51998IP0468

A4-0468/98

Päätöslauselma ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa vuonna 1997

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien sopimukset kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista sekä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista ja niihin liittyvät pöytäkirjat,

- ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

- ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

- ottaa huomioon pakolaisten asemaa koskevan Geneven yleissopimuksen vuodelta 1951 ja sen pöytäkirjan vuodelta 1967 sekä UNHCR:n antamat suositukset,

- ottaa huomioon siirtolaisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä sekä ulkomaalaisten työntekijöiden yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhtäläisen kohtelun edistämistä koskevan yleissopimuksen (Geneve, 1975),

- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista (New York, 1989),

- ottaa huomioon perustavat ihmisoikeudet, jotka on taattu jäsenvaltioiden perustuslaillisissa järjestelyissä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa,

- ottaa huomioon eurooppalaisen yleissopimuksen vuodelta 1987 kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi,

- ottaa huomioon kansainvälisen ja yhteisön oikeuden periaatteet ihmisoikeuksien alalla,

- ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

- ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 28. maaliskuuta 1996 antaman lausunnon 2/94 Euroopan yhteisön liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen,

- ottaa huomioon yhteisön peruskirjan sosiaalisista perusoikeuksista,

- ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

- ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen,

- ottaa huomioon 12. huhtikuuta 1989 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien ja perusvapauksien julistuksen hyväksymisestä ((EYVL C 120, 16.5.1989, s. 51.)),

- ottaa huomioon 9. heinäkuuta 1991 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ((EYVL C 240, 16.9.1991, s. 45.)),

- ottaa huomioon 12. maaliskuuta 1992 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta ((EYVL C 94, 13.4.1992, s. 277.)),

- ottaa huomioon 18. heinäkuuta 1992 antamansa päätöslauselman lapsen oikeuksien eurooppalaisesta peruskirjasta ((EYVL C 241, 21.9.1992, s. 67.)),

- ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1993 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan yhteisössä ((EYVL C 115, 26.4.1993, s. 178.)),

- ottaa huomioon 19. tammikuuta 1994 antamansa päätöslauselman aseistakieltäytymisestä yhteisön jäsenvaltioissa ((EYVL C 44, 14.2.1994, s. 103.)),

- ottaa huomioon 8. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman homoseksuaalien ja lesbojen tasavertaisista oikeuksista Euroopan yhteisössä ((EYVL C 61, 28.2.1994, s. 40.)),

- ottaa huomioon 27. huhtikuuta 1995 antamansa päätöslauselman rasismista, muukalaisvihasta ja antisemitismistä ((EYVL C 126, 22.5.1995, s. 75.)),

- ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 antamansa päätöslauselman ihmisillä käytävästä kaupasta ((EYVL C 32, 5.2.1996, s. 88.)),

- ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 antamansa päätöslauselman huonoista vankeusolosuhteista Euroopan unionin vankiloissa ((EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102.)),

- ottaa huomioon 29. helmikuuta 1996 antamansa päätöslauselman lahkoista Euroopassa ((EYVL C 78, 18.3.1996, s. 31.)),

- ottaa huomioon 9. toukokuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta rasismista, muukalaisvihasta ja antisemitismistä ((EYVL C 152, 27.5.1996, s. 57.)),

- ottaa huomioon 9. toukokuuta 1996 antamansa lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vuoden 1997 nimeämisestä «Euroopan rotusyrjinnän vastaiseksi vuodeksi» ((EYVL C 152, 27.5.1996, s. 62.)),

- ottaa huomioon 17. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa 1994 ((EYVL C 320, 28.10.1996, s. 36.)),

- ottaa huomioon 12. joulukuuta 1996 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä alaikäisten suojelemiseksi ((EYVL C 20, 20.1.1997, s. 170.)),

- ottaa huomioon 8. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa 1995 ((EYVL C 132, 28.4.1997, s. 31.)),

- ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten ((EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55.)),

- ottaa huomioon 6. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman lapsiseksimatkailun torjunnasta ja muistiosta Euroopan unionin panoksesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan edistämiseksi ((EYVL C 358, 24.11.1997, s. 37.)),

- ottaa huomioon 17. helmikuuta 1998 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa 1996 ((EYVL C 80, 16.3.1998, s. 43.)),

- ottaa huomioon seuraavat vetoomukset:

a) 16/97 «Groupe Amnesty International de Dampremy» -ryhmän (viisi allekirjoittanutta) vetoomus aseistakieltäytyjien tilanteesta Kreikassa

b) 48/97 Saksan kansalaisen, Euroopan parlamentin jäsen Marlies Mosiek-Urbahnin vetoomus hälytysjärjestelmän asentamisesta kaikkiin televisiovastaanottimiin varoittamaan pornografiaa tai väkivaltaa sisältävistä ohjelmista

c) 67/97 Saksan kansalaisen Heinrich Lenzin vetoomus invalidikortin poisottamisesta

d) 79/97 Alankomaiden kansalaisen Robbert Marisin vetoomus oleskeluluvasta Euroopan unionin kansalaisille

e) 183/97 Italian kansalaisen Giovanni Campanon vetoomus karkotuksestaan Saksasta

f) 266/97 Turkin kansalaisen Hamza Yigitin vetoomus poliittisesta turvapaikasta Saksassa

g) 287/97 Ison-Britannian kansalaisen John Simmsin vetoomus äänioikeudesta toisessa jäsenvaltiossa

h) 430/97 Ranskan kansalaisen Jean-Pierre Perrin-Martinin FASTI-yhdistyksen puolesta tekemä vetoomus pakolaisten tilanteesta Euroopassa

i) 436/97 Italian kansalaisen M.V. Soranin «Solidarité européenne» - Syndicat des fonctionnaires de la Commission européenne à Luxembourg -järjestön puolesta tekemä vetoomus (1 178 allekirjoittanutta) pedofilian vastaisesta toiminnasta

j) 506/97 Belgian kansalaisen M.C. Verbraekenin vetoomus itä-eurooppalaisten naisten laittomasta maahanmuutosta prostituutiotarkoituksia varten

k) 680/97 Ison-Britannian kansalaisen Judy Wallin vetoomus toimeentulotuen maksamisesta opiskelijoille Yhdistyneessä kuningaskunnassa

l) 872/97 Alankomaiden kansalaisen Joesoe Maatrijkin vetoomus siirtotyöläisten äänioikeudesta Alankomaissa

m) 920/97 Yhdysvaltain kansalaisen Charles Paynen vetoomus väitetystä poikaansa Tanskassa kohdistuneesta rasistisesta syrjinnästä

n) 963/97 Italian ja Argentiinan kansalaisen Adolfo Pablo Lapin vetoomus homoseksuaalien väärästä kohtelusta Italiassa,

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietinnön (A4-0468/98),

A. katsoo, että erottamattomasti ihmisarvoon liittyvien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on perusperiaate, jota kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan luomalla niiden tehokkaan suojelun takaamiseen tarvittavat elimet ja mekanismit ja joka on taattu Euroopan unionissa demokraattisilla ja moniarvoisilla poliittisilla järjestelmillä ja niihin sisältyvillä parlamentaarisilla instituutioilla ja riippumattomilla oikeusjärjestelmillä,

B. ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston asiaan liittyvät päätöslauselmat ja kansalaisjärjestöjen tekemät ihmisoikeuksien suojaamista ja kunnioittamista koskevat ehdotukset,

C. on huolestunut eräissä jäsenvaltioissa vuonna 1997 syntyneistä tilanteista, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteiden kanssa,

D. katsoo, että Euroopan parlamentin roolin Euroopan unionissa ja ihmisoikeuksien suojaamista koskevassa aktiivisessa politiikassa on sisällettävä myös ihmisoikeusloukkausten esille tuominen ja niiden tuomitseminen, koska nämä loukkaukset on tärkeää korjata;

Ihmisoikeudet, Euroopan unioni ja jäsenvaltiot

1. Muistuttaa, että ihmisoikeudet ovat kaikkien luonnollisia oikeuksia, joihin ei siten liity minkäänlaisia velvoitteita tai ennakkosuorituksia;

2. Vaatii, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tai vahvistettava ihmisten perusoikeuksien tehokkaan kunnioittamisen takaamiseksi Euroopan unionissa tarvittavat säädökset, ja korostaa niiden kunnioittamisen merkitystä pyrittäessä uskottavuuteen ja johdonmukaisuuteen tällä alalla Euroopan unionin ulkopuolella toteutettavissa toimissa;

3. Kehottaa unionia muuntamaan omat ja jäsenvaltioiden sitoumukset voimakkaiksi poliittisiksi toimiksi ihmisoikeuksien edistämiseksi ja pyytää, että

- komissio antaa Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen yhdelle jäsenelleen vastuun ihmisoikeusasioista sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueesta

- asiasta vastaava kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta tutkii säännöllisin väliajoin jäsenvaltioiden ihmisoikeustilanteen ja edistymisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämisessä

- Wienissä toimivan Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen toimivalta laajennetaan koskemaan Euroopan unionin ihmisoikeuskysymyksiä, koska toimielimiä palvelevan seurantakeskuksen tehtävä on tiedottaa toimielimille säännöllisesti jäsenvaltioiden rasismi-, muukalaisviha- ja ihmisoikeustilanteesta;

4. Katsoo, että demokraattisesti valittuna yhteisön toimielimenä parlamentin tehtävänä on huolehtia perusoikeuksien ja -vapauksien puolustamisesta ja edistämisestä unionissa, ja pahoittelee näin ollen sitä, että yksitoista Euroopan unionin viidestätoista jäsenvaltiosta on mainittu Amnesty Internationalin vuoden 1997 vuosikertomuksessa;

5. Panee tyytyväisenä merkille, että Amsterdamin sopimuksessa on 6, 11, 49 ja 177 artikla, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä unionissa että sen ulkopuolella;

6. Katsoo, että ihmisoikeudet ovat luovuttamaton osa demokraattista yhteiskuntaa ja niiden kunnioittamisen on oltava yksi Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikan peruspilareista; korostaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50-vuotispäivän lähestyminen on sopiva ajankohta ihmisoikeuksien kunnioittamista ja niiden suojaamiseen tarvittavia keinoja koskevan maailmanlaajuisen keskustelun ja poliittisen toiminnan edistämiseksi;

7. Vahvistaa uudelleen, että oikeus elämään ja oikeus olla joutumatta kohdelluksi epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla ovat ehdottomia ja koskemattomia oikeuksia, joita ei aseteta valtioiden arvioinnin ja harkinnan alaiseksi;

8. Vahvistaa, että oikeus elämään ja terveyteen tarkoittavat oikeutta elää saasteilta suojatussa ympäristössä ja että ne edellyttävät vastuunottoa nykyisistä ja tulevista sukupolvista; pyytää erityisesti tässä tarkoituksessa, että ympäristörikoksista rangaistaan «saastuttaja maksaa» -periaatteen mukaisesti;

9. Kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen toista pöytäkirjaa, tekemään sen;

10. Korostaa, että on mahdotonta sallia, että Euroopan unioniin liittyy valtioita, joissa ei noudateta perusihmisoikeuksia, ja pyytää komissiota ja neuvostoa kiinnittämään neuvottelujen aikana erityisen suurta huomiota vähemmistöjen oikeuksiin (etniset, kielelliset, uskonnolliset vähemmistöt, homoseksuaalit jne.);

Mahdollisuus saada hoitoa

11. Arvioi, että oikeus elämään sisältää mahdollisuuden saada hoitoa ja että tämä oikeus on taattava kaikille henkilöille riippumatta asemasta, terveydentilasta, iästä, sukupuolesta, rodusta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai mielipiteistä;

12. Katsoo, että jokaisella on oltava oikeus elää elämänsä viime hetket arvokkaasti; vaatii kaikkien sellaisten aktiivisten toimien kieltämistä, joilla pyritään lyhentämään vastasyntyneiden, vammaisten, vanhusten ja koomapotilaiden elämää, ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan etusijan palliatiivisten, kaikkia kivunlievittämiskeinoja hyödyntävien hoitoyksiköiden luomiselle, joissa varmistetaan, että kuolevia hoidetaan arvokkaasti elämän viime hetkillä ilman, että turvaudutaan turhiin hoitoihin;

13. Pelkää uuden rotuhygienialiikkeen vaaroja ja vastustaa kaikkien sellaisten kokeiden sallimista, jotka saattaisivat johtaa joko suoraan tai välillisesti geneettisen perimän (alkion geneettinen muuntelu) muutoksiin tai geneettisesti paranneltujen ihmisyksilöiden tai tutkimusmallien tuottamiseen kloonaamalla tai muilla vastaavilla tekniikoilla;

Oikeus turvallisuuteen - Terrorismin vastainen toiminta ja oikeusvaltio

14. Katsoo, että mahdollisuus elää pelkäämättä henkilökohtaisen turvallisuutensa, perheensä ja omaisuutensa puolesta on keskeinen välttämättömyys unionissa asuville henkilöille;

15. Tuomitsee terroristijärjestöjen tekemät murhat, kidnappaukset, kiristykset, väkivallanteot sekä fyysisen ja henkisen kidutuksen; katsoo, että mikään poliittinen peruste tai vaatimus ei voi oikeuttaa terroritekoja ja että terrorismia vastaan on taisteltava määrätietoisesti; katsoo edelleen, että yhdelläkään valtiolla tai valtion edustajalla ei ole oikeutta käyttää murhaa, kidutusta tai julmaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua keinoina oman kansansa sortamiseksi; vaatii jäsenvaltioita jatkamaan tiivistä yhteistyötä terrorismin vastaisessa toiminnassa vahvistamalla yhteistyötä oikeus- ja poliisiasioissa Euroopassa; katsoo, että ihmisoikeusloukkauksiin on vastattava päättäväisesti mutta noudattaen tiukasti oikeusvaltion periaatteita, ja erityisesti on varmistettava syyttömyysolettama, vaatimus oikeudenmukaisesta oikeuslaitoksesta ja vastaajan oikeudet;

Oikeusjärjestelmien toiminta

16. Palauttaa mieleen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut useaan otteeseen jäsenvaltioita palauttamaan oikeusjärjestelmän uhrien kansalaisoikeudet etenkin prosessin hitauden ja puolustuksen oikeuksien loukkaamisen vuoksi; kehottaa tästä syystä kyseisiä valtioita korjaamaan oikeusjärjestelmiensä toimintahäiriöt ja sisällyttämään oikeusjärjestykseensä kohtuullisen määräajan käsitteen, kuten eurooppalaisen ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, sekä tutkimaan mahdollisuuksia rajoittaa mahdollisimman vähiin tutkintavankeuden käyttö, joka olisi säilytettävä poikkeuskäytäntönä;

17. Tähdentää, että tutkintavankeus ei merkitse ainoastaan mahdollisen tuomion seurauksien esimakua ja eittämätöntä henkilökohtaista haittaa vaan myös syyttömyysolettamaa koskevan perusoikeuden uhraamista; tästä seuraa, että tutkintavankeus on oikeutettua ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman tarpeellista, perusteltua ja sovitettu yhteen rikoslakiin sisältyvien etujen, oikeuksien ja arvojen turvaamisen päämäärien kanssa;

18. Muistuttaa painokkaasti yleisestä periaatteesta, jonka mukaan rikosoikeusprosessin kohteena olevalla henkilöllä on oikeus vapauteen ja kaikki oikeutensa käytettävissään;

19. Korostaa, että oikeuden pääperiaatteista, jotka ovat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien perusta, ovat erityisen tärkeitä tuomioistuimen riippumattomuuden periaate, «non bis in idem» -periaate ja syyttömyysolettaman periaate sekä sen seurausväittämä, jonka mukaan syytetyn ei ole todistettava syyttömyyttään, vaan oikeusjärjestelmän on todistettava hänen syyllisyytensä;

20. Pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset aloitteet syyttäjän ja puolustuksen aseman tasapainottamiseksi oikeudenkäynneissä ja takaamaan kummallekin osapuolelle tasavertaiset toimintakeinot sekä laadun että määrän osalta;

Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet

21. Pahoittelee, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole sisällyttäneet lainsäädäntöönsä direktiiviä 94/80/ETY, joka koskee niiden unionin kansalaisten kunnallista äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka asuvat jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he eivät ole ((EYVL L 368, 31.12.1994, s. 38.)); korostaa tämän poliittisluonteisen oikeuden merkitystä unionin kansalaisten sosiaaliselle integroitumiselle vastaanottavaan valtioon ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sisällyttäneet direktiiviä omaan lainsäädäntöönsä, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

22. Kehottaa niitä tästä syystä mukauttamaan lainsäädäntöään mahdollisimman pikaisesti, jotta ne ulottavat kunnallisvaaleja koskevan äänioikeuden koskemaan yhteisön ulkopuolelta tulleita alueellaan laillisesti yli viisi vuotta asuneita maahanmuuttajia;

Yksityiselämän kunnioittaminen

23. Korostaa, että oikeus yksityis- ja perhe-elämän, kodin ja kirjeenvaihdon kunnioittamiseen sekä henkilötietojen suojaamiseen ovat perusoikeuksia, joiden turvaamiseen valtiot ovat velvollisia, ja katsoo sen vuoksi, että kaikessa optisin ja akustisin laittein tehtävässä valvonnassa tai tietokonevalvonnassa on kunnioitettava tarkasti näitä oikeuksia ja varmistuttava aina toiminnan laillisuudesta;

24. Korostaa, että tietopankeilta - kuten SIS, SIE, SID ja Europolin tietopankki - edellytetään, että niissä kunnioitetaan oikeutta yksityiselämään sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita;

25. Kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan joustavat ja nopeat mahdollisuudet käyttää oikeutta vastineen esittämiseen tapauksissa, joissa lehdissä on levitetty epäoikeutetusti henkilökohtaista tietoa tai panettelevia väitteitä;

26. Katsoo, että oikeus olla joutumatta (terveydenhuollossa, vakuutusasioissa, työssä tai muutoin) syrjityksi geneettisen alttiuden perusteella on ensiarvoisen tärkeää ja että henkilökohtaista geneettistä perimää koskevia tietoja ei saa antaa kolmannelle osapuolelle ennen kuin asiasta on tiedotettu kyseiselle henkilölle tai tämän lakimääräiselle edustajalle ja vasta kun tietojen antamiseen on saatu heiltä kirjallinen suostumus;

Sananvapaus ja muut vapaudet

27. Vahvistaa, että mielipiteenvapaus, sananvapaus, ajatuksenvapaus, omantunnonvapaus, yksilöllinen ja kollektiivinen uskonnonvapaus ja yhdistymisvapaus ovat unionin kansalaisten perusoikeuksia;

28. Muistuttaa kuitenkin, että sananvapaus on sidoksissa lakien kunnioittamiseen ja erityisesti rasisminvastaisten lakien kunnioittamiseen;

29. Korostaa sitä, että Euroopan ihmisoikeuskomissio katsoo, että juutalaisvainojen olemassaolon kieltäminen loukkaa yleissopimuksen perusperiaatteita, erityisesti oikeuden ja rauhan periaatteita, ja ylläpitää rotuun ja uskontoon perustuvaa syrjintää; korostaa tästä syystä, että jäsenvaltioiden asettamat rajoitukset juutalaisvainojen olemassaolon kieltävien teorioiden esittämiselle ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen turvaamisen ja lähimmäisen oikeuksien ja vapauksien kannalta;

30. Tuomitsee päättäväisesti pyrkimykset rajoittaa lehdistön vapautta sekä painostukset ja jopa uhkailut, jonka kohteena lehdistön edustajat ajoittain ovat;

Uskonnonvapaus

31. Tuomitsee uskonnonvapauden kaikenlaisen loukkaamisen ja vaatii, että myös vähemmistöuskontoja on mahdollista harjoittaa ilman syrjintää;

32. Kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin oikeusvaltion periaatteita noudattaen tiettyjen lahkojen aiheuttamia yksilön oikeuksien loukkauksia vastaan; näiltä lahkoilta pitäisi kieltää niille verotusetuja ja tietyn oikeudellisen turvan varmistava uskonnollisen tai sivistyksellisen järjestön asema;

33. Kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan neuvoston suositusta sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomission päätöslauselmaa 1993/84, jossa tunnustetaan oikeus aseistakieltäytymiseen ja mahdollisuus vaatimuksiltaan asepalvelusta vastaavan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen suorittamiseen;

34. Panee tyytyväisenä merkille, että Kreikka on hyväksynyt lainsäädännön, jossa tunnustetaan oikeus aseistakieltäytymiseen; odottaa kuitenkin, että kaikki hyväksytyn siviilipalvelun määräykset, jotka ovat luonteeltaan rankaisevia, muutetaan ja että kieltäytyjät vapautetaan palveluksesta kohtuuttomassa tilanteessa; vaatii asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi vangittujen vapauttamista; toivoo, että kyseinen maa poistaa samalla uskonnon merkitsemisen henkilöllisyystodistukseen, sillä se loukkaa henkilön yksityisyyttä ja voi johtaa syrjintään;

Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet

35. Palauttaa mieleen Strasbourgin eurooppalaisen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jossa tunnustetaan taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet perusihmisoikeuksiksi eurooppalaisen ihmisoikeussopimuksen mukaisesti;

36. Panee tyytyväisenä merkille, että Yhdistynyt kuningaskunta on viimein allekirjoittanut vuodelta 1989 olevan peruskirjan sosiaalisista oikeuksista;

37. Pitää välttämättömänä taloudellisten, sosiaalisten, ammattiyhdistyksellisten oikeuksien ja sivistyksellisten oikeuksien kunnioittamista ja sitä, että ne lasketaan kuuluviksi perusoikeuksiin; kyse on erityisesti oikeudesta työhön, asuntoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja sivistykseen;

38. Katsoo, että köyhyys ja syrjäytyminen eivät kuulu demokraattiseen ja vauraaseen yhteiskuntaan; katsoo, että Euroopan unionin köyhien määrä, eli yli 50 miljoonaa ihmistä, ei ole hyväksyttävissä, ja ottaa huomioon, että monet heistä eivät kuulu minkäänlaisen sosiaaliturvan piiriin;

39. Kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisesta toiminnasta poliittisen prioriteettinsa;

40. Pitää valitettavana, että ohjelmaa köyhyyden vastaisesta toiminnasta ei ole hyväksytty, ja toistaa neuvostolle esittämänsä pyynnön ohjelman nopeasta hyväksymisestä;

41. Pyytää jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön läheisessä yhteistyössä humanitaaristen järjestöjen kanssa syrjäytymisen estämistä ja torjuntaa koskevia lakeja, jotka koskevat erityisesti mahdollisuutta työhön, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, asuntoon, koulutukseen sekä mahdollisuutta ajaa oikeuksiaan;

42. Korostaa iäkkään väestön suojeluperiaatetta yhtenä osoituksena eurooppalaisesta yhteiskunnasta; tukee iäkkään väestön oikeutta asianmukaiseen ja tyydyttävään eläkkeeseen ja sosiaaliturvaan;

43. Korostaa, että vapaus kokoontua, sellaisena kuin se määritellään ihmisoikeusyleissopimuksen 11 artiklassa, suojaa kansalaisten oikeutta puolustaa etujaan kollektiivisesti ja antaa mahdollisuuden järjestäytyä työpaikoilla demokraattisesti muodostettuihin ammattiyhdistyksiin; tuomitsee ammattiyhdistysoikeuksien loukkaukset sekä ammattiyhdistysten edustajien syrjinnän ja lakko-oikeuteen puuttumisen yksityisellä ja julkisella sektorilla; vaatii, että ammattiyhdistysten edustajia suojellaan asianmukaisesti kaikelta mahdolliselta syrjinnältä;

44. On huolestunut lisääntyneestä väkivallasta työpaikoilla monissa jäsenvaltioissa, kuten käy ilmi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kertomuksesta, jossa todetaan, että väkivalta voi ulottua nujakoinnista fyysiseen väkivaltaan, seksuaaliseen ahdisteluun ja mobbaukseen; toteaa, kuten Euroopan työolojen kehittämissäätiön kertomuksestakin ilmenee, että väkivalta koskee erityisesti epävarmassa työsuhteessa olevia työntekijöitä; pyytää jäsenvaltioita ottamaan välittömästi käyttöön Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen erityisesti pakkotyön kieltämisen, kokoontumisvapauden ja lakko-oikeuden osalta, jotka ovat kaikki Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan kuuluvia kysymyksiä;

45. Paheksuu niitä lähes orjallisia olosuhteita, joissa lukuisat usein ulkomaalaista syntyperää olevat kotiapulaiset elävät työnantajiensa luona, jotka saattavat joissakin tapauksissa nauttia diplomaattisesta immuniteetista ja hyötyvät kotiapulaisten taloudellisesta riippuvuudesta ja sosiaalisesta haavoittuvuudesta;

Sivistykselliset oikeudet

46. Arvioi tarpeelliseksi antaa sivistykselle keskeisempi asema työpaikkojen luomisessa sisällyttämällä se kehitysstrategioihin ja liittämällä se muuhunkin kuin perinnön säilyttämiseen ja etenkin kaikkiin investointeihin, jotka on tarkoitettu taideteosten luomiseen ja audiovisuaaliseen mediaan;

47. Kehottaa jäsenvaltiota tunnustamaan alueelliset kielet ja edistämään niitä opetuksessa ja tiedotusvälineissä, erityisesti allekirjoittamalla ja ratifioimalla alueellisia ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan;

48. Tuomitsee kaiken sivistykseen ja kulttuuriin kohdistuvan sensuurin sekä kaikki sanan- ja luomisenvapautta vastaan tehdyt hyökkäykset;

49. Katsoo, että avoimuuden periaate, joka tarkoittaa sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus saada kaikenlaisia tietoja, lukuun ottamatta henkilökohtaisia ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tietoja, on erinomainen väline demokratian edistämisessä ja petosten torjunnassa ja katsoo, että tämä periaate olisi virallisesti tunnustettava EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

50. Tuomitsee tavan, jolla paikallisten tai alueellisten yhteisöjen johtajat sensuroivat joko suoraan tai rahallisen tuen turvin sivistystoimintaa ja tiettyjä kirjastoja;

Syrjinnän vastainen toiminta - Naisten oikeudet - Lasten oikeudet - Perheen suojaaminen

51. On ilahtunut siitä, että Amsterdamin sopimus sisältää määräyksiä (12 ja 13 art.), jotka mahdollistavat sukupuoleen, rotuun, kansallisuuteen, etniseen alkuperään, ikään, uskontoon, vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän vastaisen toiminnan;

52. On ilahtunut siitä, että useat jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet siviili- tai kirkkoavioliittoa koskevan lainsäädäntönsä rinnalle säädöksiä, joilla säädellään suhteita sellaisten henkilöiden kesken, jotka ovat halunneet luoda juridisen suhteen välilleen;

53. Pyytää niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole poistaneet homoseksuaaleihin kohdistuvaa syrjintää, erityisesti Itävaltaa, Kreikkaa, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, poistamaan sukupuolisuhteen aloittamista rajoittavan alaikärajan erot homo- ja heteroseksuaalien väliltä;

54. Pyytää jälleen kerran, että homoseksuaalien ja lesbojen eriarvoinen kohtelu poistetaan erityisesti homoseksuaalien sukupuolisuhteita koskevan laillisen iän, kansalaisoikeuksien, työoikeuden sekä sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien jne. osalta;

55. Palauttaa mieleen, että vuonna 1993 Wienissä ja vuonna 1995 Pekingissä pidetyissä konferensseissa korostettiin, että naisten oikeudet ovat luovuttamaton, kiinteä ja erottamaton osa ihmisoikeuksia, ja pahoittelee sitä, kuinka kaukana Euroopan unionissa ollaan vielä siitä, että esimerkiksi sellaisia periaatteita, ettei sukupuolen perusteella saa syrjiä, sovelletaan täysimääräisesti;

56. Toteaa, että naiset ovat yhä syrjinnän uhreja varsinkin palkkaan liittyvissä kysymyksissä eikä heitä aina kohdella todella tasa-arvoisesti;

57. Kehottaa jäsenvaltioita toimimaan miesten ja naisten välistä eriarvoista kohtelua vastaan ja luomaan naisille myönteisiä identifioitumismalleja;

58. Kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä naisten tasa-arvoisen kohtelun ja yhdenmukaisten mahdollisuuksien parantamiseksi ja turvaamaan heidän todellisen ja tasa-arvoisen osallistumisensa julkiseen elämään ja päätöksentekoon kaikilla aloilla; palauttaa mieleen vakaumuksensa siitä, että positiiviset toimet ovat välttämättömiä tämän saavuttamiseksi;

59. Pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot kieltävät raskauden vapaaehtoista keskeyttämistä koskevan tiedotuksen tai rajoittavat sitä; tuomitsee aborttia vastustavien ryhmien asenteen, joka on vallalla tietyissä jäsenvaltioissa kuten Ranskassa; pyytää, että näiden ryhmien toimintaa rangaistaan ankarasti, aborttia koskevan tiedon saatavuus taataan ja yhdistysten tehtävä tunnustetaan;

60. Pyytää jälleen komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ehdotusta siitä, että vuosi 1999 nimetään «naisia vastaan kohdistuvan väkivallan vastaiseksi vuodeksi»;

61. Tuomitsee naisten sukupuolielinten silpomisen; kehottaa yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita tukemaan yhteistyössä kyseessä olevien valtioiden kanssa tiedotus- ja opetuskampanjoita, jotta tämä käytäntö lopetettaisiin;

62. Katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä tekemästä ja soveltamasta kahdenkeskisiä sopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka sallivat perusoikeuksien ja etenkin naisten ja lasten oikeuksien loukkaukset; palauttaa tässä yhteydessä mieleen, että kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa on ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvä ehtolauseke, ja pyytää soveltamaan sitä käytännössä;

63. Vahvistaa uudelleen, että lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tavoitteet; pyytää komissiota sisällyttämään lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa esitetyt periaatteet kaikkeen toimintaansa, myös arvioimalla kaikkien Euroopan unionin lainsäädäntöehdotusten, politiikan ja ohjelmien vaikutuksia lapsiin käyttämällä tämän analyysin välineenä edellä mainittua yleissopimusta lapsen oikeuksista;

64. Pitää valitettavana, että erityisen direktiivin hyväksymisestä huolimatta lapsia käytetään yhä edelleen työvoimana tietyissä jäsenvaltioissa, ja pyytää, että lapsityövoiman käytön kieltoa noudatetaan viipymättä koko Euroopan unionissa;

65. Panee tyytyväisenä merkille kansallisesti ja yhteisössä toteutetut toimenpiteet lapsikaupan, lapsiprostituution ja sekä suoran että uuden tekniikan välityksellä toteutettavan lapsipornografian kieltämiseksi;

66. Kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan lainsäädännöllisiä toimenpiteitä eksterritoriaalisuuden osalta siten, että ne voivat etsiä omalla alueellaan kolmannessa maassa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneitä;

67. Pyytää jälleen jäsenvaltioita vahvistamaan toimia, joilla ehkäistään lasten törkeää laiminlyöntiä ja pyritään sen poistamiseen oli sitten kyseessä yksityisten tai - sitäkin suuremmalla syyllä - suoraan tai epäsuoraan valtion tai paikallishallinnon vastuulla olevien laitosten laiminlyönnit;

68. Kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan 24. helmikuuta 1997 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella hyväksyttyä, ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaista yhteistä toimintaa ((EYVL L 63, 4.3.1997, s. 2.)) ja toteuttamaan käytännössä sitoumuksia, jotka tehtiin naisilla käytävän kaupan vastaisen toiminnan osalta Haagissa 24. - 26. huhtikuuta 1997 pidetyn ministerikokouksen päätteeksi annetussa julkilausumassa;

69. Pitää välttämättömänä suojata perhettä, joka tarjoaa ensiarvoisen paikan lasten tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen; katsoo, että kaikilla lapsilla on kansallisuudestaan riippumatta oikeus perheeseen täysipainoista kehittymistä varten lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti; pyytää jäsenvaltioita toimimaan elatusvelvollisuutta erotapauksissa koskevan lainsäädännön suhteen siten, että lapsi ei olisi enää sotkuisten oikeudellisten kiistojen pelinappulana;

70. Pyytää jäsenvaltioita antamaan yksin eläville henkilöille mahdollisuuden adoptoida lapsia, joita ei ole voitu sijoittaa perheeseen, jos jäsenvaltiot eivät ole tätä vielä mahdollistaneet;

71. Toteaa, että vammaisia syrjitään edelleen jokapäiväisessä elämässä ja työssä; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä vammaisten tilanteen parantamiseksi, etenkin heidän työllisyytensä ja työelämään siirtymisensä tasolla;

72. Kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan kiertolaisvähemmistöjen erityistilanteen, kunnioittamaan heidän kulttuuriaan, takaamaan heidän turvallisuutensa, pidättäytymään kaikesta syrjinnästä ja torjumaan vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja; pyytää, että olisi noudatettava oikeudellista velvollisuutta (tai luotava velvollisuus) järjestää näiden henkilöiden vastaanottoalueet;

73. Palauttaa mieleen, että kukaan ei saa joutua syrjityksi kansalliseen, kielelliseen, uskonnolliseen tai etniseen vähemmistöön kuulumisen perusteella tai sukupuolensa, poliittisten, uskonnollisten tai filosofisten mielipiteidensä tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, sillä mielipiteet ja suuntautuminen eivät saa johtaa tai yllyttää ihmisoikeusloukkauksiin eikä etenkään naisten ja lasten oikeuksien loukkaamiseen;

Vankien tilanne - Rehabilitointi

74. Pitää valitettavana, että Euroopan unionissa tapahtuu vielä kidutusta, raiskauksia sekä epäinhimillistä, julmaa ja halventavaa kohtelua, johon pidätetyt tai vangitut henkilöt joutuvat alistumaan pidätysaikanaan julkisen järjestysvallan edustajien tai vankilahenkilöstön taholta; korostaa, että tällainen toiminta on usein luonteeltaan rasistista;

75. Palauttaa mieleen, että tällaisia tekoja on tapahtunut useissa Euroopan unionin maissa, kuten Amnesty Internationalin vuosikertomuksesta käy ilmi, ja pitää sitä valitettavana;

76. Vastustaa sitä, että näistä teoista vastuussa olevat järjestysvallan edustajat haastetaan vain harvoin oikeuteen ja että heidät tuomitaan vain mitättömiin rangaistuksiin; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan horjumattomuutta asian suhteen, jotta mikään näistä teoista ei jäisi rankaisematta;

77. Kehottaa jäsenvaltioita perustamaan julkisesta vallasta riippumattoman itsenäisen «korkean viranomaisen», jonka tehtävänä olisi turvallisuustehtävistä vastaavien joukkojen, joiden käsiin kansalaiset saattavat joutua, eettisten sääntöjen valvonta ja joka olisi suoraan kansalaisten ulottuvilla;

78. Palauttaa mieleen, että rangaistuksella on kasvattava ja yhteiskuntaan sopeuttava funktio ja että tavoitteena on tässä mielessä vangitun inhimillinen ja sosiaalinen uudelleenintegrointi; vaatii jäsenvaltioita poistamaan «kaksoisrangaistavuuden», joka on epäoikeudenmukainen ja syrjivä; korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kielletään sellaisten henkilöiden karkottaminen maasta, joiden kaikki perhesiteet ovat vastaanottavassa maassa ja joilla ei alkuperämaassa ole lainkaan perheenjäseniä;

79. Korostaa uhrien oikeuksien kunnioittamisen tarvetta ja tarvetta edistää niiden vääryyksien sovittamista, joita he ovat joutuneet kohtaamaan, ja toivoo, että jäsenvaltiot toteuttavat lainsäädäntötoimia tätä varten;

80. On pahoillaan ja huolestunut Kansainvälisen vankiloiden seurantakeskuksen (IPO) kertomuksissa ilmitulleesta useiden jäsenvaltioiden vankiloissa vallitsevien elinolojen huonontumisesta, joka johtuu erityisesti vankiloiden ylikuormituksesta ja siitä, että tuomiotaan odottavat ja jo tuomionsa saaneet ovat samoissa tiloissa, sekä usein vallitsevasta työn, koulutuksen, sivistys- ja urheilutoiminnan puuttumisesta, jotka ovat välttämättömiä vankien tehokkaalle ja asianmukaiselle valmistamiselle siviilielämään palaamiseen;

81. Pyytää jälleen jäsenvaltioita asettamaan alaikäisten rikoksentekijöiden rehabilitoinnin ja kasvattamisen etusijalle tuomion täytäntöönpanoon verrattuna, mukauttamaan nämä toimet alaikäisten tarpeisiin ja luopumaan periaatteellisesti alle 16-vuotiaiden lasten alistamisesta tavanomaiseen tuomion täytäntöönpanoon;

82. Toivoo, että huomiota kiinnitettäisiin tiettyjen erittäin haavoittuvien vankiryhmien erityistilanteeseen: alaikäiset, naiset, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt, homoseksuaalit ja sairaat; pyytää jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vankilassa olevia henkilöitä kohdellaan yksilöinä ottamalla kunkin erityistapaus huomioon;

83. Pyytää jäsenvaltioita käyttämään niin paljon kuin mahdollista, ottaen samalla huomioon tarpeen suojella yhteiskuntaa vaarallisilta rikollisilta, vaihtoehtoja lyhyille vankilatuomioille ja erityisesti niitä, jotka ovat jo osoittaneet tehokkuutensa tietyissä unionin jäsenvaltioissa, kuten yleishyödyllisen työn tekeminen ja elektronisen valvontalaitteen käyttäminen;

84. Pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uudet säännöt, jotta huumeidenkäyttöä ja tartuntatautien (aids, hepatiitit jne.) leviämistä sekä järjestäytynyttä rikollisuutta torjutaan tehokkaammin;

Rasismin ja muukalaisvihan vastaiset toimet

85. Tuomitsee jälleen kaikki rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin muodot, rasistiset väkivallanteot ja rasistisen syrjinnän, joita yhä valitettavasti tavataan liian usein tietyissä jäsenvaltioissa erityisesti työn ja asunnon saannin yhteydessä;

86. On huolissaan työmaailmassa tapahtuneesta syrjintäkehityksestä, joka liittyy palkansaajien alkuperään ja jonka seurauksena työhönotossa ja työtehtävien jaossa vallitsee syrjintää ja urien ja palkkojen kehitystä estetään; on myös huolissaan tietyissä julkisissa palveluissa ilmenevästä törkeästä käytöksestä ulkomaalaisia kohtaan heidän alkuperänsä perusteella;

87. Vaatii, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet kidutuksen vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta, ratifioivat sopimuksen ja tunnustavat YK:n kidutuksen vastaisen komitean toimivallan ottaa vastaan valituksia yksityishenkilöiltä ja tutkia nämä valitukset;

88. On huolissaan äärioikeiston tekemien rikosten määrän kasvusta erityisesti Saksassa, missä niiden määrä on BKA:n (Bundeskriminalamt) mukaan kasvanut huomattavasti;

89. Panee tyytyväisenä merkille, että syrjinnän vastaiset lausekkeet otettiin mukaan yhteisön välineisiin, etenkin Amsterdamin sopimukseen, ja että vuosi 1997 nimettiin «Euroopan rotusyrjinnän vastaiseksi vuodeksi» ja Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus perustettiin Wieniin; katsoo kuitenkin, että vielä on paljon tehtävää sekä kansallisesti että yhteisön tasolla rasismin ehkäisemiseksi ja poistamiseksi;

90. Kehottaa jäsenvaltioita, joissa ei vielä ole erityistä syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, hyväksymään sen pikaisesti, ja niitä jäsenvaltioita, joissa nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävän tehokasta, uudistamaan käytäntönsä;

91. Kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään tai vahvistamaan rasismin vastaisia lakeja, jotka perustuvat periaatteeseen «rasismi on rikos», olivatpa kyseessä sitten rasistiset teot, julistukset tai rasististen ajatusten levittäminen;

92. Vaatii jatkuvia tiedotus- ja kasvatuskampanjoita erityisesti kouluissa ja tiedotusvälineissä rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin torjumiseksi ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi sekä sen tekemiseksi tunnetuksi, miten ulkomaalaiset myötävaikuttavat positiivisesti eurooppalaiseen talouteen ja kulttuuriin;

93. Tuomitsee jälleen kaiken rasismiin ja ulkomaalaisvihaan yllyttävän politiikan ja edellyttää, että puolueet poistavat puolueohjelmistaan kaiken rasistisen propagandan;

94. Kehottaa jäsenvaltioiden poliittisia puolueita hyväksymään vuonna 1999 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen «Eurooppalaisten poliittisten puolueiden peruskirjan rasismista vapaan yhteiskunnan luomiseksi» ja noudattamaan tätä peruskirjaa; kehottaa jäsenvaltioita täydentämään rasismin vastaisia säädöksiä ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään estämään sellaisten vaaleilla valittujen henkilöiden ja poliitikkojen vaalikelpoisuus, jotka esittävät rasistisia ja antisemitistisiä ajatuksia; antaa työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja koskemattomuutta käsittelevän valiokunnan tehtäväksi ehdottaa rangaistuksia sellaisille Euroopan parlamentin jäsenille, jotka esittävät rasistisia ajatuksia;

95. Kehottaa jäsenvaltioita luomaan koulutusohjelmia poliisivoimille, oikeus- ja vankilahenkilökunnalle sekä sosiaalityöntekijöille, jotta heille voitaisiin kertoa, miten kohdata ulkomaalaisten tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ominaispiirteitä;

96. Tunnustaa, että kansallisuutta koskeva lainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja korostaa, että kansalaisoikeuksien käyttämisen tulee olla sidoksissa kansallisuuden saamiseen;

Maahanmuutto ja turvapaikka

97. Kehottaa komissiota ja neuvostoa käynnistämään menettelyn yhdenmukaisten maahanmuuttosäädösten hyväksymiseksi Euroopan unionissa;

98. Pyytää, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat turvapaikkaoikeuden suhteen rajoituksitta Geneven sopimusta pakolaisten oikeusasemasta vuodelta 1951 ja sen pöytäkirjaa vuodelta 1967, pakolaisasiain päävaltuutetun toimeenpanoelimen laatimia periaatteita samoin kuin eurooppalaista yleissopimusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi;

99. Korostaa, että Geneven sopimuksessa ei erotella vainon uhreja sen mukaan, vainoavatko heitä valtion instituutiot tai muut tahot;

100. On huolissaan lisääntyvästä käytännöstä, jonka mukaan turvapaikkojen hylkäämispäätöksen saaneet palautetaan eurooppalaisen ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesti alkuperämaahan, jossa heidän turvallisuutensa ei ole taattua ja jonne palauttaminen merkitsee ilmeistä vaaraa; pyytää neuvostoa hyväksymään erityisen välineen, jonka avulla nämä henkilöt voivat hyötyä tyydyttävästä turvasta;

101. Pyytää tämän vuoksi hyväksymään täydentäviä oikeudellisia välineitä, joilla taataan suojelun lisämuotoja, kuten väliaikainen suojelu pakolaistulvatilanteissa;

102. On närkästynyt siitä, että turvapaikanhakijoiden olot odotusalueilla ja pidätyskeskuksissa ovat liian usein paikoitellen kurjat; pitää valitettavana, että nämä keskukset ovat usein paikkoja, joissa ihmisillä ei ole oikeuksia, ja vaatii, että tämä tilanne korjataan;

103. Pyytää, että turvapaikan hakijoille myönnetään mahdollisuus itsenäiseen oikeusvaateeseen riippumatta heidän asemastaan aviovaimona tai -miehenä;

104. Toteaa, että turvapaikanhakijoiden joukossa on yhä enemmän yksinäisiä lapsia, joiden vanhemmat ovat kuolleet tai ovat vankeudessa alkuperämaassa; pyytää jälleen jäsenvaltioita tarkastamaan alaikäisten turvapaikanhakijoiden paon syyt erityisellä, heidän ikäänsä sopeutetulla menettelyllä; pyytää myöntämään heille turvallisen oleskelun, varmistamaan, että heistä pidetään huolta, ja tarjoamaan pätevää henkilökuntaa sekä mahdollistamaan perheiden uudelleen yhdistämisen riippumatta siitä, onko lapset tunnustettu turvapaikkaan oikeutetuiksi;

105. Panee merkille monissa jäsenvaltioissa toteutetut toimet «ilman papereita olevien henkilöiden» tilanteen laillistamiseksi;

106. Vastustaa yksilön oikeuksien loukkauksia, joita on tehty kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tai laittomasti maassa olevien ulkomaalaisten maastakarkoituksen yhteydessä;

107. Vaatii, että ihmisoikeuksia halveksivia, rikollisia maahanmuutolla keinottelevia järjestöjä vastaan taistellaan ponnekkaasti, jotta henkilöt, jotka etsivät turvapaikkaa Euroopan unionin alueelta, eivät kuole kauhealla tavalla täyteen ahdetuissa kuorma-autojen tavaratiloissa tai laivoilla, jotka eivät ole merikelpoisia;

108. Vaatii, että jäsenvaltiot taistelevat nykyistä tehokkaammin ja voimakkaammin ihmisiä laittomasti maahan tuovia kansainvälisiä rikollisjärjestöjä ja laittoman työnvoiman välittäjien verkostoja vastaan; muistuttaa, että laittomien työntekijöiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava ja että laittomat työntekijät ovat näiden ihmisten salakuljettajien ensimmäisiä - törkeästi riistettyjä ja hyväksikäytettyjä - uhreja;

109. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.