6.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 261/19

(1)

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan muotoilu, mikä käsittää myös ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien edellytysten määrittelyn ja toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue.

(2)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan päättäväisyytensä torjua laitonta maahanmuuttoa sen lähteillä muun muassa toimimalla niitä vastaan, jotka harjoittavat ihmiskauppaa ja käyttävät maahanmuuttajia taloudellisesti hyväkseen. Se kehotti jäsenvaltioita keskittämään ponnistelunsa rikollisjärjestöjen tunnistamiseen ja hajottamiseen ja samalla suojaamaan uhrien oikeuksia.

(3)

Osoituksena kasvavasta huolesta, jonka tämä ilmiö on saanut kansainvälisesti, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sitä täydentävät pöytäkirjan, joka koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista sekä pöytäkirjan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä. Yhteisö ja sen viisitoista jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat joulukuussa 2000.

(4)

Tämä direktiivi ei rajoita kansainvälisen pakolaisoikeuden nojalla pakolaisille, tilapäistä suojelua saaville tai kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille annettavaa suojelua eikä muiden ihmisoikeuksia koskevien välineiden soveltamista.

(5)

Tämä direktiivi ei rajoita uhrien, todistajien tai erityisen heikossa asemassa olevien henkilöiden suojelua koskevien muiden säännösten soveltamista. Se ei vaikuta myöskään jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää oleskelulupa humanitaarisista tai muista syistä.

(6)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon muun ohessa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

(8)

Euroopan unionin tasolla on edellä mainittujen rikosten ehkäisemisen ja torjumisen tehostamiseksi hyväksytty laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28 päivänä marraskuuta 2002 annettu neuvoston direktiivi 2002/90/EY (4) ja ihmiskaupan torjunnasta 19 päivänä heinäkuuta 2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS (5).

(9)

Tällä direktiivillä otetaan käyttöön oleskelulupa, joka on tarkoitettu ihmiskaupan uhreille ja, jos jäsenvaltio päättää laajentaa direktiivin soveltamisalaa, myös laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi joutuneille kolmansien maiden kansalaisille, joille oleskelulupa on riittävä kannuste tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa mutta jonka myöntämiseen liittyy kuitenkin tiettyjä ehtoja väärinkäytösten estämiseksi.

(10)

Tätä varten on sovittava oleskeluluvan myöntämisperusteista, oleskelun edellytyksistä ja oleskeluluvan uusimatta jättämisen tai peruuttamisen perusteista. Tämän direktiivin mukainen oleskeluoikeus on ehdollinen ja väliaikainen.

(11)

Asianomaisille kolmansien maiden kansalaisille olisi ilmoitettava mahdollisuudesta saada tällainen oleskelulupa, ja heille olisi annettava sitä varten harkinta-aika. Sen olisi annettava heille mahdollisuus tehdä perusteltu päätös siitä, haluavatko he (siitä mahdollisesti aiheutuvista riskeistä huolimatta) tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka voivat olla poliisi-, syyttäjä- ja oikeusviranomaisia, siten, että he tekevät yhteistyötä vapaasta tahdostaan ja niin ollen tehokkaammin.

(12)

Ottaen huomioon asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten haavoittuva asema heille olisi annettava tämän direktiivin mukaista tukea. Sen avulla he voivat toipua ja päästä rikoksentekijöiden vaikutuspiiristä. Tämän direktiivin tarkoittamille kolmansien maiden kansalaisille annettava sairaanhoito käsittää tarvittaessa myös psykoterapeuttisen hoidon.

(13)

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös oleskeluluvan myöntämisestä vähintään kuudeksi kuukaudeksi tai sen uusimisesta, ja niiden olisi tällöin harkittava, täyttyvätkö asiaankuuluvat ehdot.

(14)

Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi rajoittaa toimia, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen eri vaiheissa ja etenkin selvittäessään kyseisiä rikoksia.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava, voivatko ne kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sallia muilla perusteilla sellaisten kolmansien maiden kansalaisten, jotka saattavat kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan mutta jotka eivät tai eivät enää täytä siinä asetettuja edellytyksiä, heidän perheenjäsentensä tai näihin rinnastettavien henkilöiden maassa oleskelun.

(16)

Jotta asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voisivat saavuttaa itsenäisen aseman eivätkä palaisi rikollisverkoston piiriin, oleskeluluvan haltijoiden olisi tässä direktiivissä asetettujen ehtojen puitteissa voitava päästä työmarkkinoille ja hankkia ammatillista ja yleissivistävää koulutusta. Myöntäessään oleskeluluvan haltijoille oikeuden hankkia ammatillista ja yleissivistävää koulutusta jäsenvaltioiden olisi erityisesti otettava huomioon oleskelun todennäköinen kesto.

(17)

Asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten osallistumisen jo olemassa oleviin tai tuleviin ohjelmiin ja järjestelyihin olisi tuettava heidän paluutaan normaaliin sosiaaliseen elämään.

(18)

Jos asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset hakevat muunlaista oleskelulupaa, jäsenvaltiot tekevät päätöksen yleisen kansallisen ulkomaalaislainsäädännön perusteella. Jäsenvaltioiden olisi otettava tällaisen hakemuksen tarkastelussa huomioon, että kyseisille kolmannen maan kansalaisille on annettu oleskelulupa tämän direktiivin perusteella.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle ne tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat tiedot, jotka on määritelty oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvia asioita koskevien tilastotietojen keräämiseen ja käsittelyyn kehitettyjen toimintojen yhteydessä.

(20)

Koska tämän direktiivin tavoitetta, joka on sellaisille asianomaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka tekevät yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, se voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(21)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido niitä eikä sitä sovelleta niihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(22)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen,

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen;

b)

’laittomassa maahantulossa avustamisella’ direktiivin 2002/90/EY 1 ja 2 artiklassa tarkoitetun kaltaisia tapauksia;

c)

’ihmiskaupalla’ puitepäätöksen 2002/629/YOS 1, 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun kaltaisia tapauksia;

d)

’maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanotoimenpiteellä’ mitä hyvänsä jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön toimivaltaisten viranomaisten päätös kolmannen maan kansalaisen maasta poistamisesta;

e)

’oleskeluluvalla’ mitä hyvänsä jäsenvaltion myöntämää lupaa, jonka perusteella tässä direktiivissä asetetut ehdot täyttävä kolmannen maan kansalainen voi laillisesti oleskella kyseisen valtion alueella;

f)

’ilman huoltajaa tulevilla alaikäisillä’ alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia, jotka saapuvat jäsenvaltion alueelle ilman heistä joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa, tai alaikäisiä, jotka ovat jääneet ilman huoltajaa sen jälkeen, kun he ovat saapuneet jäsenvaltion alueelle.

a)

onko hänen oleskeluansa jäsenvaltion alueella syytä jatkaa tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä;

b)

onko hän selvästi halukas tekemään yhteistyötä; ja

c)

onko hän katkaissut kaikki siteet henkilöihin, joita epäillään teoista, jotka voidaan katsoa 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetuiksi rikoksiksi.

a)

Jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä soveltaessaan otettava huomioon lapsen etu. Niiden on huolehdittava, että menettely on asianmukainen lapsen ikä ja kehitysaste huomioon ottaen. Ne voivat erityisesti pidentää harkinta-aikaa, jos katsovat tämän olevan lapsen edun vuoksi tarpeen.

b)

Jäsenvaltioiden on myönnettävä alaikäisille oikeus koulunkäyntiin samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion kansalaisille. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämä oikeus koskee ainoastaan yhteiskunnan kustantamaa opetusta.

c)

Kun kyseessä on kolmannen maan kansalainen, joka on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistuakseen hänen henkilöllisyydestään, kansalaisuudestaan sekä siitä, että hän tulee ilman huoltajaa. Niiden on myös tehtävä kaikkensa, jotta alaikäisen perhe voitaisiin löytää mahdollisimman pian, ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alaikäinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisen oikeudellisen edustajan, tarvittaessa myös rikosoikeudellisia menettelyjä varten.

a)

jos luvan haltija on aktiivisesti, vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan luonut uudelleen siteet 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta epäiltyihin; tai

b)

jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrin yhteistyö on vilpillistä tai hänen tekemänsä ilmoitus on vilpillinen tai perusteeton; tai

c)

yleiseen järjestykseen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvistä syistä; tai

d)

jos uhri ei enää suostu yhteistyöhön; tai

e)

jos toimivaltainen viranomainen päättää olla jatkamatta menettelyä.