5.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 170/85

1.1

ETSK katsoo, että komission aloite on aiheellinen. Euroopan syyttäjänviraston perustaminen on tärkeä merkkipaalu luotaessa uusia oikeudellisia mekanismeja, joilla suojataan samanaikaisesti unionin taloudellisia etuja ja EU:n kansalaisten unionin talousarvioon maksamia varoja.

1.2

ETSK katsoo, että unionin taloudellisia etuja tulee suojella, mutta EU:n rikosoikeudellinen järjestelmä olisi johdonmukaisempi, jos paitsi käytetty terminologia myös ennen kaikkea unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset (1), jotka tulee panna syytteeseen jäsenvaltioissa, määriteltäisiin asetuksessa täsmällisesti. Määritelmät olisi sisällytettävä asetukseen, tai ne voitaisiin vahvistaa liitteessä, joka noudattaisi Eurojust-asetuksen (2) mallia. Asetuksen täydennykseksi annettaisiin mahdollisesti direktiivi. Määritelmien laatiminen voi tarjota puitteet myöhemmälle, unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia koskevalle lainsäädännölle ja varmistaa laillisuusperiaatteen (nullum crimen sine lege) noudattamisen.

1.3

ETSK katsoo, että uuden Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuudet on rajattava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti. Rajatylittävää rikollisuutta koskevan vaikutustenarvioinnin puuttuessa olisi ennenaikaista laajentaa syyttäjänviraston toimivaltuuksia 86 artiklan 4 kohdan nojalla.

1.4

ETSK suosittaa, että kun Euroopan syyttäjänvirasto on osapuolena menettelyissä ja oikeudenkäynneissä, epäiltyjen menettelytakeisiin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä korkeammantasoista suojaa tarjoavia, asetuksen kannalta merkittäviä oikeudellisia normeja, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Erityisesti olisi taattava oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja puolustautumisoikeus. ETSK lukee ”puolustautumisoikeuteen” myös tarpeen noudattaa oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaatetta syyttäjän ja puolustuksen välillä.

1.5

ETSK ehdottaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (EIDHR) seurantakomitean tehtävänantoa laajennetaan antamalla sille uusia toimivaltuuksia, jotka liittyvät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumisen valvontaan erityisesti Euroopan syyttäjänviraston perustamisen yhteydessä sekä henkilöoikeuksien kunnioittamiseen rikosoikeudenkäynnissä. Seurantakomitea tekisi yhteistyötä kaikkien ETSK:n erityisjaostojen ja muiden EU:n toimielinten ja alalla toimivaltaisten kansallisten elinten kanssa. Seurantakomitea (3) valvoisi ja arvioisi ihmisoikeuksien kunnioittamista EU:n suhteissa jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin.

1.6

ETSK katsoo, että asiantuntijaryhmässä, jonka tehtävänä on yleisen syyttäjän valintamenettelyssä antaa etukäteen lausunto komissiolle, tulisi olla edustaja kaikista seuraavista elimistä: ETSK, alueiden komitea, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ja tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan unionin asianajajaliittojen neuvosto (CCBE). Tässä neuvoa-antavassa asiantuntijaryhmässä olisi oltava vähintään yksitoista jäsentä.

1.7

ETSK katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston toimintaa koskeviin perusperiaatteisiin olisi syytä lisätä laillisuusperiaate ja hierarkiaperiaate, joita ei erikseen mainita asetuksessa.

1.8

ETSK on sitä mieltä, että asetuksessa olisi myös vahvistettava paremmat takeet Euroopan syyttäjien oikeuksien ja velvollisuuksien harjoittamisesta sekä vastuusta väärinkäytösten ja vakavien ammatillisten virheiden tapauksissa.

1.9

ETSK huomauttaa, että säännökset Euroopan syyttäjänviraston keräämien ja esittämien todisteiden hyväksymisestä asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa saattavat johtaa eriarvoisiin tilanteisiin ja loukata oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaatetta, mikäli todisteet hyväksytään ilman eri validointia. Kun asetuksen 32 artiklan 5 kohdassa säädetään, että henkilöillä on ”kaikki heille sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvat prosessuaaliset oikeudet”, joihin itsestään selvästi kuuluvat myös todisteiden hyväksyttävyysmenettelyt, on todettava, että asetuksen säännökset ovat keskenään ristiriidassa ja että lainsäädäntö saattaa johtaa syytettyjen oikeuksien loukkaamiseen rikosoikeudenkäynnissä.

1.10

Henkilötietojen keruun ja käsittelyn tulisi kohdistua vain sellaisiin henkilöihin, joiden kohdalla on olemassa vahvaa näyttöä syyllistymisestä unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan rikokseen. Muussa tapauksessa kyse saattaa olla vakavasta ja kohtuuttomasta yksityisyyden loukkaamisesta.

1.11

ETSK katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston perustaminen on keino suojata EU:n kansalaisten unionin talousarvioon maksamia varoja. Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten määritelmät on esitettävä ja yhdenmukaistettava yhtenäisellä tavalla sekä asetusehdotuksessa että direktiiviehdotuksessa.

2.1

Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta on keskusteltu yli kymmenen vuotta. (4) Komissio antoi toukokuussa 2011 tiedonannon (5) Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta rikosoikeuden ja hallinnollisten tutkimusten avulla, jossa se esitti ehdotuksia EU:n taloudellisten etujen suojan parantamiseksi.

2.2

Epäiltyjen petosten arvo on ollut kolmen viime vuoden aikana keskimäärin noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, mutta arvioiden mukaan petosten todellinen kokonaisarvo on huomattavasti suurempi. Hyvin pieni osa eli alle 10 prosenttia petosten kokonaisarvosta, saadaan takaisin rikoksentekijöiltä. (6) Vuonna 2010 arviolta 46 prosenttia takavarikoinneista, joita tehtiin unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten yhteydessä (jäsenvaltioissa), koski julkista sektoria ja 52 prosenttia yksityissektoria. Petostapauksia koskevat tiedot jakautuvat aloittain seuraavasti: maatalous 17 prosenttia, savukkeet 1 prosentti, tulli 6 prosenttia, kulut ja suorat ostot 11 prosenttia, EU:n toimielimet 27 prosenttia, ulkoinen apu 19 prosenttia ja rakennerahastot 19 prosenttia. OLAFin raporteista ilmenee, että tiedot pätivät yleisesti myös vuosina 2011 ja 2012. Tällainen lähestymistapa edellyttää unionilta erityisiä kriminaalipoliittisia ratkaisuja ja toimia.

2.3

Komissio antoi heinäkuussa 2012 ehdotuksen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin. Tekstissä säädettiin muun muassa EU:n talousarviota vahingoittavien rikosten yhteisistä määritelmistä, vähimmäisseuraamusten yhdenmukaistamisesta (mukaan luettuna vankeutta vakavista rikoksista) ja yhteisistä vanhentumisajoista.

2.4

EU:n tasolla keskusteltiin ja pidettiin kokouksia Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta koko vuoden 2012 ajan ja vuoden 2013 alkupuolella. (7) Puheenjohtaja Barroso vakuutti syyskuussa 2012 pitämässään unionin tilaa käsittelevässä puheessa komission olevan sitoutunut Euroopan syyttäjänviraston toteuttamiseen.

2.5

Komissio esitteli 17. heinäkuuta 2013 lainsäädäntökokonaisuuden, joka koostuu useista asetuksista Eurojust-järjestelmän uudistamiseksi, OLAFin hallinnon kehittämiseksi ja Euroopan syyttäjänviraston perustamiseksi.

2.6

Euroopan syyttäjänviraston tärkein tehtävä on torjua EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. Sen toimivaltuuksiin kuuluu tapausten tutkinta ja syytteeseenpano sekä tarvittaessa rikoksista epäiltyjen saattaminen EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten tuomioistuinten eteen.

3.1

Euroopan syyttäjänviraston perustaminen ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan neuvosto ”voi perustaa” viraston yksimielisellä päätöksellä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Euroopan unionin syyttäjänviraston perustamista koskeva oikeusperusta ja säännöt vahvistetaan SEUTin 86 artiklassa: ”Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla perustaa Eurojustin pohjalta Euroopan syyttäjänviraston.”

3.2

Eurooppa-neuvosto voi SEUTin 86 artiklan 4 kohdan nojalla laajentaa Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksia siten, että ne koskevat myös vakavan rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa.

3.3

Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta annettavassa asetuksessa käsitellään seuraavia aiheita: kohde ja määritelmät, yleiset säännöt (syyttäjänviraston asema ja organisaatio, jäsenten nimeäminen ja erottaminen, periaatteet), toimivalta, tutkinta- ja syytetoimia sekä oikeudenkäyntiä koskevat menettelysäännöt, menettelytakeita koskevat säännöt, laillisuusvalvonta, tietosuoja, Euroopan syyttäjänviraston suhteet EU:n toimielimiin ja talousarviovaikutukset.

3.4

Euroopan syyttäjänviraston toteuttamien menettelyllisten toimien laillisuusvalvonta kuuluu kansallisille tahoille.

3.5

Tanska ei unionin perussopimusten nojalla (8) osallistu Euroopan syyttäjänvirastoon.

3.6

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin sovelletaan lauseketta, jonka mukaan ne eivät osallistu oikeus- ja sisäasiain politiikkaan, joten nämä kaksi maata jäävät viraston ulkopuolelle elleivät ne erikseen vapaaehtoisesti päätä osallistua siihen.

4.1.1

Asetuksen 1 artiklassa ”perustetaan” uusi Euroopan syyttäjänvirasto, mutta sen käytännöt ja toimintakyky riippuvat täysin siitä, miten unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta annettavaa direktiiviä (9) sovelletaan ajan mittaan, sillä siinä määritellään unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset ja laiton toiminta. Euroopan syyttäjänviraston perustaminen auttaa suojaamaan EU:n kansalaisten unionin talousarvioon maksamia varoja.

4.1.2

Unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset, jotka sisältyvät myös unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta annettavaan direktiiviin (10), ovat seuraavat:

4.1.3

ETSK:n mielestä näille rikoksille olisi erikseen ja selkeästi vahvistettava oikeudelliset määritelmät lisäämällä tekstiin kohta, jossa todetaan selkeästi, mitä rikoksia Euroopan syyttäjänvirasto tutkii. Lisäksi vähäiset rikokset (joiden aiheuttama vahinko on tiettyä viitearvoa, esimerkiksi 10 000:ta euroa, pienempi) olisi rajattava Euroopan syyttäjänviraston toimivallan ulkopuolelle. Komitea katsoo, että kaikkia direktiivissä olevia määritelmiä olisi täsmennettävä ja ne olisi esitettävä myös asetuksessa; tämä koskee myös ”virkamiehen” (11) määritelmää, joka on ulotettu koskemaan julkisen sektorin lisäksi myös yksityistä sektoria. Kaikkien asetusehdotuksen ja direktiiviehdotuksen määritelmien tulee olla täsmällisiä, yksityiskohtaisia, yhdenmukaisia ja yhtenäisiä.

4.1.4

ETSK katsoo, että kohde, määritelmät ja Euroopan syyttäjänviraston toimivalta voitaisiin vaihtoehtoisesti määritellä siten, että muutetaan eräitä syyttäjänviraston toimivaltaa koskevia artikloja (12) viittaamalla niissä liitteeseen, joka laaditaan Eurojust-asetuksen (13) mallin mukaan ja jota voitaisiin täydentää ja yhdenmukaistaa direktiiviehdotuksella.

4.1.5

Euroopan syyttäjänviraston toimivallan olisi oltava selkeä ja kiistaton. Vaikka syyttäjänviraston aineelliseen toimivaltaan kuuluvat rikokset täsmennettäisiin viittaamalla kansalliseen lainsäädäntöön, jolla unionin lainsäädäntö (direktiivi 2013/xx/EU) pannaan täytäntöön, eräillä asetuksessa vahvistetuilla rikosten kriteereillä – esimerkiksi rajatylittävä luonne, unionin etujen vahingoittaminen tai EU-virkamiesten osallisuus – voitaisiin luoda pohjaa johdonmukaiselle kriminaalipolitiikalle, jossa kaikkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikostyyppejä kohdeltaisiin samalla tavalla.

4.1.6

Asetuksella ei kuitenkaan pidä laajentaa Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaa rikoksiin, joiden tutkinta kuuluu kansallisille syyttäjäviranomaisille. Tapauksissa, joissa Euroopan syyttäjänvirasto käyttää liitännäistoimivaltaa, olisi myös lueteltava kriteerit, joiden perusteella voidaan ratkaista, kenelle asia kuuluu ”ensisijaisesti”, sillä muutoin tulkinnat ja oikeudelliset käytännöt saattavat vaihdella jäsenvaltioittain.

4.1.7

Rajatylittävissä tutkinnoissa voi esiintyä tilanteita, joissa jotkut jäsenvaltiot eivät ole mukana Euroopan syyttäjänviraston tutkintajärjestelmässä. Euroopan syyttäjän ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien välisellä yhteydenpidolla varmistetaan, ettei samaa rikostutkintaa käynnistetä useissa jäsenvaltioissa. On syytä vahvistaa yksinkertainen sääntö, joka perustuu siihen, missä tuomioistuimessa asia on ensimmäiseksi saatettu vireille: sen mukaan syytetoimet käynnistetään siinä jäsenvaltiossa, jonka oikeusviranomaiset ovat ensimmäiseksi panneet asian vireille.

4.2.1

Euroopan syyttäjän nimeää neuvosto Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan, mutta komissiolla on silti tärkeä rooli ehdokkaiden esivalinnassa, sillä se esittää ”alustavan ehdokasluettelon” ja pyytää lausuntoa ”perustamaltaan paneelilta”. (14) ETSK suosittaa, että komissio muuttaa Euroopan syyttäjän valintamenettelyssä käytettävän asiantuntijapaneelin koon seitsemästä yhteentoista jäseneen, täsmentää valittavien Euroopan unionin tuomioistuimen, kansallisten korkeimpien oikeuksien, kansallisten syyttäjäviranomaisten ja muiden erittäin pätevien ja kokeneiden oikeusoppineiden edustajien määrän ja lisää paneeliin yhden edustajan kaikista seuraavista elimistä: ETSK, alueiden komitea, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ja tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan unionin asianajajaliittojen neuvosto (CCBE).

4.2.2

ETSK katsoo, että olisi järkevää säätää myös erityisistä tuomareita koskevista takeista, joilla varmistetaan tuomareiden riippumattomuus, tasapuolisuus ja puolueettomuus mutta myös suojelu ja vakaus. ETSK huomauttaa, että syyttäjien erottamattomuuden takaaminen on ehdottoman välttämätöntä varsinkin tilanteissa, joissa heistä on tehty valituksia.

4.2.3

Euroopan syyttäjän tai varasyyttäjän voi erottaa Euroopan unionin tuomioistuin Euroopan parlamentin, neuvoston tai Euroopan komission pyynnöstä. EU:n tuomioistuin on toimivaltainen, kun on kyse valtuutettujen Euroopan syyttäjien, Euroopan syyttäjän tai varasyyttäjien toiminnasta kansalaisille aiheutuneesta vahingosta. Tuomioistuin tutkii ja käsittelee vahinkoja koskevat valitukset. ETSK katsoo tarpeelliseksi, että Euroopan unionin tuomioistuin tiedottaa vahinkojen korvaamista koskevissa riita-asioissa tekemistään päätöksistä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

4.2.4

Euroopan syyttäjänviraston toiminnan perusperiaatteisiin olisi syytä sisällyttää myös laillisuusperiaate ja hierarkiaperiaate, joita ei erikseen mainita asetuksessa. Euroopan syyttäjänvirastolla tulisi myös olla oikeus käynnistää tutkinta viran puolesta. Eurooppalaisesta rikostutkintajärjestelmästä tulisi johdonmukaisempi ja yhtenäisempi myös, jos Euroopan syyttäjänvirastolla olisi valtuudet antaa OLAFille sitovia suuntaviivoja ja ohjeita.

4.2.5

Olisi vahvistettava sisäistä toimintaa koskevilla päätöksillä tehokkaat viestintämekanismit, jotta varmistettaisiin, etteivät syyttäjänvirasto ja syyttäjä, varasyyttäjät ja henkilöstö altistu ulkopuolisille vaikutteille.

4.2.6

Rikokset ryhmitellään asetuksessa kahteen luokkaan: niihin, jotka kuuluvat automaattisesti Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin (12 artikla), ja niihin (13 artikla), joilla on yhteys ensimmäiseen ryhmään kuuluviin rikoksiin (toisiinsa liittyvät tosiseikat). ETSK:n mielestä Euroopan syyttäjänviraston toimivallan ei pitäisi kattaa lisäksi rikoksia, joita koskevasta rikostutkinnasta vastaa kansallinen syyttäjä (unionin taloudellisia etuja vahingoittaviin rikoksiin läheisesti liittyvät rikokset), ennen kuin varsinaiset rikokset ja samoihin tosiseikkoihin perustuvat rikokset on määritelty selkeästi. Tähän ryhmään kuulumisen kriteereitä ovat asetuksessa vain ilmaisut ”ensisijaiset” rikokset (15) ja rikokset, jotka ”perustuvat samoihin tosiseikkoihin”. Koska rikoksia ei ole määritelty selkeästi, asetukseen liittyy epävarmuutta: Mistä näkökulmasta rikokset ovat ensisijaisia – osallisina olevien henkilöiden vai rikottujen säännösten näkökulmasta, vaiko taloudellisen vaikutuksen tai muusta näkökulmasta?

4.3.1

Asetuksessa säädetään, millaisia yksittäisiä tutkintatoimia Euroopan syyttäjänvirasto voi suorittaa ja millä edellytyksillä. Asetuksen mukaisia tutkintatoimia sovelletaan vain rikoksiin, jotka kuuluvat syyttäjänviraston aineelliseen toimivaltaan. Olisi aiheellista yhdenmukaistaa unionin tasolla erilaiset päätöstyypit, joita syyttäjänvirasto voi tehdä tutkinnan jälkeen, ja erityisesti eräät konkreettiset jatkotoimet, joita ovat muun muassa syytteen nostaminen tai asian käsittelyn lopettaminen.

4.3.2

Se, että Euroopan syyttäjänviraston hankkimat ja asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle esittämät todisteet voidaan hyväksyä ilman eri validointia, saattaa johtaa eriarvoisiin tilanteisiin ja loukata oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaatetta puolustuksen näkökulmasta. Syyttäjänvirasto voi hyödyntää institutionaalista yhteistyötä kaikkien unionin rakenteiden, organisaatioiden, virastojen ja toimistojen sekä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa, eikä syytteeseen asetetulla tai puolustuksella voi olla käytettävissään vastaavia resursseja syyttömyyden osoittamiseen, ja tällöin oikeuskeinojen tasapuolisuus ei toteudu.

4.3.3

Sovintoratkaisun mahdollisuus asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi saattaa olla ristiriidassa joidenkin kansallisten järjestelmien kanssa, eikä sitä tulisi sulkea oikeudellisen valvonnan ulkopuolelle. ETSK kehottaa, että komissio määrittelee asetuksessa ”sovintoratkaisun” käsitteen ja sen soveltamisen edellytykset, erityisesti tapauksissa, joissa Euroopan syyttäjänvirastolla on liitännäistoimivalta.

4.3.4

Menettelytakeista, jotka sovellettavien sääntöjen ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kuuluvat epäillyille ja muille Euroopan syyttäjänviraston menettelyiden kohteena oleville, voidaan suoraan johtaa eräitä oikeuksia (oikeus vaieta, oikeus saada oikeusapua), joita unioni ei ole vielä vahvistanut lainsäädännössä. Näiden oikeuksien tulisi kuulua myös todistajille eikä ainoastaan ”epäillyille”.

4.4.1

Kun Euroopan syyttäjänvirasto toteuttaa prosessitoimia tehtäviään hoitaessaan, sitä pidetään laillisuusvalvonnan kannalta kansallisena viranomaisena. ETSK:n mielestä olisi tarpeen mahdollistaa Euroopan syyttäjänviraston sisäisten toimien laillisuusvalvonta EU:n tasolla.

4.4.2

Euroopan syyttäjänviraston sisäiset säännöt (sisäinen työjärjestys) eivät voi koskea ainoastaan käsiteltävien tapausten jakamista, vaan niissä tulee käsitellä muita, erittäin tärkeitä asioita, kuten hierarkiaa, rakennetta, käytöstä, erityistehtäviä jne. Vaikka sisäiset säännöt eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, vaan niillä on ainoastaan toimielintenvälinen arvo, niitä voidaan oikeusvarmuuden näkökulmasta pitää oikeuslähteinä, ja rikostutkinnan kohteena olevien unionin kansalaisten tulisi siksi voida vedota niihin. Tämä ratkaisu olisi myös SEUTin 86 artiklan 3 kohdan mukainen, sillä siinä määrätään, että unionin lainsäätäjä vahvistaa säännöt, joita sovelletaan Euroopan syyttäjänviraston tehtäviensä hoidossa toteuttamien, menettelyyn liittyvien toimien oikeudelliseen valvontaan.

4.5.1

Erityisesti Euroopan syyttäjänviraston yhteydessä sovellettavat tietosuojajärjestelmää koskevat säännökset täsmentävät ja täydentävät unionin lainsäädäntöä, jota sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn EU:n elimissä (16). Tietoja ei voida siirtää kolmansille maille, ellei tästä ole olemassa sopimusta. Henkilötietoja voidaan siirtää kolmansille maille vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä konkreettisten syytetoimien toteuttamiseksi ja asianomainen maa sitoutuu sopimuksella takaamaan samantasoisen tietosuojan kuin EU:ssa ja noudattaa sitoumustaan. Kaikkien Euroopan syyttäjänviraston toiminnassa käytettyjen tietojen käsittelyn valvonta tulee antaa Euroopan tietosuojavaltuutetun ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtäväksi.

4.5.2

Henkilötietojen käsittelyn tulisi kohdistua vain sellaisiin henkilöihin, joiden kohdalla on olemassa vahvaa näyttöä syyllistymisestä unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan rikokseen. Muussa tapauksessa kyse saattaa olla vakavasta ja kohtuuttomasta yksityisyyden loukkaamisesta ja EU:n perusoikeuskirjan rikkomisesta.

4.5.3

ETSK katsoo, että 37 artiklan 4 kohdassa mainittujen tietojen keräämisen tulisi olla sallittua vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja on olemassa vahva ja olennainen syy-seuraus-yhteys tutkittavan tosiseikaston kanssa. Samassa 37 artiklan 4 kohdassa mainittujen täydentävien henkilötietojen kerääminen on perusteltava sillä, että ne ovat ehdottoman välttämättömiä tutkintatoimille, ja sen yhteydessä on noudatettava EU:n perusoikeuskirjaa, Euroopan ihmisoikeussopimusta ja jäsenvaltioiden korkeatasoisimpia tietosuojasääntöjä.

4.5.4

ETSK katsoo, että henkilötiedot tulee poistaa aineistoista ja rekistereistä, jos ne eivät ole ehdottomaan välttämättömiä, sekä kaikista tapauksista, joissa kohteena olevia henkilöitä ei ole asetettu syytteeseen.