Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 62016TN0873

Asia T-873/16: Kanne 8.12.2016 – Groupe Canal + v. komissio

EUVL C 38, 6.2.2017, p. 50–52 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

6.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/50

Kanne 8.12.2016 – Groupe Canal + v. komissio

(Asia T-873/16)

(2017/C 038/66)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Groupe Canal + (Issy-les-Moulineaux, Ranska) (edustaja: asianajajat P. Wilhelm, P. Gassenbach ja O. de Juvigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ensisijaisesti

—

kumoamaan 26.7.2016 annetun päätöksen nro AT.40023 (SEUT 264 artikla),

—

toissijaisesti

—

kumoamaan 26.7.2016 annetun riidanalaisen päätöksen nro AT.40023 niiltä osin kuin se koskee Ranskan markkinoita ja Groupe Canal +:n olemassa olevia tai tulevia sopimuksia;

—

antamaan kaikki tarpeelliseksi katsomansa määräykset;

—

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki Groupe Canal +-yhtiölle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun piti Groupe Canal +:n ja Pictures International Limitedin (jäljempänä Paramount) välistä sopimusta kohteensa puolesta SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisena ja kun se katsoi, että Paramountin ehdottamat sitoumukset eivät vaikuttaneet kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja yleisemmin filmien rahoittamiseen ja niiden taloudelliseen hyväksikäyttöön ETA:lla. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaan kielletyt sopimusehdot soveltuvat yhteen kartellioikeuden kanssa. Ensinnäkin riidanalaisessa päätöksessä kilpailunvastaisen tarkoituksen käsitteestä esitettiin laajentava ja oikeudellisesti virheellinen tulkinta, joka johti siihen, ettei Euroopan komissio tarkastellut territoriaali-ehtojen vaikutusta tai ettei se ainakaan ollut näyttänyt niitä toteen. Toiseksi territoriaali-ehtojen kilpailunvastaisuutta koskeva arviointi oli seurausta pelkästään maksutelevisiomarkkinoiden toiminnan väärästä tulkinnasta. Kolmanneksi territoriaalista yksinoikeutta koskevat ehdot, joita komissio piti kilpailunvastaisina, olivat päinvastoin tarpeen maksutelevisiomarkkinoiden tehokkaan laatukilpailun kannalta katsoen.

—

Toinen osa, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä vaarannetaan kulttuurinen monimuotoisuus, rahoitus ja filmien taloudellinen hyväksikäyttö. Ensinnäkin riidanalainen päätös vaikuttaa siten, että se rajoittaa alkuperäisen ranskankielisen audiovisuaalisen tarjonnan rahoitusta vääristämällä kilpailua maksutelevisiomarkkinoilla. Toiseksi riidanalainen päätös vaikuttaa siten, että se rajoittaa kuluttajalle suuntautuvan tarjonnan laatua ja monimuotoisuutta, koska sillä rajoitetaan audiovisuaalisen tarjonnan rahoitusta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on selvästi ylittänyt harkintavaltansa hyväksyessään sitoumuksia, jotka vastasivat sen kilpailun osalta esittämiä huolia, joita se ei ollut ilmaissut alustavassa arvioinnissaan. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaista päätöstä sovelletaan sellaisiin sitoumuksiin, jotka koskevat kaikkia sen ETA:lla olevien televisiotoimijoiden kanssa tekemiä sopimuksia, vaikka alustavassa arviointi koski ainoastaan yksinoikeussopimuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa.

—

Toinen osa, jonka mukaan sitoumukset oli laadittu siten, että niiden soveltaminen olisi mahdotonta Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen jälkeen, kun tämä eroaa Euroopan unionista, vaikka niitä sovelletaan edelleen muilla markkinoilla, joita väitetiedoksianto ei koskenut ja joita komissio ei ollut tarkastellut.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on selvästi loukannut suhteellisuusperiaatetta. Tämä perustu jakautuu kolmeen osaan.

—

Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen nojalla velvoittaviksi tulleet sitoumukset eivät vastaa komission kilpailun osalta edeltäkäsin esittämiä huolia.

—

toiseksi riidanalaisen päätöksen nojalla velvoittaviksi tulleissa sitoumuksissa ei oteta huomioon kolmansien intressejä, mikä on näiden toimenpiteiden oikeasuhteisuuden vastaista ja on peruste niiden kumoamiselle.

—

Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi myöntää, että komission on välttämätöntä valvoa sitoumusten oikeasuhteisuutta ulkopuolisiin asianomaisiin nähden.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, koska sen pakollisiksi vahvistamat sitoumukset kuuluvat Euroopan parlamentissa vireillä olevaan lainsäädäntöprosessiin, jossa kyseinen parlamentti on esittänyt varaumia ja huolia siitä, että audiovisuaalisen alan alueellisia toimilupia ollaan poistamassa, ja tämän vaikutuksista elokuvien rahoitukseen, alan keskittymiseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Komissio ei ollut ottanut näitä seikkoja millään tavoin huomioon, vaan se oli mieluummin neuvotellut yhden ainoan ei-eurooppalaisen yrityksen eli Paramountin kanssa tärkeän lainsäädäntöhankkeen lopputuloksesta. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä toteutetaan tavoite, jonka toteuttaminen kuuluisi lainsäätäjän eikä komission toimivaltaan ja päämääriin, ja komissio on näin asettunut eurooppalaisen lainsäätäjän paikalle.

—

Toinen osa, jonka mukaan Groupe Canal +:n esittämät todisteet ovat riittävä alustava näyttö siitä, että sitä, onko komissio toiminut vastuullisesti riidanalaisessa päätöksessä, voidaan epäillä.
Top