—

kumoamaan 17.12.2020 päivätyn päätöksen, jossa operatiivinen johtaja ei myöntänyt kantajalle poikkeusta kiellosta, joka koskee etätyön tekemistä asemapaikan sijaintimaan ulkopuolella, ja hylkäsi hänen 15.12.2020 tekemänsä pyynnön, joka koski etätyön tekemistä hänen lähtöpaikkakunnallaan

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhtäältä komissioon sovellettavien suuntaviivojen, jotka on saatettu koskemaan EIT:ta, 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan loukkaamiseen ja toisaalta kantajan saavutettujen oikeuksien loukkaamiseen. Kantaja vetoaa aluksi hallinnon huolenpitovelvollisuuden rikkomiseen. Kantaja vetoaa myös matkustusrajoitusten käsitteen mielivaltaiseen tulkintaan, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden puuttumiseen, kussakin jäsenvaltiossa käyttöön otettujen samojen terveystoimenpiteiden kansallisten tulkintojen loukkaamiseen. Kantaja vetoaa lopuksi yksityisyyttä ja perhe-elämää koskevan oikeuden loukkaamiseen; siihen, ettei hänen tilannettaan yksikön todellisten ja perusteltujen etujen ulkopuolella otettu huomioon ja hänen eduilleen aiheutuneeseen suhteettomaan vahinkoon.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu voimassa olevia sääntöjä koskevaan lainvastaisuusväitteeseen, jos on katsottava, että ne eivät anna kantajalle lupaa etätyöhön lähtöpaikkakunnallaan hänen tilanteessaan sillä perusteella, että kyseiset säännöt loukkaavat yhdenvertaisen kohtelun, yksityisyyttä ja perhe-elämää koskevan oikeuden ja työhyvinvoinnin periaatteita ja oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden periaatetta. Kantaja vetoaa myös force majeure -tilanteeseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin hänen oikeuksiensa rajoittaminen on laitonta ja suhteetonta.