EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62014CN0137
Case C-137/14: Action brought on 21 March 2014 — European Commission v Federal Republic of Germany
Asia C-137/14: Kanne 21.3.2014 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta
Asia C-137/14: Kanne 21.3.2014 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta
EUVL C 159, 26.5.2014, p. 16–17
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
26.5.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 159/16 |
Kanne 21.3.2014 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-137/14)
2014/C 159/23
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hermes ja G. Wilms)
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (1) (jäljempänä YVA-direktiivi) 11 artiklan eikä teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (2) (jäljempänä teollisuuspäästödirektiivi) 25 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se
|
— |
katsoo, ettei YVA-direktiivin säännöksistä seuraa subjektiivisia oikeuksia ja näin ollen sulkee suurelta osin pois sen, että yksityishenkilöt voivat vedota näihin oikeuksiin tuomioistuimessa (hallintotuomioistuimista annetun asetuksen (Verwaltungsgerichtsordnung) 113 §:n 1 momentti) |
|
— |
rajoittaa menettelyvirheisiin perustuvan päätösten kumoamisen edellytetyn ympäristövaikutusten arvioinnin (jäljempänä YVA) puuttumiseen tai edellytetyn ennakkotutkinnan puuttumiseen (oikeussuojakeinoista ympäristöoikeudessa annetun lain (Umweltrechtsbehelfsgesetz, jäljempänä UmwRG), 4 §:n 1 momentti) ja tapauksiin, joissa kantaja osoittaa, että menettelyvirhe oli syy-yhteydessä sellaisen päätöksen lopputulokseen (hallintomenettelylain (Verwaltungsverfahrensgesetz, jäljempänä VwVfg) 46 §), jolla vaikutetaan kantajan oikeusasemaan |
|
— |
rajoittaa kanneoikeuden ja kanteen tutkimisen tuomioistuimessa niihin huomautuksiin, jotka esitettiin sen hallintomenettelyn määräaikaan mennessä, jossa päätös tehtiin (UmwRG:n 2 §:n 3 momentti ja VwVfG:n 73 § 6 momentti) ja |
|
— |
rajoittaa ympäristöyhdistysten kanneoikeuden 25.6.2005 jälkeen vireille pannuissa ja ennen 12.5.2011 päättyneissä menettelyissä vain sellaisiin säännöksiin, joissa annetaan oikeuksia yksityisille (UmwRG:n 2 §:n 1 momentti yhdessä 5 §:n 1 momentin kanssa) |
|
— |
rajoittaa ympäristöyhdistysten valitusten tutkimisen tuomioistuimissa 25.6.2005 jälkeen vireille pannuissa ja ennen 12.5.2011 päättyneissä menettelyissä vain sellaisiin säännöksiin, joissa annetaan oikeuksia yksityisille (UmwRG:n 2 §:n 1 momentin vanha muotoilu yhdessä UmwRG:n 5 §:n 1 momentin kanssa) |
|
— |
jättää yleisesti ennen 25.6.2005 vireille pannut hallintomenettelyt UmwRG:n soveltamisalan ulkopuolelle (UmwRG:n 5 §:n 1 momentti). |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Asiassa esitetään seuraavat keskeiset kanneperusteet:
Vastaaja on rikkonut niin ajallisesta kuin sisällöllisestäkin näkökulmasta vilpittömän yhteistyön velvollisuutta. Kesti nimittäin yli 18 kuukautta ennen kuin se ryhtyi toimenpiteisiin unionin tuomioistuimen 12.5.2011 asiassa C-115/09 (3) antaman tuomion seurausten huomioon ottamiseksi. Sisällöllisesti vastaajan antamat säännökset ovat sekä riittämättömiä että ristiriidassa paitsi edellä mainitun oikeuskäytännön myös unionin tuomioistuimen asiassa Altrip (4) antaman tuomion kanssa.
Liittotasavalta rajoittaa edelleen tuomioistuinvalvonnan yksityisten oikeusturvan osalta yksinomaan sellaisten säännösten noudattamiseen, joissa annetaan subjektiivisia oikeuksia niin sanotun suojanormiteorian (Schutznormtheorie) mukaisesti. Lisäksi on rajoituksia, jotka koskevat sekä yksityisten että yhdistysten oikeussuojaa. Näin UmwRG:ssa sallitaan lupapäätösten kumoaminen vain silloin, kun ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty, muttei silloin, kun se on tehty puutteellisesti.
Lisäksi Saksa sallii hallinto-oikeudellisesti lainvastaisen ympäristövaikutusten arviointipäätöksen kumoamisen yksityisen tekemän valituksen perusteella vain silloin, kun valittaja osoittaa konkreettisesti, että päätös olisi ollut erilainen, jos menettelyvirhettä ei olisi tehty, ja että menettelyvirhe koskee kantajan aineellista oikeusasemaa.
Yhdistykset eivät myöskään voi esittää tuomioistuinmenettelyssä sellaisia huomautuksia, joita ei ole esitetty jo hallintomenettelyssä. UmwRG:n uusi muotoilu sekä siihen liittyvä saksalainen oikeuskäytäntö ovatkin ratkaisevilta osin jääneet jälkeen YVA-direktiivin vaatimuksista sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tarkentanut tuomioissa Trianel ja Altrip.
Lisäksi UmwRG:ssa jätetään sen ajallisen soveltamisalan ulkopuolelle menettelyt, jotka pantiin vireille ennen direktiivin voimaantuloa.
Nämä huomattavat rajoitukset ovat kokonaisuutena ristiriidassa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen laajan oikeusturvan takaamista koskevan YVA-direktiivin tavoitteen kanssa.
(3) Tuomio BUND, C-115/09, EU:C:2011:289.
(4) Tuomio Altrip, C-72/12, EU:C:2013:712.