EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020TN0741

Asia T-741/20: Kanne 16.12.2020 – Advansa Manufacturing ym. v. komissio

EUVL C 79, 8.3.2021, p. 32–34 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

8.3.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/32


Kanne 16.12.2020 – Advansa Manufacturing ym. v. komissio

(Asia T-741/20)

(2021/C 79/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Advansa Manufacturing GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) ja 14 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat D. Haverbeke, L. Ruessmann ja P. Sellar)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission tiedonannon – Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen, (1) siltä osin kuin sillä jätetään sääntöjenvastaisesti tekokuituala toimen ulkopuolelle

toteamaan SEUT 264 artiklan mukaisesti, että riidanalaisen säännöksen liitteen I vaikutukset pysyvät voimassa siihen asti, kunnes vastaaja on toteuttanut unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion SEUT 266 artiklan mukaiset täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seitsemään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu toimivallan puuttumiseen riidanlaisen toimen liitteen I osalta.

SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan unioni toimii ainoastaan jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa. Toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille

direktiivin 2003/87, sellaisena kuin se on muutettuna, (2) 10 a artiklan 6 kohdan nojalla toimivalta riidanalaisen säännöksen antamiseen on jäsenvaltioilla eikä vastaajalla.

2.

Toinen kanneperuste perustuu olennaisen menettelyvaatimuksen loukkaamiseen riidanalaisen säännöksen liitteen I osalta

SEUT 296 artiklassa edellytetyistä riidanalaisen säännöksen perusteluista ei ilmene selkeästi ja yksiselitteisesti perusteita, joihin vastaaja nojautui laskeakseen välillisten päästöjen määrän alalla, jolla vastaajat harjoittavat toimintaansa, ja tämä on tekijä, jolla ratkaistaan, kuuluuko toimiala riidanalaisen säännöksen liitteeseen I vai ei,

tämän perustelujen puuttumisen johdosta kantajat eivät ole voineet vedota oikeuksiinsa eikä unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa tuomioistuinvalvontaansa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen riidanalaisen säännöksen liitteen I osalta

SEUT 5 artiklan 3 kohdan nojalla aloilla, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, se voi toimia vain – ja ainoastaan siinä määrin – kun jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa suunniteltujen toimien tavoitteita riittävällä tavoin, vaan suunniteltujen toimien laajuuden tai vaikutusten johdosta tähän tavoitteeseen päästään paremmin unionin tasolla,

koska direktiivin 2003/87 10 a artiklan 6 kohtaan perustuvat kansalliset toimenpiteet ovat valtiontukia koskevan valvonnan kohteena, vastaaja on loukannut toissijaisuusperiaatetta tehdessään ennalta laaditun luettelon, jolla rajoitetaan toimialat ja toimialojen osat, jotka voivat saada hyvitystä päästöjen välillisistä kustannuksista, koska a) jäsenvaltiot voivat arvioida paremmin todellisen hiilivuodon riskin kullakin teollisuuden toimialalla niiden välillisten merkittävien kustannusten perusteella, joita toimialalle todellisuudessa aiheutuu, ja b) vastaaja on antanut liitteen I esittämättä riittäviä selvityksiä tarpeellisuudesta sen tekemiseksi

4.

Neljäs kanneperuste perustuu avoimuusperiaatteen loukkaamiseen riidanalaisen säännöksen liitteen I osalta.

Riidanalaisen säännöksen antamiseen johtanut menettely ei ole ollut avointa olennaisten seikkojen osalta, ja erityisesti seuraavista syistä: a) vastaaja ei ole esittänyt riidanalaisessa säännöksessä eikä sen yhteydessä esitetyssä vaikutusten arvioinnissa tietoja, joita käytettiin laskettaessa välillisten päästöjen määrä kantajien toimialalla, b) vastaaja ei ole esittänyt selvityksiä, jotka tukisivat sen arviointia niistä toimialan osista, joilla on paras mahdollisuus sähköistymiseen,

vastaaja on koko riidanalaisen säännöksen antamismenettelyn ajan kieltäytynyt antamasta kyseessä oleville osapuolille tietoja yksityiskohdista, joiden perusteella se on laskenut näitä koskevien välillisten päästöjen määrän, ja tavasta, jolla sähköistämistä koskevaa arviointiperustetta sovelletaan, ja täten estänyt kantajia aloittamasta vastaajan kanssa asiakysymystä koskevaa keskustelua kuulemisten aikana

vastaaja on täten jättänyt noudattamatta sille SEUT 15 artiklan ja SEU 11 artiklan mukaisia velvoitteita varmistaa avoimuus riidanalaisen säännöksen liitteen I antamisessa.

5.

Viides kanneperuste perustuu riidanalaisen säännöksen liitteen I yhteydessä tehtyyn ilmeiseen arviointivirheeseen.

Käyttäessään harkintavaltaansa arvioida moniulotteisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, vastaajan on osoitettava, että se on arvioinut kaikki merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, joita riidanalaisella säännöksellä on tarkoitus säännellä. Vastaaja on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä jättäessään kantajien toimialan riidanalaisen säännöksen liitteessä I olevan hyväksyttävien toimialojen luettelon ulkopuolelle, ja erityisesti a) jättäessään selittämättä ja perustelematta kahden ylimääräisen hyväksymiskriteerin käyttöönoton, b) jättäessään ottamatta huomiotta merkityksellisiä ja kattavia tietoja, jotka koskevat sähkön kulutusta kantajien toimialalla, mikä on johtanut toimialan välillisten päästöjen aliarviointiin ja sen jättämiseen liitteen I ulkopuolelle, c) jättäessään ilman perusteluja ottamatta huomioon kantajien esittämän näytön ja d) laadullisen arvioinnin osalta arvioidessaan virheellisesti toimialan sen mukaan, että polttoaineet ja sähkö voisivat korvata toisensa, ja jättäessään esittämättä syyt, joiden mukaan toimialan osia ei sisällytetty liitteeseen I edellä mainitun arviointiperusteen nojalla.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu riidanalaisen säännöksen liitteessä I olevan asianmukaisen arviointiperusteen virheelliseen soveltamiseen.

Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 6 kohdassa edellytetään toimialan osalta arviointia ”todellisesta hiilivuodon riskistä”

vastaaja on soveltanut erilaista arviointiperustetta, joka perustuu ”merkittävään vaaraan”, ja näin toimiessaan se on soveltanut virheellistä oikeudellista arviointiperustetta.

7.

Seitsemännen kanneperusteen mukaan riidanalaisella säännöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta.

Vastaaja loukkaa suhteellisuusperiaatetta, koska a) se ei pyri säännönmukaiseen objektiiviseen tavoitteeseen talouden hiilestä irtautumisen suhteen sellaisella kustannustehokkaalla tavalla, joka mahdollistaisi paljon energiaa käyttävien toimialojen investoivan energiatehokkuuteen sen sijaan, että ne siirtävät tuotantonsa kolmansiin valtioihin, b) se asettaa kohtuuttoman rasituksen toimialoille, jotka on jätetty liitteen ulkopuolelle, vaikka vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä (kuten tukien enimmäismäärän asettamisella tai ehdollisten järjestelmien käyttöönotolla) voitaisiin saavuttaa riidanalaisen säännöksen tavoitteet ainakin samassa määrin, ja c) se ilmoitti tärkeimmät yksityiskohdan valittujen toimialojen arvioinnista vasta neljä päivää ennen riidanalaisen toimen julkaisemista 25.9.2020, eli hieman yli kolmen kuukautta ennen voimassa olevien tiettyjä valtiontukia päästökauppajärjestelmän yhteydessä koskevien suuntaviivojen voimassaolon päättymistä. Näin toimiessaan vastaaja rikkoi SEU 5 artiklan 4 kohtaa.


(1)  EUVL 2020, C 317, s. 5.

(2)  Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna.


Top