Valitus, jonka Société des plantations de Mbanga SA (SPM) on tehnyt 30.1.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-128/05, SPM v. neuvosto ja komissio, 13.11.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-39/09 P)

2009/C 90/16

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Société des plantations de Mbanga (SPM) (edustaja: avocat A. Farache)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi pääasiassa kahteen valitusperusteeseen.

Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että banaanien maahantuontia koskevalla yhteisön säännöstöllä ei loukata ilmeisellä tavalla tehokkaan kilpailun ylläpitämistä koskevaa periaatetta, joka valittajan mukaan muodostaa oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille.

Tältä osin valittaja vetoaa yhtäältä siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon kilpailua koskevia tavoitteita, koska se valittajan mukaan perusti ratkaisunsa ainoastaan yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä erityisesti tavoitelluille yleisille tavoitteille banaanialalla. Valittaja väittää yhtäältä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisellä tavalla yhteisön säännöstön ja banaanimarkkinoilla esiintyvien kilpailunvastaisten menettelyjen välistä yhteyttä, kun se ei myöntänyt, että yhteisön säännöstössä sallitaan kaupallisten etujen myöntäminen vientitodistusten kautta tietyille etuoikeutetuille toimijoille, joiden asemaa markkinoilla valittajan mukaan vahvistetaan voimassa olevilla säännöillä.

Toisessa valitusperusteessaan valittaja vetoaa muun muassa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi yleisiä oikeusperiaatteita ja erityisesti hyvän hallinnon periaatetta, kun se katsoi, että kyseinen periaate ei itsessään muodosta oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille. Valittajan mukaan kyseinen periaate on kuitenkin vahvistettu oikeuskäytännössä moneen kertaan ja se merkitsee nyt esillä olevassa asiassa sitä, että komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon se erityinen tilanne, joka markkinoilla vallitsee ja jossa sellaiset tuottajat ovat, jotka eivät voi saada toimijan asemaa yhteisön säännöstön säätämisen yhteydessä.