—

SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan unioni toimii ainoastaan jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa. Toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille

—

direktiivin 2003/87, sellaisena kuin se on muutettuna, (2) 10 a artiklan 6 kohdan nojalla toimivalta riidanalaisen säännöksen antamiseen on jäsenvaltioilla eikä vastaajalla.

—

SEUT 296 artiklassa edellytetyistä riidanalaisen säännöksen perusteluista ei ilmene selkeästi ja yksiselitteisesti perusteita, joihin vastaaja nojautui laskeakseen välillisten päästöjen määrän alalla, jolla vastaajat harjoittavat toimintaansa, ja tämä on tekijä, jolla ratkaistaan, kuuluuko toimiala riidanalaisen säännöksen liitteeseen I vai ei,

—

tämän perustelujen puuttumisen johdosta kantajat eivät ole voineet vedota oikeuksiinsa eikä unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa tuomioistuinvalvontaansa.

—

SEUT 5 artiklan 3 kohdan nojalla aloilla, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, se voi toimia vain – ja ainoastaan siinä määrin – kun jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa suunniteltujen toimien tavoitteita riittävällä tavoin, vaan suunniteltujen toimien laajuuden tai vaikutusten johdosta tähän tavoitteeseen päästään paremmin unionin tasolla,

—

koska direktiivin 2003/87 10 a artiklan 6 kohtaan perustuvat kansalliset toimenpiteet ovat valtiontukia koskevan valvonnan kohteena, vastaaja on loukannut toissijaisuusperiaatetta tehdessään ennalta laaditun luettelon, jolla rajoitetaan toimialat ja toimialojen osat, jotka voivat saada hyvitystä päästöjen välillisistä kustannuksista, koska a) jäsenvaltiot voivat arvioida paremmin todellisen hiilivuodon riskin kullakin teollisuuden toimialalla niiden välillisten merkittävien kustannusten perusteella, joita toimialalle todellisuudessa aiheutuu, ja b) vastaaja on antanut liitteen I esittämättä riittäviä selvityksiä tarpeellisuudesta sen tekemiseksi

—

Riidanalaisen säännöksen antamiseen johtanut menettely ei ole ollut avointa olennaisten seikkojen osalta, ja erityisesti seuraavista syistä: a) vastaaja ei ole esittänyt riidanalaisessa säännöksessä eikä sen yhteydessä esitetyssä vaikutusten arvioinnissa tietoja, joita käytettiin laskettaessa välillisten päästöjen määrä kantajien toimialalla, b) vastaaja ei ole esittänyt selvityksiä, jotka tukisivat sen arviointia niistä toimialan osista, joilla on paras mahdollisuus sähköistymiseen,

—

vastaaja on koko riidanalaisen säännöksen antamismenettelyn ajan kieltäytynyt antamasta kyseessä oleville osapuolille tietoja yksityiskohdista, joiden perusteella se on laskenut näitä koskevien välillisten päästöjen määrän, ja tavasta, jolla sähköistämistä koskevaa arviointiperustetta sovelletaan, ja täten estänyt kantajia aloittamasta vastaajan kanssa asiakysymystä koskevaa keskustelua kuulemisten aikana

—

vastaaja on täten jättänyt noudattamatta sille SEUT 15 artiklan ja SEU 11 artiklan mukaisia velvoitteita varmistaa avoimuus riidanalaisen säännöksen liitteen I antamisessa.

—

Käyttäessään harkintavaltaansa arvioida moniulotteisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, vastaajan on osoitettava, että se on arvioinut kaikki merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, joita riidanalaisella säännöksellä on tarkoitus säännellä. Vastaaja on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä jättäessään kantajien toimialan riidanalaisen säännöksen liitteessä I olevan hyväksyttävien toimialojen luettelon ulkopuolelle, ja erityisesti a) jättäessään selittämättä ja perustelematta kahden ylimääräisen hyväksymiskriteerin käyttöönoton, b) jättäessään ottamatta huomiotta merkityksellisiä ja kattavia tietoja, jotka koskevat sähkön kulutusta kantajien toimialalla, mikä on johtanut toimialan välillisten päästöjen aliarviointiin ja sen jättämiseen liitteen I ulkopuolelle, c) jättäessään ilman perusteluja ottamatta huomioon kantajien esittämän näytön ja d) laadullisen arvioinnin osalta arvioidessaan virheellisesti toimialan sen mukaan, että polttoaineet ja sähkö voisivat korvata toisensa, ja jättäessään esittämättä syyt, joiden mukaan toimialan osia ei sisällytetty liitteeseen I edellä mainitun arviointiperusteen nojalla.

—

Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 6 kohdassa edellytetään toimialan osalta arviointia ”todellisesta hiilivuodon riskistä”

—

vastaaja on soveltanut erilaista arviointiperustetta, joka perustuu ”merkittävään vaaraan”, ja näin toimiessaan se on soveltanut virheellistä oikeudellista arviointiperustetta.

—

Vastaaja loukkaa suhteellisuusperiaatetta, koska a) se ei pyri säännönmukaiseen objektiiviseen tavoitteeseen talouden hiilestä irtautumisen suhteen sellaisella kustannustehokkaalla tavalla, joka mahdollistaisi paljon energiaa käyttävien toimialojen investoivan energiatehokkuuteen sen sijaan, että ne siirtävät tuotantonsa kolmansiin valtioihin, b) se asettaa kohtuuttoman rasituksen toimialoille, jotka on jätetty liitteen ulkopuolelle, vaikka vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä (kuten tukien enimmäismäärän asettamisella tai ehdollisten järjestelmien käyttöönotolla) voitaisiin saavuttaa riidanalaisen säännöksen tavoitteet ainakin samassa määrin, ja c) se ilmoitti tärkeimmät yksityiskohdan valittujen toimialojen arvioinnista vasta neljä päivää ennen riidanalaisen toimen julkaisemista 25.9.2020, eli hieman yli kolmen kuukautta ennen voimassa olevien tiettyjä valtiontukia päästökauppajärjestelmän yhteydessä koskevien suuntaviivojen voimassaolon päättymistä. Näin toimiessaan vastaaja rikkoi SEU 5 artiklan 4 kohtaa.