18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/56

—

tukee ajatusta rikoksen uhrien tilanteen ja oikeudellisen aseman parantamisesta. Se on tärkeä osa Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintaohjelman toteuttamista, jonka päämääränä on luoda unioniin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Se puolestaan on olennainen osa Euroopan yhdentymistä sekä EU:lle asetettua tavoitetta.

—

on hyvillään siitä, että paikallisviranomaiset ja alueet kutsutaan mukaan tähän toimintaan. Niillä on ratkaisevan tärkeä rooli useiden rikoksen uhreille tarkoitettujen palvelujen ja rakenteiden tarjoajina, ja ehdotetuilla EU-tason vähimmäisvaatimuksilla on väistämättä paikallisia ja alueellisia vaikutuksia myös nyt esitetyn uhrien oikeuksia koskevan komission paketin johdosta.

—

korostaa, että komission ehdotuksella uhrien oikeuksia koskevaksi paketiksi on merkittäviä, etenkin taloudellisia vaikutuksia kuntiin ja alueisiin.

—

pitää tärkeänä, että löydetään ratkaisuja uhrien oikeuksien saattamiseksi tasapainoon samalla kun taataan olettama syyttömyydestä rikosoikeudenkäyntimenettelyissä sekä epäiltyjen ja rikoksesta tuomittujen yksilölliset oikeudet.

—

ehdottaa, että EU omaksuu entistä aktiivisemman roolin tehtävien koordinoinnissa jäsenvaltioiden välillä.

Esittelijä

Per Bødker ANDERSEN (DK, PSE), Koldingin varapormestari ja kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirjat

1.

tukee ajatusta rikoksen uhrien tilanteen ja oikeudellisen aseman parantamisesta. Se on tärkeä osa Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintaohjelman toteuttamista, jonka päämääränä on luoda unioniin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Se puolestaan on olennainen osa Euroopan yhdentymistä sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 2 kohdassa EU:lle asetettua tavoitetta. Ehdotukset suojelun vahvistamisesta koskevat etenkin erityisen haavoittuvia uhreja, pääasiassa lapsia.

2.

huomauttaa tässä yhteydessä, että yhteisten vähimmäisvaatimusten kehittäminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella tukee lisäksi yhtenäisen Euroopan unionin rakentamista, ja kehottaa sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan näihin kaikkia kansalaisia hyödyttäviin toimiin.

3.

on hyvillään siitä, että paikallisviranomaiset ja alueet kutsutaan mukaan tähän toimintaan. Niillä on ratkaisevan tärkeä rooli useiden rikoksen uhreille tarkoitettujen palvelujen ja rakenteiden tarjoajina, ja ehdotetuilla EU-tason vähimmäisvaatimuksilla on väistämättä paikallisia ja alueellisia vaikutuksia myös nyt esitetyn uhrien oikeuksia koskevan komission paketin johdosta.

4.

on vakuuttunut siitä, että uhrien korkeatasoinen suojelu on tärkeää, jotta voidaan minimoida rikosten kokonaisvaikutuksia auttamalla uhreja toipumaan rikoksen fyysisistä ja/tai psyykkisistä vaikutuksista.

5.

korostaa, että uhrien oikeuksista säätämisellä on useita sosiaalisia, kriminologisia ja myös taloudellisia seurauksia, jotka edellyttävät tasapainoisia ratkaisuja. Uhrien tilanteen parantamisessa on otettava huomioon lukuisia, etenkin paikallis- ja aluetasoihin vaikuttavia taloudellisia näkökohtia sekä oikeusvarmuuteen liittyviä näkökohtia.

6.

muistuttaa, että uhrien oikeuksia koskeva sääntely voi vaikuttaa epäillyn tai syytetyn oikeusasemaan. Alueiden komitean mielestä on pyrittävä löytämään ratkaisuja, joissa uhrien edut otetaan huomioon epäillyn tai syytetyn oikeusturvaa vaarantamatta. Epäiltyjen ja syytettyjen ihmisarvon kunnioittaminen – myös hyvin vakavan rikoksen ollessa kyseessä – on keskeinen tekijä oikeusvaltiossa, joka on yksi Euroopan yhdentymisen perusperiaatteista ja välttämätön edellytys, jotta voidaan luoda myös uhrien kannalta kestäviä ratkaisuja. Siihen sisältyy olettama syyttömyydestä kunnes toisin osoitetaan sekä oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Unioniin ei voida luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, ellei huolehdita epäillyn ja syytetyn oikeuksista. Alueiden komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että myös alue- ja paikallistason vaaleilla luottamustehtäviin valittujen velvollisuutena on varmistaa tämä tasapaino.

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että uhrin oikeuksia koskeva komission paketti koostuu pääasiassa vähimmäissäännöistä, jotka tarjoavat yhteisen vähimmäistason mukaiset oikeudet mutta jättävät kullekin valtioille mahdollisuuden ylittää kyseiset vaatimukset. Komitea muistuttaa, että EU:n vähimmäissäännöt eivät missään tapauksessa saa johtaa uhrin oikeuksien heikkenemiseen missään jäsenvaltiossa. On pyrittävä tasapainoisiin ratkaisuihin, joissa otetaan huomioon eri valtioiden ja alueiden tilanne ja jotka on mukautettu niiden erityisolosuhteisiin, kulttuuriin ja perinteisiin. Tämä noudattaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohtaa, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot on otettava huomioon, sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa.

8.

muistuttaa, että tasapainoisten ratkaisujen lisäksi uhrille tarjottava tuki ja menettelylliset oikeudet on eriytettävä ratkaistavan ongelman merkityksellisyyden ja vakavuuden mukaan. Uhrien oikeuksien suojelu on hyvin laaja aihe, joka kattaa sekä erilaisia rikostilanteita että hyvin erilaisia juridisia, sosiaalisia, taloudellisia, lääketieteellisiä ja psykologisia toimenpiteitä. Alueiden komitea kehottaa etsimään eriytettyjä ratkaisuja, joissa otetaan aina huomioon suhteellisuusperiaate, jotta ratkaisut ovat ongelmaan nähden oikeasuhtaisia.

9.

korostaa, että komission ehdotuksella uhrien oikeuksia koskevaksi paketiksi on merkittäviä, etenkin taloudellisia vaikutuksia kuntiin ja alueisiin. Tämä ei koske pelkästään liittovaltiomuotoisten EU:n jäsenvaltioiden alueita vaan myös paikallistasoa, sillä kunnallinen poliisilaitos ja muut kunnalliset viranomaiset ovat usein se taho, joka ensimmäisenä joutuu tekemisiin rikosten uhrien kanssa. Paikallisviranomaiset ovat usein myös se taho, jonka tulee huolehtia erityisen haavoittuvista uhreista, kuten lapsista, alaikäisistä ja vammaisista. Alueiden komitea huomauttaa sen vuoksi, että jäsenvaltioiden eri tilanteisiin on löydettävä asianmukaisia taloudellisia ratkaisuja, jotta varmistetaan, että uhrien suojelua voidaan vahvistaa ehdotusten mukaisesti ja että paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus täyttää velvollisuutensa.

10.

korostaa, että uhrien suojelun parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää vahvistaa eri viranomaisten yhteistyötä yli rajojen. Tällaisia yhteistyöjärjestelmiä, joissa paikallis- ja alueviranomaisilla on luonnollisesti keskeinen rooli, tulisi vahvistaa sekä vertikaalisesti (paikallis- ja alueviranomaisten suhde valtion viranomaisiin) että horisontaalisesti (eri alue- ja paikallisviranomaisten keskinäiset suhteet). Nämä rakenteet ovat erityisen tärkeitä tapauksissa, joissa rikosoikeudenkäyntimenettelyyn liittyy rajatylittäviä näkökohtia ja joissa uhri asuu toisessa EU-valtiossa.

Alueiden komitea pitää valitettavana, ettei ehdotetun direktiivin 25 artiklaan sisältyviin yhteistyön koordinointia koskeviin säännöksiin ole tullut muutoksia sitten vuoden 2001 ja että ne on suunnattu yksinomaan jäsenvaltioille.

11.

uskoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on jo nyt laaja-alaista kokemusta rikoksen uhrien tukemiseen ja auttamiseen liittyvästä työstä sekä alan asiantuntemusta. Tämän asiantuntemuksen hyödyntäminen ja sitä koskeva tiedonvaihto – myös lainsäädäntätyössä – voisi edesauttaa komission asettamien tavoitteiden saavuttamista, ja sitä tulisi sen vuoksi tukea.

12.

ehdottaa, että uhrien oikeuspakettiin liittyvään alueiden ja kuntien rooliin otetaan kantaa nykyistä suoraviivaisemmin. Mikäli unionin lainsäätäjä katsoo, että myös alueilla ja kunnilla on tässä yhteydessä merkittävä tehtävä, asian tulee ilmetä ehdotetusta direktiivistä nykyistä suoremmin, esimerkiksi sen johdanto-osasta (ks. muutosehdotus 2).

13.

kehottaa pohtimaan, miten alue- ja paikallisviranomaisten asiantuntemusta voitaisiin mahdollisesti hyödyntää uhreille tarjottavan tuen ja avun suunnittelussa. Tämän lisäksi tulisi joka tapauksessa kiinnittää entistä enemmän huomiota poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja muiden paikallistason ammattiryhmien kouluttamiseen, sillä ne ovat usein se taho, joka ensimmäisenä joutuu tekemisiin uhrien kanssa.

14.

pitää tärkeänä, että löydetään ratkaisuja uhrien oikeuksien saattamiseksi tasapainoon samalla kun taataan olettama syyttömyydestä rikosoikeudenkäyntimenettelyissä sekä epäiltyjen ja rikoksesta tuomittujen yksilölliset oikeudet. Komitea ehdottaa sen vuoksi, että asia mainitaan nimenomaisesti ehdotetun direktiivin johdanto-osan 7 kappaleessa (ks. muutosehdotus 1).

15.

katsoo, että alueet ja kunnat tulisi kutsua mukaan pohtimaan, miten eri maiden paikallis- ja alueviranomaisten välistä rajatylittävää yhteistyötä voidaan vahvistaa. Tällöin on ratkaisevan tärkeää nimetä alueita ja/tai kuntia varten yhteystahoja, jotka välittävät tietoa eri yksiköiden toimista.

16.

ehdottaa, että EU omaksuu entistä aktiivisemman roolin tehtävien koordinoinnissa jäsenvaltioiden välillä, myös paikallis- ja aluetasolla. Tätä varten voitaisiin esimerkiksi luoda EU-tason koordinointimekanismi, jonka tarkoituksena olisi edistää eri valtioiden paikallisviranomaisten yhteistyötä sekä yleisen tutkimuksen että erityisten menettelyjen koordinoinnin avulla esimerkiksi auttamalla yhteyksien luomisessa toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisiin paikallis- ja alueviranomaisiin. Kyseinen elin voisi myös perustaa parhaiden toimintatapojen tietokannan ja vastata sen hallinnoinnista, kuten AK on ehdottanut lausunnossaan toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (1).

17.

katsoo, että olisi niin ikään pohdittava asianmukaisia keinoja, joiden avulla uhreilla on itsellään mahdollisuus saada käytännön tietoa ja tukea EU:n tasolla. Uhreille tarkoitettu EU:n puhelinpalvelu voisi todennäköisesti parantaa ulkomailla rikoksen uhriksi joutuneiden asemaa. Tämä ei koske pelkästään tilannetta, jossa nämä ovat ulkomailla ja tarvitsevat erilaista apua, vaan myös sitä vaihetta, kun he ovat palanneet kotimaahansa ja ovat yhteydessä sen maan viranomaisiin, jossa rikos on tapahtunut.

18.

kiinnittää huomion myös siihen, että yksityisillä ja muilla toimijoilla on paljon kokemusta ja asiantuntemusta alalta. AK suosittaa sen vuoksi, että uhrien tilanteen parantamiseen tähtäävään toimintaan kutsutaan mukaan sekä valtakunnalliset että alue- ja paikallistason erilaiset niin yksityiset kuin juridiset henkilöt ja valtiosta riippumattomat uhrien tukiorganisaatiot. Tämä voisi tapahtua koordinoimalla kokemusten analysointia EU:n tasolla ja kutsumalla siihen mukaan erilaiset yksityiset ja muut organisaatiot, jotka voisivat siten antaa panoksensa yhteistyön parantamiseen.

19.

pitää erityisen tärkeänä, että rikostapausten yhteydessä huomioidaan etenkin lasten tuki- ja avuntarpeet. Aiheesta ei pidä tyytyä laatimaan pelkästään väljästi muotoiltuja aiejulistuksia vaan lapsiuhreille tarjottavaa apua koskevat vähimmäissäännöt tulee eritellä EU:n lainsäädännössä mahdollisimman tarkkaan.

20.

korostaa, että kriminologinen ja uhritutkimukseen liittyvä tietämys lapsista rikoksen uhreina kehittyy jatkuvasti ja uusi tieto tulisi ottaa huomioon EU:n lainsäädäntöä laadittaessa ja ajantasaistettaessa. Tieteellisen näytön perusteella olisi erityisesti suositeltavaa noudattaa lähestymistapaa, jossa lapsen eri kehitysvaiheet ja vastaavat tarpeet otetaan paremmin huomioon kuin Euroopan komission valitsemassa lähestymistavassa. (2)

Sekä iän että rikosmuodon perusteella eriytetyt ratkaisut voisivat luoda pohjaa tiukemmille ja nykyistä paremmin kohdennetuille, erityisiä uhriryhmiä koskeville vähimmäissäännöksille. Esimerkkinä mainittakoon pienille lapsille tai erityisen vakaville rikoksille altistuneille lapsille tarjottavaa erityisapua koskevat säännökset.

21.

huomauttaa, että ehdotetun direktiivin 2 artiklassa annettu uhrin määritelmä on hyvin laaja. Direktiivin mukaan uhriksi katsotaan kuka tahansa luonnollinen henkilö, joka on joutunut minkä tahansa rikoksen – myös vähäisen rikkomuksen – kohteeksi. Tämän laajan määritelmän johdosta myös vähäisten rikkomusten uhrit pääsevät osallisiksi lukuisista direktiivissä vahvistetuista menettelyllisistä oikeuksista. Tämä voi osoittautua melko kalliiksi, ja on kyseenalaista, tarjoaako näin pitkälle menevä sääntely tasapainoisen ja tarkoituksenmukaisen ratkaisun uhrien tilanteeseen.

22.

muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n lainsäädännössä on myös muita oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvia tapauksia, joissa laajaan yhteistyöhön tarkoitettujen välineiden käytännön soveltaminen on asianmukaisten eriyttämiskriteerien puuttumisen johdosta osoittautunut paljon kalliimmaksi kuin alun perin oli suunniteltu. Esimerkkinä voidaan mainita Eurooppalaisen pidätysmääräyksen viimeisimmät arvioinnit, joissa komissio varoitti pidätysmääräyksen soveltamisesta silloin kun on kyse pienrikollisuudesta, sillä eräät jäsenvaltiot ovat käyttäneet pidätysmääräystä kohtuuttomasti.

23.

suosittelee sen vuoksi, että komissio harkitsee ongelmiin nähden aiempaa eriytetympien lähestymistapojen kehittämistä, ja kehottaa rajoittamaan uhrien oikeuksia asianmukaisesti, jotta voidaan varmistaa uhrin oikeuksien ja rikoksen vakavuuden välinen oikeasuhtaisuus. AK ehdottaakin, että direktiiviin sisällytettäisiin yleinen suhteellisuusperiaate, jolla varmistettaisiin, etteivät vähäisten rikkomusten uhrit kuulu direktiivin tiettyjen osien soveltamisalaan.