EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015TN0370

Asia T-370/15 P: Valitus, jonka CJ on tehnyt 9.7.2015 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-159/12 ja F-161/12, CJ v. ECDC, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

EUVL C 311, 21.9.2015, p. 51–52 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

21.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/51


Valitus, jonka CJ on tehnyt 9.7.2015 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-159/12 ja F-161/12, CJ v. ECDC, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia T-370/15 P)

(2015/C 311/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: CJ (Agios Stefanos, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Kolias)

Muu osapuoli: Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Kumoamaan virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-159/12 ja F-161/12, CJ v. ECDC, 29.4.2015 antaman tuomion siltä osin kuin siinä

asiassa F-159/122 hylättiin kanne osittain ja velvoitettiin valittaja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan

asiassa F-161/12 hylättiin kanne kokonaisuudessaan ja velvoitettiin valittaja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan ECDC:n oikeudenkäyntikulut

velvoitettiin valittaja maksamaan virkamiestuomioistuimelle 2  000 euroa osittaisena korvauksena vältettävissä olevista kuluista, jotka virkamiestuomioistuimelle välttämättä aiheutuivat

tämän seurauksena, mikäli valitus hyväksytään:

kumoaa 24.2.2012 tehdyn riidanalaisen päätöksen

velvoittaa ECDC:n maksamaan korvauksen, jonka asianmukaiseksi määräksi arvioidaan 80  000 euroa, valittajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, johon vedottiin asiassa F-161/12 ensisijaisena vaatimuksena

velvoittaa ECDC:n maksamaan korvauksen, jonka asianmukaiseksi määräksi arvioidaan 56  800 euroa, valittajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, johon vedottiin ensimmäisessä oikeusasteessa oikeudenkäyntimenettelyn aikana esitettyinä liitännäisinä korvausvaatimuksina

velvoittaa ECDC:n korvaamaan kaikki ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seitsemään valitusperusteeseen.

1.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin loukkasi kuulemisperiaatetta (audi et alteram partem), kun se jätti valittajan vastauskirjelmän tutkimatta, koska sen teksti ja liitteet eivät liittyneet suoraan tiettyihin ECDC:n vastineen liitteisiin

2.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin ei vastannut liitännäisiin vaatimuksiin, jotka esitettiin ensimmäisen kerran menettelyn aikana ja joissa vaadittiin korvausta tiettyjen ECDC:n vastineessa esitettyjen toteamusten aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä

3.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin rikkoi henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohtaa, kun se ei katsonut voivansa tutkia huonoa taloushallintoa ECDC:ssä koskevien väitteiden paikkansapitävyyttä siltä osin kuin OLAF oli aiemmin tutkinut niitä

4.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin tulkitsi virheellisesti

Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohdan ii alakohtaa, luettuna yhdessä 86 artiklan kanssa, kun se katsoi, että valittaja voitiin irtisanoa tottelemattomuuden vuoksi summaarisesti ilman kurinpitomenettelyä

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohtaa siltä osin kuin kyse on valittajalle myönnetystä ajasta esittää näkemyksensä ennen irtisanomista

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaa, kun se piti toteen näytettyinä väitteitä valittajan syyllistymisestä rikokseen, vaikka häntä ei ole syytetty eikä tuomittu syylliseksi rikostuomioistuimessa

Työnantajan huolenpitovelvollisuutta, kun se katsoi, ettei ECDC:n tarvinnut myöntää valittajalle tiettyjä puolustautumisoikeuksia henkilöstösääntöjen liitteen IX mukaisessa hallinnollisessa tutkintamenettelyssä

5.

Viides valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin tulkitsi virheellisesti ensimmäistä, viidettä ja kahdeksatta kanneperustetta ja vaatimusta

6.

Kuudes valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin luonnehti tiettyjä tosiseikkoja oikeudellisesti virheellisellä tavalla

7.

Seitsemäs valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuin otti tietyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla


Top