kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:

"Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähennysten oikaisemista sovelletaan myös jälleenmyytäessä henkilöauto, jonka hankinnasta, valmistuksesta tai tuonnista kannetun verovelvollisen arvonlisäveron vähennysoikeutta on rajoitettu 17 a artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Edellisessä alakohdassa tarkoitettu oikaisu ei missään tapauksessa voi olla suurempi kuin veron määrä, joka saadaan soveltamalla jälleenmyynnin veron perusteeseen henkilöautojen osalta voimassa olevaa verokantaa."

4. 28 f artikla muutetaan seuraavasti:

a) 17 artiklan 3 kohdan johdantokappale korvataan seuraavasti:

"Jollei 3 a kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on myös myönnettävä verovelvolliselle 2 kohdassa tarkoitettu arvonlisäveron vähennys tai palautus, jos tavaroita tai palveluja käytetään seuraaviin tarkoituksiin:"

b) 17 artiklaan lisätään 3 a, 3 b ja 3 c kohta:

"3 a. Kun tavaroita tai palveluja käytetään verollisiin liiketoimiin tai 3 kohdassa tarkoitettuihin toimiin, jäsenvaltioiden on myönnettävä verovelvolliselle myös vähennysoikeus

a) arvonlisäverosta, joka on maksettava tai maksettu jäsenvaltiossa, johon hän ei ole sijoittautunut, tavaroista, jotka luovutetaan tai on luovutettu hänelle, sekä palveluista, joita hänelle suorittaa tai on suorittanut joku toinen verovelvollinen

b) arvonlisäverosta, joka on maksettava tai maksettu tuoduista tavaroista jäsenvaltiossa, johon verovelvollinen ei ole sijoittautunut.

Kun verovelvollisella on arvonlisäverotunnus useassa jäsenvaltiossa, vähennysoikeus myönnetään jäsenvaltiossa, jossa suoritetaan ne verolliset liiketoimet tai edellä 3 kohdassa tarkoitetut toimet, joihin tavaroita tai palveluja käytetään. Jos tavaroita tai palveluja käytetään yleisesti verovelvollisen liiketoiminnan puitteissa ja jos tavaroita ja palveluja ei voida kohdistaa verollisiin liiketoimiin tai edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin liiketoimiin, vähennysoikeus myönnetään jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka.

3 b. Edellä mainittua säännöstä sovellettaessa maahan sijoittautumattomana verovelvollisena pidetään verovelvollista, jolla ei ole kyseisessä maassa liiketoimintansa kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa, josta tavarat tai palvelut luovutetaan, taikka tällaisen kotipaikan tai kiinteän toimipaikan puuttuessa omaa kotipaikkaa tai pysyvää asuinpaikkaa ja joka ei ole suorittanut yhtään kyseisessä maassa suoritetuksi katsottavaa tavaroiden luovutusta tai palvelua, lukuun ottamatta

a) kuljetuspaveluja ja näihin kuljetuspaveluihin liittyviä palveluja, jotka on vapautettu 14 artiklan 1 kohdan i alakohdan, 15 artiklan tai 16 artiklan 1 kohdan B, C tai D alakohdan nojalla

b) tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta, joiden osalta kyseisten liiketoimien vastaanottaja on 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti nimetty veronmaksuvelvolliseksi ja

c) palvelujen suoritusta, kun ainoastaan palvelun vastaanottaja on 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti velvollinen maksamaan veron.

Jos arvonlisäveron määrä, jonka verovelvollinen on oikeutettu vähentämään 3 a kohdan nojalla, on ilmaistu muuna kuin sen jäsenvaltion valuuttana, jossa vähennysoikeus syntyi, ja jos toinen näitä valuuttoja käyttävistä jäsenvaltioista ei käytä euroa kansallisena valuuttana, muuntokurssi määräytyy, veron synnyttävän tapahtuman hetkellä, tullausarvon laskemisessa käytettävien voimassa olevien yhteisön säännösten mukaan.

3 a kohtaa ja tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistuttava siitä, että verovelvolliselta ei evätä hänen vähennysoikeuttaan, kun hänellä on lasku, joka sisältää ainakin kaikki 22 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainitut tiedot.

3 c. Neuvosto, joka tekee päätöksensä perustamissopimuksen 99 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti, vahvistaa 3 a ja 3 b kohdassa tarkoitetun vähennysjärjestelmän toiminnan edellyttämät palautusjärjestelmää koskevat toimenpiteet sekä hallinnollista yhteistyötä koskevat toimenpiteet."

c) korvataan 17 artiklan 4 kohta seuraavasti:

"4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu arvonlisäveron palautus on suoritettava yhteisön alueelle sijoittautumattomien verovelvollisten hyväksi direktiivissä 86/560/ETY säädettyjä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

Direktiivin 86/560/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja verovelvollisia, jotka ovat suorittaneet valtion alueella ainoastaan sellaisia tavaran luovutuksia ja palveluita, joiden osalta näiden tavaroiden tai palvelujen vastaanottaja on 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan vahvistettu veronmaksuvelvolliseksi, pidetään myös tätä direktiiviä sovellettaessa verovelvollisina, jotka eivät ole sijoittautuneet yhteisöön.

Direktiiviä 86/560/ETY ei sovelleta 28 c artiklan a kohdan nojalla vapautettujen tai vapautettavien tavaroiden luovutuksiin, kun hankkija tai joku häneen lukuunsa toimiva on lähettänyt tai kuljettanut luovutetut tavarat."

5. 28 h artikla muutetaan seuraavasti:

22 artiklan 4 kohtaan lisätään d alakohta seuraavasti:

"d) Mikäli verovelvollinen käyttää 17 artiklan 3 a kohdan nojalla syntynyttä vähennysoikeutta, verovelvollisen on liitettävä ilmoitukseen erityinen asiakirja, jossa on esitettävä suoritettavien vähennysten määrä jäsenvaltioittain eriteltynä.

Määrien oikeellisuuden todistamiseksi verovelvollisen on liitettävä tähän erityiseen asiakirjaan jäljennös laskuista tai tuontiasiakirjoista.

Verovelvollisen on ensimmäisessä alakohdassa mainitussa erityisessä asiakirjassa vakuutettava, että hänellä ei ole arvonlisäverotunnistetta jäsenvaltioissa, joissa hän on velvollinen maksamaan tai on jo maksanut 17 artiklan 3 a kohdan nojalla vähennyskelpoisen arvonlisäveron."

2 artikla

Direktiivi 79/1072/ETY kumotaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan, jotta 1 artiklan säännöksiin mukautetut järjestelmät tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin soveltamiseksi antamansa säännökset.

Jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 331, 27.12.1979, s. 11.

(2) EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/95/EY (EYVL L 338, 28.12.1996, s. 89).