EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62014CN0540
Case C-540/14 P: Appeal brought on 27 November 2014 by DK Recycling und Roheisen GmbH against the judgment of the General Court (Fifth Chamber) delivered on 26 September 2014 in Case T-630/13 DK Recycling und Roheisen GmbH v European Commission
Asia C-540/14 P: Valitus, jonka DK Recycling und Roheisen GmbH on tehnyt 27.11.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-630/13, DK Recycling und Roheisen GmbH v. Euroopan komissio, 26.9.2014 antamasta tuomiosta
Asia C-540/14 P: Valitus, jonka DK Recycling und Roheisen GmbH on tehnyt 27.11.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-630/13, DK Recycling und Roheisen GmbH v. Euroopan komissio, 26.9.2014 antamasta tuomiosta
EUVL C 26, 26.1.2015, p. 21–22
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
26.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 26/21 |
Valitus, jonka DK Recycling und Roheisen GmbH on tehnyt 27.11.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-630/13, DK Recycling und Roheisen GmbH v. Euroopan komissio, 26.9.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-540/14 P)
(2015/C 026/26)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: DK Recycling und Roheisen GmbH (edustajat: asianajaja S. Altenschmidt ja asianajaja P.-A.Schütter)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että
|
1. |
yleisen tuomioistuimen asiassa T-630/13, 26.9.2014 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin kanne hylättiin siinä muilta osin tuomiolauselman 2 kohdassa. |
|
2. |
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kannekirjelmän 1. kohdassa esitetty vaatimus hyväksytään kokonaisuudessaan siten, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 5.9.2013 annetun komission päätöksen (C/2013) 5666, 2013/448/EU (1) 1 artiklan 1 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään laitosten, joiden tunnukset ovat DE000000000001320 ja DE-new-14220-0045, sisällyttäminen Saksan direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolle esittämään luetteloon laitoksista, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, ja näille laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuosittaiset kokonaismäärät. |
|
3. |
toissijaisesti, että 1. kohdassa mainittu tuomio kumotaan ja asia palautetaan yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi |
|
4. |
komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajan mukaan asiassa on rikottu unionin oikeutta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitetulla tavalla. Yleinen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta pitäessään sitä, että komissio kieltäytyi suorittamasta päästöoikeuksien jakamista maksutta kohtuuttoman vaikeaa tilannetta koskevan jäsenvaltion oikeuteen sisältyvän lausekkeen perusteella, unionin oikeuden mukaisena. Riidanalaisella tuomiolla loukataan valittajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklaan perustuvia oikeuksia.
Valittaja toteaa esitetyn valitusperusteen osalta, että komissio ei ollut huolehtinut riittävästä yksilöä koskevasta perusoikeussuojasta päättäessään päätöksessä 2011/278/EU säännöistä, jotka koskevat päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaa jakamista. Päästöoikeuksien jakaminen maksutta tapahtuu sopimuksen 2011/278/EU mukaan tyypillisten laskentatekijöiden perusteella. Päätökseen ei sisälly kuitenkaan sääntöjä, joissa sallittaisiin lisäpäästöoikeuksien jakaminen maksutta niissä tapauksissa, joissa tyypillisten laskentatekijöiden perusteella suoritettavasta jakamisesta seuraa poikkeuksellinen rasitus tai se johtaa kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen yksittäistapauksissa.
Kanteen hylkäämisellä loukataan perusoikeuskirjassa olevia perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta. Yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon ainoastaan sen rasitevaikutuksen, joka tyypillisesti ilmenee päästökauppajärjestelmän ja päätöksen 2011/278/EU jakamisjärjestelmän seurauksena. Yleinen tuomioistuin ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisesti kiinnittänyt ollenkaan huomiota valittajan yksilöä koskevaan perusoikeussuojaan.