52005PC0334

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.7.2005

KOM(2005) 334 lopullinen

2003/0329 (CNS)

Muutettu ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta

(komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

Ehdotuksen perusteet ja tavoitteet Kun Euroopan komissio hyväksyi uuden alv–strategiansa, palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen nykyaikaistaminen määritettiin tuolloin yhdeksi tulevaisuudessa toteutettavista ensisijaisista toimista. Tämä johti kaikkien palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen yleiseen ja kattavaan uudelleentarkasteluun. Komission määrittelemien tulevaisuuden suuntaviivojen mukaan tarkastelun periaatteena oli, että alv pitäisi kantaa kulutuspaikassa. Eräs tarkastelun päätavoitteista on edelleen yksinkertaistaa kaupan toimijoihin sovellettavia alv–sääntöjä Lissabonin strategian mukaisesti. |

Yleistä Sen varmistamiseksi, että palvelujen suorituspaikkaa – ja siten verotuspaikkaa – koskevat säännöt vastaavat tavoitetta, jonka mukaan alv olisi kannettava maassa, jossa kulutus tapahtuu, komissio ehdotti verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen muuttamista siten, että tällaisia palveluja verotettaisiin jäsenvaltiossa, johon asiakas on sijoittautunut, ja samalla käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttöä laajennettaisiin. Näiden muutosten pitäisi toteutuessaan varmistaa, että verotus tapahtuu kulutuspaikassa. Tilanteen samankaltaisuuden vuoksi olisi epäloogista olla muuttamatta muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavia palveluja koskevia sääntöjä. Nykyisten sääntöjen mukaan, jos erityissäännöksiä ei ole annettu, muiden kuin verovelvollisten henkilöiden verotus tapahtuu palvelujen suorittajan sijoittautumispaikassa. Jos tällaiset palvelut voidaan suorittaa etäpalveluna ja asiakas joutuu kantamaan koko alv–taakan, on kuitenkin olemassa selkeä kilpailun vääristymisen vaara. Lisäksi alv–kantojen eroilla on erittäin suuri merkitys muille kuin verovelvollisille asiakkaille suoritettavien palvelujen tapauksessa, koska ne voivat vaikuttaa yritysten päätöksiin toimintojen uudelleensijoittamisesta. Jotta vältetään kaupan monimutkaistuminen, muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikan määritystä koskeviin sääntöihin ehdotettujen muutosten pitäisi pitkälti vastata vastaavien verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen verotusta varten ehdotettuja sääntöjä. Muutoksissa olisi lisäksi pyrittävä välttämään kaupan toimijoiden hallintokulujen lisäämistä. Rajat ylittäviä tavaratoimituksia ja palveluja tarjoavien kaupan toimijoiden velvoitteiden yksinkertaistamiseksi komissio on jo ehdottanut yhden luukun –mekanismia, jossa kaupan toimijat voivat täyttää EU:n laajuisten toimien alv–velvoitteensa sijoittautumisjäsenvaltiossaan. Tässä mekanismissa kaupan toimijat voisivat käyttää yhtä alv–numeroa kaikkialla EU:ssa tapahtuvissa suorituksissa ja tehdä alv–ilmoitukset sähköisesti yhdessä portaalissa, josta ne sitten toimitetaan automaattisesti eri jäsenvaltioihin, jonne kaupan toimijat ovat toimittaneet tavaroita tai tarjonneet palveluja. Yhden luukun –mekanismi helpottaa kaupan toimijoiden alv–velvoitteiden täyttämistä silloin, kun niille aiheutuu alv–velvoitteita jäsenvaltiossa, johon ne eivät ole sijoittautuneet tai jossa niitä ei ole muuten rekisteröity arvonlisäverovelvollisena. Yhden luukun –mekanismin avulla jäsenvaltio, johon verovelvollinen on rekisteröity arvonlisäverovelvollisena, saa täyden selvityksen verovelvollisen toiminnasta kaikkialla EU:ssa. Näin voidaan säilyttää valvonnan yleinen laatu ja varmistaa, että alv maksetaan kaikissa tapauksissa EU:ssa. Yksityiskohtaisemmalla tasolla on tarpeen tehdä syvällisempiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että alv on maksettu asianmukaisesti oikeassa jäsenvaltiossa ja että tarvittavat mukautukset tehdään. Verottamalla muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavia palveluja kulutuspaikalla varmistetaan, että alv–kannan eroilla ei ole vaikutusta suorituspaikkaan. Palvelusta kannetaan vero riippumatta siitä, mihin liiketoiminnan suorittava verovelvollinen on sijoittautunut, olipa sijoittautumispaikka EU:ssa tai ei, ja sovellettava verokanta on kulutusjäsenvaltion verokanta. Koska alv–kantaa ei tällä hetkellä voida enempää yhdenmukaistaa, jäsenvaltiot voisivat näin nykyisen alv–järjestelmän osana vapaasti määrittää alv–kantansa ilman, että näissä liiketoimissa olisi suurta vaaraa kilpailun vääristymisestä. |

Nykyiset säännökset ehdotuksessa käsitellyllä alalla Verovelvollisten välisiä palvelujen suorituksia käsiteltiin aiemmin tehdyssä komission ehdotuksessa (KOM(2003) 822). Vaikka ehdotetut muutokset koskivat vain verovelvollisille henkilöille suoritettavia palveluja, ehdotukseen sisältyi kuitenkin joukko uusia sääntöjä, jotka korvaavat nykyiset säännöt palvelujen suorituspaikasta. Jotta verovelvollisten henkilöiden muille kuin verovelvollisille asiakkaille suorittamia palveluja koskeva palvelujen suorituspaikasta annettujen sääntöjen toinen ja viimeinen osa saataisiin toteutettua, ehdotus – joka on vielä neuvoston hyväksyttävänä – olisi muutettava. |

Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa Ei sovelleta. |

ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Asianomaisten kuuleminen |

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus osallistujista Viime kuukausina komission työryhmässä on järjestetty jäsenvaltioille kuulemistilaisuuksia, joissa on keskusteltu palvelujen suorituspaikkaa koskevista säännöistä aiheutuvista ongelmista ja parhaimmista keinoista niiden ratkaisemiseksi. Asiasta järjestettiin myös julkiset kuulemistilaisuudet tämän vuoden helmikuussa ja maaliskuussa. Useiden eri alojen ja maiden teollisuuden etujärjestöt ja yritykset toimittivat yli 70 kirjallista vastausta. Kuulemiseen osallistuneet tärkeimmät alat olivat televiestintä ja sähköinen kauppa, kuljetuspalvelut, konsultit ja lakiasiaintoimistot, ravintolat ja matkatoimistot, autoleasingyhtiöt, teollisuuslaitokset ja jotkin rahoituslaitokset. |

Yhteenveto vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Useimmat vastaukset liittyivät ehdotuksen kohtaan, jossa muutetaan etäpalveluna suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä, joiden mukaan näitä palveluja verotettaisiin asiakkaan jäsenvaltiossa. Vastaajien mukaan tämä lisäisi hallinnollista taakkaa kyseisillä aloilla ja johtaisi käytännön ongelmiin, jotka olisi ratkaistava. Vaikka nämä huomautukset ovatkin aiheellisia, komissio uskoo silti, että uudet säännöt ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa verotus kulutuspaikassa ja poistaa kilpailun vääristyminen, joka aiheutuu yritysten uudelleensijoittamisesta alemman alv–kannan jäsenvaltioihin. Henkilökuljetuspalvelujen suorituspaikan muuttamisehdotuksesta saatiin myös monia huomautuksia. Jotkin yritykset puolsivat ajatusta, mutta sillä oli myöskin voimakkaita vastustajia, pääasiassa lentoyhtiöitä, jotka pelkäsivät, että uudet säännöt voisivat rohkaista jäsenvaltioita poistamaan nykyisen poikkeuksen. Useimpien vastausten mukaan verotuspaikkaa ei pidetty suurena ongelmana. Todellisia ongelmia ovat sen sijaan jäsenvaltioiden soveltamat poikkeukset sekä ilma– ja maantiekuljetusten välisen alv–kohtelun eriarvoisuus. Näiden palvelujen verottamisen käytännön ongelmiin kiinnitettiin paljon huomiota. Tämän perusteella sääntöä päätettiin olla muuttamatta. Matkatoimistot ja matkanjärjestäjät olivat myös syvästi huolissaan välikäsien suorittamien palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen muutosehdotuksesta, koska ehdotuksen mukainen yleissääntöön palaaminen voisi johtaa siihen, että toimijat siirtyvät muihin jäsenvaltioihin tai jopa EU:n ulkopuolisiin maihin. Niiden mukaan nykyiset säännöt, vaikka niitä onkin toisinaan vaikea soveltaa, turvaavat parhaiten verotuksen kulutuspaikassa. Nämä huomautukset on otettu huomioon tässä ehdotuksessa, ja nykyiset säännöt säilytetään tämäntyyppisten palvelujen osalta. Autonvuokraus– ja autoleasingyhtiöt puolsivat vahvasti vastaavanlaisia sääntöjä omille palveluilleen riippumatta siitä, onko asiakas verovelvollinen vai ei. Ne hyväksyivät myös eron pitkäaikaisen leasing–vuokrauksen ja lyhytaikaisen vuokrauksen kohtelussa. Näiden palvelujen verotusperusteista esitettiin erilaisia ajatuksia, mm. tosiasiallinen käyttö– tai hyödyntämispaikka tai auton rekisteröintipaikka. Ehdotuksessa otetaan nämä huomautukset huomioon säätämällä, että lyhytaikaisessa vuokrauksessa suorituspaikka olisi sama sekä yritystenvälisessä kaupassa (B2B) että kuluttajakaupassa (B2C), kun taas kuljetusvälineiden pitkäaikaisessa leasing–vuokrauksessa niin verovelvollisille kuin muille verot olisi kannettava siellä, mihin asiakas on sijoittautunut. Näin otetaan huomioon alan huoli siitä, että yhtiöt siirtyisivät alhaisempaa alv–kantaa soveltaviin jäsenvaltioihin. Ravintola– ja ateriapalveluala kannattivat pääasiassa komission ehdotusta verottaa ravintolapalveluja siellä, missä ne fyysisesti suoritetaan, tai lähtöpaikassa, jos palvelut suoritetaan kuljetusvälineessä. Näiden palvelujen suorituspaikka muutetaan tämän mukaisesti. |

Avoin kuuleminen järjestettiin Internetissä 3.2.–4.4.2005. Komissio sai 71 vastausta. Tuloksia voi tarkastella osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/taxation_customs/common/consultations/tax/index_en.htm. |

Asiantuntijalausunnot |

Ulkoisia asiantuntijoita ei tarvittu. |

Vaikutusten arviointi Välillisen verotuksen alalla yhteiset säännöt palvelujen suorituspaikasta ovat tarpeen kyseisten talouden toimijoiden kaksoisverotuksen tai verottamatta jättämisen välttämiseksi. Tähän päästään parhaiten komission aloitteella, jolloin samalla taataan jäsenvaltioille mahdollisimman suuri joustomahdollisuus. Komission mukaan laadittaessa uutta yhteisön lainsäädäntöä alv–alalla, jolla on suora vaikutus yrityksiin, kuten tälläkin ehdotuksella, on tarpeen kuulla verohallinnon lisäksi myös muita asianomaisia. Uuden ehdotuksen valmistelua varten komissio keskusteli ensin laajoista periaatteista jäsenvaltioiden kanssa komission työryhmässä tammikuussa 2005. Tämän jälkeen järjestettiin julkinen kuuleminen Internetissä. Yritysmaailman kanssa oltiin myös laajasti yhteydessä epävirallisesti osallistumalla asiaa koskeviin kokouksiin ja foorumeihin ja järjestämällä kahdenvälisiä keskusteluja asianomaisten alojen kanssa. Kuulemisen tulokset otettiin mahdollisimman pitkälti huomioon ja esitettiin sitten uudelleen jäsenvaltioille. Tämän tuloksena syntyi ehdotus neuvoston direktiiviksi, jolla pyritään varmistamaan alv–varojen valvonta ja niiden asianmukainen jako verohallintojen välillä sekä samalla vahvistamaan yksikertaiset, yhdenmukaiset ja selkeät kaupan toimijoihin sovellettavat säännöt. |

EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

Tiivistelmä ehdotetuista toimista Tämän ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa joitakin kuudennen alv–direktiivin säännöksiä, jotka koskevat muille kuin verovelvollisille asiakkaille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa. Muutosehdotuksilla pyritään varmistamaan palvelujen verotus kulutuspaikassa ja välttämään yritysten uudelleensijoittautuminen. |

Oikeusperusta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artikla. |

Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta noudatetaan sikäli kuin ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Jäsenvaltiot eivät seuraavista syistä voi yksinään saavuttaa ehdotuksen tavoitteita: |

Palvelujen suoritus voi liittyä useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Tästä syystä yhteiset säännöt arvonlisäverollisten palvelujen suorituspaikasta ovat oleellisen tärkeitä. |

Jos jäsenvaltiot soveltaisivat erillisiä alv–sääntöjä palvelujen suorituspaikkaan, on selvää, että tämä voisi johtaa kaksoisverotukseen tai verottamatta jättämiseen. Tämä olisi erittäin vahingollista jäsenvaltioiden edun ja EU:n liike–elämän kannalta. |

Ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: |

Jos alv–järjestelmän neutraalisuus varmistetaan, kaksoisverotuksen tai verottamatta jättämisen vaara on poistettava. Tähän päästään parhaiten komission ehdotuksella, johon sisältyy säännöt palvelujen suorituspaikan määrittämisestä. |

Näin kaksoisverotusta ja verottamatta jättämistä ei periaatteessa voi tapahtua. |

Yhteisön tasolla tehtävä aloite, jossa luodaan yksi suorituspaikka tietylle palvelulle, on oikea tapa ratkaista tämä ongelma. |

Näin ollen ehdotus noudattaa toissijaisuusperiaatetta. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus noudattaa suhteellisuusperiaatetta seuraavista syistä: |

Kyseessä on ehdotus direktiiviksi, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään. Direktiivejä käytetään yleisesti komission aloitteissa välillisen verotuksen alalla, ja niiden avulla jätetään jäsenvaltioille jonkin verran liikkumavaraa. |

Ehdotuksen päätarkoituksena on varmistaa, että palvelujen suoritusta verotetaan mahdollisimman pitkälle kulutuspaikassa. Ehdotus ei myöskään lisää verohallintojen hallinnollista taakkaa eikä aiheuta suhteetonta hallinnollista taakkaa liike–elämälle, joten se vastaa Lissabonin strategian tavoitteita. |

Säädöstyypin valinta |

Ehdotettu säädös: direktiivi. |

Muut säädöslajit eivät soveltuisi seuraavista syistä: Ehdotuksella muutetaan aiempaa komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi, joten se on muodoltaan direktiivi. Muutettu ehdotus tehdään EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan nojalla, ja siinä otetaan huomioon toissijaisuus– ja suhteellisuusperiaatteet. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

Ehdotuksella ei ole vaikutusta yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIETOJA |

Simulaatio, kokeiluvaihe ja siirtymäaika |

Ehdotuksen yhteydessä on toteutettu tai toteutetaan siirtymäaika. |

Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. |

Ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut PERUSPARAMETRIT Vakiintuneen periaatteen mukaan arvonlisävero on kulutusvero. Palvelujen verotuspaikkaa koskevien sääntöjen muutosten olisi siksi mahdollisimman usein johdettava veron kantamiseen paikassa, jossa palvelu tosiasiallisesti kulutetaan. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa lisävelvoitteisiin, joita voitaisiin pitää suhteettomina, työläinä tai epäkäytännöllisinä. Verovelvollisille henkilöille suoritettavista palveluista poiketen asiakas ei voi vähentää muille kuin verovelvollisille henkilöille (loppuasiakkaat) suoritettavista palveluista kannettavaa arvonlisäveroa. Koska alv, joka ei ole vähennyskelpoinen, on osa jäsenvaltioiden alv–tuloja, on vieläkin tärkeämpää varmistaa, että kulutuspaikalla kannettavien verojen periaatetta noudatetaan niin pitkälle kuin mahdollista. HAVAITUT ONGELMAT JA KOMISSION EHDOTUKSEEN KOM(2003) 822 EHDOTETUT MUUTOKSET Palvelujen suorituspaikkaa koskevan yleissäännön mukaan palvelujen suorituspaikkana on pidettävä paikkaa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, taikka jos tällaista paikkaa ei ole, suorittajan kotipaikkaa tai pysyvää asuinpaikkaa. Tämän lisäksi on olemassa useita poikkeuksia, jotka syrjäyttävät yleissäännön ja joiden nojalla verotuspaikka muuttuu suoritetun palvelun perusteella. Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen osalta poikkeukset koskevat kiinteää omaisuutta, henkilö– ja tavarankuljetuspalveluja, kulttuuri–, taide–, urheilu–, tiede– ja kasvatustoimintaan liittyviä palveluja, irtaimeen aineelliseen omaisuuteen kohdistuvaa työtä ja joissakin tapauksissa aineettomia palveluja, mukaan luettuina tekijänoikeudet, patentit, mainonta, asiantuntijapalvelut (esim. insinöörit, asianajajat jne.), henkilöstön asettamista käytettäväksi, irtaimen aineellisen omaisuuden vuokrausta, televiestintää, radio– ja televisiolähetystoimintaa ja sähköisiä palveluja. Näiden sääntöjen rakenteesta aiheutuu joitakin ongelmia, jotka suurenevat silloin kun muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat palvelut voivat tapahtua etäpalveluina ilman suojatoimenpiteitä. 1. Yleissääntö Yleissääntönä on nyt veron kantaminen palvelun suorittajan sijoittautumispaikassa. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa, että verotuspaikka on tosiasiallinen kulutuspaikka. Tämä pitää erityisesti paikkansa paikallisesti suoritettavien palvelujen osalta. Palvelun suorittajan täytyy siis tuntea vain oman jäsenvaltionsa alv–lainsäädäntö ja –kanta, joten tätä sääntöä on myös helppo soveltaa. Verotus kulutuspaikalla onnistuisi tietenkin parhaiten verottamalla palveluja siellä, missä ne tosiasiallisesti käytetään tai hyödynnetään, mutta kokemus on osoittanut, että monissa tapauksissa on vaikea määrittää, missä palvelut käytetään tai hyödynnetään. Vaikka tämä mahdollisesti onkin puhtaasti alv–teknisestä näkökulmasta sopivin sääntö, joka heijastaa täysin alv:n luonnetta kulutusverona, sitä ei pidetä sopivana yleissäännöksi pääasiassa niiden ongelmien vuoksi, joita liittyy paikan määrittämiseen silloin, kun palvelu käytetään tai hyödynnetään eri lainkäyttöalueilla. Tämä aiheuttaisi myös aiheetonta hallinnollista taakkaa liike–elämälle. Vaihtoehtona on verottaa kaikkia muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavia palveluja asiakkaan sijoittautumispaikassa. Tämä ratkaisu aiheuttaisi kaupan toimijoille kuitenkin myös suhteettoman hallinnollisen taakan, koska niiden olisi aina määritettävä asiakkaan sijoittautumispaikka ja – yhden luukun –mekanismin puuttuessa – rekisteröidyttävä kaikissa jäsenvaltioissa, joissa niillä on muita kuin verovelvollisia asiakkaita, ja kannettava ja maksettava verot kyseisille jäsenvaltioille. Tästä aiheutuisi myös verohallinnoille enemmän hallinnollista taakkaa, eikä näin kuitenkaan saada mitään vastaavaa etua valvonnan laadussa. Tämä ei selvästikään ole Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukaista. Tästä syystä ei ole realistista verottaa kaikkia loppuasiakkaalle suoritettuja palveluja kulutuspaikalla niin kauan kun käytössä ei ole mekanismia, jolla verot voidaan kantaa kulutusjäsenvaltioissa ilman aiheettomia hallinnollisia hankaluuksia. Nämä taakat voidaan välttää säilyttämällä nykyinen sääntö yleissääntönä. Useimmissa tapauksissa säännöllä saavutetaan tavoite verotuksesta kulutuspaikassa ja palvelujen tarjoajien on helppo noudattaa tätä sääntöä soveltamalla yksinkertaisesti omia kansallisia alv–sääntöjänsä, eikä asiakkaan henkilöllisyyttä tarvitse tarkistaa. Tämä kävi ilmi hyvin monista julkisessa kuulemisessa saaduista vastauksista. Näin ollen ehdotuksen mukaan yleissääntönä säilytetään palvelun tarjoajan sijoittautumispaikka. 2. Erityissäännöt Vaikka pääsäännön soveltaminen useimmissa tapauksissa johtaakin verotukseen tosiasiallisessa kulutuspaikassa, joillakin aloilla tarvitaan kuitenkin erityissääntöjä. Nämä ovat aloja, joilla nykyisten sääntöjen noudattamisen jatkaminen aiheuttaisi käytännön ongelmia liike–elämälle, jos ehdotettu B2B–palvelujen kohtelu otettaisiin käyttöön ilman vastaavaa muutosta B2C–palveluihin, tai joilla nykyiset säännöt voisivat olla riittämättömiä taikka epäkäytännöllisiä tai joilla nykyiset säännöt eivät taloudellisesti merkittävissä tapauksissa johda verotukseen kulutuspaikassa. Toisilla aloilla taas taakkaan, yksinkertaisuuteen ja kulutuspaikassa kannettavan veron periaatteen noudattamiseen liittyvistä syistä on päädytty pitämään parempana nykyisten erityissääntöjen säilyttämistä. Seuraavassa esitetään tapaukset, joissa pidetään tärkeänä joidenkin poikkeusten myöntämistä yleissääntöön sekä hallinnollisista että poliittisista syistä: 2.1. Kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut (nykyinen 9 artiklan 2 kohdan a alakohta) Ensimmäisen poikkeuksen olisi oltava kiinteään omaisuuteen liittyviä palveluja koskevan nykyisen säännön säilyttäminen. Nykyistä sääntöä on kohtuullisen helppo soveltaa, ja sen perusteella vero kannetaan pääsääntöisesti palvelun kulutuspaikassa. Lisäksi tällä alalla sovelletaan usein verovapautuksia, jotka puolestaan vaikuttavat vähennysoikeuteen. Koska komissio on jo B2B–ehdotuksessaan ehdottanut tämän poikkeuksen säilyttämistä sekä verovelvollisille että muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen osalta, muita muutoksia ei tarvita. 2.2. Kuljetuspalvelut (nykyinen 9 artiklan 2 kohdan b alakohta) Henkilökuljetuspalveluja koskee nykyään poikkeus, jonka mukaan vero kannetaan suhteessa kuljetusmatkan pituuteen. Tämän säännön soveltaminen sisämarkkinoilla, joilla ei ole verorajoja, on epäkäytännöllistä ja vaikeaa. Säännön mukaan linja–autoyhtiö, joka kuljettaa matkailijoita Pariisista Amsterdamiin, joutuu soveltamaan Ranskan, Belgian ja Alankomaiden alv:tä matkan eri osiin ja maksamaan vastaavan alv–määrän kunkin jäsenvaltion veroviranomaiselle. Käytännössä sääntö on hyvin hankala ja toimijoiden on erittäin vaikea soveltaa sitä. Koska asiaa oli erittäin vaikea tarkastella ainoastaan verovelvollisten henkilöiden kannalta ottamatta huomioon tämäntyyppisiä muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavia palveluja, sitä ei käsitelty alkuperäisessä B2B–ehdotuksessa. Sen sijaan sitä päätettiin käsitellä myöhemmin B2C–ehdotuksessa. Mahdollisuutta verottaa henkilökuljetuspalveluja lähtöpaikassa kuljetusvälineestä riippumatta on pohdittu. Tämä olisi yhdenmukaista aiempien toimien kanssa ja sopisi yhteen aiemman ehdotuksen kanssa, mutta se ei saisi muuttaa henkilökuljetuspalveluihin eri jäsenvaltioissa nykyisin sovellettavia verokantoja ja poikkeuksia. Mutta tällainen sääntö ei silti välttämättä ratkaisisi ongelma, kuten edellisistä pohdinnoista on käynyt ilmi. Se saattaisi sen sijaan aiheuttaa muita ongelmia, koska se voisi mahdollistaa veronkierron kuljetuspalvelujen uudelleensijoittamisen avulla. Kuulemisessa saatujen vastausten perusteella pelkkä suorituspaikkaa koskevien sääntöjen muuttaminen ei ratkaise alalla esiintyviä ongelmia. Tästä syystä, vaikka nykyisiin sääntöihin liittyykin ongelmia, moni haluaisi silti säilyttää ne siihen asti, että komissio tekee ehdotuksen, jossa ei ainoastaan puututa henkilökuljetuspalvelujen suorituspaikkaan vaan poistetaan myös alv–kannoista ja jäsenvaltioiden alalla soveltamista poikkeuksista johtuvat nykyiset kilpailun vääristymät eri kuljetusvälineiden välillä. Yritykset, joiden nyt on kannettava alv henkilökuljetuspalveluista, eivät olleet vakuuttuneita siitä, että verotus lähtöpaikalla vähentäisi ongelmia. Nykyisellä säännöllä, jonka mukaan henkilökuljetuspalvelujen verotusperusta on kuljettu matka, varmistetaan veron päätyminen kulutusjäsenvaltiolle. Jos sääntö muutetaan niin, että vero kannetaan lähtöpaikassa – mikä on ainoa komission tutkimuksissa todettu toimiva vaihtoehto – verotus kulutuspaikassa olisi vähäisempää. Lisäksi taakkaa, joka aiheutuu hinnan laskemisesta kussakin jäsenvaltiossa kuljetun matkan pituuden mukaan, vähennettäisiin yhden luukun –mekanismilla. Näin ollen komissio ehdottaa, että nykyinen sääntö säilytetään sellaisenaan. Alkuperäisen ehdotuksen tekstiä on jonkin verran muokattu tämän tekstin mukaiseksi. 2.3. Tavaroiden yhteisökuljetuspalvelu (nykyinen 28 b artiklan C kohdan 2 alakohta) Nykyisen säännön mukaan henkilöille, joilla ei ole alv–tunnusta, suoritettavien yhteisökuljetusten suorituspaikka on lähtöpaikka. Tämä tarkoittaa sitä, että muun kuin verovelvollisen henkilön rajat ylittävän muuton hoitava muuttoliike joutuu kantamaan alv:n siinä jäsenvaltiossa, josta kuljetus alkaa. Tällaiset liikkeet ovat siis velvollisia maksamaan alv:n kaikissa jäsenvaltioissa, joista ne hoitavat muuttoja. Vaikka tätä pidetään kyseisille toimijoille varsin työläänä, yleissäännön tai matkan pituuteen perustuvan verotuksen käyttö ei myöskään sovellu. Huolena on, että tällaisten palvelujen verotus palvelun suorittajan sijoittautumispaikassa voisi johtaa siihen, että suorittajat sijoittautuvat uudelleen halvemman alv:n jäsenvaltioon tai jopa EU:n ulkopuolelle. Useat julkisiin kuulemisiin osallistuneet olivat tästä huolissaan. Tämän perusteella pidettiin parempana säilyttää tämä poikkeus, johon toimijat ovat nyt tottuneita. Suurin hankaluus tässä säännössä on se, että muuttoliikkeet ovat velvoitettuja maksamaan alv:n jokaisessa jäsenvaltiossa, josta ne aloittavat muuttoja. Tämä voitaisiin kuitenkin pitkälti ratkaista yhden luukun –mekanismilla, jolloin liikkeet voisivat keskittää nämä velvoitteensa yhteen paikkaan. 2.4. Ravintola– ja ateriapalvelut (nykyinen 9 artiklan 1 kohta) Ravintolapalveluihin kuuluu erilaisia piirteitä ja toimintoja, joista ruoan tarjoaminen on vain yksi ja jotka ovat hyvin palvelukeskeisiä. Tällaisia palveluja – jotka ovat luonteeltansa aineellisia ja tarkoitettu välittömään kulutukseen selkeästi tunnistettavassa paikassa – olisi poikkeuksellisesti verotettava siellä, missä palvelu fyysisesti suoritetaan. Tämä on usein sama kuin palvelun suorittajan sijoittautumispaikka, joka nykyään toimii määrittävänä perusteena tällaisten palvelujen verotuksessa, muttei kuitenkaan aina, erityisesti ateriapalvelujen osalta. Silloin kun tilanne ei ole tämä, sääntö, jonka mukaan suorituspaikka on paikka, jossa palvelu fyysisesti suoritetaan, heijastaa parhaiten sitä, missä nämä palvelut tosiasiallisesti kulutetaan. Säännöllä myöskin turvataan tasavertaiset toimintaedellytykset näiden palvelujen tarjoajille. Tähän tulokseen pääsemiseksi ehdotukseen lisätään 9 f artiklan 1 kohtaan d alakohta. Tätä sääntöä ei kuitenkaan pitäisi soveltaa ravintola– tai ateriapalveluihin laivoissa, ilma–aluksissa tai junissa henkilökuljetuspalvelun aikana, koska palvelun fyysinen suorituspaikka olisi hyvin vaikea määrittää. Sen sijaan tällaisia palveluja olisi aluksella tehtävien tavarahankintojen tapaan verotettava henkilökuljetuspalvelun lähtöpaikassa. Tästä syystä ehdotetaan, että 9 d artiklan 1 kohtaan lisätään toinen kohta, jonka mukaan verovelvollisille asiakkaille laivoilla, ilma–aluksilla tai junissa henkilökuljetuspalvelujen aikana tarjottavien ravintola– ja ateriapalvelujen suorituspaikka on kyseisen henkilökuljetuspalvelun lähtöpaikka. Vastaava säännös lisätään 2 kohdaksi 9 f artiklaan, joka koskee tällaisten palvelujen suorittamista muille kuin verovelvollisille asiakkaille. 2.5. Kuljetusvälineen vuokraus (nykyinen 9 artiklan 1 kohta) Yksinkertaisuuden vuoksi ja yleissääntöä noudattaen kuljetusvälineiden vuokrauksessa palvelun suorituspaikkana on pidettävä paikkaa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka, eikä suinkaan paikkaa, jossa vuokrattua kuljetusvälinettä käytetään. Koska kuljetusvälineillä voidaan helposti ylittää rajat, säännöllä ei asianmukaisesti varmisteta, että alv päätyy kulutusjäsenvaltiolle. Tämän asian ratkaisusta on tarpeen säätää erikseen. Koska kuljetusvälineen käyttöpaikka on vaikea, jollei mahdoton määrittää, on tarpeen ottaa käyttöön käytännöllinen sääntö alv:n kantamisessa. B2B–ehdotuksessa asia ratkaistiin siirtämällä verotuspaikka pitkäaikaisessa kuljetusvälineen leasing–vuokrauksessa paikkaan, johon asiakas on yleissäännön mukaan sijoittautunut. Lyhytaikaisessa vuokrauksessa suorituspaikka olisi B2B–ehdotuksen mukaan paikka, johon palvelun suorittaja on sijoittautunut edellyttäen, että kuljetusvälinettä käytetään samassa jäsenvaltiossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vero kannetaan siellä, missä verovelvollinen asiakas ottaa kuljetusvälineen haltuunsa, ellei palvelun suorittaja ole sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Ei ole suotavaa, että säännöt kuljetusvälineen vuokraamisessa verovelvolliselle tai muulle kuin verovelvolliselle asiakkaalle olisivat erilaiset. Julkisessa kuulemisessa saatujen vastausten perusteella on selvää, että tämä aiheuttaisi suurta huolta kyseisillä aloilla. Johdonmukaisuuden vuoksi olisi loogista mukauttaa B2C–säännöt vastaamaan ehdotettua B2B–kohtelua. Lyhytaikaisen vuokrauksen osalta vältettäisiin näin se, että vuokrausyhtiön pitää tarkistaa, onko asiakas yksityishenkilö vai verovelvollinen henkilö. Yhtiö voisi yksinkertaisesti kantaa alv:n siinä jäsenvaltiossa, jossa henkilö ottaa kuljetusvälineen haltuunsa käyttääkseen sitä siellä lyhyen ajan. B2B–palvelujen alalla esiin otetut huolet pitkäaikaisen leasing–vuokrauksen osalta koskevat myös B2C–palveluja. Nykyisen säännön mukaan vero kannetaan siellä, mihin palvelun suorittaja on sijoittautunut, mikä johtaa siihen, että autonvuokrausyhtiöt sijoittautuvat uudelleen jäsenvaltioihin, joissa sovelletaan autonvuokraukseen alhaisempaa arvonlisäveroa tai joissa yritysasiakkaille myönnetään paremmat vähennysoikeudet. Tästä syystä on tarpeen ottaa käyttöön säännöt, joilla varmistetaan, että alv maksetaan kulutusjäsenvaltiossa. Käytännön syistä kulutuspaikkana pidetään paikkaa, johon asiakas on sijoittautunut. Jos asiakas on muu kuin verovelvollinen henkilö, verosta vastaa palvelun suorittaja. Suurin hankaluus palvelun suorittajille tässä säännössä on se, että ne ovat velvoitettuja maksamaan alv:n jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa niillä on muita kuin verovelvollisia asiakkaita. Tämä voitaisiin kuitenkin pääasiassa ratkaista yhden luukun –mekanismilla, jolloin yhtiöt voisivat keskittää nämä velvoitteensa yhteen paikkaan. Tästä syystä ehdotetaan, että 9 f artiklaan lisätään uusi 3 kohta, jossa säädetään, että suorituspaikka pitkäaikaisessa leasing–vuokrauksessa muille kuin verovelvollisille asiakkaille on paikka, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa on asiakkaan kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka. Lyhytaikaisessa vuokrauksessa suorituspaikka on paikka, jossa kuljetusväline tosiasiallisesti luovutetaan muun kuin verovelvollisen henkilön käyttöön. Kohta sisältää myös pitkäaikaisen leasing–vuokrauksen määritelmän. 2.6. Näyttelyt, messut, kulttuuritapahtumat, irtaimen aineellisen omaisuuden arviointi ja irtaimeen aineellisen omaisuuteen kohdistuva työ (nykyinen 9 artiklan 2 kohdan c alakohta) Nykyisen säännön mukaan verotuspaikka kulttuuri–, taide–, urheilu–, viihdetapahtumien ja vastaavien palvelujen osalta on paikka, joissa palvelut fyysisesti suoritetaan. Sama pätee myös irtaimen aineellisen omaisuuden arviointiin ja irtaimeen aineelliseen omaisuuteen kohdistuvaan työhön. Yleisesti hyväksytään, että sääntö johtaa verotukseen siellä, missä kulutus tapahtuu. Nykyisen säännön muuttaminen saattaisi aiheuttaa lisäongelmia (esim. kaupan toimijoiden uudelleensijoittautumista) ja olisi varmasti askel pois kulutuspaikassa kannettavien verojen periaatteen noudattamisesta. Palvelun suorittajien hallinnollista taakkaa voitaisiin vähentää ehdotetulla yhden luukun –mekanismilla. Vaikkei nykyistä sääntöä olekaan syytä muuttaa, on varmistettava, että säännön soveltamisalaan kuuluu ainoastaan ihmisen läsnäoloa vaativia palveluja. Muuten toimijat, jotka voivat suorittaa palvelun ilman ihmisen läsnäoloa, pääasiassa etäkoulutuksella tai –opetuksella, voisivat sijoittautua uudelleen jäsenvaltioihin, joissa näihin palveluihin sovelletaan alhaisempaa arvonlisäveroa, erityisesti silloin, kun palvelut suoritetaan asiakkaille, joilla ei ole oikeutta vähentää alv:a. Tästä syystä näitä palveluja olisi verotettava paikassa, johon asiakas on sijoittautunut, samoin kuin muita palveluja, jotka voidaan suorittaa etäpalveluina. Tavoitteen saavuttamiseksi 9 f artiklan 1 kohdan c alakohtaa muutetaan niin, että ilman palvelun tarjoajan fyysistä läsnäoloa suoritettava opetus jää sen soveltamisalan ulkopuolelle. 2.7. Palvelut, jotka voidaan suorittaa etäpalveluna (nykyinen 9 artiklan 1 kohta) Sähköiset palvelut, televiestintäpalvelut sekä radio– ja televisiolähetyspalvelut ja etäopetus voidaan tarjota ja niitä tarjotaan muille kuin verovelvollisille henkilöille etäpalveluna. Myös rahoituspalveluja tarjotaan yhä enemmän etäpalveluna. Kun palvelut suoritetaan verovelvollisille henkilöille, niitä verotetaan asiakkaan jäsenvaltiossa. Tämä sääntö säilytettiin uudessa B2B–ehdotuksessa. Kun palvelut suoritetaan muille kuin verovelvollisille henkilöille, niitä verotetaan palvelun suorittajan sijoittautumispaikassa. Koska näitä palveluja on helppo tarjota, on olemassa hyvin todellinen riski siitä, että alv–kanta vaikuttaisi suorittajan liiketoimien sijoittautumispäätökseen, varsinkin silloin kun asiakkaat kantavat koko alv–taakan. On olemassa kokeellista näyttöä siitä, että sähköisten palvelujen sääntöjen uusimisen jälkeen näiden palvelujen suorittajat, jotka ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle, ovat perustaneet kiinteitä toimipaikkoja jäsenvaltioihin, joissa alv on alhaisempi kuin paikassa, josta ne suorittavat palveluja asiakkailleen kaikkialla EU:ssa. EU:n yritykset ovat vastaavasti muuttaneet sijoittautumispaikkojaan hyötyäkseen tästä kilpailuedusta. Näin olen yleistä periaatetta kulutuspaikalla kannettavasta verosta ei enää noudateta, eikä myöskään tasavertaisten kaupan toimintaedellytysten periaatetta. Tästä ollaan huolissaan monessa jäsenvaltiossa, mikä on tuotu ilmi monissa yhteyksissä ja viimeksi neuvoston keskustellessa B2B–ehdotuksesta. Tämäntyyppisten muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen verotuspaikka olisi muutettava suorittajan sijoittautumispaikasta paikkaan, johon palvelun vastaanottava asiakas on sijoittautunut. Poikkeusta ei kuitenkaan tässä vaiheessa sovelleta rahoituspalveluihin, joista suurin osa on nykyisin verottomia. Näiden palvelujen kohtelua olisi sen sijaan käsiteltävä rahoituspalvelujen verotusta koskevassa yleisehdotuksessa. Tämän säännön mukaan palvelun suorittajan olisi kannettava alv jäsenvaltioissa, joihin asiakkaat ovat sijoittautuneet tai joissa niiden kotipaikka sijaitsee, soveltaen kunkin jäsenvaltion omaa alv–kantaa. Tästä syystä suurin osa tämäntyyppistä toimintaa harjoittavien yritysten reaktioista oli julkisessa kuulemisessa erittäin kielteisiä. Tämä todellakin lisää näiden kaupan toimijoiden hallinnollista taakkaa, mutta suuri osa sen mahdollisesti aiheuttamista harmeista voitaisiin poistaa niin, että kyseiset toimijat siirtyisivät yhden luukun –mekanismiin, jolloin kaikki velvoitteet voitaisiin hoitaa yhdessä paikassa sähköisesti. Tämän vuoksi komissio uskoo vahvasti, että ehdotuksen yksinkertaistava vaikutus saadaan täysin aikaan vain liittämällä siihen yhden luukun –mekanismi. Ilman tätä yksinkertaistamista muutetuista säännöistä aiheutuisi suhteeton hallinnollinen taakka liike–elämälle ja ne olisivat selvästi Lissabonin strategian vastaisia. Sääntöä sovellettaisiin kaikkiin palvelun suorittajiin riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet EU:iin vai sen ulkopuolelle. Näin EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden palvelun suorittajien kohtelu olisi sama kuin EU:iin sijoittautuneiden suorittajien kohtelu, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, joihin kuuluu myös velvoite maksaa alv kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa ne ovat velvoitettuja maksamaan alv:n. Nyt voimassa on väliaikainen erityissääntö, jonka mukaan EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden palvelun suorittajien tarjotessa sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille asiakkaille EU:ssa verot kannetaan siellä, mihin asiakas on sijoittautunut. EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet sähköisten palvelujen tarjoajat ovat noudattaneet hyvin tätä sääntöä yhdessä direktiivin 26 c artiklassa säädetyn erityisjärjestelmän kanssa. Vaikka veronkanto on ensisijaisesti jäsenvaltioiden asia, ne toimittivat komissiolle direktiivin 2002/38/EY toimivuutta koskeneen tutkimuksen osana tietoja, joista käy ilmi, että 30. kesäkuuta 2004 sijoittumattomia verovelvollisia, jotka hyödynsivät yksinkertaistettua järjestelmää, oli vakituisesti rekisteröitynä 617. Sijoittumattomat verovelvolliset olivat 30. kesäkuuta 2004 mennessä maksaneet vuoden aikana arvonlisäveroa yhteensä 90 315 000 euroa. Komissio järjesti kesäkuussa 2004 lisäksi Fiscalis–ohjelman osana seminaarin, jossa keskusteltiin direktiivin täytäntöönpanosta käytännössä. Jäsenvaltiot pitivät direktiiviä hyödyllisenä ja olivat tyytyväisiä sen soveltamiseen. Tästä syystä ehdotetuissa säännöissä 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan väliaikaisesta poikkeussäännöstä tehdään pysyvä. Direktiivin 26 c artiklaan liittyvää osaa käsitellään parhaillaan ehdotetun yhden luukun –mekanismin yhteydessä. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotuksessa poistetaan tarpeettomaksi käyvä 9 g artikla ja sisällytetään direktiiviin uusi 9 g artikla. Toiseksi ehdotetaan, että 9 g artiklan ensimmäisen kohdan teksti korvattaisiin niin, että se kattaa palvelut, jotka voidaan suorittaa etäpalveluna muille kuin verovelvollisille henkilöille. Uuden 1 kohdan mukaan seuraavista palveluista kannettaisiin vero siellä, mihin muu kuin verovelvollinen asiakas on sijoittautunut: sähköiset palvelut, televiestintäpalvelut, radio– ja televisiolähetyspalvelut sekä etäopetus silloin, kun palvelun suorittaja ei ole fyysisesti läsnä. Komission mielestä on parempi keskittyä näihin palveluihin, joissa on selkeä kilpailun vääristymisen tai kaupan uudelleensijoittamisen riski, sen sijaan että otettaisiin käyttöön yleinen kuvaus kaikista palveluista, jotka voidaan suorittaa etäpalveluna. Lopuksi komissio ehdottaa, että nämä säännöt tulisivat voimaan viimeistään 1. heinäkuuta 2006, jotta kaupan toimijat voisivat edelleen soveltaa nykyisiä sääntöjä, joissa määritetään muille kuin verovelvollisille asiakkaille sähköisesti suoritettavien palvelujen verotuspaikka. 2.8. Välikäsien suorittamat palvelut (nykyinen 28 c artiklan E kohdan 3 alakohta) Kun välikädet suorittavat palveluja alv–rekisteröimättömille loppukuluttajille, palveluista kannetaan vero paikassa, jossa pääliiketoimesta, johon palvelut liittyvät (tavaroiden tai palvelujen toimittaminen taikka yhteisön sisällä tapahtuva hankinta), kannetaan vero. Koska tätä sääntöä ei aina ole helppo soveltaa, pohdittiin mahdollisuutta välikäsien suorittamien palvelujen verottamiseen välikäsien sijoittautumispaikassa. Tällainen muutos on kuitenkin jonkin verran ongelmallinen, koska yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden välikäsien suorittamissa palveluissa vältettäisiin verotus, vaikka palvelut liittyisivät EU:ssa tapahtuviin toimintoihin. Tästä johtuvaa kilpailun vääristymistä voisi vielä pahentaa suorittajien uudelleensijoittautuminen, myös EU:n sisällä, alhaisemman alv–kannan jäsenvaltioihin. Vaara on erityisen suuri tämäntyyppisissä palveluissa, koska niihin tarvitaan vain vähän mm. välineistöä ja toimistotilaa. Suuri osa julkiseen kuulemiseen osallistuneista aloista oli selvästi yhtä mieltä tästä asiasta, erityisesti liikenneala, matkanjärjestäjät ja matkatoimistot. Näiden kommenttien ja sen tosiasian perusteella, että säännön noudattamiseen ja veroista johtuvaan vääristymiseen liittyvät haitat ovat selvästi suuremmat kuin edut, jotka saataisiin muuttamalla järjestelmää, joka ei ole täydellinen mutta jonka kaupan toimijat ovat onnistuneet saamaan toimivaksi vuosien aikana, komissio ehdottaa, että välikäsien muille kuin verovelvollisille asiakkaille suorittamien palvelujen suorituspaikka säilyy entisellään. Nykyiset säännöt pitäisi kuitenkin selkeyden vuoksi yhdistää yhteen säännökseen. Tätä varten 9 i artikla, josta tulee nyt 9 h artikla, on muutettava niin, että näiden palvelujen suorituspaikaksi mainitaan selkeästi paikka, jossa pääliiketoimi tapahtuu. Poikkeukset, joista säädetään 9 i artiklan alkuperäisessä tekstissä, poistetaan, jotta sääntö kattaa kaikki välikäsien muille kuin verovelvollisille asiakkaille suorittamat palvelut. 2.9. EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet palvelun suorittajat ja vastaanottajat (nykyinen 9 artiklan 2 kohdan e ja f alakohta) Kun nykyisen 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan soveltamisalaan kuuluvat palvelut suoritetaan asiakkaille, jotka eivät ole sijoittautuneet yhteisöön, suorituksen katsotaan nykyisin tapahtuvan yhteisön ulkopuolella. Tilanne olisi säilytettävä ennallaan. Kun sähköisen kaupan tai televiestintä ja –lähetyspalvelujen suorittaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, suorittaja voi nykyisen säännön mukaan joutua kantamaan alv:n jäsenvaltiossa, johon muu kuin verovelvollinen asiakas on sijoittautunut, tai jäsenvaltiossa, jossa palvelu tosiasiallisesti käytetään ja hyödynnetään. Nämä säännökset otettiin mukaan, jotta varmistetaan palvelun suorittajien reilu kilpailu suoritettaessa palveluja muille kuin verovelvollisille asiakkaille EU:ssa riippumatta siitä, ovatko suorittajat sijoittautuneet EU:n alueelle vai sen ulkopuolelle. Kyseiset säännöt säilytetään ja sisällytetään tarkistettuun 9 h artiklaan, josta tulee 9 g artikla. Koska säännökset sisältyvät nyt 9 g ja 9 h artiklaan, ehdotuksessa muutetaan 9 j artikla, josta tulee nyt 9 i artikla, poistamalla viittaukset h, j, k ja l kohtaan. 2.10. Veronkierron välttämissääntö (nykyinen 9 artiklan 3 kohta) Nykyisen säännön turvin jäsenvaltio voi syrjäyttää suorituspaikkaa koskevan säännön, jos se on tarpeen kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen tai kilpailun vääristymisen välttämiseksi. Tätä sääntöä voidaan soveltaa vain rajoitetusti nykyisen 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan soveltamisalaan kuuluviin suorituksiin. B2B–ehdotuksessa jo kuitenkin ehdotetaan, että näitä sääntöjä sovellettaisiin kaikkiin suorituspaikkaa koskeviin säännöksiin sekä verovelvollisten että muiden kuin verovelvollisten henkilöiden osalta. Lisämuutoksia ei sen vuoksi tarvita. 2.11. Alv–tietojen vaihtaminen tiedonvaihtojärjestelmän (VIES) avulla Alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio ehdotti, että verovelvollisten olisi sisällytettävä palvelut yhteenvetoilmoitukseensa, jotta tiedot voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden kesken VIES–tiedonvaihtojärjestelmän avulla 1. tammikuuta 2008 alkaen. Kun ehdotus tehtiin, komissio oli juuri aloittamassa toteutettavuustutkimuksen VIES–järjestelmän parantamisesta. Tutkimus on nyt valmis, ja sen mukaan on teknisesti mahdollista sisällyttää tietojen vaihto palveluista nykyiseen VIES–järjestelmään. Näin ollen verovelvollisten raportointivelvoite alkaa samasta päivästä kun ehdotetut muutokset tulevat voimaan, eli 1. kesäkuuta 2006, ja viittaus päivämäärään 1. tammikuuta 2008 poistetaan. 2.12. Ehdotukseen tehdyt tekniset muutokset Ehdotukseen on tehtävä joitakin teknisiä muutoksia säännösten muotoilun ja tällä ehdotuksella muutettuihin artikloihin tehtävien ristiinviittausten selkiyttämiseksi. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa 9 d artiklan kohdat numeroidaan ja artiklaan lisätään uusi 2 kohta. Lisäksi nyt 3 kohdassa olevaan pitkäaikaisen leasing–vuokrauksen määritelmään lisätään ristiinviittaus 1 kohtaan. Ilmaisu “ja välikäsien suorittamat palvelut” poistetaan 9 e artiklan 1 kohdasta, koska nämä palvelut kuuluvat nyt uuden 9 h artiklan soveltamisalaan. Direktiivin 9 g artikla poistetaan ja entiset 9 h, 9 i, 9 j ja 9 k artiklat numeroidaan uudelleen vastaavasti. Koska 9 g artiklan ensimmäinen kohta korvataan uudella 1 kohdalla, 2 kohdassa oleva viittaus muutetaan seuraavasti: “1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa”. Alkuperäisen ehdotuksen 1 artiklan 3 kohdassa, jolla muutetaan 12 artiklan 3 kohdan a alakohta, ristiinviittaus 9 j artiklan k alakohtaan korvataan nyt viittauksella uuden 9 g artiklan 1 kohdan a alakohtaan. Ehdotuksen 1 artiklan 4 kohdan b alakohdassa 28 g artiklassa vahvistetun version mukainen 21 artikla, johon lisätään uusi 5 kohta, muutetaan siten, että viittaus tähän uuden kohdan numeroon on selkeä. Vastaavasti 28 h artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna B2B–ehdotuksen 1 artiklan 5 kohdassa, vahvistetun version mukaiseen 22 artiklan 6 kohdan b alakohdan ensimmäiseen alakohtaan lisätään viittaus b alakohtaan. Sen sijaan 28 g artiklassa vahvistetun version mukaiseen 22 artiklan 6 kohdan b alakohtaan 1 artiklan 5 kohdan c alakohdassa alun perin lisätty kuudes alakohta poistetaan. |

1. 2003/0329 (CNS)

Muutettu ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

ottaa huomioon Euroopan talous– ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

sekä katsoo seuraavaa:

2. Sisämarkkinoiden toteutuminen, globalisaatio, sääntelyn vapauttaminen ja teknologian kehittyminen ovat yhdessä aiheuttaneet huomattavia muutoksia palvelukaupan määrissä ja rakenteessa. Yhä useampi palvelu voidaan suorittaa etäpalveluna. Tämän huomioimiseksi on vuosien varrella toteutettu toimia asteittain, ja monia erikseen määriteltyjä palveluja itse asiassa verotetaan määräpaikkaperiaatteen mukaisesti.

3. Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY[4] muuttamista palvelujen suorituspaikan osalta yhteisen alv–järjestelmän[5] nykyaikaistamista ja yksinkertaistamista koskevan komission strategian mukaisesti.

4. Kaikkien palvelujen suoritusten verotuspaikan olisi periaatteessa oltava paikka, jossa ne tosiasiasiallisesti kulutetaan. Vaikka palvelujen suorituspaikkaa koskevaa yleissääntöä muutettaisiin tällä tavalla, olisi kuitenkin edelleen tarpeen hallinnollisista ja poliittisista syistä olisi kuitenkin edelleen tarpeen soveltaa tiettyjä poikkeuksia tästä yleissäännöstä.

5. Verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevan yleissäännön olisi perustuttava paikkaan, johon asiakas on sijoittautunut eikä paikkaan, johon suorittaja on sijoittautunut.

6. Kun palveluja suoritetaan muille kuin verovelvollisille henkilöille, palvelujen suorituspaikan olisi yleissäännön mukaisesti oltava edelleen paikka, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka.

7. Tietyissä tilanteissa sekä verovelvollisille että muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevia yleissääntöjä ei sovelleta vaan niiden sijaan sovelletaan erityisiä poikkeuksia. Näiden poikkeusten olisi pääsääntöisesti noudatettava olemassa olevia perusteita ja periaatetta, jonka mukaan verotus tapahtuu kulutuspaikassa, samalla kuitenkaan aiheuttamatta kohtuutonta hallinnollista taakkaa tietyille talouden toimijoille.

8. Kun verovelvollinen vastaanottaa palveluja henkilöltä, joka ei ole sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttö olisi pakollista, mikä tarkoittaa sitä, että verovelvollisen olisi laskettava hankkimalleen palvelulle itse asianmukainen tilitettävä arvonlisäveron määrä.

9. Verovelvollisen eri toimipaikkojen välillä suoritetut palvelut ovat yleensä direktiivin 77/388/ETY soveltamisalan ulkopuolella. Oikeusvarmuuden lisäämiseksi olisi järkevää vahvistaa tämä näkemys lainsäädännössä.

10. Direktiivi 77/388/ETY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/388/ETY seuraavasti:

1) Lisätään 6 artiklaan 6 kohta seuraavasti:

“6. Jos oikeussubjektilla on useampi kuin yksi kiinteä toimipaikka, toimipaikkojen välillä suoritettuja palveluja ei pidetä suorituksina.”.

2) Korvataan 9 artikla seuraavasti:

“9 artikla

Yleissääntö

1. Verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa asiakkaalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, johon palvelu suoritetaan.

Jos paikkaa, jossa verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, ei voida määrittää, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa verovelvollisella on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

2. Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan.

3. Kun henkilö on verovelvollinen, joka harjoittaa myös toimintaa tai suorittaa liiketoimia, joita ei pidetä tavaroiden tai palvelujen verollisina suorituksina, kyseistä henkilöä on 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa pidettävä verovelvollisena kaikkien kyseiselle henkilölle suoritettujen palvelujen osalta paitsi, jos palvelut on tarkoitettu kyseisen henkilön tai kyseisen henkilön henkilöstön omaan yksityiseen käyttöön.

9 a artikla

Kiinteä omaisuus

Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee; tällaisiin palveluihin luetaan myös kiinteistönvälitys– ja asiantuntijapalvelut, hotelli– ja vastaavat majoituspalvelut, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuksien myöntäminen sekä rakennustoiminnan valmistelu– ja koordinointipalvelut kuten arkkitehtien ja paikalla valvontaa suorittavien yritysten palvelut.

9 b artikla

Henkilökuljetukset

Henkilökuljetuspalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, suhteessa kuljettuun matkaan, tapahtuu.

9 c artikla

Kulttuuri–, taide–, urheilu–, viihde– ja vastaava toiminta

Kulttuuri–, taide–, urheilu–, viihde– ja vastaavaan toimintaan liittyvien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset palvelut suoritetaan fyysisesti; näihin palveluihin luetaan myös tällaisen toiminnan järjestäjän harjoittama toiminta ja tapauksen mukaan tällaisen toiminnan liitännäiset palvelut.

9 d artikla

Verovelvollisille henkilöille suoritettavat erityiset palvelut

1. Verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen, lukuun ottamatta irtaimen aineellisen omaisuuden pitkäaikaista vuokrausta tai leasing–vuokrausta taikka irtaimeen aineelliseen omaisuuteen kohdistuvaa työtä, suorituspaikka on paikka, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, taikka kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) palvelut suoritetaan jäsenvaltiossa, johon suorittaja on sijoittautunut tai jossa suorittajalla on kiinteä toimipaikka, kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka;

b) palveluja suoritettaessa sekä palvelun suorittajan tai hyödykkeen, jolla palvelu suoritetaan, että asiakkaan on oltava fyysisesti läsnä;

c) palvelut suoritetaan suoraan luonnolliselle henkilölle välittömästi kulutettaviksi.

2. Verovelvollisille henkilöille laivoilla, ilma–aluksilla tai junissa henkilökuljetuspalvelujen aikana tarjottavien ravintola– ja ateriapalvelujen suorituspaikka on kyseisen kuljetuspalvelun lähtöpaikka.

3. “Pitkäaikaisella vuokrauksella tai leasing–vuokrauksella” tarkoitetaan 1 kohtaa sovellettaessa sopimuksella säänneltyä järjestelyä, jolla irtain aineellinen omaisuus luovutetaan jatkuvaan hallintaan tai käyttöön yli 30 päiväksi.

9 e artikla

Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat tavarankuljetukset

1. Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien tavarankuljetuspalvelujen, mukaan luettuina yhteisön sisäiset kuljetukset ja välikäsien suorittamat palvelut, suorituspaikka on lähtöpaikka.

2. Jäsenvaltiot voivat olla verottamatta yhteisön sisäisten tavarankuljetusten sitä osaa, joka tapahtuu yhteisön alueen ulkopuolisilla vesialueilla.

3. “Yhteisön sisäisillä tavarankuljetuksilla” tarkoitetaan tavarankuljetuksia, joissa lähtö– ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella.

4. Sellaisia tavarankuljetuksia, joissa lähtö– ja saapumispaikka sijaitsevat saman jäsenvaltion alueella, pidetään yhteisön sisäisinä tavarankuljetuksina, jos kuljetus liittyy suoraan sellaiseen tavarankuljetukseen, jossa lähtö– ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella.

5. “Lähtöpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, jossa tavarankuljetus tosiasiallisesti alkaa, ottamatta huomioon tavaroiden sijaintipaikkaan saapumiseksi kuljettua matkaa, ja “saapumispaikalla” tarkoitetaan paikkaa, jossa tavarankuljetus tosiasiallisesti päättyy.

9 f artikla

Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat erityiset palvelut

1. Seuraavien muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset palvelut suoritetaan fyysisesti:

a) kuljetuksen liitännäiset toiminnot kuten lastaus, lastin purku ja käsittely sekä vastaavat toiminnot, jotka suoritetaan muiden henkilöiden nimissä ja puolesta;

b) irtaimen aineellisen omaisuuden arviointi ja irtaimeen aineelliseen omaisuuteen kohdistuva työ;

c) tiede– ja kasvatustoimintaan liittyvät palvelut, ei kuitenkaan 9 g artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut opetuspalvelut, mukaan luettuina tällaisen toiminnan järjestäjien toiminta ja tapauksen mukaan tällaisen toiminnan liitännäispalvelut;

d) ravintola– ja ateriapalvelut.

2. Muille kuin verovelvollisille henkilöille laivoilla, ilma–aluksilla tai junissa henkilökuljetuspalvelujen aikana tarjottavien ravintola– ja ateriapalvelujen suorituspaikka on kyseisen kuljetuspalvelun lähtöpaikka.

3. Kuljetusvälineen pitkäaikaisessa leasing–vuokrauksessa muille kuin verovelvollisille henkilöille suorituspaikka on paikka, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa asiakkaalla on kotipaikka taikka pysyvä asuinpaikka.

Kuljetusvälineen vuokrauksessa, muussa kuin pitkäaikaisessa vuokrauksessa tai leasing–vuokrauksessa, suorituspaikka on paikka, jossa kuljetusväline tosiasiallisesti luovutetaan muun kuin verovelvollisen henkilön käyttöön.

“Kuljetusvälineen pitkäaikaisella vuokrauksella tai leasing–vuokrauksella” tarkoitetaan sopimuksella säänneltyä järjestelyä, jolla kuljetusväline luovutetaan jatkuvaan hallintaan tai käyttöön yli 30 päiväksi.

9 g artikla

Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat sähköiset palvelut

Sellaisten muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien sähköisten palvelujen, mukaan luettuina erityisesti liitteessä L tarkoitetut palvelut ja palvelut, jotka suorittaa verovelvollinen, jolla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, yhteisön ulkopuolella, suorituspaikka on 30 päivään kesäkuuta 2006 saakka paikka, johon muu kuin verovelvollinen henkilö on sijoittautunut tai jossa kyseisellä henkilöllä on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

9 g artikla

Palvelut, jotka voidaan suorittaa etäpalveluna muille kuin verovelvollisille henkilöille

1. Seuraavissa palveluissa muille kuin verovelvollisille henkilöille suorituspaikka on paikka, johon henkilö on sijoittautunut tai jossa henkilöllä on kotipaikka taikka pysyvä asuinpaikka:

a) sähköiset palvelut, erityisesti liitteessä L tarkoitetut palvelut;

b) televiestintäpalvelut mukaan luettuna maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin pääsyn tarjoaminen;

c) radio– ja televisiolähetyspalvelut;

d) opetus ilman palvelun suorittajan fyysistä läsnäoloa.

2. “Televiestintäpalveluilla” tarkoitetaan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa palveluja, jotka liittyvät signaalien, sanojen, kuvan ja äänen tai erityyppisten tietojen siirtämiseen, lähettämiseen tai vastaanottamiseen johtimen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä, mukaan luettuna tähän liittyvän siirto–, lähetys– tai vastaanottokapasiteetin käyttöoikeuden siirto tai myöntäminen.

9 h artikla

Välikäden muille kuin verovelvollisille henkilöille suorittamat palvelut

Muiden henkilöiden nimissä ja puolesta toimivan välikäden muille kuin verovelvollisille henkilöille suorittamien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa, kun palvelut liittyvät muihin kuin 9 e ja 9 j artiklassa tarkoitettuihin liiketoimiin pääliiketoimi 9 a–9 g ja 9 i artiklan säännösten mukaisesti tapahtuu.

9 i artikla

Yhteisön ulkopuolisille muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat palvelut

Seuraavien palvelujen, jotka suoritetaan sellaiselle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jolla on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka yhteisön ulkopuolella, suorituspaikka on paikka, johon kyseinen henkilö on sijoittautunut tai jossa kyseisellä henkilöllä on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka:

a) tekijänoikeuksien, patenttien, lisenssien, tavaramerkkien ja vastaavien oikeuksien siirrot tai käyttölupien myöntämiset;

b) mainospalvelut;

c) konsulttien, insinöörien, konsulttiyritysten, asianajajien ja tilintarkastajien palvelut ja muut vastaavat palvelut sekä automaattinen tietojenkäsittely ja tietojen luovutus;

d) velvoitteet olla kokonaan tai osittain harjoittamatta liiketoimintaa tai olla käyttämättä tässä artiklassa tarkoitettua oikeutta;

e) pankki–, rahoitus– ja vakuutustoiminta, mukaan luettuna jälleenvakuutus mutta lukuun ottamatta tallelokerojen vuokrausta;

f) henkilöstön asettaminen käytettäväksi;

g) irtaimen aineellisen omaisuuden vuokraus, lukuun ottamatta kaikkia kulkuneuvoja ja kaikkia muita kuljetusvälineitä;

h) televiestintäpalvelut mukaan luettuna maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin pääsyn tarjoaminen;

h) maakaasun– ja sähkönjakelujärjestelmiin pääsyn, näissä järjestelmissä tapahtuvan kuljetuksen ja siirron sekä muiden suoraan tähän liittyvien palvelujen tarjoaminen .

j) radio– ja televisiolähetyspalvelut;

k) sähköiset palvelut, erityisesti liitteessä L tarkoitetut palvelut;

l) sellaisten välittäjien suorittamat palvelut, jotka toimivat toisen nimissä ja puolesta hankkiessaan toimeksiantajalleen tässä artiklassa tarkoitettuja palveluja.

9 j artikla

Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen

Kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi jäsenvaltiot voivat 9–9 i artiklassa tarkoitettujen palvelujen suoritusten osalta katsoa, että:

a) niiden alueella sijaitseva palvelujen suorituspaikka sijaitsee yhteisön ulkopuolella, kun palvelujen tosiasiallinen käyttö tai hyödyntäminen tapahtuu yhteisön ulkopuolella;

b) niiden alueen ulkopuolella sijaitseva palvelujen suorituspaikka sijaitsee niiden alueella, kun palvelujen tosiasiallinen käyttö tai hyödyntäminen tapahtuu niiden alueella.”.

3) Muutetaan 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan neljäs alakohta seuraavasti:

“Kolmatta alakohtaa ei sovelleta 9 g artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin palveluihin.”.

4) Muutetaan 21 artikla, joka annetaan 28 g artiklassa, seuraavasti:

a) korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

“b) verovelvolliset, joille suoritetaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja, jos palvelut suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut kyseisen maan alueelle;”;

b) lisätään 5 kohta seuraavasti:

“5. Jos verollisen liiketoimen suorittaa verovelvollisen sellainen toimipaikka, joka ei sijaitse sen jäsenvaltion alueella, johon asiakas on sijoittautunut ja jossa verovelvollisella on samaan aikaan toimipaikka, verovelvollista ei pidetä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneena.”.

5) Muutetaan 22 artiklan 6 kohdan b alakohta, joka annetaan direktiivin 77/388/ETY 28 h artiklassa seuraavasti:

a) korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

“b) Jokaisen arvonlisäverovelvollisena rekisteröidyn henkilön on myös toimitettava yhteenvetoilmoitus arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyistä hankkijoista, joille verovelvollinen on toimittanut tavaroita 28 c artiklan A kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, sekä sellaisten liiketoimien arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyistä vastaanottajista, joihin viitataan viidennessä alakohdassa ja joille verovelvollinen on suorittanut palveluja 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuin edellytyksin.”;

b) korvataan kolmas alakohta seuraavasti:

“Yhteenvetoilmoituksessa on annettava:

- verovelvolliselle maan alueella annettu arvonlisäverotunniste, jota käyttäen verovelvollinen on suorittanut tavaroiden luovutuksia 28 c artiklan A kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa ja jota käyttäen verovelvollinen on suorittanut palveluja 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyin edellytyksin,

- tunniste, jolla kukin tavaroita tai palveluja hankkiva henkilö on rekisteröity arvonlisäverovelvollisena toisessa jäsenvaltiossa ja jota käyttäen tavarat tai palvelut on toimitettu kyseiselle henkilölle,

- kunkin tavaroita tai palveluja hankkivan henkilön osalta verovelvollisen suorittamien tavaroiden luovutusten tai palvelujen kokonaisarvo. Arvot on ilmoitettava siltä kalenterivuoden neljännekseltä, jonka aikana verosaatava on syntynyt.”;

c) lisätään kuudes alakohta seuraavasti:

“Ensimmäisen ja kolmannen alakohdan säännöksiä sovelletaan palvelujen osalta 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen.”.

6) Poistetaan 28 b artiklan C, D, E ja F kohta.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/92/EY (EUVL L 260, 11.10.2003, s. 8).

[5] KOM(2000) 348 lopullinen.