19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/43

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (4) on tärkein säädös, jonka avulla ehkäistään unionin rahoitusjärjestelmän käyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Mainitussa direktiivissä, joka oli määrä saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017, vahvistetaan tehokas ja kattava oikeudellinen kehys, jonka avulla puututaan rahan tai varojen keräämiseen terrorismia varten edellyttämällä, että jäsenvaltiot tunnistavat, ymmärtävät ja vähentävät rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä.

(2)

Viimeaikaisten terrori-iskujen yhteydessä on noussut esiin uusia suuntauksia, jotka liittyvät erityisesti siihen, miten terroristiryhmät rahoittavat ja toteuttavat operaatioitaan. Eräiden nykyaikaista teknologiaa hyödyntävien palvelujen suosio vaihtoehtoisina rahoitusjärjestelminä kasvaa jatkuvasti, koska ne jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle tai hyötyvät oikeudellisia vaatimuksia koskevista poikkeuksista, jotka eivät ehkä enää ole perusteltuja. Jotta voidaan pysytellä kehittyvien suuntausten vauhdissa, käytön estämistä koskevan nykyisen kehyksen parantamiseksi ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan se, että rahoitustoimia, yhtiöitä ja muita oikeushenkilöitä sekä trusteja ja oikeudellisia järjestelyjä, joilla on vastaavanlainen rakenne tai vastaavanlaiset tehtävät kuin trusteilla, jäljempänä ’vastaavanlaiset oikeudelliset järjestelyt’, koskevaa avoimuutta lisätään. On tärkeää huomata, että toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa riskeihin.

(3)

Yhdistyneet kansakunnat (YK), Interpol ja Europol ovat raportoineet järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin yhä läheisemmästä yhteydestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin välinen kytkös sekä rikollis- ja terroristiryhmien väliset yhteydet ovat unionille kasvava turvallisuusuhka. Sen estäminen, että rahoitusjärjestelmää käytettäisiin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, kuuluu kiinteänä osana kyseisen uhkan torjuntastrategiaan.

(4)

Vaikka jäsenvaltioissa on viime vuosina edistytty huomattavasti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) standardien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön avoimuuden edistämiseksi tekemän työn tukemisessa, unionin taloudellisen ja rahoitusympäristön yleisen avoimuuden lisääminen on selvästi tarpeen. Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta ei voida estää tehokkaasti, ellei ympäristö hankaloita rikollisten pyrkimyksiä suojata rahavaransa läpinäkymättömien rakenteiden avulla. Unionin rahoitusjärjestelmän eheys on riippuvainen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden, trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen avoimuudesta. Tämän direktiivin tavoitteena on myös estää rahanpesua, ei yksinomaan paljastaa ja tutkia sitä. Avoimuuden lisääminen voisi toimia tehokkaana pelotteena.

(5)

Direktiivin (EU) 2015/849 tavoitteet olisi pyrittävä toteuttamaan ja kyseiseen direktiiviin tehtävien muutosten olisi oltava yhdenmukaisia niiden toimien kanssa, joita unionissa parhaillaan toteutetaan terrorismin ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mutta samalla tällaisissa muutoksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon henkilötietojen suojaa koskeva perusoikeus sekä noudatettava ja sovellettava suhteellisuusperiaatetta. Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan turvallisuusagenda” todettiin, että tarvitaan toimia, joilla terrorismin rahoitukseen puututaan tehokkaammalla ja kattavammalla tavalla, ja korostetaan, että soluttautumalla rahoitusmarkkinoille on mahdollista rahoittaa terrorismia. Myös Eurooppa-neuvosto korosti 17–18 päivänä joulukuuta 2015 antamissaan päätelmissä tarvetta toteuttaa kaikilla aloilla nopeasti lisätoimia terrorismin rahoittamisen torjumiseksi.

(6)

Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa komission tiedonannossa ”Toimintasuunnitelma terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi” korostetaan tarvetta mukautua uusiin uhkiin ja muuttaa direktiiviä (EU) 2015/849 vastaavasti.

(7)

Unionin toimissa olisi otettava tarkoin huomioon myös kansainvälisen tason kehitys ja sitoumukset. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvia uhkia koskeva YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2195 (2014) sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavia terroritekoja koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2199 (2015) ja 2253 (2015). Kyseiset YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat koskevat terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden välisiä yhteyksiä, terroristiryhmien estämistä saamasta rahoitusta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja pakotekehyksen laajentamista kattamaan Irakin ja Levantin islamilainen valtio.

(8)

Virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen (eli jonkin maan lailliseksi maksuvälineeksi nimettyjen metallirahojen ja seteleiden sekä sähköisen rahan, joka on hyväksytty vaihdantavälineeksi liikkeeseenlaskumaassa) välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajilla ei ole unionista johtuvaa velvollisuutta tunnistaa epäilyttävää toimintaa. Näin ollen terroristiryhmät saattavat pystyä siirtämään rahaa unionin rahoitusjärjestelmään tai virtuaalivaluuttaverkostoissa salaamalla siirrot tai hyödyntämällä näiden palvelujen tietynasteista anonyymiyttä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää laajentaa direktiivin (EU) 2015/849 soveltamisalaa niin, että se kattaa myös virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajat. Toimivaltaisten viranomaisten olisi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten voitava valvoa virtuaalivaluuttojen käyttöä ilmoitusvelvollisten kautta. Tällaisella valvonnalla saataisiin aikaan tasapuolinen ja oikeasuhteinen lähestymistapa, joka turvaisi vaihtoehtoisen rahoituksen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden alalla saavutetun teknisen kehityksen ja pitkälle viedyn avoimuuden.

(9)

Virtuaalivaluuttojen anonyymiys mahdollistaa niiden väärinkäytön rikollisiin tarkoituksiin. Virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan ei ratkaise kokonaisuudessaan virtuaalivaluuttojen avulla toteutettujen liiketoimien anonyymiyteen liittyvää ongelmaa, sillä suuri osa virtuaalivaluuttojen toimintaympäristöstä pysyy edelleen anonyyminä sen vuoksi, että käyttäjät voivat toteuttaa liiketoimia myös ilman tällaisia tarjoajia. Anonyymiyteen liittyvien riskien torjumiseksi kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava hankkia tietoja, joiden avulla ne voivat yhdistää virtuaalivaluuttojen verkko-osoitteet virtuaalivaluutan omistajan henkilöllisyyteen. Lisäksi olisi selvitettävä tarkemmin mahdollisuutta antaa käyttäjien tehdä vapaaehtoinen ilmoitus nimetyille viranomaisille.

(10)

Virtuaalivaluuttoja ei pitäisi sekoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (5) 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyyn sähköiseen rahaan, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyyn laajempaan ”varojen” käsitteeseen eikä rahalliseen arvoon, joka on tallennettu välineisiin, joille on myönnetty poikkeus direktiivin (EU) 2015/2366 3 artiklan k ja l alakohdassa, eikä pelin sisäisiin valuuttoihin, joita voidaan käyttää yksinomaan tietyssä peliympäristössä. Vaikka virtuaalivaluuttoja voidaan useasti käyttää maksuvälineenä, niitä voitaisiin myös käyttää muihin tarkoituksiin ja soveltaa laajemmin, kuten vaihdanta- tai investointivälineenä, arvon säilyttäjinä tai verkkokasinokäytössä. Tämän direktiivin tavoitteena on kattaa virtuaalivaluuttojen kaikki mahdolliset käytöt.

(11)

Paikallisvaluuttoja, joista käytetään myös nimitystä rinnakkaisvaluutat, joita käytetään rajoitetuissa verkostoissa, kuten tietyssä kaupungissa tai tietyllä alueella ja pienen käyttäjäjoukon keskuudessa, ei tulisi pitää virtuaalivaluuttoina.

(12)

Liikesuhteita tai liiketoimia, joissa on mukana suuririskisiä kolmansia maita, olisi rajoitettava, kun asianomaisten kolmansien maiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä todetaan merkittäviä puutteita, jollei riittäviä muita riskinvähentämistoimenpiteitä tai vastatoimenpiteitä sovelleta. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava ilmoitusvelvollisia soveltamaan tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä silloin, kun on kyse tällaisista suuririskisistä tapauksista ja tällaisista liikesuhteista tai liiketoimista, jotta kyseisiä riskejä voidaan hallita ja vähentää. Sen vuoksi kukin jäsenvaltio määrittää kansallisella tasolla, millaisia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä suuririskisten kolmansien maiden osalta on toteutettava. Tällaisten toisistaan poikkeavien jäsenvaltiokohtaisten menettelyjen seurauksena muodostuu heikkoja kohtia sellaisten liikesuhteiden hallinnointiin, joissa on mukana komission suuririskisiksi määrittämiä kolmansia maita. On tärkeää parantaa komission laatiman suuririskisten kolmansien maiden luettelon toimivuutta säätämällä unionin tasolla näiden maiden yhdenmukaisesta kohtelusta. Tässä yhdenmukaisessa lähestymistavassa olisi keskityttävä ensisijaisesti tehostettuihin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin, jos tällaisia toimenpiteitä ei jo edellytetä kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltioiden olisi voitava kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti edellyttää, että ilmoitusvelvolliset soveltavat soveltuvin osin tehostettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi myös muita riskinvähentämistoimenpiteitä riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti ja ottaen huomioon liikesuhteisiin tai liiketoimiin liittyvät erityisolosuhteet. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainväliset järjestöt ja normeja hyväksyvät tahot voivat kehottaa soveltamaan tarvittavia vastatoimenpiteitä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän suojelemiseksi tiettyihin maihin liittyviltä jatkuvilta ja merkittäviltä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevilta riskeiltä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat muita riskinvähentämistoimenpiteitä komission suuririskisiksi määrittämien kolmansien maiden suhteen ottaen huomioon esimerkiksi FATF:n kehotukset toteuttaa vastatoimenpiteitä ja antaa suosituksia sekä kansainvälisistä sopimuksista johtuvat velvoitteet.

(13)

Koska rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevat uhka- ja haavoittuvuustekijät ovat luonteeltaan muuttuvia, unionin olisi hyväksyttävä yhdennetty lähestymistapa, jossa kansalliset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmät sovitetaan yhteen unionin tason vaatimusten kanssa, ottaen huomioon näiden kansallisten järjestelmien tuloksellisuuden arviointi. Jotta voitaisiin valvoa, että unionin vaatimukset saatetaan asianmukaisella tavalla osaksi kansallisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiä, että kyseisiä vaatimuksia sovelletaan tuloksellisesti, ja että kyseisillä järjestelmillä saadaan aikaiseksi tehokas käytön estämistä koskeva järjestelmä, komission olisi perustettava arvionsa kansallisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen, kuten FATF:n tai rahanpesun vastaisia toimenpiteitä ja terrorismin rahoitusta arvioivan asiantuntijakomitean, laatimien arvioiden soveltamista.

(14)

Yleisluontoisilla ennalta maksetuilla korteilla on oikeutettuja käyttötarkoituksia, ja ne ovat sosiaalista ja taloudellista osallisuutta edistävä maksuväline. Anonyymejä ennalta maksettuja kortteja on kuitenkin helppo käyttää terrori-iskujen ja niihin liittyvän logistiikan rahoittamiseen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää estää terroristeja käyttämästä tätä keinoa operaatioidensa rahoittamiseen alentamalla edelleen niitä raja-arvoja ja enimmäismääriä, joita pienempiin määriin ilmoitusvelvollisten ei tarvitse soveltaa tiettyjä direktiivissä (EU) 2015/849 säädettyjä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Näin ollen samalla kun otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kuluttajien tarve käyttää yleisluontoisia ennalta maksettuja maksuvälineitä ja estämättä tällaisten sosiaalista ja taloudellista osallisuutta edistävien maksuvälineiden käyttöä, on olennaisen tärkeää alentaa yleisluontoisiin anonyymeihin ennalta maksettuihin kortteihin sovellettavia voimassa olevia kynnysarvoja ja tunnistaa asiakas, kun on kyse etämaksutapahtumista, joissa maksutapahtuman arvo on yli 50 euroa.

(15)

Vaikka unionissa myönnettyjä anonyymejä ennalta maksettuja kortteja voidaan periaatteessa käyttää ainoastaan unionin alueella, tämä ei aina päde kolmansissa maissa myönnettyihin vastaaviin kortteihin. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että unionin ulkopuolella myönnettyjä anonyymejä ennalta maksettuja kortteja on mahdollista käyttää unionissa ainoastaan, kun niiden voidaan katsoa täyttävän vaatimukset, jotka vastaavat unionin oikeudessa säädettyjä vaatimuksia. Kyseinen sääntö olisi pantava täytäntöön noudattaen täysimääräisesti kansainvälistä kauppaa koskevia unionin velvoitteita, erityisesti palvelukaupan yleissopimuksen määräyksiä.

(16)

Rahanpesun selvittelykeskuksilla on tärkeä rooli terroristiverkostojen rahoitustoimien havaitsemisessa, erityisesti kun ne ylittävät valtioiden rajat, ja verkostojen rahallisten tukijoiden paljastamisessa. Rahanpesun selvittelyllä voi olla perustavanlaatuinen merkitys terrorismirikosten edistämisen sekä terroristijärjestöjen verkostojen ja suunnitelmien paljastamisessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tehtävät ja toimivaltuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, koska niitä koskevia kansainvälisiä normeja ei ole. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan tehokkaampi ja koordinoidumpi toimintatapa, jota sovelletaan terrorismiin liittyviin talousrikostutkintoihin, myös niihin, jotka liittyvät virtuaalivaluuttojen väärinkäyttöön. Nykyiset eroavuudet eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan, varsinkaan sen valmiuksiin laatia ehkäiseviä analyyseja tiedustelu- ja tutkintatoimista sekä lainkäyttötehtävistä ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaavien viranomaisten tueksi. Rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi tehtäviään hoitaessaan oltava oikeus saada tietoja ja vaihtaa niitä esteettä, myös lainvalvontaviranomaisten kanssa tehtävän asianmukaisen yhteistyön kautta. Aina kun epäillään rikollisuutta ja erityisesti terrorismin rahoitusta, tietoja olisi voitava saada suoraan ja nopeasti ilman aiheetonta viivytystä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää parantaa edelleen rahanpesun selvittelykeskusten tehokkuutta ja tuloksellisuutta niiden toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä selkeyttämällä.

(17)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta kaikki tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot. Esteetön tiedonsaanti on niille olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että rahavirrat voidaan jäljittää asianmukaisella tavalla ja laittomat verkostot ja virrat paljastaa varhaisessa vaiheessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tarve saada lisätietoja ilmoitusvelvollisilta rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevien epäilyjen perusteella voi perustua rahanpesun selvittelykeskukselle tehtyyn aiempaan ilmoitukseen epäilyttävästä liiketoimesta mutta se voi perustua myös muuhun seikkaan, kuten rahanpesun selvittelykeskuksen omaan analyysiin, toimivaltaisten viranomaisten toimittamiin tiedustelutietoihin tai toisen rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa oleviin tietoihin. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi tämän vuoksi voitava tehtäviensä yhteydessä saada tietoja miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta, myös ilman aiempaa ilmoitusta. Tämä koskee vain riittävän hyvin määriteltyihin edellytyksiin perustuvia tietopyyntöjä, ei mitä tahansa rahanpesun selvittelykeskuksen analysoinnin yhteydessä ilmoitusvelvollisille esitettäviä summittaisia tietopyyntöjä. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi voitava antaa tällaiset tiedot myös niitä pyytäneelle toiselle unionin rahanpesun selvittelykeskukselle ja vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.

(18)

Rahanpesun selvittelykeskuksen tarkoituksena on kerätä ja analysoida saamiaan tietoja, jotta voidaan havaita epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevan rikollisen toiminnan väliset yhteydet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi, sekä luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille analyysiensa tulokset ja muita tietoja, jos on syytä epäillä rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Rahanpesun selvittelykeskus ei saisi pidättyä tai kieltäytyä vaihtamasta toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä tietoja sellaisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että esirikos ei ole selvillä, kansallisen rikoslainsäädännön erityispiirteisiin ja eroihin esirikosten määritelmissä tai siihen, että ei ole viitattu joihinkin tiettyihin esirikoksiin. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi vastaavasti myös annettava toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ennakkosuostumuksensa tietojen toimittamiselle toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, minkätyyppisiä esirikoksia niihin mahdollisesti liittyy, jotta tietojen luovuttamistehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet tiettyjen esirikosten, kuten verorikokset, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, kansallisten määritelmien eroihin perustuvista vaikeuksista tietojenvaihdossa. Tällaiset erot eivät saisi haitata keskinäistä tietojen vaihtamista, tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille eikä tietojen käyttöä tässä direktiivissä määritellyllä tavalla. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi ripeästi, rakentavasti ja tehokkaasti huolehdittava mahdollisimman laajasta kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten kanssa tehtävästä rahanpesuun, siihen liittyviin esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä FATF:n suositusten ja Egmont-ryhmän rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojen vaihtoa koskevien periaatteiden mukaisesti.

(19)

Luotto- ja finanssilaitoksiin liittyvät toiminnan vakautta koskevat tiedot, kuten johtajien ja osakkaiden luotettavuutta, sopivuutta ja ammattitaitoa koskevat tiedot, tiedot sisäisistä valvontajärjestelmistä sekä hallintoa tai sääntöjen noudattamista ja riskinhallintaa koskevat tiedot, ovat usein välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän tällaisia laitoksia koskevan riittävän valvonnan takaamiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat tiedot ovat vastaavasti myös tärkeitä tällaisten laitosten toiminnan vakauden valvonnassa. Tämän vuoksi luottamuksellisten tietojen vaihtoa ja yhteistyötä luotto- ja finanssilaitosten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja toiminnan vakauden valvojien välillä ei saisi vaikeuttaa oikeudellisella epävarmuudella, joka voi seurata, jos alan säännökset eivät ole selkeitä. Oikeudellisen kehyksen selventäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että toiminnan vakauden valvonta on erinäisissä tapauksissa uskottu muille kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvojille, kuten Euroopan keskuspankille (EKP).

(20)

Jos rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedot erityisesti anonyymien pankki- ja maksutilien ja tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä liian myöhään, terrorismiin liittyvien varainsiirtojen paljastaminen vaikeutuu. Jäsenvaltioiden tiedot, joiden avulla voidaan selvittää samalle henkilölle kuuluvat pankki- ja maksutilit sekä tallelokerot, ovat hajanaisia eivätkä ne sen vuoksi ole ajallaan rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten kaikissa jäsenvaltioissa toimiva rekisteri tai tietojenhakujärjestelmä, jotka ovat tehokas keino saada ajallaan pääsy pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyyttä ja heidän asiamiehiään ja näiden tilien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Tietoihin pääsyä koskevia säännöksiä sovellettaessa on aiheellista käyttää jo olemassa olevia mekanismeja edellyttäen, että tiedot, joista kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät selvityksiä, ovat niiden saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Jäsenvaltioiden olisi harkittava muiden tarpeellisiksi ja oikeasuhteisiksi katsottujen tietojen syöttämistä tällaiseen mekanismiin, jotta voidaan tehostaa rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskien vähentämistä. Tällaisten rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kuin syyttäjäviranomaisten tekemien tiedustelujen ja niihin liittyvien tietojen täysi luottamuksellisuus olisi varmistettava.

(21)

Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kunnioittamiseksi ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien tutkimusten suorittamisen kannalta tarpeelliset vähimmäistiedot olisi säilytettävä pankki- ja maksutilien automatisoiduissa mekanismeissa, kuten rekistereissä tai tietojenhakujärjestelmissä. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, mitä tietoja on hyödyllistä ja oikeasuhteista kerätä, kun otetaan huomioon käytössä olevat järjestelmät ja vallitsevat oikeusperinteet, jotta tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien merkityksellinen tunnistaminen olisi mahdollista. Kun jäsenvaltiot saattavat näitä mekanismeja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, niiden olisi säädettävä säilyttämisajasta, joka vastaa niiden asiakirjojen ja tietojen säilyttämisaikaa, jotka on hankittu asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovellettaessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa säilyttämisaikaa yleisesti lain nojalla edellyttämättä tapauskohtaisia päätöksiä. Säilyttämisaikaa olisi voitava jatkaa enintään viidellä vuodella. Tämä säilyttämisaika ei saisi rajoittaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään muista tietojen säilyttämistä koskevista vaatimuksista, jotka mahdollistavat tapauskohtaiset päätökset rikosoikeudellisten tai hallintomenettelyjen helpottamiseksi. Pääsy näihin mekanismeihin olisi rajoitettava tiedonsaantitarpeen perusteella.

(22)

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden täsmällinen tunnistaminen ja tietojen todentaminen ovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kannalta olennaisen tärkeitä. Liiketoimien ja maksutapahtumien digitalisoinnissa tapahtunut uusin tekninen kehitys mahdollistaa turvallisen etätunnistuksen tai sähköisen tunnistamisen. Olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (7) säädetyt tunnistuskeinot erityisesti niiden ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien ja keinojen osalta, jotka varmistavat rajat ylittävän oikeudellisen tunnustamisen ja tarjoavat korkean turvallisuustason välineet sekä vertailuarvon, jonka avulla kansallisella tasolla perustettuja tunnistusmenetelmiä voidaan tarkastaa. Lisäksi voidaan ottaa huomioon muita suojattuja etäältä tapahtuvan tai sähköisen tunnistamisen prosesseja, joista kansallinen toimivaltainen viranomainen on kansallisella tasolla säätänyt tai jotka se on tunnustanut tai hyväksynyt. Tarvittaessa tunnistusprosessissa olisi otettava huomioon myös asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädetty sähköisten asiakirjojen ja luottamuspalvelujen tunnustaminen. Tätä direktiiviä sovellettaessa olisi otettava huomioon teknologianeutraaliuden periaate.

(23)

Jotta voidaan tunnistaa poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt unionissa, jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelot tietyistä tehtävistä, joita kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä. Jäsenvaltioiden olisi pyydettävä kutakin alueillaan akkreditoitua kansainvälistä järjestöä laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelo merkittävistä julkisista tehtävistä kyseisessä kansainvälisessä järjestössä.

(24)

Olemassa olevien asiakkaiden tutkiminen toteutetaan nykyisessä kehyksessä riskiperusteisesti. Koska tiettyihin välittäjänä toimiviin rakenteisiin liittyy tavallista suurempi rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja niihin liittyvien esirikosten riski, tämän lähestymistavan perusteella ei ehkä kuitenkaan ole aina mahdollista havaita ja arvioida riskejä riittävän ajoissa. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että myös tiettyjä olemassa olevien asiakkaiden selkeästi määriteltyjä erityisryhmiä valvotaan säännöllisesti.

(25)

Jäsenvaltioiden edellytetään nykyään varmistavan, että niiden alueelle perustetut yhtiöt ja muut oikeushenkilöt hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät ne hallussaan. Rikollisten jäljittämisessä on tärkeää, että tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ovat tarkat ja ajantasaiset, sillä rikolliset saattaisivat muutoin pystyä salaamaan henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse. Koska rahoitusjärjestelmä on maailmanlaajuisesti yhteen kytkeytynyt, varoja on mahdollista piilottaa ja siirtää ympäri maailmaa, ja rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat sekä muut rikolliset ovatkin hyödyntäneet tätä mahdollisuutta enenevässä määrin.

(26)

Olisi täsmennettävä peruste, jonka mukaan määräytyy, mikä jäsenvaltio vastaa trustien ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen valvonnasta ja rekisteröinnistä. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien eroavuuksien vuoksi tiettyjä trusteja ja vastaavanlaisia oikeudellisia järjestelyjä ei valvota eikä rekisteröidä missään unionin alueella. Trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi rekisteröitävä siellä, mihin trustien omaisuudenhoitajat ja henkilöt, jotka ovat vastaavassa asemassa vastaavanlaisissa oikeudellisissa järjestelyissä, ovat sijoittautuneet tai missä nämä asuvat. Jotta voidaan varmistaa trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen tuloksellinen valvonta ja rekisteröinti, tarvitaan myös yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken. Trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden yhteenliittämisen avulla olisi mahdollista saattaa nämä tiedot saataville ja myös varmistettaisiin, että vältetään samojen trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen moninkertainen rekisteröinti unionissa.

(27)

Sääntöjen, joita trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin sovelletaan niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saatavuuden osalta, olisi oltava rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin sovellettaviin vastaaviin sääntöihin. Koska unionissa on nykyisin hyvin monentyyppisiä trusteja ja koska vastaavanlaisia oikeudellisia järjestelyjä on vielä useampia erilaisia, jäsenvaltioiden olisi tehtävä päätös siitä, onko trusti tai vastaavanlainen oikeudellinen järjestely rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin vai ei. Näiden säännösten saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lain tarkoituksena olisi oltava trustien tai vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen tai niihin liittyviin esirikoksiin käyttämisen estäminen.

(28)

Kun otetaan huomioon trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen erilaiset ominaisuudet, jäsenvaltioiden olisi voitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja tietosuojasääntöjä noudattaen päättää avoimuustasosta, jota sovelletaan trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin, jotka eivät ole rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski voi vaihdella sen mukaan, mitä ominaisuuksia kyseisellä trustilla tai vastaavanlaisella oikeudellisella järjestelyllä on, ja käsitys näistä riskeistä voi muuttua ajan myötä esimerkiksi kansallisen ja ylikansallisten riskinarviointien tuloksena. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava säätää laajemmasta pääsystä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jos tällainen pääsy muodostaa välttämättömän ja oikeutettuun päämäärään eli sen estämiseen, että rahoitusjärjestelmää käytettäisiin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, nähden oikeasuhteisen toimenpiteen. Päättäessään avoimuustasosta, jota sovelletaan tällaisten trustien tai vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon yksilön perusoikeuksien suoja ja erityisesti oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Pääsy trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin olisi myönnettävä kaikille henkilöille, jotka voivat osoittaa, että heillä on asiassa oikeutettu etu. Pääsy olisi myönnettävä myös kaikille henkilöille, jotka esittävät sellaiseen trustiin tai vastaavanlaiseen oikeudelliseen järjestelyyn liittyvän kirjallisen pyynnön, jolla on määräysvallan tuottava omistusosuus missä tahansa unionin ulkopuolella perustetussa yhtiössä tai muussa oikeushenkilössä siten, että sillä on suoraa tai välillistä omistusta, haltijaosakkeet mukaan luettuina, tai se käyttää määräysvaltaa muilla keinoin. Kriteerien ja edellytysten, joiden mukaisesti pääsy trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin myönnetään, olisi oltava riittävän täsmälliset ja tämän direktiivin tavoitteiden mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi voitava evätä kirjallinen pyyntö, jos on perusteltu syy epäillä, että kirjallinen pyyntö ei ole tämän direktiivin tavoitteiden mukainen.

(29)

Jotta varmistetaan oikeusvarmuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset, on tärkeää säätää selkeästi siitä, mitä unioniin sijoittautuneita oikeudellisia järjestelyjä olisi niiden tehtävän tai rakenteen perusteella pidettävä trusteja vastaavina. Kunkin jäsenvaltion olisi sen vuoksi edellytettävä määrittelevän trustit, jos sellaiset on tunnustettu kansallisessa lainsäädännössä, ja vastaavanlaiset oikeudelliset järjestelyt, joita sen kansallisen oikeudellisen kehyksen tai perinteen mukaisesti voidaan perustaa ja joilla on vastaavanlainen rakenne tai vastaavanlaiset tehtävät kuin trusteilla, kuten mahdollisuus erottaa toisistaan varojen laillinen ja tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja. Jäsenvaltioiden olisi sen jälkeen ilmoitettava komissiolle näiden trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen luokat, ominaisuuksien kuvaus, nimet ja soveltuvin osin oikeusperusta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemista varten, jotta muiden jäsenvaltioiden on mahdollista tunnistaa ne. Olisi otettava huomioon, että trusteilla ja vastaavanlaisilla oikeudellisilla järjestelyillä voi olla erilaisia oikeudellisia ominaisuuksia eri puolilla unionia. Jos trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn ominaisuudet ovat rakenteen ja tehtävän osalta verrattavissa yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden ominaisuuksiin, tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkisuus auttaisi torjumaan trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä, samaan tapaan kuin julkisuus voi auttaa estämään yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden väärinkäyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.

(30)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkisuuden ansiosta kansalaisyhteiskunnalla, esimerkiksi lehdistöllä tai kansalaisjärjestöillä, on paremmat mahdollisuudet tutkia tietoja, mikä parantaa osaltaan luottamusta liiketoimien ja rahoitusjärjestelmän rehellisyyteen. Tämä voi myös auttaa torjumaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen paitsi siksi, että se helpottaa tutkimuksia, myös maineeseen liittyvistä syistä, kun tosiasialliset omistajat ja edunsaajat olisivat kaikkien niiden tiedossa, jotka suorittavat liiketoimia. Tietojen julkisuuden ansiosta finanssilaitosten sekä tällaisten rikosten torjuntaan osallistuvien viranomaisten, myös kolmansien maiden viranomaisten, on helpompi saada tiedot ajallaan ja tehokkaasti. Näiden tietojen julkisuus auttaisi myös rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinnassa.

(31)

Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yritysten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ja määräysvaltarakenteita koskevien tietojen avoimuuden. Tämä koskee erityisesti sellaisia hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, joille on ominaista keskitetty omistajuus, kuten unionin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmässä. Yhtäältä suursijoittajat, joilla on merkittävät ääni- ja kassavirtaoikeudet, voivat edistää pitkän aikavälin kasvua ja vakaata menestystä. Toisaalta määräysvaltaa käyttävillä tosiasiallisilla omistajilla ja edunsaajilla, joilla on suuri osa äänioikeuksista, voi olla kannustimia ohjata yrityksen varoja sivuun ja mahdollisuus saavuttaa henkilökohtaista etua vähemmistösijoittajien kustannuksella. Rahoitusmarkkinoihin kohdistuvan luottamuksen mahdollista kasvua olisi pidettävä myönteisenä sivuvaikutuksena eikä avoimuuden lisäämisen tavoitteena, joka puolestaan on sellaisen ympäristön luominen, jossa vähemmän todennäköisesti esiintyy rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(32)

Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä tietyntyyppisten trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ja määräysvaltarakenteita koskevien tietojen avoimuuden. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin riittävän yhdenmukaisella ja koordinoidulla tavalla ottamalla käyttöön yleisön tiedonsaantia koskevat selkeät säännöt, jotta kolmannet osapuolet voivat kaikkialla unionissa varmistaa, ketkä ovat yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä tietyntyyppisten trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia.

(33)

Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pääsy yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin riittävän yhdenmukaisella ja koordinoidulla tavalla sellaisten keskitettyjen rekistereiden kautta, joihin on koottu tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, ottamalla käyttöön yleisön tiedonsaantia koskeva selkeä sääntö, jotta kolmannet osapuolet voivat kaikkialla unionissa varmistaa, ketkä ovat yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. On olennaisen tärkeää vahvistaa myös yhdenmukainen oikeudellinen kehys, jolla parannetaan pääsyä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, kun ne on rekisteröity unionissa. Sääntöjen, joita trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin sovelletaan niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyssä, olisi oltava verrattavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin sovellettaviin vastaaviin sääntöihin.

(34)

Kaikissa tapauksissa eli sekä yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden että trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen ollessa kyseessä olisi pyrittävä saattamaan kohtuulliseen tasapainoon yhtäältä yleisen edun mukainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen ja toisaalta rekisteröityjen perusoikeudet. Yleisön tietoon saatettavia tietoja olisi rajoitettava, ja ne olisi määriteltävä selkeästi ja tyhjentävästi, minkä lisäksi niiden olisi oltava yleisluontoisia, jotta voidaan minimoida tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille mahdollisesti aiheutuvat haitat. Toisaalta yleisön saataville asetettavien tietojen ei pitäisi merkittävästi poiketa tällä hetkellä kerättävistä tiedoista. Jotta voitaisiin rajoittaa puuttumista yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen yleensä ja erityisesti henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, näiden tietojen tulisi liittyä lähinnä yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan asemaan ja yksinomaan siihen taloudelliseen toimintaan, jota kyseiset tosiasialliset omistajat ja edunsaajat harjoittavat. Rekistereistä olisi oltava selvästi nähtävissä, jos ylempään johtoon kuuluva henkilö on määritetty tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi yksinomaan viran puolesta eikä siksi, että tämä tapahtuu omistusoikeuksien kautta tai määräysvaltaa muilla keinoin käyttäen. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen osalta keskitettyyn rekisteriin sisällytetään kansalaisuutta koskevia tietoja, etenkin kun on kyse ulkomaisista tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista. Rekisteröintimenettelyjen helpottamiseksi ja sen vuoksi, että valtaosa tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista on keskitettyä rekisteriä ylläpitävän valtion kansalaisia, jäsenvaltiot voivat olettaa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan olevan maansa kansalaisia, jos rekisterissä ei ole päinvastaista merkintää.

(35)

Tehostettu julkinen valvonta tukee osaltaan toimintaa, jonka avulla ehkäistään oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä esimerkiksi veronkiertoon. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tiedot pysyvät saatavilla kansallisten rekistereiden ja rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta vähintään viiden vuoden ajan siitä, kun trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen rekisteröinnin perusteita ei enää ole olemassa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää laissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen, myös henkilötietojen, käsittelystä muita tarkoituksia varten, jos tällainen käsittely on yleistä etua koskevan tavoitteen mukainen ja muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden oikeasuhteisen toimenpiteen.

(36)

Oikeasuhteisen ja tasapuolisen lähestymistavan varmistamiseksi ja yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää myös poikkeuksista, joita sovelletaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkistamiseen rekistereiden kautta ja tällaisiin tietoihin pääsyyn, kun tietojen julkistaminen saattaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava edellyttää sähköistä kirjautumista rekisteristä tietoja pyytävän henkilön tunnistamiseksi sekä rekisterin tietoihin tutustumisesta perittävän maksun suorittamista.

(37)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen rekistereiden yhteenliittäminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/1132 (8) perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta edellyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaisten kansallisten järjestelmien yhteensovittamista. Tämä edellyttää myös, että hyväksytään teknisiä toimenpiteitä ja eritelmiä, joissa on tarpeen ottaa huomioon rekistereiden eroavuudet. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tällaisten teknisten ja toiminnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) 5 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. Jäsenvaltioiden osallistuminen koko järjestelmän toimintaan olisi joka tapauksessa varmistettava siten, että komissio ja jäsenvaltioiden edustajat käyvät säännöllistä vuoropuhelua järjestelmän toimintaa ja sen tulevaa kehittämistä koskevista kysymyksistä.

(38)

Tämän direktiivin nojalla tapahtuvaan tietojenkäsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (10). Tämän vuoksi luonnollisille henkilöille, joiden henkilötietoja säilytetään kansallisissa rekistereissä tosiasiallisina omistajina ja edunsaajina, olisi ilmoitettava asiasta. Lisäksi vain sellaiset henkilötiedot, jotka ovat ajantasaisia ja vastaavat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia, olisi julkistettava, ja asianomaisille henkilöille olisi ilmoitettava heille asetukseen (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/680 (11) perustuvan unionin voimassa olevan tietosuojajärjestelmän mukaisesti kuuluvista oikeuksista ja näiden oikeuksien käyttämiseen sovellettavista menettelyistä. Rekistereissä olevien tietojen väärinkäytön estämiseksi ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien oikeuksien tasapainottamiseksi jäsenvaltiot voivat lisäksi pitää aiheellisena harkita, että pyynnön esittänyttä henkilöä koskevat tiedot ja pyynnön oikeusperusta asetetaan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan saataville.

(39)

Jos meneillään oleva tutkinta vaarantuisi siksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat eroavuuksista, rahanpesun selvittelykeskusten tai toimivaltaisten viranomaisten olisi lykättävä eroavuudesta ilmoittamista, kunnes ei enää ole perusteita olla ilmoittamatta siitä. Rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään saisi ilmoittaa eroavuuksista, jos se olisi jonkin luottamuksellisuutta koskevan kansallisen säännöksen vastaista tai merkitsisi rahanpesuilmoituksesta kertomista koskevaa rikosta.

(40)

Tämä direktiivi ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti käsittelemien henkilötietojen suojaa.

(41)

Tietoihin pääsyyn ja oikeutetun edun määritelmään olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon trustin omaisuudenhoitaja tai henkilö, joka on vastaavassa asemassa vastaavanlaisessa oikeudellisessa järjestelyssä, on sijoittautunut tai jossa tämä asuu. Jos trustin omaisuudenhoitaja tai henkilö, joka on vastaavassa asemassa vastaavanlaisessa oikeudellisessa järjestelyssä, ei ole sijoittautunut mihinkään jäsenvaltioon tai ei asu missään jäsenvaltiossa, tietoihin pääsyyn ja oikeutetun edun määritelmään olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot on rekisteröity tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössään oikeutettu etu sekä yleisenä käsitteenä että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyn kriteerinä. Erityisesti on huomattava, että näissä määritelmissä ei saisi rajata oikeutetun edun käsitettä koskemaan vain meneillään olevia hallintomenettelyjä tai oikeudellisia menettelyjä, ja niiden perusteella olisi voitava tarvittaessa ottaa huomioon valtiosta riippumattomien järjestöjen ja tutkivien journalistien tekemä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan sekä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien esirikosten estämiseen liittyvä ennaltaehkäisevä työ. Kun tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat jäsenvaltioiden rekisterit on liitetty yhteen, kunkin jäsenvaltion rekisteriin olisi myönnettävä sekä kansallinen että rajat ylittävä pääsy siinä jäsenvaltiossa annetun oikeutetun edun määritelmän perusteella, jossa trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot on rekisteröity tämän direktiivin säännösten mukaisesti kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten tekemän päätöksen nojalla. Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden osalta jäsenvaltioiden olisi myös voitava perustaa muutoksenhakumekanismeja, joiden avulla voi hakea muutosta päätöksiin, joilla myönnetään tai evätään pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Yhdenmukaisen ja tehokkaan rekisteröinnin ja tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja varten perustetusta rekisteristä vastaava viranomainen tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kanssa jakamalla tietoja trusteista ja vastaavanlaisista oikeudellisista järjestelyistä, joihin sovelletaan yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joita hallinnoidaan toisessa jäsenvaltiossa.

(43)

Rajat ylittäville kirjeenvaihtajasuhteille vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa on ominaista jatkuvuus ja toistuvuus. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen samanaikaisesti, kun ne edellyttävät tehostettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden hyväksymistä tässä nimenomaisessa yhteydessä, otettava huomioon, että kirjeenvaihtajasuhteisiin ei sisälly kertaluonteisia liiketoimia tai pelkkää viestivalmiuksien vaihtoa. Koska kaikkiin rajat ylittäviin kirjeenvaihtajapankkipalveluihin ei liity yhtä suurta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä, tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden perusteellisuus voidaan määrittää soveltamalla riskiperusteisen lähestymistavan periaatteita, eikä näissä toimenpiteissä määrätä ennalta, kuinka suuri rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski vastapuolena olevaan finanssilaitokseen liittyy.

(44)

On tärkeää varmistaa, että ilmoitusvelvolliset panevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat säännöt asianmukaisesti täytäntöön. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi lujitettava niiden viranomaisten asemaa, jotka toimivat toimivaltaisina viranomaisina ja joille on osoitettu rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvollisuuksia, mukaan luettuina rahanpesun selvittelykeskukset, viranomaiset, joiden tehtäviin kuuluu rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinta tai syytteeseenpano ja rikoksen tuottaman hyödyn jäljittäminen ja takavarikointi tai jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen, sekä viranomaiset, jotka vastaanottavat raportit rajat ylittävistä valuutan ja siirtokelpoisten haltijamaksuvälineiden kuljetuksista, ja viranomaiset, joiden vastuulla on seurata tai valvoa, että ilmoitusvelvolliset noudattavat annettuja sääntöjä. Jäsenvaltioiden olisi lujitettava muiden asiaankuuluvien viranomaisten, myös korruption torjunnasta vastaavien viranomaisten ja veroviranomaisten, asemaa.

(45)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokkaasta ja puolueettomasta valvonnasta, jonka suorittavat mieluiten viranomaiset erillisen ja riippumattoman kansallisen sääntely- tai valvontaelimen avulla.

(46)

Rikolliset siirtävät laittomasti saatua hyötyä useiden rahoituksen välittäjien kautta välttääkseen paljastumisen. Näin ollen on tärkeää sallia luotto- ja finanssilaitosten välinen tietojenvaihto sekä konsernin sisällä että muiden luotto- ja finanssilaitosten kanssa ja ottaa samalla asianmukaisesti huomioon kansallisessa lainsäädännössä säädetyt tietosuojasäännöt.

(47)

Toimivaltaisten viranomaisten, jotka valvovat, että ilmoitusvelvolliset noudattavat tätä direktiiviä, olisi voitava tehdä yhteistyötä ja vaihtaa luottamuksellisia tietoja luonteestaan ja asemastaan riippumatta. Tämän vuoksi tällaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava asianmukainen oikeusperusta luottamuksellisten tietojen vaihdolle, ja yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten valvontaviranomaisten ja toiminnan vakauden valvojien välillä ei saisi tahattomasti vaikeuttaa oikeudellisella epävarmuudella, joka voi seurata, jos alan säännökset eivät ole selkeitä. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien konsernin toimintaperiaatteiden tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa olisi noudatettava asiaa koskevassa unionin alakohtaisessa lainsäädännössä säädetyn konsolidoidun valvonnan periaatteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

(48)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto ja avunanto on olennaisen tärkeää tätä direktiiviä sovellettaessa. Näin ollen jäsenvaltiot eivät saisi kieltää tällaista tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja.

(49)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (12) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(50)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli rahoitusjärjestelmän suojelemista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen ja selvittämisen keinoin, koska jäsenvaltioiden yksittäiset toimenpiteet rahoitusjärjestelmiensä suojelemiseksi voisivat olla sisämarkkinoiden toiminnan sekä oikeusvaltioperiaatteen ja unionin yleisen järjestyksen perusteiden kannalta soveltumattomia, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(51)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (perusoikeuskirjan 7 artikla), oikeutta henkilötietojen suojaan (perusoikeuskirjan 8 artikla) ja elinkeinovapautta (perusoikeuskirjan 16 artikla).

(52)

Laatiessaan kertomusta, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa, komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittaminen.

(53)

Koska hyväksytyt toimenpiteet olisi pantava täytäntöön kiireellisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten perustetun unionin järjestelmän lujittamiseksi, ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset edetä nopeasti direktiivin (EU) 2015/849 saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, direktiivin (EU) 2015/849 muutokset olisi saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020. Jäsenvaltioiden olisi perustettava yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020 ja trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020. Keskitetyt rekisterit olisi liitettävä yhteen eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2021. Jäsenvaltioiden olisi perustettava keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, jotta pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijat voidaan tunnistaa viimeistään 10 päivänä syyskuuta 2020.

(54)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 2 päivänä helmikuuta 2017 (14).

(55)

Direktiivi (EU) 2015/849 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 10 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja finanssilaitoksiaan ylläpitämästä anonyymejä tilejä, anonyymejä haltijavastakirjoja tai anonyymejä tallelokeroita. Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa edellytettävä, että olemassa olevien anonyymien tilien, anonyymien haltijavastakirjojen tai anonyymien tallelokeroiden omistajiin ja edunsaajiin ryhdytään soveltamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2019 ja joka tapauksessa ennen kuin näitä tilejä, haltijavastakirjoja tai tallelokeroita käytetään millään tavalla.”

7)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

9)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

11)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

1.   Kun liikesuhteissa tai liiketoimissa on mukana 9 artiklan 2 kohdan nojalla yksilöityjä suuririskisiä kolmansia maita, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat seuraavia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä:

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ilmoitusvelvolliset varmistavat soveltuvin osin, että ensimmäinen maksu suoritetaan sellaisessa luottolaitoksessa asiakkaan nimissä olevan tilin kautta, johon sovelletaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, jotka eivät ole vähemmän tehokkaita kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi ja unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat soveltuvin osin lisäksi yhtä tai useampaa riskinvähentämistoimenpidettä luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka suorittavat liiketoimia, joissa on mukana 9 artiklan 2 kohdan nojalla yksilöityjä suuririskisiä kolmansia maita. Näihin toimenpiteisiin kuuluu yksi tai useampi seuraavista:

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden on sovellettava soveltuvin osin yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä 9 artiklan 2 kohdan nojalla suuririskisiksi yksilöityjen kolmansien maiden osalta unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen:

4.   Saattaessaan voimaan tai soveltaessaan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan otettava huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen laatimat asiaankuuluvat arvioinnit tai raportit yksittäisiin kolmansiin maihin liittyvistä riskeistä.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, ennen kuin ne saattavat voimaan tai soveltavat 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.”

12)

Korvataan 19 artiklan johdantokappale seuraavasti:

”Kun on kyse rajat ylittävistä kirjeenvaihtajasuhteista, joihin liittyy maksujen suorittaminen vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa, jäsenvaltioiden on 13 artiklassa säädettyjen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että niiden luotto- ja finanssilaitokset liikesuhteen aloittaessaan”.

13)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo nimenomaisista tehtävistä, joita kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan pidetään 3 artiklan 9 alakohtaa sovellettaessa merkittävinä julkisina tehtävinä. Jäsenvaltioiden on pyydettävä kutakin alueillaan akkreditoitua kansainvälistä järjestöä laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelo merkittävistä julkisista tehtävistä kyseisessä kansainvälisessä järjestössä 3 artiklan 9 alakohdan soveltamiseksi. Kyseiset luettelot on lähetettävä komissiolle, ja ne voidaan julkistaa.

2.   Komissio laatii ja pitää ajan tasalla luettelon nimenomaisista tehtävistä, joita pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä unionin toimielinten ja elinten tasolla. Kyseiseen luetteloon on sisällyttävä myös tehtävät, joissa kolmansien maiden ja unionin tasolla akkreditoitujen kansainvälisten elinten edustajat voivat toimia.

3.   Komissio kokoaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen luettelojen perusteella yhden ainoan luettelon kaikista merkittävistä julkisista tehtävistä 3 artiklan 9 alakohdan soveltamiseksi. Kyseinen yksi ainoa luettelo on julkistettava.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevia tehtäviä on käsiteltävä 41 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”

(14)

Korvataan 27 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset, joiden puoleen asiakas ohjataan, toteuttavat riittävät toimet sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli toimittaa pyynnöstä viipymättä tarvittavat jäljennökset tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevista tiedoista, mukaan luettuina, jos niitä on saatavilla, asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädetyt sähköisen tunnistamisen menetelmillä saadut tiedot ja niihin liittyvät luottamuspalvelut tai asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten sääntelemät, tunnustamat tai hyväksymät muut suojatut etäältä tai sähköisesti toteutettavat tunnistusprosessit.”

15)

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

16)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

17)

Lisätään artikla seuraavasti:

”31 a artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio hyväksyy tarvittaessa direktiivin (EU) 2017/1132 24 artiklan mukaisesti hyväksymiensä täytäntöönpanosäädösten lisäksi ja tämän direktiivin 30 ja 31 artiklan soveltamisalan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksillä 30 artiklan 10 kohdassa ja 31 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden keskitettyjen rekistereiden yhteenliittämiseksi tarvittavia teknisiä eritelmiä ja menettelyjä seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 64 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komission on täytäntöönpanosäädöksissään pyrittävä käyttämään uudelleen toimivaksi osoitettua teknologiaa ja olemassa olevia käytäntöjä. Komission on varmistettava, että kehitettävistä järjestelmistä ei aiheudu enempää kustannuksia kuin on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Komission täytäntöönpanosäädöksille on oltava luonteenomaista avoimuus sekä kokemusten ja tietojen vaihto komission ja jäsenvaltioiden välillä.”

18)

Lisätään 32 artiklaan kohta seuraavasti:

”9.   Kunkin rahanpesun selvittelykeskuksen on tehtäviään hoitaessaan voitava pyytää, saada ja käyttää miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta peräisin olevia tietoja tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä tarkoitusta varten, vaikka aiempaa ilmoitusta ei tehdä 33 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 34 artiklan 1 kohdan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan 2 kohdan soveltamista.”

19)

Lisätään artikla seuraavasti:

”32 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten keskitettyjä rekistereitä tai keskitettyjä sähköisiä tietojenhakujärjestelmiä, joiden avulla voidaan ajallaan tunnistaa mikä tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on niiden alueella toimivassa luottolaitoksessa olevan IBAN-tunnisteisen maksutilin ja pankkitilin, sellaisena kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 260/2012 (*7), sekä tallelokeron haltija tai jolla on määräysvalta tällaiseen tiliin tai tallelokeroon. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden kansallisten mekanismien ominaisuudet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa keskitetyissä mekanismeissa olevat tiedot ovat suoraan kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Kyseisten tietojen on oltava myös kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla niiden tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikä tahansa rahanpesun selvittelykeskus voi antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa keskitetyissä mekanismeissa säilytettävät tiedot mille tahansa toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ajallaan 53 artiklan mukaisesti.

3.   Seuraavien tietojen on oltava saatavilla 1 kohdassa tarkoitettujen keskitettyjen mekanismien kautta siten, että niihin voidaan tehdä hakuja:

—   asiakastilinhaltijan ja kaikkien sellaisten henkilöiden osalta, jotka oletettavasti toimivat asiakkaan puolesta: nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero,

—   asiakastilinhaltijan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan osalta: nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero;

—   pankki- tai maksutilin osalta: IBAN-numero ja tilin avaamis- ja sulkemispäivä,

—   tallelokeron osalta: vuokraajan nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä vuokra-ajan pituus.

4.   Jäsenvaltiot voivat harkita edellyttävänsä, että muiden tietojen, jotka katsotaan olennaisiksi, jotta rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset voivat täyttää tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa, on oltava saatavilla keskitettyjen mekanismien kautta siten, että niihin voidaan tehdä hakuja.

5.   Komissio antaa viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan edellytykset sekä tekniset eritelmät ja menettelyt keskitettyjen automatisoitujen mekanismien turvalliselle ja tehokkaalle yhteenliittämiselle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus.

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).”"

20)

Lisätään artikla seuraavasti:

”32 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava rahanpesun selvittelykeskuksille ja toimivaltaisille viranomaisille pääsy tietoihin, joiden avulla voidaan ajallaan tunnistaa mikä tahansa kiinteää omaisuutta omistava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, myös rekistereiden tai sähköisten tietojenhakujärjestelmien kautta, jos tällaisia rekistereitä tai järjestelmiä on saatavilla.

2.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan rekistereihin sisältyvien tietojen yhdenmukaistamisen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus sekä arvioidaan tarve kyseisten rekistereiden yhteenliittämiselle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus.”

21)

Korvataan 33 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

22)

Lisätään 34 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden nimeämien itsesääntelyelinten on julkaistava vuosikertomus, johon sisältyy tietoja seuraavista:

23)

Korvataan 38 artikla seuraavasti:

”38 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöitä, myös ilmoitusvelvollisen työntekijöitä ja edustajia, jotka ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, suojellaan lain nojalla uhkailulle, kostotoimenpiteille tai vihamielisille teoille alttiiksi joutumiselta ja erityisesti kielteisiltä tai syrjiviltä toimilta työpaikalla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöt, jotka ovat joutuneet alttiiksi uhkailulle, kostotoimenpiteille tai vihamielisille teoille tai kielteisille tai syrjiville toimille työpaikalla siksi, että he ovat ilmoittaneet rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, voivat tehdä turvallisesti valituksen asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tällaisilla yksityishenkilöillä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tämän kohdan mukaisten oikeuksiensa turvaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahanpesun selvittelykeskuksen keräämien tietojen luottamuksellisuutta.”

24)

Korvataan 39 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovaatimus ei estä tietojen ilmaisemista jäsenvaltioiden luotto- ja finanssilaitosten välillä edellyttäen, että ne kuuluvat samaan konserniin, tai näiden laitosten ja niiden kolmansissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden ja enemmistöomisteisten tytäryritysten välillä edellyttäen, että nämä sivuliikkeet ja enemmistöomisteiset tytäryritykset noudattavat täysimääräisesti koko konsernia koskevia toimintaperiaatteita ja menettelyjä, myös konsernin sisäistä tietojenvaihtoa koskevia menettelyjä 45 artiklan mukaisesti, ja että koko konsernia koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt täyttävät tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.”

25)

Muutetaan 40 artiklan 1 kohta seuraavasti:

26)

Korvataan 43 artikla seuraavasti:

”43 artikla

Tämän direktiivin mukaista henkilötietojen käsittelyä 1 artiklassa tarkoitetun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*8) mukaisena yleistä etua koskevana asiana.

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”"

27)

Korvataan 44 artikla seuraavasti:

”44 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on 7 artiklan mukaisten riskiarvioidensa valmistelun edistämiseksi varmistettava, että ne pystyvät tarkastelemaan rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiensä tehokkuutta ylläpitämällä kattavia tilastoja kyseisten järjestelmien tehokkuuteen vaikuttavista seikoista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tilastoihin on sisällyttävä

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tilastoista julkaistaan vuosittain yhteenveto.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain 2 kohdassa tarkoitetut tilastot. Komissio julkaisee vuosikertomuksen, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetuista tilastoista ja selitetään niitä ja joka on asetettava saataville sen verkkosivustolla.”

28)

Korvataan 45 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden ja Euroopan valvontaviranomaisten on ilmoitettava toisilleen tapauksista, joissa kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 1 kohdassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa. Tällaisissa tapauksissa ratkaisuun voidaan pyrkiä koordinoiduilla toimilla. Arvioidessaan, mitkä kolmannet maat eivät salli 1 kohdassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden ja Euroopan valvontaviranomaisten on otettava huomioon mahdolliset oikeudelliset rajoitukset, jotka saattavat estää kyseisten toimintaperiaatteiden ja menettelyjen asianmukaisen täytäntöönpanon, mukaan luettuina salassapitovelvollisuus, tietosuoja ja muut rajoitukset, jotka rajoittavat sellaisten tietojen vaihtoa, jotka saattavat olla tätä varten merkityksellisiä.”

29)

Korvataan 47 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoajat, jotka tarjoavat vaihtopalveluja virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välillä, sekä lompakkopalvelujen tarjoajat ovat rekisteröityjä, että valuutanvaihto- ja sekinlunastustoimistoilla sekä trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajilla on toimilupa tai että ne ovat rekisteröityjä ja että rahapelipalvelujen tarjoajat ovat säänneltyjä.”

30)

Muutetaan 48 artikla seuraavasti:

31)

Korvataan 49 artikla seuraavasti:

”49 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvontaviranomaisilla sekä muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla ja lainvalvontaviranomaisilla tämän direktiivin soveltamisalalla toimiessaan on tehokkaat mekanismit, joilla ne voivat tehdä yhteistyötä sekä koordinoida kansallisesti toimintaperiaatteiden ja toiminnan kehittämistä ja toteuttamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, myös 7 artiklan mukaisen velvoitteensa täyttämiseksi.”

32)

Lisätään VI luvun 3 jaksoon alajakso seuraavasti:

”II a alajakso

Yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä

50 a artikla

Jäsenvaltiot eivät saa kieltää toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja tätä direktiiviä sovellettaessa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset eivät kieltäydy noudattamasta avunantopyyntöä sillä perusteella, että

33)

Muutetaan 53 artikla seuraavasti:

34)

Lisätään 54 artiklaan alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset nimeävät vähintään yhden yhteyshenkilön tai -pisteen, joka vastaa muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksilta saatujen tietopyyntöjen vastaanottamisesta.”

35)

Korvataan 55 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus antaa tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille koskevan ennakkosuostumuksensa viipymättä ja laajuudeltaan mahdollisimman kattavana riippumatta siitä, minkätyyppisiä esirikoksia asiaan liittyy. Pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus saa kieltäytyä luovuttamasta tietoja vain siinä tapauksessa, että niiden luovuttaminen ei kuulu sen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisalaan tai voisi johtaa tutkinnan vaarantumiseen tai olisi muuten ristiriidassa asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa. Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen on aina selitettävä asianmukaisesti. Nämä poikkeukset on täsmennettävä siten, että estetään toimivaltaisille viranomaisille tapahtuvan tietojen luovuttamisen väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset.”

36)

Korvataan 57 artikla seuraavasti:

”57 artikla

Kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettujen esirikosten määritelmissä eivät saa estää rahanpesun selvittelykeskuksia antamasta apua toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle eivätkä rajoittaa tietojen vaihtoa, luovuttamista ja käyttöä 53, 54 ja 55 artiklan nojalla.”

37)

Lisätään VI luvun 3 jaksoon alajakso seuraavasti:

”III a alajakso

Yhteistyö luotto- ja finanssilaitoksia valvovien toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten muiden viranomaisten välillä, joita koskee salassapitovelvollisuus

57 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet niiden toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, jotka valvovat, että luotto- ja finanssilaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja tilintarkastajat tai asiantuntijat, jotka toimivat tällaisten toimivaltaisten viranomaisten lukuun.

Luottamuksellisia tietoja, joita ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tämän direktiivin mukaisissa tehtävissään, voidaan luovuttaa ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luotto- tai finanssilaitoksia, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät estä tietojenvaihtoa seuraavien välillä:

Luotto- ja finanssilaitoksia tämän direktiivin mukaisesti valvovat toimivaltaiset viranomaiset ja EKP asetuksen (EU) N:o 1024/2013 27 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (*10) 56 artiklan ensimmäisen alakohdan g alakohdan nojalla toimiessaan tekevät viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2019 Euroopan valvontaviranomaisten tuella sopimuksen tietojenvaihtoa koskevista käytännön järjestelyistä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luotto- ja finanssilaitoksia valvovat toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja, voivat käyttää kyseisiä tietoja vain

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotto- ja finanssilaitoksia valvovat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa mahdollisimman laajaa keskinäistä yhteistyötä luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Tällaiseen yhteistyöhön sisältyy myös mahdollisuus suorittaa pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien puitteissa selvityksiä pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen lukuun sekä näissä selvityksissä saatujen tietojen vaihtaminen.

5.   Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa luotto- ja finanssilaitoksia valvovat kansalliset toimivaltaiset viranomaisensa tekemään yhteistyösopimuksia, joissa määrätään yhteistyöstä ja luottamuksellisten tietojen vaihdosta näiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastapuolina olevien kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tällaisia yhteistyösopimuksia voidaan tehdä vain vastavuoroisuuden pohjalta ja ainoastaan, jos taataan, että luovutettaviin tietoihin sovelletaan vähintään 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia. Näiden yhteistyösopimusten mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja on käytettävä kyseisten viranomaisten valvontatehtävän suorittamiseen.

Jos vaihdetut tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä viranomainen antoi suostumuksensa.

57 b artikla

1.   Sen estämättä, mitä 57 a artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojenvaihdon toimivaltaisten viranomaisten välillä samassa jäsenvaltiossa tai eri jäsenvaltioissa, toimivaltaisten viranomaisten ja finanssialan yhteisöjen ja 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettujen ammattitoimintaa harjoittavien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten sekä rahoitusmarkkinoiden valvonnasta lain nojalla vastuussa olevien viranomaisten välillä niiden hoitaessa valvontatehtäviään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Näin saatuihin tietoihin sovelletaan kaikissa tapauksissa vähintään 57 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

2.   Sen estämättä, mitä 57 a artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön säännösten nojalla sallia tiettyjen tietojen luovuttamisen muille kansallisille viranomaisille, jotka ovat lain nojalla vastuussa rahoitusmarkkinoiden valvonnasta tai joille on osoitettu rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntaa tai rahanpesun ja siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin tutkintaa koskevia velvollisuuksia.

Tämän kohdan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja saa kuitenkin käyttää vain asianomaisten viranomaisten lakisääteisten tehtävien suorittamiseen. Henkilöihin, joilla on pääsy tällaisiin tietoihin, sovelletaan vähintään 57 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että tiettyjä tämän direktiivin noudattamisen valvontaan liittyviä luottolaitoksia koskevia tietoja luovutetaan kyseisessä jäsenvaltiossa parlamentaarisille tutkintavaliokunnille, tilintarkastustuomioistuimille ja muille selvityksistä vastaaville elimille seuraavin edellytyksin:

(*9)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63)."

(*10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).”"

38)

Lisätään 58 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kun niiden toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat rikkomisia, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia, ne ilmoittavat tästä ajallaan lainvalvontaviranomaisille.”

39)

Muutetaan 61 artikla seuraavasti:

40)

Lisätään artikla seuraavasti:

”64 a artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 (*11) 23 artiklassa tarkoitettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*12) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1)."

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

41)

Korvataan 65 artikla seuraavasti:

”65 artikla

1.   Komissio laatii viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2022 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja antaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Kertomukseen on sisällyttävä erityisesti

Ensimmäiseen kertomukseen, joka julkaistaan viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2022, on tarvittaessa liitettävä asianmukaisia säädösehdotuksia, jotka voivat tarpeen mukaan koskea virtuaalivaluuttojen osalta toimivaltaa sellaisen keskitetyn tietokannan perustamista ja ylläpitoa varten, johon rekisteröidään käyttäjien henkilöllisyys ja rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla olevat lompakko-osoitteet, sekä virtuaalivaluuttojen käyttäjille tarkoitettuja lomakkeita vapaaehtoisen ilmoituksen tekemistä varten sekä varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen välisen yhteistyön parantamista ja 20 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden riskiperusteista soveltamista.

2.   Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019 rahanpesun selvittelykeskusten kolmansien maiden kanssa tekemän yhteistyön puitteita sekä rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön tehostamisen esteitä ja mahdollisuuksia, mukaan luettuna mahdollisuus ottaa käyttöön koordinointi- ja tukimekanismi.

3.   Komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan oikeushenkilöiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamisessa käytettävän prosenttiosuuden alentamisen tarve ja oikeasuhteisuus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen tästä uuden arvioinnin tuloksena mahdollisesti antamien suositusten perusteella, ja antaa tarvittaessa säädösehdotuksen.”

42)

Korvataan 67 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017.

Jäsenvaltioiden on sovellettava 12 artiklan 3 kohtaa 10 päivästä heinäkuuta 2020.

Jäsenvaltioiden on perustettava 30 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020 ja 31 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020 sekä 32 a artiklassa tarkoitetut keskitetyt automatisoidut mekanismit viimeistään 10 päivänä syyskuuta 2020.

Komissio varmistaa 30 ja 31 artiklassa tarkoitettujen rekistereiden yhteenliittämisen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2021.

Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.”

43)

Korvataan liitteessä II olevan 3 kohdan johdantokappale seuraavasti:

44)

Muutetaan liite III seuraavasti:

”iv)

viranomaiset, jotka vastaavat sen valvonnasta, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (*13) 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut ilmoitusvelvolliset noudattavat kyseistä direktiiviä;

”g)

viranomaiset, jotka vastaavat sen valvonnasta, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (*14) 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut ilmoitusvelvolliset noudattavat kyseistä direktiiviä.