21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/1

A.

ottaa huomioon, että neuvottelut vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta kattavasta kansainvälisestä ilmastomuutossopimuksesta on tarkoitus saattaa päätökseen joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa; katsoo, että sopimuksen olisi oltava oikeudellisesti sitova ja että siinä olisi otettava huomioon uusin tieteellinen näyttö, jonka mukaan ilmasto muuttuu aiemmin arvioitua nopeammin ja aggressiivisemmin, ja että sopimuksen olisi oltava johdonmukainen sen tavoitteen kanssa, että maapallon keskimääräinen vuosittainen pintalämpötila ei nouse yli kahdella celsiusasteella teollista aikakautta edeltävästä tasosta, jäljempänä ”kahden celsiusasteen tavoite”,

B.

katsoo, että kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi teollisuusmaiden on näytettävä esimerkkiä ja vähennettävä merkittävästi päästöjään ja että myös kehitysmaiden on osallistuttava tavoitteen täyttämiseen,

C.

toteaa, että kehitysmaiden osuus ilmastonmuutoksessa on vähäisin, mutta ne kärsivät eniten ilmiön seurauksista, ja että ilmastonmuutos vaarantaa 40 prosenttia kansainvälisistä köyhyyden kitkemiseen tähtäävistä investoinneista ja vaarantaa näin kehitysyhteistyön tehokkuuden ja jatkuvuuden; katsoo, että ilmastonmuutos- ja kehitysyhteistyöaloitteiden paremmalle koordinoinnille, täydentävyydelle ja johdonmukaisuudelle on selkeä tarve,

D.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi lisätä luonnonvaroihin liittyvien konfliktien mahdollisuutta viljelykelpoisen maan vähenemisen, vesipulan pahenemisen, metsien häviämisen ja ilmaston aiheuttaman muuttoliikkeen vuoksi; katsoo, että myös mahdolliset kansanterveydelliset vaikutukset olisi otettava huomioon,

E.

ottaa huomioon, että noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä johtuu käytännössä metsäkadosta, että metsäkato on merkittävä tekijä biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä ja että se muodostaa vakavan uhan kehitykselle ja erityisesti vähävaraisten toimeentulolle,

F.

katsoo, että tarvitaan huomattava määrä lisärahoitusta, jotta voidaan toteuttaa tarvittavat hillitsemis- ja mukauttamistoimet kehitysmaissa, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen torjuntaan olisi osoitettava yhtä paljon resursseja kuin nykyisen rahoituskriisin torjuntaan,

G.

ottaa huomioon, että suurin osa ilmastonmuutokseen luvatuista määrärahoista tulee virallisen kehitysavun talousarvioista, mikä siirtää varoja pois kehitysavusta ja vaarantaa vakavasti köyhyyden vähentämistoimet ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen,

H.

toteaa, että sitova kansainvälinen kehys, joka johtaa riittävän suuriin päästövähennyksiin, tuottaa myös merkittävää ja välitöntä lisähyötyä maailman terveystilanteen suhteen, ja toteaa, että ilman tällaista kehystä eteneminen kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vaarantuu ja voi kääntyä väärään suuntaan,

I.

ottaa huomioon, että EU on maailman ainoana alueellisena yhteisönä vahvistanut sitovia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, kun se on hyväksynyt edellä mainitun ilmasto- ja energiapaketin, joka koostuu lainsäädäntötoimista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä yksipuolisesti 20 prosentilla vuoden 1990 päästömääristä ja johon sisältyy sitoumus vähennystavoitteen nostamisesta uusimman tieteellisen tiedon valossa 30 prosenttiin tai sitäkin suuremmaksi, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan riittävän kunnianhimoinen ja sitova kansainvälinen sopimus, jossa edellytetään muilta teollisuusmailta vastaavia toimia ja taloudellisesti pidemmälle kehittyneiltä kehitysmailta asianmukaista panosta, joka on suhteessa niiden vastuuseen ja kapasiteettiin,

J.

toteaa, että tarvitaan maailmanlaajuinen muutos teknologian ja teknologisen yhteistyön alalla, jotta voidaan nopeuttaa innovointia ja lisätä esittelyä ja käyttöönottoa niin, että kaikki maat voivat käyttää kohtuullisen hintaista kestävää teknologiaa,

K.

toteaa, että keskeisellä sijalla hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ovat energiatehokkuus ja erityisesti viimeaikaiset aloitteet, jotka koskevat rakennusten energiatehokkuutta ja energiamerkintäsääntöjä,

L.

toteaa, että kunnianhimoiset ilmastotoimet auttaisivat ratkaisemaan nykyisen talouskriisin työpaikkojen syntymisen ja taloudellisen toiminnan lisääntymisen kautta, ja panee merkille, että Kansainvälinen energiajärjestö pitää tarpeellisena, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan kunnianhimoinen sopimus, jotta kriisin viivyttämiä investointeja voidaan ohjata ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin,

M.

toteaa, että monet kolmannet maat ovat toteuttaneet ilmastonmuutoksen torjuntatoimia esimerkiksi asettamalla päästövähennystavoitteita,

N.

katsoo, että Kööpenhaminassa on saatava aikaan kattava sopimus, jotta voidaan torjua hiilivuotoa ja luoda yhtäläiset toimintaedellytykset siirryttäessä tavoittelemaan 30 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöihin,

O.

toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen tehokas vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki päästöjä aiheuttavat tuotannon ja liikenteen alat, ja sitä tulisi tarkastella kehyksessä, jonka avulla voidaan siirtyä onnistuneesti kohti kestävää taloudellista mallia, jossa ympäristön laatu käy käsi kädessä talouskasvun, vaurauden lisääntymisen ja teknisen kehityksen kanssa,

1.

kehottaa Euroopan unionia pyrkimään edelleen ulkosuhteiden alalla sovellettavaan ilmastopolitiikkaan ja esiintymään yhtenäisenä ja pitämään kiinni johtavasta roolistaan COP15-neuvotteluissa sekä ajamaan kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten kumppaneiden kanssa käymissään keskusteluissa, jotta Kööpenhaminassa saataisiin aikaan kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, joka on sopusoinnussa uusimman tieteellisen tiedon ja kahden celsiusasteen tavoitteen kanssa;

2.

korostaa, että osapuolten on saatava Kööpenhaminassa aikaan tämän vuoden loppuun mennessä oikeudellisesti sitova sopimus teollisuusmaiden vähennystavoitteista ja rahoituksesta ja vahvistettava virallinen prosessi, jonka avulla vuoden 2010 alkukuukausina päästään oikeudellisesti sitovaan ja kattavaan ilmastosopimukseen, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2013;

3.

kehottaa kaikkia COP15-maiden valtionpäämiehiä ja hallitusten päämiehiä asettamaan nämä kysymykset etusijalle ja osoittamaan poliittista johtajuutta ja pitää erittäin tärkeänä, että kyseiset valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet osallistuvat COP15-kokouksen korkean tason osuuteen, jotta vältetään tilanne, että ei saada aikaan merkittäviä pitkän aikavälin sitoumuksia sisältävää sopimusta siitä syystä, että paikalla olevilla neuvottelijoilla ei ole tarvittavaa poliittista mandaattia tai toimivaltaa;

4.

korostaa, että on erittäin tärkeää saada Kööpenhaminassa päätökseen vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevat sopimusneuvottelut, jotta varmistetaan sitoumusten jatkuvuus myös Kioton pöytäkirjan kattaman sitoumuskauden umpeuduttua, ja toteaa, että lisäviiveet maailmanlaajuisessa toiminnassa saattavat johtaa tilanteeseen, jossa tulevat sukupolvet eivät enää kykene hallitsemaan ilmastonmuutosta;

5.

korostaa, että kansainvälisen sopimuksen olisi perustuttava yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteeseen niin, että teollisuusmaat näyttävät esimerkkiä vähentämällä omia päästöjään; katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon niiden taloudellisen painoarvon Kiinan, Intian ja Brasilian olisi sitouduttava teollisuusmaiden tasoisiin tavoitteisiin, kun taas muiden nousevien talouksien olisi toteutettava Balin toimintasuunnitelman mukaisesti asianmukaisia kestävän kehityksen mukaisia kansallisia hillitsemistoimia, joihin ne saavat teollisuusmailta mitattavissa ja todennettavissa olevaa teknistä, rahoituksellista ja valmiuksien lisäämiseen tähtäävää tukea samalla, kun teknologian siirroissa otetaan asianmukaisesti huomioon teollisoikeuksien suojelu sekä vähiten kehittyneiden valtioiden erityistarpeet;

6.

katsoo, että Kööpenhaminan sopimuksella olisi velvoitettava osapuolet sitoviin vähennyksiin ja asetettava laiminlyönneistä koituvia kansainvälisiä seuraamuksia, joiden muodosta päätetään myöhemmin;

7.

palauttaa mieliin, että kansainvälisellä sopimuksella olisi varmistettava teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisväheneminen vuoteen 2020 mennessä määrällä, joka on vähintään 25 prosenttia, mutta mieluiten lähempänä 40:tä prosenttia, vuoden 1990 päästömääriin nähden, kuten suositettiin kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa; toteaa uusimpien tieteellisten tietojen osoittavan, että tarvitaan vähintään 40 prosentin päästövähennys; edellyttää, että kyseiset vähennykset toteutetaan omassa maassa; palauttaa mieliin, että EU:n ja muiden teollisuusmaiden pitkän aikavälin tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä olisi asetettava vähintään 80 prosentin vähennys vuoden 1990 päästömääriin nähden; muistuttaa, että maailman kasvihuonekaasupäästöjen olisi alettava vähentyä viimeistään vuonna 2015; korostaa, että kansainvälisessä sopimuksessa sovittujen vähentämistavoitteiden on oltava sopusoinnussa kahden celsiusasteen tavoitteen ja uusimman tieteellisen tiedon kanssa; kehottaa siksi tarkastelemaan sopimusta viiden vuoden välein, jotta varmistetaan, että vähentämistavoitteet ovat riittävän kunnianhimoisia kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi ja jatkuvasti sopusoinnussa uusimman tieteellisen tiedon kanssa; kehottaa luomaan maailmanlaajuisen hiilikirjanpitomekanismin;

8.

kehottaa EU:ta selvittämään, millä ehdoilla se voisi kasvattaa vähentämissitoumustaan ottaen huomioon, että uusimmissa tieteellisissä suosituksissa kehotetaan sitoutumaan 40 prosentin päästövähennykseen;

9.

kehottaa sisällyttämään Kööpenhaminan sopimukseen raportointivelvoitteita, joiden mukaisesti liitteen 1 sopimuspuolten on laadittava vuoteen 2050 ulottuvaksi kaudeksi kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisten päästövähennysten saavuttamista koskevat toimintasuunnitelmat;

10.

antaa tunnustusta Japanin sitoumukselle vähentää päästöjään 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja pitää myönteisinä Kiinasta saatuja myönteisiä signaaleja; kehottaa nämä seikat huomioon ottaen Yhdysvaltoja määrittämään vaalikamppailussa asetetut tavoitteet sitoviksi ja antamaan näin vahvan signaalin johtavien teollisuusmaiden määrätietoisuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa; korostaa tässä yhteydessä, että myös Intia on ehdottomasti saatava mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan;

11.

panee tyytyväisenä merkille komission edellä mainitun 10. syyskuuta 2009 päivätyn tiedonannon ja pitää sitä tärkeänä keskustelupuheenvuorona, ja korostaa erityisesti Euroopan parlamentin asemaa toisena budjettivallan käyttäjänä;

12.

muistuttaa, että kansainvälisellä sopimuksella on varmistettava myös se, että kehitysmaat ryhmänä rajoittavat päästöjensä kasvun 15–30 prosenttia tavallista tasoa alemmaksi, jotta voidaan varmistaa kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen;

13.

korostaa, että liitteeseen I kuulumattomia maita ei voida kohdella yhtenäisenä ryhmänä, sillä niiden valmiudet investoida toimiin ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja muutoksiin sopeutumiseksi sekä niiden valmiudet mukautua ilmastonmuutokseen eivät ole yhtäläiset;

14.

kehottaa EU:ta kannustamaan COP15-osapuolia kehittämään yhteistä visiota vuodelle 2050 ja sen jälkeiselle ajalle;

15.

palauttaa mieliin antamansa suosituksen, jonka mukaan kansainvälisen sopimuksen mallina käytettäisiin tiettyjä ilmasto- ja energiapakettiin sisällytettyjä periaatteita, erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskevaa lineaarista kehityslinjaa, todennettuihin päästöihin ja bruttokansantuotteeseen perustuvaa eriyttämistä ja vuosittaisen hillitsemistä koskevan kertoimen sisältävän valvontajärjestelmän tiukennettua noudattamista;

16.

korostaa, että Kööpenhaminan sopimuksen syntyminen voisi olla tarvittava kimmoke vihreälle New Deal -sopimukselle, jolla voitaisiin tehostaa sosiaalista kasvua ja talouskasvua, edistää ympäristön kannalta kestävää teknologiaa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta, vähentää energiankulutusta ja luoda uusia työpaikkoja sekä turvata sosiaalinen yhteenkuuluvuus niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa; toteaa myös, että ilmastonmuutokseen liittyvät kansanterveydelliset näkökohdat on otettava asianmukaisesti huomioon; palauttaa mieliin ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia koskevan Sternin raportin, jossa esitetään selkeitä taloudellisia kannustimia kansainvälisen yhteisön saamiseksi nopeisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi; katsoo, että julkisen sektorin etukäteisinvestoinneilla ympäristön kannalta kestävään energiainfrastruktuuriin ja täydentäviin tutkimus- ja kehitystoimiin voidaan alentaa ilmastonmuutoksen sosiaalisia kustannuksia;

17.

korostaa, että kaikkien maiden aktiivinen osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan voi toteutua vain, jos kehitysmaat ja nousevat taloudet kykenevät pitämään yllä kestävää talouskasvua; kehottaa siksi luomaan paremmin yhdennettyjä poliittisia keinoja kehitys- ja ilmastohaasteiden käsittelyyn;

18.

toteaa, että ilmastonmuutos on haaste, johon ei ole poliittista patenttiratkaisua, mutta olemassa olevien mahdollisuuksien yhdistäminen ja toiminnan radikaali tehostaminen kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla sekä teollisuus- että kehitysmaissa voivat kuitenkin osaltaan auttaa resurssi- ja jakeluongelmien ratkaisemisessa ja tasoittaa tietä kolmannelle teolliselle vallankumoukselle;

19.

korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat entistä voimallisemmin kehitysmaiden asukkaisiin, joten on myös kehitysmaiden edun mukaista, että ne osaltaan edistävät ilmastonsuojelusopimuksen aikaansaamista;

20.

korostaa teollisuusmaiden vastuuta riittävän, kestävän ja ennakoitavissa olevan taloudellisen ja teknisen tuen antamisessa kehitysmaille, jotta nämä kykenevät sitoutumaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, mukautumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin ja vähentämään metsien hävittämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvia päästöjä sekä kehittämään valmiuksiaan tulevan kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi;

21.

korostaa, että tällaisten sitoumusten, joilla varmistetaan tarvittava ennakoitavissa oleva rahoitustuki ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaisille toimille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, on oltava uusia ja julkista kehitysapua täydentäviä sekä jäsenvaltioiden vuotuisista talousarviomenettelyistä riippumattomia; muistuttaa, että varoja ei pitäisi jakaa lainoina vaan avustuksina; palauttaa mieliin nykyiset julkista kehitysapua koskevat sitoumukset, joilla on tavoitteena saavuttaa vuoteen 2015 mennessä julkisen kehitysavun taso, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta;

22.

korostaa, että on hankittava pikaisesti kansainvälinen julkinen tuki kunnianhimoisen Kööpenhaminan sopimuksen tekemiseksi, ja kehottaa EU:ta sitoutumaan ainakin komission arvion mukaiseen 5–7 miljardin euron vuosittaiseen kokonaisrahoitukseen kaudella 2010–2012;

23.

muistuttaa, että EU:n kollektiivisen rahoitusosuuden kehitysmaiden toteuttamien hillitsemistoimien ja niiden mukautumistarpeiden kattamiseksi olisi oltava vähintään 30 000 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä ja että summa voi kasvaa ilmastonmuutoksen vakavuutta ja sen kustannustasoa koskevan uuden tiedon myötä;

24.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään merkittävästi kehitysmaille annettavaa rahoitustukea toimiin, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja helpottamaan siihen sopeutumista, kehittämällä uusia innovatiivisia rahoitusmekanismeja (esimerkiksi ympäristölainat);

25.

korostaa, että merkittävä osa EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa huutokaupattavista päästöoikeuksista, myös lento- ja laivaliikenteen päästöoikeushuutokaupasta saatavista tuloista, olisi korvamerkittävä tarkoituksiin, joilla autetaan kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta ja mukautumaan siihen; korostaa kuitenkin, että yli 50 prosenttia EU:n päästöistä ei kuulu vuonna 2005 käynnistyneen EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin; katsoo siksi, että on tarpeen kehittää vaihtoehtoisia strategioita, jotta teollisuuden ohella kaikki talouden osa-alueet ja etenkin kaikki jäsenvaltiot osallistuvat päästövähennystalkoisiin ja kantavat vastuunsa;

26.

korostaa, että EU:n talousarvion tulevan tarkistamisen yhteydessä on keskityttävä siihen, että myönnetään riittävästi resursseja toimenpiteisiin, jotka auttavat suojautumaan ilmastonmuutosta vastaan ja sopeutumaan siihen;

27.

suosittaa, että teollisuusmaat tarkastelisivat mahdollisuutta korvamerkitä osa bruttokansantuotteestaan siihen, että perustetaan yhteistyörahasto, josta rahoitetaan puhtaan energian teknologiaa ja jonka rahoitus on riippumatonta jo olemassa olevista kehitysapurahastoista;

28.

kannattaa Norjan ehdottamia päästömääräyksiköitä samoin kuin Tanskan ja Meksikon tekemiä ehdotuksia;

29.

vaatii, että Kööpenhaminan sopimuksen mukaisissa ilmastoalan rahoituksen hallintorakenteissa varmistetaan teollisuusmaiden ja kehitysmaiden tasavertainen edustus; korostaa lisäksi, että varainsiirron kestävyyden varmistamiseksi olisi sovellettava kehitysyhteistyöpolitiikasta saatuja kokemuksia ja vakiintuneita periaatteita, kuten hyvän hallinnon periaatetta; huomauttaa, että avunantajamaiden on pyrittävä lisäämään kehitysmaiden vastaanottokykyä, jotta nämä voivat käyttää resursseja tehokkaasti;

30.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan nykyisiä ilmastokumppanuuksiaan kehitysmaiden kanssa ja luomaan uusia kumppanuuksia sinne, missä niitä ei tällä hetkellä ole, ja antamaan huomattavasti nykyistä enemmän rahallista tukea teknologian kehittämiseen ja siirtoon, teollis- ja tekijänoikeuksista sopimiseen sekä omistautumista edistävien institutionaalisten valmiuksien lisäämiseen, mukaan lukien kansalliset sopeutumisohjelmat, jotka ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta tärkeitä välineitä;

31.

pitää ehdottoman tärkeänä, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevassa kansainvälisessä ilmastonmuutossopimuksessa otetaan huomioon sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla käynnissä olevat kehitysprosessit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteyden ilmastonmuutoksen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden välille sisällyttämällä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen lieventämisen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen tähtääviin hankkeisiin ja ohjelmiin ja kaikkiin köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman (GCCA) rahoitusta ja ehdottaa, että yksi rahoituslähde voitaisiin saada EU:n päästökauppajärjestelmän odotettavissa olevista huutokauppatuloista; kehottaa komissiota varmistamaan, että maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta tulee sopeuttamisvarojen käyttöä kehitysmaissa käsittelevä tietojenvaihtokeskus, millä vältetään uusien kahdenvälisten EU:n aloitteiden luominen;

33.

toteaa, että ilmastonmuutoksen takia ihmisiä siirtyy asuinsijoiltaan, mikä aiheuttaa uutta pakkosiirtolaisuutta, jota kansainvälisen yhteisön on käsiteltävä asianmukaisesti; kehottaa kansainvälistä yhteisöä tunnistamaan ilmastopakolaisten suojeluun liittyvät lainsäädännölliset puutteet ja korjaamaan niitä sekä ottamaan käyttöön erityisen tuki- ja suojelujärjestelmän;

34.

korostaa institutionaalisen vastuun ja luottamuksen välttämättömyyttä, minkä vuoksi on varmistettava avunantaja- ja vastaanottajamaiden oikeudenmukainen edustus sopeutumisrahoituslaitosten hallintoelimissä;

35.

katsoo, että maailmanlaajuinen siirtyminen tehokkaaseen ja kestävään talouteen on tarpeen paitsi siksi, että vaarallista ilmastonmuutosta on torjuttava kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä, niin myös siksi, että sen avulla voidaan lisätä investointeja, työpaikkoja, talouskasvua ja kilpailukykyä ja parantaa elämänlaatua vaarantamatta tavoitetta, jonka mukaan nykyaikaisten energiapalveluiden saanti on taattava kaikille; korostaa, että sen vuoksi on pikaisesti parannettava energiatehokkuutta koko maailmassa ja lisättävä uusiutuvien energianlähteiden osuutta;

36.

korostaa, että kansainvälinen siirtyminen kohti vähän hiiltä käyttävää taloutta edellyttää, että ydinenergia muodostaa merkittävän osan energiavalikoimasta keskipitkällä aikavälillä; korostaa kuitenkin, että ydinpolttoaineen kierron turvallisuuteen ja varmuuteen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä riittävästi kansainvälisellä tasolla mahdollisimman korkean turvallisuustason varmistamiseksi;

37.

kehottaa kaikkia hallituksia, myös EU:n jäsenvaltioiden hallituksia, ja EU:ta, edistämään energiatehokkuustoimia; kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan entistä kunnianhimoisemmin energiatehokkuuspaketin ja erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevan rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin uudelleenlaatimisen (KOM(2008)0780) yhteydessä, jotta neuvoston kanssa päästään toimivaan ja yhtenäiseen sopimukseen ja annetaan selkeä signaali EU:n sitoutumisesta Kööpenhaminan sopimukseen ja helpotetaan etenemistä kasvihuonekaasupäästöjen 30 prosentin vähennykseen;

38.

korostaa, että laajamittainen fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa on suurin hiilidioksidipäästöjen lähde maailmanlaajuisesti; myöntää, että keskipitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden rooli on edelleen merkittävä energiahuollossa; kehottaa neuvotteluosapuolia kiinnittämään erityistä huomiota kestävien, polttoainetehokkaiden ja päästöjä vähentävien fossiilisia polttoaineita hyödyntävien tekniikoiden kehittämiseen ja käyttöön sähköntuotannossa;

39.

katsoo, että sekä päästövähennystavoitteisiin että rahoitussitoumuksiin on tarpeen soveltaa tehostettua vaatimusten noudattamista koskevaa järjestelmää, mukaan lukien ennakkovaroitusjärjestelmä ja seuraamukset, kuten tulevien päästömääräyksiköiden peruuttaminen;

40.

korostaa teollisuusmaiden historiallista vastuuta peruuttamattomasta ilmastonmuutoksesta ja muistuttaa velvollisuudesta auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita sopeutumaan näihin muutoksiin;

41.

kehottaa näin ollen EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan kehitysmaita kehittämään valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja antamaan riittävästi teknistä tukea niille maille, joihin ympäristön muuttuminen vaikuttaa eniten;

42.

pitää ennakoivaa sopeutumista väistämättömään ilmastonmuutokseen tärkeänä erityisesti kaikkein haavoittuvaisimmilla alueilla ja yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa ja korostaa tietoisuuden lisäämisen merkitystä, jotta ilmastonmuutokseen sopeutuminen olisi mahdollisimman tehokasta;

43.

korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehostettava myös toimintaansa, jolla tuetaan sopeuttamistoimien pikaista täytäntöönpanoa EU:n sisällä, jotta resursseja säästyy tulevaan kansainväliseen toimintaan;

44.

katsoo, että tarvitaan uudenlaista teknologiayhteistyötä innovaatiovauhdin ja innovaatioiden käyttöönottoasteen lisäämiseksi niin, että kaikki maat voivat saada käyttöönsä kohtuuhintaista ympäristöystävällistä tekniikkaa eikä asiassa loukata teollis- ja tekijänoikeuksia;

45.

katsoo, että Kööpenhaminan sopimuksessa olisi määrättävä tärkeimpiä sopeutumis- ja lieventämistekniikoita koskevista teknologian alan toimintaohjelmista, jotta koko teknologiaketjua tuettaisiin sellaisilla tavoitteilla, joilla esimerkiksi lisätään huomattavasti lieventämiseen ja sopeutumiseen liittyvän tutkimuksen, kehityksen ja esittelyn rahoitusta; tukee tässä yhteydessä komission arviota siitä, että maailmanlaajuisesti energiaan liittyvä tutkimus-, kehitys- ja esittelytoiminta olisi vähintään kaksinkertaistettava vuoteen 2012 mennessä ja nelinkertaistettava nykyisestä tasostaan vuoteen 2020 mennessä;

46.

kehottaa teollisuusmaita investoimaan voimakkaammin kestäviä ja energiatehokkaita tuotantoprosesseja tukevaan uuteen ja edistykselliseen tekniikkaan; pitää olennaisena, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa lisätään ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen yhteistyön rahoitusta;

47.

korostaa, että vaikka markkinaratkaisut ja uudet kansainväliset hiilimarkkinamekanismit, kuten kehitysmaiden niin sanottu katto ja kauppa -järjestelmä (cap and trade) ja verotusjärjestelmät, eivät ratkaise kehitysmaiden ongelmia lähitulevaisuudessa, asia on kuitenkin pidettävä kaikkien neuvottelujen pitkän aikavälin tavoitteena; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita tutkimaan pikaisesti, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin kytkeä tulevaisuudessa parhaiten Yhdysvaltain liittovaltiokohtaisiin ja alueellisiin kauppajärjestelmiin ja muiden maiden järjestelmiin, koska näin voidaan luoda useampia erilaisia päästövähennysvaihtoehtoja, lisätä markkinoiden kokoa ja likviditeettiä ja viime kädessä jakaa resursseja tehokkaammin;

48.

toteaa, että toimivat maailmanlaajuiset hiilimarkkinat ovat olennaisen tärkeä asia EU:n taloudelle, jotta selviydytään EU:n kunnianhimoisista sitoumuksista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että tarvitaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kattava kansainvälinen sopimus, jossa määrätään muilta teollisuusmailta vaadittavista vastaavista toimista, jotta voidaan estää hiilivuodon riski erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähentämistavoitteiden suhteen; korostaa tässä suhteessa nousevien talouksien ja kehitysmaiden tiiviin yhteistyön keskeistä merkitystä;

49.

pitää myönteisenä Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismia, jonka ansiosta kehitysmaat voivat olla mukana hiilimarkkinoilla ja saavat käyttöönsä tehokasta uutta tekniikkaa; korostaa kuitenkin, että teollisuusmaiden päästövähennystavoitteidensa saavuttamiseksi käyttämät kompensaatiot eivät voi korvata kehitysmaille kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mukaisesti kuuluvaa vastuuta hillitä kasvihuonekaasupäästöjään, eikä niiden käyttö korvaa kehitysmaille niiden päästöjen hillitsemiseksi annettavaa taloudellista ja teknistä apua;

50.

vaatii lisäksi, että tuleviin kompensaatiomekanismeihin on sisällytettävä tiukat hankkeiden laatua koskevat vaatimukset, jotta teollisuusmaat eivät veisi kehitysmailta kustannuksiltaan edullisia vähentämisvaihtoehtoja ja jotta voidaan varmistaa hankkeiden korkea laatu luotettavien, todennettavien ja todellisten lisäpäästövähennysten avulla, mikä tukee kestävää kehitystä myös kehitysmaissa;

51.

katsoo, että mainitut hankkeiden laatua koskevat vaatimukset huomioon ottaen on uudistettava puhtaan kehityksen mekanismia ja yhteistoteutusta; tukee myös komission näkemystä, että taloudellisesti edistyneempiä kehitysmaita koskevista alakohtaisista mekanismeista olisi sovittava vuoden 2012 jälkeiselle kaudelle, jotta niistä saadaan tehokas väline kehitysmaiden ilmastonsuojelutoimiin ja kestävän kehityksen toimiin;

52.

vaatii, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on täytettävä sitoumuksensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ensisijaisesti EU:n sisällä, ja muistuttaa kaikkia osapuolia, että joustomekanismeja olisi käytettävä mahdollisimman vähän;

53.

katsoo, että kehitysmaat tarvitsevat huomattavan paljon taloudellista apua ja teknistä ja hallinnollista tukea voidakseen pysäyttää trooppisten metsien täydellisen hävittämisen viimeistään vuoteen 2020 mennessä ja että osoitus sitoutumisesta tähän on ratkaiseva seikka kansainvälisissä neuvotteluissa, joiden tavoitteena on vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kattava kansainvälinen ilmastosopimus;

54.

korostaa, että luonnollisten hiilinielujen säilyttäminen on tehokkain ja toimivin tapa hillitä ilmastonmuutosta ja että siihen ei liity mitään tunnettuja kielteisiä sivuvaikutuksia; katsoo lisäksi, että kattavan metsittämispolitiikan kehittäminen on korvaamatonta ilmastonmuutosta käsiteltäessä;

55.

kehottaa EU:ta sitoutumaan kansainvälisiin rahoitustoimiin, joilla pyritään estämään metsäkato, ja edistämään maailmanlaajuista ei-kaupallista metsänistutusta;

56.

korostaa, että metsien suojelu on tärkeää, jotta maailmanlaajuinen ilmastonsuojelu olisi tehokasta, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tunnustamaan metsien suojelun tarpeellisuuden ja sisällyttämään tämän näkökohdan kansainväliseen sopimukseen;

57.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että julkinen rahoitus on realistisin keino kannustaa metsäkadon torjuntaan kaudella 2013–2020; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myöntämään rahoitusta myös kaudelle 2010–2012 toimien toteuttamiseksi kehitysmaissa jo varhaisessa vaiheessa ja kannattaa komission ehdotusta siitä, että luodaan ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen puitteissa maailmanlaajuinen metsähiilimekanismi (Global Forest Carbon Mechanism, GFCM), joka perustuu pysyvään rahoitusjärjestelmään; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan maailman metsien häviämisen sekä metsien ja maaperän tilan heikkenemisen ja aavikoitumisen pysäyttämiseen korvamerkitsemällä huomattavan osan EU:n päästökauppajärjestelmän huutokauppatuloista toimiin, joilla voidaan vähentää metsien häviämistä ja metsien tilan heikkenemistä kehitysmaissa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komission ehdotusta Norjan tekemän rahoitusehdotuksen hyväksymisestä ja osoittamaan osan sallittujen päästömääräyksiköiden huutokaupasta saatavista tuloista metsähiilimekanismin rahoitukseen;

58.

korostaa, että tulevan maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin on oltava kytköksissä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen päätöksiin ja edistettävä sen tavoitteita ja että metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen (YK:n REDD-ohjelma, Reducing Emissions from Deforestation and Degradation) tähtäävissä toimissa, säännöissä ja menettelyissä on nimenomaisesti otettava huomioon vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen; katsoo, että metsähiilimekanismilla on ennen kaikkea varmistettava aarniometsien suojelu; korostaa, että sellaiselle metsäteollisuustoiminnalle, joka ei paljoakaan pysty hillitsemään ilmastonmuutosta ja joka saattaa uhata biologista monimuotoisuutta, ei saa myöntää tukea metsähiilimekanismin kautta;

59.

korostaa, että tulevassa metsähiilimekanismissa on kunnioitettava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia, mukaan luettuina niiden oikeudet yhteisomistukseen ja autonomisiin alueisiin, ja annettava niille täydet ja todelliset mahdollisuudet osallistua ja käyttää päätösvaltaa kaikilla tasoilla, mukaan lukien kansallisten REDD-suunnitelmien kehittäminen ja täytäntöönpano sekä rahoituksen kohdennus tai jako;

60.

kehottaa EU:ta edistämään korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien soveltamista REDD-toimissa; kehottaa EU:ta tukemaan sellaisia REDD-järjestelmiä, jotka ulottuvat nykyistä puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettua hankepohjaista lähestymistapaa laajemmalle ja joilla puututaan metsäkadon taustalla oleviin syihin, kuten huonoon hallintoon, köyhyyteen, lahjontaan ja lainvalvonnan puutteellisuuteen, tukemalla politiikkojen ja instituutioiden uudistamista paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

61.

vaatii, että EU:n on metsänhoitoa sekä yleisesti maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF) koskevia kansainvälisiä laskentasääntöjä tarkastellessaan käytettävä johtavana periaatteenaan liitteen I mukaisten päästövähennystavoitteiden ympäristönsuojelullista tehokkuutta;

62.

korostaa, että eri alojen käytännöt, jotka liittyvät esimerkiksi vesihuoltoon, ekosysteemin suojeluun, maataloustuotantoon, maaperän tilaan, muutoksiin maankäytössä, terveydenhuoltoon, elintarvikehuoltoon ja katastrofeihin, ovat olleet osasyynä ilmastonmuutokseen ja pahentaneet sitä, mutta että samalla nämä alat ovat kärsineet ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vakavista seurauksista; katsoo, että nämä molemmat ulottuvuudet on sisällytettävä Kööpenhaminan sopimukseen kohdennettujen toimien ohella, jotta voidaan varmistaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen toteutetaan laaja-alaisesti näillä aloilla;

63.

muistuttaa, että ilmailulla on hiilidioksidivaikutuksen lisäksi monia muita vaikutuksia, jotka suurin piirtein kaksinkertaistavat sen mahdollisen vaikutuksen ilmaston lämpiämiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan, että nämä vaikutukset otetaan huomioon Kööpenhaminan sopimuksessa;

64.

vaatii kansainvälisen lento- ja meriliikenteen sisällyttämistä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen alaiseen kansainväliseen sopimukseen, koska neuvottelut Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa eivät johtaneet toivottuun tulokseen;

65.

vaatii, että kansainvälisiin lento- ja meriliikennealan sopimuksiin sisällytetään samat sitovat tavoitteet kuin muille aloille; vaatii lisäksi, että vähintään 50 prosenttia alan päästöoikeuksista huutokaupataan maailmanlaajuisessa järjestelmässä;

66.

korostaa, että kansalaisille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sekä osallistumisensa päätöksentekoon on erittäin tärkeää, ja kannustaa erityisesti kaupunkikeskuksia, alueita ja suuralueita käynnistämään viranomaisten tuella omia tiedotuskampanjoitaan, joihin myös voi liittyä esimerkiksi erityisiä päästövähennystavoitteita;

67.

toteaa, että vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta asuu kaupunkikeskuksissa, joten kaupungeilla sekä paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on käytännön ilmastotoimien täytäntöönpanossa ratkaiseva rooli; pitää myönteisenä maailman kaupunkien johtajien ja paikallishallintojen edustajien tekemässä ilmastonsuojelusopimuksessa esitettyä sitoumusta ja kehottaa EU:ta edistämään kaupunkien sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten osallistumista kansallisten ilmastonmuutosstrategioiden kehittämiseen ja täytäntöönpanoon, lievennystoimia koskevat suunnitelmat ja sopeutumisohjelmat mukaan luettuina;

68.

katsoo, että EU:n valtuuskunnan rooli ilmastonmuutosta koskevissa neuvotteluissa on merkittävä, eikä siksi voi hyväksyä sitä, etteivät valtuuskuntaan kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet saaneet osallistua EU:n koordinointikokouksiin osapuolten edellisessä kokouksessa; katsoo, että parlamentin jäsenillä on oltava oikeus osallistua Kööpenhaminassa koordinointikokouksiin ainakin tarkkailijan roolissa ja vaikka ilman puheoikeutta;

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/12

A.

ottaa huomioon, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta lähtien ollut Euroopan unionin olennainen tavoite; toteaa, että on välttämätöntä palauttaa rikos- ja yksityisoikeuden kattaneen Tampereen ohjelman alkuperäinen henki siten, että keskitytään oikeusvaltion periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen,

B.

ottaa huomioon, että globalisaatio vaikuttaa rahoitusalaan ja kasvavassa määrin myös vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen; toteaa, että se edellyttää entistä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa sekä toimenpiteitä, joilla puututaan maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskeviin polttaviin kysymyksiin, ja että on erityisesti tehostettava tietojenvaihtoa ja yhteistyötä oikeus- ja sisäasioita, kehitysyhteistyötä, kansainvälistä kauppaa ja sosiaaliasioita koskevasta politiikasta vastaavien tahojen välillä,

C.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksessa, joka hyväksyttiin äskettäin joko parlamentin äänestyksellä tai kansanäänestyksellä, muotoillaan uudelleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvän politiikan oikeusperusta, tavoitteet, välineet ja päätöksentekomenetelmät,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille ensimmäisen kerran annettavilla oikeuksilla ja institutionaalisella roolilla on myönteinen vaikutus erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehitykseen ja toimintaan, varsinkin kun toissijaisuusperiaatteen noudattaminen taataan entistä paremmin,

E.

ottaa huomioon, että monilla oikeus- ja sisäasioita koskevan politiikan osa-alueilla kansalliset ratkaisut eivät enää riitä ja että sen vuoksi on kehitettävä eurooppalaisia ratkaisuja maahanmuuttoa, turvallisuutta ja teknologiaa, myös tieto- ja viestintätekniikkaa, koskeviin kansainvälisiin haasteisiin,

F.

ottaa huomioon, että EU:n sisärajatarkastusten poistaminen kuuluu Euroopan yhdentymisen suurimpiin saavutuksiin,

G.

ottaa huomioon, että kansalaiset ovat unionin tasolla suoraan edustettuina Euroopan parlamentissa ja että jäsenvaltioita edustaa neuvostossa niiden kulloinenkin hallitus, joka puolestaan on demokraattisesti vastuussa vastaavalle kansalliselle parlamentille; katsoo, että Euroopan unionissa tarvittavan parlamentarismin vahvistamisen täytyy siksi perustua yhtäältä Euroopan parlamentin toimivallan vahvistamiseen kaikessa unionin päätöksenteossa ja toisaalta siihen, että kansalliset parlamentit voivat entistä enemmän valvoa omien maidensa hallituksia,

H.

palauttaa mieliin, että yhteiset toimenpiteet on toteutettava yhteisön toimivallan rajoissa ja että yhteisön tason lähestymistapa olisi valittava vain silloin, kun sen uskotaan olevan kansallisia toimia tehokkaampi,

I.

huomauttaa, että EU:n kansalaisten oikeudet ja oikeudet suojaan, erityisesti tietosuojaan, on säilytettävä ja että oikeus- ja sisäasioita koskevaan yhteiseen politiikkaan on edelleen sovellettava parlamentaarista valvontaa,

J.

toteaa, että avoimuuden on oltava ratkaisevassa asemassa lainsäädäntötyössä ja että kansallisten parlamenttien ja kansalaisten olisi voitava seurata ja valvoa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvän politiikan määrittelyä ja täytäntöönpanoa,

K.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen sisältyvä unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ei vaikuta unionin perusoikeuksien suojeluun, joka pohjautuu perusoikeuskirjaan ja yhteisöjen tuomioistuimen (tulevan unionin tuomioistuimen) oikeuskäytäntöön, ja että se on tärkeä osa lisäsuojaa, mutta huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen välillä on oltava selkeä toimivaltajako,

L.

toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden, petosten ja lahjonnan torjumiseksi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti sekä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi on tarpeen lujittaa poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä, ottaa Europol ja Eurojust entistä järjestelmällisemmin mukaan tutkintaan, perustaa Euroopan syyttäjänvirasto ja saavuttaa tehokkaita ja mitattavissa olevia tuloksia, ja huomauttaa, että EU:n kansalaiset haluavat EU:n aseman vahvistamista lahjonnan torjumisessa,

M.

huomauttaa, että yksityisoikeudellisen oikeudenkäytön alalla viiden seuraavan vuoden painopisteissä on otettava huomioon yksittäisten kansalaisten ja yritysten ilmaisemat tarpeet,

N.

toteaa, että vastavuoroinen tunnustaminen, joka on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen elinehto, edellyttää keskinäistä luottamusta ja luottamusta muiden maiden oikeusjärjestelmiä kohtaan ja että kyseiset arvot voidaan turvata ainoastaan toistensa tuntemisen ja keskinäisen ymmärtämisen kautta, jolloin luodaan eurooppalainen oikeudenkäyttökulttuuri,

O.

katsoo, että Euroopan oikeudenkäyttöalueen on pohjauduttava oikeudellisten ammattien harjoittajien, oikeuslaitoksen ja syyttäjien eurooppalaiseen oikeuskulttuuriin, joka ei ainoastaan perustu unionin oikeuteen vaan jota myös kehitetään toistensa kansallisten oikeudenkäyttöjärjestelmien tuntemisen ja ymmärtämisen, yliopistojen opetussuunnitelmien perusteellisen uudistuksen, opiskelijavaihdon, opintomatkojen ja yhteisen koulutuksen kautta Euroopan juridisen koulutusverkoston ja eurooppaoikeuden akatemian aktiivisella tuella,

P.

katsoo, että keskinäinen luottamus edellyttää myös erilaisten kansallisten järjestelmien vaikuttavuuden ja tulosten jatkuvaa arviointia niin kansallisella kuin unioninkin tasolla; huomauttaa, että tässä yhteydessä on palautettava mieliin komission arvokas työ oikeudenkäytön tehostamiseksi Euroopan neuvostossa,

Q.

toteaa, että oikeudenkäyttöjärjestelmän eri aloilla toimivien eurooppalaisten verkostojen (Euroopan juridisen koulutusverkoston, Euroopan tuomarineuvostojen verkoston, Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston, unionin jäsenvaltioiden ylimpien syyttäjien Eurojustice-verkoston, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston sekä oikeudellisten ammattien harjoittajien verkostojen) on oltava aktiivisessa asemassa eurooppalaisen oikeudenkäyttökulttuurin jatkokehittämisessä, ja ottaa huomioon 10. syyskuuta 1991 antamansa päätöslauselman eurooppaoikeuden akatemian perustamisesta (1), 24. syyskuuta 2002 hyväksymänsä kannan neuvoston päätöksen tekemiseksi oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta (2), 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa (3) ja 7. toukokuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (4),

R.

toteaa, että tietoverkkorikollisuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, mikä synnyttää entistä monimutkaisempia oikeudellisia haasteita ja muodostaa rasitteen tuomioistuinten valmiuksille; katsoo, että tällaisen kehityksen vuoksi on välttämätöntä tarkastella tietoverkkorikollisuuteen liittyviin asioihin erikoistuneen Euroopan tietoverkkotuomioistuimen perustamista,

1.

panee merkille, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva uusi monivuotinen ohjelma hyväksytään ja pannaan täytäntöön todennäköisesti Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa oikeudellisissa puitteissa, joten siinä on jo otettava huomioon kaikki sopimukseen sisältyvät muutokset:

2.

huomauttaa, että EU:n toiminnan uskottavuus lisääntyy, kun se perustuu uusiin tai uudistettuihin oikeudellisiin puitteisiin, kuten perusoikeuksien suojelua, myös kansallisten vähemmistöjen suojelua, koskeviin uusiin määräyksiin, kaikkien eriarvoisuuden muotojen, erityisesti miesten ja naisten välisen tasa-arvon puutteen, torjumista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artikla) tai kaikenlaisen syrjinnän poistamista (10 artikla) koskeviin uusiin määräyksiin, avoimuutta kaikissa EU:n toimielimissä, elimissä ja laitoksissa edistäviin määräyksiin (15 artikla), henkilötietojen suojaa yksityisten tai julkisten tahojen väärinkäytöltä koskeviin määräyksiin (16 artikla), diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeviin määräyksiin (23 artikla), yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskeviin määräyksiin (77 artikla ja sitä seuraavat määräykset), kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen edistämistä koskeviin määräyksiin (79 artiklan 4 kohta) sekä hyvän hallintotavan parantamista koskeviin määräyksiin (298 artikla);

3.

korostaa, että on tärkeää laajentaa rajoituksitta unionin tuomioistuimen toimivaltaa, jotta se voi antaa ennakkoratkaisuja kaikista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta merkityksellisistä kysymyksistä ja jotta komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyjä (5);

4.

huomauttaa, että se, että jäsenvaltiot vetoavat vapauttaviin lausekkeisiin, hankaloittaa kansalaisten ja yritysten oikeussuojakeinoja ja heikentää niiden avoimuutta Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella ja että sitä olisi tasapuolisuuden, johdonmukaisuuden ja yksinkertaisuuden nimissä sen vuoksi vältettävä mahdollisuuksien mukaan;

5.

pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksella yhteispäätösmenettelystä tulee tavanomainen lainsäätämisjärjestys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevissa asioissa, joihin sitä ei ole toistaiseksi sovellettu, ja että näin varmistetaan, että oikeus- ja sisäasioita koskevan yhteisön politiikan eri osa-alueet ja sen yhteydessä toteutetut toimenpiteet tulevat parlamentaarisen valvonnan piiriin; katsoo, että Euroopan parlamentin osallistuminen kansainvälisten sopimusten ratifiointiin on ainoastaan välttämätön lisä niihin toimivaltuuksiin, jotka sille on sisäisesti tunnustettu nimenomaan nykyisen kolmannen pilarin asioissa;

6.

katsoo, että jäsenvaltioiden keskinäinen sekä jäsenvaltioiden ja unionin välinen yhteisvastuuperiaate saa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella erityisen merkityksen ja että sen on toteuduttava pakollisena käytännön yhteisvastuuna etenkin rajavalvontaa, maahanmuuttoa, pelastuspalvelua ja yhteisvastuulauseketta koskevissa kysymyksissä;

7.

korostaa, että EU:n perustana on vapauden periaate; huomauttaa, että turvallisuuteen, kun sillä tuetaan vapautta, on pyrittävä oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksista johtuvia velvollisuuksia noudattaen; toteaa, että turvallisuuden ja vapauden tasapainoa on tarkasteltava tästä näkökulmasta;

8.

katsoo, että Tukholman ohjelmassa olisi erityisesti

9.

katsoo, että kyseisen ohjelman täytäntöönpanossa olisi lojaalin yhteistyön hengessä ensisijaisesti varmistettava, että kansalaisilla on samantasoinen perusoikeuksien suoja kaikkialla unionin julkishallinnossa, erillisvirastot ja muut elimet mukaan luettuina, ja jäsenvaltioiden julkishallinnossa ja ettei kenellekään aiheutuisi haittaa sen vuoksi, että hän on käyttänyt unionin kansalaisille ihmisoikeusperinteen ja jäsenvaltioille yhteisen oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti taattuja perusvapauksia;

10.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa oikeudellisissa ja institutionaalisissa puitteissa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella voidaan toteuttaa lisätoimia vain ottamalla niihin asiaankuuluvasti mukaan Euroopan parlamentti sekä kansalliset parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, jotta saadaan aikaan avointa ja jatkuvaa keskustelua;

11.

kehottaa lisäämään unionin ja kansallisen tason lainsäädäntötyön avoimuutta ja suhtautuu myönteisesti tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen noudattamiseen, jolloin päätöksentekoprosessissa voidaan mahdollisimman laajasti soveltaa oikeutta tutustua asiakirjoihin ja saada tietoa, erityisesti silloin, kun ehdotus saattaa vaikuttaa yksilöiden ja kansalaisten oikeuksiin, riippumatta siitä, onko aloitteen tehnyt komissio vai jäsenvaltioiden ryhmä;

12.

toteaa lainsäädäntötyön avoimuuden parantamiseksi kansainvälisellä tasolla, jolla komissio on saanut yhteisön toimivallan, niin että parlamentin tehtäväksi on jäänyt antaa pelkkä suostumus, kuten erityisesti kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin tilanteesta voidaan havaita, sitoutuneensa seuraamaan tiiviisti kyseisen konferenssin tapahtumia; sitoutuu tukemaan asiasta kiinnostuneille Euroopan parlamentin jäsenille ja kansallisten parlamenttien jäsenille avoimen parlamentaarisen foorumin perustamista, jotta parlamenttien jäsenille voidaan tiedottaa konferenssin etenemisestä sekä sen työskentelystä ja saavutuksista ja jotta erilaisista kysymyksistä voidaan keskustella julkisesti;

13.

pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksella luodaan järjestelmä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan politiikan arviointia varten, ja kehottaa perustamaan etenkin oikeuden alalle täsmällisen seuranta- ja arviointijärjestelmän, jossa keskitytään nykyisten oikeudellisten välineiden, oikeudenkäytön ja perusoikeuksien suojelun laatuun, tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen, sekä ottamaan prosessiin tiiviisti mukaan Euroopan parlamentin ja kansalliset parlamentit; näin ollen

14.

katsoo, että olisi ensisijaisesti pyrittävä kaventamaan unionin tasolla hyväksyttyjen sääntöjen ja politiikkojen sekä niiden kansallisen täytäntöönpanon välistä kuilua;

15.

kehottaa arvioimaan säännöllisesti monivuotisessa ohjelmassa saavutettuja tuloksia osana Euroopan parlamentin vuotuista keskustelua, johon kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava, jossa olisi keskityttävä perusoikeuksien suojeluun EU:ssa ja jonka olisi perustuttava neuvostolta, komissiolta, Euroopan tietosuojavaltuutetulta ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolta saatuihin tietoihin sekä riippumattomien asiantuntijoiden arviointeihin ja tutkimuksiin, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen panokseen ja parlamentin päätöslauselmiin;

16.

katsoo, että perusoikeuksien tehokas suojaaminen ja edistäminen ovat Euroopan kansanvallan perusta ja edellytyksiä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen lujittamiselle; on tästä syystä vakuuttunut, että neuvoston ja komission tehtävänä on aktiivisesti esittää toimia perusoikeuksien edistämiseksi;

17.

palauttaa niin ikään mieliin, että unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja että neuvottelut unionin liittymiseksi kyseiseen sopimukseen olisi sen vuoksi aloitettava välittömästi;

18.

kehottaa komissiota kehittämään toimielinten välistä sopimusta edelleen siten, että siinä otetaan huomioon Lissabonin sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n toimielinten välisen yhteyden seuraukset;

19.

pyytää esittämään selkeän ja kattavan ehdotuksen syytettyjen oikeuksista, jotta voidaan varmistaa, että nämä saavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, ja hylkää nykyisin hyväksyttävän asteittaisen lähestymistavan;

20.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä unionin perusoikeuskirjasta tulee yhtä sitova kuin perussopimuksista ja sitä sovelletaan kokonaan kaikkiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin toimiin ja että unionin tuomioistuin valvoo sen noudattamista; pitää kuitenkin valitettavana perusoikeuskirjan vaikutuksia kahden jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön rajoittavan pöytäkirjan käyttöönottoa ja toistaa olevansa huolissaan siitä, että tämä saattaa johtaa ihmisten eriarvoisuuteen;

21.

kehottaa tarkastelemaan perusteellisesti ja puolueettomasti nykyisten toimenpiteiden tarpeellisuutta, oikeasuhteisuutta ja tehokkuutta vapauden ja oikeuden alalla, myös niiden vaikutuksia EU:n arvojen ja periaatteiden sekä kansalaisten perusoikeuksien suojeluun ja edistämiseen; kehottaa toteuttamaan perusoikeuksien ja EU:n arvojen osalta kunkin uuden politiikan, säädösehdotuksen ja ohjelman vaikutustenarvioinnin, jossa olisi selvästi todettava, mihin perusoikeuksiin se saattaa vaikuttaa ja millaisia toimia aiotaan toteuttaa niiden suojaamiseksi suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti; katsoo, että perusoikeusvirastoa olisi kuultava koko perus- ja ihmisoikeuksiin vaikuttavia lainsäädäntöehdotuksia koskevan päätöksentekoprosessin aikana, ja kehottaa komissiota laatimaan kaikkiin perusoikeusviraston kertomuksiin virallisen vastauksen, joka sisältää luettelon ehdotetuista toimista perusoikeusviraston esiin nostamien aiheiden käsittelemiseksi;

22.

kehottaa edistämään EU:n arvoja, ihmisoikeuskysymysten valtavirtaistaminen mukaan luettuna, ja katsoo, että ihmisoikeudet olisi sisällytettävä kaikkiin unionin kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin ja koko vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoiseen ulottuvuuteen, erityisesti kun otetaan huomioon uudet välineet, jotka Lissabonin sopimus tarjoaa tätä tarkoitusta varten; tunnustaa asianmukaisen ja johdonmukaisen sisäisen ihmisoikeuspolitiikan merkityksen sille, että voidaan saavuttaa ja säilyttää asian edellyttämä ulkoinen uskottavuus;

23.

pitää kuolemanrangaistusta julmana, epäinhimillisenä ja halventavana rangaistuksena ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toimimaan ponnekkaasti sen poistamiseksi kaikista maailman maista;

24.

kehottaa ottamaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien politiikkojen ulkoisessa ulottuvuudessa huomioon ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja suojelemaan ja edistämään niitä, ja vaatii, että kansainvälisen yhteistyön on perustuttava näille arvoille, että kidutusta ei saa hyväksyä, että poikkeukselliset luovutukset on lopetettava pysyvästi ja että kyseiset käytännöt on tutkittava asianmukaisesti, jotta ehkäistään niiden toistuminen tulevaisuudessa;

25.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla EU:n kansalaisille ja siellä oleskeleville tiedotetaan täysimääräisesti heidän perusoikeuksistaan, kuten sekä yleisölle että haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja valistuskampanjoita, epävirallisia koulutusaloitteita ja toimia, joilla syrjimättömyys ja tasa-arvo sisällytetään virallisiin opetussuunnitelmiin, sekä lisäämään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella aktiivisesti toimivien EU:n ja jäsenvaltioiden elinten tietoisuutta perusoikeuksien olennaisesta merkityksestä ja selvittämään mahdollisuutta joko kansallisen tai unionin tason oikeussuojakeinoihin tapauksissa, joissa kyseisiä oikeuksia loukataan;

26.

korostaa, että lisääntyvään suvaitsemattomuuteen EU:ssa on puututtava paitsi panemalla täysimääräisesti täytäntöön rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS (6) myös uusilla suvaitsemattomuusrikosten vastaisilla EU:n lainsäädäntötoimilla;

27.

katsoo, että monimuotoisuus on unionin rikkaus ja että unionin on oltava turvallinen ympäristö, jossa kunnioitetaan erilaisuutta ja kansallisia erityispiirteitä ja suojellaan muita heikommassa asemassa olevia, kuten romaneja; korostaa sen vuoksi, että Tukholman ohjelmassa pitäisi ensisijaisesti aktiivisesti lisätä syrjinnänvastaisen ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön tuntemusta, torjua köyhyyttä, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai uskonnolliseen vakaumukseen, ihonväriin, polveutumiseen tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, rasismia, antisemitismiä, muukalaisvihaa ja homofobiaa sekä suojella lapsia ja vähemmistöjä; katsoo, että olemassa olevia välineitä ja toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi olisi hyödynnettävä ja sovellettava täysimääräisesti ja aktiivisesti; kehottaa sen vuoksi tulevaa puheenjohtajavaltiota Espanjaa ja sitä seuraavia puheenjohtajavaltioita edistämään eurooppalaisen suojelumääräyksen käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että näiden rikosten uhreilla on sama suojelun taso kaikissa jäsenvaltioissa;

28.

palauttaa mieliin, että tavallisen kansalaisen näkökulmasta yksi suurimmista uhkista sisäisen turvallisuuden kannalta on sosiaalinen syrjäytyminen; huomauttaa, että työttömyys ja muut maailmanlaajuisen rahoituskriisin takia kärjistyneet toimeentulo-ongelmat, kuten ylivelkaantuminen, lisäävät syrjäytymisriskiä ja että etniset vähemmistöt ovat yleisesti haavoittuvassa asemassa, sillä he ovat vaarassa joutua myös syrjinnän ja rasististen rikosten uhreiksi;

29.

kehottaa perusoikeusvirastoa keräämään ja kokoamaan luotettavia ja vertailukelpoisia tilastotietoja kaikista syrjintäperusteista, kansallisiin vähemmistöihin kohdistuva syrjintä mukaan luettuna, kohtelemaan eri perusteita, mukaan lukien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva EU:n laajuinen vertailutieto, yhdenvertaisesti ja julkaisemaan tiedot helposti ymmärrettävässä muodossa sekä yhtyy neuvoston puheenjohtajakolmikon (Espanjan, Belgian ja Unkarin) näkemykseen siitä, että perusoikeusviraston valtuutusta olisi tarkasteltava uudelleen mahdollisimman pian ja että uudelleentarkastelu antaa tilaisuuden syventää yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa ja harkita mahdollisuutta laajentaa perusoikeusviraston valtuutusta, jonka mukaisesti sen on nykyisin tarkasteltava perusoikeuksien tilannetta Euroopan unionissa;

30.

vahvistaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on yhdistettävä voimansa, jotta haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, erityisesti romanit, otetaan yhteiskunnan täysiarvoisiksi jäseniksi parantamalla heidän koulutus- ja työmahdollisuuksiaan sekä toteuttamalla toimia heihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

31.

painottaa, että vaikka EU:n lainsäätäjät ja poliitikot ovat hyväksyneet runsaasti säädöksiä vähemmistötaustaisiin naisiin, erityisesti romaninaisiin, kohdistuvan moninkertaisen syrjinnän torjumiseksi, mitään merkittävää edistystä ei ole saavutettu; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarkastelemaan kaikkien moninkertaiseen syrjintään liittyvien toimiensa täytäntöönpanoa;

32.

pitää tärkeänä, että ehdotetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa EU:n direktiiviä ja toimintasuunnitelmaa, jotta voidaan varmistaa väkivallan ehkäisy, uhrien suojelu ja syyllisten asettaminen syytteeseen; katsoo, että EU:ssa on luotava mekanismeja, joiden avulla varmistetaan, että ihmiskaupan sukupuoliulottuvuus ja sen sukupuolinäkökohtien analyysit otetaan huomioon kaikissa toimissa, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan ihmiskauppaa;

33.

huomauttaa, että Lissabonin sopimukseen sisällytetyn kansalaisaloitteen myötä kansalaiset voivat suoraan osallistua unionin suvereenin päätösvallan käyttöön, sillä he voivat ensimmäisen kerran olla mukana panemassa alulle unionin lainsäädäntöehdotuksia; pyytää painokkaasti, että tämä uusi väline pannaan täytäntöön siten, että ihmisiä todella rohkaistaan käyttämään sitä, ja kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kaikki aloitteet, jotka täyttävät oikeudelliset perusteet;

34.

suhtautuu myönteisesti kansalaisaloitetta koskevaan Lissabonin sopimuksen määräykseen ja kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin tehtävän ja nykyisen vetoomusoikeuden, kun se tekee ehdotuksen kansalaisaloitteen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista käytännön säännöistä;

35.

aikoo panna alulle uuden ehdotuksen Euroopan parlamentin vaalien järjestämistä koskevan lain perusluonteista uudistusta varten; toistaa kantansa, jonka mukaan neuvoston olisi jo antamiensa yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti toteutettava toimia äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden helpottamiseksi kannustaakseen unionin kansalaisia osallistumaan Euroopan parlamentin vaaleihin asuinvaltiossaan, jonka kansalaisia he eivät ole;

36.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet, jotta unionin kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhdessä perheenjäsentensä kanssa ja siten matkustaa, työskennellä, opiskella, jäädä eläkkeelle, osallistua politiikkaan ja demokraattiseen elämään sekä viettää perhe-elämää rajoituksitta kaikkialla unionissa, joten on varmistettava, että he säilyttävät oikeuden kaikkiin sosiaalietuuksiin asuinpaikastaan riippumatta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että unionin kansalaiset voivat vaivattomasti käyttää äänioikeuttaan kunnallisvaaleissa;

37.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan EU:n kansalaisten ja heidän perheidensä, rekisteröidyt parisuhteet ja avioliitot mukaan luettuina, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/38/EY (7) 2 ja 3 artiklassa, vapaan liikkuvuuden, ja välttämään samalla kaikenlaista syrjintää, myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten perheoikeuden säädösten soveltamista;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta voidaan helpottaa auttamalla kyseistä vapautta käyttäviä EU:n kansalaisia kotoutumaan ja osallistumaan sen vastaanottajamaan yhteiskuntaan, johon he päättävät muuttaa käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa;

39.

katsoo, että kyseisten vapauksien käyttö on turvattava yli kansallisten rajojen ja että unionin kansalaisten on voitava täysimääräisesti käyttää erityisoikeuksiaan myös EU:n ulkopuolella; korostaa sen vuoksi konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan koordinoinnin ja yhteistyön lujittamisen merkitystä;

40.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan oikeudenmukaisesti ja yhtenäisesti täytäntöön velvoitteensa varmistaa diplomaatti- ja konsuliviranomaisten unionin kansalaisille antama suojelu siten, että ne panevat täytäntöön EU:n kansalaisille EU:n alueen ulkopuolella annettavan konsuliavun vähimmäistasoa koskevan sopimuksen;

41.

kehottaa neuvostoa ja komissiota ensisijaisesti parantamaan avoimuutta ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, sillä nämä ovat olennaisia kansalaislähtöisen EU:n toteuttamisessa;

42.

on tyytyväinen siihen, että Tukholman ohjelmassa mainitaan osallistuminen Euroopan unionin demokraattiseen elämään; kehottaa neuvostoa sisällyttämään Tukholman ohjelmaan erityisen osion asianmukaisista toimista, jotka ovat tarpeen edistettäessä naisten osallistumista vaalikampanjoihin ja poliittiseen elämään yleensä, jotta voidaan torjua vielä olemassa olevaa demokratiavajetta, joka johtuu naisten vähäisestä osallistumisesta kunnallisvaaleihin sekä kansallisiin ja Euroopan parlamentin vaaleihin;

43.

katsoo, että kaikissa maahanmuuttoa koskevissa kokonaisvaltaisissa lähestymistavoissa on otettava huomioon ”työntötekijät”, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaastaan, ja että lähtö- ja kauttakulkumaissa tarvitaan erityisesti sellaisia selkeitä kehitys- ja investointisuunnitelmia, joilla helpotetaan maahanmuuttajien rahansiirtoa lähtömaihinsa, harjoitetaan kauppa- ja maatalouspolitiikkaa, joka edistää taloudellisia mahdollisuuksia, ja edistetään demokratiakehitystä sekä oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumista;

44.

korostaa, että on tarpeen jatkuvasti kehittää riittävästi rahoitettuja ja kunnianhimoisia alueellisia suojeluohjelmia tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa;

45.

toteaa, että yhteisön kotouttamis-, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan on perustuttava perusoikeuksien sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen täysimääräiseen noudattamiseen, jotta voidaan varmistaa kolmansien maiden kansalaisten ihmisoikeuksien tehokas suojelu sekä palauttamiskiellon periaatteen täysimääräinen noudattaminen; huomauttaa, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan olisi myös vastattava haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ja erityisesti alaikäisten ja yksin tulleiden alaikäisten, tarpeisiin; kehottaa luomaan johdonmukaisen ja kattavan oikeudellisen kehyksen laillisen maahanmuuton helpottamiseksi;

46.

kehottaa määrittelemään vahvan, erityisesti työllisyyspolitiikkaan mutta myös muihin yhteisön politiikkoihin kiinteästi sidoksissa olevan maahanmuuttopolitiikan, jossa laillinen maahanmuutto on vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle ja josta on mahdollisimman myönteisiä seurauksia sekä jäsenvaltioille että itse maahanmuuttajien hyvinvoinnille;

47.

painottaa tarvetta vahvistaa muuttoliikettä koskevaa kokonaisvaltaista EU:n lähestymistapaa siten, että löydetään uusia tapoja käydä poliittista vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi, humanitaaristen murhenäytelmien ehkäisemiseksi;

48.

korostaa, että maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikka on kytkettävä tiiviisti toisiinsa ja että on tehostettava lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa käytävää vuoropuhelua erityisesti laittoman maahanmuuton torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että tehokkaat yhteiset toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi parantavat jäsenvaltioiden mahdollisuuksia kehittää laillista maahanmuuttoa;

49.

kehottaa kehittämään edelleen yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen mukaisen Euroopan turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi; katsoo, että yhteisen menettelyn pitäisi varmistaa entistä johdonmukaisempi ja laadukkaampi turvapaikka-asioita koskeva päätöksenteko jäsenvaltioissa, jotta EU:n suojelujärjestelmissä havaitut puutteet voitaisiin korjata;

50.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita noudattamaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen mukaista pakolaisen oikeudellista määritelmää;

51.

katsoo, että yhteisvastuun on oltava edelleen keskeisellä sijalla yhteisessä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa, mutta siihen on liityttävä myös jäsenvaltioiden yhteisvastuu niin, että ne täyttävät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelua koskevat kansainväliset velvoitteensa, ja että siksi on varmistettava, ettei mikään jäsenvaltio laiminlyö näitä velvoitteitaan;

52.

muistuttaa, että oikeus hakea turvapaikkaa on taattava kaikille konflikteja ja väkivaltaa pakeneville ihmisille; tuomitsee ihmisten palauttamisen ja joukkokarkotukset maihin, joissa ihmisoikeuksia ei noudateta, ja maihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet pakolaisten oikeusasemaa koskevaa YK:n yleissopimusta;

53.

rohkaisee neuvottelemaan keskeneräisistä ja tulevista Euroopan turvapaikkajärjestelmää koskevista lainsäädäntöehdotuksista standardien parantamiseksi ja olemassa olevan lainsäädännön puutteiden korjaamiseksi;

54.

kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden sekä turvapaikanhakijoiden ja muiden pakolaisten väliseen solidaarisuuteen;

55.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti ja osoittamaan, että ne ovat sitoutuneet täysin yhteisvastuumekanismeihin, kuten komission kaavailemaan kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden sisäistä uudelleensijoittamista koskevaan pilottihankkeeseen, sekä muihin aloitteisiin, jotka johtavat aidon ja pitkäjänteisen yhteisvastuun syntymiseen jäsenvaltioiden kesken, sekä edistämään alueellisia suojeluohjelmia; katsoo tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden vastaanottokyvyn arvioimiseksi olisi perustettava avoin järjestelmä ja että turvapaikka-asioiden tukiviraston tehtävää tällä alalla olisi täsmennettävä; kehottaa tältä pohjalta käymään avointa keskustelua esillä olevista eri vaihtoehdoista, jotta voidaan perustaa tehokasta yhteisvastuuta varten pakollinen järjestelmä, jossa käytetään erityisesti sisäistä uudelleensijoittamista;

56.

kehottaa tältä osin virallistamaan pikaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaisen yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteen, johon olisi sisällytettävä ”pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun” järjestelmä ja läheisempi yhteistyö kolmansien maiden ja erityisesti naapurimaiden kanssa, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään turvapaikka- ja suojelujärjestelmiään niin, että perusoikeuksia ja kansainvälisiä suojelunormeja noudatetaan, että odotukset ovat realistisia ja ettei kyseenalaisteta tai pyritä korvaamaan Euroopan unionista saatavaa suojelua;

57.

katsoo, että on tarpeen noudattaa lähestymistapaa, joka perustuu kumppanuuteen lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa, jotta nämä maat auttaisivat aktiivisesti muuttovirtojen hallinnassa, torjua laitonta maahanmuuttoa tiedottamalla potentiaalisille muuttajille maastamuuttoon liittyvistä vaaroista ja toteuttaa tehokkaita tiedotuskampanjoita mahdollisuuksista päästä laillisesti maahan ja/tai työhön EU:n jäsenvaltioissa;

58.

painottaa, että kaikkien Turkin ja Libyan kaltaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävien sopimusten olisi sisällettävä lukuja, jotka koskevat maahanmuuttoon liittyvää yhteistyötä, jotta voidaan ottaa asiaankuuluvasti huomioon niiden jäsenvaltioiden tilanne, joihin muuttovirrat eniten kohdistuvat, ja korostaa laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa tukemalla Frontexin työtä;

59.

kehottaa tehostamaan yhteistyötä sellaisten toimien vahvistamiseksi, joilla varmistetaan laittomasti maassa oleskelevien, muiden kuin suojelun tarpeessa olevien maahanmuuttajien tehokas ja nopea palautus niin, että vapaaehtoinen paluu asetetaan etusijalle;

60.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla poistetaan laillisesti jäsenvaltioissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttämisen esteet;

61.

painottaa sen tärkeyttä, että maahanmuuttajille taataan oikeussuojakeinot sekä asumis-, koulutus- ja terveydenhoitomahdollisuudet muun muassa siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti;

62.

kehottaa komissiota esittämään käytännön ehdotuksia turvapaikkamenettelyjen väärinkäytön tehokkaaksi torjumiseksi;

63.

huomauttaa, että kiertomuuttoa olisi edistettävä, mutta palauttaa mieliin, ettei tällainen lähestymistapa saa johtaa palkkojen alasajoon eikä sosiaaliseen polkumyyntiin ja ettei siinä saa sivuuttaa kotouttamistoimien tarvetta;

64.

kehottaa hyväksymään kattavan suunnitelman, jossa vahvistetaan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian yleistavoitteet ja rakenne, jotta saataisiin aikaan todellinen yhteinen turvapaikka-, maahanmuutto- ja ulkorajavalvontapolitiikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

65.

kehottaa noudattamaan viisumipolitiikassa strategista lähestymistapaa toimien, sisäisten sääntöjen ja ulkoisten sitoumusten johdonmukaisuuden säilyttämiseksi sekä sen turvaamiseksi, että kolmannet maat kohtelevat jäsenvaltioita yhdenvertaisesti;

66.

kehottaa komissiota arvioimaan asianmukaisesti viisumi- ja takaisinottosopimusten ja Euroopan unionin ja sen itänaapureiden välillä jo käytössä olevien kahdenvälisten paikallisten rajaliikennesopimusten täytäntöönpanoa Länsi-Balkanin viisumivapautta koskevan prosessin yhteydessä selvien tapauskohtaisten perusteiden ja vertailukohtien luomiseksi, jotta voidaan arvioida ja parantaa nykyisiä viisumin myöntämisen helpottamista koskevia sopimuksia ja edetä kohti viisumitonta matkustusaluetta, minkä tavoitteena on lisätä ihmisten välisten kontaktien määrää;

67.

kehottaa komissiota kolmansien maiden kanssa sovitun viisumien vastavuoroisuuden täytäntöönpanon tehostamiseksi ja siten kaikkien EU-kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi tässä asiassa uudistamaan strategiaansa soveltamalla kaikkia käytettävissään olevia välineitä, kuten seuraamuksia, sekä yhdistämään tämän kysymyksen asianomaisten kolmansien maiden kanssa käymiinsä neuvotteluihin;

68.

katsoo, että Frontex on unionin kattavan maahanmuuttostrategian olennainen väline ja että sen on kunnioitettava täysin maahanmuuttajien ihmisoikeuksia; kehottaa tehostamaan sen toiminnan parlamentaarista valvontaa ja tukee sen valtuutuksen uudelleentarkastelua – myös kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten mukaisia palautuksia koskevaa selkeää järjestelmää sekä alue- ja erityistoimistojen perustamista – sen aseman vahvistamiseksi;

69.

muistuttaa, että Frontexin on ehdottomasti voitava luottaa sekä kertaluonteisten yhteisten operaatioiden että pitkäkestoisten operaatioiden koordinoinnissa jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamien resurssien saatavuuteen;

70.

kehottaa kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita ratkaisemaan yhteisiin operaatioihin osallistuvien jäsenvaltioiden resurssien käyttöä koskevat mahdolliset käytännön ja/tai oikeudelliset ongelmat;

71.

muistuttaa, että toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) ja viisumitietojärjestelmän (VIS) toiminta on ehdottomasti käynnistettävä mahdollisimman pian; katsoo, että SIS II -järjestelmän käyttöönotto tuo huomattavia parannuksia ja biometristen tietojen käyttöönoton ja ilmoitusten linkittämisen kaltaisia uusia toimintoja, joilla tehostetaan ulkorajojen valvontaa ja vahvistetaan turvallisuutta;

72.

korostaa, että uusia rajaturvallisuusvälineitä tai suuria tiedontallennusjärjestelmiä olisi otettava käyttöön vasta, kun olemassa olevat välineet ovat täysin toimivia, turvallisia ja luotettavia, sekä kehottaa arvioimaan perusteellisesti uusien välineiden tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta esimerkiksi maahantulon ja maastapoistumisen, matkustajien rekisteröintiohjelman, matkustajarekisterin ja sähköisen matkustuslupajärjestelmän osalta;

73.

korostaa Lissabonin sopimuksen merkitystä, sillä perusoikeuskirjasta tehdään siinä oikeudellisesti sitova, ja toteaa, että perusoikeuskirjan 24 artiklassa nimenomaisesti määrätään lapsen oikeuksista ja todetaan muun muassa, että ”kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”;

74.

katsoo, että kaikissa EU:n toimissa tällä alalla on ehdottomasti kunnioitettava ja edistettävä lapsen oikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja tunnustetaan perusoikeuskirjassa, ja kehottaa tehostamaan lasten suojelua koskevia EU:n toimia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

75.

kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa vahvistettuja lapsen oikeuksia ja panemaan ne täytäntöön;

76.

kehottaa EU:ta puuttumaan entistä aktiivisemmin kaikenlaiseen lasten huonoon kohteluun, kuten väkivaltaan, syrjintään, sosiaaliseen syrjäytymiseen, rasismiin, lapsityövoiman käyttöön, prostituutioon ja ihmiskauppaan, sekä edistämään koordinoituja toimia lasten suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa puolustamiseksi siten, että lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta käytetään EU:n toiminnan ja nykyisen lainsäädännön muuttamisen perustana;

77.

katsoo, että on erittäin tärkeää käsitellä vailla huoltajaa olevien tai huoltajastaan eroon joutuneiden lasten suojelua koskevaa kysymystä, sillä heitä uhkaavat erityiset vaarat;

78.

painottaa, että on tärkeää ottaa huomioon lapsen oikeudet ja kiinnittää erityistä huomiota erittäin haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin maahanmuuttopolitiikassa; katsoo, että tällä alalla on kehitettävä kunnianhimoinen unionin strategia;

79.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa sekä ihmiskaupan torjuntaa koskevassa politiikassa tällä alalla kohdellaan maahanmuuttajalapsia ensisijaisesti lapsina ja että he saavat syrjimättä käyttää oikeuksiaan lapsina, erityisesti oikeuttaan perheen yhdistämiseen; katsoo sen vuoksi, että kolmansista maista tulleita, vailla huoltajaa olevia alaikäisiä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa on varmistettava, että

80.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vailla huoltajaa oleviin ja muihin alaikäisiin ja varmistamaan, että he välttyvät säilöönotolta kaikissa olosuhteissa;

81.

huomauttaa, että kolmansista maista peräisin olevat lapset voivat olla erityisen alttiina pakkotyön muodoille erityisesti maissa, joissa he eivät saa riittävää tukea ja suojelua siksi, että he oleskelevat maassa laittomasti; korostaa, että työllisyyttä, turvapaikka-asioita, maahanmuuttoa ja ihmiskaupan torjuntaa koskevassa EU:n politiikassa on tunnustettava tällainen todellisuus ja otettava se huomioon;

82.

panee merkille internetin kasvavan merkityksen ja huomauttaa, että internetin maailmanlaajuinen ja avoin luonne edellyttää maailmanlaajuisia tietosuoja-, turvallisuus- ja sananvapaussääntöjä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään aloitteen maailmanlaajuisen foorumin perustamiseksi tällaisten standardien laatimista varten; katsoo, että on erittäin tärkeää rajata tarkasti, määritellä ja säännellä tapaukset, joissa yksityistä internetyritystä voidaan vaatia luovuttamaan tietoja viranomaisille, sekä varmistaa, että kyseisten tietojen käyttöön viranomaisissa sovelletaan mahdollisimman tiukkoja tietosuojavaatimuksia;

83.

korostaa, että tietosuojan perusoikeusulottuvuutta ja oikeutta yksityisyyteen on ehdottomasti kunnioitettava kaikessa unionin politiikassa;

84.

korostaa, että henkilötietojen ja yksityisyyden suoja on sisällytettävä kaikkiin unionin politiikkoihin, kun otetaan huomioon tekniikan kehittyminen ja suurten tietojärjestelmien luominen;

85.

katsoo, että sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa koskevan lähestymistavan on oltava olennainen osa kaikkea sellaista kehitystä, joka saattaa vaarantaa yksittäisten ihmisten henkilötietojen suojan ja yleisön luottamuksen tietoja hallussaan pitäviä tahoja kohtaan;

86.

huomauttaa, että saatavuusperiaatteen nojalla on mahdollista sallia sellaisten henkilötietojen vaihto, joita ei ole kerätty perustellusti ja laillisesti, ja että tähän on sovellettava yhteisiä sääntöjä; suhtautuu epäillen sellaisen operatiivisen toiminnan edistämiseen, johon ei sisälly esimerkiksi peitetutkinnan ja kansalaisten valvonnan eurooppalaista määritelmää ja niitä koskevia yhteisiä vaatimuksia;

87.

katsoo, että ennen kuin tällä alalla aiotaan toteuttaa EU:n toimia, olisi vahvistettava selkeät perusteet, joilla arvioidaan rajoitusten suhteellisuus ja tarpeellisuus perusoikeuksien kannalta; katsoo niin ikään, että kaikkien ehdotusten seuraukset olisi aina analysoitava huolellisesti ennen päätöksentekoa;

88.

on huolestunut ennaltaehkäisy- ja valvontatarkoituksessa harjoitetun, tiedonlouhintatekniikkaan ja viattomia kansalaisia koskevan tiedon yleiseen keruuseen perustuvan profiloinnin lisääntymisestä; muistuttaa sen tärkeydestä, että lainvalvontatoimien on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen syyttömyysolettaman periaatteen noudattamisesta lähtien aina yksityisyyden suojelua ja tietosuojaa koskevan oikeuden noudattamiseen saakka;

89.

suhtautuu myönteisesti kansainvälisiä tietosuojavaatimuksia koskevaan ehdotukseen; korostaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävät tietosuojasopimukset olisi laadittava täysin avoimesti Euroopan parlamentin harjoittaman demokraattisen valvonnan piirissä ja että unionin tasoisten tietosuojavaatimusten soveltaminen kolmannessa maassa on tietojenvaihdon vähimmäisvaatimus;

90.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kattavasta tietosuojajärjestelmästä, jota sovelletaan EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa; kehottaa arvioimaan perusteellisesti kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön (esimerkiksi terrorismin torjuntaa, poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä, maahanmuuttoa ja transatlanttisia sopimuksia koskevan lainsäädännön) yksityisyyden ja henkilötietojen suojan alalla;

91.

pitää myönteisenä, että Tukholman ohjelmassa painotetaan teknologian merkitystä tehokkaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kannalta;

92.

kehottaa EU:ta osoittamaan, että se haluaa ottaa kaikessa politiikassaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten erityistarpeet;

93.

korostaa, että tarvitaan entistä selkeämpiä ja tiukempia rajoituksia jäsenvaltioiden kesken tapahtuvalle tietojenvaihdolle ja EU:n yhteisten rekisterien käytölle; katsoo, että suurten EU-tason rekisterien luominen saattaa muuten uhata henkilökohtaista koskemattomuutta ja että tällaiset rekisterit voivat olla tehottomia ja lisätä samalla tietovuotojen ja tietojen väärinkäytön vaaraa;

94.

kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan keskinäistä luottamustaan ja luottamusta toistensa kykyyn vahvistaa turvallisuutta; katsoo, että keskinäinen luottamus edellyttää myös eri jäsenvaltioiden toimien vaikuttavuuden ja tulosten tehokasta, perusteellista ja jatkuvaa arviointia;

95.

katsoo, että yksityisoikeuden alalla painopisteissä on ensisijaisesti vastattava yksittäisten kansalaisten ja yritysten ilmaisemiin tarpeisiin samalla, kun jatkuvasti yksinkertaistetaan oikeuslaitoksen toimintaa sekä luodaan entistä yksinkertaisempia, selkeämpiä ja helppokäyttöisempiä menettelyjä, jotta voidaan taata perusoikeuksien ja kuluttajansuojan asianmukainen täytäntöönpano; suhtautuu myönteisesti komission päätöksiin esittää testamentteja ja perintöoikeutta koskeva ehdotus sekä aviovarallisuussuhteita asumus- ja avioeron yhteydessä koskeva vihreä kirja, mutta kehottaa tältä osin

96.

katsoo, ettei täytäntöönpanomenettelyn poistamista Bryssel I -asetuksen (9) yhteydessä saisi kiirehtiä ja että siihen olisi liitettävä asianmukaiset suojatoimet;

97.

tarkastelisi mielellään ehdotuksia, jotka koskevat vapaaehtoisen 28. järjestelmän kehittämistä rajat ylittäviä seikkoja sisältävien yksityisoikeudellisten asioiden käsittelyyn aloilla, jotka liittyvät perheoikeuteen, yksilöiden oikeuksiin ja varallisuusoikeuteen;

98.

painottaa, että on tarpeen edelleen edistää EU:n kansainvälistä läsnäoloa oikeusasioissa maailmanlaajuisten ratkaisujen ja monenvälisten välineiden avulla; katsoo, että tiivis yhteistyö kansainvälisten organisaatioiden, kuten kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin ja Euroopan neuvoston kanssa, on erityisen tärkeää; katsoo lisäksi, että EU:n olisi edistettävä ja tuettava kolmansien maiden, erityisesti EU:n naapurimaiden, liittymistä kansainvälisiin oikeussopimuksiin ja että tämä on olennaisen tärkeää erityisesti perheoikeuden ja lastensuojelun alalla;

99.

kehottaa komissiota tehostamaan eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa työtään tutkijoiden laatiman yhteisen viitekehysluonnoksen ja myös muun eurooppalaisen sopimusoikeuden alan tieteellisen tutkimuksen perusteella ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan avoimeen ja demokraattiseen prosessiin, jonka on johdettava yhteisen viitekehyksen hyväksymiseen poliittisella tasolla; korostaa, että poliittisella tasolla hyväksyttävän yhteisen viitekehyksen perusteella olisi kehitettävä vapaavalintainen ja sellaisenaan sovellettava väline, jotta kaikki sopimuspuolet, muiden muassa yritykset ja kuluttajat, voivat vapaasti valita eurooppalaisen sopimusoikeuden liiketoimeensa sovellettavaksi laiksi;

100.

korostaa jälleen, että komission olisi huolehdittava siitä, että yhteinen viitekehysluonnos, samoin kuin muu tieteellinen tutkimus, on saatavilla mahdollisimman monella asiaankuuluvalla kielellä, jotta se on kaikkien asianomaisten sidosryhmien käytettävissä, ja että sitä olisi jo käytettävä yhteisön ja kansallisten lainsäätäjien ei-sitovana oikeudellisena työvälineenä; katsoo, että yhteisen viitekehysluonnoksen säännöt olisi jo tässä vaiheessa otettava järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti huomioon kaikissa sopimusoikeutta koskevissa komission tulevissa ehdotuksissa ja vaikutustenarvioinneissa;

101.

kannustaa komissiota viemään eteenpäin äskettäin esittämäänsä ajatusta, jonka mukaan laadittaisiin vapaaehtoisia alakohtaisia vakiosopimuksia yhteisen viitekehyksen pohjalta;

102.

korostaa, että oikeudenkäyttöön liittyvää yhteistyötä koskevan yhteisön lainsäädännön on oltava mahdollisimman laadukasta ja perustuttava asianmukaisesti tehtyihin vaikutustenarviointeihin, jotta kansalaisten ja yritysten käytettävissä olisi tehokkaita välineitä; pitää valitettavana, ettei tällä alalla ole aiemmin tehty asianmukaisia vaikutustenarviointeja; panee merkille viimeaikaisen edistymisen ja aikoo lähiaikoina analysoida kriittisesti yhtä komission tekemää vaikutustenarviointia;

103.

on vahvasti sitä mieltä, että riippumattoman valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi vaikutustenarviointien valmistelussa olisi perustettava riippumaton asiantuntijalautakunta, joka valvoo pistokokein vaikutustenarviointilautakunnan antamien lausuntojen laatua, ja että myös sidosryhmien edustajien olisi saatava osallistua niiden tekemiseen;

104.

katsoo, että oikeudellinen yhteistyö on avainasemassa lähennettäessä eri jäsenvaltioiden oikeudenkäyntimenettelyjä paitsi riita-asioissa myös rikosasioissa; katsoo sen vuoksi, että kansalaisten menettelyllisten oikeuksien lähentämistä jäsenvaltioiden välillä on edistettävä yhtä lailla riita- ja rikosoikeudenkäynneissä;

105.

kehottaa kehittämään eurooppalaisen oikeudenkäyttökulttuurin, joka kattaa kaikki oikeuden osa-alueet; huomauttaa tältä osin seuraavaa:

106.

pyytää sen vuoksi, että komissio kannustaisi yliopistoja, muita erityisalan korkeakouluja ja toimivaltaisia ammattialajärjestöjä kehittämään tuomareiden ja oikeudellisten ammattien harjoittajien yhteisen opintopiste- tai opintosuoritusjärjestelmän; pyytää komissiota luomaan unionissa hyväksyttyjen oikeusalan koulutuslaitosten verkoston, joka tarjoaa pysyvästi ja jatkuvasti kansallisen oikeuden, vertailevan oikeuden ja eurooppaoikeuden perehdytyskursseja oikeudellisten ammattien harjoittajille ja tuomareille;

107.

kehottaa lisäämään toimia sähköisen oikeudenkäytön edistämiseksi ja kehittämiseksi yhteisön tasolla, jotta voidaan parantaa kansalaisten ja yritysten oikeussuojakeinoja, sekä katsoo seuraavaa:

108.

katsoo, että sähköisen oikeudenkäytön pitäisi helpottaa kansalaisten mahdollisuutta saada oikeusapua, nopeuttaa oikeudellisia menettelyjä ja tehostaa oikeudenkäyntiä, ja kehottaa sen vuoksi sisällyttämään tulevaan monikieliseen sähköisen oikeudenkäytön portaaliin mahdollisuuden käyttää oikeusalan tietokantoja, sähköisiä oikeudellisia ja tuomioistuinten ulkopuolisia muutoksenhakukeinoja, kansalaisia oikeusongelmissa avustavia älykkäitä järjestelmiä sekä kattavia rekistereitä, oikeusalan ammatinharjoittajien hakemistoja ja kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmään perehdyttäviä helppotajuisia oppaita;

109.

katsoo, että portaali olisi myös suunniteltava siten, että tuomarit, jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja oikeusministeriöiden viranhaltijat ja juristeina toimivat voivat käyttää sitä työvälineenään ja että kaikilla näillä olisi oikeus käyttää turvallisesti tarvitsemiaan portaalin osioita; kehottaa tekemään portaalista tältä osin sellaisen, että se mahdollistaa turvallisen yhteydenpidon, videoneuvottelut ja asiakirjojen vaihdon tuomioistuinten välillä ja myös tuomioistuinten ja oikeudenkäynnin osapuolten välillä (paperittomat menettelyt), sähköisten allekirjoitusten varmentamisen ja asianmukaisten varmennusjärjestelmien käytön sekä tietojenvaihdon;

110.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tuleva yksityisoikeuden alan lainsäädäntö laaditaan siten, että sitä voidaan käyttää verkkosovelluksissa niin, että kenttiin täytettävää vapaamuotoista tekstiä tarvitaan mahdollisimman vähän; kehottaa toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että verkossa saadaan tarvittaessa käyttäjätukea kaikilla virallisilla kielillä ja että verkossa on käytettävissä sähköisiä käännöspalveluja; katsoo myös, että asiakirjojen tiedoksiannon ollessa tarpeen olisi varmistettava, että asiakirjoja voidaan antaa tiedoksi, yhteydenpito voidaan hoitaa sähköpostitse ja allekirjoitukset voidaan tehdä sähköisesti, ja että videoneuvottelujen käyttöä olisi edistettävä tilanteissa, joissa tarvitaan suullista todistajanlausuntoa; katsoo vielä, että komission olisi kaikissa tulevissa ehdotuksissa perusteltava, että niissä on otettu huomioon sähköinen oikeudenkäyttö;

111.

vaatii, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat tietueet ovat selkeästi esillä ECRIS-järjestelmässä;

112.

kehottaa kehittämään perusoikeuksien kunnioittamiseen, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja kansallisten rikosoikeusjärjestelmien johdonmukaisuuden säilyttämiseen perustuvan EU:n rikosoikeudellisen alueen, joka sisältää seuraavaa:

113.

korostaa, että laittomaan maahanmuuttoon liittyvässä toiminnassa on otettava huomioon ihmiskaupan torjunta ja ettei siinä saa millään tavoin rangaista erityisen haavoittuvassa asemassa olevia rikosten uhreja, useimmiten naisia ja lapsia, eikä vaarantaa heidän oikeuksiaan;

114.

korostaa, että joka neljäs nainen Euroopassa on ollut tai on parhaillaan miesten harjoittaman väkivallan kohteena; kehottaa komissiota sen vuoksi vahvistamaan nykyisen EU-rakenteen mukaista oikeusperustaa sen varmistamiseksi, että kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja käsitellään tällaisen väkivallan laajan ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan määritelmän mukaisesti; pyytää ehdottamaan tähän oikeusperustaan pohjautuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa direktiiviä ja eurooppalaista toimintasuunnitelmaa, jotta voidaan varmistaa väkivallan ehkäisy, uhrien suojelu ja syyllisten saattaminen oikeuden eteen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon maahanmuuttajanaisten erityistilanteen, etenkin sellaisten EU:hun hyvin kotoutuneiden (ja usein kaksoiskansalaisuuden saaneiden) nuorten tyttöjen erityistilanteen, jotka joutuvat vanhempiensa tai läheistensä taholta kaappauksen, laittoman eristämisen tai fyysisen ja henkisen väkivallan uhreiksi uskonnollisista, kulttuurisista tai perinteeseen liittyvistä syistä, sekä varmistamaan, että otetaan käyttöön tehokkaita tuki- ja suojelukeinoja;

115.

korostaa, että sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon ihmiskaupan torjuntaa koskevan politiikan kehittämisen kaikissa vaiheissa;

116.

arvostelee sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman puuttumista, jossa esitettäisiin EU:n turvallisuus- ja rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet ja rakenne sekä havainnollistettaisiin yksityiskohtaisesti, miten kaikkien asiaan liittyvien ohjelmien ja järjestelmien (jo käytössä, valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa olevien) oletetaan toimivan yhdessä ja miten niiden väliset suhteet voitaisiin optimoida; katsoo, että komission pitäisi EU:n turvallisuus- ja rajavalvontastrategian kokonaisrakennetta suunnitellessaan aivan ensiksi analysoida nykyisen lainsäädännön tehokkuus yhteisvaikutusten optimoimiseksi;

117.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulevissa EU:n toimissa tällä alalla kunnioitetaan täysin perusoikeuksien ja -vapauksien olennaista merkitystä ja löydetään oikea tasapaino turvallisuuden ja vapauden välille ja että kyseistä tavoitetta valvotaan ja virtaviivaistetaan riittävästi; uskoo vakaasti oikeusvaltioperiaatteen, tehokkaan tuomioistuinvalvonnan ja selontekovelvollisuuden ensisijaisuuteen;

118.

on sitoutunut Lissabonin sopimuksen mukaisissa uusissa institutionaalisissa puitteissa tekemään yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa, jotta voidaan keskittyä unionin kansalaisten vapauden edistämiseen rikosasioita koskevia EU:n oikeudellisia puitteita kehitettäessä; katsoo, että vaatimusta, joka koskee kansalaisten suojelua terrorismilta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, olisi tuettava tehokkailla oikeudellisilla ja operatiivisilla välineillä, kun otetaan huomioon näiden ilmiöiden maailmanlaajuinen ulottuvuus, ja että se olisi sisällytettävä osaksi selkeää lainsäädäntöä, jossa annetaan unionin kansalaisille mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan, myös oikeutta riitauttaa suhteettomat tai epäselvät säännöt sekä sääntöjen puutteellinen täytäntöönpano;

119.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava, missä määrin rikosasioita koskevat EU:n oikeudelliset puitteet voidaan toteuttaa;

120.

kehottaa EU:ta tunnustamaan terrorismin välillisten uhrien ihmisarvon, rohkeuden ja kärsimyksen ja korostaa, että terrorismin uhrien oikeuksien puolustaminen ja edistäminen sekä rahallisen korvauksen myöntäminen heille pitäisi asettaa etusijalle; tunnustaa naisten äärimmäisen haavoittuvan aseman terrorismin välillisinä uhreina;

121.

kehottaa hyväksymään kattavat oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat rikosten uhrien riittävän suojelun ja heille maksettavat korvaukset, antamalla luonnoksen puitepäätökseksi uhrien suojelua koskevien nykyisten säädösten muuttamiseksi; katsoo, että on olennaisen tärkeää kehittää yhteinen lähestymistapa, jossa otetaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti huomioon kaikkien uhrien tarpeet ja oikeudet ja varmistetaan, että uhreja kohdellaan uhreina eikä rikollisina;

122.

pitää myönteisenä, että Ruotsi asettaa puheenjohtajakaudellaan etusijalle rikosten uhrien, myös väkivallan ja sukupuolisen häirinnän kohteeksi joutuneiden naisten, tukemisen; kehottaa neuvostoa sisällyttämään Tukholman ohjelmaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan kokonaisvaltaisen eurooppalaisen strategian, johon kuuluu ennalta ehkäiseviä toimia (kuten miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa koskeva valistus), uhrien suojelua koskevia toimia, mukaan luettuna erityinen osio rikoksen uhrien oikeuksista, tuen lisääminen rikosten uhreille, etenkin nuorille tytöille, jotka joutuvat yhä useammin vakavien rikosten uhreiksi, sekä konkreettisia toimia rikoksentekijöiden syytteeseen asettamiseksi; kehottaa Espanjaa puheenjohtajakaudellaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön Tukholman ohjelmaan sisältyvän toimintasuunnitelman ja kuukausittain tiedottamaan Euroopan parlamentille saavutetusta edistyksestä;

123.

pitää turvallista Eurooppaa koskevaa tavoitetta perusteltuna ja on samaa mieltä siitä, että on tärkeää jatkuvasti kehittää ja lujittaa terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevaa EU:n yhteistä politiikkaa;

124.

kehottaa luomaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan kokonaisvaltaisen, koko Euroopan kattavan strategian, jossa yhdistetään jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten ja erillisvirastojen sekä tietojenvaihtoverkostojen toimet ja niiden käytettävissä olevat resurssit; korostaa tässä yhteydessä, että järjestäytynyt talousrikollisuus, kuten tupakan salakuljetus, johtaa tulonmenetyksiin, jotka entisestään pahentavat monien EU:n jäsenvaltioiden julkistalouden tilaa, ja kehottaa hyväksymään viipymättä tehokkaita ehkäiseviä toimia;

125.

katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisissa lisätoimissa olisi entistä enemmän keskityttävä perusoikeuksien suojeluun ja että niihin olisi sisällyttävä riittävä todistajansuoja, kannustimia terrorismiverkostojen hajottamisessa yhteistyötä tekeville sekä ennaltaehkäisyä ja kotouttamista koskevia toimintalinjoja erityisesti riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden osalta niin, että kaikissa tapauksissa asetetaan etusijalle taloudellisen ja sosiaalisen tason eettiset ehkäisevät toimet sekä korvaukset ja hyvitykset terrorismin uhreille;

126.

katsoo, että on erityisen tärkeää, että EU pyrkii toden teolla torjumaan ihmiskauppaa, joka on jatkuvasti paheneva ongelma, että ihmiskauppaa on torjuttava niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin ja että kaikkia toimenpide-ehdotuksia olisi analysoitava sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi puututtava erityisesti ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen kysyntään ottamalla käyttöön seuraamuksia sekä toteuttamalla koulutustoimia ja valistuskampanjoita; toteaa, että koska valtaosa (YK:n tietojen mukaan 79 prosenttia) ihmiskauppaan liittyvästä rikollisuudesta on ihmiskauppaa seksuaalisiin tarkoituksiin, tällaisten palvelujen kysynnän ja ihmiskaupan välinen yhteys on tehtävä selväksi ja tunnustettava ja että ihmiskauppa vähenee, jos seksipalvelujen kysyntää saadaan vähennettyä;

127.

kehottaa edistämään avoimuutta ja rehellisyyttä sekä tehostamaan lahjonnan torjuntaa siten, että laaditaan tavoitteellinen suunnitelma ja arvioidaan määräajoin jäsenvaltioiden toteuttamia lahjonnan vastaisia toimia, erityisesti EU:n itsensä kehittämien säädösten täytäntöönpanoa, varsinkin rajat ylittävän lahjonnan osalta; kehottaa myös kehittämään lahjonnan vastaisen kattavan toimintalinjan ja tarkastelemaan sen täytäntöönpanoa määräajoin;

128.

kehottaa tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan lahjonnan vastaista toimintaa ja rehellisyyden seurantaa, kuten myös kansalaisten toimintaa lahjontaa vastaan, paitsi järjestämällä kuulemisia toimintatavoista ja kehittämällä suoria yhteydenpitokanavia myös osoittamalla resursseja ja laatimalla ohjelmia, jotta kansalaiset voivat vaivattomasti käyttää heille annettuja mahdollisuuksia;

129.

panee merkille, että identiteettivarkaudet ovat lisääntyneet, ja kehottaa luomaan EU:n kattavan strategian tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi tällä alalla yhteistyössä internetpalvelun tarjoajien ja käyttäjäjärjestöjen kanssa sekä luomaan EU:n palvelupisteen, joka tarjoaa apua identiteettivarkauden ja väärän henkilöllisyyden käytön uhreille;

130.

kehottaa selventämään toimivaltasääntöjä ja tietoverkkoon sovellettavia oikeudellisia puitteita, jotta voidaan edistää rikostutkintaa yli rajojen sekä lainvalvontaviranomaisten ja operaattoreiden yhteistyösopimuksia erityisesti internetin lapsipornografian torjumiseksi;

131.

kehottaa ottamaan käyttöön entistä tehokkaampia ja tuloskeskeisempiä toimintalinjoja, jotta voidaan edistää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa siten, että Europol ja Eurojust otetaan entistä järjestelmällisemmin rikostutkintaan erityisesti, kun on kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta, petoksista, lahjonnasta ja muista kansalaisten turvallisuuden ja EU:n taloudelliset edut vaarantavista vakavista rikoksista;

132.

kehottaa julkaisemaan vuosittain rikollisuutta EU:ssa käsittelevän kattavan kertomuksen, johon kootaan erityisaloja koskevat kertomukset, kuten järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa koskeva arviointikertomus, ja Eurojustin vuosikertomus, sekä korostaa tieteidenvälisen lähestymistavan ja kattavan strategian tarvetta terrorismin ja rajat ylittävien rikosten, kuten ihmiskaupan ja tietoverkkorikollisuuden, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

133.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä radikalisoitumisen torjuntaa koskevien hyvien käytäntöjen ja siitä saatujen kokemusten vaihtamiseksi; katsoo tältä osin, että paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet vaihtaa hyviä käytäntöjä radikalisoitumisen ja yhteiskunnan polarisoitumisen torjumiseksi, ja kehottaa sen vuoksi ottamaan ne mukaan terrorismin vastaisten strategioiden laadintaan;

134.

kehottaa rohkaisemaan poliisiyhteistyöhön jäsenvaltioiden välillä siten, että edistetään toistensa tuntemista ja keskinäistä luottamusta, yhteistä koulutusta ja poliisiyhteistyöryhmien ja opiskelijavaihto-ohjelmien perustamista yhdessä Euroopan poliisiakatemian kanssa;

135.

kehottaa komissiota ja Eurooppa-neuvostoa viipymättä korjaamaan oikeudellisen tilanteen, joka on seurausta yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista mustien listojen laatimista koskeneissa asioissa, erityisesti asiassa Kadi annetusta tuomiosta (12), ja ottamaan tällöin täysimääräisesti huomioon asianosaisten perusoikeudet, mukaan luettuina oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja muutoksenhakuoikeus;

136.

kehottaa parantamaan ECRIS-järjestelmää, jotta voidaan estää erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten uusiminen eri jäsenvaltioissa;

137.

pyytää erityisesti komissiota aloittamaan hyvissä ajoin keskustelut ja kuulemiset alan sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan edustajien, kanssa eri näkökohdista, jotka liittyvät unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti perustettavan Euroopan syyttäjänviraston luomiseen;

138.

korostaa, että on tarpeen kehittää kattava eurooppalainen turvallisuusstrategia, joka perustuu jäsenvaltioiden turvallisuussuunnitelmiin, lujitettuun yhteisvastuuperiaatteeseen sekä EU:n virastoista, verkostoista ja tietojenvaihdosta saatavan lisäarvon puolueettomaan arviointiin; aikoo kansallisten parlamenttien kanssa seurata tiiviisti kaikkia toimia, joita neuvosto toteuttaa osana EU:n sisäistä turvallisuutta koskevaa operatiivista yhteistyötä;

139.

kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään turvallisuusstrategioita, joissa otetaan huomioon kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin sisäiset ja ulkoiset näkökohdat; katsoo, että EU:n on omaksuttava entistä yhdennetympi lähestymistapa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin;

140.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja tarkastelemaan huumausaineita koskevia nykyisiä kansainvälisiä, yhteisön ja kansallisia säädöksiä ja toimintalinjoja sekä edistämään haittojen vähentämistä, ehkäisyä ja korvaamista koskevia toimintalinjoja, etenkin näistä asioista YK:n tasolla järjestettäviä konferensseja silmällä pitäen;

141.

pitää Eurojustin ja Europolin lujittamista erittäin tärkeänä ja on sitoutunut osallistumaan täysimääräisesti kansallisten parlamenttien ohella niiden toiminnan määrittelyyn, arviointiin ja valvontaan, jotta voidaan erityisesti tarkastella mahdollisuuksia edistyä Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa;

142.

toteaa, että toimia rahoitus- ja talousrikosten torjumiseksi olisi jatkettava ja jopa tehostettava; toteaa, että tässä yhteydessä on erityisen tärkeää suojella euroa unionin symbolina; katsoo, että väärennösten torjunnan sekä Perikles-ohjelman vakiinnuttamisen ja lujittamisen olisi kuuluttava EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin;

143.

kehottaa tarkastelemaan uudelleen rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/977/YOS (13) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (14) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (15) 13 artiklaa;

144.

kehottaa tiivistämään ja syventämään kansallisten viranomaisten, EU:n erillisvirastojen ja yhteisten operatiivisten työryhmien yhteistyötä erikoistuneiden verkostojen (kuten SIS II -järjestelmän, VIS-järjestelmän, tullitietojärjestelmän, Eurodac-järjestelmän eli sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi perustetun järjestelmän ja oikeudellisten verkostojen) kautta sekä tekemään yhteistyötä tiedustelu- ja poliisiyksiköiden välillä kansallisella ja yhteisön tasolla terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo, että on varmistettava Euroopan poliisiyhteistyön tehostaminen kaikkien kolmansien maiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä samalla, kun asianmukaisin keinoin varmistetaan riittävä henkilötietojen suoja;

145.

pahoittelee heikkoa edistymistä parannetun SIS II -järjestelmän ja uuden VIS-järjestelmän täytäntöönpanossa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkia valmistelutoimia asiaankuuluvilla tasoilla tehostetaan lisäviivästysten välttämiseksi;

146.

painottaa, että suurille eurooppalaisille tietotekniikkajärjestelmille, kuten SIS II -järjestelmälle, VIS-järjestelmälle ja Eurodac-järjestelmälle eli sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi perustetulle järjestelmälle, on kehitettävä tehokkaita, kestäviä ja turvattuja hallintojärjestelyjä, jotta varmistetaan, että kaikki näihin järjestelmiin sovellettavat käyttötarkoitusta ja käyttöoikeuksia koskevat säännöt sekä tietoturva- ja tietosuojasäännökset pannaan täysimääräisesti täytäntöön; korostaa tältä osin, että EU:hun tarvitaan välttämättä henkilötietojen suojaa koskeva kattava, yhtenäinen säännöstö;

147.

muistuttaa, että tiettyjen alojen erillisvirastojen, kuten perusoikeusviraston, Eurojustin, Europolin, Frontexin ja turvapaikka-asioiden tukiviraston, perustamisesta on ollut paljon hyötyä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa; katsoo, että koska Schengen on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ydin, on erittäin tärkeää perustaa tämän alan tärkeiden tietojärjestelmien eli SIS II -järjestelmän, VIS-järjestelmän ja Eurodac-järjestelmän ylläpidosta vastaava eurooppalainen virasto, sillä tämä on luotettavin ratkaisu;

148.

pitää valitettavana, että Lissabonin sopimus tulee voimaan ilman, että neuvosto ja komissio ovat valmistelleet asianmukaisesti toimia, joita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ”uusi alku” edellyttäisi; huomauttaa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon alalla toteutetuista toimista poiketen avoimuutta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artikla), tietosuojaa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artikla) ja syrjinnän kieltämistä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artikla) koskevan oikeusperustan täytäntöönpanoa ei ole valmisteltu lainkaan ja että tämä saattaa aiheuttaa pitkäksi aikaa oikeudellista epävarmuutta, joka vaikuttaa erityisesti vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueeseen; pyytää komissiota edellä mainitun ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan huomioon ottaen esittämään 1. syyskuuta 2010 mennessä tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen:

149.

kehottaa komissiota ehdottamaan viipymättä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuodesta 1993 lähtien annettujen 1 200 säädöksen konsolidointia, jotta tämän politiikan osa-alueen johdonmukaisuutta voidaan lisätä, ottaen kuitenkin huomioon unionin uudet tehtävät ja toimenkuvat sekä Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet oikeudelliset puitteet ja alkaen aloista, jotka on yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin kanssa katsottu ensisijaisiksi aloiksi; palauttaa komission mieliin, että parlamentti arvioi sen asiasta antamia sitoumuksia komission jäsenten tulevien kuulemisten yhteydessä; pyytää komissiota tästä syystä ilmoittamaan selkeästi tapauskohtaisesti, mitä ehdotuksia se aikoo kodifioida tai laatia uudelleen, ja varaa itselleen oikeuden käyttää kaikkia lainsäädännön tarkistamista koskevia valtuuksiaan; katsoo, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva uusi oikeudellinen kehys olisi asetettava etusijalle siihen nähden, että koko lailla erilaisiin perustuslaillisiin puitteisiin laaditun lainsäädännön jatkuvuus on varmistettava tai sitä on vahvistettava;

150.

korostaa, että erityisesti vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aluetta koskevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä päätöksentekomenettelyn olisi oltava heti alusta alkaen Lissabonin sopimuksen tultua voimaan avoin ja niiden sääntöjen mukainen, jotka koskevat

katsoo, että kun lainsäädäntömenettely on käynnistetty parlamentin kuulemista koskevien Nizzan sopimuksen määräysten nojalla, kuten useilla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta merkityksellisillä aloilla, ja kun parlamentin lausunto on annettu, lainsäädäntömenettely pitäisi aloittaa uudestaan Lissabonin sopimuksen nojalla ensimmäisessä käsittelyssä, jotta parlamentti voi ilmaista kantansa toimivaltuuksiensa mukaisesti;

151.

korostaa, että poiketen siitä, mitä puheenjohtajavaltion laatimassa Tukholman ohjelman luonnoksessa todetaan, kun on kyse perusoikeuksista, EU:n ulkopolitiikan olisi noudatettava EU:n sisäistä oikeusjärjestystä eikä päinvastoin; pyytää saada välittömästi tiedon vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alaan kuuluvia kansainvälisiä sopimuksia koskevista kaavailluista tai keskeneräisistä neuvotteluista, erityisesti kun ne perustuvat nykyisen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklaan; pitää ensiarvoisen tärkeänä, että ennen EU:n ja Yhdysvaltojen seuraavaa huippukokousta määritellään yhteinen johdonmukainen strategia tuleville Yhdysvaltain-suhteille vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla, erityisesti kun on kyse seuraavassa esitettyjen keskeneräisten sopimusten tekemisestä:

152.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan rahoitusohjelmia, jotka on perustettu tukemaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista, ja parantamaan niiden käyttömahdollisuuksia; korostaa tässä yhteydessä taloudellisen yhteisvastuun tarvetta uuden rahoituskehyksen valmistelussa;

153.

varaa itselleen oikeuden tehdä erityisiä ehdotuksia, kun sitä kuullaan lainsäädännöllisestä toimintaohjelmasta;

154.

kehottaa toteuttamaan Tukholman ohjelman väliarvioinnin viimeistään vuoden 2012 alkupuolella;

155.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/35

A.

ottaa huomioon, että vuoden 1995 Barcelonan konferenssissa käynnistettiin erittäin kunnianhimoinen hanke eli uusien ja entistä tiiviimpien poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen yhteyksien luominen Välimeren pohjois- ja etelärannan välille, ja ottaa huomioon, että hanke on edelleen varsin keskeneräinen,

B.

toteaa, että Välimeren unionin, jolla on määrä elvyttää Euro–Välimeri-lähentymisprosessia konkreettisilla ja näkyvillä hankkeilla, perustamistyötä ei ole vielä saatettu loppuun; toteaa, että Gazan alueen sodan vuoksi tammi–heinäkuun 2009 väliselle ajalle ei ollut kaavailtu Euro–Välimeri-kokouksia,

C.

toteaa, että Istanbulissa 24. ja 25. marraskuuta 2009 pidettäväksi tarkoitettu ulkoministerikokous jouduttiin siirtämään arabivaltioiden boikotin vuoksi, jolla oli tarkoitus vastustaa Israelin kantaa Lähi-idän rauhanprosessiin,

D.

ottaa huomioon, että EU on allekirjoittanut assosiaatiosopimukset kaikkien Välimeren eteläisten kumppanuusmaiden kanssa Syyriaa ja Libyaa lukuun ottamatta; ottaa huomioon, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Syyrian kanssa on saatettu päätökseen, mutta Syyria on lykännyt sopimuksen allekirjoittamista, ja että komissio on käynnistänyt neuvottelut Libyan kanssa,

E.

katsoo, että kahdenvälistä lähestymistapaa, joka kuuluu tällaiseen prosessiin ja johtuu asianomaisten maiden kulttuurisista, sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista eroista, olisi ohjattava ja tuettava aikaisempaa laajemmalla visiolla ja suunnitelmalla eri kumppaneiden suhteista, ja siksi siihen olisi liitettävä alueellinen lähestymistapa,

F.

ottaa huomioon, että Välimeren pohjois- ja etelärannan välillä vallitsee edelleen huomattava taloudellinen, sosiaalinen ja väestöllinen epätasapaino, jota ilmentää alueen epävakauden ja maahanmuuttoon ja ympäristöön liittyvien paineiden perussyynä oleva varallisuusero; ottaa huomioon, että Välimeren maiden kehityksessä on huomattavia eroja; ottaa huomioon, että yli 30 prosenttia Välimeren eteläisten ja itäisten maiden väestöstä elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä,

G.

ottaa huomioon, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden taloudet ovat voimakkaasti riippuvaisia ulkomaankaupasta; ottaa huomioon, että 50 prosenttia näistä kauppavirroista suuntautuu EU:hun, vaikka ne muodostavat vain kahdeksan prosenttia EU:n ulkomaankaupasta, ja että kauppatase on EU:lle ylijäämäinen; ottaa huomioon, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden viennin rakenne ei ole kovin monipuolistunut ja että kyseiset maat ovat edelleen erikoistuneet aloihin, joilla ei saada aikaan paljonkaan kasvua,

H.

ottaa huomioon, että EU on alueen tärkein ulkomainen investoija, mutta suorat ulkomaiset investoinnit ovat siellä edelleen hyvin alhaisia verrattuna maailman muihin alueisiin, ja ottaa huomioon, että kyvyssä houkutella suoria ulkomaisia investointeja on suuria maakohtaisia eroja,

I.

ottaa huomioon, että eteläisten maiden alueellinen yhdentyminen on täysin keskeneräistä ja että eteläisten maiden keskinäiset kauppavirrat ovat heikosti kehittyneet ja vastaavat ainoastaan kuutta prosenttia Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kokonaiskaupasta,

J.

katsoo, että tällä tilanteella voi olla hyvin kielteisiä vaikutuksia Euro–Välimeri-yhdentymisprosessiin ja erityisesti Välimeren eteläisten ja itäisten maiden elintarviketurvaan ja -omavaraisuuteen ja vapaakauppa-alueen perustamiseen, sillä se lisää kaupankäynnin keskittymisvaikutusta, esimerkiksi lisäämällä riippuvuutta muutamista – lähinnä maatalousalan – tuotteista, joita viedään EU:hun, ja samalla lisäämällä peruselintarvikkeiden tuontitarvetta, eikä sen vuoksi hyödytä Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita eikä niiden yrityksiä,

K.

katsoo, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden on poistettava koko alueen yhdentymisprosessia tällä hetkellä haittaavat poliittiset ja taloudelliset esteet, jotta niiden keskinäinen yhteistyö olisi tuloksekkaampaa,

L.

toteaa, että tekstiili-, vaatetus- ja jalkinetuotanto menettää Välimeren molemmilla rannoilla suuria markkinaosuuksia markkinoiden globalisoitumisen ja Aasiasta tulevan vahvan kilpailun takia,

M.

katsoo, että saadakseen aikaan todella myönteisiä vaikutuksia vapaakauppa-alueen olisi vahvistettava Välimeren eteläisten ja itäisten maiden integroitumista kansainväliseen kauppaan sekä varmistettava niiden talouden monipuolistuminen ja siitä koituvien hyötyjen tasapuolinen jakaantuminen, jotta Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuuden tärkein tavoite eli Välimeren pohjois- ja etelärannan välisen kehityskuilun kaventaminen voidaan saavuttaa,

N.

ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet kumppanuusmaiden jo kohtaamia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, erityisesti työttömyyden ongelmaa; katsoo, että on näiden maiden ja EU:n yhteisen edun mukaista vähentää työttömyyttä alueella ja tarjota sen väestölle, erityisesti naisille, nuorille ja maaseutuväestölle, kohtuulliset elinmahdollisuudet,

1.

tunnustaa tiettyä edistystä tapahtuneen, mutta pahoittelee samalla, että Euro–Välimeri-kumppanuuden tärkeimmät tavoitteet ovat edelleen saavuttamatta; painottaa, että tämän prosessin ja erityisesti vapaakauppa-alueen onnistuminen, mikä voi edistää rauhaa, vaurautta ja turvallisuutta koko alueella, vaatii kaikilta osapuolilta pitkäjänteistä ja yhtenäistä toimintaa sekä Välimeren kummankin rannan kansalaisyhteiskunnan ja asukkaiden laajempaa osallistumista;

2.

katsoo, että lukuisat taloudelliset ja poliittiset vaikeudet, kuten Lähi-idän konflikti, ovat huomattavasti hankaloittaneet tämän prosessin ja erityisesti vapaakauppa-alueen edistämistä ja kehittämistä; pahoittelee, että näiden samojen poliittisten syiden vuoksi Euro–Välimeri-ulkoministerikokousta, joka oli määrä pitää Istanbulissa 24. ja 25. marraskuuta 2009, lykättiin, eikä Välimeren unioni ole edistynyt;

3.

palauttaa mieleen, että strategisilla aloilla toteutettavien merkittävien Välimeren unionin hankkeiden määrittäminen, esimerkiksi uuden infrastruktuurin rakentaminen, pienten ja keskisuurten yritysten välinen yhteistyö, viestintä ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen, edistää EU:n ja Välimeren alueen kaupan ja investointien kehittämistä ja helpottamista; kehottaa järjestämään Välimeren unioniin liittyvät kokoukset suunnitelmien mukaisesti ja perustamaan Barcelonaan pysyvän sihteeristön;

4.

pitää nykyisiä esteitä merkkinä siitä, että taloussuhteiden syventämisen on kuljettava käsi kädessä poliittisten suhteiden syventämisen kanssa; katsoo, että todellinen alueellinen ja taloudellinen integraatio on mahdollista ainoastaan, jos saavutetaan konkreettista edistymistä nykyisten konfliktien ratkaisemisessa sekä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla;

5.

kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita ottamaan huomioon rahoitus-, talous- ja ympäristökriisien vaikutukset sisällyttämällä talous- ja kauppakumppanuuteen laajemmin sosiaaliset ja ympäristöä koskevat huolenaiheet; kehottaa Välimeren eteläisten ja itäisten maiden hallituksia panemaan täytäntöön johdonmukaisia ja tehokkaita työllisyyttä ja sosiaalista suojelua koskevia politiikkoja kriisien vaikutusten lieventämiseksi;

6.

muistuttaa tässä yhteydessä, että vapaakauppa-aluetta koskevaa tavoitetta ei voida arvioida yksinomaan suhteessa talouskasvuun, vaan myös ja ennen kaikkea suhteessa työpaikkojen luomiseen; huomauttaa, että nuorten ja naisten työttömyys on Välimeren maiden kiireellisin sosiaalinen ongelma;

7.

korostaa Välimeren eteläisten ja itäisten maiden alueellisen yhdentymisen sekä eteläisten maiden keskinäisen kaupankäynnin vahvistamisen merkitystä; pahoittelee, että eteläisten maiden keskinäinen yhteistyö on edelleen heikosti kehittynyttä;

8.

kannustaa voimakkaasti Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita kehittämään eteläisten maiden keskinäistä kauppaa Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian allekirjoittaman Agadirin sopimuksen tarjoaman mallin mukaisesti; pitää tätä toimenpidettä keskeisen tärkeänä alueen yhdentymisen kannalta; kehottaa alueen muita valtioita liittymään siihen, jotta voidaan kehittää edelleen yhdentymisaloitteita, joihin Välimeren eteläiset ja itäiset maat osallistuvat, ja hyödyntää Välimeren eteläisten ja itäisten maiden ja EU:n Euro–Välimeri-assosiaatiosopimusten syventämisestä saatavia synergiaetuja; painottaa, että EU:n toimielinten on vastattava myönteisesti teknistä ja rahoitustukea koskeviin pyyntöihin, joilla edistetään tällaista eteläisten maiden keskinäistä taloudellista yhdentymistä;

9.

katsoo, että alkuperäkumulaatiojärjestelmää olisi vahvistettava, koska se on käyttökelpoinen tullikeino alueen kaupankäynnin elvyttämiseksi, ja että alkuperäsääntöjä olisi ajantasaistettava ja yksinkertaistettava, jotta voidaan ottaa huomioon Euro–Välimeri-kumppanuusmaiden edut; kehottaa Euro–Välimeri-alueen kauppaministereitä hyväksymään alueellisen sopimuksen yleisestä Euro–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevasta järjestelmästä, jolla tasoitetaan tietä alkuperäsääntöjen yksinkertaistamiselle, ja toteuttamaan jatkotoimia yleisen Euro–Välimeri-alueen alkuperäkumulaatiota koskevan järjestelmän panemiseksi täytäntöön;

10.

panee merkille, että Euro–Välimeri-alueen kauppaministerien on määrä keskustella toimista Euro–Välimeri-alueen kauppa- ja taloussuhteiden nykyisten puutteiden korjaamiseksi, uudesta Euro–Välimeri-alueen kaupan etenemissuunnitelmasta sekä uudesta järjestelmästä kaupan ja investointien edistämiseksi alueella; suhtautuu myönteisesti kaikkiin yhteisiin aloitteisiin, joilla pyritään arvioimaan nykyisiä assosiaatiosopimuksia uudelleen uusien taloudellisten vaatimusten ja haasteiden valossa;

11.

painottaa, että nämä keskustelut on käytävä osapuolten keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiirissä, jotta Välimeren eteläisille ja itäisille maille varmistetaan oikeus säädellä kauppansa avautumisen vauhtia ja valvoa kansallisen tason taloudellisia ja sosiaalisia kehitysstrategioitaan; muistuttaa, että vapaakauppa-alueesta käytävät neuvottelut olisi suunniteltava keskitetysti ja asteittaisesti Välimeren eteläisten ja itäisten maiden sosiaalis-taloudellisiin oloihin sopivan, rationaalisen ja ennakoitavan kumppanuuden puitteissa;

12.

korostaa, että vapauttamisen jatkamisessa maatalouden ja kalastuksen alalla olisi otettava huomioon tarve suojella herkkiä hyödykkeitä, samalla kun arvioidaan järjestelmällisesti vapauttamisprosessien ja kasvinsuojelunormien sosiaalisia vaikutuksia; kehottaa Välimeren maiden kauppaministereitä varmistamaan, että kyseinen prosessi etenee vaiheittain, ottaen huomioon ajan, joka tarvitaan tullitulojen vähenemisen kompensoimiseksi toteutettavien oikeudenmukaisten verouudistusten täytäntöön panemiseen; kehottaa Euro–Välimeri-kumppaneita harkitsemaan yhdennettyä Euro–Välimeri-alueen maatalouspolitiikkaa, joka perustuu hankintaketjun täydentävyyteen ja elinkelpoiseen vesipolitiikkaan ja jossa asetetaan elintarvikeomavaraisuuden vaatimukset kaupallisten näkökulmien edelle;

13.

katsoo palvelusektorin olevan ratkaisevan tärkeä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kehityksen kannalta; katsoo, että palvelujen vapauttaminen olisi toteutettava yhdessä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kanssa sovitulta pohjalta siten, että ne säilyttävät oikeuden toteuttaa taloutensa herkkien ja haavoittuvaisten alojen avaamisen asteittain ja säädellä sitä; katsoo, että kaupalliset palvelut on syytä erottaa julkisista palveluista;

14.

kehottaa mukauttamaan teollisuuden vapauttamisen aikataulun kussakin maassa taloudellisten ja sosiaalisten olojen, erityisesti työttömyysasteen, mukaan sekä vapauttamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten mukaan; korostaa, että talous- ja kauppakumppanuuden olisi edistettävä erilaistamista teollisuustuotteiden tuotannossa sekä lisäarvon kasvattamista; kehottaa Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita laatimaan alueellisia toimintalinjoja, joissa otetaan huomioon hyvin pienten yritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rooli;

15.

huomauttaa, että Euro–Välimeri-alueen tekstiilintuottajat joutuvat kohtaamaan suuria vaikeuksia kasvavan maailmanlaajuisen kilpailun vuoksi; muistuttaa, että on vahvistettava pohjoisen ja etelän kumppanuutta, jotta Euro–Välimeri-alueen tekstiili- ja vaatetusalan tuotanto ja kauppa säilyvät kilpailukykyisinä, ja edistettävä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden luovuuteen ja innovointiin perustuvaa korkeaa lisäarvoa tuottavaa toimintaa eikä pelkästään liiketoiminnan ulkoistamista;

16.

korostaa, että on vahvistettava investointien turvallisuutta Välimeren alueella järjestelmällä, jolla koordinoidaan pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitettuja strategioita ja joka kattaa useita aloja: suojatoimenpiteet, rahoitus, tiedotus ja pienten ja keskisuurten yritysten verkostoituminen;

17.

katsoo, että uusi ehdotus Euro–Välimeri-alueen investointeja edistävän järjestelmän perustamiseksi on merkittävä askel tiedon keskittämiseksi ja levittämiseksi yhden ainoan verkoston kautta, jolloin talouden toimijat voisivat saada perusteellisen kuvan kaupankäynti- ja investointiedellytyksistä alueella; korostaa, että välineen olisi oltava nykyisiä verkostoja täydentävä;

18.

muistuttaa, että on perustettava Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankki, jolla saataisiin lainoittajia Välimeren molemmilta rannoilta ja joka kykenisi houkuttelemaan EU:n ja Välimeren alueen kaipaamia suoria ulkomaisia investointeja;

19.

panee tyytyväisenä merkille Inframed-rahaston, jonka on ilmoitettu toimivan Välimeren unionin yhteydessä pitkän aikavälin investointirahastona infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi;

20.

katsoo, että Välimeren unionin olisi vahvistettava nykyisiä yhteistyön muotoja Euro–Välimeri-politiikan yhteydessä, jotta kumppanimaille voitaisiin antaa mahdollisuus osallistua EU:n ohjelmiin ja vastaaviin politiikkoihin yhdessä sovittujen painopistealojen ja tavoitteiden perusteella; muistuttaa, että on tärkeää ulottaa yhteisön ohjelmien soveltamisala koskemaan kumppanimaiden osallistumista erityisesti rajat ylittävään yhteistyöhön (InterReg), koulutukseen, tutkimukseen ja ammatillisen koulutukseen (opiskelijavaihdot jne.);

21.

kannustaa käyttämään aurinko- ja tuulienergiaa Välimeren alueella; suhtautuu myönteisesti ”Plan Solairen” kaltaisiin viimeaikaisiin aloitteisiin sekä Desertec-teollisuusaloitteen alkuvaiheen suunnitelmiin valtavien aurinkoenergiamahdollisuuksien hyödyntämiseksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, mutta pitää valitettavana, että toimia suunnitellaan edelleen liikaa kansalliselta pohjalta; painottaa, että Desertec-hankkeeseen liittyvien EU:n toimien on oltava johdonmukaisia ja että niillä on aktiivisesti osallistuttava Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kehitykseen, ja kehottaa komissiota koordinoimaan ennakoivasti EU:n toimia;

22.

panee huolestuneena merkille edellä mainitun Manchesterin yliopiston laatiman, kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin päätelmät; kehottaa komissiota noudattamaan järjestelmällisesti kyseisessä arvioinnissa esitettyjä vapauttamisprosessin sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevia suosituksia, jotta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen näkökulmat otettaisiin huomioon; korostaa myös, että nämä vaikutukset voivat vaihdella suuresti alasta ja maasta toiseen; korostaa, että aidon sosiaalisen edistyksen saavuttamiseksi on tärkeää edistää talous- ja kauppakumppanuuden puitteissa ihmisarvoista työtä sekä monikansallisten yritysten kanssa sovittuja käytännesääntöjä, joihin sisältyy ihmisarvoista työtä koskevat tavoitteet;

23.

katsoo, että vapaakauppa-aluetta olisi täydennettävä myöntämällä asteittain ja ehdollisesti työvoimalle vapaa liikkuvuus ottamalla huomioon Euroopan työmarkkinoiden tilanne ja kansainvälisen yhteisön nykyiset pohdinnat muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä; katsoo, että on kiireellisesti luotava oikeudelliset ja hallinnolliset menettelyt viisumien myöntämisen helpottamiseksi erityisesti Euro–Välimeri-alueen kumppanuuteen osallistuvien tahojen, opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilökunnan ja sosiaalis-taloudellisten toimijoiden osalta; korostaa, että siirtotyöläisten rahalähetysten siirtokustannuksia on alennettava, jotta paikallinen talous hyötyisi niistä mahdollisimman paljon;

24.

pyytää komissiota pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla Syyrian kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta, jonka allekirjoittamista Syyria on hiljattain lykännyt; katsoo, että Libyan ottaminen jälleen mukaan assosiaatiosopimusneuvotteluihin ja yleisemmin Välimeren unioniin herättää jonkin verran huolta; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille täydet tiedot, ottamaan sen mukaan ja kuulemaan sitä neuvottelujen kaikissa vaiheissa;

25.

panee lisäksi merkille, että useat Välimeren maat ovat ilmaisseet mielenkiintonsa EU:n kanssa tekemiensä kauppasopimusten syventämiseen ja/tai laajentamiseen, ja pyytää komissiota, pitäen silmällä Lissabonin sopimuksessa Euroopan parlamentille kaupan suhteen myönnettyjä uusia toimivaltuuksia, ottamaan tällaisista uusista sopimuksista neuvotellessaan huomioon parlamentin aiemman päätöslauselman;

26.

korostaa myös, että kahdenvälisillä lähestymistavoilla ei saisi heikentää monenvälistä alueellista lähestymistapaa; katsoo, että vaikka komissio edistää yhteistyön tiivistämistä edistyneimpien kumppaneiden kanssa ja ottaa niiden poliittiset, kulttuuriset ja sosiaaliset erityispiirteet asianmukaisesti huomioon, sen on pidettävä kiinni alueittain käytävien neuvottelujen periaatteesta;

27.

korostaa, että Palestiinan tilanteen vuoksi olisi ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin alueen väestön hyväksi, jotta alue voitaisiin integroida Välimeren alueen kauppaan; katsoo tässä yhteydessä, että alkuperämerkintää ja siihen perustuvaa, Gazasta ja Länsi-rannalta peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavaa EY–Israel-sopimuksen mukaista etuuskohtelua koskevaan kysymykseen olisi löydettävä ratkaisu;

28.

katsoo, että laajaan konsensukseen ja muun muassa myönteiseen sosiaali- ja ympäristövaikutusten arviointiin perustuva tasapainoinen etenemissuunnitelma voisi olla hyödyllinen väline talous- ja kauppayhteistyön käynnistämiseksi uudelleen tulevina vuosina; kehottaa näin ollen Euro–Välimeri-alueen kauppaministereitä antamaan sille tukensa joulukuussa 2009 pidettävässä ministerikokouksessaan; kehottaa Euro–Välimeri-alueen kaupan alan korkeita virkamiehiä tarkkailemaan tulevina vuosina etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa ja ehdottamaan siihen tarvittavia muutoksia ja pyytää tiedottamaan parlamentille tällaisista toimista;

29.

korostaa, että Euro–Välimeri-alueen yhdentymisprosessi on jälleen sisällytettävä EU:n poliittisiin painopistealueisiin;

30.

korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia kumppanuudessa demokraattisena elimenä, jossa kokoontuu parlamentin jäseniä Välimeren kummaltakin rannalta lujittamaan Barcelonan prosessin kolmea pilaria; kehottaa tiivistämään Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, komission ja neuvoston välistä talousasioiden yhteistyötä;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, valtioiden ja hallitusten päämiehille, jäsenvaltioiden ja Välimeren eteläisten ja itäisten maiden parlamenteille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/42

A.

ottaa huomioon, että direktiivillä 90/314/ETY säännellään matkapakettitoiminnan osa-alueita ja tarjotaan asianmukainen korvaus sekä mahdollistetaan kuluttajien kotiuttaminen matkapakettiyrityksen mentyä konkurssiin,

B.

ottaa huomioon, että asetuksella (EY) N:o 2027/97 vahvistetaan lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuun luonne onnettomuustapauksissa sekä matkustajille maksettavia korvauksia koskevat järjestelyt,

C.

ottaa huomioon, että asetuksella (EY) N:o 785/2004 määritetään lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevat vakuutusvaatimukset,

D.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 261/2004 säädetään matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta maksettavasta korvauksesta ja annettavasta avusta,

E.

ottaa huomioon, että asetuksella (EY) N:o 1008/2008 vahvistetaan lentoliikenteen harjoittamiselle tiukat taloutta koskevat säännöt,

F.

ottaa huomioon, että suhteellisten pienten, tunnettuihin lomakohteisiin lentävien halpalentoyhtiöiden ja niiden kuljettamien matkustajien määrä on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut merkittävästi,

G.

ottaa huomioon, että lentoliikennealalla on viimeksi kuluneiden yhdeksän vuoden aikana tapahtunut 77 konkurssia, jotka ovat joissakin tapauksissa johtaneet siihen, että tuhannet matkustajat eivät ole voineet käyttää hyväkseen lentolippunsa paluuosuutta,

1.

panee merkille, että komissio on toteuttanut asianosaisten laajoja kuulemisia lentoyhtiöiden konkurssien osalta;

2.

panee merkille, että komissio on laatinut laajan tutkimuksen lentoyhtiöiden konkursseihin liittyvistä vaikeuksista ja konkurssien vaikutuksista matkustajiin ja toimittanut sen tulokset parlamentille helmikuussa 2009;

3.

panee merkille tutkimuksen tulokset ja siinä tarkastellut vaihtoehdot;

4.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on olemassa useita vaihtoehtoja, joita komissio voisi harkita vahvistaakseen konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden matkustajien asemaa, mukaan lukien lentoyhtiöiden pakollinen vakuutus, vapaaehtoinen matkustajavakuutus, jota lentoyhtiö olisi velvollinen tarjoamaan, sekä takuurahaston luominen;

5.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta antaa lainsäädäntöehdotus, jonka erityisenä tarkoituksena olisi korvausten maksaminen konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden matkustajille ja jossa vahvistetaan taloudelliset ja hallinnolliset järjestelyt, mukaan lukien periaate vastavuoroisesta matkustajavastuusta, jonka perusteella samoilla reiteillä lentävät lentoyhtiöt, joiden lennoilla on vapaita paikkoja, huolehtivat matkakohteen lentoasemalle lentoyhtiön konkurssitapauksessa jäämään joutuneiden matkustajien kotiuttamisesta, ja antamaan tällaisen lainsäädäntöehdotuksen 1. heinäkuuta 2010 mennessä, mikäli se on komission mielestä asianmukaista; kehottaa komissiota ehdottamaan direktiivin 90/314/ETY uudelleentarkastelun yhteydessä, että kotiuttamista tai reitin muuttamista koskevat järjestelyt laajennetaan koskemaan näitä matkustajia;

6.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa näitä toimia sellaisiin lentoyhtiöihin, joiden toiminnan lopettaminen on aiheuttanut matkustajille samanlaista haittaa kuin konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden;

7.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta vapauttaa nopeasti kansallisten ilmailualan sääntelyelinten takavarikkoon asettamia lentokoneita, jotta niitä voitaisiin käyttää matkakohteeseen jäämään joutuneiden matkustajien kotiuttamiseksi;

8.

kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/44

A.

ottaa huomioon, ettei Euroopan unionilla ole tällä hetkellä yhdenmukaistettuja säännöksiä tai yhdenmukaisia käytäntöjä alkuperämerkinnöistä Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten väliset eroavuudet sekä selkeiden yhteisön sääntöjen puuttuminen kyseisellä alalla aiheuttavat lainsäädäntökehyksen pirstoutumisen,

B.

ottaa huomioon, että kansalliset toimenpiteet muista jäsenvaltioista tuotujen tavaroiden alkuperämerkintöjen tekemiseksi pakollisiksi on kielletty, mutta kolmansista maista tuotujen tavaroiden pakollisiin alkuperämerkintöihin ei sovelleta vastaavaa rajoitusta,

C.

ottaa huomioon, että monet Euroopan unionin tärkeimmistä kauppakumppaneista, kuten Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Kanada, ovat ottaneet käyttöön pakollisia alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategiassa Euroopan unioni asetti tavoitteekseen Euroopan unionin talouden vahvistamisen muun muassa parantamalla eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä maailmantaloudessa; ottaa huomioon, että kilpailua voidaan pitää oikeudenmukaisena ainoastaan silloin, kun se toimii tuottajille sekä viejille ja tuojille selvin säännöin ja kun se rakentuu yhteisille sosiaalisille ja ympäristöllisille oletuksille ja arvoille,

E.

ottaa huomioon, että alkuperämerkintäjärjestelmä mahdollistaisi sen, että Euroopan unionin kuluttajat tietäisivät tarkalleen ostamiensa tuotteiden alkuperämaan; ottaa huomioon, että silloin kuluttajat voisivat yhdistää kyseiset tuotteet sosiaalisiin, ympäristönsuojelullisiin ja turvallisuusstandardeihin, jotka yleensä liitetään kyseessä olevaan maahan,

F.

ottaa huomioon, että ehdotus pakollisten alkuperämaamerkintöjen käyttöönottamiseksi Euroopan unionissa koskee vain suppeaa määrää tuontituotteita, kuten esimerkiksi tekstiilejä, koruja, vaatteita, jalkineita, huonekaluja, nahkatuotteita, lamppuja ja valaisimia, lasitavaroita, keramiikkatuotteita ja käsilaukkuja, joista tuodaan alkuperämerkintävaatimuksen avulla esille olennaista tietoa lopullisen kuluttajan valintoja silmällä pitäen,

G.

ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset sellaisten tärkeimpien Euroopan unionin kauppakumppanien tuottajien kanssa, jotka ovat ottaneet käyttöön alkuperämerkinnän,

H.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 asettaa parlamentin ja neuvoston yhdenvertaiseen asemaan yhteisessä kauppapolitiikassa; ottaa huomioon, että tulevaan alkuperäsäännöksiä koskevaan asetukseen sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaista tavallista lainsäätämisjärjestystä,

1.

toistaa jälleen, että kuluttajansuoja vaatii avoimia ja johdonmukaisia kauppaa koskevia sääntöjä myös alkuperäviitteistä;

2.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi sellaisten kauppakumppanien kanssa, jotka ottaneet käyttöön alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia;

3.

kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan asianmukaisia tullivalvontaa ja sen täytäntöönpanoa koskevia mekanismeja;

4.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan yhtenäistä yhteisön lähestymistapaa tähän kysymykseen, jotta kuluttajilla on mahdollisuus saada kattavampaa ja tarkempaa tietoa; pitää pakollisia alkuperämerkintöjä tärkeänä askeleena kohti täydellisempiä tietoja sosiaalisista ja ympäristöllisistä tuotanto- ja jalostusnormeista;

5.

kehottaa komissiota puuttumaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa päättäväisesti asiaan kuluttajien laillisten oikeuksien ja odotusten puolustamiseksi aina, kun maahantuojat ja kolmansien maiden tuottajat ovat todistetusti syyllistyneet vilpillisten tai harhaanjohtavien alkuperämerkintöjen käyttöön;

6.

pitää edellä mainittua ehdotusta neuvoston asetukseksi, joka koskee tiettyjen kolmansista maista Euroopan unioniin tuotujen tuotteiden alkuperämaan merkitsemisen tekemistä pakolliseksi, hyödyllisenä, sillä sen avulla voidaan saavuttaa avoimuutta ja kuluttajille suunnattua asianmukaista tiedotusta koskevat tavoitteet sekä yhdenmukaistaa kansainvälisen kaupan sääntöjä;

7.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa säädetyn tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä kuuleminen ja keskustelut parlamentin ja neuvoston välillä olisi käynnistettävä muodollisesti 1. joulukuuta 2009 alkaen ja että kaikki lisäviivytykset vahingoittaisivat vakavasti kansalaisten oikeuksia, työllisyyttä EU:ssa ja vapaan ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin periaatetta;

8.

kehottaa komissiota säilyttämään ehdotuksensa muuttamattomana ja esittämään sen uudelleen parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan määräysten mukaisesti välittömästi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/47

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaan ”jokainen Euroopan valtio […] voi hakea unionin jäsenyyttä”,

B.

katsoo, että Länsi-Balkanin tulevaisuus on Euroopan unionissa, kuten vahvistettiin Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa 19. ja 20. kesäkuuta 2003, Brysselin Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16. kesäkuuta 2006 ja myöhemmissä huippukokouksissa; katsoo, että kaikkia Kaakkois-Euroopan valtioille jo annettuja sitoumuksia olisi kunnioitettava,

C.

ottaa huomioon, että Turkki on ollut ehdokasvaltio vuodesta 1999, Kroatia vuodesta 2004 ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia vuodesta 2005; ottaa huomioon, että Albania, Montenegro ja Islanti ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä ja että komissio arvioi parhaillaan Montenegron ja Islannin hakemuksia; ottaa huomioon, että vakautus- ja assosiaatiosopimukset on allekirjoitettu Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian kanssa; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut aikovansa ehdottaa Kosovolle kauppasopimuksia ja viisumivapautta keskipitkällä aikavälillä,

D.

katsoo, että koska aikaisemmat laajentumiset ovat epäilyksettä olleet menestyksellisiä sekä Euroopan unionin että siihen liittyneiden jäsenvaltioiden näkökulmasta ja että ne ovat edistäneet koko Euroopan vakautta, kehitystä ja vaurautta, on hyvin tärkeää luoda tarvittavat edellytykset myös tulevien laajentumisten onnistumisen takaamiseksi,

E.

katsoo, että laajentumisstrategian on oltava paljon enemmän kuin neuvottelumetodiikkaa, ja sen on heijastettava sitä keskeistä vakaumusta, että Euroopan unioni on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö, ja se kytkeytyy monitahoisesti keskusteluun EU:n tavoitteista ja tehokkuudesta, sen tulevaisuudesta sekä sen roolista naapurialueilla ja muualla maailmassa,

F.

katsoo, että tietyillä ehdokasvaltioilla ja mahdollisilla ehdokasvaltioilla on edelleen ratkaisemattomia kiistoja naapurimaidensa kanssa; katsoo, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat edelleen keskeisessä asemassa Euroopan yhdentymisen kannalta,

1.

on edelleen lujasti sitoutunut laajentumispolitiikkaan, joka on osoittautunut yhdeksi EU:n menestyksekkäimmistä politiikoista ja josta on ollut hyötyä sekä olemassa oleville että uusille jäsenvaltioille; palauttaa mieliin, että aiemmat laajentumiset ovat myötävaikuttaneet rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen ennennäkemättömään laajenemiseen Euroopassa, ja vahvistaa, että Euroopan unioni on sitoutunut jatkamaan laajentumisprosessia;

2.

katsoo, että aiemmista laajentumisista voidaan saada oppia ja että uusien tapojen parantaa laajentumisprosessin laatua on perustuttava tähän mennessä saatuihin myönteisiin kokemuksiin; palauttaa lisäksi mieliin aikaisemmissa päätöslauselmissa esitetyn tarpeen sallia riittävä institutionaalisen, rahoituksellisen ja poliittisen tilanteen vakiinnuttaminen laajentumisprosessia jatkettaessa;

3.

korostaa, että 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmissä ilmaistujen laajentumista koskevaa uutta yksimielisyyttä koskevien periaatteiden, erityisesti Euroopan unionin kyvyn toimia tehokkaasti ja kehittyä, on säilyttävä EU:n laajentumispolitiikan korvaamattomina perusajatuksina;

4.

vahvistaa, että on välttämätöntä, myös Euroopan unionin yhdentymiskapasiteetin kannalta, että ehdokasvaltiot ja Euroopan unioni sitoutuvat päättäväisesti noudattamaan Kööpenhaminassa 21. ja 22. kesäkuuta 1993 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa vahvistettuja kriteerejä täysimääräisesti ja tinkimättömästi;

5.

kehottaa EU:n toimielimiä analysoimaan ja lisäämään Euroopan unionin yhdentymiskapasiteettia;

6.

korostaa, että oikeusvaltion periaatteet ovat demokraattisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen johtava ajatus ja yksi tärkeimmistä Euroopan unioniin liittymisen edellytyksistä; panee tyytyväisenä merkille alueella tehdyt ponnistelut uudistusten täytäntöönpanemiseksi, mutta toteaa, että tietyillä mailla on yhä edessään suuria haasteita erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla; pyytää kyseisiä maita tehostamaan ponnistelujaan tällä alalla;

7.

korostaa, että ilmaisunvapaus on yksi demokratian perusperiaatteista, ja panee huolestuneena merkille, että ilmaisunvapautta ei vieläkään kunnioiteta täysin tietyissä maissa; pitää ensisijaisen tärkeänä, että Länsi-Balkanin maat ja Turkki varmistavat, että tiedotusvälineet vapautetaan poliittisesta toimintaan puuttumisesta, ja että ne takaavat sääntelyelinten riippumattomuuden; kehottaa asianomaisia maita luomaan asianmukaiset oikeudelliset kehykset ja varmistamaan, että lakia noudatetaan;

8.

korostaa, että täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on perusedellytys sille, että Länsi-Balkanin maat voivat edistyä pyrkimyksissään liittyä Euroopan unioniin, mutta huomauttaa, että on yhtä tärkeää, että sotarikosten hyvittäminen nähdään näiden maiden yhteiskunnassa keskeisenä askeleena kohti oikeuden saamista uhreille ja alueellisen sovinnon helpottamista;

9.

korostaa, että hyvät naapurisuhteet ovat edellytyksenä alueelliselle vakaudelle ja yhteistyölle sekä esteettömälle laajentumisprosessille; kehottaa näin ollen kaikkia asianosaisia valtioita tekemään kaikkensa, jotta niiden kiistat naapurien kanssa voidaan ratkaista laajentumisprosessin aikaisessa vaiheessa; korostaa kuitenkin, että tällaiset kahdenväliset kiistat pitäisi ratkaista osapuolten kesken; ehdottaa, että mikäli asianomaiset osapuolet eivät onnistu ratkaisemaan tällaisia kiistoja, Euroopan unionin olisi tehtävä kaikkensa ratkaisun aikaansaamiseksi; huomauttaa, että vaikka tällaisten kiistojen ei pitäisi itsessään muodostaa estettä maiden tulevalle liittymiselle, Euroopan unionin olisi pyrittävä välttämään tilannetta, jossa tällaiset ratkaisemattomat kahdenväliset kiistat siirtyvät unionin rasitteeksi, ja ne olisi pyrittävä ratkaisemaan ennen liittymistä;

10.

panee huolestuneena merkille taloudelliset ongelmat, joita rahoituskriisi Länsi-Balkanin alueella aiheuttaa; panee tyytyväisenä merkille komission halukkuuden antaa erityistä taloudellista tukea, kuten makrotaloudellista rahoitusapua ja suoraa talousarviotukea; korostaa, että tilanne on erityisen vaikea, kun otetaan huomioon tiettyjen maiden korkea köyhyysaste ja suuret työttömyysluvut; kehottaa komissiota ja asianosaisia valtioita tekemään kaikkensa kriisin vaikutusten lieventämiseksi etenkin kaikkien haavoittuvimpien väestönosien suhteen;

11.

korostaa, että alueellinen yhteistyö Länsi-Balkanilla on tärkeä tekijä laajentumisprosessissa ja samaan aikaan sovintoprosessin keskeinen osatekijä, joka parantaa ihmisten välisiä yhteyksiä; palauttaa lisäksi mieliin tällaisen yhteistyön edut lisääntyneen kaupan, energiantoimittajien, energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamisesta aiheutuvan lisääntyneen energiavarmuuden, ympäristöpolitiikan sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja salakaupan vastaisen toiminnan muodossa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille alueellisen yhteistyöneuvoston työn; toteaa, että tarvitaan enemmän poliittista tahtoa ja parempaa koordinointia salakaupan vastaisen strategian täytäntöönpanemiseksi, erityisesti uhrien suojelun osalta; korostaa, että poliittiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön alueella pitää ottaa mukaan kaikki poliittiset toimijat sekä kansalaisyhteiskunta ja etenkin naisjärjestöt eikä kahdenvälisten poliittisten ongelmien pitäisi haitata sitä; pyytää tältä osin kaikkia asianomaisia osapuolia etsimään käytännönläheisiä ratkaisuja alueellisen yhteistyön osallistavuuden varmistamiseksi Kosovon asemaa koskevista erilaisista kannoista huolimatta;

12.

kehottaa kaikkia asianomaisia maita tehostamaan ponnistelujaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan, sukupuoleen perustuvan syrjinnän vastaisten oikeuskeinojen saatavuuden parantamisen ja naisten politiikkaan osallistumisen edistämisen osalta;

13.

pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että kannustetaan kansalaisyhteiskunnan ja valtioista riippumattomien järjestöjen aikaisempaa aktiivisempaa osallistumista sekä keskus- että paikallistasolla ja parannetaan valtioista riippumattomille järjestöille annettavaa tukea ja rahoitusta, jotta rohkaistaan niiden osallistumista liittymistä valmistelevan tukivälineen kansalaisyhteiskuntavälineen suunnitteluun ja käyttöön ja parannetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua työmarkkinoilla;

14.

kehottaa alueen maita lisäämään ponnisteluja etnisten vähemmistöjen ja etenkin romanien tilanteen parantamiseksi; korostaa, että romanit joutuvat usein syrjinnän uhreiksi ja että erityisesti heidän osallistumistaan päätöksentekoprosesseihin, työmarkkinoille ja valtavirtaa edustaviin koulutusjärjestelmiin pitäisi lisätä huomattavasti; panee tässä yhteydessä merkille kahdenvälisesti sovitut takaisinottosopimukset Länsi-Balkanin maiden ja jäsenvaltioiden välillä ja kehottaa asianosaisia valtioita lisäämään ponnistelujaan asianmukaisten elinolojen ja infrastruktuurin luomiseksi sekä julkisten palvelujen tarjoamiseksi, jotta taataan romanien perusoikeudet ja helpotetaan heidän yhteiskuntaan integroimistaan heidän paluunsa jälkeen; kehottaa Länsi-Balkanin valtioita ja jäsenvaltioita seuraamaan tarkkaan kotiutettujen romanien yhteiskuntaan integroimista ja raportoimaan komissiolle aikaansaadusta edistyksestä vuosittain, jotta helpotetaan integroimista koskevien politiikkojen arviointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

15.

korostaa viisumivapautta koskevan prosessin merkitystä Länsi-Balkanin maille; panee tyytyväisenä merkille, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Serbia ovat täyttäneet viisumivapaudelle asetetut kriteerit, joten viisumivapausjärjestelyä sovellettaneen niiden kansalaisiin 19. joulukuuta 2009 alkaen; panee tyytyväisenä merkille Bosnia ja Hertsegovinan ja Albanian viranomaisten toimet, joilla nopeutetaan viisumivapaata matkustamista koskevan etenemissuunnitelman sisältämien ehtojen täyttämistä, ja kehottaa viranomaisia jouduttamaan valmisteluja, jotta kaikki asiaankuuluvat kriteerit täyttyisivät ja jotta viisumivapausjärjestelyä voitaisiin soveltaa näiden maiden kansalaisiin heinäkuusta 2010 alkaen; katsoo, että komission olisi pyrittäessä edistämään Thessalonikin toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja osana alueellista lähestymistapaansa aloitettava toimivaltuuksiensa puitteissa ja YK:n turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 1999 antaman päätöslauselman 1244 mukaisesti mahdollisimman pian viisumivuoropuhelu Kosovon kanssa, jotta voidaan määritellä viisumihelpotuksia ja viisumivapautta koskeva etenemissuunnitelma, joka on samantyyppinen kuin muiden Länsi-Balkanin maiden suunnitelmat;

16.

vaatii kaikkia alueen maita hyväksymään tai panemaan tehokkaasti täytäntöön syrjinnän kieltävät lait mahdollisimman pikaisesti, erityisesti kun otetaan huomioon, että monet lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin ja transgenderisteihin kohdistuvat uhkaukset, hyökkäykset sekä pelottelu- ja syrjintätapaukset jäävät ilmoittamatta eikä syytettä nosteta;

17.

kehottaa kansainvälisiä ja Kosovon viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta lyijyn saastuttamat maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden leirit Çesmin Llugë/Česmin Lug, Osterode ja Leposaviq/Leposavić, jotka sijaitsevat Trepçan lyijykaivosten erittäin myrkyllisen jätteen sijoituspaikan läheisyydessä, suljetaan välittömästi ja varmistamaan leireillä asuvien perheiden perusihmisoikeudet siirtämällä heidät turvallisiin paikkoihin, joissa on riittävä hygieniataso;

18.

katsoo, että jos halutaan säilyttää EU:n kansalaisten tuki tuleville laajentumisille ja ehdokasvaltioiden kansalaisten sitoutuminen uudistusten jatkamiseen, on keskeisen tärkeää antaa heille selkeitä ja kattavia tietoja tällaisen politiikan eduista ja vaikutuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tähän; katsoo, että on yhtä tärkeää kuunnella kansalaisten huolenaiheita ja kysymyksiä ja vastata niihin;

19.

antaa tunnustusta Kroatialle siitä, että se on jatkuvasti edistynyt unioniin liittymistä koskevien kriteerien ja jäsenyysvelvoitteiden täyttämisessä; panee tyytyväisenä merkille kahdenvälisen sopimuksen Slovenian kanssa rajakiistan ratkaisemiseksi, koska sopimus on antanut vauhtia uusien neuvottelulukujen avaamiselle liittymisprosessissa; katsoo, että liittymisneuvottelut voidaan saada päätökseen vuoden 2010 puoleenväliin mennessä, jos Kroatia lisää ponnistelujaan ja täyttää kaikki tarvittavat kriteerit ja vertailuarvot, mukaan lukien täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

20.

onnittelee entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa siitä, miten maa on edistynyt edellisen edistymisraportin jälkeen ja etenkin viimeksi kuluneina kuukausina; panee tyytyväisenä merkille myös, että komissio on tunnustanut tämän edistymisen ja suositellut liittymisneuvottelujen aloittamista; kehottaa neuvostoa toimimaan komission suosituksen mukaisesti joulukuussa 2009 pidettävässä huippukokouksessa; odottaa, että neuvottelut aloitetaan lähitulevaisuudessa siinä toivossa, että löydetään molempia osapuolia tyydyttävät ratkaisut ratkaisematta oleviin kysymyksiin naapurimaiden kanssa, mukaan lukien entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan välinen nimikiista; kehottaa kummankin maan hallitusta tehostamaan ponnistelujaan tämän tavoitteen aikaansaamiseksi; palauttaa mieliin hyvien naapurisuhteiden merkityksen ja kehottaa entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa menettelemään hienotunteisesti sellaisissa asioissa, jotka vaikuttavat sen naapureihin; panee merkille, että viime aikoina on solmittu diplomaattisuhteet Kosovon kanssa ja saatu aikaan sopimus fyysisistä rajalinjoista, mikä edistää merkittävästi vakautta alueella;

21.

kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisia jatkamaan uudistamisponnistelujaan etenkin julkishallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamiseksi, korruption torjumiseksi sekä naisten oikeuksien ja etnisten ryhmien välisten suhteiden edistämiseksi, mukaan lukien kaikkien ihmisten oikeuksien takaaminen etnisestä syntyperästä riippumatta ja heidän osallistumisensa yhteiskuntaelämään ja hallintoon lisääminen;

22.

antaa tunnustusta Turkille siitä, että se on ehdokasvaltiona edistynyt Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttämisessä; kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia Turkin parlamentaarisia puolueita pääsemään yhteisymmärrykseen keskeisten uudistusten muotoilusta ja täytäntöönpanosta; panee tyytyväisenä merkille, että hallitus on hyväksynyt oikeuslaitoksen uudistusstrategian, ja toteaa, että oikeusjärjestelmän uudistusta koskevan strategian nopea täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeä Turkin valtion ja yhteiskunnan toiminnalle; on huolestunut ilmaisunvapauden ja lehdistönvapauden tilasta, etenkin kun otetaan huomioon eräälle mediaryhmälle määrätty ennätyksellinen sakko; panee tyytyväisenä merkille, että Turkissa käydään yhä avoimempaa julkista keskustelua aiheista, jotka olivat aikaisemmin kiellettyjä; pahoittelee, että uskonnonvapauden alalla on saatu aikaan vain rajallista edistystä, ja kehottaa hallitusta luomaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen perustuvan oikeudellisen kehyksen, jotta kaikki ei-islamilaiset uskonnolliset yhteisöt ja aleviitti-yhteisö voivat toimia ilman aiheettomia rajoituksia; pahoittelee, että EY:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan sitoumuksia ei ole vieläkään täytetty, ja kehottaa Turkkia panemaan sen täysimääräisesti ja syrjimättömästi täytäntöön; kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia muita osapuolia osallistumaan aktiivisesti sellaisen suunnitelman laatimiseen, jonka avulla löydetään laajapohjainen ratkaisu Kyproksen ongelmaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja EU:n perusperiaatteiden perusteella; panee tyytyväisenä merkille ponnistelut kurdikysymyksen ratkaisemiseksi demokraattista avautumista koskevan hankkeen yhteydessä ja rohkaisee Turkin hallitusta toteuttamaan konkreettisia toimia kurdisyntyperää olevien kansalaisten tilanteen käsittelemiseksi, ja kehottaa kaikkia poliittisia voimia tukemaan tätä hanketta; antaa tunnustusta diplomaattisista ponnisteluista, jotka koskevat Armenian-suhteiden normalisointia, ja kehottaa Turkin kansalliskokousta ja Armenian parlamenttia ratifioimaan asiaankuuluvat pöytäkirjat; panee tyytyväisenä merkille, että Turkki on allekirjoittanut hallitusten välisen sopimuksen Nabucco-kaasuputkesta, jonka toteutus on yksi EU:n tärkeimmistä energiahuoltoprioriteeteista, ja kehottaa aloittamaan energiaa koskevan luvun liittymisneuvotteluissa; panee merkille, että Turkki on aloittanut uudelleen takaisinottosopimusta koskevat neuvottelut EU:n kanssa, ja kehottaa Turkkia tällä välin panemaan täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltioiden kanssa tekemänsä voimassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan ulkopolitiikkansa koordinointia EU:n kanssa, ja erityisesti Iranin osalta; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin vastustuksen vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa ”Berliini plus” -järjestelyjä pidemmälle, mikä vaikeuttaa eri operaatioissa toimivan EU:n henkilöstön suojelemista, ja kehottaa Turkkia luopumaan kyseisestä vastustuksesta mahdollisimman pian;

23.

panee tyytyväisenä merkille Serbian edistymisen ja etenkin väliaikaisen sopimuksen yksipuolisen täytäntöönpanon; katsoo, että tällainen yksipuolinen täytäntöönpano, joka toteutettiin rahoituskriisin keskellä, osoittaa maan sitoutuneen edistysaskeleisiin kohti unioniin liittymistä; kehottaa näin ollen neuvostoa päättämään väliaikaisen sopimuksen ratifioimisesta viipymättä; pyytää Serbiaa tekemään täysimääräisesti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; panee tyytyväisenä merkille kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän 4. kesäkuuta 2009 antaman raportin, jossa todetaan, että Serbia on edelleen edistynyt yhteistyössään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; pitää tärkeänä, että syytteeseenpanoja jatketaan Belgradin aluetuomioistuimessa sotarikososastolla; panee tyytyväisenä merkille, että Serbian viranomaiset allekirjoittivat poliisiyhteistyöpöytäkirjan Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation (EULEX Kosovo) kanssa, ja kehottaa Serbiaa lisäämään yhteistyötään EULEX Kosovon kanssa edelleen, etenkin mitä tulee EULEX Kosovon operaatioihin Pohjois-Kosovossa; pitää valitettavana, että Serbian viranomaiset kehottivat Kosovon serbejä boikotoimaan 15. marraskuuta 2009 pidettyjä kunnallisvaaleja, ja kehottaa viranomaisia toimimaan rakentavasti ja kannustamaan Kosovon serbiyhteisöä osallistumaan aktiivisesti Kosovon instituutioihin;

24.

tunnustaa, että Bosnia ja Hertsegovina on saavuttanut tiettyä edistymistä turvallisuuden ja rajahallinnon alalla; on kuitenkin tyytymätön Bosnia ja Hertsegovinan vähäiseen edistymiseen mahdollisena ehdokasvaltiona matkalla kohti unionin jäsenyyttä; panee yhä huolestuneempana merkille epävakaan poliittisen ilmapiirin ja kummallekin osapuolelle yhteisen näkemyksen puutteen ja tuomitsee provosoivien lausuntojen esittämisen, koska se voi heikentää etnisten ryhmien välisen sovinnon ja valtion rakenteiden toiminnan osalta aikaansaatuja saavutuksia; kannustaa neuvostoa jatkamaan kansainvälisen yhteisön tuella ponnistelujaan vuoropuhelun jatkamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansoja voidaan auttaa jatkamaan Euroopan yhdentymisen tiellä; korostaa, että on tärkeää luoda kestävämpi perustuslaillinen kehys, jotta voidaan mahdollistaa maan toimielinten tehokkaampi toiminta; panee merkille neuvoston puheenjohtajavaltion, komission ja Yhdysvaltojen hallinnon viimeisimmät yhteiset diplomaattiset ponnistelut ja suosittelee lisäneuvotteluja, joissa otetaan huomioon poliitikkojen väliset aiemmat järjestelyt Bosnia ja Hertsegovinassa; palauttaa mieliin tarpeen ottaa parlamentaarikot ja kansalaisyhteiskunta läheisemmin mukaan elinkykyisen maan ylläpitämiseen;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo lujittaa suhteita Kosovoon (5) ja tarkastella edellytyksiä sille, että Kosovo osallistuu yhteisön ohjelmiin; otaksuu, että hajauttamisprosessi saadaan päätökseen ennen vuoden loppua, jotta voidaan täyttää Ahtisaaren suunnitelman perusvaatimukset, ja taataan kaikille Kosovon asukkaille, ja etenkin serbivähemmistölle, poliittinen edustus; kehottaa Kosovon viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan vähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi ja niiden kunnioittamisen takaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että 15. marraskuuta 2009 toimitetut paikallisvaalit sujuivat yleisesti ottaen rauhallisesti ja moitteettomasti, ja antaa tunnustusta keskusvaalilautakunnalle vaalien valmistelua koskevista ponnisteluista; panee lisäksi tyytyväisenä merkille, että Kosovon serbit osallistuivat ennätyksellisen hyvin, ja pitää tätä rohkaisevana merkkinä siitä, että Kosovon serbiyhteisö on halukas kantamaan vastuunsa Kosovon instituutioista; panee tyytyväisenä merkille, että EULEX Kosovo sai aikaan täyden operatiivisen toimintakyvyn, jonka ansiosta se voi täyttää toimeksiantonsa eli edistää oikeusvaltion periaatteita, yleistä järjestystä ja turvallisuutta pyrittäessä avoimuuteen ja vastuullisuuteen kaikkialla Kosovossa sekä tasoittaa Kosovolle tietä unioniin liittymistä varten, jos se täyttää tarvittavat edellytykset ja vaatimukset;

26.

tunnustaa Montenegron edistyneen viimeisimmän edistymisraportin antamisen jälkeen; panee merkille, että maa on hakenut unionin jäsenyyttä ja että neuvosto on päättänyt pyytää komissiota valmistelemaan lausunnon sen hakemuksesta; antaa Montenegrolle tunnustusta sen saavutuksista ja etenkin hiljattain pidettyjen vaalien sujumisesta hyvin ja vakaasta taloudellisesta suoriutumisesta globaalista talouskriisistä huolimatta sekä kannustaa sitä jatkamaan ponnistelujaan uudistusten tiellä;

27.

tunnustaa Albanian edistymisen edellisen edistymisraportin jälkeen, ja erityisesti henkilöllisyystodistusten käyttöönoton ja vaalimenettelyn oikeudellisiin ja hallinnollisiin puitteisiin tehdyt parannukset, kuten viimeisimmät kansalliset vaalit osoittivat; kehottaa oppositiota lopettamaan parlamentin boikotoimisen ja hoitamaan velvollisuutensa äänestäjiensä edustamiseksi parlamentissa; kehottaa hallitusta ja oppositiota etsimään yhteisen perustan parlamentissa viimeisimpien vaalien jälkeen; panee merkille, että Albania on hakenut unionin jäsenyyttä ja että neuvosto on päättänyt pyytää komissiota valmistelemaan lausunnon sen hakemuksesta; kannustaa Albanian viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan uudistusten tiellä kansalaistensa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen hyväksi, jotta maa voisi edistyä matkalla kohti Euroopan unionin jäsenyyttä;

28.

panee tyytyväisenä merkille Islannin jäsenyyshakemuksen ja odottaa, että komissio antaa piakkoin lausunnon ja suosituksen tästä hakemuksesta ja että Islanti saa ehdokasvaltion aseman lähitulevaisuudessa, koska maalla on vakiintuneet demokraattiset perinteet ja maan lainsäädäntö on jo suuressa määrin linjassa yhteisön säännöstön kanssa; ottaa kuitenkin huomioon, että Islannin ansioiden Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen velvoitteiden täyttämisessä pitäisi olla keskeinen osa komission arviota; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen avata lähetystö Reykjavikissa jo vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla;

29.

kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tarkoituksenmukaisen ja yhtenäisen mallin EU:n uusille lähetystöille laajentumisalueella, siten että säilytetään EU:n toimien yhtenäisyys Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen jälkeen etenkin, jos laajentumispolitiikkaa koskeva toimivalta on edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnon ulkopuolella;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja asianomaisten maiden hallituksille ja parlamenteille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/53

A.

ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelmassa naisiin kohdistuva väkivalta määriteltiin kaikeksi sukupuoleen perustuvaksi väkivallaksi, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa naisille fyysistä, seksuaalista tai henkistä vahinkoa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto,

B.

ottaa huomioon, että YK:n Pekingin toimintaohjelman mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää miesten ja naisten historiallisesti eriarvoisia valtasuhteita, joiden takia miehet hallitsevat ja syrjivät naisia ja estävät näitä parantamasta asemaansa,

C.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole ainoastaan kansanterveydellinen ongelma vaan myös naisten ja miesten epätasa-arvoon liittyvä kysymys, joka on ala, jolla EU:lla on valtuudet toteuttaa toimenpiteitä,

D.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on EU:n perusperiaate, joka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

E.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta merkitsee ihmisoikeuksien loukkaamista ja erityisesti se loukkaa oikeutta elämään, turvallisuuteen, arvokkuuteen, fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niihin liittyvään valinnanvapauteen,

F.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta estää naisia osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, politiikkaan, julkiseen elämään ja työmarkkinoille ja saattaa johtaa naisten syrjäytymiseen ja köyhyyteen,

G.

ottaa huomioon, että äärimmäisessä muodossaan naisiin kohdistuva väkivalta voi johtaa naisten murhaamiseen,

H.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on sidoksissa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja vaikuttaa lasten psyykkiseen hyvinvointiin ja elämään,

I.

ottaa huomioon, että tapauksissa, joissa väkivallan kohteena olevat naiset ovat äitejä, väkivallalla on välittömiä ja välillisiä kielteisiä pitkäaikaisvaikutuksia lasten tunne-elämään ja mielenterveyteen, ja että väkivalta voi aiheuttaa sukupolvien ajan jatkuvan väkivallan ja pahoinpitelyn kierteen,

J.

ottaa huomioon, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, joka vaikuttaa uhreihin ja tekijöihin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tuloistaan tai sosiaalisesta asemastaan ja joka liittyy naisten ja miesten eriarvoisuuteen vallan jakautumisessa yhteiskunnassamme,

K.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan tyypit vaihtelevat eri kulttuureissa ja perinteissä ja että naisten sukuelinten silpominen, niin sanotut kunniarikokset ja pakkoavioliitot ovat todellisuutta EU:ssa,

L.

katsoo, että sodat ja aseelliset selkkaukset, konfliktinjälkeinen jälleenrakentaminen ja taloudelliset, sosiaaliset ja/tai rahoitukselliset kriisit altistavat naisia entistä enemmän yksilöinä ja yhteisönä miesten heihin kohdistamalle väkivallalle eikä niitä saa hyväksyä tekosyyksi miesten väkivallan sietämiseen,

M.

ottaa huomioon, että naiskauppa seksuaalista ja muuta hyväksikäyttöä varten merkitsee naisten ihmisoikeuksien vakavaa loukkaamista ja on vahingollista niin yksittäisille uhreille kuin koko yhteiskunnallekin,

N.

ottaa huomion, että salliva asenne prostituutioon Euroopassa johtaa naisten lisääntyvään kauppaamiseen Eurooppaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten ja seksiturismiin,

O.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia tietoja ei kerätä EU:ssa säännöllisesti eivätkä ne ole vertailukelpoisia, minkä vuoksi on vaikeaa varmistaa ilmiön todellinen laajuus ja löytää sopivia ratkaisuja tähän ongelmaan,

P.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja on hälyttävän paljon,

Q.

katsoo, että naisten esittäminen tiedotusvälineissä usein vääristyneellä tavalla kulutussuuntautuneina heikentää kunnioitusta ihmisarvoa kohtaan,

R.

ottaa huomioon, että naisten usein kokeman taloudellisen riippuvuuden lisäksi merkittäviä syitä siihen, että naispuoliset uhrit eivät ilmoita väkivallasta, ovat yhteiskunnassa vallitseva kulttuuri ja tulkinnat, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on yksityisasia tai että tällainen väkivalta on usein naisten omaa syytä,

S.

ottaa huomioon, että naiset eivät usein ilmoita miesten heihin kohdistamia väkivallantekoja monimutkaisten psykologisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuriin liittyvien syiden takia, ja koska he eivät monesti luota poliisiin, oikeusjärjestelmään, sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut toteuttamaan aloitteen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta eurooppalaisesta teemavuodesta,

U.

ottaa huomioon, että YK on julistanut marraskuun 25. päivän kansainväliseksi päiväksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja että Euroopan parlamentissa järjestetään joulukuussa 2009 kansainvälinen seminaari naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta,

V.

katsoo, että on ehdottomasti otettava käyttöön kattava oikeudellinen väline, jolla torjutaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopassa, naiskauppa mukaan luettuna,

1.

vaatii jäsenvaltioita parantamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa omaa lainsäädäntöään ja omia toimintalinjojaan etenkin kehittämällä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi kattavia kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat arvioihin naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja jäsenvaltioiden kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisältävät konkreettisia toimenpiteitä miesten naisiin kohdistaman väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan;

2.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisilla ohjelmilla ja rahoituksella vapaaehtoistahoja ja -järjestöjä, jotka tarjoavat turvapaikan ja psykologista tukea väkivallan uhriksi joutuneille naisille, jotta heitä voidaan vähintäänkin auttaa palaamaan työmarkkinoille ja saamaan näin takaisin täysi ihmisarvonsa;

3.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kohdennetun ja johdonmukaisemman EU:n toimintasuunnitelman kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi komission 1. maaliskuuta 2006 päivätyn tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010” (KOM(2006)0092) mukaisesti, jotta tasa-arvoa koskevaan toimintaohjelmaan vuosiksi 2011–2016 sisällytettäisiin toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä konkreettisia toimenpiteitä kaikenlaisen väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja syytteiden nostamiseksi tekijöitä vastaan, sekä varmistamaan, että miesten naisiin kohdistaman väkivallan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikilla yhteisön politiikan aloilla ja että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti, sitoutuneesti ja johdonmukaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi;

4.

vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisia uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

5.

kehottaa komissiota järjestämään korkean tason erityiskokouksen, johon osallistuisi poliittisten elimien, kansalaisyhteiskunnan sekä sosiaalisten ja institutionaalisten järjestöjen edustajia ja jolla pyrittäisiin edistämään johdonmukaisempia politiikkoja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

6.

kehottaa unionia varmistamaan, että kaikilla väkivallan uhreilla, ihmiskaupan uhrit mukaan luettuna, on oikeus apuun ja tukeen uhrin kansalaisuudesta riippumatta ja että taataan suojelu perheväkivallan uhreiksi joutuneille naisille, joiden oikeudellinen asema saattaa olla riippuvainen heidän kumppanistaan;

7.

kehottaa EU:ta perustamaan järjestelmiä varmistamaan, että ihmiskaupan vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon arvioidaan kaikessa ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen pyrkivässä lainsäädännössä ja politiikassa, ja puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin ehkäisevillä toimilla, kuten seuraamukset, opetus ja valistuskampanjat;

8.

huomauttaa odottavansa yhä tuloksia komission tutkimuksesta, jossa tarkastellaan sukupuoleen perustuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan väkivallan uhriksi joutuneille naisille tehokkaan oikeusavun ja oikeussuojan heidän kansalaisuudestaan riippumatta ja riippumatta siitä, millä tavoin he osallistuvat poliisiviranomaisten tutkimuksiin;

10.

vaatii neuvostoa ja komissiota vahvistamaan selkeän oikeusperustan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, myös naiskaupan, torjunnalle;

11.

kehottaa komissiota aloittamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä ja torjumista koskevan kattavan direktiivin laatimistyöt;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan naisiin kohdistuvan väkivallan syihin, etenkin ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja valistuskampanjoilla, jotka koskevat kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhteisiin toimiin, joihin kuuluu perheväkivaltaa koskevia valistus- ja tiedotuskampanjoita ja toimintalinjoja, joilla muutetaan koulutuksen ja tiedotusvälineiden kautta yhteiskunnallisia stereotypioita naisten asemasta yhteiskunnassa, sekä edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

15.

pahoittelee tässä yhteydessä, ettei merkityksellistä sukupuolinäkökulmaa ole otettu mukaan ennen tällaisten sopimusten tekemistä suoritettaviin kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten pakollisiin arviointeihin, puhumattakaan seksuaalisesta väkivallasta, ja että välineet sukupuolten väliseen tasa-arvoon aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi puuttuvat, ja kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ehdotuksen tämän ongelman ratkaisemiseksi;

16.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon erityisolosuhteet, jotka koskevat tiettyjä väkivallalle erityisen alttiita naisryhmiä, kuten vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, maahanmuuttajanaiset, pakolaisnaiset, köyhyydessä maaseudulla tai syrjäisissä yhteisöissä elävät naiset, laitoksissa tai vankiloissa olevat naiset, tytöt, homoseksuaaliset naiset, vammaiset naiset ja ikääntyneet naiset;

17.

vaatii jäsenvaltioita vauhdittamaan toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi nuorten keskuudessa kohdennetuilla valistustoimilla ja paremmalla yhteistyöllä sidosryhmien ja tähän ilmiöön liittyvien tahojen kuten perheiden, koulujen, julkisen elämän ja tiedotusvälineiden välillä;

18.

kehottaa komissiota puuttumaan myös naisiin kohdistetun väkivallan kansainvälisiin ulottuvuuksiin yritysten sosiaalista vastuuta koskevan työnsä yhteydessä, erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla toimivissa eurooppalaisissa yrityksissä;

19.

korostaa, että on tärkeää kouluttaa miesten väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten parissa työskenteleviä henkilöitä, mukaan lukien oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan edustajat, erityisesti poliisi, tuomioistuimet, sosiaalitoimi, terveydenhuolto ja oikeudelliset palvelut, työmarkkinajärjestöt, työnantajat ja ay-liike;

20.

kehottaa luomaan mekanismeja, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan tai ihmiskauppaverkostojen naisuhrit voivat saada helpommin maksutonta oikeusapua, jonka avulla he voivat puolustaa oikeuksiaan kaikkialla unionissa; vaatii, että on parannettava oikeudellisen alan ammattilaisten välistä koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa syrjinnän ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnassa ja että on löydettävä tapoja eliminoida esteet oikeudellisen toimenpiteen tunnustamiseksi muissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien tuomiot sukupuoleen perustuvista väkivaltarikoksista ja lähestymiskieltomääräykset väkivaltaisille miehille;

21.

on tyytyväinen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien erityistuomioistuinten perustamiseen joissakin jäsenvaltiossa ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan tätä aloitetta;

22.

katsoo, että eurooppalaisessa rikosrekisteritietojen vaihtojärjestelmässä (ECRIS) olisi annettava näkyvä asema naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeville rekisteritiedoille;

23.

vaatii jäsenvaltioita perustamaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa yhdenmukaisen järjestelmän, jonka avulla kerätään tilastotietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, myös murhista, joiden tausta on perheväkivallassa tai joissa tekijä ja uhri ovat toisilleen läheisiä, jotta voitaisiin saada vertailukelpoisia tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta kaikkialla EU:ssa;

24.

vaatii jäsenvaltioita kriminalisoimaan ilman uhrin suostumusta tapahtuvan seksuaalisen väkivallan ja raiskauksen, myös avioliitossa ja virallistamattomissa parisuhteissa ja/tai kun tekijänä on miespuolinen sukulainen, ja varmistamaan, että näistä rikoksista nostetaan automaattisesti syyte ja torjutaan kaikki viittaukset kulttuuri-, perinne- tai uskontosidonnaisiin käytäntöihin lieventävänä asianhaarana naisiin kohdistuvan väkivallan yhteydessä, mukaan lukien kunniarikokset ja naisten sukupuolielinten silpominen;

25.

panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla pyritään kriminalisoimaan seksuaalinen väkivalta parisuhteessa, erityisesti avioliitossa; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan näiden toimien tuloksia parhaita käytäntöjä koskevan tiedonvaihdon edistämiseksi kaikkialla Euroopassa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; huomauttaa, että yhteisön alueella asuvien maahanmuuttajien olisi oltava tietoisia siitä, että naisten sukuelinten silpominen on vakava hyökkäys naisten terveyttä vastaan ja ihmisoikeuksien loukkaus; kehottaa jäsenvaltioita joko panemaan täytäntöön erityisiä säännöksiä, jotka koskevat naisten sukuelinten silpomista, tai antamaan tätä koskevia säädöksiä ja saattamaan jokaisen naisten sukuelinten silpomiseen syyllistyvän henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen;

27.

kehottaa EU:ta takaamaan, että kaikilla miesten naisiin kohdistaman väkivallan uhreilla on oikeus apuun ja tukeen;

28.

vaatii jäsenvaltioita tutkimaan viipymättä romaninaisiin kohdistuvia törkeitä ihmisoikeusloukkauksia, rankaisemaan syyllisiä ja järjestämään asianmukaiset korvaukset pakkosteriloinnin uhreille;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja YK:n pääsihteerille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/59

A.

ottaa huomioon, että äskettäiset uudet taistelut islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinallisten ja siirtymäkauden liittohallituksen ja Afrikan unionin AMISOM-operaation joukkojen välillä ovat johtaneet epävakaisuuden lisääntymiseen ja ihmishenkien menetyksiin Somaliassa,

B.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö kunnioittaa Somalian itsemääräämisoikeutta, alueellista koskemattomuutta, poliittista riippumattomuutta ja yhtenäisyyttä,

C.

ottaa huomioon, että Somaliassa ei ole ollut toimivaa hallitusta sen jälkeen, kun Siad Barren hallinto syrjäytettiin vuonna 1991, ja katsoo, että poliittinen tilanne on siitä saakka ollut sekasortoinen ja sitä ovat leimanneet klaanien väliset taistelut ja ryöstely,

D.

panee merkille, että Somalian pääkaupungin Mogadishun turvallisuustilanteen huonontuminen on estänyt kansallisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä torjumasta kehittymässä olevaa humanitaarista katastrofia ja toimimasta hätätilanteissa,

E.

katsoo, että laajalle levinneitä ihmisoikeusrikkomuksia ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia, joihin kaikki Somalian konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet – ja joita ovat etenkin kidutus ja pahoinpitelyt, raiskaukset, oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset, mielivaltaiset pidätykset ja hyökkäykset siviilejä, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja sekä siviili-infrastruktuuria vastaan – esiintyy edelleen Somaliassa,

F.

on huolestunut sisällissodan pitkittymisestä Somaliassa ja sen seurauksista maan rauhanprosessille ja sovinnonteolle samoin kuin koko Afrikan sarven turvallisuudelle ja vakaudelle,

G.

ottaa huomioon, että merirosvojen hyökkäykset ovat aivan viime aikoihin saakka kohdistuneet kauppa-alusten lisäksi Maailman elintarvikeohjelman aluksiin, kalastusaluksiin ja matkailijoita kuljettaviin aluksiin,

H.

katsoo, että merirosvous osin johtuu Somalian väkivaltaisesta ja poliittisesti epävakaasta tilanteesta ja myös osaltaan myötävaikuttaa siihen, että sillä on välittömiä vaikutuksia koko muuhun Afrikan sarven alueeseen ja että siitä aiheutuu seurauksia Somalian siviiliväestölle uhkailun, kehityksen puutteen ja ruoka-avun ja muiden humanitaaristen ponnistelujen keskeytysten muodossa,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni päätti käynnistää 8. joulukuuta 2008 osana EU:n Afrikan sarvessa toteuttamaa laajempaa toimintaa edellä mainitun EU:n kautta aikojen ensimmäisen merivoimien EUNAVFOR Atalanta -operaation, jonka tehtävänä on ehkäistä ja torjua merirosvoutta ja aseellisia ryöstöjä Somalian rannikolla ja suojata kauppa-aluksia ja erityisesti Maailman elintarvikeohjelman aluksia, jotka toimittavat elintarvikeapua Somaliassa maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille,

J.

ottaa huomioon, että joulukuusta 2008 lähtien EUNAVFOR Atalanta -operaatio on tarjonnut erittäin tärkeää suojelua 50:lle Maailman ruokaohjelman alukselle, jotka ovat toimittaneet noin 300 000 tonnia elintarvikkeita suorana apuna 1,6 miljoonalle somalialaiselle,

K.

ottaa huomioon, että neuvosto päätti edellä mainitussa 27. heinäkuuta 2009 pidetyssä ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa tehostaa EU:n osallistumista rauhan ja kehityksen edistämiseen Somaliassa tiiviissä yhteistyössä erityisesti YK:n ja Afrikan unionin ja myös muiden toimijoiden kanssa ja on tässä tarkoituksessa tutkinut EU:n mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin toimiin, myös turvallisuuden alalla,

L.

ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi edellä mainitussa 17. marraskuuta 2009 pidetyssä ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa kriisinhallintakonseptin sellaista mahdollista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, jäljempänä ”ETPP”, operaatiota varten, jolla tuettaisiin Somalian siirtymäkauden liittohallituksen kahden tuhannen henkilön vahvuisten turvallisuusjoukkojen kouluttamista,

M.

ottaa huomioon, että merirosvouksesta on tullut kannattavaa liiketoimintaa, jossa ihmisistä vaaditaan huimia lunnaita, ja että nykypäivän merirosvot käyttävät kehittyneitä menetelmiä ja ovat erittäin hyvin aseistettuja, noudattavat selkeää strategiaa ja pystyvät nopeasti mukautumaan uusiin taktiikoihin,

N.

toteaa, että kansainvälisten kumppanien antama pitkän aikavälin apu ei voi olla tehokasta ilman turvallisuustilanteen vakauttamista,

O.

ottaa huomioon, että islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinalliset ovat torjuneet kaikenlaiset poliittiset yhteydenotot ja sovinnontekopyrkimykset, jotka perustuvat pysyvän poliittisen ratkaisun edellytykset Somaliaan luovaan Djiboutin rauhanprosessiin,

P.

ottaa huomioon, että EUNAVFOR Atalanta -operaatioon osallistuva sotilashenkilöstö voi pidättää, vangita ja siirtää henkilöitä, joita epäillään osallistumisesta merirosvoukseen ja aseellisiin ryöstöihin sen toiminta-alueella; ottaa huomioon, että epäillyt henkilöt voidaan asettaa syytteeseen EU:n jäsenvaltiossa tai Keniassa, kuten määrätään EU:n kanssa 6. maaliskuuta 2009 tehdyssä sopimuksessa, jossa Kenian viranomaisille myönnetään oikeus saattaa heidät oikeuden eteen,

Q.

ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportin mukaan Somalian rannikolle on kuljetettu laittomasti valtavia määriä myrkyllisiä jätteitä, jotka vuotavat mereen, jättäen täysin huomiotta paikallisväestön terveyden ja ympäristönsuojelun,

1.

tuomitsee voimakkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien vakavat loukkaukset, joihin kaikki Somalian konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet; vaatii vihamielisyyksien välitöntä lopettamista ja pyytää kaikkia aseellisia ryhmittymiä pikaisesti luopumaan aseistaan ja liittymään aitoon laajapohjaiseen vuoropuheluun siirtymäkauden liittohallituksen kanssa; vaatii, että kaikkien sotaakäyvien osapuolten on pidättäydyttävä siviileihin kohdistuvista summittaisista hyökkäyksistä, ja kehottaa asettamaan riippumattoman paneelin, joka tutkii sotarikokset ja ihmisoikeusloukkaukset;

2.

toistaa jälleen tukevansa presidentti Sheikh Sharif Sheikh Ahmedin johtamaa siirtymäkauden liittohallitusta sekä presidentin sitoumusta kunnioittaa Djiboutin rauhansopimuksessa vahvistettuja periaatteita, joihin kuuluvat sovinnon ilmapiiri ja pyrkimys kattavaan poliittiseen prosessiin; tuomitsee aseelliset hyökkäykset Somalian siirtymäkauden liittohallitusta sekä YK:ta ja kansalaisjärjestöjä vastaan;

3.

muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö ja kaikki konfliktin osapuolet ovat velvollisia suojelemaan siviilejä, sallimaan avun toimittamisen ja kunnioittamaan humanitaarista toimintaa ja avustustyöntekijöiden turvallisuutta; vaatii tästä syystä luomaan välittömästi tarvittavat edellytykset sille, että Somalian humanitaariseen katastrofiin voidaan puuttua asianmukaisesti;

4.

panee erittäin tyytyväisenä merkille, että EUNAVFOR Atalanta -operaatio on jatkuvasti onnistunut parantamaan meriturvallisuutta Somalian rannikon edustalla suojelemalla avustuslähetyksiä maahan kuljettavia Maailman elintarvikeohjelman tilausaluksia, ratkaisevan tärkeitä tavaratoimituksia Somaliassa toteutettavalle Afrikan unionin rauhantukioperaatiolle kuljettavia aluksia ja muita suojattomia aluksia; kehottaa neuvostoa jatkamaan operaatiota vielä vuodella sen nykyisen toimeksiannon päättyessä 12. joulukuuta 2009; tukee toiminta-alueen mahdollista laajentamista etelän suuntaan merirosvouksen vuoksi, mutta korostaa, että laajennus ei saisi vaikuttaa operaation perustavoitteeseen, joka on Maailman elintarvikeohjelman merikuljetusten ja suojattomien kauppa-, kalastus- ym. alusten suojelu;

5.

korostaa, että merirosvous avomerellä heikentää merkittävästi turvallisuustilannetta ja sillä on vakavia seurauksia ruoka-avun toimittamiselle entisestään kriittisessä humanitaarisessa tilanteessa;

6.

korostaa, että taistelu merirosvousta vastaan voi onnistua ainoastaan, jos puututaan ongelman perussyihin, jotka ovat lähtöisin maista ja joita ovat esimerkiksi köyhyys ja valtion rakenteiden romahtaminen ja joista voidaan päästä eroon ainoastaan palauttamalla rauha, edistämällä kehitystä sekä lujittamalla valtiollisia rakenteita Somaliassa;

7.

katsoo, että niin kauan kuin kansainvälinen yhteisö ei saa aikaan poliittista ratkaisua ongelmaan, joka koskee Somalian luotettavuutta valtiona, EUNAVFOR Atalanta -operaation toteuttama turvallisuusstrategia on pidettävä voimassa ja sitä on jopa vahvistettava operaation käytössä olevien joukkojen resurssien osalta;

8.

kehottaa siksi neuvostoa tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa uusi pienimuotoinen ETPP-operaatio EUNAVFOR Atalanta -operaation rinnalle, jotta voitaisiin osallistua siirtymäkauden liittohallituksen turvallisuusjoukkojen koulutukseen ja saattaa siten nykyiset aloitteet – erityisesti Ranskan Djiboutissa ja Ugandan osana AMISOM-operaation koulutusohjelmaa toteuttamat aloitteet – keskenään johdonmukaisiksi varmistamalla, että niissä toteutetaan samantyyppisiä toimia; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot hyväksyivät 17. marraskuuta 2009 kriisinhallintakonseptin mahdollista uutta Somalian ETPP-operaatiota varten, mutta vaatii, että tämän konseptin hyväksyminen ei missään tapauksessa saa automaattisesti johtaa päätökseen operaation käynnistämisestä, koska tällaisen päätöksen on perustuttava perusteellisempaan tilannearvioon paikan päällä, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, palkanmaksu, varusteiden saatavuus sekä koulutettujen turvallisuusjoukkojen integroiminen valtion rakenteisiin ja komentorakenteisiin siten, että joukot eivät palatessaan käänny sitä hallitusta vastaan, jota niiden oletetaan suojelevan;

9.

pitää valitettavana sitä, että 35–40 prosenttia alueella liikkuvista aluksista on merenkulun turvallisuuden koordinointikeskuksen rekisterin ulkopuolisia aluksia ja että tästä syystä mainitut alukset eivät ole tietoisia erityisestä turvallisuusuhasta; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki niiden alukset ovat rekisterissä; kehottaa kaikkia aluksia noudattamaan EUNAVFOR Atalanta -operaation suosituksia mahdollisimman korkean turvallisuustason varmistamiseksi, mikä vähentäisi hyökkäysten tai vangiksi joutumisen vaaraa;

10.

pahoittelee, että somalimerirosvojen vaatimuksiin ei suhtauduta riittävällä päättäväisyydellä eikä sovelleta tarvittavia pakkokeinoja, mikä saattaa jatkossa johtaa haitallisiin ja ei-toivottuihin vaikutuksiin kannustamalla uusiin merirosvouksiin alueella;

11.

ilmaisee tukevansa edelleen AMISOM-operaatiota, koska sillä on keskeinen rooli rauhanprosessissa; vaatii, että ennen kuin EU:n yhteistoimintaa Afrikan unionin ja AMISOM-operaation kanssa jatketaan, on määriteltävä kiireellisimmät tarpeet ja mahdolliset tavat lisätä EU:n tukea, jotta AMISOMia autetaan kehittämään valmiuksiaan toimeksiantonsa mukaisesti;

12.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta lisäämään maan sisällä siirtymään joutuneille ja apua tarvitseville ihmisille annettavaa humanitaarista apua;

13.

katsoo, että somalinaisten järjestöjen ja siviiliyhteiskunnan osallistumisella voisi olla myönteinen rooli kansallisessa sovintoprosessissa;

14.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta kouluttaa miehistöjä ja kalastajia valmistaakseen heitä panttivangiksi joutumisen varalta;

15.

vaatii, että on jälleen alettava soveltaa ja valvoa tiukasti YK:n vuonna 1992 asettamaa Somalian vastaista aseidenvientikieltoa, jota ei juurikaan noudateta; vaatii, että Somalian vastaisen aseidenvientikiellon rikkojat asetetaan vastuuseen;

16.

kehottaa YK:ta ja komissiota tutkimaan perinpohjaisesti myrkyllisten jätteiden sijoittamista Somalian rannikolla ja siellä harjoitettavaa laitonta kalastusta, määrittämään vastuulliset kaikilla eri tasoilla, tukemaan ponnisteluja saattaa oikeuden eteen näihin rikoksiin syyllistyneet ja varmistamaan, että ympäristön pilaantumiseen puututaan kattavasti;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Afrikan unionin, YK:n ja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön pääsihteereille, Somalian siirtymäkauden liittohallituksen presidentille, Etiopian hallitukselle sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/63

A.

ottaa huomioon, että tupakka on vältettävissä olevien kuolemantapausten suurin yksittäinen syy ja aiheuttaa Euroopan unionissa yli puoli miljoonaa kuolemantapausta vuosittain (4),

B.

ottaa huomioon, että tupakan arvioidaan voivan olla syynä 25 prosenttiin kaikista syöpäkuolemista ja 15 prosenttiin kaikista kuolemantapauksista Euroopan unionissa (5), ottaa huomioon, että varovaisten arvioiden mukaan vuonna 2002 EU:ssa menehtyi 7 300 aikuista, joista 2 800 tupakoimattomia, työpaikalla tapahtuneen ympäristön tupakansavulle altistumisen seurauksena; ottaa lisäksi huomioon 72 000 aikuisten kuolemantapausta, joista 16 400 tupakoimattomien kuolemia, liittyi kotona tapahtuneeseen ympäristön tupakansavulle altistumiseen (6),

C.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2009 tehdyn Eurobarometri-kyselyn mukaan 70 prosenttia Euroopan unionin väestöstä ei tupakoi ja että kansalaisten laaja enemmistö kannattaa tupakoinnin kieltämistä kaikilla julkisilla paikoilla (työpaikat, ravintolat, baarit ja pubit),

D.

ottaa huomioon, että vaikka on ilmiselvää, että lapset ovat erityisen alttiita ympäristön tupakansavulle, sellaiset tutkimustiedot, joissa keskitytään erityisesti vaikutuksiin, joita ilmenee lasten altistuessa pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle, eivät joko ole riittäviä tai niitä ei ole saatavilla, ja että asianmukaista tietoa tarjoava tutkimus voidaan valmistella tehokkaammin yleiseurooppalaisella tasolla ja se on parempi kuin 27 eri jäsenvaltiossa tehtävät 27 eri tutkimusta,

E.

ottaa huomioon, että altistuminen ympäristön tupakansavulle eli passiivinen tupakointi lisää huomattavasti kuolleisuutta, sairastuvuutta ja työkyvyttömyyttä EU:ssa,

F.

ottaa huomioon, että tupakan savu on monimutkainen myrkyllinen seos, jossa on yli 4 000 kaasumaista tai hiukkasmaista yhdistettä, joista 69 on tunnettuja syöpää aiheuttavia aineita ja monet myrkyllisiä aineita,

G.

ottaa huomioon, että WHO:n Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus on luokitellut ympäristön tupakansavun tunnetuksi ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi,

H.

ottaa huomioon, että ympäristön tupakansavulle altistumisessa ei ole olemassa turvallista tasoa ja että kaikilla on oikeus korkealaatuiseen terveyden suojeluun ja heitä olisi suojeltava tupakansavulle altistumiselta ja että lapset ovat erityisen herkkiä tupakansavulle altistumiselle,

I.

ottaa huomioon, että tupakoijilla on enemmän poissaoloja lyhyt- tai pitkäkestoisten sairauksien takia kuin tupakoimattomilla tai tupakoinnin lopettaneilla, mikä lisää tupakan kulutuksesta aiheutuvia valtavia kustannuksia yksilöille, työnantajille, liikeyrityksille ja koko taloudelle,

J.

ottaa huomioon, että lapset eivät voi itse antaa suostumustaan ympäristön tupakansavulle altistumiselle sisätiloissa ja että heillä on oikeus suojeluun ja oikeus siihen, ettei heille aiheudu haittaa terveydelle vaarallisista käytännöistä,

K.

ottaa huomioon, että raskauden aikana tupakansavulle altistuminen saattaa lisätä epämuodostumien, keskenmenon, sikiökuoleman ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä, rajoittaa sikiön pituuskasvua ja aiheuttaa pienemmän päänympäryksen tai kevyemmän syntymäpainon, ja että passiivisen tupakoinnin ja välikorvantulehdusten, keuhkojen toimintahäiriöiden, astman ja kätkytkuolemien välillä vallitsee yhteys,

L.

ottaa huomioon, että todisteiden mukaan savuttomuutta edistävien toimien käyttöönotto on parantanut kokonaisuudessaan työoloja ja vähentänyt tupakointiin liittyvää sairastuvuutta (esim. äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset, hengitystiesairaudet tai sydänlihastulehdukset),

M.

toteaa, että tupakan kulutuksesta terveydenhoitojärjestelmille aiheutuvat kustannukset lankeavat kaikkien eivätkä pelkästään niiden aiheuttajien maksettaviksi,

N.

ottaa huomioon, että EU ja 26 sen 27 jäsenvaltiosta ovat jo allekirjoittaneet ja ratifioineet tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen; muistuttaa myös WHO:n perussäännön johdanto-osasta, jossa todetaan, että mahdollisimman hyvän terveydentilan omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus,

O.

ottaa huomioon, että tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 8 artiklassa asetetaan sopimuspuolille oikeudellinen velvoite hyväksyä ja toteuttaa kansallisessa lainsäädännössä määritetyillä kansallisen oikeudenkäyttövallan aloilla ja aktiivisesti edistää muilla oikeudenkäyttötasoilla sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja toteuttamista, joilla ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti altistumista tupakansavulle sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, julkisissa liikennevälineissä, julkisissa sisätiloissa ja tarpeen mukaan muilla julkisilla paikoilla,

P.

ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita ottamaan lokakuuhun 2009 mennessä käyttöön rajoittamattoman tupakointikiellon Euroopan unionin kaikilla sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, myös ravitsemusalan yrityksissä, sekä kaikissa julkisissa sisätiloissa ja julkisissa liikennevälineissä,

Q.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädännöt vaihtelevat huomattavasti,

1.

pahoittelee, että puheenjohtajavaltio päätti hyväksyä neuvoston suosituksen ilman parlamentin lausuntoa;

2.

pahoittelee, että savuttomia ympäristöjä koskevien kattavien säännösten puuttuminen suurimmasta osasta jäsenvaltioita (erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla ja vapaa-aika-alalla) johtaa eri ammattiryhmien ja sosiaalis-taloudellisten ryhmien eriarvoisuuteen, sillä hotelli- ja ravintola-alan työntekijät altistuvat tupakansavulle yli viisi tuntia päivässä kolme kertaa todennäköisemmin kuin toimistotyöntekijät;

3.

huomauttaa, että parlamentti on jatkuvasti puolustanut voimakkaampia toimia tupakkariippuvuuteen puuttumiseksi ja nuorten tupakansavulle altistumisen vähentämiseksi;

4.

painottaa tupakansavulle altistumisen vakavia haitallisia vaikutuksia, erityisvaikutuksia, joita haitallisille aineille altistumisella voi olla herkkänä lapsuusaikana, ja sitä, että lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia antaakseen suostumuksensa altistumiselle pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle;

5.

korostaa, että erilaiset kansalliset lainsäädännöt johtavat jäsenvaltioiden välisiin valtaviin eroihin tupakansavulle altistumiselta suojelemisessa;

6.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden nykyisessä tupakointikieltoa koskevassa lainsäädännössä olisi noudatettava yhdenvertaisuuden periaatetta hotelli- ja ravintola-alan erityyppisten yritysten kesken samalla kun taataan oikeusvarmuus;

7.

pitää myönteisenä, että EU kehittää aktiivisesti kattavaa tupakoinnin torjuntaa koskevaa politiikkaa, johon sisältyy lainsäädäntötoimia, tuki Euroopan laajuisille toimille tupakoinnin ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, tupakan torjunnan valtavirtaistaminen lukuisiin muihin yhteisön politiikkoihin ja EU:n aseman vakiinnuttaminen tärkeänä toimijana tupakoinnin torjunnassa maailmanlaajuisella tasolla;

8.

pitää myönteisenä EU:n halua torjua tupakan kulutusta sekä sen toimintalinjoissa äskettäin osoitettua johdonmukaisuutta;

9.

painottaa, että perustamissopimuksen 137 ja 152 artiklaan perustuva sitova lainsäädäntö voisi mahdollisesti vähentää ympäristön tupakansavulle altistumisen yleistymistä ja siihen liittyvää terveydellistä ja taloudellista taakkaa; tunnustaa kuitenkin, että nämä artiklat ja erityisesti 137 artikla eivät koske suoraan lasten erityisongelmia;

10.

painottaa, että työntekijöiden ja tupakoimattomien terveyttä voidaan suojella ainoastaan kattavalla tupakointikiellolla, jota sovelletaan kaikissa työpaikkojen sisätiloissa, myös ravitsemusalan yrityksissä, sekä kaikissa julkisissa sisätiloissa ja julkisissa liikennevälineissä, millä lisäksi tehdään tupakoinnin lopettaminen tupakoitsijoille selvästi helpommaksi;

11.

pitää myönteisenä sellaisten jäsenvaltioiden menettelyä, jotka ovat jo toteuttaneet tehokkaita toimia, joilla varmistetaan tupakansavulle altistumiselta suojeleminen; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tupakoimattomien suojelua koskevien sääntöjen käyttöönottoa työntekijöiden terveyden suojelun alalla ja lujittamaan meneillään olevia ponnisteluja tupakoimattomien suojelemiseksi;

12.

kehottaa komissiota teettämään selvityksen kustannuksista, joita tupakointi ja tupakansavulle altistuminen seurauksineen aiheuttaa kansallisille terveydenhoitojärjestelmille ja EU:n taloudelle;

13.

ehdottaa, että neuvosto suosittaa, että jäsenvaltiot käynnistävät jatkuvan vuoropuhelun ja kuulemisen kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen sopimuspuolten konferenssissa vuonna 2009 hyväksyttyjen mainitun sopimuksen 5.3 artiklan täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen mukaisesti, jotta varmistetaan kaikkien toimijoiden tuki tupakan torjuntaa koskeville kansallisille strategioille ja ohjelmille;

14.

uudistaa komissiolle antamansa kehotuksen esittää ehdotus tupakkatuotteita koskevan direktiivin 2001/37/EY (7) tarkistamiseksi, mukaan lukien ainakin edellä mainitun parlamentin 24. lokakuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan sisältyvät muutokset;

15.

kehottaa komissiota teettämään kattavan selvityksen vaikutuksista, joita ilmenee lasten altistuessa pitkään ja järjestelmällisesti ympäristön tupakansavulle kaikissa heidän toiminnoissaan;

16.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään sekä ehdotettua neuvoston suositusta että jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä perustana panokselleen laadittaessa tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 14 artiklan (kysynnän vähentämiseen tähtäävät toimet – tupakkariippuvuus ja tupakoinnin lopettaminen) täytäntöönpanemiseksi suuntaviivoja, jotka hyväksytään mainitun puitesopimuksen sopimuspuolten seuraavassa konferenssissa;

17.

kannustaa komissiota toteuttamaan edelleen EU-tason täydentäviä toimia, kuten valistustoimia, tupakkatuotteiden pakkauksissa olevat tiedot mukaan luettuina, jotka yhdistetään kansallisten tiedotuskampanjoiden kanssa tupakoinnin lopettamiseksi;

18.

pitää olennaisen tärkeänä, että samoin kuin Tupakaton Eurooppa -ohjelmaa edistävien toimien yhteydessä komissio tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varustautuu uusilla keinoilla torjuakseen erilaista tupakkatuotteiden laitonta kauppaa ja väärennöksiä etenkin Internetissä niistä kuluttajien terveydelle aiheutuvien välittömien ja kasvaneiden vaarojen vuoksi;

19.

muistuttaa, että täysimääräiseen ja täsmälliseen valvontaan ja täytäntöönpanoon tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen, panemaan täytäntöön puitesopimuksen suositukset sen 8 artiklan velvoitteiden nojalla sekä raportoimaan komissiolle kaksi kertaa vuodessa täytäntöönpanon etenemisestä;

20.

kehottaa jälleen kerran puhemiestä ja puhemiehistöä, joiden on toimittava esikuvana jäsenvaltioille, asettamaan kaikkia parlamentin tiloja koskevan ehdottoman tupakointikiellon, joka tulee voimaan välittömästi; edellyttää, että kiellon noudattamista valvotaan tiukasti;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja WHO:lle.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/67

A.

katsoo, että perusarvot kuten vapaus, ihmisarvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaaliturva ja tasa-arvo ovat kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeisiä tekijöitä,

B.

katsoo, että nykyisessä talous- ja työllisyyskriisissä nämä periaatteet ovat entistäkin tärkeämpiä,

C.

ottaa huomioon, että ILO on vuodesta 1919 lähtien kehittänyt ja pitänyt yllä kansainvälistä työelämän normien järjestelmää, joka koskee monia eri aihealueita, kuten työtä, työllisyyttä, sosiaaliturvaa, sosiaalipolitiikkaa ja niihin liittyviä ihmisoikeuksia,

D.

katsoo, että on huolehdittava EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta,

1.

panee tyytyväisenä merkille yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajan tasalle saatetuiksi tuloksena ylläpitämästään kolmikantayhteistyöstä, johon työnantajat, työntekijät ja hallitukset ovat osallistuneet;

2.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon vahvat sosiaaliset perusteet ILO:n ajan tasalle saatetuiksi luokittelemien yleissopimusten ratifiointiin ja täytäntöönpanoon sopusoinnussa EU:n perussopimusten kanssa;

3.

kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille täsmällisesti, mitkä yleissopimukset kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan ja mihin niistä sovelletaan toissijaisuusperiaatetta;

4.

kehottaa Eurooppa-neuvoston valittua puheenjohtajaa toimivaltuuksiensa puitteissa kannustamaan mahdollisimman kunnianhimoisesti jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ILO:n ajan tasalle saatetut yleissopimukset;

5.

kehottaa komissiota harkitsemaan suosituksen antamista jäsenvaltioille, jolla niitä kannustettaisiin kaikkien ILO:n ajan tasalle saatetuiksi luokittelemien yleissopimusten ratifiointiin ja osallistumaan aktiivisesti niiden täytäntöönpanoon toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/69

A.

toteaa, että Euroopan unioni on maailman johtava kehitys- ja humanitaarisen avun antaja, mutta kansainvälisellä tasolla julkisen kehitysavun maatalouteen osoitettu osa ja erityisesti Euroopan unionin myöntämä tuki on koko ajan vähentynyt 80-luvun jälkeen niin, että kun se oli 17 prosenttia vuonna 1980, se oli vuonna 2006 pudonnut 3,8 prosenttiin; palauttaa mieliin, että luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja että maailmanlaajuista elintarviketuotantoa on lisättävä,

B.

katsoo, että vuoden 2009 maailman elintarvikehuippukokouksen loppujulistuksessa ei analysoida riittävästi nälänhädän poistamisen epäonnistumisen syitä eikä tehdä konkreettisia ehdotuksia nälän torjunnan tehostamiseksi; ottaa huomioon, että FAO:n mukaan 30 miljardin euron vuosittaiset investoinnit riittäisivät varmistamaan elintarviketurvan maapallon väestölle, jonka määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä 9 miljardiin,

C.

toteaa, että Euroopan unioni on edelleenkin huomattava elintarvikkeiden tuottaja, mutta se on myös suuri maataloustuotteiden tuoja, ja sen omavaraisuusaste on monien perusmaataloustuotteiden osalta huomattavan riittämätön; ottaa huomioon, että eläinrehujen hinnannousu lisää tuotantokustannuksia ja saattaa vähentää kotieläintuotteiden tuotantoa,

D.

ottaa huomioon, että hyödykkeiden hintojen voimakkaat vaihtelut voivat jatkossa olla maailmanmarkkinoiden entistä tunnistettavampi ja pysyvämpi piirre; toteaa, etteivät elintarvikkeiden korkeammat hinnat automaattisesti merkitse korkeampia maataloustuloja, mikä johtuu pääasiassa maatilan tuotantopanoskustannusten nopeasta kohoamisesta mutta myös entistä suuremmista eroista tuotantokustannusten ja kuluttajahintojen välillä,

E.

katsoo, että maailman elintarvikevarastot ovat laskeneet kriittisen matalalle tasolle, sillä toisen maailmansodan jälkeen elintarvikevarastot riittivät vuodeksi, vuonna 2007 enää 57 päiväksi ja vuonna 2008 vain 40 päiväksi,

F.

katsoo, että pienentyneillä varastoilla myös EU:ssa on kielteinen vaikutus elintarvikehätäapuohjelmaan, jolla on tällä hetkellä vähemmän elintarvikkeita jaettavaksi; katsoo, että tällä ongelmalla ja maailmanlaajuisella elintarvikkeiden hintakriisillä on ollut välittömänä ja vakavana seurauksena maailman nälkäisten määrän kasvu FAO:n mukaan miljardiin vuonna 2009, joten joka kuudes ihminen on tällä hetkellä aliravittu ja kärsii kroonisesta nälästä,

G.

ottaa huomioon, että nälkään ja köyhyyteen kuolee vuosittain yli 40 miljoonaa ihmistä ja yksi lapsi kuuden sekunnin välein; palauttaa mieliin, että tämä kehitys on aiheuttanut mellakoita ja levottomuutta ympäri maailmaa ja siten lisännyt epävakautta eri maissa ja alueilla maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että 185 maan edustajat sitoutuivat vuoden 1996 maailman elintarvikehuippukokouksessa puolittamaan nälästä kärsivien ihmisten määrän vuoteen 2015 mennessä; ottaa huomioon, että perheviljelijät, paimenet ja maaseudun työntekijät edustavat yli puolta maailman väestöstä ja että he ovat nälänhädän ensimmäisiä uhreja,

H.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa vakavasti maanviljelyyn, kun esimerkiksi köyhimpien maiden paikallisten maanviljelijöiden sadot pienenevät vesipulan takia,

I.

ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa työtä ja elannon yli 70 prosentille kehitysmaiden työvoimasta ja yli 80 prosentille monien Afrikan maiden työvoimasta ja että tämän johdosta maaseudun kehittämispolitiikat ovat välttämättömiä, jotta köyhyyteen ja nälkään voitaisiin puuttua tehokkaasti; toteaa Maailmanpankin arvioivan, että maatalouden alalla tapahtuva kasvu on kaksi kertaa tehokkaampi köyhyyden vähentäjä kuin muiden alojen kasvu,

J.

toteaa, että Euroopan unioni antaa yli 50 prosenttia koko maailman kehitysavusta jäsenvaltioiden tuki mukaan lukien; toteaa, että tämän vahvistaa nykyinen yhteisön välineillä annettu apu (noin 1,8 miljardia euroa ja 1 miljardi uuden rahoitusvälineen avulla elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa ja loput olemassa olevien kehitys- ja humanitaarisen avun välineiden kautta),

K.

ottaa huomioon, että rehujen, lihan ja biopolttoaineiden tuotantoon käytettyjen paljaaksi hakattujen metsien ja maatalousvarojen osuus on lisääntynyt, mikä on lisännyt huomattavasti maailmanlaajuista keinottelua maataloushyödykkeillä,

1.

korostaa, että nälästä ja köyhyydestä kärsivien lukumäärä on jo ylittänyt 1 miljardin rajan ja että tämä elämää tuhoava ilmiö, jota ei voi hyväksyä, koskettaa kuudesosaa maailman väestöstä; panee merkille, että pitkäaikaisen elintarviketurvaan, maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen ohjatun liian vähäisen panostamisen vaikutusta ovat pahentaneet muun muassa ruokakriisi, rahoituskriisi ja talouskriisi; toteaa, että toimet kokonaisuudessaan eivät ole toistaiseksi olleet riittäviä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; panee merkille, että on toteutettava yhteisiä toimia tämän suuntauksen kääntämiseksi ja jotta voitaisiin vähitellen toteuttaa ihmisen oikeus riittävään ravintoon kansallisen elintarviketurvan puitteissa;

2.

korostaa jokaisen oikeuttaa saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa; vaatii nälästä vapaata maailmaa ja toteaa, että todellinen nälän vastainen taistelu edellyttää sellaisten kattavien menettelyjen käyttöönottoa, joiden avulla lisätään kestävää viljelyä ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, jotta voidaan tehostaa kehitysmaiden kykyä ruokkia oma väestönsä; kehottaa valtioita panemaan täytäntöön FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat, joiden avulla pyritään toteuttamaan vähitellen ihmisten oikeus riittävään ravintoon kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, ja tukee osallistumiseen, läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen perustuvien suuntaviivojen toteuttamista käytännössä; pitää tervetulleina Rooman huippukokouksessa tehtyjä periaatteellisia sitoumuksia, mutta on pettynyt nimenomaisten taloudellisten lupausten puutteeseen ja G8-maiden korkean tason edustuksen vähäisyyteen; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan ensimmäiseen vuosituhattavoitteeseen (nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä) ja asettamaan maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi nälän ja aliravitsemuksen poistamisen vuoteen 2025 mennessä tai mahdollisimman pian, ellei tämä onnistu;

3.

korostaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tärkeyttä elintarviketuotannon varmistamisessa Euroopan unionissa; katsoo, että YMP on tarjonnut EU:n kansalaisille turvatun elintarvikkeiden saannin sen voimaantulosta vuonna 1962 lähtien, ja lisäksi se on turvannut ja parantanut maaseutuympäristöä ja EU:n elintarviketuotannon normeja, jotka ovat maailman korkeimmat; korostaa, että yhteisön maatalouden on toteutettava tätä tehtävää myös tulevaisuudessa;

4.

korostaa, että vuodesta 2007 lähtien maataloushyödykkeiden hinnat ovat vaihdelleet suuresti ja että vuoden 2007 puolivälistä vuoden 2008 puoliväliin hinnat nousivat jyrkästi, mikä johti kuluttajahintojen jyrkkään nousuun; panee merkille, että tämän maatalouden perushyödykkeiden jyrkän hinnannousun jälkeen niiden hinnat putosivat jyrkästi päätyen kestämättömälle tasolle; on edelleen huolissaan siitä, että elintarvikkeiden hinnat saattavat jälleen nousta maailman talouden elpyessä, koska monet rakenteelliset ongelmat ovat ennallaan, kuten investointien puute ja joillakin alueilla vallitseva voimakas kysyntä;

5.

panee huolestuneena merkille maatilojen tuotantopanoskulujen kasvun (esimerkiksi lannoitteiden ja kylvösiementen hinnannousut), jotka ovat johtaneet kasvaviin kustannuksiin, joita ei ole korvattu samalla tavoin kaikille maanviljelijöille (erityisesti karjankasvattajille) ja jotka ovat merkittävästi vähentäneet korkeampien hyödyke- ja elintarvikehintojen aiheuttamaa potentiaalista maatilatulon kasvua täten vähentäen kannustinta kestävän maataloustuotannon lisäämiseen; on huolissaan siitä, että tuotantopanoskulujen jyrkkä kasvu voi johtaa alhaisempaan tuotantopanoksen käyttöön ja mahdollisesti alentuneeseen tuotantomäärään, mikä pahentaisi Euroopan ja maailman elintarvikekriisiä entisestään;

6.

muistuttaa, että viime vuosien aikana hintojen voimakas vaihtelu – sekä hintojen nousu että niiden lasku – on muuttanut elintarviketurvallisuuden erityisen vaikeasti saavutettavaksi tavoitteeksi; korostaa, että jos viljelijät eivät saa tuotteistaan kohtuullista hintaa, he lopettavat tuotannon; toteaa jälleen, että EU:n tilat tuottavat 17–30 % maailman vehnästä, maidosta ja naudanlihasta; korostaa, että EU:n maatilojen elinkelpoisuuden ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeätä myös tulevaisuudessa EU:n ja koko maailman elintarviketuotannon tason ylläpitämiseksi;

7.

kiinnittää huomiota maataloustuotteiden viimeaikaiseen hinnannousuun vaikuttaviin pitkäaikaisiin rakenteellisiin syihin, joita ovat esimerkiksi tasaisesti kasvava maailmanlaajuinen kysyntä ja jatkuva maataloustuotannon investointien väheneminen; toteaa, että näiden seikkojen joukosta energian hinnannousulla ja etenkin öljyn hinnannousulla on ollut olennainen vaikutus maailmanlaajuiseen maataloustuotantoon (tuotannon ja elintarvikkeiden jakelun kulujen kasvun vuoksi) sekä elintarvikekriisien puhkeamiseen köyhissä maissa (maiden sisäisten elintarvikekuljetusten kustannusten nousun vuoksi);

8.

ottaa huomioon, että koska maailman väestömäärän arvioidaan nousevan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, nykyiseen verrattuna maataloustuotantoa on lisättävä 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että 860 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii jatkuvasta nälästä; panee merkille Maailmanpankin arvion, jonka mukaan elintarvikkeiden hintojen nousu ja meneillään oleva polttoaine- ja energiakriisi saattavat vielä 130–155 miljoonaa ihmistä entistä pahempaan köyhyyteen vuoteen 2008 verrattuna;

9.

katsoo, että YMP:n olisi pysyttävä EU:n elintarviketurvan kulmakivenä ja että sitä olisi mukautettava edelleen niin, että sillä vastataan elintarviketurvaa koskeviin ongelmiin Euroopassa ja koko maailmassa; varoittaa markkinatukitoimien purkamisesta ja viljelijöiden tukimaksujen leikkaamisesta, kun otetaan huomioon hyödykkeiden hintojen ja samalla viljelijöiden tulojen hyvin voimakkaat vaihtelut;

10.

korostaa kansainvälisen yhteistyön ja yhteisvastuun merkitystä sekä tarvetta pidättyä yksipuolisista toimista, jotka ovat ristiriidassa kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan kanssa ja jotka vaarantavat elintarviketurvallisuuden; vaatii tasapainoisia kauppasopimuksia, koske ne ovat olennainen osa elintarviketurvan maailmanlaajuista varmistamista;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Kööpenhaminan tuleviin neuvotteluihin tasapuoliset rahoitusmekanismit ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvan taakan jakamisen käsitteet siten, että johdonmukaisena nälän torjunnan välineenä kiinnitetään erityistä huomiota tuen antamiseen ilmastoystävällisille maatalouskäytännöille; katsoo, että on ryhdyttävä koordinoituihin toimiin, joilla estetään maaperän hedelmällisyyden ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen jatkuminen, sillä molemmat ovat keskeisiä elintarviketuotannon järjestelmille; kehottaa lisäämään kokonaistehokkuutta ja vähentämään jätteitä globaaleissa elintarvikeketjuissa sekä helpottamaan paikallisille markkinoille pääsyä;

12.

pitää oikeana FAO:n näkemystä, jonka mukaan elintarvikkeiden nousevat hinnat vaikuttavat eniten elintarvikkeiden nettotuojamaihin ja että useat näistä maista ovat maailman vähiten kehittyneitä; toteaa, että köyhyys ja riippuvuus elintarvikkeiden tuonnista ovat pääasiallisia syitä elintarviketurvan vaarantumiseen; on tietoinen siitä, että ainoastaan pieni prosenttiosuus maailman elintarviketuotannosta myydään kansainvälisillä markkinoilla ja että se on yhä enenevässä määrin peräisin harvoista vientimaista;

13.

on huolestunut nykyisestä maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka voi johtaa maataloudelle tarjolla olevan rahoituksen määrän vähenemiseen; kehottaa komissiota analysoimaan finanssikriisin vaikutukset maatalouteen ja harkitsemaan ehdotuksia alan vakauttamisen takaamiseksi myös lainansaannin ja luottotakausten osalta; toteaa, että tämä elintarvikekriisi on tiiviisti sidoksissa rahoituskriisiin, jonka yhteydessä keskuspankkien likviditeettituet konkurssien estämiseksi ovat voineet lisätä keinottelutarkoituksessa tehtyjä investointeja hyödykkeisiin; kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa ja rahoitusjärjestelmien vakautta käsittelevää foorumia arvioimaan tätä sivuvaikutusta ja ottamaan sen huomioon kansainvälisiä korjaavia toimia ehdottaessaan;

14.

katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka on tärkeä osa elintarviketurvaan liittyvää EU:n politiikkaa nyt ja vuoden 2013 jälkeen ja että sillä tulisi olla merkittävä osa kehitysyhteistyöpolitiikassa ja erityisesti ulkoisessa elintarviketurvaan liittyvässä politiikassa; katsoo, että toimivat ekosysteemit, hedelmällinen maaperä, vakaat vesivarannot ja monimuotoinen maaseututalous ovat keskeisiä tekijöitä pitkän aikavälin elintarviketurvan kannalta; katsoo, että Euroopan unionin elintarviketuotannon varmistamisen lisäksi YMP voi osaltaan auttaa vastaamaan lisääntyneeseen elintarvikkeiden kysyntään maailmanlaajuisesti markkinoita vääristämättä; kehottaa toteuttamaan toimia sellaisten paikallisten ja alueellisten viljelyjärjestelmien vakauttamiseksi, jotka perustuvat kestäviin viljelykäytäntöihin ja antavat strategisia elintarvikevarastoja;

15.

katsoo, että kehitysmaiden elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa koskeva rahoitusväline on välttämätön ensimmäinen askel välittömien tarpeiden tyydyttämisen turvaamiseksi niille, joihin elintarvikekriisi eniten vaikuttaa; katsoo, että komission olisi valvottava varojen käyttöä ja varmistettava, että ne käytetään kestävästi aloilla, joilla tarpeet ovat suurimmat, ja että parlamentille olisi raportoitava säännöllisesti näiden varojen käytöstä;

16.

kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisiä ohjelmiaan elintarviketurvan takaamiseksi Euroopassa ja ympäri maailmaa; kehottaa vahvistamaan elintarviketurvan temaattista ohjelmaa (2007–2010), johon on tällä hetkellä myönnetty 925 miljoonaa euroa koko ohjelmakaudeksi; kehottaa komissiota laatimaan maataloutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevien EU:n menettelyjen ja ohjelmien täyden vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan taata johdonmukainen ja kestävä politiikka suhteessa maailman elintarviketurvaan;

17.

vahvistaa, että elintarviketurva kuuluu kansallisen vastuun piiriin, että kaikki elintarviketurvan haasteisiin liittyvät mahdolliset suunnitelmat on laadittava, koordinoitava, omaksuttava ja johdettava kansallisella tasolla ja että niiden on perustuttava kaikkien tärkeimpien sidosryhmien kuulemiseen; korostaa elintarviketurvallisuuden ensisijaisuutta ja sen tärkeys tulisi ottaa huomioon kansallisissa ohjelmissa ja talousarvioissa; korostaa, että hyvän hallinnon tulisi olla keskeisellä sijalla ja että lahjontaan kansallisella tasolla olisi puututtava; katsoo, että nälän vastustamisen on perustuttava siihen, että tunnustetaan oikeus elintarvikeomavaraisuuteen, joka määritellään maan tai alueen kykynä toteuttaa demokraattisesti omaa maatalous- ja ruokapolitiikkaansa sekä omia ensisijaisia tavoitteitaan ja strategioitaan;

18.

katsoo, että maatalouden kestävien tuotantojärjestelmien jatkuva tutkimus on keskeisellä sijalla, ja korostaa julkisesti rahoitettujen tutkimusohjelmien merkitystä; korostaa ekologista maataloustutkimusta käsittelevän Euroopan unionin teknologiayhteisön merkitystä sekä tutkimuksen ja teknisen kehittämisen 7. puiteohjelmaa; kehottaa tarvittaessa toteuttamaan kehitysmaiden kanssa tekniikan siirto-ohjelmia; kehottaa FAO:n jäsenhallituksia noudattamaan IAASTD:ssa annettuja suosituksia, joiden mukaan olisi kumottava tieteen ylhäältä alaspäin suuntautuvat teknologian siirtokäsitteet ja korvattava ne alhaalta ylöspäin suuntautuvilla, osallistuvilla ja viljelijäsuuntautuneilla innovaatiokäsitteillä;

19.

katsoo, että vakava este lisääntyneelle maataloustuotannolle kehitysmaissa on se, että pienviljelijöille ei ole saatavilla lainoja ja mikroluottoja kylvösiemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin tehtäviä investointeja varten; painottaa lisäksi, että lainatakuita ei ole useimmissa tapauksissa saatavilla; kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin järjestää paikallisille elintarvikkeiden tuottajille kehitysmaissa ohjelmia, joihin sisältyvät luottojen ja mikroluottojen saantia tukevat lainatakuut;

20.

päättää perustaa korkean tason pysyvän työryhmän käsittelemään EU:n panosta maailmanlaajuisen elintarviketurvallisuuden saavuttamiseksi, jotta sen avulla voitaisiin määrittää yhteisiä toimia liittyen tärkeimpiin haasteisiin, jotka komissio on määritellyt kestävään maatalouteen, kalastukseen ja maaseudun kehitykseen liittyen;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on yksi suurimmista uhista rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa; pitää sen vuoksi myönteisinä komission viimeaikaisia ponnisteluita keinojen löytämiseksi maailmanlaajuisen elintarviketurvaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tämänkaltaisia aloitteita kansallisella ja paikallisella tasolla;

22.

korostaa, että kun ulkomaiset sijoittajat ostavat viljelymaata erityisesti Afrikassa, on vältettävä paikalliseen elintarviketurvallisuuteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ja maan käyttäminen kestämättömällä tavalla; toteaa, että voidaan saada myös myönteisiä vaikutuksia, kuten maan ottaminen tuotantokäyttöön; kehottaa FAO:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kohti yhteisiä sääntöjä ja lainsäädäntöaloitteita, joilla tunnustetaan kaikkien maiden paikallisen väestön oikeus viljelymaan ja muiden paikallisen elintarviketurvan kannalta keskeisten luonnonvarojen hallintaan;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/74

A.

ottaa huomioon, että etelä- ja pohjois- Amerikassa toimiva journalistien järjestö Inter American Press Association (IAPA) on ilmaissut huolensa Nicaraguan hallituksen toimista ja lausunnoista, joilla tukahdutetaan lehdistönvapautta tässä maassa,

B.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä Nicaraguan perustuslain 147 §:n, joka on säädetty 1995, nojalla presidentti ei voi pyrkiä kahdelle peräkkäiselle kaudelle, ja katsoo, että presidentti Ortega pyrkii kiertämään lainvastaisesti tämän säännöksen voidakseen pyrkiä toiselle kaudelle vuoden 2011 vaaleissa,

C.

ottaa huomioon, että ainoastaan lainsäädäntöelin saa päättää perustuslain uudistamisesta ja että nykyisellä hallituspuolueella Frente Sandinista de Liberación Nacionalilla (FSLN) ei ole tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä,

D.

ottaa huomioon, että 19. lokakuuta 2009 Nicaraguan korkein oikeus kokoontui yöllä siten, että kolme sen kuudesta varsinaisesta jäsenestä oli poissa, eikä heitä ei ollut kutsuttu, ja heidän tilallaan oli kolme sandinistituomaria, ja julisti yksimielisesti perustuslain 147 pykälän mitättömäksi,

E.

ottaa huomioon, että kaikki kansalliskokouksessa edustettuina olevat oppositiopuolueet sekä monet kansalaisjärjestöt, juristit ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat pitäneet tätä tuomioistuimen ratkaisua laittomana ja ovat sopineet yhteistyöstä demokratian ja oikeusvaltion turvaamiseksi Nicaraguassa,

F.

ottaa huomioon, että ALBA-maat (Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América) pitivät kyseistä tuomioistuimen ratkaisua välittömästi myönteisenä,

G.

ottaa huomioon, että Liberal International -järjestön valtuuskunta joutui uhkailujen ja herjauksen kohteeksi vieraillessaan Nicaraguassa ja sandinistiviranomaiset uhkasivat jopa karkottaa maasta valtuuskunnan johtajana toimineen Euroopan parlamentin jäsenen Johannes Cornelis van Baalenin ja julistivat hänet ei-toivotuksi henkilöksi,

H.

katsoo, että demokratia on heikentynyt Nicaraguassa sen jälkeen kun vuoden 2008 kunnallisvaaleissa väitettiin esiintyneen vilppiä ja yksityishenkilöt, poliittiset voimat ja valtion viranomaisia lähellä olevat elimet ovat kohdistaneet ihmisoikeusjärjestöihin ja niiden jäseniin sekä toimittajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin hyökkäyksiä ja häirintää,

I.

katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vakiinnuttamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa,

J.

ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, joihin sisältyy ihmisoikeuslauseke, Euroopan unioni ja sen kumppanuusmaat ottavat vastuun siitä, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kunnioitetaan, ja että on välttämätöntä, että kyseiset lausekkeet ovat vastavuoroisia,

K.

katsoo, että Euroopan unionin olisi valvottava tarkemmin Nicaragualle kehityshankkeisiin myönnettyjen varojen käyttöä sen varmistamiseksi, että mitään näistä varoista ei päädy sandinistien käsiin,

L.

ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat, Euroopan unioni, Yhdysvallat ja useat nicaragualaiset kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa viime vaalien avoimuuden puutteesta,

1.

pahoittelee lukuisia hyökkäyksiä ja häirintää, joita yksityishenkilöt, poliittiset voimat ja valtion viranomaisia lähellä olevat elimet ovat kohdistaneet ihmisoikeusjärjestöihin ja niiden jäseniin sekä toimittajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin;

2.

tuomitsee perustuslain muuttamisen, joka on vastoin Nicaraguan perustuslaillista järjestystä, koska hallitus käytti oikeudellisesti kyseenalaisia keinoja turvautuessaan sandinistituomareihin korkeimmassa oikeudessa;

3.

kehottaa presidentti Ortegaa kunnioittamaan Nicaraguan perustuslakia, jossa kielletään presidenttiä toimimasta tehtävässään kahta peräkkäistä toimikautta, ja huomauttaa, että ainoastaan lainsäädäntöelin saa päättää perustuslain uudistamisesta ja että missään tapauksessa tuomioistuin ei voi sitä tehdä;

4.

katsoo, että presidentti Ortegan asenne osoittaa vähäistä ymmärtämystä ja kunnioitusta demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä perusoikeuksia, kuten ilmaisunvapautta ja poliittista yhdistymisoikeutta kohtaan;

5.

tukee kaikkia niitä tahoja Nicaraguassa, jotka vastustavat hallituksen harjoittamaa perustuslaillisen järjestyksen loukkaamista, ja pyytää palauttamaan viipymättä perustuslaillisen järjestyksen ja kumoamaan 19. lokakuuta 2009 tehdyn tuomioistuimen ratkaisun;

6.

tuomitsee kaikki uhkaukset, herjaukset ja ahdistelun, joiden kohteeksi Euroopan parlamentin jäsenen Johannes Cornelis van Baalenin johtama Liberal International -järjestön valtuuskunta joutui, ja pahoittelee niitä sekä ilmaisee solidaarisuutensa valtuuskunnan jäseniä kohtaan;

7.

pahoittelee syvästi 9. marraskuuta 2008 pidettyjen kunnallisvaalien toteuttamistapaa, jossa Nicaraguan hallitus taktikoi hylätäkseen oppositiopuolueet, esiintyi lukuisia säännönvastaisuuksia äänestyksessä ja väitteitä vaalivilpistä ja kieltäydyttiin vastaanottamasta riippumattomia ulkomaalaisia tai paikallisia vaalitarkkailijoita; kehottaa komissiota lähettämään EU:n vaalitarkkailijoita valvomaan tulevia presidentinvaaleja;

8.

pahoittelee, että Amerikan valtioiden järjestö, joka on tavallisesti hyvin tarmokas muiden maanosan ongelmien osalta, ei ole katsonut aiheelliseksi ottaa kantaa yhdessä sen jäsenvaltiossa tapahtuneeseen perustuslaillisen järjestyksen räikeään loukkaamiseen;

9.

muistuttaa, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisissä assosiaatiosopimusta koskevissa neuvotteluissa Nicaraguaa on muistutettava tarpeesta noudattaa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joita Euroopan unioni puolustaa ja edistää;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Nicaraguan korkeimmalle oikeudelle.

21.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/76

A.

ottaa huomioon, että Vietnamin hallitus on kieltäytynyt reagoimasta useisiin maan ihmisoikeustilanteen parantamista koskeviin suosituksiin, jotka annettiin sille YK:n ihmisoikeusneuvoston touko–syyskuussa 2009 suorittaman yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun yhteydessä,

B.

ottaa huomioon, että satoja ihmisiä, kuten montagnard-vähemmistön kristittyjä, katolinen pappi, mennoniittipappeja, Cao Dai -uskonnon tunnustajia sekä Hoa Hao -buddhalaisia, on tällä hetkellä vangittuina Vietnamissa uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa vuoksi,

C.

ottaa huomioon, että 27. syyskuuta 2009 sadat nuoret Bat Nhan luostarin buddhalaismunkit joutuivat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, heidät piestiin ja heidän luostariaan tuhottiin samalla, kun valtion viranomaiset ja poliisiviranomaiset jättivät heidän avunpyyntönsä huomiotta; ottaa lisäksi huomioon, että poliisi pahoinpiteli ja ahdisteli Phuoc Huen temppeliin paenneita munkkeja ja että he ovat vaarassa joutua hallituksen karkottamiksi sillä perusteella, että he ovat asuneet Bat Nhan luostarissa ilman lupaa ja ennakkoilmoitusta,

D.

ottaa huomioon, että monet katsovat luostariin tehdyn hyökkäyksen olevan yhteydessä Thich Nhat Hanhin Vietnamin presidentille Nguyen Minh Trietille vuonna 2007 esittämään kymmenkohtaiseen uskonnolliseen uudistusehdotukseen,

E.

ottaa huomioon, että kaikkien uskonnollisten ryhmien on oltava hallituksen hyväksymiä ja hallituksen nimittämien hallintokomiteoiden valvomia ja että monien uskonnollisten järjestöjen jäsenet joutuvat kieltojen ja vainon kohteeksi, jos järjestöt haluavat pysyä hallituksesta riippumattomina,

F.

ottaa huomioon, että vangittuina ovat lähes kaikki Vietnamin yhdistyneen buddhalaiskirkon ylimmät johtajat, kuten patriarkka Thich Quang Don (81-vuotias), joka on Vietnamin merkittävin toisinajattelija ja joka on ollut pidätettynä yli 27 vuotta, nykyään Zen Thanh Minhin luostarissaan Ho Chi Minhin kaupungissa,

G.

ottaa huomioon, että vietnamilainen kirjailija Tran Khai Thanh Thuy, joka on Vietnamin demokratialiikkeen johtohahmo, kärsi vuonna 2007 yhdeksän kuukauden vankeustuomion ja on jälleen pidätetty; ottaa myös huomioon, että hänellä on vaikea diabetes ja että Vietnamin viranomaiset kieltäytyvät siitä huolimatta vapauttamasta häntä takuita vastaan eivätkä salli lääkkeiden toimittamista hänelle,

H.

ottaa huomioon, että useilta mielipidevangeilta, kuten Vietnamin sosialistista tasavaltaa vastaan suunnatun propagandan levittämisestä tuomituilta Nguyen Van Ly, Le Thi Cong Nhan ja Nguyen Binh Thanh, on evätty asianmukainen terveydenhoito vankilassa, vaikka heidän terveydentilansa vaatii välitöntä sairaalahoitoa,

I.

ottaa huomioon, että koska riippumattomia ihmisoikeusjärjestöjä ei ole, kirkolliset johtajat ryhtyvät usein ihmisoikeuksien puolustajiksi ja toimivat suvaitsevaisuuden lisäämisen ja demokratian periaatteiden vahvistamisen puolesta,

J.

katsoo, että Aseanin puheenjohtajaksi vuonna 2010 ryhtyvän Vietnamin olisi näytettävä esimerkkiä parantamalla ihmisoikeuskäytäntöjään; katsoo, että hallitus voisi aloittaa vapauttamalla kaikki ne sadat hallitusta rauhanomaisesti arvostelleet, riippumattomat uskonnolliset aktivistit, blogien pitäjät ja demokratian puolestapuhujat, jotka on vangittu kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja perusteettomasti kansallisen turvallisuuden vaarantamiseen vedoten, kun he ovat rauhanomaisesti ilmaisseet eriävät mielipiteensä,

K.

ottaa huomioon, että Laosin demokraattinen kansantasavalta ratifioi 25. syyskuuta 2009 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jossa taataan erityisesti uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, sanan- ja lehdistönvapaus sekä oikeus osoittaa mieltään ja poliittiset oikeudet,

L.

katsoo, että lähes kuukausi opiskelijoiden ja opettajien Vientianessa aloittaman lokakuun 26. päivän 1999 liikkeen kymmenvuotispäivän jälkeen liikkeen tärkeimmät johtajat – Thongpaseuth Keuakoun, Seng-Aloun Phengphanh, Bouavanh Chanmanivong ja Kèochay – ovat edelleen pidätettyinä tuntemattomassa paikassa, kun taas Khamphouvieng Sisa-At on saatujen tietojen mukaan kuollut vankeudessa epäselvissä olosuhteissa,

M.

ottaa huomioon, että Laosin demokraattisen kansantasavallan salainen poliisi pidätti 2. marraskuuta 2009 yli 300 Vientianessa rauhanomaisen mielenosoituksen valmisteluun osallistunutta, jotka vaativat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja monipuoluejärjestelmää liikkeen tukahduttamisen kymmenvuotispäivän muistoksi, ja että heistä yhdeksän – Kingkèo, Somchit, Soubinh, Souane, Sinpasong, Khamsone, Nou, Somkhit ja Sourigna – on edelleen pidätettyinä,

N.

ottaa huomioon, että Laosissa vainotaan edelleen hmong-yhteisön jäseniä 1960-luvulla tapahtuneen hmong-kapinan vuoksi ja että maan kapinakeskuksiksi epäillyillä alueilla asuvia yhteisön jäseniä on pidätetty ja kidutettu, heitä on joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja heitä on laittomasti teloitettu,

O.

ottaa huomioon, että Laosin 5 000 hmong-yhteisön jäsentä on tällä hetkellä pidätettyinä Huay Nam Khaon leirillä Thaimaassa, että heitä uhkaa maastakarkoitus Thaimaan ja Laosin hallitusten välisen sopimuksen perusteella ja että Nongkhaissa on lisäksi yli kolmen vuoden ajan ollut pidätettynä epäinhimillisissä olosuhteissa 158 ihmistä, joista 85 on lapsia,

P.

katsoo, että vuodesta 1975 yksipuoluejärjestelmän mukaisesti hallitun Laosin yleinen poliittinen tilanne on huolestuttava ja että maan väestöllä ei edelleenkään ole perusihmisoikeuksia,

1.

kehottaa hallitusta lopettamaan kaikenlaisen sorron niitä kohtaan, jotka käyttävät oikeuttaan sananvapauteen, uskonnon- ja uskonvapauteen sekä kokoontumisvapauteen kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Vietnamin perustuslain mukaisesti; kehottaa Vietnamin hallitusta täyttämään kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa, joiden mukaisesti sen on tunnustettava kaikki uskonnolliset yhteisöt ja uskonnon harjoittamisen vapaus ja palautettava valtion Vietnamin yhdistyneeltä buddhalaiskirkolta, katoliselta kirkolta ja muilta uskonnollisilta yhteisöiltä mielivaltaisesti takavarikoima omaisuus;