20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/67

(1)

Kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä ne kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, on vuodesta 2001 lähtien määritelty neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (2) johdanto-osan 5 kappaleessa esitettyjen perusteiden mukaisesti. Unionin viisumipolitiikan kehittyvän luonteen ja viisumipolitiikan ja muiden unionin politiikkojen välisen johdonmukaisuuden lisäämistä koskevan kasvavan tarpeen vuoksi on perusteltua, että tarkistettaessa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteiden I ja II kolmansien maiden luetteloja otetaan huomioon joitakin lisäperusteita.

(2)

Ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä ne maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, olisi määritettävä tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Tämä arviointi olisi suoritettava määräajoin, ja se saattaa johtaa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteiden muuttamista koskeviin säädösehdotuksiin, sanotun kuitenkaan estämättä mahdollisuutta näiden liitteiden maakohtaiseen muuttamiseen erityistapauksissa esimerkiksi viisumipakon poistamisprosessin tuloksena tai viisumivapauden väliaikaisen peruuttamisen lopullisena seurauksena.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteissä I ja II olevien kolmansien maiden luetteloiden sisällön olisi oltava tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukainen ja pysyttävä sellaisena. Viittaukset kolmansiin maihin, joiden tilanne on muuttunut näiden perusteiden osalta, olisi siirrettävä liitteestä toiseen.

(4)

Viisumin vaatiminen Dominican, Grenadan, Itä-Timorin, Kiribatin, Marshallinsaarten, Mikronesian, Naurun, Palaun, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Samoan, Tongan, Trinidad ja Tobagon, Tuvalun, Vanuatun ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kansalaisilta ei ole enää perusteltua. Nämä maat eivät muodosta laittoman maahanmuuton riskiä tai uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle unionissa tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukaisesti. Näiden maiden kansalaiset olisi tämän vuoksi vapautettava viisumipakosta sellaisen oleskelun osalta, jonka kokonaiskesto on enintään 90 päivää missä tahansa 180 päivän jaksossa, ja viittaukset kyseisiin maihin olisi siirrettävä asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen II.

(5)

Komission olisi edelleen arvioitava Kolumbian ja Perun tilannetta tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden osalta ennen kuin se käynnistää kahdenvälistä viisumivapaussopimusta koskevat neuvottelut unionin ja näiden maiden välillä.

(6)

Täyden vastavuoroisuuden varmistamiseksi Dominican, Grenadan, Itä-Timorin, Kiribatin, Kolumbian, Marshallinsaarten, Mikronesian, Naurun, Palaun, Perun, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Samoan, Tongan, Trinidad ja Tobagon, Tuvalun, Vanuatun ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kansalaisten viisumivapauden ei olisi tultava voimaan ennen kuin unioni ja asianomaiset maat ovat tehneet viisumivapautta koskevat kahdenväliset sopimukset.

(7)

Tilastotietojen mukaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä I olevassa 3 osassa luetellut brittiläisen kansalaisuuden omaavien henkilöiden ryhmät eivät muodosta riskiä siltä osin kuin on kyse Schengenin alueelle suuntautuvasta laittomasta muuttoliikkeestä, ja pääosa näistä henkilöistä asuu Karibian alueen saarilla, joilla on vahvat siteet ja monia yhtäläisyyksiä niiden naapurimaidensa kanssa, joiden kansalaiset ovat saaneet viisumivapauden. Nämä brittiläisen kansalaisuuden omaavien henkilöiden ryhmät olisi tämän vuoksi vapautettava viisumipakosta, kun kyseessä on oleskelu, jonka kokonaiskesto on enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, ja viittaukset kyseisiin ryhmiin olisi siirrettävä mainitun asetuksen liitteeseen II.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteissä olisi otettava huomioon kansainvälisen oikeuden kehitys, joka ilmenee tiettyjen valtioiden tai alueiden oikeusaseman tai nimityksen muuttumisena. Kyseisen asetuksen liitteeseen I olisi lisättävä viittaus Etelä-Sudaniin, koska se julistautui itsenäiseksi 9 päivänä heinäkuuta 2011 ja sen jäsenyys Yhdistyneissä kansakunnissa hyväksyttiin 14 päivänä heinäkuuta 2011.

(9)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (3) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (4) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(10)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (5) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, tarkasteltuina yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (6) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(11)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (7) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, tarkasteltuina yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(12)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (9) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(13)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (10) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(14)

Kyproksen osalta tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(15)

Bulgarian ja Romanian osalta tämä asetus on vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(16)

Kroatian osalta tämä asetus on vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(17)

Asetus (EY) N:o 539/2001 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Lisätään ennen 1 artiklaa artikla seuraavasti:

”-1 artikla

Tämän asetuksen tarkoituksena on määrittää ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä ne kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, arvioimalla tapauskohtaisesti eri perusteita, jotka liittyvät muun muassa laittomaan maahanmuuttoon, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, taloudellisiin etuihin erityisesti matkailun ja ulkomaankaupan kannalta sekä unionin ulkosuhteisiin näiden kolmansien maiden kanssa erityisesti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyvien seikkojen sekä alueelliseen yhtenäisyyteen ja vastavuoroisuuteen liittyvien seikkojen osalta.”

2)

Muutetaan liite I seuraavasti:

3)

Muutetaan liite II seuraavasti: