1.   Tätä asetusta sovelletaan koko unionissa yhden tai useamman, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (10) mukaisesti toimiluvan saaneen rautatieyrityksen tuottamiin kansainvälisiin ja kotimaan rautatiematkoihin ja -liikennepalveluihin.

2.   Jäsenvaltiot voivat jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle palvelut, joita harjoitetaan yksinomaan historialliseen tai matkailukäyttöön. Tätä poikkeusta ei sovelleta suhteessa 13 ja 14 artiklaan.

3.   Ennen 6 päivää kesäkuuta 2021 asetuksen (EY) N:o 1371/2007 2 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymispäivään saakka. Ennen 6 päivää kesäkuuta 2021 asetuksen (EY) N:o 1371/2007 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset pysyvät voimassa 7 päivään kesäkuuta 2023 saakka.

4.   Ennen kuin rautateiden kotimaan matkustajaliikennepalveluihin asetuksen (EY) N:o 1371/2007 2 artiklan 4 kohdan nojalla myönnetyn poikkeusluvan voimassaolo on päättynyt, jäsenvaltiot voivat jättää tällaiset rautateiden kotimaan matkustajaliikennepalvelut tämän asetuksen 15, 17 ja 19 artiklan, 20 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan ja 30 artiklan 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle vielä enintään viiden vuoden ajaksi.

5.   Jäsenvaltiot voivat säätää 7 päivään kesäkuuta 2030 saakka, että 10 artiklaa ei sovelleta silloin, kun rataverkon haltijan ei ole teknisesti mahdollista jakaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja reaaliaikaisia tietoja millekään rautatieyritykselle, lipunmyyjälle, matkanjärjestäjälle tai asemanhaltijalle. Jäsenvaltioiden on vähintään joka toinen vuosi arvioitava uudelleen, missä määrin tällaisten tietojen jakaminen on teknisesti mahdollista.

6.   Jollei 8 kohdan soveltamisesta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle seuraavat palvelut:

7.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista ja esitettävä kyseisten poikkeusten syyt.

8.   Edellä olevan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnettyjä poikkeuksia ei sovelleta suhteessa 5, 11, 13, 14, 21, 22, 27 ja 28 artiklaan.

Silloin kun kyseiset poikkeukset koskevat rautateiden alueellisia matkustajaliikennepalveluja, niitä ei sovelleta myöskään suhteessa 6 ja 12 artiklaan, 18 artiklan 3 kohtaan ja V lukuun.

Sen estämättä, mitä tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetään, poikkeuksia, joilla rautateiden alueelliset matkustajaliikennepalvelut jätetään 12 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 3 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, voidaan soveltaa 7 päivään kesäkuuta 2028 saakka.

1.   Matkustajilla on oikeus tuoda junaan polkupyöriä 3 kohdassa säädetyin rajoituksin, ja tarvittaessa kohtuullista korvausta vastaan.

Junissa, joihin vaaditaan varaus, on oltava mahdollisuus varata kuljetus polkupyörälle.

Jos matkustaja on tehnyt varauksen polkupyörälle ja jos kyseisen polkupyörän kuljettamisesta kieltäydytään ilman perusteltua syytä, matkustajalla on oikeus uudelleenreititykseen tai lipun hinnan palauttamiseen 18 artiklan mukaisesti, korvaukseen 19 artiklan mukaisesti ja avunantoon 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Jos junassa on polkupyörille merkittyjä paikkoja, matkustajien on jätettävä polkupyöränsä tällaisille paikoille. Jos tällaisia paikkoja ei ole saatavilla, matkustajien on valvottava polkupyöriään ja varmistettava, ettei heidän pyöristään aiheudu häiriötä tai vahinkoa muille matkustajille, liikkumisvälineille, matkatavaroille tai rautatieliikenteelle.

3.   Rautatieyritykset voivat rajoittaa matkustajien oikeutta tuoda juniin polkupyöriä turvallisuuden tai toiminnallisten syiden vuoksi, erityisesti ruuhka-aikoina sovellettavien kapasiteettirajoitusten seurauksena, tai jos se ei ole mahdollista liikkuvan kaluston puitteissa. Rautatieyritykset voivat myös rajoittaa polkupyörien kuljettamista niiden painojen ja mittojen perusteella. Niiden on julkaistava virallisilla verkkosivustoillaan niiden ehdot polkupyörien kuljettamiselle, mukaan lukien ajantasaiset tiedot käytettävässä olevasta kapasiteetista, käyttäen asetuksessa (EU) N:o 454/2011 tarkoitettuja telemaattisia sovelluksia.

4.   Käynnistäessään uuden liikkuvan kaluston hankintamenettelyjä tai tehdessään käytössä olevaan liikkuvaan kalustoon merkittäviä parannuksia, jotka edellyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/797 (12) 21 artiklan 12 kohdan nojalla uutta kalusteyksikön markkinoillesaattamislupaa, rautatieyritysten on varmistettava, että junien kokoonpanoissa, joissa kyseistä liikkuvaa kalustoa käytetään, on riittävä lukumäärä polkupyöräpaikkoja. Tätä alakohtaa ei sovelleta ravintolavaunuihin, makuuvaunuihin eikä lepotuolipaikoilla varustettuihin vaunuihin.

Rautatieyritysten on määritettävä polkupyöräpaikkojen riittävä lukumäärä ottaen huomioon junan kokoonpanon koko, palvelun tyyppi ja polkupyörien kuljetuksen kysyntä. Polkupyöräpaikkojen riittävä lukumäärä on määritettävä 5 kohdassa tarkoitetuissa suunnitelmissa. Jos tällaisia suunnitelmia ei ole tai suunnitelmissa ei määritetä tällaista lukumäärää, jokaisessa junan kokoonpanossa on oltava vähintään neljä polkupyöräpaikkaa.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa neljää suuremman lukumäärän tietyntyyppisten palvelujen riittäväksi vähimmäislukumääräksi, jolloin sovelletaan kyseistä lukumäärää toisen alakohdan mukaisesti määritetyn lukumäärän sijasta.

5.   Rautatieyritykset voivat laatia ja pitää ajan tasalla suunnitelmia koskien polkupyörien kuljettamisen lisäämistä ja parantamista ja muita ratkaisuja, joilla edistetään rautateiden ja polkupyörien yhdistettyä käyttöä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (13) 2 artiklan b alakohdassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset voivat laatia tällaisia suunnitelmia julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten perusteella tarjottavien palvelujen osalta. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että kyseiset toimivaltaiset viranomaiset tai niiden alueella toimivat rautatieyritykset laativat tällaisia suunnitelmia.

6.   Edellä olevassa 5 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat laaditaan yleisön ja asiaankuuluvien edustavien organisaatioiden kuulemisen jälkeen. Kyseiset suunnitelmat julkaistaan tarpeen mukaan rautatieyrityksen tai toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla.

1.   Tämän asetuksen mukaisia matkustajiin kohdistuvia velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua esimerkiksi kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella. Sopimusehdot, joiden tarkoituksena on suoraan tai välillisesti luopua tästä asetuksesta johtuvista oikeuksista, poiketa niistä tai rajoittaa niitä, eivät ole matkustajan kannalta velvoittavia.

2.   Rautatieyritykset, matkanjärjestäjät tai lipunmyyjät voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut ehdot.

1.   Rautatieyritysten, matkanjärjestäjien ja lipunmyyjien, jotka tarjoavat yhden tai useamman rautatieyrityksen puolesta kuljetussopimuksia, on pyynnöstä annettava matkustajalle ainakin liitteessä II olevassa I osassa mainitut tiedot, jotka liittyvät matkoihin, joista asianomainen rautatieyritys tarjoaa kuljetussopimuksia.

2.   Rautatieyritysten ja mahdollisuuksien mukaan lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on annettava matkustajalle matkan aikana ainakin liitteessä II olevassa II osassa mainitut tiedot. Jos asemanhaltijalla on tällaisia tietoja, myös hänen on annettava tiedot matkustajalle.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa, mahdollisuuksien mukaan reaaliaikaisten matkatietojen pohjalta, myös hyödyntämällä asiaankuuluvia viestintäteknologioita. On kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että nämä tiedot ovat esteettömästi saatavilla direktiivin (EU) 2019/882 ja asetusten (EU) N:o 454/2011 ja (EU) N:o 1300/2014 säännösten mukaisesti.

1.   Rataverkon haltijoiden on annettava reaaliaikaisia tietoja junien saapumisesta ja lähdöstä rautatieyrityksille, lipunmyyjille, matkanjärjestäjille ja asemanhaltijoille.

2.   Rautatieyritysten on tarjottava niiden palveluja myyville muille rautatieyrityksille, lipunmyyjille ja matkanjärjestäjille pääsy liitteessä II olevissa I ja II osassa esitettyihin matkaa koskeviin vähimmäistietoihin ja liitteessä II olevassa III osassa tarkoitettuihin varausjärjestelmien toimintoihin.

3.   Tiedot on annettava ja pääsy myönnettävä syrjimättömällä tavalla ja ilman aiheetonta viivytystä. Kertaluontoinen pyyntö riittää siihen, että tietoihin on jatkuva pääsy. Rataverkon haltija ja rautatieyritys, joiden on asetettava tiedot saataville 1 ja 2 kohdan mukaisesti, voivat pyytää, että tehdään sopimus tai muu järjestely, jonka perusteella tiedot annetaan tai pääsy myönnetään.

Tietojen käyttöä koskevan sopimuksen tai järjestelyn ehdoissa ei saa tarpeettomasti rajoittaa mahdollisuuksia käyttää tietoja uudelleen, eikä niitä saa käyttää kilpailun rajoittamiseen.

Rautatieyritykset voivat vaatia muilta rautatieyrityksiltä, matkanjärjestäjiltä ja lipunmyyjiltä oikeudenmukaisen, kohtuullisen ja oikeasuhteisen rahallisen korvauksen kustannuksista, joita pääsyn myöntämisestä on aiheutunut, ja rataverkon haltijat voivat vaatia korvauksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

4.   Tiedot on annettava ja pääsy myönnettävä tarkoituksenmukaisin teknisin keinoin, kuten ohjelmistorajapintojen välityksellä.

5.   Siltä osin kuin 1 tai 2 kohdan kattamat tiedot annetaan muiden unionin säädösten, erityisesti komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/1926 (14), mukaisesti, katsotaan, että tämän artiklan mukaisia vastaavia velvollisuuksia on noudatettu.

1.   Rautatieyritysten, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on tarjottava lippuja ja, jos niitä on saatavilla, suoria lippuja ja varausten vastaanottamista.

2.   Rautatieyritysten on myytävä joko suoraan tai lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien kautta lippuja matkustajille seuraavista myyntitavoista vähintään yhden välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 ja 4 kohdan soveltamista:

Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 2 artiklan b alakohdassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että rautatieyritykset tarjoavat lippuja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten perusteella tarjottavien palveluiden osalta useamman kuin yhden myyntitavan välityksellä.

3.   Jos lähtöasemalla ei ole lipputoimistoa tai lippuautomaattia, matkustajille on tiedotettava asemalla

4.   Jos lähtöasemalla ei ole lipputoimistoa tai esteettömästi saatavilla olevaa lippuautomaattia eikä muuta esteettömästi saatavilla olevaa keinoa lipun ostamiseksi etukäteen, vammaisten henkilöiden on voitava ostaa lippuja junassa ilman ylimääräisiä kustannuksia. Rautatieyritykset voivat rajoittaa tätä oikeutta tai evätä sen perustelluista syistä, jotka liittyvät turvallisuuteen tai pakolliseen paikanvaraukseen.

Jos junassa ei ole henkilöstöä, rautatieyrityksen on neuvottava vammaisia henkilöitä siitä, onko lippuja saatavissa ja tiedotettava heille siitä, miten lippuja ostetaan.

Jäsenvaltiot voivat sallia rautatieyritysten edellyttävän, että vammaiset henkilöt on todettu sellaisiksi asuinmaansa asiaa koskevien kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat ulottaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun oikeuden koskemaan kaikkia matkustajia. Jos jäsenvaltiot soveltavat tätä vaihtoehtoa, niiden on ilmoitettava komissiolle asianmukaisesti. Euroopan rautatievirasto julkaisee asetusten (EU) N:o 454/2011 ja (EU) N:o 1300/2014 täytäntöönpanoa koskevat tiedot verkkosivustollaan.

1.   Jos rautateiden kaukoliikenteen tai alueelliset matkustajaliikennepalvelut ovat yhden ainoan rautatieyrityksen liikennöimiä, kyseisen yrityksen on tarjottava suora lippu kyseisiin palveluihin. Rautateiden muiden matkustajaliikennepalvelujen osalta rautatieyritysten on kaikin kohtuullisesti toteutettavin toimin pyrittävä tarjoamaan suoria lippuja ja tehtävä tätä varten yhteistyötä keskenään.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi ilmauksen ’yksi ainoa rautatieyritys’ on katettava myös kaikki rautatieyritykset, jotka ovat joko saman omistajan kokonaan omistamia tai jonkin asiaan liittyvän rautatieyrityksen kokonaan omistamia tytäryhtiöitä.

2.   Jos matkaan kuuluu yksi tai useampi jatkoyhteys, matkustajalle on tiedotettava ennen lipun tai lippujen ostamista, muodostaako kyseinen lippu tai muodostavatko kyseiset liput suoran lipun.

3.   Jos matkaan kuuluu yksi tai useampi jatkoyhteys, yhdessä ostotapahtumassa rautatieyritykseltä ostettu yksi tai useampi lippu muodostaa suoran lipun ja rautatieyritys on 18, 19 ja 20 artiklan mukaisesti korvausvelvollinen, jos matkustaja menettää yhden tai useamman jatkoyhteyden.

4.   Jos lippu tai liput on ostettu yhdessä ostotapahtumassa ja lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä on omasta aloitteestaan yhdistänyt liput, lipun tai liput myynyt lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä on velvollinen palauttamaan kyseisessä ostotapahtumassa lipusta tai lipuista maksetun määrän kokonaisuudessaan ja lisäksi maksamaan korvauksen, joka vastaa 75 prosenttia kyseisestä määrästä, jos matkustaja menettää yhden tai useampia jatkoyhteyksiä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu oikeus lipun hinnan palauttamiseen tai korvaukseen ei rajoita sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jonka nojalla matkustajille myönnetään lisäkorvausta vahingosta.

5.   Edellä olevassa 3 ja 4 kohdassa esitettyjä vastuita ei sovelleta, jos lipuissa, muussa asiakirjassa tai sähköisesti on ilmoitettu tavalla, jolla tiedot ovat matkustajan saatavilla myöhempää käyttöä varten, että liput kuuluvat erillisten kuljetussopimusten piiriin, ja matkustajalle on tiedotettu asiasta ennen ostotapahtumaa.

6.   Todistustaakka siitä, että tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on annettu matkustajalle, on rautatieyrityksellä, matkanjärjestäjällä tai lipunmyyjällä, joka on myynyt lipun tai liput.

7.   Lipunmyyjät ja matkanjärjestäjät ovat vastuussa matkustajan 4 kohdan nojalla tekemien hakemusten ja mahdollisten valitusten käsittelystä. Edellä olevassa 4 kohdassa tarkoitettu palauttaminen ja korvaus on suoritettava 30 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

1.   Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, liitteessä I olevan 26 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun rautatieyrityksen on viipymättä ja viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun korvaukseen oikeutetun luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todettu, suoritettava ennakkomaksut, jotka kattavat välittömät taloudelliset tarpeet ja jotka ovat suhteessa kärsittyyn vahinkoon.

2.   Kuolemantapauksessa ennakkomaksun on oltava vähintään 21 000 euroa matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Ennakkomaksun suorittaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää tämän asetuksen perusteella maksettavista myöhemmistä summista, mutta se on maksettava takaisin ainoastaan, jos vahinko on aiheutunut matkustajan huolimattomuudesta tai virheestä tai jos henkilö, jolle ennakkomaksu suoritettiin, ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

1.   Jos perustellusti arvioidaan olevan todennäköistä, joko matkan alkaessa tai jos jatkoyhteys menetetään tai peruutuksen tapauksessa, että kuljetussopimuksen mukaiseen lopulliseen määräpaikkaan saavutaan vähintään 60 minuuttia viivästyneenä, viivästynyttä tai peruutettua palvelua liikennöivän rautatieyrityksen on välittömästi annettava matkustajan valita jokin seuraavista vaihtoehdoista ja toteutettava tarvittavat järjestelyt:

2.   Jos edellä olevan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamiseksi vastaavaa uudelleenreititystä liikennöi sama rautatieyritys tai jos uudelleenreititys annetaan toisen yrityksen toteutettavaksi, tästä ei saa aiheutua lisäkustannuksia matkustajalle. Tätä vaatimusta sovelletaan myös, jos uudelleenreititykseen sisältyy kuljetus ylemmässä palveluluokassa ja vaihtoehtoisia liikennemuotoja. Rautatieyritysten on toteutettava kohtuulliset toimet välttääkseen ylimääräiset jatkoyhteydet ja varmistaakseen, että kokonaismatka-ajan viivästys on mahdollisimman lyhyt. Matkustajia ei saa siirtää alempaan liikennepalvelujen luokkaan, paitsi silloin, kun se on ainoa käytettävissä oleva uudelleenreitityksen keino.

3.   Rautatieyritys voi matkustajan pyynnöstä sallia matkustajan tekevän muiden liikennepalvelujen tarjoajien kanssa sopimuksia, joilla matkustaja pääsee lopulliseen määräpaikkaan vastaavilla ehdoilla, jolloin rautatieyrityksen on palautettava matkustajalle hänelle aiheutuneet kustannukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Jos käytettävissä olevista uudelleenreitityksen vaihtoehdoista ei tiedoteta matkustajalle 100 minuutin kuluessa viivästyneen tai peruutetun palvelun tai menetetyn jatkoyhteyden aikataulun mukaisesta lähtöajasta, matkustajalla on oikeus tehdä tällainen sopimus muiden julkisia liikennepalveluja rautateitse tai linja-autolla tarjoavien toimijoiden kanssa. Rautatieyrityksen on palautettava matkustajalle hänelle aiheutuneet tarpeelliset, asianmukaiset ja kohtuulliset kustannukset.

Tämä kohta ei vaikuta kansallisiin lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin, joissa matkustajille myönnetään suotuisammat uudelleenreititysehdot.

4.   Uudelleenreitittävien liikennepalvelujen tarjoajien on tarjottava vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille vastaavan tasoinen apu ja esteetön pääsy, kun heille tarjotaan vaihtoehtoista palvelua. Uudelleenreitittävien liikennepalvelujen tarjoajat voivat tarjota vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille heidän tarpeitaan vastaavia vaihtoehtoisia palveluita, jotka eroavat muille matkustajille tarjotuista palveluista.

5.   Edellä olevissa 1 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetut palautukset on suoritettava 30 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jäsenvaltiot voivat vaatia rautatieyrityksiä ottamaan vastaan tällaiset hakemukset tiettyjen viestintävälineiden kautta sillä edellytyksellä, että kyseisellä vaatimuksella ei aiheuteta syrjiviä vaikutuksia. Palautus voidaan tehdä matkakuponkien muodossa ja/tai tarjoamalla muita palveluita, edellyttäen että tällaisten matkakuponkien ja/tai palveluiden ehdot ovat riittävän joustavat, erityisesti voimassaoloaikaa ja määräpaikkaa koskien, ja jos matkustaja suostuu vastaanottamaan kyseiset matkakupongit ja/tai palvelut. Lipun hinnan palautuksesta ei saa vähentää rahoitustoimiin liittyviä kustannuksia, kuten kuluja tai puhelin- tai postimerkkikustannuksia.

6.   Komissio hyväksyy viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2023 täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan yhteinen lomake tämän asetuksen mukaisille palautushakemuksille. Kyseinen yhteinen lomake on laadittava vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille esteettömässä muodossa. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7.   Matkustajilla on oikeus toimittaa hakemuksensa 6 kohdassa tarkoitettua yhteistä lomaketta käyttäen. Rautatieyritykset eivät saa hylätä palautushakemusta ainoastaan sillä perusteella, ettei matkustaja ole käyttänyt kyseistä lomaketta. Jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen, rautatieyrityksen on pyydettävä matkustajaa selventämään hakemusta ja autettava matkustajaa tässä.

1.   Matkustaja on kuljetusoikeutta menettämättä oikeutettu korvaukseen rautatieyritykseltä häntä kohdanneesta, lipussa tai suorassa lipussa ilmoitetun lähtöpaikan ja lopullisen saapumispaikan välillä tapahtuvasta viivästymisestä, jonka osalta hintaa ei ole palautettu 18 artiklan mukaisesti. Viivästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset ovat seuraavat:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös matkustajiin, joilla on näyttölippu tai kausilippu. Jos kyseiset matkustajat näyttölipun tai kausilipun voimassaoloaikana kärsivät toistuvista viivästymisistä tai peruuttamisista, heillä on oikeus asianmukaiseen korvaukseen rautatieyritysten soveltamien korvausjärjestelyjen mukaisesti. Näissä järjestelyissä on vahvistettava perusteet viivästymisen määrittämiselle ja korvauksen laskemiselle. Jos alle 60 minuutin viivästymisiä tapahtuu toistuvasti näyttölipun tai kausilipun voimassaoloaikana, viivästymiset voidaan laskea yhteen ja matkustajille voidaan maksaa korvausta rautatieyrityksen korvausjärjestelyjen mukaisesti.

3.   Viivästymisestä suoritettava korvaus on laskettava sen koko hinnan perusteella, jonka matkustaja on todellisuudessa suorittanut viivästyneestä palvelusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Jos kuljetussopimus on meno-paluumatkaa varten, korvaus viivästymisestä joko meno- tai paluumatkalla lasketaan suhteessa lipussa ilmoitettuun hintaan kyseisestä osasta matkaa. Jos hintaa ei ole ilmoitettu matkan eri osille, korvaus lasketaan suhteessa puoleen lipusta maksetusta hinnasta. Samoin viivästyneen palvelun hinta missä tahansa muussa kuljetussopimuksen muodossa, joka oikeuttaa matkustajan matkustamaan kahdessa tai useammassa toisiaan seuraavissa jaksoissa, lasketaan osuutena koko hinnasta.

4.   Viivästymisajan laskemisessa ei oteta huomioon viivästymistä, jonka rautatieyritys voi osoittaa tapahtuneen unionin ulkopuolella.

5.   Komissio hyväksyy viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2023 täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan yhteinen lomake tämän asetuksen mukaisille korvaushakemuksille. Kyseinen yhteinen lomake on laadittava vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille esteettömässä muodossa. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Jäsenvaltiot voivat vaatia rautatieyrityksiä ottamaan vastaan korvaushakemukset tiettyjen viestintävälineiden kautta sillä edellytyksellä, että kyseisellä vaatimuksella ei aiheuteta syrjiviä vaikutuksia. Matkustajilla on oikeus toimittaa hakemuksensa 5 kohdassa tarkoitettua yhteistä lomaketta käyttäen. Rautatieyritykset eivät saa hylätä korvaushakemusta ainoastaan sillä perusteella, ettei matkustaja ole käyttänyt kyseistä lomaketta. Jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen, rautatieyrityksen on pyydettävä matkustajaa selventämään hakemusta ja autettava matkustajaa tässä.

7.   Korvaus lipun hinnasta on maksettava kuukauden kuluessa korvaushakemuksen esittämisestä. Korvaus voidaan maksaa matkakuponkeina ja/tai muina palveluina, jos niiden ehdot ovat joustavat, erityisesti voimassaoloaikaa ja määräpaikkaa koskien. Korvaus on matkustajan pyynnöstä maksettava rahana.

8.   Lipun hinnasta maksettavasta korvauksesta ei saa vähentää rahoitustoimiin liittyviä kustannuksia, kuten kuluja tai puhelin- tai postimerkkikustannuksia. Rautatieyritykset voivat asettaa vähimmäisrajan, jonka alittuessa korvausta ei makseta. Tämä raja saa olla enintään neljä euroa lippua kohden.

9.   Matkustajilla ei ole oikeutta korvaukseen, jos heille on ilmoitettu viivästymisestä ennen lipun ostamista tai jos viivästyminen eri palvelulla tapahtuvan matkan jatkamisen tai uudelleenreitityksen takia on alle 60 minuuttia.

10.   Rautatieyrityksellä ei ole velvollisuutta maksaa korvausta, jos se voi osoittaa, että viivästyminen, jatkoyhteyden menettäminen tai peruuttaminen johtui suoraan seuraavista tai liittyi erottamattomasti seuraaviin:

Rautatieyrityksen henkilöstön lakot, samaa rataverkkoa käyttävien muiden yritysten toimet tai laiminlyönnit sekä rataverkon haltijoiden ja asemanhaltijoiden toimet tai laiminlyönnit eivät kuulu ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen piiriin.

1.   Kun palvelu lähtee tai saapuu viivästyneenä taikka peruutetaan, rautatieyrityksen tai asemanhaltijan on pidettävä matkustajat ajan tasalla tilanteesta sekä palvelun tai korvaavan palvelun arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta heti, kun tällaiset tiedot ovat saatavissa. Jos lipunmyyjillä ja matkanjärjestäjillä on tällaiset tiedot, myös heidän on annettava ne matkustajalle.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu viivästyminen on vähintään 60 minuuttia tai palvelu peruutetaan, viivästynyttä tai peruutettua palvelua liikennöivän rautatieyrityksen on tarjottava matkustajille ilmaiseksi:

3.   Jos rautatieliikennepalvelu keskeytyy eikä sitä voida enää jatkaa ollenkaan tai kohtuullisessa ajassa, rautatieyritysten on tarjottava matkustajille mahdollisimman nopeasti vaihtoehtoisia liikennepalveluja ja toteutettava tarvittavat järjestelyt.

4.   Rautatieyritysten on ilmoitettava asianomaisille matkustajille, miten he voivat hakea todistuksen siitä, että rautatieliikennepalvelu on viivästynyt, johtanut jatkoyhteyden menettämiseen tai että se on peruutettu. Tämä todistus pätee myös 19 artiklan säännösten yhteydessä.

5.   Rautatieyrityksen on 1–4 kohtaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden, sekä mahdollisten saattajien ja avustavien koirien tarpeisiin.

6.   Jos direktiivin 2012/34/EU 13 a artiklan 3 kohdan mukaiset valmiussuunnitelmat on laadittu, rautatieyritysten on koordinoitava toimia asemanhaltijan ja rataverkon haltijan kanssa, jotta nämä voivat valmistautua sellaisten merkittävien häiriöiden ja pitkien viivästymisten mahdollisuuteen, joiden vuoksi merkittävä määrä matkustajia joutuu odottamaan asemalla. Tällaisten valmiussuunnitelmien on sisällettävä hälytys- ja tietojärjestelmien esteettömyyttä koskevia vaatimuksia.

1.   Rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on vammaisia henkilöitä ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja tarvittaessa näiden henkilöiden edustajien aktiivisella myötävaikutuksella laadittava tai niillä on oltava säännöt vammaisten henkilöiden, myös heidän kansallisten käytäntöjen mukaisesti hyväksyttyjen henkilökohtaisten avustajiensa, ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudesta kuljetukseen ilman syrjintää. Kyseisissä säännöissä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1300/2014 liitteessä olevassa 4.4.3 kohdassa tarkoitetut sopimukset, jotka koskevat erityisesti tahoa, joka on vastuussa avun tarjoamisesta vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille.

2.   Vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varaukset ja liput ilman lisäkustannuksia. Rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä ei saa kieltäytyä hyväksymästä vammaisen henkilön tai liikuntarajoitteisen henkilön pyytämää varausta eikä kirjoittamasta lippua tällaiselle henkilölle eikä myöskään vaatia, että tällaisen henkilön seurassa matkustaa toinen henkilö, ellei tämä ole ehdottoman välttämätöntä 1 kohdassa tarkoitettujen oikeutta kuljetukseen koskevien sääntöjen noudattamiseksi.

1.   Asemanhaltijan, rautatieyrityksen, lipunmyyjän tai matkanjärjestäjän on pyynnöstä annettava vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille tiedot, myös asetusten (EU) N:o 454/2011 ja (EU) N:o 1300/2014 sekä direktiivin (EU) 2019/882 säännösten mukaisessa esteettömässä muodossa, esteettömästä pääsystä asemalle ja siihen liittyviin tiloihin ja rautatieliikennepalveluihin sekä liikkuvaan kalustoon pääsyn edellytyksistä 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen, oikeutta kuljetukseen koskevien sääntöjen mukaisesti sekä tiedotettava vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille junassa tarjottavista järjestelyistä.

2.   Kun rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä soveltaa 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on pyynnöstä ilmoitettava asianomaiselle vammaiselle henkilölle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle perustelunsa kirjallisesti viiden arkipäivän kuluessa varauksen hyväksymisen tai lipun kirjoittamisen epäämisestä tai saattajan vaatimisesta. Rautatieyrityksen, lipunmyyjän tai matkanjärjestäjän on toteutettava kohtuulliset toimet ehdottaakseen kyseiselle henkilölle hyväksyttävää vaihtoehtoista kuljetusta ottaen huomioon hänen esteettömyystarpeensa.

3.   Asemilla, joilla ei ole henkilöstöä, rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on huolehdittava siitä, että helposti saatavilla olevat tiedot, jotka koskevat lähimpiä asemia, joilla on henkilöstöä, ja vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden välittömästi saatavissa olevaa apua, asetetaan nähtäville, myös asetusten (EU) N:o 454/2011 ja (EU) N:o 1300/2014 sekä direktiivin (EU) 2019/882 säännösten mukaisessa esteettömässä muodossa, noudattaen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, oikeutta kuljetukseen koskevia sääntöjä.

1.   Vammaisille henkilöille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on annettava apua seuraavasti:

2.   Edellä 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

1.   Jos rautatieyritykset ja asemanhaltijat aiheuttavat vammaisten henkilöiden tai liikuntarajoitteisten henkilöiden käyttämien liikkumisvälineiden, myös pyörätuolien, ja apuvälineiden katoamisen tai vahingoittumisen tai heidän käyttämiensä avustavien koirien katoamisen tai loukkaantumisen, ne ovat vastuussa kyseisestä katoamisesta, vahingoittumisesta tai loukkaantumisesta, ja niiden on suoritettava korvaus ilman aiheetonta viivytystä. Kyseisen korvauksen on sisällettävä

2.   Kun sovelletaan 1 kohtaa, rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on toteutettava nopeasti kaikki kohtuulliset toimet korvatakseen välittömästi tarvittavat liikkumisvälineet tai apuvälineet väliaikaisesti. Vammaiset henkilöt tai liikuntarajoitteiset henkilöt saavat pitää kyseisen väliaikaisen korvaavan välineen tai laitteen siihen saakka, kun 1 kohdassa tarkoitettu korvaus on maksettu.

1.   Rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on varmistettava, että koko henkilöstö, mukaan lukien äskettäin palvelukseen otettu henkilöstö, joka avustaa suoraan vammaisia henkilöitä ja liikuntarajoitteisia henkilöitä osana säännöllisiä tehtäviään, osallistuu vammaisuuteen liittyvään koulutukseen, jotta se on tietoinen, miten vastata vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.

Niiden on myös tarjottava koulutusta ja säännöllisiä täydennyskoulutustilaisuuksia tietoisuuden lisäämiseksi vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeista sellaisen asemalla tai junissa työskentelevän koko henkilöstön parissa, joka on suoraan tekemisissä matkustajien kanssa.

2.   Rautatieyritykset ja asemanhaltijat voivat hyväksyä, että 1 kohdassa tarkoitettuun koulutukseen osallistuu vammaisia työntekijöitä, ja harkita sitä, että siihen osallistuu vammaisia matkustajia ja liikuntarajoitteisia matkustajia ja/tai heitä edustavia järjestöjä.

1.   Jokaisen rautatieyrityksen ja sellaisen aseman, jonka kautta kulkee vuosittain keskimäärin enemmän kuin 10 000 matkustajaa päivässä, asemanhaltijan on perustettava valitustenkäsittelymenettely tämän asetuksen kattamia oikeuksia ja velvollisuuksia varten omilla vastuualueillaan. Niiden on huolehdittava siitä, että niiden yhteystiedot ja työkieli tai työkielet tunnetaan yleisesti matkustajien keskuudessa. Tätä menettelyä ei sovelleta III lukua sovellettaessa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn kautta matkustajat voivat tehdä valituksen mille tahansa rautatieyritykselle tai asemanhaltijalle niiden vastuualueeseen kuuluvista seikoista. Tällainen valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa tapahtumasta, jota se koskee. Valituksen vastaanottajan on kuukauden kuluessa joko annettava perusteltu vastaus tai perustelluissa tapauksissa ilmoitettava matkustajalle, että tämä saa vastauksen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua valituksen vastaanottamispäivästä. Rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on säilytettävä valituksen arvioimiseksi tarvittavat tiedot koko valitustenkäsittelymenettelyn ajan, mukaan lukien 33 ja 34 artiklassa tarkoitettujen valitustenkäsittelymenettelyjen ajan, ja asetettava kyseiset tiedot pyynnöstä kansallisten täytäntöönpanoelinten saataville.

3.   Valitustenkäsittelymenettelyyn liittyvien yksityiskohtaisten tietojen on oltava yleisön saatavilla, myös vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille. Näiden tietojen on oltava saatavilla pyynnöstä vähintään sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa rautatieyritys harjoittaa toimintaansa.

4.   Rautatieyrityksen on julkistettava vastaanotettujen ja käsiteltyjen valitusten lukumäärä ja luokat, vastausaika ja mahdollisesti toteutetut parannustoimet 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa.

1.   Rautatieyritysten on vahvistettava palvelujen laatuvaatimukset ja otettava käyttöön laadunhallintajärjestelmä pitääkseen yllä palvelujen laatua. Palvelujen laatuvaatimuksissa on otettava huomioon ainakin liitteessä III luetellut seikat.

2.   Rautatieyritysten on valvottava omien palvelujensa tasoa palvelujen laatuvaatimusten mukaisesti. Rautatieyritysten on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 ja joka toinen vuosi sen jälkeen julkaistava kertomus palvelujensa laadun tasosta verkkosivustollaan. Tällaiset kertomukset on myös asetettava saataville Euroopan unionin rautatieviraston verkkosivustolla.

3.   Asemanhaltijoiden on vahvistettava palvelujen laatuvaatimukset liitteessä III lueteltujen asiaankuuluvien seikkojen perusteella. Niiden on valvottava palvelujensa tasoa kyseisten vaatimusten pohjalta ja pyydettäessä annettava kansallisille viranomaisille pääsy palvelujensa tasoa koskeviin tietoihin.

1.   Myydessään rautatiematkaan oikeuttavia lippuja rautatieyritysten, asemanhaltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on tiedotettava matkustajille heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tämän tiedottamisvelvollisuuden täyttämiseksi ne voivat käyttää komission kaikilla unionin virallisilla kielillä laatimaa ja niiden saataville asettamaa yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä. Niiden on toimitettava kyseiset tiedot joko paperisessa tai sähköisessä muodossa tai missä tahansa muussa muodossa, myös direktiivin (EU) 2019/882 ja asetuksen (EU) N:o 1300/2014 säännösten mukaisessa esteettömässä muodossa. Niiden on täsmennettävä, mistä tällaiset tiedot ovat saatavissa peruuttamisen, jatkoyhteyden menettämisen tai pitkän viivästymisen yhteydessä.

2.   Rautatieyritysten ja asemanhaltijoiden on ilmoitettava matkustajille asemalla ja junassa ja verkkosivustollaan asianmukaisella tavalla, myös direktiivin (EU) 2019/882 ja asetuksen (EU) N:o 1300/2014 säännösten mukaisessa esteettömässä muodossa, heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä jäsenvaltioiden 31 artiklan nojalla nimeämän yhden tai useamman elimen yhteystiedot.

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.

2.   Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rataverkon haltijoista, maksujenperintäelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä rautatieyrityksistä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetystä yhdestä tai useammasta elimestä sekä sen tai niiden vastuualueista. Komissio ja nimetyt elimet julkaisevat nämä tiedot verkkosivustoillaan.

4.   Tässä luvussa säädetyt asemanhaltijoiden ja rataverkon haltijoiden täytäntöönpanovelvoitteet eivät koske Kyprosta ja Maltaa niin kauan, kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää, eivätkä rautatieyritysten täytäntöönpanovelvoitteet koske niitä niin kauan, kuin Kyproksen tai Maltan nimeämä toimilupaviranomainen ei ole myöntänyt millekään rautatieyritykselle toimilupaa 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.   Kansallisten täytäntöönpanoelinten on seurattava tarkkaan tämän asetuksen noudattamista, mukaan lukien asetukset (EU) N:o 454/2011 ja (EU) N:o 1300/2014 siltä osin kuin kyseisiin asetuksiin viitataan tässä asetuksessa, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi rautatieyritysten, asemanhaltijoiden, rataverkon haltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toimitettava kansallisille täytäntöönpanoelimille asiaan liittyvät asiakirjat ja tiedot näiden pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Monimutkaisissa tapauksissa kansallinen täytäntöönpanoelin voi pidentää tätä määräaikaa enintään kolmeen kuukauteen pyynnön vastaanottamisesta. Tehtäviään suorittaessaan kansallisten täytäntöönpanoelinten on otettava huomioon tiedot, jotka 33 artiklan mukaisesti valitustenkäsittelyyn nimetty elin on toimittanut niille, jos se on eri elin. Ne voivat myös päättää täytäntöönpanotoimista, joita toteutetaan tällaisen elimen toimittamien yksittäisten valitusten perusteella.

3.   Kansallisten täytäntöönpanoelinten on joka toinen vuosi julkaistava tilastotietoja sisältäviä kertomuksia toiminnastaan, myös sovelletuista seuraamuksista, viimeistään seuraavan kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Kyseiset kertomukset on asetettava saataville Euroopan unionin rautatieviraston verkkosivustolla.

4.   Rautatieyritysten on annettava yhteystietonsa niiden jäsenvaltioiden, joissa ne liikennöivät, kansallisille täytäntöönpanoelimille.

1.   Kun matkustaja on ensin tehnyt tuloksetta valituksen rautatieyritykselle tai asemanhaltijalle 28 artiklan mukaisesti, hän voi tehdä valituksen kansalliselle täytäntöönpanoelimelle tai muulle tämän artiklan 2 kohdan nojalla nimetylle elimelle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon alkuperäisen valituksen hylkäämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeuksia turvautua vaihtoehtoisiin oikeussuojakeinoihin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (15) nojalla. Jos alkuperäiseen valitukseen ei ole saatu vastausta kolmen kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä, matkustajalla on oikeus tehdä valitus kansalliselle täytäntöönpanoelimelle tai muulle 2 kohdan nojalla nimetylle elimelle. Tarvittaessa kyseisen elimen on tiedotettava valituksen tekijälle hänen oikeudestaan tehdä valitus vaihtoehtoisille riidanratkaisuelimille henkilökohtaisiin oikeussuojakeinoihin turvautumiseksi.

2.   Matkustajat voivat tehdä valituksen tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta joko kansalliselle täytäntöönpanoelimelle tai muulle jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämälle elimelle.

3.   Kansallisen täytäntöönpanoelimen tai muun 2 kohdan nojalla nimetyn elimen on ilmoitettava valituksen vastaanottamisesta kahden viikon kuluessa sen vastaanottamisesta. Valitustenkäsittelymenettely saa kestää enintään kolme kuukautta päivästä, jona valitus on kirjattu. Monimutkaisissa tapauksissa kyseinen elin voi pidentää kyseisen määräajan kuuteen kuukauteen. Tällaisessa tapauksessa sen on ilmoitettava matkustajalle käsittelyajan pidentämisen syyt ja arvioitu aika, joka tarvitaan menettelyn loppuun saattamiseen. Ainoastaan sellaiset tapaukset, joihin sisältyy oikeuskäsittelyjä, saavat kestää yli kuusi kuukautta. Jos kyseinen elin on myös direktiivissä 2013/11/EU tarkoitettu vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin, sovelletaan kyseisessä direktiivissä säädettyjä määräaikoja.

Valitustenkäsittelymenettelyn on oltava vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden saatavilla esteettömästi.

4.   Matkustajien valitukset tapahtumasta, jossa on mukana rautatieyritys, käsittelee sen jäsenvaltion, joka on myöntänyt toimiluvan kyseiselle yritykselle, kansallinen täytäntöönpanoelin tai muu 2 kohdan nojalla nimetty elin.

5.   Jos valitus koskee asemanhaltijoiden tai rataverkon haltijoiden väitettyjä rikkomuksia, valituksen käsittelee sen jäsenvaltion, jonka alueella tapahtuma on sattunut, kansallinen täytäntöönpanoelin tai muu 2 kohdan nojalla nimetty elin.

6.   Kansalliset täytäntöönpanoelimet voivat 34 artiklan mukaista yhteistyötä tehdessään poiketa tämän artiklan 4 tai 5 kohdan säännöksistä, tai molemmista, jos se on perustelluista syistä, erityisesti kielen tai asuinpaikan vuoksi, matkustajan edun mukaista.

1.   Jos nimetään eri elimet 31 ja 33 artiklan nojalla, on otettava käyttöön raportointimenettelyt sen varmistamiseksi, että nämä elimet vaihtavat tietoja asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti, jotta kansallista täytäntöönpanoelintä autetaan suorittamaan valvonta- ja täytäntöönpanotehtäviään ja jotta 33 artiklan nojalla nimetty valituksia käsittelevä elin voi kerätä tiedot, jotka ovat tarpeen yksittäisten valitusten tutkimiseksi.

2.   Kansallisten täytäntöönpanoelinten on vaihdettava tietoja työskentelystään ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään koordinointitarkoituksissa. Komissio tukee niitä kyseisessä tehtävässä.

3.   Monimutkaisissa tapauksissa, kuten sellaisissa, joihin liittyy useita valituksia tai liikenteenharjoittajia, rajat ylittävää matkustamista tai onnettomuuksia muun jäsenvaltion kuin sen alueella, joka myönsi yrityksen toimiluvan, ja erityisesti, jos on epäselvää, mikä kansallinen täytäntöönpanoelin on toimivaltainen tai jos valituksen ratkaiseminen näin helpottuisi tai nopeutuisi, kansallisten täytäntöönpanoelinten on tehtävä yhteistyötä nimetäkseen johtavan elimen, joka toimii matkustajien kannalta keskitettynä yhteyspisteenä. Kaikkien osallisina olevien kansallisten täytäntöönpanoelinten on tehtävä yhteistyötä valituksen ratkaisemisen helpottamiseksi, myös jakamalla tietoa, avustamalla asiakirjojen kääntämisessä ja antamalla tietoa tapahtumien olosuhteista. Matkustajille on tiedotettava, mikä elin toimii johtavana elimenä.

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä säännöksistä ja toimenpiteistä ja viipymättä kaikista niihin myöhemmin tehdyistä muutoksista.

2.   Edellä 34 artiklassa tarkoitetun yhteistyön puitteissa kansallisen täytäntöönpanoelimen, joka on toimivaltainen 33 artiklan 4 tai 5 kohdan soveltamiseksi, on valitusta käsittelevän kansallisen täytäntöönpanoelimen pyynnöstä tutkittava kyseisen elimen havaitsema tämän asetuksen säännösten rikkominen ja määrättävä tarpeen mukaan seuraamuksia.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 6 päivästä kesäkuuta 2021 viiden vuoden ajaksi 36 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 36 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 36 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3 artikla

Määritelmät

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

6 artikla

Kuljetussopimus

7 artikla

Lippu

8 artikla

Kuljetusmaksun maksaminen ja palauttaminen

9 artikla

Matkustusoikeus. Junasta poistaminen

10 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten edellyttämiä muodollisuuksia.

11 artikla

Junan peruuttaminen ja myöhästyminen. Jatkoyhteyden menettäminen

Kuljettajan on tarvittaessa merkittävä lippuun, että juna on peruutettu tai jatkoyhteys menetetty.

12 artikla

Sallitut esineet ja eläimet

13 artikla

Tarkastus

14 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on kuljetettavien esineiden (käsimatkatavara, matkatavara, ajoneuvot kuormineen) ja eläinten osalta noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten edellyttämiä muodollisuuksia. Hänen tulee olla läsnä näiden esineiden tarkastuksessa, elleivät kunkin valtion lait ja määräykset myönnä poikkeusta.

15 artikla

Valvonta

Matkustajan on valvottava mukanaan kuljettamiaan käsimatkatavaraa ja eläimiä.

16 artikla

Matkatavaran kirjaaminen

17 artikla

Matkatavaratodistus

18 artikla

Kirjaaminen ja kuljetus

19 artikla

Matkatavararahdin maksaminen

Ellei matkustajan ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu, on matkatavararahti maksettava jätettäessä matkatavara kuljetettavaksi.

20 artikla

Matkatavaran merkitseminen

Matkustajan on merkittävä jokaiseen kolliin selvästi näkyvään paikkaan riittävän kestävällä ja helposti luettavalla tavalla:

21 artikla

Matkustajan määräämisoikeus matkatavaraan nähden

22 artikla

Matkatavaran luovutus

23 artikla

Kuljetusehdot

Yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä määrätään erityisesti kuljetukseen otto-, kirjaamis-, kuormaus-, kuljetus-, purkaus- ja luovutusehdot sekä matkustajan velvollisuudet.

24 artikla

Kuljetusasiakirja

25 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tässä luvussa toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvoihin III luvun mukaisia matkatavaran kuljetusmääräyksiä.

26 artikla

Vastuuperiaatteet

27 artikla

Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

28 artikla

Vahingonkorvaus ruumiinvammatapauksissa

Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai muun fyysisen tai henkisen haitan, vahingonkorvaus käsittää:

29 artikla

Muiden ruumiinvammojen korvaaminen

Kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin kuljettajan suoritettava korvausta muusta kuin 27 ja 28 artiklassa tarkoitetusta ruumiinvammasta.

30 artikla

Vahingonkorvauksen muoto ja määrä kuoleman- ja ruumiinvammatapauksissa

31 artikla

Muut kuljetusvälineet

32 artikla

Vastuu junan peruuttamisesta tai myöhästymisestä tai jatkoyhteyden menettämisestä

33 artikla

Vastuu

34 artikla

Vahingonkorvauksen yläraja esineiden kadotessa tai vahingoittuessa

Kuljettajan ollessa vastuussa 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti on hänen suoritettava vahingonkorvausta enintään 1 400 laskentayksikön määrään saakka kutakin matkustajaa kohti.

35 artikla

Vastuusta vapauttaminen

Kuljettaja ei vastaa matkustajalle vahingosta, joka johtuu siitä, ettei matkustaja ole noudattanut tulli- tai muiden hallintoviranomaisten edellyttämiä muodollisuuksia.

36 artikla

Vastuuperiaatteet

37 artikla

Todistustaakka

38 artikla

Perättäiset kuljettajat

Jos yhden kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on useampia perättäisiä kuljettajia, jokainen näistä ottaessaan kuljetettavaksi matkatavaran matkatavaratodistuksineen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjoineen liittyy matkatavaran tai ajoneuvon kuljetuksen osalta kuljetussopimukseen matkatavaratodistuksen tai kuljetusasiakirjan ehtojen mukaisesti ja sitoutuu tästä johtuviin velvoitteisiin. Jokainen kuljettaja on tällöin vastuussa kuljetuksen suorituksesta koko kuljetusmatkalla luovutukseen saakka.

39 artikla

Suorittava kuljettaja

40 artikla

Katoamisolettamus

41 artikla

Korvaus katoamistapauksessa

42 artikla

Korvaus vahingoittumistapauksessa

43 artikla

Korvaus luovutuksen viivästyessä

44 artikla

Korvaus viivästymisestä

45 artikla

Korvaus katoamistapauksessa

Jos koko ajoneuvo tai osa siitä katoaa, oikeudenomistajalle todistetusta vahingosta suoritettava korvaus lasketaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan. Se ei saa ylittää 8 000:ta laskentayksikköä. Kuormattu tai tyhjä perävaunu katsotaan ajoneuvoksi.

46 artikla

Vastuu muista esineistä

47 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tämän osaston määräyksissä toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvoihin 2 osaston vastuuta matkatavarasta koskevia määräyksiä.

48 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menettäminen

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten vastuurajoituksia sekä kansallisen oikeuden määräyksiä, jotka rajoittavat korvaukset tiettyyn määrään, ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

49 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

50 artikla

Vastuu ydintapahtumien yhteydessä

Kuljettaja on vapaa hänelle näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydintapahtuma on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin valtiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa ydinlaitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

51 artikla

Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

Kuljettaja on vastuussa henkilökunnastaan ja muista kuljetuksen suorittamiseen käyttämistään henkilöistä heidän suorittaessaan tehtäviään. Rataverkon, jolla kuljetus tapahtuu, haltijat katsotaan henkilöiksi, joita kuljettaja käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

52 artikla

Muut kanteet

53 artikla

Erityiset vastuuperiaatteet

Matkustaja on vastuussa kuljettajalle kaikista vahingoista,

mikäli hän ei voi todistaa vahingon aiheutuneen olosuhteiden johdosta, joita matkustaja tunnolliselta matkustajalta vaadittavasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia. Tämä määräys ei koske kuljettajalle 26 artiklan ja 33 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvaa vastuuta.

54 artikla

Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

55 artikla

Vaateiden esittäminen

56 artikla

Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

58 artikla

Kuoleman- ja ruumiinvammatapauksista johtuvan vaateen raukeaminen

59 artikla

Matkatavaran kuljetuksesta johtuvan vaateen raukeaminen

60 artikla

Vaateen vanhentuminen

61 artikla

Kuljetusmaksun jako

62 artikla

Takautumisoikeus

63 artikla

Menettely takautumisjutuissa

64 artikla

Takautumista koskevat sopimukset

Kuljettajat voivat tehdä keskenään 61 ja 62 artiklasta poikkeavia sopimuksia.