—

kumoamaan 16.5.2022 tehdyn Euroopan komission implisiittisen päätöksen, koska kantajalle ei toimitettu tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (1) 14 artiklan 3 kohdassa ja 17 artiklassa säädetyssä määräajassa

—

toteamaan, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklaa on rikottu, koska viranomaiset aloittivat kantajaa vastaan kaksi rinnakkaista rikos- ja siviilioikeudellista menettelyä kantajaa koskevien henkilötietojen perusteella, jotka perustuvat samoihin väitettyihin tosiseikkoihin, vaikka Pakistani trial court on jo antanut vapauttavan ratkaisun näistä kantajaa koskevista samoista väitetyistä seikoista

—

toteamaan, että asetuksen (EU) 2018/1725 14 artiklan 3 kohtaa on rikottu, koska Euroopan komissio ei ole antanut säädetyssä määräajassa eli kolmen kuukauden kuluessa kantajalle oikeutta tutustua omiin henkilötietoihinsa ja koska Euroopan komissiolla kului yli kolme kuukautta kantajan henkilötietojen luovuttamista koskevan vaatimuksen käsittelyyn

—

toteamaan, että Euroopan komissio on loukannut periaatetta, jonka mukaan olettamana on avoimuus ja tietojen luovuttaminen, koska se ei ole antanut kantajalle oikeutta tutustua henkilötietoihinsa säädetyssä määräajassa eli kolmen kuukauden kuluessa, vaikka häntä vastaan on vireillä rinnakkaiset rikos- ja siviilioikeudelliset menettelyt.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan komissio on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja asetuksen (EU) 2018/1725 17 artiklaa, koska se ei ole toimittanut kantajalle hänen henkilötietojaan säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan komissio on rikkonut asetuksen (EU) 2018/1725 14 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ole toimittanut kantajalle hänen henkilötietojaan säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa ja on jatkanut tätä määräaikaa, vaikka Euroopan komissiolla ei ole oikeutta jatkaa sitä. Se, että Euroopan komissio ei ole vastannut henkilötietoihin tutustumista koskevaan hakemukseen asetuksen (EU) 2018/1725 14 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa, vastaa tutustumisoikeuden epäävää päätöstä. Osapuolet eivät saa jatkaa tällaisia määräaikoja, joihin liittyy yleinen etu. Asetuksen (EU) 2018/1725 14 artiklan 3 kohdan, joka on erityinen ilmaisu oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevasta periaatteesta, nojalla hallinnolta pyydettyihin henkilötietoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen voidaan riitauttaa tuomioistuimissa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan komissio on loukannut periaatetta, jonka mukaan olettamana on avoimuus ja tietojen luovuttaminen, koska se ei ole antanut kantajalle oikeutta tutustua henkilötietoihinsa säädetyssä määräajassa, vaikka häntä vastaan on vireillä rinnakkaiset rikos- ja siviilioikeudelliset menettelyt, jotka perustuvat samoihin väitettyihin tosiseikkoihin. Henkilötietojen käsittelyn yhteydessä on henkilön perusoikeus saada jäljennös henkilötiedoistaan vireillä olevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä.