1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista:

2.   Tätä asetusta sovelletaan maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavaan unionin tukeen, jota myönnetään jäsenvaltion laatimassa ja komission hyväksymässä, 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2027 välisen ajanjakson, jäljempänä ’YMP:n strategiasuunnitelmakausi’, kattavassa YMP:n strategiasuunnitelmassa täsmennettyihin interventioihin.

1.   Tämän asetuksen mukaisesti myönnettävään tukeen sovelletaan asetusta (EU) 2021/2116 ja kyseisen asetuksen nojalla annettuja säännöksiä.

2.   Tämän asetuksen mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavaan tukeen sovelletaan asetuksen (EU) 2021/1060 19 artiklaa, III osaston II lukua, paitsi 28 artiklan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa, sekä 46 ja 48 artiklaa.

1.   Jäsenvaltioiden on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmissaan ”maataloustoiminnan”, ”maatalousmaan”, ”tukikelpoisen hehtaarin”, ”aktiiviviljelijän”, ”nuoren viljelijän” ja ”uuden viljelijän” määritelmät sekä asiaankuuluvat edellytykset tämän artiklan mukaisesti:

2.   ”maataloustoiminta” on määritettävä siten, että se mahdollistaa yksityisten tai julkisten hyödykkeiden tarjoamisen yhdellä tai kummallakin seuraavista tavoista:

3.   ”maatalousmaa” on määritettävä siten, että se koostuu peltoalasta, pysyvistä viljelykasveista ja pysyvästä nurmesta, myös kun ne muodostavat peltometsäviljelyjärjestelmän kyseisellä alalla. Jäsenvaltioiden on määriteltävä ilmaisut ”peltoala”, ”pysyvät viljelykasvit” ja ”pysyvä nurmi” seuraavan kehyksen sisällä:

4.   Suorien tukien muodossa olevissa interventiotyypeissä ”tukikelpoinen hehtaari” on määritettävä niin, että se kattaa alat, jotka ovat viljelijän hallinnassa ja jotka käsittävät

Hampun tuotantoon käytetyt alat ovat tukikelpoisia vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,3 prosenttia.

5.   ”Aktiiviviljelijä” on määritettävä siten, että varmistetaan tuen myöntäminen vain luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmille, jotka harjoittavat vähintään vähimmäistason maataloustoimintaa, tämän kuitenkaan estämättä tuen myöntämistä useampaa toimintaa harjoittaville tai osa-aikaisille viljelijöille.

”Aktiiviviljelijän” määrittämisessä jäsenvaltioiden on sovellettava objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita, kuten tuloharkintaa, tilan työvoimapanoksia, yrityksen toimialaa, ja sisältymistä maataloustoimintaa koskeviin kansallisiin tai alueellisiin rekistereihin. Tällaiset perusteet voidaan ottaa käyttöön yhdessä tai useammassa jäsenvaltion valitsemassa muodossa, mukaan lukien negatiivinen luettelo, jolla estetään, että viljelijä katsotaan aktiiviviljelijäksi. Jos jäsenvaltio pitää aktiiviviljelijöinä viljelijöitä, joiden saamat suorat tuet eivät edellisenä vuotena ylittäneet tiettyä määrää, kyseinen määrä saa olla enintään 5 000 euroa.

6.   ”Nuori viljelijä” on määritettävä siten, että määritelmä sisältää

7.   ”Uusi viljelijä” on määritettävä siten, että se viittaa muuhun kuin nuoreen viljelijään, ja henkilöön, joka toimii ”tilan pääasiallisena yrittäjänä” ensimmäistä kertaa. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön objektiivisia ja syrjimättömiä lisävaatimuksia, jotka koskevat asianmukaista koulutusta tai asianmukaisia taitoja.

8.   Kansanterveyden suojelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja niiden tämän artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkistamiseksi.

1.   Yleistavoitteisiin pyritään seuraavien erityistavoitteiden avulla:

2.   Edellä 1 kohdassa asetettuja tavoitteita täydennetään ja ne liitetään toisiinsa maatalouden ja maaseudun uudenaikaistamisen läpileikkaavalla tavoitteella lisäämällä ja jakamalla tietämystä, innovointia ja digitalisointia maataloudessa ja maaseutualueilla sekä kannustalla näiden käyttöönottoa viljelijöiden keskuudessa tutkimuksen, innovoinnin, tietämyksen vaihdon ja koulutuksen paremman saatavuuden avulla.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa asetettuja erityistavoitteita toteuttaessaan jäsenvaltioiden on komission tuella toteuttava asianmukaiset toimenpiteet hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja varmistettava YMP:n täytäntöönpanon yksinkertaistaminen.

1.   Edellä 5 artiklassa ja 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista on arvioitava liitteessä I esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattoreiden perusteella. Kyseiset yhteiset indikaattorit käsittävät seuraavat:

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä I yhteisten tuotos-, tulos-, vaikutus- ja taustaindikaattoreiden mukauttamiseksi. Kyseiset delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti jäsenvaltioiden kokemien, kyseisten indikaattorien soveltamisessa ilmenneiden teknisten ongelmien käsittelemiseen.

1.   Jos jäsenvaltiot säätävät pinta-alaperusteisista interventiosta, jotka eivät noudata WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 2 esitettyjä määräyksiä, mukaan lukien tämän asetuksen III osaston II luvun 3 jakson 1 alajakson mukainen tuotantosidonnainen tulotuki, ja jos kyseiset interventiot koskevat joitakin tai kaikkia GATT-sopimukseen liittyvän Euroopan talousyhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen öljysiemeniä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan liitteessä tarkoitettuja öljysiemeniä, asianomaisten jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmiin sisällytettyihin suunniteltuihin tuotoksiin perustuvan tukialan kokonaisala ei saa ylittää koko unionin enimmäistukialaa, jotta voidaan varmistaa unionin kansainvälisten sitoumusten noudattaminen.

2.   Viimeistään 8 päivänä kesäkuuta 2022 komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan kunkin jäsenvaltion ohjeellinen tukiala laskettuna sen perusteella, mikä oli kunkin jäsenvaltion osuus unionin keskimääräisestä viljelyalasta vuosien 2016–2020 aikana. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 153 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Kunkin jäsenvaltion, joka aikoo myöntää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on ilmoitettava 118 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmaa koskevassa ehdotuksessaan vastaavat suunnitellut tuotokset hehtaareina.

Jos sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kaikki suunnitellut tuotokset, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu koko unionin enimmäistukiala ylittyy, komissio laskee kullekin viitealaansa enemmän ilmoittaneelle jäsenvaltiolle vähennyskertoimen, joka on suhteutettu jäsenvaltion suunniteltujen tuotosten liialliseen määrään niin, että koko unionin enimmäistukiala säilytetään. Kaikille asianomaisille jäsenvaltioille ilmoitetaan kyseisestä vähennyskertoimesta YMP:n strategiasuunnitelmaa koskevissa 118 artiklan 3 kohdan mukaisissa komission huomautuksissa. Kunkin jäsenvaltion vähennyskerroin vahvistetaan 118 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanopäätöksessä, jolla komissio hyväksyy YMP:n strategiasuunnitelman.

Jäsenvaltio ei saa muuttaa tukialojaan omasta aloitteestaan 118 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen.

4.   Jos jäsenvaltio aikoo lisätä komission hyväksymässä YMP:n strategiasuunnitelmassaan vahvistettuja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suunniteltuja tuotoksiaan, sen on ilmoitettava komissiolle tarkistetut suunnitellut tuotokset esittämällä 119 artiklan mukaisesti YMP:n strategiasuunnitelmaansa koskeva muutospyyntö ennen 1 päivää tammikuuta asianomaista hakuvuotta edeltävänä vuonna.

5.   Jotta voidaan välttää 1 kohdassa tarkoitetun koko unionin enimmäistukialan ylittyminen, komissio tapauksen mukaan vahvistaa vähennyskertoimia tai tarkistaa olemassa olevia vähennyskertoimia, mikäli kertoimia on vahvistettu 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kaikkien niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ylittivät ohjeellisen tukialansa YMP:n strategiasuunnitelmissaan.

Komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille vähennyskertoimista viimeistään 31 päivänä tammikuuta asianomaista hakuvuotta edeltävänä vuonna.

Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on esitettävä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta asianomaista hakuvuotta edeltävänä vuonna vastaava YMP:n strategiasuunnitelmansa muutospyyntö, jossa otetaan huomioon toisessa alakohdassa tarkoitettu vähennyskerroin. Kyseisen jäsenvaltion vähennyskerroin vahvistetaan 119 artiklan 10 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä, jolla komissio hyväksyy YMP:n strategiasuunnitelman muutoksen.

6.   Jäsenvaltioiden on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvien öljysiementen osalta ilmoitettava komissiolle 134 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa tuloksellisuuskertomuksissa niiden hehtaarien kokonaismäärä, joista tukea on tosiasiallisesti maksettu.

7.   Jäsenvaltiot eivät saa sisällyttää syötäväksi tarkoitettujen auringonkukansiementen viljelyä yhteenkään 1 kohdassa tarkoitetuista pinta-alaperusteisista interventioista.

1.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä YMP:n strategiasuunnitelmiinsa ehdollisuusjärjestelmä, jonka mukaisesti viljelijöille ja muille tuensaajille, joille maksetaan suoraa tukea II luvun mukaisesti tai vuotuista tukea 70, 71 ja 72 artiklan mukaisesti, määrätään hallinnollinen seuraamus, jos nämä eivät täytä YMP:n strategiasuunnitelmissa vahvistettuja, liitteessä III olevassa luettelossa mainittuja unionin oikeuden mukaisia lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja GAEC-vaatimuksia, jotka koskevat seuraavia erityisaloja:

2.   YMP:n strategiasuunnitelmiin on sisällytettävä tehokasta ja oikeasuhteista hallinnollisten seuraamusten järjestelmää koskevat säännöt. Kyseisten sääntöjen on oltava erityisesti asetuksen (EU) 2021/2116 IV osaston IV luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

3.   Liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyviä säädöksiä sovelletaan niiden sovellettavan toisinnon muodossa, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

4.   Tässä jaksossa ’lakisääteisellä hoitovaatimuksella’ tarkoitetaan kutakin liitteessä III luetteloitua tietyn säädöksen unionin oikeuden mukaista yksittäistä lakisääteistä hoitovaatimusta, joka eroaa sisällöltään muista saman säädöksen vaatimuksista.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantotarkoituksiin, säilytetään hyvässä maatalous- ja ympäristökunnossa. Jäsenvaltioiden on asetettava kansallisella tai alueellisella tasolla viljelijöille ja muille tuensaajille liitteessä III luetteloidun GAEC-vaatimuksen osalta vähimmäistoimenpidevaatimukset mainitussa liitteessä tarkoitettujen toimenpidevaatimusten päätavoitteen mukaisesti. Toimenpidevaatimuksiaan asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon tapauksen mukaan kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan lukien maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, viljelykäytännöt, tilakoko, tilarakenteet, maankäyttö ja syrjäisimpien alueiden erityispiirteet.

2.   Jäsenvaltiot voivat liitteessä III vahvistettujen päätavoitteiden osalta asettaa kyseisessä liitteessä vahvistettujen toimenpidevaatimusten lisäksi muita toimenpidevaatimuksia kyseisiin päätavoitteisiin pääsemiseksi. Tällaisten muiden toimenpidevaatimusten on oltava syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on vastattava yksilöityjä tarpeita.

Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa asettaa vähimmäistoimenpidevaatimuksia muiden päätavoitteiden kuin liitteessä III vahvistettujen päätavoitteiden osalta.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset GAEC-vaatimuksessa 1 mainitun suhteen osalta.

1.   Jäsenvaltioiden on osoitettava viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2025 YMP:n strategiasuunnitelmissaan, että viljelijöille ja muille tuensaajille, joille maksetaan II luvun mukaisia suoria tukia tai 70, 71 ja 72 artiklan mukaisia vuotuisia tukia, määrätään hallinnollinen seuraamus, jos nämä eivät noudata liitteessä IV tarkoitetuista säädöksistä johtuviin sovellettaviin työoloihin ja -ehtoihin tai työnantajan velvoitteisiin liittyviä vaatimuksia.

2.   Kun jäsenvaltiot sisällyttävät YMP:n strategiasuunnitelmiinsa 1 kohdassa tarkoitetun hallinnollisten seuraamusten järjestelmän, niiden on institutionaalisten määräystensä mukaisesti kuultava asianomaisia kansallisia työmarkkinaosapuolia, jotka edustavat maatalousalan hallinnointia ja työvoimaa, kunnioittaen täysimäärisesti näiden riippumattomuutta sekä oikeutta neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia. Kyseinen hallinnollisten seuraamusten järjestelmä ei saa vaikuttaa työmarkkinaosapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jos ne vastaavat kansallisten oikeudellisten ja työehtosopimusneuvotteluja koskevan kehyksen mukaisesti liitteessä IV tarkoitettujen säädösten täytäntöönpanosta tai noudattamisen valvonnasta.

3.   YMP:n strategiasuunnitelman on sisällettävä tehokasta ja oikeasuhteista hallinnollisten seuraamusten järjestelmää koskevat säännöt. Kyseisten sääntöjen on oltava asetuksen (EU) 2021/2116 IV osaston V luvussa vahvistettujen asiaa koskevien vaatimusten mukaisia.

4.   Liitteessä IV tarkoitettuja säädöksiä, jotka sisältävät 1 kohdassa tarkoitetun hallinnollisten seuraamusten järjestelmän kattamat säännökset, sovelletaan niiden sovellettavan toisinnon muodossa, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

1.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä YMP:n strategiasuunnitelmiinsa viljelijöille ja muille YMP:n tuensaajille suunnattuja maanhoitoa ja tilanhoitoa koskevia neuvontapalveluja, jäljempänä ’maatilojen neuvontapalvelut’. Jäsenvaltiot voivat hyödyntää olemassaolevia järjestelmiään.

2.   Maatilojen neuvontapalvelut kattavat taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen ulottuvuuden käytössä olevat viljelykäytännöt huomioon ottaen sekä tarjoavat tutkimuksen ja innovointihankkeiden avulla kehitettyä ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa, myös julkishyödykkeiden tarjoamisen osalta.

Maatilojen neuvontapalvelujen kautta on tarjottava asianmukaista apua maatilan kehittämisen kaikissa vaiheissa, mukaan lukien perustaminen ensimmäisen kerran, tuotantotapojen muuttaminen kuluttajien kysyntää vastaavaksi, innovatiiviset käytännöt, ilmastokestävyyttä tarjoavat maataloustekniikat, peltometsäviljely ja agroekologia mukaan lukien, eläinten hyvinvoinnin parantaminen ja tarvittaessa turvallisuusstandardit ja sosiaalinen tuki.

Maatilojen neuvontapalvelut sisällytetään toisiinsa liittyviin palveluihin, joissa on mukana maatilaneuvojia, tutkijoita, viljelijäjärjestöjä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä ja jotka muodostavat AKIS-järjestelmän.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että annettava neuvonta on puolueetonta ja että neuvojilla on soveltuva pätevyys, asianmukainen koulutus ja että heillä ei ole eturistiriitoja.

4.   Maatilojen neuvontapalvelut mukautetaan eri tuotanto- ja tilatyyppien mukaan, ja niiden on katettava vähintään seuraavat:

1.   Tämän luvun mukaiset interventiotyypit voivat olla tuotannosta irrotettuja suoria tukia ja tuotantosidonnaisia suoria tukia.

2.   Tuotannosta irrotetut suorat tuet ovat seuraavat:

3.   Tuotantosidonnaiset suorat tuet ovat seuraavat:

1.   Jäsenvaltiot voivat asettaa tukikaton viljelijälle myönnettävän kestävyysperusteisen perustulotuen määrälle tiettynä kalenterivuonna. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät ottaa käyttöön tukikaton, on vähennettävä 100 prosenttia 100 000 euroa ylittävästä määrästä.

2.   Jos viljelijälle myönnettävän kestävyysperusteisen perustulotuen määrä on tiettynä kalenterivuonna yli 60 000 euroa, jäsenvaltiot voivat alentaa sitä enintään 85 prosentilla.

Jäsenvaltiot voivat lisätä ylimääräisiä osuuksia yli 60 000 euron rajan ja määrittää kyseisten ylimääräisten osuuksien vähennysprosentit. Niiden on varmistettava, että kutakin osuutta vähennetään yhtä paljon tai enemmän kuin sitä edeltävää osuutta.

3.   Ennen 1 tai 2 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat vähentää viljelijälle tiettynä kalenterivuonna myönnettävästä kestävyysperusteisesta perustulotuesta seuraavat:

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen määrien laskemiseksi jäsenvaltioiden on käytettävä viljelijälle koituneita todellisia palkkakustannuksia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa viljelijät voivat pyytää käyttämään vakiokustannuksia, jotka asianomainen jäsenvaltio määrittää YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmennetyllä menetelmällä, joka perustuu kansallisen tai alueellisen tason maataloustoimintaan liittyviin keskipalkkoihin kerrottuna asianomaisen viljelijän ilmoittamien vuotuisten työyksiköiden määrällä.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrien laskemiseksi jäsenvaltioiden on käytettävä vakiokustannuksia, jotka asianomainen jäsenvaltio määrittää YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmennetyllä menetelmällä, joka perustuu kansallisen tai alueellisen tason maataloustoimintaan liittyviin keskipalkkoihin kerrottuna asianomaisen viljelijän ilmoittamien vuotuisten työyksiköiden määrällä.

4.   Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa oikeudessa säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

5.   Tuloa, joka tukien alentamisesta arvioidaan saatavan, on ensisijaisesti käytettävä kestävyysperusteisen täydentävän uudelleenjakotulotuen rahoittamiseen, jos se vahvistetaan asiaankuuluvassa YMP:n strategiasuunnitelmassa, ja tämän jälkeen sellaisten muiden interventioiden rahoittamiseen, jotka kuuluvat tuotannosta irrotettuihin suoriin tukiin.

Jäsenvaltiot voivat myös käyttää koko tulon tai osan siitä siirtoina rahoittaakseen IV luvun mukaisia maaseuturahaston interventiotyyppejä. Tällainen siirto maaseuturahastoon on tehtävä osana YMP:n strategiasuunnitelman rahoitustaulukoita, ja sitä voidaan tarkistaa 103 artiklan mukaisesti vuonna 2025. Siihen ei sovelleta kyseisessä artiklassa asetettuja maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välisten varainsiirtojen enimmäisrajoja.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, joilla vahvistetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn tukien alentamisen yhdenmukaistettu laskentaperusta, yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi varojen jakamisesta viljelijöille.

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava vähimmäispinta-ala ja myönnettävä suoria tukia vain sellaisille aktiiviviljelijöille, joiden tilan tukikelpoinen ala, jolle on haettu suoria tukia, ylittää kyseisen vähimmäispinta-alan.

Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat asettaa viljelijälle maksettavien suorien tukien vähimmäismäärän.

2.   Jos jäsenvaltio on päättänyt asettaa vähimmäispinta-alan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sen on kuitenkin asetettava 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti niille viljelijöille maksettava vähimmäismäärä, jotka saavat eläintukea, jota maksetaan eläintä kohden suorien tukien muodossa ja joilla on vähimmäispinta-alaa vähemmän hehtaareja.

Jäsenvaltioiden on vähimmäispinta-alaa tai vähimmäismäärää asettaessaan pyrittävä varmistamaan, että suoria tukia myönnetään ainoastaan aktiiviviljelijöille, jos

3.   Kreikka voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa Egeanmeren pieniin saariin.

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kestävyysperusteisesta perustulotuesta, jäljempänä ’perustulotuki’, tässä alajaksossa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä perustulotuesta vuotuisena tuotannosta irrotettuna tukena tukikelpoista hehtaaria kohden.

3.   Perustulotukea myönnetään jokaisesta aktiiviviljelijän ilmoittamasta tukikelpoisesta hehtaarista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23–27 artiklan soveltamista.

1.   Perustulotuki maksetaan yhdenmukaisena hehtaarikohtaisena maksuna, paitsi jos jäsenvaltiot päättävät myöntää perustulotuen 23 artiklassa tarkoitettujen tukioikeuksien perusteella.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eriyttävät hehtaarikohtaisen perustulotuen määrän alueryhmittäin, jos alueryhmillä on samanlaiset sosioekonomiset olosuhteet tai maataloudelliset olosuhteet, mukaan lukien perinteiset maatalouden muodot, sellaisena kuin jäsenvaltiot ovat ne määritelleet, kuten perinteinen laajaperäinen vuoristolaiduntaminen. Jäljempänä 109 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti hehtaarikohtaisen perustulotuen määrää voidaan alentaa ottaen huomioon asianomaiseen YMP:n strategiasuunnitelmaan sisältyvät muut interventiot.

1.   Jäsenvaltiot, joka ovat soveltaneet asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston I luvun 1 jakson mukaista perustukijärjestelmää, voivat päättää myöntää perustulotuen tukioikeuksien perusteella tämän asetuksen 24–27 artiklan mukaisesti.

2.   Jos jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston I luvun 1 jakson mukaista perustukijärjestelmää, päättävät, että ne eivät enää myönnä perustulotukea tukioikeuksien perusteella, mainitun asetuksen mukaisesti myönnetyt tukioikeudet lakkaavat kyseisen päätöksen soveltamista edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta.

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä tukioikeuksien yksikköarvo ennen tämän artiklan mukaista yhdenmukaistamista mukauttamalla tukioikeuksien arvoa suhteessa tukioikeuksien asetuksen (EU) N:o 1307/2013 mukaisesti hakuvuodeksi 2022 vahvistettuun arvoon ja kyseisen asetuksen III osaston III luvussa hakuvuodeksi 2022 säädettyyn asiaan liittyvään tukeen, joka myönnetään ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää tukioikeuksien arvon eriyttämisestä 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Kunkin jäsenvaltion on viimeistään hakuvuonna 2026 vahvistettava yksittäisten tukioikeuksien arvon enimmäistaso jäsenvaltiokohtaisesti tai kullekin 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle alueryhmälle.

4.   Jos 1 kohdan mukaisesti määritetty tukioikeuksien arvo ei ole yhdenmukainen jäsenvaltion sisällä tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alueryhmän sisällä, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että tukioikeuksien arvoa yhdenmukaistetaan kohti yhtenäistä yksikköarvoa viimeistään hakuvuoteen 2026 mennessä.

5.   Sovellettaessa 4 kohtaa kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että viimeistään hakuvuoden 2026 osalta kaikkien tukioikeuksien arvo on vähintään 85 prosenttia hakuvuoden 2026 perustulotuen 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta suunnitellusta keskimääräisestä yksikkömäärästä, siten kuin se vahvistetaan jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassa kyseisen jäsenvaltion tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alueryhmän osalta.

6.   Jäsenvaltioiden on rahoitettava tämän artiklan 4 ja 5 kohdan noudattamisen edellyttämät tukioikeuksien arvon korotukset tämän artiklan 3 kohdan soveltamisesta saatavilla määrillä ja tarvittaessa pienentämällä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyn tukioikeuksien yksikköarvon ja hakuvuoden 2026 perustulotuen 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suunnitellun yksikkömäärän, kuten YMP:n strategiasuunnitelmassa vahvistetaan kyseisen jäsenvaltion tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alueryhmän osalta, välistä erotusta.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa kyseistä vähennystä kaikkiin niihin tukioikeuksiin tai osaan niistä, joiden tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritelty arvo ylittää hakuvuoden 2026 perustulotuen 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suunnitellun yksikkömäärän, siten kuin se vahvistetaan jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassa kyseisen jäsenvaltion tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alueryhmän osalta.

7.   Edellä 6 kohdassa tarkoitetut vähennykset on tehtävä objektiivisin ja syrjimättömin perustein. Tällaisiin perusteisiin voi sisältyä suurimman sallitun vähennyksen, joka ei saa olla pienempi kuin 30 prosenttia, vahvistaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan mukaisesti vahvistetun vähimmäisarvon soveltamista.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–7 kohdan mukainen tukioikeuksien arvon mukauttaminen alkaa vuodesta 2023.

1.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet myöntää tukea tukioikeuksien perusteella, on myönnettävä perustulotukea aktiiviviljelijöille, joilla on omia tai vuokrattuja tukioikeuksia, kun nämä tukioikeudet on aktivoitu. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aktiiviviljelijät ilmoittavat tukioikeuksien aktivoimiseksi tukioikeuksiin liittyvät tukikelpoiset hehtaarit.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tukioikeudet, myös silloin kun on kyse perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, aktivoidaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa tai 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa alueryhmässä, jossa ne myönnettiin.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden tukeen niissä vahvistetun määrän perusteella.

1.   Kunkin jäsenvaltion, joka päättää myöntää perustulotukea tukioikeuksien perusteella, on hallinnoitava kansallista varantoa.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio päättää eriyttää perustulotuen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se voi päättää ottaa käyttöön varannon kutakin mainitussa artiklassa tarkoitettua alueryhmää varten.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että varannosta myönnetään tukioikeuksia ainoastaan aktiiviviljelijöille.

4.   Jäsenvaltioiden on käytettävä varantoaan tukioikeuksien myöntämiseksi ensisijaisesti seuraaville viljelijöille:

5.   Jäsenvaltion on myönnettävä tukioikeudet sellaisille viljelijöille tai korotettava sellaisten aktiiviviljelijöiden nykyisten tukioikeuksien arvoa, joilla on siihen oikeus tuomioistuimen antaman lopullisen päätöksen tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullisen hallintotoimen nojalla. Jäsenvaltion on varmistettava, että aktiiviviljelijät saavat kyseisellä päätöksellä tai hallintotoimella vahvistettujen tukioikeuksien lukumäärän ja arvon kyseisen jäsenvaltion vahvistamana ajankohtana.

6.   Jos varanto ei riitä kattamaan tukioikeuksien myöntämistä 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että varantoa täydennetään kaikkien tukioikeuksien arvon lineaarisella alennuksella.

7.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat varannon käyttöä, mukaan lukien lisäluokat viljelijöille, jotka pääsevät hyötymään varannosta, edellyttäen että 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut ensisijaiset ryhmät ovat jo hyötyneet siitä, sekä tapauksia, jotka käynnistävät varannon täydentämisen. Jos varantoa täydennetään tukioikeuksien arvon lineaarisella alennuksella, tällaista lineaarista alennusta on sovellettava kaikkiin tukioikeuksiin kansallisella tasolla tai, jos jäsenvaltiot soveltavat 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan alueryhmän tasolla.

8.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava varannosta jaettavien uusien tukioikeuksien arvo tukioikeuksien myöntämisvuoden kansallisena keskiarvona tai kullekin 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle alueryhmälle tukioikeuksien myöntämisvuoden keskiarvona.

9.   Jäsenvaltiot voivat päättää korottaa olemassa olevien tukioikeuksien arvon myöntämisvuoden kansalliseen keskiarvoon tai kunkin 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alueryhmän keskiarvoon.

1.   Tukioikeudet siirretään ainoastaan aktiiviviljelijöille, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä tapahtuvasta siirrosta.

2.   Jos jäsenvaltiot päättävät eriyttää perustulotuen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan niiden alueryhmien sisällä, joille ne on myönnetty.

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kestävyysperusteisesta täydentävästä uudelleenjakotulotuesta, jäljempänä ’uudelleenjakotulotuki’, tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 98 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat käsitellä tarvetta tulotuen uudelleenjakoon muilla maataloustukirahastosta rahoitetuilla välineillä ja interventioilla, joilla pyritään jakamaan tulotuki oikeudenmukaisemmin ja kohdentamaan se viljelijöille vaikuttavammin ja tehokkaammin, edellyttäen että ne pystyvät osoittamaan YMP:n strategiasuunnitelmissaan, että tätä tarvetta käsitellään riittävästi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava suorien tukien uudelleenjako suuremmilta pienemmille ja keskisuurille tiloille säätämällä uudelleenjakotulotuesta vuotuisena, tuotannosta irrotettuna tukena tukikelpoista hehtaaria kohden viljelijöille, joilla on oikeus 21 artiklassa tarkoitetun perustulotuen mukaiseen tukeen.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisella tai alueellisella tasolla, jona voidaan pitää 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen alueryhmien tasoa, hehtaarikohtainen määrä tai eri määrät eri hehtaariasteikoille sekä viljelijäkohtainen hehtaarien enimmäismäärä, jolle/joille uudelleenjakotulotukea maksetaan.

4.   Tietylle hakuvuodelle suunniteltu hehtaarikohtainen määrä ei saa olla suurempi kuin kansallinen keskimääräinen suorien tukien määrä hehtaaria kohden kyseisenä hakuvuonna.

5.   Kansallinen keskimääräinen suorien tukien määrä hehtaaria kohden määritellään liitteessä V säädetyn, tiettyä hakuvuotta koskevan suorien tukien kansallisen enimmäismäärän ja kyseisen hakuvuoden perustulotuen suunnitellun, hehtaareina ilmaistun kokonaistuotoksen välisenä suhteena.

6.   Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 kohdassa tarkoitettua hehtaarien enimmäismäärää näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa oikeudessa säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

Jos viljelijät ovat jäsenvaltioiden määrittelemän mukaisesti osa sidoksissa olevien oikeushenkilöiden ryhmää, jäsenvaltiot voivat kyseisen ryhmän tasolla soveltaa 3 kohdassa tarkoitettua hehtaarien enimmäismäärää jäsenvaltioiden määrittelemin edellytyksin.

1.   Jäsenvaltiot voivat säätää 4 artiklan 6 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti määriteltyjen nuorten viljelijöiden täydentävästä tulotuesta tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltiot voivat osana velvollisuuttaan houkutella nuoria viljelijöitä 6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa asetetun tavoitteen mukaisesti ja kohdentaakseen kyseiseen tavoitteeseen 95 artiklan mukaisesti liitteessä XII tarkoitetun vähimmäismäärän, tarjota täydentävää tulotukea nuorille viljelijöille, jotka ovat äskettäin aloittaneet tilanpidon ensimmäistä kertaa ja ovat oikeutettuja 21 artiklassa tarkoitetun perustulotuen mukaiseen tukeen.

Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää tämän artiklan nojalla tukea viljelijöille, jotka ovat saaneet asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan mukaista tukea, kyseisen artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ajanjakson jäljellä olevalle osalle.

3.   Nuorten viljelijöiden täydentävä tulotuki on myönnettävä enintään viiden vuoden ajaksi alkaen ensimmäisestä vuodesta nuorten viljelijöiden tukea koskevan hakemuksen jättämisestä ja soveltaen vuoden 2027 jälkeiselle kaudelle määritettävän YMP:n oikeudellisen kehyksen mukaisesti vahvistettavia edellytyksiä, jos viiden vuoden jakso ulottuu vuoden 2027 yli. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuensaajille ei luoda oikeudellisia odotuksia vuoden 2027 jälkeiselle kaudelle.

Kyseinen tuki on myönnettävä joko vuotuisena tuotannosta irrotettuna tukena tukikelpoista hehtaaria kohden tai kertakorvauksena nuorta viljelijää kohden.

Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää tämän artiklan mukaista tukea ainoastaan tietylle hehtaarien enimmäismäärälle nuorta viljelijää kohden.

4.   Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 kohdassa tarkoitettua hehtaarien enimmäismäärää kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, kun

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava ja tuettava vapaaehtoisia ilmastoa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia järjestelmiä, jäljempänä ’ekojärjestelmät’, tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on tuettava tämän artiklan nojalla aktiiviviljelijöitä tai aktiiviviljelijöiden ryhmiä, jotka tekevät sitoumuksia ilmaston, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin ja mikrobilääkeresistenssin torjunnan kannalta suotuisten maatalouskäytäntöjen noudattamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo 2 kohdassa tarkoitetuista ilmaston, ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja mikrobilääkeresistenssin torjunnan kannalta suotuisista maatalouskäytännöistä. Kyseiset maatalouskäytännöt on suunniteltava siten, että ne täyttävät yhden tai useamman erityistavoitteista, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa ja eläinten hyvinvoinnin parantamisen ja mikrobilääkeresistenssin torjunnan osalta 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa.

4.   Kunkin ekojärjestelmän on periaatteessa katettava vähintään kaksi seuraavista ilmaston, ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja mikrobilääkeresistenssin torjunnan toiminta-aloista:

5.   Tämän artiklan nojalla jäsenvaltioiden on myönnettävä tukea ainoastaan sitoumuksille, jotka

Jos kansallisessa oikeudessa asetetaan uusia vaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin unionin oikeudessa säädetyt vastaavat vähimmäisvaatimukset, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen sitoumusten osalta tukea voidaan myöntää kyseisten vaatimusten täyttämistä edistäville sitoumuksille enintään 24 kuukauden ajan päivästä, jolloin vaatimuksista tulee pakollisia tilan osalta.

6.   Edellä olevan 5 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat kuvatessaan sitoumuksia, jotka tässä artiklassa tarkoitettujen ekojärjestelmien tuensaajien on täytettävä, käyttää perustana yhtä tai useampaa I luvun 2 jaksossa vahvistetuista hoitovaatimuksista ja toimenpidevaatimuksista, edellyttäen että ekojärjestelmien velvoitteet menevät pidemmälle kuin jäsenvaltioiden I luvun 2 kohdan mukaisesti vahvistamat asiaankuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vähimmäistoimenpidevaatimukset.

Aktiiviviljelijöiden tai aktiiviviljelijöiden ryhmien, jotka osallistuvat ensimmäisen alakohdan mukaisesti perustettuihin ekojärjestelmiin, katsotaan noudattavan liitteessä III tarkoitettuja asiaankuuluvia hoitovaatimuksia ja toimenpidevaatimuksia, edellyttäen että he/ne täyttävät asianomaisen ekojärjestelmän mukaiset sitoumukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2021/2116 87 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot, jotka perustavat ekojärjestelmiä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, voivat varmistaa, että niiden hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät tuota päällekkäisiä tarkastuksia, jos samoja hoitovaatimuksia ja toimenpidevaatimuksia sovelletaan sekä näiden ekojärjestelmien että liitteessä III asetettujen velvoitteiden perusteella.

7.   Tuki tietylle ekojärjestelmälle myönnetään vuotuisena maksuna kaikille sitoumusten piiriin kuuluville tukikelpoisille hehtaareille. Tuki myönnetään joko

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, b alakohdan mukaisesti myönnetyt maksut eläinten hyvinvointia koskeviin sitoumuksiin, mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskeviin sitoumuksiin ja, jos se on asianmukaisesti perusteltua, ilmaston kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koskeviin sitoumuksiin voivat myös olla eläinyksiköistä maksettavan vuotuisen tuen muodossa.

8.   Jäsenvaltioiden on osoitettava, miten maatalouskäytännöillä, joihin on sitouduttu ekojärjestelmien puitteissa, vastataan 108 artiklassa tarkoitettuihin tarpeisiin ja miten niillä edistetään 109 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ympäristö- ja ilmastoarkkitehtuuria sekä eläinten hyvinvointia ja mikrobilääkeresistenssin torjuntaa. Niiden on käytettävä luokitus- tai pisteytysjärjestelmää tai muuta asianmukaista menetelmää ekojärjestelmien vaikuttavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Kun jäsenvaltiot määrittävät tukitasoa ekojärjestelmän piiriin kuuluville eri sitoumuksille tämän artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla, niiden on otettava huomioon kunkin ekojärjestelmän kestävyys ja kunnianhimoisuus objektiivisin ja läpinäkyvin perustein.

9.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaiset interventiot ovat yhdenmukaisia 70 artiklaan perustuvien interventioiden kanssa.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tuotantosidonnaista tulotukea aktiiviviljelijöille tässä alajaksossa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden interventioilla on pyrittävä auttamaan 33 artiklassa lueteltuja tuettuja aloja ja tuotantoja tai tiettyjä niihin sisältyviä maatalouden muotoja kohdattujen vaikeuksien ratkaisemiseksi kilpailukykyä, kestävyyttä tai laatua parantamalla. Jäsenvaltioita ei vaadita osoittamaan valkuaiskasvien osalta kohdattuja vaikeuksia.

3.   Tuotantosidonnainen tulotuki myönnetään vuotuisena maksuna hehtaaria tai eläintä kohden.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tuotantosidonnaista tulotukea hehtaarikohtaisena tukena ainoastaan aloille, jotka ne ovat määrittäneet tukikelpoisiksi hehtaareiksi.

2.   Jos tuotantosidonnainen tulotuki koskee nautaeläimiä tai lampaita ja vuohia, jäsenvaltioiden on vahvistettava tukikelpoisuusedellytyksinä vaatimukset, jotka koskevat asetuksen (EU) 2016/429 IV osan I osaston 2 luvun 1 jakson mukaista eläinten tunnistamista ja rekisteröimistä. Nautaeläimet tai lampaat ja vuohet on katsottava tukikelpoisiksi, jos tunnistus- ja rekisteröintivaatimukset täyttyvät asianomaisena hakuvuonna tiettyyn jäsenvaltion vahvistamaan päivämäärään mennessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita sovellettavia tukikelpoisuusedellytyksiä.

1.   Puuvillan lajikohtaista tukea myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää jäsenvaltion hyväksymiä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

2.   Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan laadultaan virheettömästä, aidosta ja kauppakelpoisesta puuvillasta.

3.   Bulgarian, Kreikan, Espanjan ja Portugalin on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut maa ja lajikkeet mahdollisten 5 kohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

4.   Tämän alajakson soveltamisalaan kuuluvien interventioiden osalta

5.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 152 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä ja edellytyksillä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten.

6.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat menettelyä maan ja lajikkeiden hyväksymiseksi puuvillan lajikohtaista tukea varten ja tätä hyväksymistä koskevia ilmoituksia tuottajille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 153 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Vahvistetaan seuraavat kansalliset perusalat:

2.   Vahvistetut satotasot viitejaksolla ovat seuraavat:

3.   Lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoisen viljelyalan hehtaaria kohden lasketaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

4.   Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua määrää vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 152 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, jotka koskevat puuvillan lajikohtaisen tuen myöntämisen edellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä.

6.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 4 kohdassa säädetyn vähennyksen laskentasäännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 153 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Tässä alajaksossa ’hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka hoitaa muun muassa seuraavanlaisia tehtäviä:

2.   Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä toimialakohtaiset organisaatiot, jos ne noudattavat mahdollisia 3 kohdan nojalla vahvistettavia perusteita.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta seuraavia koskevilla säännöillä:

1.   Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 38 artiklassa vahvistetulla tavalla.

2.   Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäsenviljelijöille myönnetään 38 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

1.   Jäljempänä 101 ja 102 artiklaa ja VII osastoa, lukuun ottamatta sen III jaksoa, ei sovelleta tässä alajaksossa vahvistettuun puuvillan lajikohtaiseen tukeen.

2.   Puuvillan lajikohtaista tukea ei saa sisällyttää mihinkään 108–114 artiklassa tarkoitettuun YMP:n strategiasuunnitelman jaksoon, lukuun ottamatta 112 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, joka liittyy rahoitussuunnitelmaan.

3.   Asetuksen (EU) 2021/2116 55 artiklan 1 kohdan toista ja kolmatta alakohtaa ei sovelleta tässä alajaksossa tarkoitettuihin interventioihin.

1.   Edellä 42 artiklan a alakohdassa tarkoitetun hedelmä- ja vihannesalan interventiotyypit ovat pakollisia jäsenvaltioille, joilla on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjä tämän alan tuottajaorganisaatioita.

Jos jäsenvaltio, jolla ei YMP:n strategiasuunnitelmansa toimittamishetkellä ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita hedelmä- ja vihannesalalla, hyväksyy jonkin kyseisen alan tuottajaorganisaation asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti YMP:n strategiasuunnitelmakauden aikana, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmansa muutospyyntö 119 artiklan mukaisesti, jotta suunnitelmaan voidaan sisällyttää hedelmä- ja vihannesalan interventioita.

2.   Edellä 42 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mehiläishoitoalan interventiotyypit ovat pakollisia kaikille jäsenvaltioille.

3.   Edellä 42 artiklan c alakohdassa tarkoitetun viinialan interventiotyypit ovat pakollisia liitteessä VII luetelluille jäsenvaltioille.

4.   Jäsenvaltiot voivat valita YMP:n strategiasuunnitelmissaan, että ne panevat täytäntöön 42 artiklan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut interventiotyypit.

5.   Saksa voi panna humala-alalla täytäntöön 42 artiklan f alakohdassa tarkoitetut interventiotyypit ainoastaan, jos se päättää YMP:n strategiasuunnitelmassaan olla panematta täytäntöön 42 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja interventiotyyppejä.

6.   Kreikka, Ranska ja Italia voivat panna oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla täytäntöön 42 artiklan f alakohdassa tarkoitetut interventiotyypit ainoastaan, jos ne päättävät YMP:n strategiasuunnitelmissaan olla panematta täytäntöön 42 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja interventiotyyppejä.

1.   Tukimuotona voi olla 42 artiklassa tarkoitetuilla aloilla mikä tahansa seuraavista:

2.   Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin tukimuotoihin liittyvät määrät vahvistetaan jollakin seuraavista tavoista:

1.   Jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmissaan valittava kullekin 46 artiklan a–i ja k alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden joukosta valitulle tavoitteelle yksi tai useampi seuraavista interventiotyypeistä 42 artiklan a, d, e ja f alakohdassa tarkoitetuilla aloilla:

2.   Jäsenvaltioiden on 46 artiklan j alakohdassa tarkoitetun tavoitteen osalta valittava YMP:n strategiasuunnitelmissaan yksi tai useampi seuraavista interventiotyypeistä 42 artiklan a, d, e ja f alakohdassa tarkoitetuilla aloilla:

1.   Edellä 46 artiklassa tarkoitetut tavoitteet ja hedelmä- ja vihannesalan interventiot, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet YMP:n strategiasuunnitelmissaan, on pantava täytäntöön asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, tai molempien, hyväksyttyjen toimintaohjelmien kautta tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Toimintaohjelmien on kestettävä vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta.

3.   Toimintaohjelmissa on pyrittävä vähintään 46 artiklan b, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin.

4.   Toimintaohjelmissa on kunkin valitun tavoitteen osalta kuvattava interventiot, jotka on valittu jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmassaan vahvistamien interventioiden joukosta.

5.   Tuottajaorganisaatiot tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, jotka on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti, toimittavat toimintaohjelmat jäsenvaltioiden hyväksyttäviksi ja, mikäli toimintaohjelmat hyväksytään, panevat ne täytäntöön.

6.   Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien toimintaohjelmat eivät saa kattaa samoja interventioita kuin jäseninä olevien organisaatioiden toimintaohjelmat. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien toimintaohjelmia yhdessä jäseninä olevien organisaatioiden toimintaohjelmien kanssa.

Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

7.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kunkin toimintaohjelman osalta

Jos vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation jäsenistä on tehnyt yhden tai useamman samanlaisen IV luvussa säädetyn maatalouden ympäristösitoumuksen tai luonnonmukaista maataloutta koskevan sitoumuksen, kukin kyseisistä sitoumuksista lasketaan yhdeksi ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista vähintään kolmesta toimesta;

8.   Toimintaohjelmissa voidaan esitellä ehdotetut toimet, joilla varmistetaan alan työntekijöiden oikeudenmukaiset ja turvalliset työolot.

1.   Mikä tahansa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatio tai tällaisten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä voi perustaa toimintarahaston. Toimintarahasto rahoitetaan

2.   Toimintarahastosta voidaan rahoittaa ainoastaan jäsenvaltioiden hyväksymiä toimintaohjelmia.

1.   Unionin taloudellisen avun määrä on yhtä suuri kuin 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, ja se on rajoitettu 50 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.   Unionin taloudellinen apu on enintään

Kyseisiä rajoja voidaan korottaa 0,5 prosenttiyksiköllä, edellyttäen että ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun asiaankuuluvan prosenttiosuuden ylittävä määrä käytetään yksinomaan yhteen tai useampaan interventioon, joka liittyy 46 artiklan d, e, f, h, i ja j alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin. Jos kyseessä ovat tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, mukaan lukien ylikansalliset tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, yhteenliittymä voi panna kyseiset interventiot täytäntöön jäsentensä puolesta.

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin rajaa korotetaan tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän pyynnöstä 60 prosenttiin toimintaohjelman tai sen osan osalta, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

4.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin rajaa korotetaan 80 prosenttiin menoista, jotka liittyvät 46 artiklan d kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, jos kyseiset menot kattavat vähintään 5 prosenttia toimintaohjelman menoista.

5.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin rajaa korotetaan 80 prosenttiin menoista, jotka liittyvät 46 artiklan e ja f kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, jos kyseiset menot kattavat vähintään 20 prosenttia toimintaohjelman menoista.

6.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin rajaa korotetaan 100 prosenttiin seuraavissa tapauksissa:

1.   Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla hedelmä- ja vihannesalan tuottajien organisoitumisaste on huomattavasti alle unionin keskiarvon, jäsenvaltiot voivat myöntää asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksytyille tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista apua, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista ja enintään 10 prosenttia tällaisen tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Kansallisella taloudellisella avulla täydennetään toimintarahastoa.

2.   Tuottajien organisoitumisasteen jäsenvaltion alueella katsotaan olevan huomattavasti alle unionin keskiarvon, jos keskimääräinen järjestäytymisaste on ollut alle 20 prosenttia kolmena peräkkäisenä vuonna ennen toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Organisoitumisaste lasketaan sen hedelmä- ja vihannestuotannon arvona, joka kyseisellä alueella saatiin ja jota asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät pitivät kaupan, jaettuna kyseisellä alueella saadun hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvolla.

3.   Kansallista taloudellista apua 1 kohdan mukaisesti myöntävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle alueet, jotka täyttävät 2 kohdassa tarkoitetut kriteerit, sekä kyseisillä alueilla tuottajaorganisaatioille myönnetty kansallinen taloudellinen apu.

1.   Jäsenvaltioiden on valittava YMP:n strategiasuunnitelmissaan kunkin valitun, 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn erityistavoitteen osalta yksi tai useampi seuraavista mehiläishoitoalan interventiotyypeistä:

2.   Jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmissaan perusteltava erityistavoitteiden ja interventiotyyppien valinta. Niiden on interventiotyypit valittuaan täsmennettävä interventiot.

3.   Jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmissaan esitettävä rahoitus, jonka ne osoittavat YMP:n strategiasuunnitelmiinsa valittuihin interventiotyyppeihin.

4.   Jäsenvaltioiden osoittaman rahoituksen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin se unionin taloudellisen avun määrä, jonka se käyttää 88 artiklan 2 kohdan perusteella tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen interventiotyyppien tukemiseen.

5.   Unionin ja jäsenvaltioiden myöntämän taloudellisen avun yhteismäärä ei saa olla tuensaajalle aiheutuneita menoja suurempi.

6.   Jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmiaan laatiessaan tehtävä yhteistyötä mehiläishoitoalan organisaatioiden edustajien kanssa.

7.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain komissiolle alueellaan olevien mehiläispesien lukumäärä.

1.   Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmissaan valittava kullekin 57 artiklasta valitulle tavoitteelle yksi tai useampi seuraavista interventiotyypeistä:

Ensimmäisen alakohdan k alakohtaa sovelletaan vain viineihin, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike. Markkina-alueen vakiinnuttamiseen tähtäävien menekinedistämis- ja viestintätoimien pidentämätön enimmäiskesto on rajattava kolmeen vuoteen, ja ne voivat liittyä ainoastaan alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskeviin unionin laatujärjestelmiin.

2.   Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on YMP:n strategiasuunnitelmissaan perusteltava viinialan tavoitteiden ja interventiotyyppien valinta. Niiden on interventiotyypit valittuaan täsmennettävä interventiot.

Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan k alakohdassa säädettyjä interventiotyyppejä, on annettava erityissäännöksiä viestintä- ja menekinedistämistoimista ja -toiminnoista ja erityisesti niiden enimmäiskestosta.

3.   Jäljempänä V osastossa esitettyjen vaatimusten lisäksi 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmissaan valittujen interventiotyyppien täytäntöönpanosuunnitelma, interventiot sekä yleinen rahoitustaulukko, jossa esitetään käytettävät varat ja varojen suunniteltu jakaminen valittujen interventiotyyppien välillä ja interventioiden välillä liitteessä VII vahvistettujen määrärahojen mukaisesti.

1.   Edellä 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu unionin taloudellinen apu viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen saa olla enintään 50 prosenttia rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista tai 75 prosenttia rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla.

Kyseinen taloudellinen apu voi kuitenkin niiden alueiden, joilla kaltevuus on yli 40 prosenttia, jyrkillä rinteillä ja pengerryksillä olla enintään 60 prosenttia viinitilojen rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista tai enintään 80 prosenttia viinitilojen rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla.

Apu voi olla muodoltaan ainoastaan tuottajille sellaisista tulonmenetyksistä maksettava korvaus, jotka johtuvat intervention täytäntöönpanosta, ja rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksiin. Tuottajille sellaisista tulonmenetyksistä maksettava korvaus, jotka johtuvat intervention täytäntöönpanosta, voi olla enintään 100 prosenttia asianomaisesta menetyksestä ja muodoltaan toinen seuraavista:

2.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin investointeihin saa olla enintään

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä unionin taloudellista apua myönnetään enimmäismääräisenä ainoastaan komission suosituksessa 2003/361/EY (43) tarkoitetuille mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Se voidaan kuitenkin myöntää kaikille yrityksille syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt unionin taloudellisen avun enimmäistasot puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on alle 750 työntekijää tai joiden vuotuinen liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa.

Unionin taloudellista apua ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään komission tiedonannossa ”Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen” (44).

3.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun raakana korjaamiseen saa olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tällaisesta hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien tulonmenetysten summasta.

4.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan i, j ja m alakohdassa tarkoitettuihin interventioihin saa olla enintään 50 prosenttia suorista tai tukikelpoisista kustannuksista.

5.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuihin satovakuutuksiin saa olla enintään

Satovakuutukseen voidaan myöntää unionin taloudellista apua, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli 100 prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä. Vakuutussopimuksissa on vaadittava, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.

6.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettuihin innovaatioihin saa olla enintään

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä unionin taloudellista apua myönnetään enimmäismääräisenä ainoastaan suosituksessa 2003/361/EY tarkoitetuille mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Se voidaan kuitenkin myöntää kaikille yrityksille syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt unionin taloudellisen avun enimmäistasot puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on alle 750 työntekijää tai joiden vuotuinen liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa.

7.   Unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h ja k alakohdassa tarkoitettuihin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

Lisäksi 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot saavat myöntää kansallisia tukia enintään 30 prosenttia tukikelpoisista menoista siten, että unionin taloudellinen apu ja jäsenvaltioiden tuet muodostavat yhdessä enintään 80 prosenttia tukikelpoisista menoista.

8.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan unionin taloudellinen apu 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetulle viiniyttämisen sivutuotteiden tislaukselle 60 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen erityisten sääntöjen mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 153 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että satovakuutuksiin maksettava unionin taloudellinen apu ei vääristä kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

2.   Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on otettava käyttöön objektiivisiin kriteereihin perustuva järjestelmä varmistaakseen, että rypäleiden raakana korjaaminen ei johda siihen, että yksittäisen tuottajan saama korvaus ylittää 59 artiklan 3 kohdassa vahvistetun rajan.

3.   Edellä 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetulle viiniyttämisen sivutuotteiden tislaukselle myönnettävän unionin avun määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa kohti. Unionin taloudellista apua ei myönnetä tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää 10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiniyttämisen sivutuotteiden tislaukseen tarkoitettua unionin taloudellista apua maksetaan tislaajille, jotka jalostavat tislattaviksi toimitetut viiniyttämisen sivutuotteet raa’aksi alkoholiksi, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 92 tilavuusprosenttia.

Unionin taloudelliseen apuun sisältyy viiniyttämisen sivutuotteiden keräyskustannuksista maksettava kertakorvaus. Kyseinen korvaus siirretään tislaajalta tuottajalle, jos viimeksi mainittu vastaa kyseisistä kustannuksista.

Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiniyttämisen sivutuotteiden tislauksen, jolle on myönnetty unionin taloudellista apua, tuloksena tuotettu alkoholi käytetään yksinomaan teollisiin tai energiatarkoituksiin, jotka eivät vääristä kilpailua.

4.   Jäljempänä 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava YMP:n strategiasuunnitelmassaan, että menoista varataan vähintään viiden prosentin osuus samoin kuin hyväksytään ainakin yksi toimi siihen, että täytetään tavoitteet, joilla edistetään ympäristönsuojelua, ilmastonmuutokseen sopeutumista, tuotantojärjestelmien ja -prosessien kestävyyden parantamista, unionin viinialan ympäristövaikutusten vähentämistä sekä viinialan energiasäästöä ja yleisen energiatehokkuuden lisäämistä 57 artiklan b, d ja h alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti.

1.   Saksan on humala-alalla pyrittävä yhteen tai useampaan 46 artiklan a–h, j ja k alakohdassa esitetyistä tavoitteista.

2.   Saksan on valittava YMP:n strategiasuunnitelmassaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi yksi tai useampi 47 artiklassa tarkoitettu interventiotyyppi. Saksan on interventiotyypit valittuaan täsmennettävä interventiot. Sen on perusteltava YMP:n strategiasuunnitelmassaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tehty tavoitteiden, interventiotyyppien ja interventioiden valinta.

3.   Saksan täsmentämät interventiot pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien hyväksyttyjen toimintaohjelmien kautta.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjelmien on täytettävä 50 artiklan 2, 4, 5, 6 ja 8 kohdassa säädetyt edellytykset.

5.   Saksan on varmistettava, että sen unionin taloudellisen avun määrä, jota myönnetään tämän artiklan nojalla kullekin tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymälle 47 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettuihin interventiotyyppeihin, ei ylitä keskimääräisesti kolmelta peräkkäiseltä vuodelta laskettuna kolmasosaa siitä unionin taloudellisen avun kokonaismäärästä, jota se saa toimintaohjelmiinsa samana ajanjaksona.

1.   Saksan on osoitettava kyseisessä kohdassa vahvistetuista määrärahoista enimmäismäärä unionin taloudellista apua niille tuottajaorganisaatioille tai niiden yhteenliittymille, jotka toteuttavat 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimintaohjelmia, jaettuna suhteessa kunkin tuottajaorganisaation humalanviljelyyn käyttämiin hehtaarimääriin.

2.   Kullekin tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymälle 1 kohdan mukaisesti myönnettävien enimmäismäärien puitteissa on rajattava sen unionin taloudellisen avun määrä, jota myönnetään 61 artiklassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin, 50 prosenttiin kyseisessä artiklassa tarkoitetuissa interventiotyypeissä tosiasiallisesti aiheutuneista menoista. Jäljelle jäävästä menojen osasta vastaa unionin taloudellista apua saava tuottajaorganisaatio tai yhteenliittymä.

Unionin taloudellinen apu maksetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjen, toimintaohjelmia toteuttavien tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien perustamille toimintarahastoille. Tässä tarkoituksessa sovelletaan tämän asetuksen 51 artiklaa soveltuvin osin.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyä 50 prosentin rajaa korotetaan 100 prosenttiin seuraavissa tapauksissa:

1.   Kreikan, Ranskan ja Italian on 63 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi valittava YMP:n strategiasuunnitelmissaan yksi tai useampi 47 artiklassa tarkoitetuista interventiotyypeistä. Niiden on interventiotyypit valittuaan määritettävä interventiot.

2.   Kreikan, Ranskan ja Italian määrittämät interventiot on pantava täytäntöön asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien hyväksyttyjen toimintaohjelmien kautta. Tässä tarkoituksessa sovelletaan tämän asetuksen 50 artiklan 2, 4, 5,6 ja 8 kohtaa sekä 51 artiklaa soveltuvin osin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 artiklan 3 kohdan soveltamista.

1.   Unionin taloudellinen apu tukikelpoisiin kustannuksiin saa olla enintään

2.   Unionin taloudellinen apu saa olla vuosina 2023 ja 2024 enintään 30 prosenttia, vuosina 2025 ja 2026 enintään 15 prosenttia ja vuodesta 2027 enintään 10 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän kaupan pitämän tuotannon arvosta.

3.   Kreikka, Ranska ja Italia saavat säätää 51 artiklassa tarkoitettujen toimintarahastojen osalta täydentävän rahoituksen enintään 50 prosentin tasoisena kustannuksista, joita ei kateta unionin taloudellisella avulla.

4.   Kreikan, Ranskan ja Italian on varmistettava, että 47 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen interventiotyyppien menot eivät ylitä yhtä kolmasosaa niiden YMP:n strategiasuunnitelmissa vahvistetun kunkin toimintaohjelman mukaisista kokonaismenoista.

1.   Jäsenvaltioiden on valittava kullekin 66 artiklan mukaisesti valitulle alalle yksi tai useampi 47 artiklassa tarkoitettu interventiotyyppi, joka pannaan täytäntöön hyväksytyillä toimintaohjelmilla, joita ovat laatineet

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuottajaryhmiksi katsomista koskevat perusteet ja määritettävä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuottajaryhmien toiminta ja tavoitteet, jotta kyseiset tuottajaryhmät voivat täyttää asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152–154 tai 161 artiklan tai tämän artiklan 7 kohdan mukaiset tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä koskevat vaatimukset.

3.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuottajaryhmien on toimintaohjelman lisäksi laadittava ja toimitettava hyväksymissuunnitelma täyttääkseen kyseisessä alakohdassa tarkoitettuna siirtymäaikana asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152–154 tai 161 artiklassa tai tämän artiklan 7 kohdassa säädetyt tuottajaorganisaatioiksi hyväksymistä koskevat vaatimukset.

Hyväksymissuunnitelmassa on esitettävä toimet ja tavoitteet, joilla varmistetaan eteneminen kohti hyväksymistä.

Sellaiselle tuottajaryhmälle myönnetty tuki, jota ei ole hyväksytty tuottajaorganisaatioksi siirtymäajan loppuun mennessä, on perittävä takaisin.

4.   Jäsenvaltioiden on perusteltava 1 kohdassa tarkoitettuja interventiotyyppejä koskeva valintansa.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät panna täytäntöön tässä jaksossa säädettyjä interventiotyyppejä liitteessä VI lueteltujen tuotteiden osalta, on täsmennettävä kutakin valitsemaansa alaa varten kyseiseen alaan kuuluvien tuotteiden luettelo.

5.   Edellä olevan 47 artiklan 2 kohdan c ja f–i alakohdassa tarkoitettuja interventiotyyppejä ei sovelleta liitteeseen VI sisällytettyihin puuvillaan, rapsin- ja rypsinsiemeniin, auringonkukansiemeniin ja soijapapuihin.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjelmien on täytettävä 50 artiklan 2, 4, 5, 6 ja 8 kohdassa säädetyt edellytykset.

7.   Jäsenvaltioiden, jotka valitsevat 42 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen interventiotyyppien täytäntöönpanon puuvilla-alalla, on hyväksyttävä kyseisen alan tuottajaorganisaatiot ja tällaisten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152 artiklan 1 kohdassa ja 153–156 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja niissä esitettyjä menettelyjä käyttäen. Tässä jaksossa tuottajaorganisaatioina tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittyminä pidetään vastaavasti puuvillan tuottajaryhmittymiä ja niiden liittoja, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamista Helleenien tasavallan liittymisestä vuonna 1979 tehtyyn asiakirjaan liitetyn pöytäkirjan N:o 4 mukaisesti.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 47 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen interventiotyyppien menot eivät ylitä yhtä kolmasosaa niiden YMP:n strategiasuunnitelmissa vahvistetun kunkin toimintaohjelman kokonaismenoista.

1.   Unionin taloudellisen avun määrä on rajoitettava 50 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista 67 artiklassa tarkoitetuissa interventiotyypeissä. Jäljelle jäävästä menojen osasta vastaavat tuensaajat.

Unionin taloudellinen apu maksetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai tämän asetuksen 67 artiklan 7 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien taikka tämän asetuksen 67 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuottajaryhmien perustamille toimintarahastoille. Tässä tarkoituksessa sovelletaan tämän asetuksen 51 artiklaa ja 52 artiklan 1 kohtaa soveltuvin osin.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty 50 prosentin raja nostetaan 60 prosenttiin niitä tuottajaorganisaatioita tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä varten, jotka on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai tämän asetuksen 67 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ensimmäisiksi viideksi vuodeksi hyväksymisvuoden jälkeen.

3.   Unionin taloudellinen apu rajataan kuuteen prosenttiin seuraavien kaupan pidetyn tuotannon arvosta:

1.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä YMP:n strategiasuunnitelmiensa interventioihin maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksia, ja ne voivat sisällyttää suunnitelmaan muita hoitositoumuksia. Kyseisiä sitoumuksia koskevat tuet on myönnettävä tässä artiklassa säädetyin ja YMP:n strategiasuunnitelmissa täsmennetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuet ainoastaan sellaisille viljelijöille tai muille tuensaajille, jotka tekevät vapaaehtoisesti yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun erityisen tavoitteen saavuttamisen kannalta hyödyllisinä pidettyjä hoitositoumuksia.

3.   Tämän artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää tukea ainoastaan sitoumuksille, jotka

Jos kansallisessa oikeudessa asetetaan uusia vaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin unionin oikeudessa asetetut, kansallisia vaatimuksia vastaavat vähimmäisvaatimukset, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen sitoumusten osalta tukea voidaan myöntää kyseisten vaatimusten täyttämistä edistäville sitoumuksille enintään 24 kuukauden ajan päivästä, jolloin vaatimuksista tulee pakollisia tilan osalta.

4.   Jäsenvaltioiden on määritettävä maksettavat tuet tehdyistä sitoumuksista aiheutuneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella asetetut tavoitteet huomioon ottaen. Kyseiset tuet myönnetään vuosittain, ja ne voivat kattaa myös transaktiokustannuksia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat myöntää tuen kertamaksuna yksikköä kohti.

5.   Jäsenvaltiot voivat edistää ja tukea yhteisiä järjestelmiä ja tulosperusteisia tukijärjestelmiä kannustaakseen viljelijöitä tai muita tuensaajia parantamaan merkittävästi ympäristön laatua suuremmassa mittakaavassa tai mitattavissa olevalla tavalla.

6.   Sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin YMP:n strategiasuunnitelmissaan määrittää

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa tarkoitetun interventiotyypin puitteissa toteuttavien toimien osalta säädetään tarkistuslausekkeesta, jotta varmistetaan niiden mukauttaminen sen seurauksena, että muutetaan 3 kohdassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia vaatimuksia tai velvollisuuksia, jotka sitoumusten on ylitettävä, tai jotta varmistetaan kyseisen kohdan d alakohdan ensimmäisen alakohdan noudattaminen. Jos tuensaaja ei hyväksy tällaista mukautusta, sitoumus raukeaa eikä tämän artiklan mukaista tukien takaisinmaksua vaadita sitoumuksen tosiasiallisen keston ajalta.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tarkistuslausekkeesta säädetään niiden tässä artiklassa tarkoitetun interventiotyypin puitteissa toteuttavien toimien osalta, jotka ulottuvat YMP:n strategiasuunnitelmakautta pidemmälle, jotta ne voidaan mukauttaa vastaamaan seuraavalla kaudella sovellettavaa oikeudellista kehystä.

8.   Jos tämän artiklan mukaista tukea myönnetään maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tai siirtymistä asetuksessa (EU) 2018/848 säädettyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai tällaisten käytäntöjen ja menetelmien ylläpitämistä koskeviin sitoumuksiin, jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarikohtainen tuki. Muissa sitoumuksissa jäsenvaltiot voivat soveltaa muita yksiköitä kuin hehtaaria. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaista tukea kertakorvauksena.

9.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä interventiotyypissä toimia harjoittavilla henkilöillä on mahdollisuus saada tällaisten toimien toteuttamisen edellyttämää merkityksellistä tietämystä ja tietoa ja että sellaisten viljelijöitä tukemiseksi, jotka sitoutuvat vaihtamaan tuotantojärjestelmiään, asianmukaista koulutusta ja asiantuntijuutta on saatavilla niille, jotka sitä haluavat.

10.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaiset interventiot ovat yhdenmukaisia 31 artiklaan perustuvien interventioiden kanssa.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea luonnonhaittoihin tai muihin aluekohtaisiin haittoihin tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin edistääkseen yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetyn erityisen tavoitteen saavuttamista.

2.   Tämän artiklan mukaisia tukia myönnetään aktiiviviljelijöille alueilla, jotka on nimetty asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot voivat suorittaa hienosäädön asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaisia tukia ainoastaan korvatakseen tuensaajille kokonaan tai osittain lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka liittyvät luonnonhaittoihin tai muihin aluekohtaisiin haittoihin kyseisellä alueella.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetut lisäkustannukset ja tulonmenetykset lasketaan luonnonhaittojen tai muiden aluekohtaisten haittojen osalta verrattuna alueisiin, joilla ei ole luonnonhaittoja eikä muita aluekohtaisia haittoja.

6.   Tämän artiklan mukaiset tuet myönnetään hehtaarilta maatalousmaata vuosittain.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea aluekohtaisiin rajoitteisiin, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY tai 2000/60/EY täytäntöönpanosta, tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmentämin edellytyksin edistääkseen yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetyn erityisen tavoitteen saavuttamista.

2.   Tämän artiklan mukaisia tukia myönnetään viljelijöille, metsänomistajille ja niiden yhteenliittymille sekä muille maankäyttäjille.

3.   Määritellessään alueita, joilla aiheutuu rajoitteita, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon yhden tai useamman seuraavista alueista:

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaisia tukia ainoastaan korvatakseen tuensaajille kokonaan tai osittain lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka liittyvät aluekohtaisiin rajoitteisiin kyseisellä alueella, mukaan lukien transaktiokustannukset.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetut lisäkustannukset ja tulonmenetykset on laskettava

6.   Tämän artiklan mukaiset tuet myönnetään vuosittain hehtaarikohtaisesti.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää investointitukea tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaista tukea ainoastaan sellaisiin investointeihin aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen, joilla pyritään edistämään yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetyn erityisen tavoitteen saavuttamista.

Tiettyä jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan määrittämää tilakokoa suurempien tilojen osalta metsätalousalan tuen edellytyksenä on sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka on Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa hyväksytyissä Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteissa määritetyn kestävän metsänhoidon mukainen.

3.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo tukeen kelpaamattomista investoinneista ja menoluokista, mukaan lukien vähintään seuraavat:

Ensimmäisen alakohdan a, b, d ja f alakohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

4.   Jäsenvaltioiden on rajoitettava tuki yhteen tai useampaan määrään ylittämättä 65:tä prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tuen enimmäismääriä voidaan korottaa

5.   Jos unionin oikeudessa päädytään asettamaan viljelijöille uusia vaatimuksia, tukea voidaan myöntää kyseisten vaatimusten täyttämiseksi tarpeellisiin investointeihin enintään 24 kuukauden ajan päivästä, jolloin vaatimuksista tulee pakollisia tilan osalta.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin, jotka koskevat kastelua uusilla ja olemassa olevilla kastelluilla alueilla, edellyttäen, että 73 artiklassa ja tässä artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

2.   Kastelua koskevia investointeja tuetaan vain, jos asianomainen jäsenvaltio on lähettänyt komissiolle direktiivissä 2000/60/EY säädetyn vesipiirin hoitosuunnitelman, joka koskee investoinnin koko kohdealuetta sekä mahdollisia muita alueita, joiden ympäristöön investointi voi vaikuttaa. Kyseisen direktiivin 11 artiklan mukaisen vesipiirin hoitosuunnitelman nojalla toteutettavat ja maatalousalan kannalta merkitykselliset toimenpiteet täsmennettävä etukäteen asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa.

3.   Tuetun investoinnin vedenkäytön mittaamiseksi on oltava käytössä vesimittarit, tai sellaiset on otettava käyttöön investoinnin osana.

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea olemassa olevan kastelujärjestelmän tai kasteluinfrastruktuurin osan parantamiseksi tehtävään investointiin vain siinä tapauksessa, että

Jäsenvaltioiden on vahvistettava YMP:n strategiasuunnitelmissaan tukikelpoisuuden ehdoksi tietty saavutettava potentiaalisen vedensäästön ja tosiasiallisen vedenkäytön vähentymisen prosenttiosuus 111 artiklan d alakohdan mukaisesti. Kyseisen vedensäästön osalta on otettava huomioon tämän asetuksen liitteessä XIII lueteltuun direktiiviin 2000/60/EY perustuvissa vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tarpeet.

Mitään tämän kohdan edellytyksistä ei sovelleta olemassa olevaan järjestelmään tehtävään investointiin, joka vaikuttaa ainoastaan energiatehokkuuteen, eikä vesisäiliön rakentamiseen johtavaan investointiin tai uusioveden käyttöön johtavaan investointiin, joka ei vaikuta pohja- tai pintavesistöön.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin, jotka koskevat uusioveden käyttöä vaihtoehtoisena veden lähteenä, vain, jos tällaisen veden tarjonnassa ja käytössä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2020/741 (46).

6.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointiin, joka johtaa tiettyyn pohja- tai pintavesistöön vaikuttavan kastellun alueen nettolaajentumiseen, vain, jos

7.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea kasteluun käytettävän vesisäiliön rakentamista tai laajentamista varten tehtävään investointiin vain, jos siitä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia.

8.   Jäsenvaltioiden on rajoitettava tuki yhteen tai useampaan määrään ylittämättä

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen ja maaseudun yritystoiminnan käynnistämiseen, mukaan lukien uusien viljelijöiden tilanpidon aloittaminen, tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmentämin edellytyksin edistääkseen yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun erityisen tavoitteen saavuttamista.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaista tukea ainoastaan avustamiseksi seuraavissa tilanteissa:

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava sellaisen liiketoimintasuunnitelman esittämistä ja sisältöä koskevat edellytykset, joka tuensaajien on toimitettava voidakseen saada tämän artiklan mukaista tukea.

4.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuki kertakorvausten tai rahoitusvälineiden muodossa tai näiden yhdistelmänä. Tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa, ja se voidaan eriyttää objektiivisin perustein.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea riskinhallintavälineisiin tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmentämin edellytyksin.

2.   Tämän artiklan mukaista tukea voidaan myöntää edistämään riskinhallintavälineitä, jotka auttavat aktiiviviljelijöitä hallitsemaan maataloustoimintaansa liittyviä, heistä itsestään riippumattomia tuotanto- ja tuloriskejä ja joilla edistetään yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun erityisen tavoitteen saavuttamista.

3.   Jäsenvaltiot voivat tarpeiden arvioinnin pohjalta myöntää tukea erityyppisille riskinhallintavälineille, mukaan lukien tulojenvakauttamisvälineet, ja erityisesti

4.   Kun jäsenvaltiot antavat 3 kohdassa tarkoitettua tukea, niiden on vahvistettava seuraavat tukikelpoisuusedellytykset:

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tukea myönnetään tappioiden kattamiseen ainoastaan, jos tappiot ylittävät kynnysarvon, joka on vähintään 20 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseltä viisivuotiskaudelta kolmen vuoden, jolloin ei oteta lukuun parasta ja huonointa vuotta, keskimääräisestä vuosituotannosta tai -tulosta. Tuotannonalakohtaisilla riskinhallintavälineillä lasketaan tappiot joko tilatasolla tai tilan toiminnan tasolla asianomaisella alalla.

Jäsenvaltiot voivat antaa tukea erillisen käyttöpääoman rahoittamisen muodossa 80 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista rahoitusvälineistä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun tappioiden korvaamiseen viljelijöille, jotka eivät osallistu riskinhallintavälineeseen.

6.   Jäsenvaltioiden on rajoitettava tuki yhteen tai useampaan tukitasoon ylittämättä 70:tä prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tätä kohtaa ei sovelleta 19 artiklassa tarkoitettuihin rahoitusosuuksiin.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän artiklan mukaisten interventioiden ja muiden julkisten tai yksityisten riskinhallintajärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liiallisia korvauksia.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea yhteistyöhön tässä artiklassa säädetyin ja jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmentämin edellytyksin, jotta voidaan

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän artiklan mukaista tukea ainoastaan edistääkseen uusia yhteistyömuotoja, mukaan lukien olemassa olevia yhteistyömuotoja, jos on kyse uuden toiminnan käynnistämisestä. Kyseiseen yhteistyöhön on osallistuttava vähintään kaksi toimijaa, ja sillä on edistettävä yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetun erityisen tavoitteen saavuttamista.

3.   Jäsenvaltiot voivat lukea tämän artiklan piiriin kaikki yhteistyönäkökohtiin liittyvät kustannukset.

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tuen tämän artiklan mukaisena kokonaismääränä, joka kattaa yhteistyön kustannukset ja toteutettujen toimien kustannukset, tai ne voivat myöntää tukea kattamaan ainoastaan yhteistyön kustannukset ja käyttää toimien toteuttamisen kustannusten kattamiseen varoja, jotka kuuluvat muihin maaseudun kehittämisen interventiotyyppeihin taikka muihin kansallisiin tai unionin tukivälineisiin.

Jos tuki maksetaan kokonaismääränä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutettavassa toimessa noudatetaan 70–76 ja 78 artiklassa vahvistettuja asiaankuuluvia sääntöjä ja vaatimuksia.

Silloin kun kyseessä on Leader, poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään,

5.   Jäsenvaltiot eivät saa tukea tämän artiklan mukaisesti yhteistyötä, jossa on mukana pelkästään tutkimuslaitoksia.

6.   Jos kyseessä on sukupolvenvaihdoksiin ja erityisesti tilatasolla tehtävään sukupolvenvaihdokseen liittyvä yhteistyö, jäsenvaltiot voivat myöntää tukea ainoastaan viljelijöille, jotka ovat saavuttaneet asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti määrittämän eläkeiän tai jotka saavuttavat tämän iän toimen loppuun mennessä.

7.   Jäsenvaltioiden on rajoitettava tuki enintään seitsemään vuoteen. Kyseistä edellytystä ei saa soveltaa Leaderiin eikä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisiin ympäristö- ja ilmastotoimiin, jotka ovat välttämättömiä 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa vahvistettujen erityistavoitteiden saavuttamiseksi.

8.   Jäsenvaltioiden on rajoitettava tuki

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea tietämyksen vaihtoon ja tiedon levittämiseen tässä artiklassa vahvistetuin ja jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan täsmentämin edellytyksin yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun erityistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi erityisenä kohteena luonnon, ympäristön ja ilmaston suojelu, mukaan lukien ympäristökasvatus- ja tiedotustoimet sekä maaseutuyritysten ja -yhteisöjen kehittäminen.

2.   Tämän artiklan mukainen tuki voi kattaa kaikki sellaisiin asiaankuuluviin toimiin liittyvät kulut, joilla edistetään innovointia, koulutusta ja neuvontaa sekä muita tietämyksen vaihdon ja tiedon levittämisen muotoja, muun muassa laatimalla ja päivittämällä suunnitelmia ja tutkimuksia tarkoituksena vaihtaa tietämystä ja levittää tietoa. Tällaisilla toimilla on edistettävä yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun erityisen tavoitteen saavuttamista.

3.   Neuvontapalvelujen tukea on myönnettävä ainoastaan niille neuvontapalveluille, jotka ovat 15 artiklan 3 kohdan mukaisia.

4.   Neuvontapalvelujen perustamista varten jäsenvaltiot voivat myöntää tukea kiinteän määrän, joka on enintään 200 000 euroa. Niiden on varmistettava, että tuki on rajattu ajallisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän interventiotyypin mukaisesti tuettavat toimet perustuvat 114 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun, niiden YMP:n strategiasuunnitelmissa esitettyyn AKIS-järjestelmän kuvaukseen ja noudattavat sitä.

1.   Kansallisen hallintoviranomaisen tai tapauksen mukaan aluetason hallintoviranomaisten taikka nimettyjen välittävien elinten on esitettävä 124 artiklassa tarkoitetun seurantakomitean, jäljempänä ’seurantakomitea’, kuulemisen jälkeen seuraaviin interventiotyyppeihin liittyvät interventioiden valintaperusteet: investoinnit, nuorten viljelijöiden ja uusien viljelijöiden tilanpidon aloittaminen ja maaseudun yritystoiminnan käynnistäminen, yhteistyö sekä tietämyksen vaihto ja tiedon levittäminen. Kyseisten valintaperusteiden tarkoituksena on varmistaa hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, parantaa varojen käyttöä ja kohdentaa tuki interventioiden tarkoituksen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta valintaperusteita sellaisten investointien interventiossa, jotka on selkeästi kohdennettu ympäristötarkoituksiin tai jotka toteutetaan ennallistamistoimien yhteydessä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa seurantakomitean kuulemisen jälkeen voidaan määrittää eri valintamenetelmä.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty hallintoviranomaisen tai nimettyjen välittävien elinten vastuu ei rajoita asetuksen (EU) 2021/1060 33 artiklassa tarkoitettujen paikallisten toimintaryhmien tehtäviä.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja valintaperusteita sellaisiin toimiin, joilla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (47) perustetun Horisontti 2020 -ohjelman, Horisontti Eurooppa -ohjelman tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/783 (48) perustetun Ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman(LIFE), mukainen huippuosaamismerkki, edellyttäen, että kyseiset toimet ovat YMP:n strategiasuunnitelman mukaisia.

5.   Toimi tai sen osa voidaan panna täytäntöön asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolella, myös unionin ulkopuolella, edellyttäen, että toimi edistää YMP:n strategiasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

1.   Asetuksen (EU) 2021/1060 58 artiklassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden muodossa annettavaa tukea voidaan myöntää tämän asetuksen 73–78 artiklassa tarkoitetuissa interventiotyypeissä.

2.   Jos tukea myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, sovelletaan asetuksen (EU) 2021/1060 2 artiklassa säädettyjä ”rahoitusvälineen”, ”rahoitustuotteen”, ”lopullisen vastaanottajan”, ”holdingrahaston”, ”erityisrahaston”, ”vipuvaikutuksen”, ”kerrannaissuhteen”, ”hallintokustannusten” ja ”hallintomaksujen” määritelmiä sekä kyseisen asetuksen V osaston II luvun II jakson säännöksiä.

Lisäksi sovelletaan tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa.

3.   Asetuksen (EU) 2021/1060 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöpääoma, mukaan lukien erillinen käyttöpääoma, voidaan katsoa tämän asetuksen 73, 74, 76, 77 ja 78 artiklan mukaisiksi tukikelpoisiksi menoiksi, jos sillä edistetään vähintään yhtä asianomaisen intervention kannalta merkityksellisen erityisen tavoitteen saavuttamista. Tuki, jota myönnetään jonkin edellä mainitun artiklan perusteella erillisen käyttöpääoman rahoittamiseen, voidaan myöntää ilman vaatimusta siitä, että lopullinen vastaanottaja saa tukea muihin menoihin tuon saman artiklan perusteella.

Jos toiminnot kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan, lopulliselle vastaanottajalle käyttöpääomaa varten myönnettävän tuen kokonaismäärä ei saa ylittää 200 000 euron bruttoavustusekvivalenttia minkä tahansa kolmen verovuoden jakson aikana.

4.   Poiketen siitä, mitä 73, 74, 76, 77 ja 78 artiklassa säädetään, kyseisissä artikloissa säädettyjä tukimääriä ei sovelleta erillisen käyttöpääoman rahoittamiseen.

5.   Rahoitusvälineen tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan rahoitusvälineen tukikelpoisuusaikana maksettujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä, lukuun ottamatta 115 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kansallista lisärahoitusta, tai vakuuksien tapauksessa vakuussopimuksiin varattujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä. Kyseinen määrä vastaa

Kun rahoitusväline otetaan käyttöön peräkkäisinä ohjelmakausina, tukea voidaan myöntää lopullisille vastaanottajille tai heidän hyväkseen muun muassa hallintokustannuksiin ja -maksuihin edeltävänä ohjelmakautena tehtyjen sopimusten pohjalta edellyttäen, että tuki noudattaa seuraavan ohjelmakauden tukikelpoisuussääntöjä. Tällöin menoilmoitukseen sisällytettyjen menojen tukikelpoisuus määritellään asianomaisen ohjelmakauden sääntöjen mukaisesti.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, jos mainittu vakuuksista hyötyvä elin ei ole maksanut uusien lainojen, oman pääoman ehtoisten tai oman pääoman luonteisten sijoitusten suunniteltua määrää lopullisille vastaanottajille kerrannaissuhteen mukaisesti, tukikelpoiset menot vähennetään samassa suhteessa. Kerrannaissuhdetta voidaan tarkistaa silloin kun se on perusteltua markkinaolosuhteiden myöhempien muutosten vuoksi. Tällaisella tarkistuksella ei ole taannehtivaa vaikutusta.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa hallintomaksujen on perustuttava suoritukseen. Jos holdingrahastoa toteuttavat elimet valitaan tekemällä suoraan sopimus asetuksen (EU) 2021/1060 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kyseisille elimille maksettaviin hallintokustannuksiin ja -maksuihin, jotka voidaan ilmoittaa tukikelpoisiksi menoiksi, sovelletaan kynnysarvoa, joka on enintään viisi prosenttia lainojen lopullisille vastaanottajille maksettujen tai vakuussopimuksiin varattujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärästä ja enintään seitsemän prosenttia oman pääoman ehtoisina tai oman pääoman luonteisina sijoituksina lopullisille vastaanottajille maksettujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärästä.

Jos erityisrahastoa toteuttavat elimet valitaan tekemällä suoraan sopimus asetuksen (EU) 2021/1060 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kyseisille elimille maksettaviin hallintokustannuksiin ja -maksuihin, jotka voidaan ilmoittaa tukikelpoisiksi menoiksi, sovelletaan kynnysarvoa, joka on enintään seitsemän prosenttia lainojen lopullisille vastaanottajille maksettujen tai vakuussopimuksiin varattujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärästä ja enintään 15 prosenttia oman pääoman ehtoisina tai oman pääoman luonteisina sijoituksina lopullisille vastaanottajille maksettujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärästä.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa, kun holdingrahastoa tai erityisrahastoja täytäntöön panevat elimet valitaan tarjouskilpailun perusteella noudattaen sovellettavaa oikeutta, hallintokustannusten ja -maksujen määrä vahvistetaan rahoitussopimuksessa ja määrässä otetaan huomioon tarjouskilpailun tulos.

Jos järjestelypalkkiot tai osa niistä veloitetaan lopullisilta vastaanottajilta, niitä ei voida ilmoittaa tukikelpoisiksi menoiksi.

1.   Jäsenvaltiot voivat varata 118 artiklassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmaa koskevassa ehdotuksessa tai 119 artiklassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelman muutospyynnössä määrän, joka on enintään kolme prosenttia YMP:n strategiasuunnitelmaan tarkoitetuista maaseuturahaston alkuperäisistä kokonaismäärärahoista, osoitettavaksi InvestEU-ohjelmaan ja jaettavaksi EU-takuun ja InvestEU-neuvontakeskuksen kautta. YMP:n strategiasuunnitelman on sisällettävä perustelut InvestEU-ohjelman käytölle ja sen vaikutuksille yhden tai useamman 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetyn ja YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa valitun erityisen tavoitteen saavuttamiseen.

InvestEU-ohjelmaan osoitettu määrä on käytettävä asetuksessa (EU) 2021/523 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä kunakin vuonna osoitettavan rahoitusosuuden kokonaismäärä. Kun on kyseessä YMP:n strategiasuunnitelman muuttamispyyntö, kyseiset määrät koskevat vain tulevia vuosia.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrä on käytettävä rahoittamaan jäsenvaltiota koskevan osan mukainen osa EU-takuusta ja InvestEU-neuvontakeskukseen, kun asetuksen 2021/523 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu rahoitussopimus tehdään. Komissio voi toteuttaa kuhunkin rahoitusosuussopimukseen liittyvät unionin talousarviositoumukset vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2027 välisenä aikana.

4.   Jos asetuksen (EU) 2021/523 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua rahoitussopimusta ei ole tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän osalta tehty neljän kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt täytäntöönpanopäätöksen, jolla hyväksytään kyseinen YMP:n strategiasuunnitelma tämän asetuksen 118 artiklan mukaisesti, vastaava määrä osoitetaan uudelleen YMP:n strategiasuunnitelmassa jäsenvaltion tämän asetuksen 119 artiklan mukaisesti toimitetun muutospyynnön hyväksymisen jälkeen.

Rahoitusosuussopimus, joka koskee tämän asetuksen 119 artiklan mukaisesti toimitetussa YMP:n strategiasuunnitelman muutospyynnössä varattua, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määrää, on tehtävä samanaikaisesti, kun komissio hyväksyy täytäntöönpanopäätöksen, jolla hyväksytään YMP:n strategiasuunnitelman kyseinen muutos.

5.   Jos asetuksen (EU) 2021/523 10 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua takuusopimusta ei ole tehty yhdeksän kuukauden kuluessa rahoitusosuussopimuksen hyväksymisestä, rahoitusosuussopimus irtisanotaan tai sitä jatketaan yhteisestä sopimuksesta.

Jos jäsenvaltion osallistuminen InvestEU-ohjelmaan keskeytetään, asianomaiset määrät, jotka on maksettu rahoituksena yhteiseen vararahastoon, on perittävä takaisin sisäisinä käyttötarkoitukseen sidottuina tuloina varainhoitoasetuksen 21 artiklan 5 kohdan nojalla ja jäsenvaltion on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmansa muutospyyntö takaisin perittyjen määrien ja tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tuleville kalenterivuosille osoitettujen määrien käyttämiseksi.

Rahoitusosuussopimuksen irtisanominen tai muuttaminen on tehtävä samanaikaisesti, kun komissio hyväksyy täytäntöönpanopäätöksen, jolla hyväksytään YMP:n strategiasuunnitelman asiaankuuluva muuttaminen, ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026.

6.   Jos asetuksen (EU) 2021/523 10 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua takuusopimusta ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön rahoitusosuussopimuksessa sovitussa määräajassa ja joka tapauksessa enintään neljän vuoden kuluessa takuusopimuksen allekirjoittamisesta, rahoitusosuussopimusta muutetaan. Jäsenvaltio voi pyytää, että EU-takuuseen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti osoitetut määrät, jotka on sidottu takuusopimuksessa mutta jotka eivät kata lainoja, oman pääoman ehtoisia sijoituksia tai muita riskirahoitusvälineitä, käsitellään tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti.

7.   EU-takuuseen osoitettujen määrien tuottamat tai näistä määristä johtuvat varat on asetettava jäsenvaltion käyttöön asetuksen (EU) 2021/523 10 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja ne on käytettävä rahoitusvälineiden ja talousarviotakuiden muodossa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman saman tavoitteen tukemiseen.

8.   Asetuksen (EU) 2021/2116 34 artiklassa säädetty määräaika talousarviositoumusten vapauttamiselle ilman eri toimenpiteitä niiden määrien osalta, jotka tämän artiklan 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti käytetään YMP:n strategiasuunnitelmassa uudelleen, alkaa sen vuoden aikana, jona vastaavat talousarviositoumukset tehdään.

1.   Tämän luvun mukaisesti myönnetyt avustukset voivat olla seuraavan muotoisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 70, 71, 72 ja 75 artiklan soveltamista:

2.   Edellä olevan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin avustusmuotoihin liittyvät määrät vahvistetaan jollakin seuraavista tavoista:

3.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tuensaajille ehdollisia avustuksia, jotka ovat joko kokonaan tai osittain takaisin maksettavia tuen ehtoja koskevan asiakirjan määritelmän ja seuraavien ehtojen mukaisesti:

1.   Maataloustukirahastosta rahoitetaan interventiotyyppejä, jotka liittyvät

2.   Maaseuturahastosta rahoitetaan III osaston IV luvussa tarkoitetut interventiotyypit ja 94 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu.

1.   Menot ovat tukikelpoisia

2.   Menot, joista tulee tukikelpoisia YMP:n strategiasuunnitelman muutoksen johdosta, ovat oikeutettuja maataloustukirahaston rahoitusosuuteen sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt kyseisen muutoksen, siitä päivästä, jonka asianomainen jäsenvaltio on asettanut muutoksen voimaantulopäiväksi 119 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

3.   Menot, joista tulee tukikelpoisia YMP:n strategiasuunnitelman muutoksen johdosta, ovat oikeutettuja maaseuturahaston rahoitusosuuteen siitä päivästä, jona muutospyyntö on toimitettu komissiolle tai jona 119 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu ilmoitus muutoksesta on annettu.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, YMP:n strategiasuunnitelmassa voidaan vahvistaa, että kun kyseessä ovat kiireelliset toimenpiteet, joiden syynä ovat luonnonkatastrofit, muut katastrofit tai epäsuotuisat sääolot taikka jotka johtuvat jäsenvaltion tai alueen sosioekonomisten olosuhteiden merkittävästä ja äkillisestä muutoksesta, YMP:n strategiasuunnitelman muutoksiin liittyvien maaseuturahastosta rahoitettavien menojen tukikelpoisuus voi alkaa kyseisestä tapahtumapäivästä.

4.   Menot ovat oikeutettuja maaseuturahaston rahoitusosuuteen, jos ne ovat aiheutuneet tuensaajalle ja maksettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2029. Lisäksi menot ovat oikeutettuja maaseuturahaston rahoitusosuuteen vain, jos maksajavirasto tosiasiallisesti maksaa kyseisen tuen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2029.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuensaajalle aiheutuneiden kustannusten tukikelpoisuuden alkamispäivä. Alkamispäivää ei saa vahvistaa 1 päivää tammikuuta 2023 aiemmaksi.

Toimet eivät ole tukikelpoisia, jos ne on saatettu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin tukihakemus on jätetty hallintoviranomaiselle, siitä riippumatta, onko kaikki asiaankuuluvat maksut maksettu.

Toimet, jotka liittyvät taimikkojen varhaiseen hoitamiseen ja nuorten metsiköiden hoitamiseen kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti sekä jäsenvaltion määrittelemän yhden tai useamman 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa esitetyn erityisen tavoitteen edistämiseen, voivat kuitenkin olla tukikelpoisia, vaikka ne on saatu fyysisesti päätökseen ennen kuin tukihakemus on jätetty hallintoviranomaiselle.

5.   Luontoissuoritukset ja poistokustannukset voivat olla tukikelpoisia maaseuturahastosta jäsenvaltioiden asettamin ehdoin.

1.   Suorien tukien muodossa olevien interventiotyyppien osalta kokonaismäärä, joka voidaan jäsenvaltiossa myöntää tämän asetuksen III osaston II luvun mukaisesti kunakin kalenterivuonna, ei saa ylittää liitteessä V kyseisen jäsenvaltion osalta vahvistettuja määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2021/2116 17 artiklan soveltamista.

Enimmäismäärä, joka voidaan jäsenvaltiossa myöntää kunakin kalenterivuonna tämän asetuksen III osaston II luvun 3 jakson 2 alajakson mukaisesti ja ennen tämän asetuksen 17 artiklan soveltamista, ei saa ylittää liitteessä VIII kyseisen jäsenvaltion osalta esitettyjä määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2021/2116 17 artiklan soveltamista.

Sovellettaessa 96, 97 ja 98 artiklaa liitteessä V vahvistetut jäsenvaltion määrärahat sen jälkeen, kun on vähennetty liitteessä VIII vahvistetut määrät ja ennen 17 artiklan mukaisia mahdollisia siirtoja, vahvistetaan liitteessä IX.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteissä V ja IX vahvistettuja jäsenvaltioiden määrärahoja, jotta voidaan ottaa huomioon suoriin tukiin käytettävissä olevien kokonaismäärärahojen kehitys, mukaan lukien 17 ja 103 artiklassa tarkoitetut siirrot, 88 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut määrärahojen siirrot ja 88 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut mahdolliset vähennykset, jotka ovat tarpeen muiden alojen interventiotyyppien rahoittamiseksi.

Liitteen IX mukauttamisessa ei kuitenkaan oteta huomioon 17 artiklan mukaisia siirtoja.

3.   Jäljempänä 101 artiklassa tarkoitettujen interventiokohtaisten alustavien määrärahojen määrä, joka voidaan jäsenvaltiossa myöntää kunakin kalenterivuonna 16 artiklassa säädettyihin suorien tukien muodossa oleviin interventiotyyppeihin, voi ylittää kyseisen jäsenvaltion osalta liitteessä V vahvistetut määrärahat YMP:n strategiasuunnitelmaan sisällytetyllä tukien alennuksen arvioidulla määrällä 112 artiklan 3 kohdan a alakohdan toisen alakohdan mukaisesti.

1.   Unionin taloudellinen apu viinialan interventiotyypeille myönnetään jäsenvaltioille liitteessä VII esitetyllä tavalla.

2.   Unionin taloudellinen apu mehiläishoitoalan interventiotyypeille myönnetään jäsenvaltioille liitteessä X esitetyllä tavalla.

3.   Saksalle myönnettävä unionin taloudellinen apu humala-alan interventiotyypeille on 2 188 000 euroa varainhoitovuotta kohden.

4.   Unionin taloudellinen apu oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan interventiotyypeille varainhoitovuotta kohden jaetaan seuraavalla tavalla:

5.   Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää YMP:n strategiasuunnitelmissaan siirtää 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut kaikki määrärahat suorien tukien määrärahoihinsa. Kyseistä päätöstä ei voida tarkistaa.

Suorien tukien määrärahoihin siirrettyjä jäsenvaltioiden määrärahoja ei enää voida käyttää 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin interventiotyyppeihin.

6.   Jäsenvaltiot voivat päättää YMP:n strategiasuunnitelmissaan käyttää enintään kolme prosenttia liitteessä V esitetyistä suorien tukien määrärahoistaan, kun tapauksen mukaan on ensin vähennetty liitteessä VIII vahvistetut puuvillan määrärahat, III osaston III luvun 7 jaksossa tarkoitettuihin muiden alojen interventiotyyppeihin.

Jäsenvaltiot voivat päättää korottaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden enintään viiteen prosenttiin. Kyseisessä tapauksessa kyseistä korotusta vastaava määrä on vähennettävä 96 artiklan 1, 2 tai 5 kohdassa vahvistetusta enimmäismäärästä, eikä sitä voida enää käyttää III osaston II luvun 3 jakson 1 alajaksossa tarkoitettujen, tuotantosidonnaisen tulotuen interventioiden määrärahoihin.

Määrä, joka vastaa tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden suorien tukien määrärahojen prosenttiosuutta ja joka käytetään muiden alojen interventiotyyppeihin jonain tiettynä varainhoitovuonna, katsotaan jäsenvaltioiden varainhoitovuosikohtaisiksi määrärahoiksi muiden alojen interventiotyypeille.

7.   Jäsenvaltiot voivat vuonna 2025 tarkistaa 6 kohdassa tarkoitettuja päätöksiään osana 119 artiklan mukaisesti tehtyä YMP:n strategiasuunnitelmansa muutospyyntöä.

8.   Hyväksytyssä YMP:n strategiasuunnitelmassa esitetyt, 6 ja 7 kohdan soveltamisesta johtuvat määrät sitovat asianomaista jäsenvaltiota.

1.   Tämän asetuksen nojalla maaseudun kehittämisen interventiotyyppeihin myönnettävän unionin tuen kokonaismäärä 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2027 välisellä kaudella on 60 544 439 600 euroa käypinä hintoina vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti, sellaisena kuin se on vahvistettuna asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista osoitetaan 0,25 prosenttia teknisen avun toimien rahoittamiseen asetuksen (EU) 2021/2116 7 artiklassa tarkoitetusta komission aloitteesta, mukaan lukien tämän asetuksen 126 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen YMP-verkosto ja tämän asetuksen 127 artiklassa tarkoitettu eurooppalainen innovaatiokumppanuus. Kyseiset toiminnot voivat koskea edellisiä ohjelmakausia ja seuraavia YMP:n strategiasuunnitelmakausia.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määrien jäsenvaltiokohtainen vuosijakauma 2 kohdassa tarkoitetun määrän vähentämisen jälkeen vahvistetaan liitteessä XI.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä XI jäsenvaltiokohtaisen vuosijakauman tarkistamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon asiaan liittyvä kehitys, mukaan lukien 17 ja 103 artiklassa tarkoitetut siirrot, tehdä teknisiä mukautuksia muuttamatta kokonaismäärärahoja taikka ottaa huomioon tämän asetuksen hyväksymisen jälkeisessä säädöksessä säädetyt mahdolliset muut muutokset.

1.   YMP:n strategiasuunnitelmissa määritetään yksi yhteinen alueellisen ja kansallisen tason maaseuturahaston rahoitusosuustaso, jota sovelletaan kaikkiin interventioihin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, maaseuturahaston rahoitusosuustaso saa olla enintään

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, maaseuturahaston enimmäisrahoitusosuustaso voi, mikäli YMP:n strategiasuunnitelmassa 2 kohdan mukaisesti määritelty taso on alhaisempi, olla

4.   Maaseuturahaston rahoitusosuuden on oltava vähintään 20 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista.

5.   Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin julkisiin menoihin ei lasketa mukaan 115 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kansallista lisärahoitusta.

1.   Vähintään 5 prosenttia liitteessä XI vahvistetusta YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävästä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta on varattava Leaderiin.

2.   Leaderin ulkopuoliseen maaseudun kehittämiseen liittyvät maaseuturahaston kokonaismenot, sellaisina kuin ne on määritelty rahoitussuunnitelmassa 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, saavat olla koko YMP:n strategiasuunnitelman kattamalla kaudella korkeintaan 95 prosenttia YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävästä, liitteessä XI esitetystä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä, sen jälkeen kun komissio on sen hyväksynyt 118 tai 119 artiklan mukaisesti, muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

1.   Vähintään 35 prosenttia liitteessä XI vahvistetusta YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävästä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta on varattava interventioihin, joilla pyritään erityistavoitteisiin, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa, sekä eläinten hyvinvoinnin osalta 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa.

2.   Saadakseen rahoitusosuuden vastaamaan 1 kohdassa vahvistettua prosenttiosuutta, jäsenvaltioiden on sisällytettävä menoja seuraaviin interventioihin:

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen interventioiden ulkopuoliseen maaseudun kehittämiseen liittyvät maaseuturahaston kokonaismenot, sellaisina kuin ne on määritelty rahoitussuunnitelmassa 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, saavat olla koko YMP:n strategiasuunnitelman kattamalla kaudella korkeintaan 65 prosenttia YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävästä, liitteessä XI esitetystä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä, kun komissio on sen hyväksynyt 118 tai 119 artiklan mukaisesti, muodostaa unionin oikeudessa säädetyn rahoituksen ylärajan.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta syrjäisimpien alueiden menoihin.

1.   Enintään neljä prosenttia liitteessä XI vahvistetusta YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävästä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta voidaan käyttää rahoittamaan 125 artiklassa tarkoitetun jäsenvaltioiden aloitteesta annettavan teknisen avun toimia.

YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävä maaseuturahaston rahoitusosuus voidaan korottaa kuuteen prosenttiin, jos maaseudun kehittämiseen myönnettävä unionin kokonaistuki on enintään 1,1 miljardia euroa.

2.   Tekninen apu maksetaan kiinteämääräisenä rahoituksena varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti asetuksen (EU) 2021/2116 32 artiklan mukaisten välimaksujen yhteydessä. Kyseinen kiinteämääräinen maksu edustaa prosenttiosuutta, joka YMP:n strategiasuunnitelmassa vahvistetaan ilmoitettujen kokonaismenojen tekniselle avulle.

1.   Kunkin jäsenvaltion osalta liitteessä XII vahvistettu vähimmäismäärä varataan 6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa vahvistetun erityistavoitteen saavuttamiseen. Kun on tehty vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia käsittelevä tilanneanalyysi, jäljempänä ’SWOT-analyysi’, ja on määritelty tarpeet, joihin on puututtava, määrä käytetään toiseen tai molempiin seuraavista interventiotyypeistä:

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen interventiotyyppien lisäksi jäsenvaltiot voivat käyttää kyseisessä kohdassa tarkoitettua vähimmäismäärää 73 artiklassa tarkoitettuihin nuorten viljelijöiden investointi-interventioihin, edellyttäen että sovelletaan korkeampaa tukitasoa 73 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Kyseistä mahdollisuutta käytettäessä ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut investointimenot lasketaan mukaan varattavaan vähimmäismäärään.

3.   Kokonaismenot kunakin kalenterivuonna niissä suorien tukien muotoisissa interventiotyypeissä, joissa ei ole kyse 30 artiklassa säädetystä nuorten viljelijöiden täydentävästä tulotuesta, eivät saa ylittää kyseessä olevana kalenterivuonna suoriin tukiin myönnettävien määrärahojen liitteessä V vahvistettua määrää, vähennettynä nuorten viljelijöiden täydentävään tulotukeen kyseessä olevalle kalenterivuodelle varatulla, liitteessä XII vahvistetulla osuudella, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen määrittelevät 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisessa rahoitussuunnitelmissaan ja komissio hyväksyy 118 tai 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

4.   Maaseudun kehittämiseen, jossa ei ole kyse 75 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamisesta, liittyvät maaseuturahaston kokonaismenot eivät saa koko YMP:n strategiasuunnitelman kattamalla kaudella ylittää YMP:n strategiasuunnitelmaan myönnettävän maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuuden koko YMP:n strategiasuunnitelmakaudelle liitteessä XI vahvistettua määrää, vähennettynä 75 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen varatulla, liitteessä XII vahvistetulla osuudella, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen määrittelevät 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa rahoitussuunnitelmissa ja komissio hyväksyy 118 artiklan tai 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

5.   Jos jäsenvaltio päättää käyttää tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, korkeintaan 50 prosentin suuruinen meno-osuus interventioista, jotka koskevat nuorten viljelijöiden investointeja, joihin sovelletaan korkeampaa tukitasoa 73 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio sen 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa rahoitussuunnitelmissaan vahvistaa ja komissio hyväksyy 118 artiklan tai 119 artiklan mukaisesti, lasketaan mukaan määritettäessä tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu rahoituksen enimmäismäärä.

1.   Edellä III osaston II luvun 3 jakson 1 alajaksossa tarkoitetun tuotantosidonnaisen tulotuen interventioiden alustavat määrärahat saavat olla enintään 13 prosenttia liitteessä IX vahvistetuista määristä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka on asetuksen (EU) N:o 1307/2013 53 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttänyt vapaaehtoiseen tuotantosidonnaiseen tukeen yli 13 prosenttia kyseisen asetuksen liitteessä II vahvistetusta kansallisesta vuotuisesta enimmäismäärästään, voi päättää käyttää tuotantosidonnaiseen tulotukeen yli 13 prosenttia tämän asetuksen liitteessä IX vahvistetusta määrästä. Tuloksena saatu prosenttiosuus ei saa ylittää komission hakuvuoden 2018 osalta vapaaehtoiseen tuotantosidonnaiseen tukeen hyväksymää prosenttiosuutta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta voidaan korottaa enintään kaksi prosenttiyksikköä edellyttäen, että määrä, joka vastaa 13 prosentin ylittävää prosenttiosuutta, osoitetaan III osaston II luvun 3 jakson 1 alajakson mukaiseen valkuaiskasvien tukeen.

4.   Hyväksyttyyn YMP:n strategiasuunnitelmaan sisällytettyä, 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta johtuvaa määrää ei saa ylittää.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää käyttää enintään 3 miljoonaa euroa vuodessa tuotantosidonnaisen tulotuen rahoitukseen.

6.   Enimmäismäärä, joka jäsenvaltiossa voidaan myöntää ennen tämän asetuksen 17 artiklan soveltamista tämän asetuksen III osaston II luvun 3 jakson 1 alajakson nojalla kunakin kalenterivuonna, ei saa ylittää YMP:n strategiasuunnitelmassa tämän artiklan mukaisesti vahvistettuja määriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2021/2116 17 artiklan soveltamista.

1.   Vähintään 25 prosenttia liitteessä IX vahvistetuista määrärahoista on varattava kullekin kalenterivuodelle kaudella 2023–2027 III osaston II luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitettuihin ekojärjestelmiin.

2.   Jos jäsenvaltion 70, 72, 73 ja 74 artiklan mukaisia interventioita varten varaama maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuuden määrä, sikäli kuin kyseisillä interventioilla pyritään erityistavoitteisiin, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa, sekä eläinten hyvinvoinnin osalta 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa, ylittää 30 prosenttia liitteessä XI YMP:n strategiasuunnitelmakaudelle vahvistetusta maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta, jäsenvaltiot voivat alentaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti varattavien määrien summaa. Summaa saa alentaa enintään sen määrän verran, mikä ylittää ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun prosenttiosuuden.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määrän alentaminen ei saa johtaa sen vuosittaisen määrän alenemiseen yli 50 prosentilla, joka on varattava 1 kohdan mukaisesti YMP:n strategiasuunnitelmakautena III osaston II luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitettuihin ekojärjestelmiin.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdan mukaisesti varattavaa vuosittaista määrää enintään 75 prosentilla, jos 70 artiklan mukaisiin interventioihin suunniteltu kokonaismäärä YMP:n strategiasuunnitelmakaudella on enemmän kuin 150 prosenttia tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti varattavien määrien summasta ennen 2 kohdan soveltamista.

5.   Jäsenvaltiot voivat kalenterivuosina 2023 ja 2024 käyttää 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrät, jotka on varattu tämän artiklan mukaisesti III osaston II luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitettuihin ekojärjestelmiin, rahoittaakseen kyseessä olevana vuonna muita III osaston II luvun 2 jaksossa tarkoitettuja interventioita, edellyttäen että kaikki mahdollisuudet käyttää varoja ekojärjestelmiin on käytetty,

6.   Soveltaessaan 5 kohdan b alakohtaa jäsenvaltioiden on muutettava YMP:n strategiasuunnitelmiaan 119 artiklan mukaisesti

7.   Jos jäsenvaltio 5 kohdan a alakohtaa soveltaessaan käyttää vuodet 2023–2024 kattavalla kaudella määrän, joka ylittää 2,5 prosenttia liitteessä IX vuosille 2023 ja 2024 vahvistetusta määrärahojen summasta, rahoittaakseen III osaston II luvun 2 jaksossa tarkoitettuja muita interventioita, sen on korvattava määrät, jotka yhteenlaskettuna ylittävät 2,5 prosenttia liitteessä IX vuosille 2023 ja 2024 vahvistetusta määrärahojen summasta ja joilla rahoitetaan kyseisinä vuosina III osaston II luvun 2 jaksossa tarkoitettuja muita interventioita, muuttamalla sen YMP:n strategiasuunnitelmaa 119 artiklan mukaisesti

8.   Jäsenvaltiot voivat käyttää kalenterivuosina 2025 ja 2026 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti enintään määrän, joka vastaa kahta prosenttia liitteessä IX asianomaista kalenterivuotta kohti vahvistetuista määristä ja jotka on varattu tämän artiklan mukaisesti ekojärjestelmiin, rahoittaakseen kyseessä olevana vuonna muita III osaston II luvun 2 jaksossa tarkoitettuja interventioita, edellyttäen, että kaikki mahdollisuudet käyttää varoja ekojärjestelmiin on käytetty ja 9 kohdan edellytyksiä on noudatettu.

9.   Edellä olevaa 8 kohtaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on muutettava YMP:n strategiasuunnitelmaa 119 artiklan mukaisesti

10.   Kalenterivuodesta 2025 alkaen kokonaismenot kunakin kalenterivuonna niissä suorien tukien muotoisissa interventiotyypeissä, joissa ei ole kyse ekojärjestelmistä, eivät saa ylittää määrää, joka vahvistetaan liitteessä V kyseessä olevana kalenterivuonna suoriin tukiin myönnettäviksi määrärahoiksi, vähennettynä määrällä, joka vastaa 23 prosenttia liitteessä IX vahvistetusta, ekojärjestelmiin tämän kohdan mukaisesti kalenterivuosille 2025 ja 2026 varatusta määrästä ja 25 prosenttia liitteessä IX vahvistetusta, ekojärjestelmiin tämän kohdan mukaisesti kalenterivuodelle 2027 varatusta määrästä, korjattuna tapauksen mukaan määrällä, joka johtuu tämän artiklan 2, 3, 4, 6, 7 ja 9 kohdan soveltamisesta, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen määrittelevät rahoitussuunnitelmissaan 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ja komissio hyväksyy 118 artiklan tai 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa säädetyn rahoituksen ylärajan.

11.   Jos jäsenvaltio soveltaa tämän artiklan 2, 3, 4, 6, 7 ja 9 kohtaa koko YMP:n strategiasuunnitelmakaudella, ne maaseuturahaston kokonaismenot, jotka osoitetaan muuhun maaseudun kehittämiseen kuin 70, 72, 73 ja 74 artiklan mukaisia interventioita varten varatut määrät, sikäli kuin kyseisillä interventioilla pyritään erityistavoitteisiin, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa, sekä eläinten hyvinvoinnin osalta 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa, eivät saa ylittää liitteessä XI koko YMP:n strategiasuunnitelmakaudelle vahvistettua maaseudun kehittämiseen tarkoitettua maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuuden määrää, vähennettynä määrillä, jotka varataan tämän artiklan 2, 6, 7 ja 9 kohdan soveltamisen johdosta 70, 72, 73 ja 74 artiklan mukaisia interventioita varten, sikäli kuin kyseisillä interventioilla pyritään erityistavoitteisiin, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa, sekä eläinten hyvinvoinnin osalta 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen määrittelevät 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa rahoitussuunnitelmissa ja komissio hyväksyy 118 tai 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa säädetyn rahoituksen ylärajan.

1.   Liitteessä IX vahvistetuista määrärahoista on varattava vuosittain vähintään kymmenen prosenttia 29 artiklassa tarkoitettua uudelleenjakotulotukea varten.

2.   Kokonaismenot kunakin kalenterivuonna niissä suorien tukien muotoisissa interventiotyypeissä, joissa ei ole kyse uudelleenjakotulotuesta, eivät saa ylittää kyseessä olevana kalenterivuonna suoriin tukiin myönnettävien määrärahojen liitteessä V vahvistettua määrää, vähennettynä määrällä, joka vastaa kymmentä prosenttia kyseessä olevalle kalenterivuodelle liitteessä IX vahvistetusta suoriin tukiin myönnettävien määrärahojen määrästä, korjattuna tapauksen mukaan 29 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisen perusteella, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen määrittelevät 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisessa rahoitussuunnitelmissaan ja komissio hyväksyy 118 tai 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

1.   Komissio arvioi jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella käyttämällä yksinkertaisia ja yhteisiä menetelmiä, miten toimintapolitiikalla edistetään ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista.

2.   Vaikutus menotavoitteen saavuttamiseen on arvioitava soveltamalla erityisiä painotuskertoimia, jotka on eriytetty sen mukaan, edistetäänkö tuella merkittävästi vai kohtalaisesti ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Kyseiset painotuskertoimet ovat seuraavat:

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 152 artiklan mukaisesti 31 päivän joulukuuta 2025 jälkeen delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän artiklan 2 kohtaa siinä tarkoitettujen painotuskertoimien muuttamiseksi silloin, kun on aiheellista tehdä tällainen muutos ympäristöön ja ilmastoon liittyviä tavoitteita koskevien menojen tarkempaa seurantaa varten.

1.   Jäsenvaltioiden on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmissaan alustavat määrärahat kunkin intervention ja kunkin vuoden osalta. Nämä alustavat määrärahat osoittavat YMP:n strategiasuunnitelman mukaisen intervention ennakoidun maksutason asiaankuuluvana varainhoitovuotena, lukuun ottamatta 115 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kansallisen lisärahoituksen perusteella ennakoituja maksuja.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on esitettävä YMP:n strategiasuunnitelmissaan 42 artiklan a, d, e ja f alakohdassa tarkoitettujen alojen interventiotyyppien osalta kullekin alalle ja kullekin vuodelle alustavat määrärahat, joka osoittaa kyseisen alan interventioiden ennakoidun maksutason varainhoitovuotta kohti, lukuun ottamatta 53 artiklassa tarkoitetun kansallisen taloudellisen avun perusteella ennakoituja maksuja.

3.   Jäsenvaltioiden 1 ja 2 kohdan mukaisesti asettamat alustavat määrärahat eivät estä kyseisiä jäsenvaltioita käyttämästä kyseisistä alustavista määrärahoista peräisin olevia varoja muiden interventioiden määrärahoina ilman, että ne muuttavat 119 artiklan mukaisesti YMP:n strategiasuunnitelmiaan, jollei tästä asetuksesta ja erityisesti sen 87, 88, 89, 90, 92–98 ja 102 artiklasta ja asetuksen (EU) 2021/2116 ja erityisesti sen 32 artiklan 6 kohdan b alakohdan säännöksistä ja seuraavista edellytyksistä muuta johdu: