13.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/23

1)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) liitteessä H olevan 1 ryhmän käsitettä ”elintarvike” tulkittava siten, että se kattaa ”mukaan otettavaksi tarkoitetut” elintarvikkeet vain sellaisina kuin ne tyypillisesti myydään elintarvikeliikkeessä, vai kattaako se myös ruoka-annokset tai ateriat, jotka on — keittämällä, paistamalla, leipomalla tai muulla tavalla — valmistettu välittömästi nautittavaksi?

2)

Jos välittömästi nautittavaksi valmistetut ruoka-annokset ja ateriat ovat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä H olevassa 1 ryhmässä tarkoitettuja ”elintarvikkeita”:

Onko ruoka-annosten tai aterioiden valmistaminen otettava huomioon palvelujen suoritusten osuutena, kun ratkaistaan sitä, onko juhlapalveluyrityksen yhtä kokonaisuutta oleva suoritus (valmiiden ruoka-annosten tai aterioiden toimittaminen sekä niiden kuljettaminen ja mahdollisesti ruokailuvälineiden ja astioiden ja/tai korkeiden pöytien käyttöön antaminen sekä käyttöön annettujen tavaroiden noutaminen) luokiteltava lievemmin verotettavaksi elintarvikkeiden luovutukseksi (tämän direktiivin liitteessä H oleva 1 ryhmä) vai palvelujen suorittamiseksi, jota ei veroteta lievemmin (tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohta)?

3)

Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi:

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 2 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaista pelkästään verrata sellaisten osuuksien (kaksi tai useampia) määrää, joilla on palvelujen suorittamisen luonne, niiden osuuksien määrään, joilla on tavaran luovutuksen luonne, kun juhlapalveluyrityksen yhtä kokonaisuutta oleva suoritus luokitellaan joko tavaroiden luovutukseksi tai palvelujen suoritukseksi, vai ovatko ne osuudet, joilla on palvelujen suorittamisen luonne, ratkaisevia niiden määrästä riippumatta — ja jos näin on, minkä ominaisuuksien perusteella?