Valitus, jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 21.1.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-536/10, Kessel Marketing & Vertriebs GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 8.11.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-31/14 P)

2014/C 102/21

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Walicka)

Muut osapuolet: Kessel Marketing & Vertriebs GmbH, Janssen-Cilag GmbH

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin pysytti valituslautakunnan päätöksen, jonka mukaan valittajan tekemä tavaroiden ja palvelujen luettelon rajoittaminen oli epämääräinen, jos otetaan huomioon lääkemääräystä koskevan edellytyksen puuttuminen. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, ettei rajoittamista koskevan hakemuksen epämääräisyys voinut tehdä hakemuksesta sellaisenaan merkityksetöntä. SMHV katsoo, että siinä tapauksessa, että hakemus on epämääräinen, tavaroiden ja palvelujen luettelon rajoittamista ei voida rekisteröidä eikä perusteeksi voida myöskään ottaa tavaroiden ja palvelujen vertailua. Koska nyt käsiteltävässä asiassa osoitettiin, että kyseinen hakemus oli epämääräinen, valituslautakunta ei valittajan mukaan voinut ottaa sitä huomioon.

Valittaja toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei valittajan soveltamaa rajoitusta voitu hyväksyä, koska se perustui siihen, etteivät kyseiset tavarat edellyttäneet lääkemääräystä. Lääkemääräystä koskevan edellytyksen puuttuminen ei ollut soveltuva peruste hakemuksen kohteena olevien tavaroiden alaryhmän muodostamiseksi. Kyseinen peruste ei ollut soveltuva niiden farmaseuttisten tavaroiden alaryhmän muodostamiseksi, joita tavaramerkki koskee. Koska kysymystä siitä, edellytetäänkö lääkemääräystä vai ei, ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionin tasolla, sen ratkaisu riippuu voimassa olevista kansallisen lainsäädännön farmaseuttisiin tuotteisiin sovellettavista säännöksistä, joita kansalliset lainsäätäjät voivat milloin tahansa muuttaa. Oikeus yhteisön tavaramerkin suojaan ei kuitenkaan voi riippua kriteeristä, joka perustuu sellaiseen kansallisen oikeuden alaan tai joka voi muuttua ajan kuluessa.

SMHV ei ole kiistänyt tätä. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että valituslautakunta teki virheen, kun se ei ottanut kyseistä kriteeriä lainkaan huomioon. Valittaja väittää, ettei valituslautakunta voinut pitää kyseistä rajoitusta kokonaan merkityksettömänä. Valittajan mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt toteuttaa vertailu haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja aikaisemman tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden välillä valittajan tekemän rajoituksen perusteella ottamatta huomioon lääkemääräystä koskevaan edellytykseen liittyvää kriteeriä.

SMHV:n mukaan tuomio perustui tältä osin yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 43 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä yhteisön tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen (2) 2 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkomiseen, koska rajoituksen epämääräisyys tekee koko tavaroiden ja palvelujen luettelosta sellaisen, ettei sitä voida hyväksyä. Rajoitusta, jota ei voida hyväksyä, ei voida rekisteröidä eikä ottaa huomioon tavaroita vertailtaessa. Valittaja katsoo, että tuomiolla lisäksi loukataan yhteisön tavaramerkkejä koskevan järjestelmän taustalla olevaa hakemusten sitovuutta koskevaa periaatetta. Tavaroiden ja palvelujen luetteloa on sellaisenaan arvioitava rekisteröinnin hakijan esittämässä muodossa. Valittajan mukaan SMHV:llä ei ole toimivaltaa muuttaa kyseistä luetteloa.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

(2)  Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995 L 303, s. 1).