EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32013L0039

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013 , direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

EUVL L 226, 24.8.2013, p. 1–17 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2013/39/oj

24.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 226/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/39/EU,

annettu 12 päivänä elokuuta 2013,

direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pintavesien kemiallinen pilaantuminen on uhka vesiympäristölle, ja se voi aiheuttaa muun muassa välitöntä ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöissä, pilaavien aineiden kertymistä ekosysteemiin sekä luontotyyppien ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä, ja se on uhka myös ihmisten terveydelle. Ensisijaisesti olisi selvitettävä pilaantumisen syyt, ja pilaavien aineiden päästöihin olisi puututtava niiden lähteellä sekä taloudelliselta että ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.

(3)

Jäteveden käsittely voi olla hyvin kallista. Innovatiivisen vedenkäsittelyteknologian kehittämistä voitaisiin kannustaa, jotta voidaan edistää jäteveden käsittelyä, joka on edullisempaa ja kustannustehokkaampaa.

(4)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (4) luodaan strategia vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Strategiaan kuuluu prioriteettiaineiden yksilöiminen niiden aineiden joukosta, joista aiheutuu unionin tasolla merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta 20 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2455/2001/EY (5) määritettiin ensimmäinen luettelo 33 aineesta tai aineryhmästä, jotka priorisoitiin unionin tasolla direktiivin 2000/60/EY liitteessä X.

(5)

Ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY (6) asetetaan direktiivin 2000/60/EY mukaisesti päätöksessä N:o 2455/2001/EY yksilöityjen, unionin tasolla säänneltyjen 33 prioriteettiaineen ja kahdeksan muun pilaavan aineen ympäristönlaatunormit.

(6)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 3 kohdan mukaan unioni ottaa ympäristöpolitiikkaansa valmistellessaan huomioon saatavilla olevat tieteelliset ja tekniset tiedot, ympäristöolot unionin eri alueilla, toimien toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä mahdollisesti johtuvat edut ja kustannukset sekä unionin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kokonaisuutena ja unionin eri alueiden tasapainoisen kehityksen. Tieteelliset, ympäristöön liittyvät sekä sosioekonomiset tekijät, kuten ihmisten terveys, olisi otettava huomioon kehitettäessä pintavesien kemiallisen pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevaa kustannustehokasta ja suhteutettua politiikkaa, esimerkiksi tarkistettaessa direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti prioriteettiaineiden luetteloa. Tässä tarkoituksessa olisi sovellettava johdonmukaisesti direktiivin 2000/60/EY mukaista saastuttaja maksaa -periaatetta.

(7)

Komissio on tarkistanut prioriteettiaineiden luettelon direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2008/105/EY 8 artiklan mukaisesti ja päätynyt siihen, että on tarkoituksenmukaista muuttaa prioriteettiaineiden luetteloa yksilöimällä uusia prioriteettiaineita unionin tason ensisijaisia toimia varten, asettamalla näille vastikään yksilöidyille aineille ympäristönlaatunormit, tarkistamalla joidenkin olemassa olevien aineiden ympäristönlaatunormit tieteen kehityksen mukaisesti ja asettamalla eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit joillekin olemassa oleville ja vastikään yksilöidyille prioriteettiaineille.

(8)

Prioriteettiaineluettelon tarkistamisen tueksi on kuultu laajasti komission yksiköiden, jäsenvaltioiden, sidosryhmien ja terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean asiantuntijoita.

(9)

Olemassa olevia prioriteettiaineita koskevat tarkistetut ympäristönlaatunormit olisi otettava huomioon ensimmäistä kertaa kauden 2015–2021 vesipiirien hoitosuunnitelmissa. Vastikään yksilöidyt prioriteettiaineet ja niiden ympäristönlaatunormit olisi otettava huomioon täydentäviä toimenpideohjelmia laadittaessa ja alustavissa toimenpideohjelmissa, jotka on määrä toimittaa vuoden 2018 loppuun mennessä. Pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamiseksi olisi olemassa olevia prioriteettiaineita koskevat tarkistetut ympäristönlaatunormit täytettävä vuoden 2021 loppuun mennessä ja vastikään yksilöityjä prioriteettiaineita koskevat ympäristönlaatunormit vuoden 2027 loppuun mennessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4–9 kohdan soveltamista, mukaan lukien säännökset, jotka koskevat pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen määräajan jatkamista tai vähemmän tiukkojen ympäristötavoitteiden saavuttamista tietyissä vesimuodostumissa suhteettomien kustannusten ja/tai sosioekonomisen tarpeen vuoksi edellyttäen, ettei asianomaisten vesimuodostumien tila huonone edelleen. Pintaveden kemiallisen tilan määrittely direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa säädettyyn määräaikaan vuonna 2015 mennessä olisi sen vuoksi perustuttava ainoastaan direktiivin 2008/105/EY, sellaisena kuin se oli voimassa 13 päivänä tammikuuta 2009, esitettyihin aineisiin ja ympäristönlaatunormeihin, jolleivät nuo ympäristönlaatunormit ole tämän direktiivin nojalla tarkistettuja ympäristönlaatunormeja tiukempia, jolloin olisi sovellettava jälkimmäisiä.

(10)

Direktiivin 2000/60/EY antamisen jälkeen on sen 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti hyväksytty useita unionin säädöksiä, joissa on kyse yksittäisten prioriteettiaineiden valvonnasta. Lisäksi monet ympäristönsuojelutoimenpiteet kuuluvat muun olemassa olevan unionin oikeuden soveltamisalaan. Jos direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti nykyisillä välineillä, etusijalle olisi asetettava näiden olemassa olevien välineiden täytäntöönpano ja tarkistaminen uusien keinojen luomisen sijaan. Aineen sisällyttäminen direktiivin 2000/60/EY liitteeseen X ei rajoita kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (7) soveltamista.

(11)

Jotta direktiivin 2000/60/EY, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (8) ja asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön välistä yhteensovittamista voidaan parantaa, olisi tutkittava synergiamahdollisuuksia sellaisten alojen löytämiseksi, joilla direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanon kautta saatua tietoa olisi mahdollista käyttää tukemaan REACH-järjestelmää ja muita asiaankuuluvia aineiden arviointimenettelyjä, ja toisaalta taas sellaisten alojen löytämiseksi, joilla REACHin ja asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön mukaisia aineiden arviointeja varten tuotettua tietoa voidaan käyttää tukemaan direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanoa, mukaan lukien kyseisen direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tärkeysjärjestykseen asettaminen.

(12)

Prioriteettiaineiden aiheuttamaa pilaantumista voidaan asteittain vähentää ja vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt voidaan lopettaa kerralla tai vaiheittain direktiivissä 2000/60/EY edellytetyllä tavalla usein kustannustehokkaimmin lähteellä unionin ainekohtaisin erityistoimenpitein, joista säädetään muun muassa asetuksissa (EY) N:o 1907/2006, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 528/2012 (9) tai direktiiveissä 2001/82/EY (10), 2001/83/EY (11) tai 2010/75/EU (12). Mainittujen säädösten, direktiivin 2000/60/EY ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön välistä johdonmukaisuutta pitäisi siksi parantaa, jotta voidaan varmistaa lähteellä tapahtuvan vähentämisen menetelmien asianmukainen soveltaminen. Jos direktiivin 2000/60/EY liitteen X säännöllisestä tarkistamisesta ja käytettävissä olevista seurantatiedoista ilmenee, että unionin tai jäsenvaltion tasolla käyttöön otetut toimenpiteet ovat riittämättömät tiettyjen prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormien tai tiettyjen vaarallisten prioriteettiaineiden käytön lopettamista tai asteittain käytöstä poistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, unionin tai jäsenvaltion tasolla olisi toteutettava asianmukaisia toimia direktiivin 2000/60/EY tavoitteiden saavuttamiseksi, ottaen huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti suoritetut riskinarvioinnit, sosioekonomiset ja kustannushyötyanalyysit sekä vaihtoehtojen saatavuus.

(13)

Sen jälkeen kun direktiivin 2000/60/EY liitteessä X luetelluille 33 prioriteettiaineelle on johdettu ympäristönlaatunormit, on tehty useita olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (13), joka on myöhemmin korvattu asetuksella (EY) N:o 1907/2006, mukaisia riskiarviointeja. Joidenkin olemassa olevien aineiden ympäristönlaatunormit olisi tarkistettava, jotta voidaan varmistaa asianmukainen suojelun taso ja saattaa ympäristönlaatunormit ajan tasalle vesiympäristölle ja sen välityksellä aiheutuvia riskejä koskevan uusimman tieteellisen ja teknisen tietämyksen mukaisesti.

(14)

Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen lähestymistapojen avulla on yksilöity ja määritelty prioriteettiaineiksi uusia aineita, jotka aiheuttavat unionin tasolla merkittävän riskin vesiympäristölle tai sen välityksellä, ja ne olisi lisättävä prioriteettiaineiden luetteloon. Näiden aineiden ympäristönlaatunormien johtamisessa on otettu huomioon uusin käytettävissä oleva tieteellinen ja tekninen tietämys.

(15)

Lääkejäämien aiheuttama vesistöjen ja maaperän pilaantuminen on esiin nouseva ympäristöongelma. Lääkkeiden vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä aiheuttaman riskin arvioinnissa ja valvonnassa olisi kiinnitettävä riittävästi huomiota unionin ympäristötavoitteisiin. Tähän ongelmaan puuttumiseksi komission olisi tutkittava lääkkeiden ympäristövaikutusten riskejä ja analysoitava voimassa olevan lainsäädännön merkitystä ja tehokkuutta suojeltaessa vesiympäristöä ja ihmisten terveyttä vesiympäristön välityksellä.

(16)

Ympäristönlaatunormien laatiminen vaarallisille prioriteettiaineille on yleensä paljon epävarmempaa kuin prioriteettiaineille, mutta tällaiset ympäristönlaatunormit toimivat kuitenkin vertailukohtana arvioitaessa pintaveden hyvän kemiallisen tilan tavoitteen saavuttamista sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 24 alakohdassa ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa. Ympäristön ja ihmisten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi olisi kuitenkin pyrittävä myös vaarallisten prioriteettiaineiden päästöjen ja häviöiden lopettamiseen kerralla tai vaiheittain direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti.

(17)

Pilaavien aineiden käyttäytymisestä ja vaikutuksista vedessä on saatu viime vuosina runsaasti uutta tutkimustietoa. Tiedetään entistä enemmän siitä, missä vesiympäristön osassa (vedessä, sedimentissä vai eliöstössä, jäljempänä ’matriisi’) ainetta todennäköisesti on ja missä sen pitoisuus siten on todennäköisimmin mitattavissa. Jotkin voimakkaasti vettä karttavat aineet kertyvät eliöstöön, ja niitä on edistyneimmilläkin analyysitekniikoilla vaikea havaita vedessä. Tällaisille aineille olisi asetettava eliöstöä koskeva ympäristönlaatunormi. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus soveltaa joustavasti vaihtoehtoisen matriisin ympäristönlaatunormia tai tarvittaessa vaihtoehtoista eliöstön taksonia, esimerkiksi alajaksoa Crustacea, parafyleettistä ryhmää ”kalat”, luokkaa Cephalopoda tai luokkaa Bivalvia (simpukat), jotta ne voisivat hyödyntää seurantastrategiaansa ja sopeuttaa sen paikallisiin olosuhteisiinsa, edellyttäen, että ympäristönlaatunormin ja jäsenvaltioiden soveltaman seurantajärjestelmän avulla saavutetaan yhtä hyvä suojelun taso kuin tässä direktiivissä säädetyn ympäristönlaatunormin ja matriisin avulla.

(18)

Uudet seurantamenetelmät kuten passiivinen näytteenotto ja muut välineet ovat osoittautuneet lupaaviksi tulevaisuuden käyttöä ajatellen, joten niiden kehittämistä olisi jatkettava.

(19)

Veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti 31 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission direktiivissä 2009/90/EY (14) asetetaan veden tilan seurantaan käytettyjen analyysimenetelmien suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Nämä vaatimukset takaavat merkityksellisen ja asiaankuuluvan seurantatiedon saannin, koska ne edellyttävät sellaisten analyysimenetelmien käyttöä, jotka ovat riittävän herkkiä varmistamaan ympäristönlaatunormien kaikkien ylitysten luotettavan havaitsemisen ja mittaamisen. Jäsenvaltioiden olisi sallittava suorittaa seurantaa muillakin kuin tässä direktiivissä määritetyillä seurantamatriiseilla tai eliöstön taksoneilla vain, jos käytetty analyysimenetelmä täyttää direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädetyt kyseisen ympäristönlaatunormin ja matriisin tai eliöstön taksonin suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset, tai jos se on vähintään yhtä suorituskykyinen kuin tässä direktiivissä yksilöity ympäristönlaatunormille ja matriisille tai eliöstön taksonille käytettävissä oleva menetelmä.

(20)

Tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyy haasteita, joita ovat tieteellisten, teknisten ja käytännön kysymysten mahdollisten ratkaisujen moninaisuus ja seurantamenetelmien kehittämisen keskeneräisyys sekä inhimillisten ja taloudellisten resurssien asettamat rajoitukset. Joidenkin näiden haasteiden käsittelemiseksi olisi tuettava seurantastrategioiden ja analyysimenetelmien kehittämistä direktiivin 2000/60/EY yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa tapahtuvalla asiantuntijaryhmien teknisellä työskentelyllä.

(21)

Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (PBT-aineita) ja muita aineita, jotka käyttäytyvät PBT-aineiden tavoin, saattaa löytyä vuosikymmenien ajan vesiympäristöstä merkittävän riskin aiheuttavina pitoisuuksina, vaikka mittavia toimenpiteitä tällaisten aineiden päästöjen vähentämiseksi tai poistamiseksi on jo toteutettu. Osa niistä voi myös kulkeutua pitkiä matkoja, ja niitä esiintyy hyvin yleisesti ympäristössä. Monet näistä aineista kuuluvat olemassa oleviin ja vastikään yksilöityihin vaarallisiin prioriteettiaineisiin. Joidenkin näiden aineiden osalta on näyttöä pitkän aikavälin vaikutuksista vesiympäristössä unionin tasolla, ja näihin tiettyihin aineisiin on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota siltä osin kuin on kyse niiden vaikutuksesta direktiivin 2000/60/EY mukaiseen kemiallisen tilan esittämiseen ja seurantavaatimuksista.

(22)

Jäsenvaltioilla olisi kemiallisen tilan esittämiseksi direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1.4.3 kohdan mukaisesti oltava mahdollisuus esittää erikseen niiden aineiden vaikutus kemialliseen tilaan, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, jotta veden laadun parannukset muiden aineiden osalta eivät jää varjoon. Kaikki aineet kattavan pakollisen kartan lisäksi voidaan käyttää lisäkarttoja, jotka kattavat aineet, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, ja jotka kattavat erikseen muut aineet.

(23)

Seuranta olisi sopeutettava pitoisuuksissa odotettavissa olevan vaihtelun alueellisen ja ajallisen laajuuden mukaan. Koska ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin käyttäytyvien aineiden odotettavissa oleva levinneisyys on laaja ja palautumisajat pitkiä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vähentää kyseisten aineiden seurantapaikkojen määrää ja/tai seurantatiheyttä vähimmäistasolle, joka riittää luotettavaan pitkäaikaisten suuntausten analyysiin, jos käytettävissä on tilastollisesti vankat seurannan lähtötiedot.

(24)

Vaikka unioni ja jäsenvaltiot kiinnittäisivät erityistä huomiota aineisiin, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, se ei vapauta niitä velvollisuudesta toteuttaa jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi toimenpiteitä, mukaan luettuina kansainvälisen tason toimenpiteet, näiden aineiden päästöjen ja häviöiden vähentämiseksi tai poistamiseksi siten, että saavutetaan direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitteet.

(25)

Jos direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX lueteltujen direktiivien tai muun unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistettu laatutavoite tai laatunormi edellyttää tiukempia ehtoja kuin mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdan soveltamisesta johtuvat, on direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan 3 kohdan nojalla käytettävä tehokkaampia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Samanlainen säännös on sisällytetty myös direktiivin 2010/75/EU 18 artiklaan. Näistä artikloista seuraa, että direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan 2 kohdassa luetellun lainsäädännön mukaisesti säädettyjä toimenpiteitä olisi pidettävä päästöjen hallinnan vähimmäistasona. Jos tällaisella hallinnalla ei voida varmistaa ympäristönlaatunormin saavuttamista esimerkiksi sellaisen aineen osalta, joka käyttäytyy ubikvitaarisen PBT-aineen tavoin, eikä sitä voida varmistaa tiukemmillakaan ehdoilla, edes yhdessä vesimuodostumaan vaikuttaviin muihin päästöihin ja häviöihin sovellettavien tiukempien ehtojen kanssa, tällaisia tiukempia ehtoja ei voida pitää vaadittavina asianomaisen ympäristönlaatunormin saavuttamiseksi.

(26)

Uusien prioriteettiaineiden valintaa tukevia riskien arviointeja varten tarvitaan korkealaatuisia seurantatietoja sekä ekotoksikologisia ja toksikologisia vaikutuksia koskevia tietoja. Vaikka jäsenvaltioiden keräämät seurantatiedot ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina, ne eivät aina ole laadullisesti ja unionin kattavuuden suhteen tarkoitukseen sopivia. Seurantatietoja puuttuu varsinkin monista esiin nousevista pilaavista aineista, jotka eivät tällä hetkellä kuulu unionin tason rutiininomaisiin seurantaohjelmiin mutta voivat kuitenkin aiheuttaa merkittävän riskin, joka vaatii sääntelyä sen mukaan, mitkä ovat niiden mahdolliset ekotoksikologiset ja toksikologiset vaikutukset sekä pitoisuudet vesiympäristössä.

(27)

Tarvitaan uusi mekanismi, jonka avulla komissio saa kohdennettuja korkealaatuisia seurantatietoja aineiden pitoisuuksista vesiympäristössä niin, että painopiste on esiin nousevissa pilaavissa aineissa ja aineissa, joiden käytettävissä olevien seurantatietojen laatu on riittämätön riskien arviointiin. Uuden mekanismin pitäisi helpottaa näiden tietojen keräämistä unionin vesistöalueilta ja täydentää direktiivin 2000/60/EY 5 ja 8 artiklan mukaisista ohjelmista ja muista luotettavista lähteistä saatavia seurantatietoja. Jotta seurantakustannukset pysyisivät kohtuullisina, mekanismin olisi keskityttävä rajalliseen määrään aineita, jotka ovat tilapäisesti mukana tarkkailtavien aineiden luettelossa, ja rajalliseen määrään seurantapaikkoja, mutta sen olisi tuotettava edustavia tietoja, jotka ovat unionin priorisointiprosessin kannalta tarkoituksenmukaisia. Luettelon olisi oltava dynaaminen ja sen voimassaoloajan olisi oltava rajoitettu, jotta se vastaisi esiin nousevien pilaavien aineiden aiheuttamista mahdollisista riskeistä saatavaa uutta tietoa ja jotta aineita ei seurattaisi kauemmin kuin on tarpeen.

(28)

Jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi ja yhdenmukaisuuden lisäämiseksi muiden vesienhoitoon liittyvien näkökohtien kanssa direktiivin 2008/105/EY 3 artiklan ilmoitusvaatimukset olisi yhdistettävä direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan mukaisiin yleisiin raportointivelvoitteisiin.

(29)

Kun on kyse kemiallisen tilan ilmoittamisesta direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1.4.3 jakson mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 8 kohdan ja 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti toteutettavien toimenpideohjelmien ja vesipiirien hoitosuunnitelmien ajan tasalle saattamista varten sallittava esittää vastikään yksilöityjen prioriteettiaineiden ja olemassa olevien prioriteettiaineiden, joilla on tarkistetut ympäristönlaatunormit, vaikutus kemialliseen tilaan erillisinä niin, ettei uusien vaatimusten käyttöönottoa pidetä virheellisesti osoituksena siitä, että pintavesien kemiallinen tila on huonontunut. Kaikki aineet kattavan pakollisen kartan lisäksi voidaan esittää muita karttoja, jotka kattavat vastikään yksilöidyt aineet ja olemassa olevat aineet, joilla on tarkistetut ympäristönlaatunormit, ja jotka kattavat erikseen muut aineet.

(30)

On tärkeää, että ympäristötiedot unionin pintavesien tilasta ja kemiallisen pilaantumisen vastaisten strategioiden onnistumisesta saatetaan yleisön saataville oikea-aikaisesti. Saatavuuden ja avoimuuden parantamiseksi olisi kussakin jäsenvaltioissa asetettava yleisön saataville keskusportaali, joka tarjoaa sähköisesti tietoa vesipiirien hoitosuunnitelmista sekä niiden tarkistamisesta ja saattamisesta ajan tasalle.

(31)

Hyväksymällä tämän ehdotuksen ja toimittamalla kertomuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle komissio on saanut valmiiksi direktiivin 2008/105/EY 8 artiklassa vaaditun prioriteettiaineluettelon ensimmäisen tarkistuksen. Komissio on tässä yhteydessä tarkistanut mainitun direktiivin liitteessä III luetellut aineet, joista osa on yksilöity priorisointia varten. Tällä hetkellä ei ole riittävästi näyttöä muiden liitteessä III lueteltujen aineiden priorisointiin. Mahdollisuus, että näistä aineista saadaan uutta tietoa, tarkoittaa, että niitä ei suljeta pois tulevasta tarkistuksesta, kuten niitä muita aineita, jotka on käsitelty tässä tarkistuksessa mutta joita ei ole priorisoitu. Sen vuoksi direktiivin 2008/105/EY liite III on vanhentunut ja se olisi kumottava. Mainitun direktiivin 8 artikla olisi tämän johdosta muutettava, myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavan kertomuksen määräpäivän osalta.

(32)

Jotta komissio voisi reagoida hyvissä ajoin tekniikan ja tieteen kehitykseen tämän direktiivin käsittämällä alalla, komissiolle olisi tässä direktiivissä säädettyjen ympäristönlaatunormien soveltamismenetelmien ajan tasalle saattamiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(33)

Jotta voidaan parantaa tietopohjaa prioriteettiaineiden, erityisesti esille nousevien pilaavien aineiden, tulevaa yksilöimistä varten, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tarkkailtavien aineiden luettelon laatimiseksi ja ajan tasalle saattamiseksi. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano ja jotta komissiolle esitettävien raporttien muoto olisi yhtenäinen, komissiolle olisi lisäksi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(34)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen säätämällä ympäristönlaatunormeja prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille, vaan se voidaan, saman pintavesien suojelun tason säilyttämiseksi koko unionissa saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(36)

Sen vuoksi direktiivit 2000/60/EY ja 2008/105/EY olisi muutettava tämän mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2000/60/EY seuraavasti:

1.

Korvataan 16 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio tarkistaa hyväksytyn prioriteettiaineluettelon viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä ja sen jälkeen vähintään joka kuudes vuosi, ja tekee aiheelliset ehdotukset.”

2.

Korvataan liite X tämän direktiivin liitteessä I olevalla tekstillä.

2 artikla

Muutetaan direktiivi 2008/105/EY seuraavasti:

1.

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 2 artiklassa sekä veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti 31 päivänä heinäkuuta 2009 annetun komission direktiivin 2009/90/EY (17) 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’matriisi’ tarkoittaa vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö;

2)

’eliöstön taksoni’ tarkoittaa vesieliöstön tiettyä taksonia taksonomisen luokittelun tasolla ”alajakso”, ”luokka” tai vastaava.

2.

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Ympäristönlaatunormit

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevassa A osassa säädettyjä ympäristönlaatunormeja pintavesimuodostumiin, ja niiden on sovellettava näitä ympäristönlaatunormeja liitteessä I olevassa B osassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 a kohdan soveltamista.

1 a.   Rajoittamatta tästä direktiivistä, sellaisena kuin se oli voimassa 13 päivänä tammikuuta 2009, johtuvia velvoitteita ja erityisesti pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamista siinä lueteltujen aineiden ja ympäristönlaatunormien suhteen, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön liitteessä I olevassa A osassa säädetyt ympäristönlaatunormit seuraavilta osin:

i)

aineet, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23, 28 ja joita koskevat tarkistetut ympäristönlaatunormit ovat voimassa 22 päivästä joulukuuta 2015 alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22 päivään joulukuuta 2021 mennessä vuoden 2015 vesipiirien hoitosuunnitelmiin, jotka on laadittu direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti, sisältyvien toimenpideohjelmien avulla, sekä

ii)

vastikään yksilöidyt aineet, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 34–45, ja jotka ovat voimassa 22 päivästä joulukuuta 2018 alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22 päivään joulukuuta 2027 mennessä ja ehkäistä pintavesimuodostumien kemiallisen tilan huononeminen näiden aineiden osalta. Tätä varten jäsenvaltioiden on 22 päivään joulukuuta 2018 mennessä laadittava ja toimitettava komissiolle täydentävä seurantaohjelma ja kyseiset aineet kattava alustava toimenpideohjelma. Direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan mukainen lopullinen toimenpideohjelma on laadittava 22 päivään joulukuuta 2021 mennessä ja pantava täytäntöön ja saatettava kaikilta osin toimivaksi mahdollisimman pian tuon päivän jälkeen ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2024.

Direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4–9 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin ensimmäisen alakohdan i ja ii alakohdassa lueteltuihin aineisiin.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin aineisiin, joiden numerot ovat 5, 15, 16, 17, 21, 28, 34, 35, 37, 43 ja 44.

Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista pintavesiä koskevaa ympäristönlaatunormia muihin kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin aineisiin.

3.   Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti soveltaa yhden tai useamman pintavesijaotteluryhmän osalta ympäristölaatunormia muuhun kuin 2 kohdassa yksilöityyn matriisiin tai tarvittaessa muihin kuin liitteessä I olevassa A osassa yksilöityihin eliöstön taksoneihin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa käyttävien jäsenvaltioiden on sovellettava asiaa koskevaa liitteessä I olevan A osan mukaista ympäristönlaatunormia tai, jos siinä ei ole matriisille tai eliöstön taksonille sopivaa ympäristönlaatunormia, niiden on laadittava ympäristönlaatunormi, joka tarjoaa vähintään saman suojelun tason kuin liitteessä I olevan A osassa säädetty ympäristönlaatunormi.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa vain, jos valitulle matriisille tai eliöstön taksonille käytetty analyysimenetelmä täyttää direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa asetetut suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset. Jos nämä vaatimukset eivät täyty missään matriisissa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuranta suoritetaan käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, ja että analyysimenetelmän suorituskyky on asianomaisen aineen osalta vähintään yhtä hyvä kuin tämän artiklan 2 kohdassa yksilöidylle matriisille käytettävissä olevassa analyysimenetelmässä.

3 a.   Jos mitattujen tai arvioitujen ympäristöpitoisuuksien tai päästöjen tuloksena on todettu, että akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, ja jos sovelletaan eliöstöä tai sedimenttiä koskevia ympäristönlaatunormeja, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuranta suoritetaan myös pintavedessä, ja sovellettava tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa esitettyjä ympäristönlaatunormin sallittuja enimmäispitoisuuksia (MAC-EQS), jos tällaisia ympäristönlaatunormeja on asetettu.

3 b.   Jos laskettuun keskiarvoon, joka on saatu käyttämällä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, viitataan direktiivin 2009/90/EY 5 artiklan nojalla maininnalla ”alle määritysrajan”, ja tämän tekniikan mukainen määritysraja on korkeampi kuin ympäristönlaatunormi, mitattavan aineen osalta saatua tulosta ei oteta huomioon arvioitaessa asianomaisen vesimuodostuman yleistä kemiallista tilaa.

4.   Jos aineeseen sovelletaan sedimenttiä ja/tai eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia, jäsenvaltioiden on seurattava ainetta asiaankuuluvassa matriisissa vähintään kerran vuodessa, jollei jokin muu aikaväli ole teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion mukaan perusteltu.

5.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti laadittuihin ajan tasalle saatettuihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin seuraavat tiedot:

a)

taulukko, jossa esitetään sovellettujen analyysimenetelmien määritysrajat, ja tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädettyihin suorituskykyä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

b)

niiden aineiden osalta, joihin sovelletaan tämän artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa:

i)

vaihtoehdon käytön syyt ja perusteet,

ii)

tarvittaessa asetetut vaihtoehtoiset ympäristönlaatunormit, näyttö siitä, että nämä ympäristönlaatunormit tarjoavat vähintään yhtä hyvän suojelun tason kuin liitteessä I olevassa A osassa on säädetty, ja näiden ympäristönlaatunormien johtamisessa käytetyt tiedot ja menetelmät ja pintavesijaotteluryhmät, joihin niitä sovellettaisiin,

iii)

tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin vertailua varten tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa määritettyjen matriisien analyysimenetelmien määritysrajat, mukaan lukien tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädettyihin suorituskykyä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

c)

perustelu 4 kohdan mukaisesti sovellettavalle seurantatiheydelle, jos seurantavälit ovat pidempiä kuin yksi vuosi.

5 a.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaiset ajan tasalle saatetut vesipiirin hoitosuunnitelmat, jotka sisältävät pintavesien kemiallisen pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden tulokset ja vaikutukset, sekä direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan 3 kohdan mukainen, suunnitellun toimenpideohjelman täytäntöönpanon edistymisestä laadittu väliraportti toimitetaan sellaisen keskusportaalin kautta, johon yleisöllä on pääsy sähköisesti ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (18) 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisesti suoritettavan pintaveden tilan seurannan perusteella sellaisten liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen prioriteettiaineiden pitoisuuksien pitkäaikaisten muutossuuntien analysointi, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin ja/tai eliöstöön, kiinnittäen erityistä huomiota liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin aineisiin, joiden numerot ovat 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28, 30, 34, 35, 36, 37, 43 ja 44. Jollei direktiivin 2000/60/EY 4 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa, että tällaiset pitoisuudet eivät nouse merkittävästi sedimentissä ja/tai asianomaisessa eliöstössä.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä sedimentissä ja/tai eliöstössä suoritettavan seurannan tiheys niin, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin kehityksen analyysiä varten. Seuranta olisi toteutettava pääsääntöisesti kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu.

7.   Komissio tarkastelee teknistä ja tieteellistä kehitystä, mukaan luettuina direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien päätelmät ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 119 artiklan mukaisesti julkisesti saataville saatetut tiedot aineiden rekisteröinnistä, ja ehdottaa tarvittaessa, että tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa säädettyjä ympäristönlaatunormeja tarkistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn aikataulun mukaisesti.

8.   Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä 10 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteessä I olevan B osan 3 kohdan mukauttamiseksi tieteen tai tekniikan kehitykseen.

8 a.   Tämän artiklan täytäntöönpanon helpottamiseksi ja osana direktiivin 2000/60/EY olemassa olevaa täytäntöönpanomenettelyä on kehitettävä mahdollisuuksien mukaan 22 päivään joulukuuta 2014 mennessä tekniset suuntaviivat aineiden seurantastrategioista ja analyysimenetelmistä, eliöstöä koskeva näytteenotto ja seuranta mukaan lukien.

Suuntaviivojen on katettava erityisesti:

a)

aineiden tarkkailu eliöstössä tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b)

vastikään yksilöityjen uusien aineiden (joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 34–45) sekä niiden aineiden osalta, joille on laadittu tiukemmat ympäristönlaatunormit (joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23 ja 28), direktiivin 2009/90/EY 4 artiklan mukaisten suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten mukaiset analyysimenetelmät.

8 b.   Kun kyse on aineista, joille ei ole hyväksytty teknisiä suuntaviivoja 22 päivään joulukuuta 2014 mennessä, 1 a kohdan i alakohdassa tarkoitettua määräaikaa 22 päivä joulukuuta 2015 pidennetään 22 päivään joulukuuta 2018, ja mainitussa alakohdassa tarkoitettua määräaikaa 22 päivä joulukuuta 2021 pidennetään 22 päivään joulukuuta 2027.

3.

Kumotaan 4 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 6 kohta.

4.

Lisätään artikla seuraavasti:

”7 a artikla

Yhteensovittaminen

1.   Asetusten (EY) N:o 1907/2006, (EY) N:o 1107/2009 (19) tai (EU) N:o 528/2012 (20) tai direktiivin 2010/75/EU (21) soveltamisalaan kuuluvien prioriteettiaineiden osalta komissio arvioi osana direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdan mukaista saman direktiivin liitteen X säännöllistä tarkistusta, ovatko unionin ja jäsenvaltioiden tasolla jo toteutettavat toimet riittäviä prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormien ja vaarallisten prioriteettiaineiden päästöjen ja häviöiden lopettamista kerralla tai vaiheittain koskevan tavoitteen saavuttamiseksi direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tuloksista direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa asetettua aikataulua noudattaen ja liittää kertomukseensa aiheelliset ehdotukset myös valvontatoimenpiteiden osalta.

3.   Jos kertomuksen tulokset osoittavat, että unionin tai jäsenvaltion tasolla saatetaan tarvita lisätoimia direktiivin 2000/60/EY noudattamisen helpottamiseksi tietyn sellaisen aineen osalta, joka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1107/2009 tai asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla, jäsenvaltiot tai komissio soveltavat tähän aineeseen tai tätä ainetta sisältäviin valmisteisiin tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 tai 44 artiklaa taikka asetuksen (EU) N:o 528/2012 15 tai 48 artiklaa.

Kun kyse on aineista, jotka kuuluvat asetuksen (EC) N:o 1907/2006 soveltamisalaan, komissio käynnistää tarvittaessa kyseisen asetuksen 59, 61 tai 69 artiklassa tarkoitetun menettelyn.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen asetusten säännöksiä soveltaessaan jäsenvaltiot tai komissio ottavat huomioon näiden asetusten nojalla vaaditut riskinarvioinnit sekä sosioekonomiset ja kustannushyötyanalyysit, myös vaihtoehtojen käytettävissä olon osalta.

5.

Korvataan 8 ja 9 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Direktiivin 2000/60/EY liitteen X tarkistaminen

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetystä mainitun direktiivin liitteen X säännöllisen tarkistuksen tuloksista. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia liitteen X muuttamiseksi, mukaan lukien erityisesti ehdotuksia, joissa määritellään uusia prioriteettiaineita tai vaarallisia prioriteettiaineita tai määritellään tietyt prioriteettiaineet vaarallisiksi prioriteettiaineiksi ja asetetaan vastaavat ympäristönlaatunormit vedelle, sedimentille tai eliöstölle.

8 a artikla

Tiettyjä aineita koskevat erityissäännökset

1.   Direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan mukaisissa vesipiirin hoitosuunnitelmissa, rajoittamatta kuitenkaan kyseisen direktiivin liitteessä V olevassa 1.4.3 kohdassa esitettyjen, yleisen kemiallisen tason esittämistä koskevien vaatimusten sekä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 11 artiklan 3 kohdan k alakohdassa ja 16 artiklan 6 kohdassa asetettujen tavoitteiden ja velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltiot voivat laatia lisäkarttoja, joissa esitetään yhden tai useamman jäljempänä mainitun aineen kemiallista tilaa koskevat tiedot erillään tiedoista, jotka koskevat muita tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa yksilöityjä aineita:

a)

aineet, joiden numerot ovat 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44 (aineet, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin),

b)

aineet, joiden numerot ovat 34–45 (vastikään yksilöidyt aineet),

c)

aineet, joiden numerot ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23 ja 28 (aineet, joiden osalta on laadittu tiukemmat tarkistetut ympäristönlaatunormit).

Jäsenvaltiot voivat ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen numeroitujen aineiden osalta esittää myös, missä määrin ympäristönlaatunormin arvosta mahdollisesti poiketaan vesipiirin hoitosuunnitelmissa. Tällaisia lisäkarttoja laativien jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan niiden keskinäinen vertailukelpoisuus vesipiirin ja unionin tasolla.

2.   Jäsenvaltiot voivat seurata aineita, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44, tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2000/60/EY liitteessä V edellytettyä harvemmin, jos seuranta on edustavaa ja näiden aineiden esiintymisestä vesiympäristössä on jo käytettävissä tilastollisesti vankat lähtötiedot. Seuranta olisi tämän direktiivin 3 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toteutettava pääsääntöisesti kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu.

8 b artikla

Tarkkailtavien aineiden luettelo

1.   Komissio laatii luettelon tarkkailtavista aineista, joista kerätään unionin laajuisesti seurantatietoja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan mukaisten tulevien priorisointien tueksi, sellaisten tietojen täydentämiseksi, joita saadaan muun muassa mainitun direktiivin 5 artiklan mukaisista analysoinneista ja tarkasteluista ja sen 8 artiklan mukaisista seurantaohjelmista.

Ensimmäisessä tarkkailtavien aineiden luettelossa saa olla enintään 10 ainetta tai aineryhmää, ja siinä on mainittava kunkin aineen seurantamatriisit ja mahdolliset analyysimenetelmät, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Jos saatavilla on analyysimenetelmiä, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, aineiden tai aineryhmien enimmäismäärä, jonka komissio voi sisällyttää luetteloon, kasvaa yhdellä joka kerta, kun luettelo saatetaan ajan tasalle tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja aineiden enimmäismäärä saa olla enintään 14. Tarkkailtavien aineiden luetteloon sisällytettävät aineet on valittava niiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne voivat unionin tasolla aiheuttaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä merkittävän riskin, ja joiden seurantatiedot ovat riittämättömät.

Diklofenaakki (CAS 15307-79-6), 17-beta-estradioli (E2) (CAS 50-28-2) ja 17-alfa-etinyyliestradioli (EE2) (CAS 57-63-6) on sisällytettävä ensimmäiseen tarkkailtavien aineiden luetteloon seurantatietojen keräämiseksi helpottamaan sen määrittämistä, mitkä ovat aiheellisia toimenpiteitä näiden aineiden aiheuttaman riskin käsittelemiseksi.

Valitessaan aineita tarkkailtavien aineiden luetteloon komissio ottaa huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot, mukaan lukien seuraavat:

a)

direktiivin 2000/60/EY liitteen X viimeisimmän, tuon direktiivin 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn säännöllisen tarkistuksen tulokset,

b)

tutkimushankkeet,

c)

direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen sidosryhmien suositukset,

d)

direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan mukaiset jäsenvaltioiden tekemät vesipiirin ominaispiirteiden analyysit ja kyseisen direktiivin 8 artiklan mukaiset seurantaohjelmien tulokset,

e)

tiedot tuotantomääristä, käyttötavoista, luontaisista ominaisuuksista (mukaan lukien tarvittaessa hiukkaskoko), ympäristössä esiintyvistä pitoisuuksista ja vaikutuksista, mukaan lukien direktiivien 98/8/EY, 2001/82/EY (22) ja 2001/83/EY (23) sekä asetusten (EY) N:o 1907/2006 ja (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti kerätyt tiedot.

2.   Komissio laatii ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2014 ja saattaa luettelon ajan tasalle sen jälkeen 24 kuukauden välein. Tarkkailtavien aineiden luetteloa ajan tasalle saattaessaan komissio poistaa aineet, joiden osalta direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu riskinarviointi voidaan tehdä ilman täydentäviä seurantatietoja. Jatkuvasti tarkkailtavien aineiden luettelon seurantajakso saa olla yksittäisen aineen osalta enintään neljä vuotta.

3.   Jäsenvaltioiden on seurattava tarkkailtavien aineiden luettelon kutakin ainetta tietyillä edustavilla seuranta-asemilla vähintään 12 kuukauden ajan. Ensimmäisen tarkkailtavien aineiden luettelon osalta seurantajakso alkaa viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2015 tai kuuden kuukauden kuluessa tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta sen mukaan, kumpi on myöhäisempi. Jäsenvaltioiden on aloitettava kunkin myöhempiin luetteloihin sisällytettävän aineen seuranta kuuden kuukauden kuluessa niiden sisällyttämisestä luetteloihin.

Kunkin jäsenvaltion on valittava ainakin yksi seuranta-asema, johon on lisättävä yksi seuranta-asema, jos asukkaita on yli miljoona, sekä asemien määrä, joka vastaa jäsenvaltion maantieteellistä aluetta neliökilometreinä jaettuna 60 000:lla (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun), ja asemien määrä, joka vastaa jäsenvaltion väestöä miljoonan tarkkuudella jaettuna viidellä miljoonalla (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun).

Edustavien seuranta-asemien ja kunkin aineen seurantatiheyden ja -ajoituksen valinnassa jäsenvaltioiden on otettava huomioon aineen käyttötavat ja mahdollinen esiintyminen. Seurantatiheyden on oltava vähintään kerta vuodessa.

Jos jäsenvaltio toimittaa riittävät, vertailukelpoiset, edustavat ja tuoreet seurantatiedot tietystä aineesta olemassa olevien seurantaohjelmien tai tutkimusten pohjalta, se voi päättää olla toteuttamatta kyseisen aineen osalta tarkkailtavien aineiden luettelon mekanismin mukaista täydentävää seurantaa edellyttäen lisäksi, että aineen seuranta on tehty käyttäen menetelmiä, jotka täyttävät komission 8 b artiklan 5 kohdan mukaisesti laatimien teknisten suuntaviivojen vaatimukset.

4.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle selvitys 3 kohdan mukaisesti toteutetun seurannan tuloksista. Ensimmäisen tarkkailtavien aineiden luettelon osalta seurannan tulokset on annettava 15 kuukauden kuluessa 14 päivästä syyskuuta 2015 tai 21 kuukauden kuluessa tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta sen mukaan, kumpi on myöhäisempi, ja sen jälkeen 12 kuukauden välein niin kauan kuin aine on luettelossa. Jäsenvaltioiden on annettava kunkin myöhempiin luetteloihin sisällytettävän aineen osalta komissiolle selvitys seurantatuloksista 21 kuukauden kuluessa aineen lisäämisestä tarkkailtavien aineiden luetteloon ja sen jälkeen 12 kuukauden välein niin kauan kuin aine on luettelossa. Selvityksessä on oltava tiedot seuranta-asemien edustavuudesta ja seurantastrategiasta.

5.   Komissio hyväksyy 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon laatimista ja ajan tasalle saattamista koskevia täytäntöönpanosäädöksiä. Se voi myös hyväksyä teknisiä formaatteja seurantatuloksista ja asiaankuuluvista tiedoista komissiolle annettavaa selvitystä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio laatii ohjeita, tekniset eritelmät mukaan lukien, tarkoituksin helpottaa tarkkailtavien aineiden luetteloon sisältyvien aineiden seurantaa, ja komissiota kehotetaan edistämään tällaisen seurannan yhteensovittamista.

8 c artikla

Lääkkeitä koskevat erityissäännökset

Komissio laatii direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 9 kohdan nojalla ja jos se on aiheellista komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen, jossa käsitellään lääkkeistä ympäristölle aiheutuvia riskejä, ja muiden asiaa koskevien tutkimusten ja raporttien perusteella, sikäli kuin mahdollista kahden vuoden kuluessa 13 päivästä syyskuuta 2013 strategisen lähestymistavan lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten. Tähän strategiseen lähestymistapaan sisällytetään tarpeen mukaan ehdotuksia lääkkeiden ympäristövaikutusten tehokkaammaksi huomioon ottamiseksi sen mukaan kuin lääkkeiden markkinoille saattamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä on tarpeen. Tämän strategisen lähestymistavan puitteissa komissio ehdottaa tarvittaessa viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2017 unionin ja/tai jäsenvaltion tasolla toteutettavia toimenpiteitä, joilla käsitellään lääkkeistä mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaikutuksia, varsinkin 8 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta, tällaisista aineista vesiympäristölle aiheutuvien päästöjen ja häviöiden vähentämiseksi, ottaen huomioon kansanterveydelliset tarpeet sekä ehdotettujen toimenpiteiden kustannustehokkuus.

9 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (24) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

9 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 13 päivästä syyskuuta 2013 kuuden vuoden ajaksi 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän kuuden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 3 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

6.

Muutetaan liite I seuraavasti:

a)

korvataan A osa tämän direktiivin liitteessä II olevalla tekstillä;

b)

korvataan B osan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.

Taulukon sarakkeet 6 ja 7: ympäristönlaatunormin sallitun enimmäispitoisuuden soveltaminen missä tahansa vesimuodostumassa tarkoittaa, että mitattu pitoisuus vesimuodostuman missä tahansa edustavassa seurantapisteessä ei ylitä normia.

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1.3.4 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteisiin perustuvan laskentamenetelmän, jotta suurimman sallitun pitoisuuden ympäristönlaatunormin noudattamiselle voidaan määritellä hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön tällaisia tilastollisia menetelmiä, niiden on oltava tämän direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaiset.

3.

Tässä liitteessä säädetyt pintaveden ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, veden ympäristönormilla viitataan kadmiumin, lyijyn, elohopean ja nikkelin, jäljempänä ’metallit’, osalta liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla tai, jos niin on erikseen mainittu, biosaatavaan pitoisuuteen.

Arvioidessaan seurantatuloksia suhteessa asianomaiseen ympäristönlaatunormiin jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon

a)

metallien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet, jos tällaiset pitoisuudet estävät asianomaisen ympäristönlaatunormin noudattamisen;

b)

kovuuden, pH-arvon, liuenneen orgaanisen hiilen määrän tai muita veden laatuun liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen, jolloin biosaatavuuden pitoisuudet määritellään käyttäen soveltuvaa biosaatavuusmallintamista.”

7.

Kumotaan liitteet II ja III.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 12 päivänä elokuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  EUVL C 229, 31.7.2012, s. 116.

(2)  EUVL C 17, 19.1.2013, s. 91.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 2. heinäkuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 22. heinäkuuta 2013.

(4)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(5)  EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1.

(6)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84.

(7)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(8)  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(13)  EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1.

(14)  EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.

(15)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(16)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(17)  EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.”

(18)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.”

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).”

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(24)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.”


LIITE I

”LIITE X

VESIPOLITIIKAN ALAN PRIORITEETTIAINEIDEN LUETTELO

Numero

CAS-numero (1)

EU-numero (2)

Prioriteettiaineen nimi (3)

Yksilöity vaaralliseksi prioriteettiaineeksi

(1)

15972-60-8

240-110-8

alakloori

 

(2)

120-12-7

204-371-1

antraseeni

X

(3)

1912-24-9

217-617-8

atratsiini

 

(4)

71-43-2

200-753-7

bentseeni

 

(5)

ei sovelleta

ei sovelleta

bromatut difenyylieetterit

X (4)

(6)

7440-43-9

231-152-8

kadmium ja kadmiumyhdisteet

X

(7)

85535-84-8

287-476-5

kloorialkaanit, C10-13

X

(8)

470-90-6

207-432-0

klorfenvinfossi

 

(9)

2921-88-2

220-864-4

Klorpyrifossi (klorpyrifossietyyli)

 

(10)

107-06-2

203-458-1

1,2-dikloorietaani

 

(11)

75-09-2

200-838-9

dikloorimetaani

 

(12)

117-81-7

204-211-0

di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP)

X

(13)

330-54-1

206-354-4

diuroni

 

(14)

115-29-7

204-079-4

endosulfaani

X

(15)

206-44-0

205-912-4

fluoranteeni

 

(16)

118-74-1

204-273-9

heksaklooribentseeni

X

(17)

87-68-3

201-765-5

heksaklooributadieeni

X

(18)

608-73-1

210-168-9

heksakloorisykloheksaani

X

(19)

34123-59-6

251-835-4

isoproturoni

 

(20)

7439-92-1

231-100-4

lyijy ja lyijy-yhdisteet

 

(21)

7439-97-6

231-106-7

elohopea ja elohopeayhdisteet

X

(22)

91-20-3

202-049-5

naftaleeni

 

(23)

7440-02-0

231-111-4

nikkeli ja nikkeliyhdisteet

 

(24)

ei sovelleta

ei sovelleta

nonyylifenolit

X (5)

(25)

ei sovelleta

ei sovelleta

oktyylifenolit (6)

 

(26)

608-93-5

210-172-0

pentaklooribentseeni

X

(27)

87-86-5

201-778-6

pentakloorifenoli

 

(28)

ei sovelleta

ei sovelleta

polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) (7)

X

(29)

122-34-9

204-535-2

simatsiini

 

(30)

ei sovelleta

ei sovelleta

tributyylitinayhdisteet

X (8)

(31)

12002-48-1

234-413-4

triklooribentseenit

 

(32)

67-66-3

200-663-8

trikloorimetaani (kloroformi)

 

(33)

1582-09-8

216-428-8

trifluraliini

X

(34)

115-32-2

204-082-0

dikofoli

X

(35)

1763-23-1

217-179-8

perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS)

X

(36)

124495-18-7

ei sovelleta

kinoksifeeni

X

(37)

ei sovelleta

ei sovelleta

dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet

X (9)

(38)

74070-46-5

277-704-1

aklonifeeni

 

(39)

42576-02-3

255-894-7

bifenoksi

 

(40)

28159-98-0

248-872-3

sybutryyni

 

(41)

52315-07-8

257-842-9

sypermetriini (10)

 

(42)

62-73-7

200-547-7

diklorvossi

 

(43)

ei sovelleta

ei sovelleta

heksabromisyklododekaanit (HBCDD)

X (11)

(44)

76-44-8/1024-57-3

200-962-3/213-831-0

heptakloori ja heptaklooriepoksidi

X

(45)

886-50-0

212-950-5

terbutryyni

 


(1)  

CAS: Chemical Abstracts Service.

(2)  EU-numero: Euroopassa kaupallisessa käytössä olevien kemiallisten aineiden luettelo (Einecs) tai Euroopassa ilmoitettujen kemiallisten aineiden luettelo (ELINCS).

(3)  Jos on valittu aineryhmä, tyypilliset yksittäiset ryhmän edustajat määritellään ympäristönlaatunormien asettamisen yhteydessä, jollei tästä ole erillistä mainintaa.

(4)  Vain tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri (CAS-numerot 40088-47-9, 32534-81-9, 36483-60-0 ja 68928-80-3).

(5)  Nonyylifenoli (CAS 25154-52-3, EU 246-672-0) mukaan lukien isomeerit 4-nonyylifenoli (CAS 104-40-5, EU 203-199-4) ja 4-nonyylifenoli (haarautunut) (CAS 84852-15-3, EU 284-325-5).

(6)  Oktyylifenoli (CAS 1806-26-4, EU 217-302-5) mukaan lukien isomeeri 4-(1,1’,3,3’-tetrametyylibutyyli)-fenoli (CAS 140-66-9, EU 205-426-2).

(7)  Sisältää seuraavat aineet: bentso(a)pyreeni (CAS 50-32-8, EU 200-028-5), bentso(b)fluoranteeni (CAS 205-99-2, EU 205-911-9), bentso(g,h,i)peryleeni (CAS 191-24-2, EU 205-883-8), bentso(k)fluoranteeni (CAS 207-08-9, EU 205-916-6), indeno(1,2,3-cd)pyreeni (CAS 193-39-5, EU 205-893-2). Ei sisällä antraseenia, fluoranteenia ja naftaleenia, jotka mainitaan luettelossa erikseen.

(8)  Sisältää tributyylitina-kationin (CAS 36643-28-4).

(9)  Viittaa seuraaviin yhdisteisiin:

 

7 polyklooratut dibentso-p-dioksiinit (PCDD:t): 2,3,7,8-T4CDD (CAS 1746-01-6), 1,2,3,7,8-P5CDD (CAS 40321-76-4), 1,2,3,4,7,8-H6CDD (CAS 39227-28-6), 1,2,3,6,7,8-H6CDD (CAS 57653-85-7), 1,2,3,7,8,9-H6CDD (CAS 19408-74-3), 1,2,3,4,6,7,8-H7CDD (CAS 35822-46-9), 1,2,3,4,6,7,8,9-O8CDD (CAS 3268-87-9)

 

10 polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF:t): 2,3,7,8-T4CDF (CAS 51207-31-9), 1,2,3,7,8-P5CDF (CAS 57117-41-6), 2,3,4,7,8-P5CDF (CAS 57117-31-4), 1,2,3,4,7,8-H6CDF (CAS 70648-26-9), 1,2,3,6,7,8-H6CDF (CAS 57117-44-9), 1,2,3,7,8,9-H6CDF (CAS 72918-21-9), 2,3,4,6,7,8-H6CDF (CAS 60851-34-5), 1,2,3,4,6,7,8-H7CDF (CAS 67562-39-4), 1,2,3,4,7,8,9-H7CDF (CAS 55673-89-7), 1,2,3,4,6,7,8,9-O8CDF (CAS 39001-02-0)

 

12 dioksiinin kaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB-DL): 3,3’,4,4’-T4CB (PCB 77, CAS 32598-13-3), 3,3’,4’,5-T4CB (PCB 81, CAS 70362-50-4), 2,3,3’,4,4’-P5CB (PCB 105, CAS 32598-14-4), 2,3,4,4’,5-P5CB (PCB 114, CAS 74472-37-0), 2,3’,4,4’,5-P5CB (PCB 118, CAS 31508-00-6), 2,3’,4,4’,5’-P5CB (PCB 123, CAS 65510-44-3), 3,3’,4,4’,5-P5CB (PCB 126, CAS 57465-28-8), 2,3,3’,4,4’,5-H6CB (PCB 156, CAS 38380-08-4), 2,3,3’,4,4’,5’-H6CB (PCB 157, CAS 69782-90-7), 2,3’,4,4’,5,5’-H6CB (PCB 167, CAS 52663-72-6), 3,3’,4,4’,5,5’-H6CB (PCB 169, CAS 32774-16-6), 2,3,3’,4,4’,5,5’-H7CB (PCB 189, CAS 39635-31-9).

(10)  CAS 52315-07-8 viittaa seuraavien isomeerien seokseen: sypermetriini, alfa-sypermetriini (CAS 67375-30-8), beta-sypermetriini (CAS 65731-84-2), theta-sypermetriini (CAS 71697-59-1) ja zeta-sypermetriini (52315-07-8).

(11)  Viittaa seuraaviin: 1,3,5,7,9,11-heksabromisyklododekaani (CAS 25637-99-4), 1,2,5,6,9,10-heksabromisyklododekaani (CAS 3194-55-6), α-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-50-6), β-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-51-7) ja γ-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-52-8).”


LIITE II

”LIITE I

PRIORITEETTIAINEIDEN JA TIETTYJEN MUIDEN PILAAVIEN AINEIDEN YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT

A OSA:   YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT (EQS)

AA

:

vuosikeskiarvo.

MAC

:

sallittu enimmäispitoisuus.

Yksikkö

:

[μg/l] sarakkeissa (4)–(7)

[μg/kg märkäpaino] sarakkeessa (8)

(1)

(2)

(3)

(4)

(5)

(6)

(7)

(8)

N:o

Aineen nimi

CAS-numero (1)

AA-EQS (2)

Sisämaan pintavedet (3)

AA-EQS (2)

Muut pintavedet

MAC-EQS (4)

Sisämaan pintavedet (3)

MAC-EQS (4)

Muut pinta-vedet

EQS

Eliöstö (12)

(1)

alakloori

15972-60-8

0,3

0,3

0,7

0,7

 

(2)

antraseeni

120-12-7

0,1

0,1

0,1

0,1

 

(3)

atratsiini

1912-24-9

0,6

0,6

2,0

2,0

 

(4)

bentseeni

71-43-2

10

8

50

50

 

(5)

bromatut difenyylieetterit (5)

32534-81-9

 

 

0,14

0,014

0,0085

(6)

kadmium ja kadmiumyhdisteet

(veden kovuusluokasta riippuen) (6)

7440-43-9

≤ 0,08 (luokka 1)

0,08 (luokka 2)

0,09 (luokka 3)

0,15 (luokka 4)

0,25 (luokka 5)

0,2

≤ 0,45 (luokka 1)

0,45 (luokka 2)

0,6 (luokka 3)

0,9 (luokka 4)

1,5 (luokka 5)

≤ 0,45 (luokka 1)

0,45 (luokka 2)

0,6 (luokka 3)

0,9 (luokka 4)

1,5 (luokka 5)

 

(6a)

hiilitetrakloridi (7)

56-23-5

12

12

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(7)

C10-13-kloori-alkaanit (8)

85535-84-8

0,4

0,4

1,4

1,4

 

(8)

klorfenvinfossi

470-90-6

0,1

0,1

0,3

0,3

 

(9)

klorpyrifossi (klorpyrifossi-etyyli)

2921-88-2

0,03

0,03

0,1

0,1

 

(9a)

syklodieeni-torjunta-aineet:

 

aldriini (7)

 

dieldriini (7)

 

endriini (7)

 

isodriini (7)

309-00-2

60-57-1

72-20-8

465-73-6

Σ = 0,01

Σ = 0,005

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(9b)

kokonais-DDT (7)  (9)

ei sovelleta

0,025

0,025

ei sovelleta

ei sovelleta

 

para-para-DDT (7)

50-29-3

0,01

0,01

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(10)

1,2-dikloori-etaani

107-06-2

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(11)

dikloorimetaani

75-09-2

20

20

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(12)

di(2-etyyli-heksyyli)-ftalaatti (DEHP)

117-81-7

1,3

1,3

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(13)

diuroni

330-54-1

0,2

0,2

1,8

1,8

 

(14)

endosulfaani

115-29-7

0,005

0,0005

0,01

0,004

 

(15)

fluoranteeni

206-44-0

0,0063

0,0063

0,12

0,12

30

(16)

heksakloori-bentseeni

118-74-1

 

 

0,05

0,05

10

(17)

heksakloori-butadieeni

87-68-3

 

 

0,6

0,6

55

(18)

heksakloori-sykloheksaani

608-73-1

0,02

0,002

0,04

0,02

 

(19)

isoproturoni

34123-59-6

0,3

0,3

1,0

1,0

 

(20)

lyijy ja lyijy-yhdisteet

7439-92-1

1,2 (13)

1,3

14

14

 

(21)

elohopea ja elohopeayhdisteet

7439-97-6

 

 

0,07

0,07

20

(22)

naftaleeni

91-20-3

2

2

130

130

 

(23)

nikkeli ja nikkeliyhdisteet

7440-02-0

4 (13)

8,6

34

34

 

(24)

nonyylifenolit

(4-nonyyli-fenoli)

84852-15-3

0,3

0,3

2,0

2,0

 

(25)

Oktyylifenolit

((4-(1,1′,3,3′-tetrametyyli-butyyli)-fenoli))

140-66-9

0,1

0,01

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(26)

pentaklooribentseeni

608-93-5

0,007

0,0007

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(27)

pentakloorifenoli

87-86-5

0,4

0,4

1

1

 

(28)

polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) (11)

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

 

bentso(a)-pyreeni

50-32-8

1,7 × 10–4

1,7 × 10–4

0,27

0,027

5

bentso(b)-fluoranteeni

205-99-2

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

0,017

0,017

Ks. alaviite 11.

bentso(k)-fluoranteeni

207-08-9

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

0,017

0,017

Ks. alaviite 11.

bentso(g,h,i)-peryleeni

191-24-2

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

8,2 × 10–3

8,2 × 10–4

Ks. alaviite 11.

indeno(1,2,3-cd)pyreeni

193-39-5

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

ei sovelleta

ei sovelleta

Ks. alaviite 11.

(29)

simatsiini

122-34-9

1

1

4

4

 

(29a)

tetrakloorieteeni (7)

127-18-4

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(29b)

trikloorieteeni (7)

79-01-6

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(30)

tributyylitinayhdisteet (tributyylitina-kationi)

36643-28-4

0,0002

0,0002

0,0015

0,0015

 

(31)

triklooribentseenit

12002-48-1

0,4

0,4

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(32)

trikloorimetaani

67-66-3

2,5

2,5

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(33)

trifluraliini

1582-09-8

0,03

0,03

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(34)

dikofoli

115-32-2

1,3 × 10–3

3,2 × 10–5

ei sovelleta (10)

ei sovelleta (10)

33

(35)

perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS)

1763-23-1

6,5 × 10–4

1,3 × 10–4

36

7,2

9,1

(36)

kinoksifeeni

124495-18-7

0,15

0,015

2,7

0,54

 

(37)

dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet

Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 10

 

 

ei sovelleta

ei sovelleta

Summa PCDD+PCDF+PCB-DL

0,0065 μg.kg–1 TEQ (14)

(38)

aklonifeeni

74070-46-5

0,12

0,012

0,12

0,012

 

(39)

bifenoksi

42576-02-3

0,012

0,0012

0,04

0,004

 

(40)

sybutryyni

28159-98-0

0,0025

0,0025

0,016

0,016

 

(41)

sypermetriini

52315-07-8

8 × 10–5

8 × 10–6

6 × 10–4

6 × 10–5

 

(42)

diklorvossi

62-73-7

6 × 10–4

6 × 10–5

7 × 10–4

7 × 10–5

 

(43)

heksabromi-syklododekaani (HBCDD)

Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 12

0,0016

0,0008

0,5

0,05

167

(44)

heptakloori ja heptakloori-epoksidi

76-44-8/1024-57-3

2 × 10–7

1 × 10–8

3 × 10–4

3 × 10–5

6,7 × 10–3

(45)

terbutryyni

886-50-0

0,065

0,0065

0,34

0,034

 


(1)  CAS: Chemical Abstracts Service.

(2)  Tämä parametri on vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Sitä sovelletaan kaikkien isomeerien kokonaispitoisuuteen, jollei toisin mainita.

(3)  Sisämaan pintavedet käsittävät joet ja järvet sekä niihin liittyvät keinotekoiset tai voimakkaasti muutetut vesimuodostumat.

(4)  Tämä parametri on sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi (MAC-EQS). Kun parametrin MAC-EQS kohdalle on merkitty ”ei sovelleta”, AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin välittömän myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot.

(5)  Bromattuihin difenyylieettereihin (N:o 5) kuuluvien prioriteettiaineiden osalta ympäristönlaatunormi viittaa yhdistenumeroiden 28, 47, 99, 100, 153 ja 154 pitoisuuksien summaan.

(6)  Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1: < 40 mg CaCO3/l, luokka 2: 40–< 50 mg CaCO3//l, luokka 3: 50–< 100 mg CaCO3//l, luokka 4: 100–< 200 mg CaCO3//l ja luokka 5: ≥ 200 mg CaCO3//l).

(7)  Tämä aine ei ole prioriteettiaine, vaan muu pilaava aine; tällaisten aineiden kohdalla ympäristönlaatunormit vastaavat ennen 13 päivää tammikuuta 2009 sovelletussa lainsäädännössä vahvistettuja normeja.

(8)  Tälle aineryhmälle ei ole annettu viitteellisiä parametreja. Viitteelliset parametrit on määriteltävä analyyttisellä menetelmällä.

(9)  Kokonais-DDT on isomeerien 1,1,1-trikloori-2, 2-bis (p-kloorifenyyli)etaanin (CAS-numero 50-29-3), EU-numero 200-024-3), 1,1,1-trikloori-2 (o-kloorifenyyli)-2-(p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 789-02-6), EU-numero 212-332-5), 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etyleenin (CAS-numero 72-55-9, EU-numero 200-784-6), ja 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 7254–8, EU-numero 200-783-0) summa.

(10)  Näiden aineiden MAC-EQS:n määrittelemiseen ei ole käytettävissä riittävästi tietoja.

(11)  Polyaromaattisiin hiilivetyihin (PAH) kuuluvien prioriteettiaineiden (N:o 28) osalta eliöstöä koskeva EQS ja vastaava AA-EQS vedessä viittaavat bentso(a)pyreenin pitoisuuteen, myrkyllisyyteen, johon ne perustuvat. Bentso(a)pyreeniä voidaan pitää muiden polyaromaattisten hiilivetyjen indikaattorina, näin ollen ainoastaan bentso(a)pyreeniä on tarpeen seurata vertailumielessä eliöstöä koskeviin ympäristönlaatunormeihin nähden tai vastaaviin AA-EQS-arvoihin vedessä.

(12)  Eliöstöä koskevat EQS:t liittyvät kaloihin, ellei toisin ilmoiteta. Vaihtoehtoista eliöstön taksonia tai muuta matriisia voidaan sen sijaan seurata niin kauan kuin sovellettavat ympäristönlaatunormit tarjoavat vastaavan suojan tason. Numeroiden 15 (fluoranteeni) ja 28 (polyaromaattiset hiilivedyt) osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit viittaavat äyriäisiin ja nilviäisiin. Kemiallisen tilan arvioimiseksi ei ole asianmukaista seurata fluoranteenia ja polyaromaattisia hiilivetyjä kaloissa. Numeron 37 (dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet) osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit viittaavat kaloihin, äyriäisiin ja nilviäisiin asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärien osalta 2 päivänä joulukuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1259/2011 (EUVL L 320, 3.12.2011, s. 18) liitteessä olevan 5.3 jakson mukaisesti.

(13)  Nämä EQS:t tarkoittavat kyseisten aineiden biosaatavia pitoisuuksia.

(14)  PCDD: polyklooratut dibentso-p-dioksiinit; PCDF: polyklooratut dibentsofuraanit, PCB-DL: dioksiinin kaltaiset polykloraatut bifenyylit; TEQ: toksisuusekvivalentit Maailman terveysjärjestön vuoden 2005 toksisuusekvivalentteina.”


Top