12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/42

1.1

Kun otetaan huomioon tavaramerkkien kiistämätön taloudellinen arvo ja niiden myönteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, voimassa oleva ylikansallisen suojelun sääntelykehys on selvästi riittämätön. Ehdotettu direktiivi merkitsee kuitenkin edistysaskelta verrattuna nykytilanteeseen, jota leimaavat unionin lainsäädännön ja kansallisten sääntelykehysten erot.

1.2

Näin ollen komitea kannattaa tavaramerkkien lailliseen käyttöön liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun vahvistamista edistämällä mahdollisuuksien mukaan unionin tavaramerkkirekisteriä sekä kehottaa Euroopan komissiota tukemaan sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (OHIM), joka valvoo kyseisten oikeuksien noudattamista.

1.3

Tässä mielessä unionin lainsäädännössä myönnetään tavaramerkin haltijalle sekä sen yksinomainen käyttöoikeus taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ("ius utendi") että mahdollisuus estää se, että kolmannet osapuolet heikentävät tavaramerkin hyödyntämismahdollisuuksia imitoimalla tai käyttämällä väärin sen tunnusomaisia piirteitä ("ius prohibendi"). Komitea kehottaa hyväksymään ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä heikentävää väärentämistä vastaan.

1.4

Voimassa olevassa unionin lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä tarkasti niitä edellytyksiä, joilla tavaramerkin haltija voi toteuttaa tällaisen toiminnan estämiseksi tarvittavat toimet.

1.5

Yleisesti ottaen koko tämän yhdenmukaistamisprosessin olisi johdettava lähivuosina tavaramerkkilainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja tavaramerkkejä koskevien unionin käytännesääntöjen hyväksymiseen. Niissä olisi määrättävä muun muassa sellaisen joustavan, yhdenmukaisen ja edullisen menettelyn luomisesta, jonka avulla asianomaiset voivat vapaaehtoisesti rekisteröidä tavaramerkin ja joka tekee lopun nykyisestä oikeudellisesta kirjavuudesta.

1.6

ETSK:lla tulisi olla aktiivinen rooli kaikkien henkiseen omaisuuteen liittyvien säädösten hyväksymismenettelyssä. Niinpä komitea pahoittelee, ettei sitä ole kuultu unionin tavaramerkkiasetuksen muuttamista koskevasta ehdotuksesta.

1.7

ETSK toivoo, että tulevaisuudessa järjestelmä takaa yhtenäisen tavaramerkkisuojan yrityksille ja kuluttajille.

2.1

Kansainvälisesti tavaramerkkioikeutta sääntelee teollisoikeuden suojelemista koskeva yleissopimus, joka on allekirjoitettu Pariisissa 20. maaliskuuta 1883 ja jota on viimeksi tarkistettu Tukholmassa 14. heinäkuuta 1967 ja muutettu 28. syyskuuta 1979 (1) (jäljempänä "Pariisin yleissopimus").

2.2

Pariisin yleissopimuksen 19 artiklan nojalla valtioilla, joihin yleissopimusta sovelletaan, on oikeus tehdä erikseen keskenään erityisiä sopimuksia teollisoikeuden suojelemiseksi.

2.3

Tämä määräys on ollut perustana tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevalle, Nizzan diplomaattikonferenssissa 15. kesäkuuta 1957 tehdylle sopimukselle, sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna Genevessä 13. toukokuuta 1977 ja muutettuna 28. syyskuuta 1979 (2). Asiantuntijakomitea tarkistaa Nizzan luokitusta viiden vuoden välein.

2.4

Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tietokannan mukaan unionin jäsenvaltioista vain Kyproksen tasavalta ja Maltan tasavalta eivät ole Nizzan sopimuksen sopijapuolia, mutta molemmat käyttävät Nizzan luokitusta.

2.5

Tavaramerkkisuoja on pohjimmiltaan alueellista. Tämä johtuu siitä, että tavaramerkki on immateriaalioikeus, jolla suojataan merkkiä määritellyllä alueella.

2.5.1

Unionin primaarioikeuden tasolla henkisen omaisuuden suojaa käsitellään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa.

2.5.2

Myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 118 artiklassa määrätään, että sisämarkkinoiden toteuttamisen tai toiminnan yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla.

2.6

Euroopan unionissa kansallinen ja yhteisön tavaramerkkisuoja ovat rinnakkaisia. Kansallisen tavaramerkin haltija voi käyttää tähän tavaramerkkiin liittyviä oikeuksia sen jäsenvaltion alueella, jonka kansallisen lain mukaan tavaramerkki saa suojaa. Unionin tavaramerkin haltija voi tehdä samoin 28 jäsenvaltion alueella, koska merkki on voimassa koko tällä alueella.

2.7

Jäsenvaltioiden tavaramerkkejä koskeva lainsäädäntö yhdenmukaistettiin osittain 21. joulukuuta 1988 annetulla direktiivillä 89/104/ETY, joka kodifioitiin myöhemmin direktiiviin 2008/95/EY.

2.8

Kansallisten tavaramerkkijärjestelmien lisäksi ja yhteydessä yhteisön tavaramerkistä 20. joulukuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 40/94, joka on kodifioitu asetukseen (EY) N:o 207/2009, perustettiin erillinen järjestelmä sellaisten yhtenäisten oikeuksien rekisteröintiä varten, joiden vaikutukset ovat samat kaikkialla EU:ssa. Samassa yhteydessä perustettiin sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM), joka on vastuussa yhteisön tavaramerkkien rekisteröinnistä ja hallinnoinnista.

2.9

Viime vuosina komissio on käynnistänyt henkistä omaisuutta koskevia julkisia keskusteluja, joihin ETSK on osallistunut, ja vuonna 2011 se ilmoitti Euroopan tavaramerkkijärjestelmän uudelleentarkastelusta sen nykyaikaistamiseksi sekä EU:n että kansallisella tasolla siten, että siitä tehdään kokonaisuudessaan vaikuttavampi, tehokkaampi ja johdonmukaisempi.

2.10

Neuvosto pyysi kattavasta eurooppalaisesta suunnitelmasta väärentämisen ja piratismin torjumiseksi 25. syyskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa, että tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22. heinäkuuta 2003 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1383/2003 (3) tarkasteltaisiin uudelleen. ETSK toivoo, että lainsäädäntökehystä parannettaisiin siten, että tehostetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista tulliviranomaisten toimesta ja taataan riittävä oikeusvarmuus.

2.11

Eurooppalaisen tavaramerkkijärjestelmän perusperiaatteena on kansallisen ja unioninlaajuisen tavaramerkkisuojan rinnakkaisuus ja keskinäinen täydentävyys.

2.12

Eurooppalaisesta tavaramerkistä annetussa asetuksessa säädetään kattavasta järjestelmästä, joka pitää sisällään kaikki aineellis- ja menettelyoikeudelliset kysymykset, kun taas direktiivin mukainen lainsäädännön lähentämistaso rajoittuu vain tiettyihin aineellisoikeudellisiin säännöksiin. Siksi ehdotuksessa pyritään siihen, että aineelliset säännöt ovat pitkälti samanlaiset ja ainakin tärkeimmät menettelysäännökset ovat linjassa keskenään.

2.13

Ehdotuksen päätavoite on edistää innovaatiotoimintaa ja talouskasvua parantamalla tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmien saatavuutta ja tehokkuutta kaikkialla EU:ssa siten, että yritykset hyötyisivät kustannusten alenemisesta, järjestelmien yksinkertaistumisesta, nopeutumisesta ja muuttumisesta ennakoitavimmiksi sekä oikeusvarmuuden lisääntymisestä.

2.14

Tämän direktiivin uudelleenlaadintaa koskevan ehdotuksen tavoitteet ovat seuraavat:

2.15

Ehdotus direktiiviksi tulee toisaalta nykyaikaistamaan ja parantamaan seuraavia nykyisistä säännöksistä:

2.16

Toisaalta ehdotuksella taas pyritään edistymään aineellisen oikeuden lähentämisessä suojaamalla maantieteelliset ja perinteiset merkinnät; suojaamalla tunnettuja tavaramerkkejä; korostamalla tavaramerkkioikeutta liittyen tavaramerkkeihin omistusoikeuden kohteena, johon voivat kuulua luovutukset tai esineoikeus; sääntelemällä yhteisömerkkejä.

2.17

Keskeisten menettelysääntöjen yhdenmukaistaminen kattaa tavaroiden ja palvelujen nimikkeet ja luokituksen, viran puolesta tapahtuvan tarkastelun, maksut, väitemenettelyn, käyttämättä jättämisen kiistämisperusteena väitemenettelyissä, menettämis- tai mitättömyysvaatimusmenettelyn ja käyttämättä jättämisen kiistämisperusteena mitättömyysvaatimusmenettelyissä.

2.18

Ehdotuksessa pyritään myös helpottamaan virastojen välistä yhteistyötä täydentämällä asetuksen tarkistamisen yhteydessä yhteistyötä koskevaa oikeudellista kehystä: 52 artiklassa säädetään oikeusperustasta, jolla helpotetaan OHIM:n ja jäsenvaltioiden teollis- ja tekijänoikeusvirastojen yhteistyötä.

3.1

ETSK pitää myönteisenä Euroopan komission ehdotusta direktiiviksi, sillä se on erityisen tarpeellinen maailmanlaajuisessa taloudellisessa toimintaympäristössä, jolle on ominaista kova kilpailu ja talouden taantuminen Euroopassa.

3.1.1

Tässä mielessä tavaramerkki auttaa yhtäältä tuottamaan yritykselle arvoa ja kasvattamaan asiakasuskollisuutta sekä toisaalta suojelemaan kuluttajia.

3.1.2

Viimeksi mainitulla näkökohdalla on seuraavista syistä erittäin suuri merkitys:

3.2

Ehdotuksessa direktiiviksi parannetaan erittäin merkittävästi jäsenvaltioiden lainsäädännön nykyistä oikeudellista kehystä seuraavalla kolmella tavalla:

3.3

Ehdotukseen sisältyy myös taloudellisen, kaupallisen ja oikeudellisen kehityksen huomioon ottavia merkittäviä muutoksia, kuten tavaramerkin määritelmän muuttaminen, mikä mahdollistaa muun kuin graafisen esitystavan tunnistamisen sekä tavaramerkin täsmällisemmän tunnistamisen ja antaa näin mahdollisuuden sellaisen merkin rekisteröintiin, jonka tekninen esitystapa tarjoaa tyydyttävät takeet.

3.4

Ehdotuksessa on myönteistä pyrkimys edistyä aineellisen oikeuden lähentämisessä siten, että lisätään maantieteellisten ja perinteisten merkintöjen suojaamista, tunnettujen tavaramerkkien suojaamista ja tavaramerkkien käsittelyä omistusoikeuden kohteena, kuten niiden luovutusta ja kaupalliseen hyödyntämiseen liittyviä keskeisiä näkökohtia. Yhteisö- ja takuumerkkien kuvien sisällyttäminen direktiiviehdotukseen on hyvin tärkeää sekä yrityksille että kuluttajille.

3.5

ETSK panee lopuksi tyytyväisenä merkille keskeisten menettelysääntöjen yhdistämisen, sillä tavaroiden ja palvelujen nimikkeille ja luokitukselle määritellään yhteiset säännöt noudattamalla Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamia periaatteita, samoin kuin viran puolesta tapahtuvalle tarkastelulle ja väite-, menettämis- tai mitättömyysvaatimusmenettelyille.

3.6

ETSK pitää lisäksi myönteisenä sitä, että direktiiviehdotuksen laadintamenettely on ollut varsin julkinen ja että siihen on osallistunut asiasta kiinnostuneita kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

3.7

On kuitenkin aiheellista suhtautua joiltain osin varauksellisesti ehdotuksen aiheeseen ja sisältöön, sanotun rajoittamatta voimassa olevan asetuksen (EY) N:o 207/2009 muuttamisesta annettua ehdotusta, joka muodostaa yhdessä direktiiviehdotuksen kanssa lainsäädäntöpaketin; kyseisellä asetuksella perustettiin erillinen järjestelmä yhtenäisten oikeuksien rekisteröintiä varten.

3.8

ETSK pitää tältä osin hämmästyttävänä, ettei siltä ole pyydetty neuvoa-antavaa lausuntoa 27. maaliskuuta 2013 annetusta ehdotuksesta COM(2013) 161 final, joka koskee kyseisen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen muuttamista.

3.9

Koska kyse on säädöksestä, joka vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan (SEUTin 118 artikla) ja kuluttajansuojan tasoon (SEUTin 169 artikla), ETSK:n pitäisi vääjäämättä osallistua sen hyväksymiseen johtavaan lainsäädäntömenettelyyn, jos perussopimusten määräyksiä, joiden nojalla ETSK:lla on nimenomaan toimivalta antaa lausunto näillä aloilla, tulkitaan kontekstuaalisesti ja johdonmukaisesti.

3.10

Tässä mielessä unionin lainsäädännössä myönnetään tavaramerkin haltijalle sekä sen yksinomainen käyttöoikeus taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ("ius utendi") että mahdollisuus estää se, että kolmannet osapuolet heikentävät tavaramerkin hyödyntämistä imitoimalla tai käyttämällä väärin sen tunnusomaisia piirteitä ("ius prohibendi") (asetuksen (EY) N:o 207/2009 9 artikla).

3.11

Voimassa olevassa unionin lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä tarkasti niitä edellytyksiä, joilla tavaramerkin haltija voi toteuttaa tällaisen toiminnan estämiseksi tarvittavat toimet.

3.11.1

Vaikka direktiiviehdotuksella lisätäänkin huomattavasti ehtoja, joiden nojalla tavaramerkin haltija voi kieltää kolmansia osapuolia käyttämästä merkkiä (10 artikla), ja siinä vahvistetaan myös uusia asiaa koskevia säännöksiä – haltijan oikeuksien rikkominen käyttämällä ulkoasua, päällyksiä tai muita tapoja (11 artikla) ja kielto käyttää asianmiehen tai edustajan nimissä olevaa tavaramerkkiä (13 artikla) – oikeuden laajuuden tarkka määritelmä jää toimivaltaisen tuomarin harkittavaksi, jos asianosainen käynnistää oikeusprosessin.

3.11.2

Täten kukin tuomioistuin arvioi, onko olemassa sekaantumisen vaara tai sellainen vaara, että kolmas osapuoli käyttää suojattua tavaramerkkiä väärin, ja jos on, se määrittää myös tavaramerkin haltijalle kuuluvan korvauksen esitetyn vaateen perusteella.

3.11.3

Näin ollen direktiiviehdotus ei suojaa yhtenäisellä tavalla tavaramerkin haltijan käyttöoikeuksia eikä kuluttajien oikeuksia tilanteissa, joissa tavaramerkin väärinkäyttö tai vilpillinen käyttö saattaa vaikuttaa niihin.

3.12

Ylikansallisen järjestelmän ja tavaramerkin haltijoiden oikeuksien sisäisten suojelujärjestelmien täydentävä luonne aiheuttaa näin ollen selvästi sen vaaran, ettei kyseinen suojelu ole direktiiviehdotuksen tavoitteiden mukaisesti mahdollisimman tehokasta ja nopeaa.

3.12.1

Näin ei esimerkiksi onnistuta varmuudella korjaamaan sisäisiä eroja, jotka johtuvat (teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun) direktiivin 2004/48/EY säännösten virheellisestä siirtämisestä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseiset säännökset koskevat toimenpiteitä, joilla varmistetaan seuraavat toimet:

3.12.2

Oikeudellinen epävarmuus pahenee entisestään, jos tavaramerkin haltijan oikeuksien oletetut rikkomukset ovat tapahtuneet useissa eri jäsenvaltioissa.

3.13

Tämä on tärkeä seikka jo siksikin, että itse direktiiviehdotuksessa säädetään seikoista, jotka lisäävät kyseisen suojan monimutkaisuutta.

3.13.1

Esimerkiksi 4 artiklan 3 kohdassa (epäämis- ja mitätöintiperusteet) säädetään, että "tavaramerkki on julistettava mitättömäksi, jos hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä" ja että "mikä tahansa jäsenvaltio voi myös säätää, että tällaista tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä".

3.14

Kun otetaan huomioon, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) mukaan vilpillisen mielen käsitteessä ei oteta huomioon käyttöä koskevan aikomuksen puuttumista, herää kysymys siitä, mikä viranomainen määrittää yhtenäiset perusteet, joiden mukaan toimivaltaiset arvioitsijat voivat punnita, onko olemassa muita syitä, joiden perusteella toiminnan voidaan katsoa tapahtuneen vilpillisessä mielessä.

3.15

Tämä lainsäädännön aukko on järjenvastainen, jos sitä verrataan direktiiviehdotuksen 10 artiklan 5 kohdan uuteen säännökseen, jolla tuetaan rekisteröidyn tavaramerkin haltijaa niin, että vältetään se, että kolmannet osapuolet tuovat tuotteita, jotka ovat peräisin tulliliittoon kuulumattomilta alueilta, vaikka niitä ei luovutettaisikaan vapaaseen liikkeeseen siellä. Siten ehdotus ei vastaa tältä osin kauttakulkuliikenteessä olevaa tavaraa koskevaa unionin tuomioistuimen voimassa olevaa oikeuskäytäntöä (asiat C-446/09 ja C-495/09, Philips/Nokia), vaan mitätöi kaikenlaiset vilpittömään mieleen liittyvät oletukset tai todisteet, joita kyseiset kolmannet osapuolet voivat esittää (4).

3.16

Toisaalta tällaisten laittomien kauppatapojen ehkäisyä ja torjumista tehostaisi selvästi se, jos direktiiviehdotuksessa vahvistettaisiin erityinen oikeusperusta, jonka turvin Euroopan komissio voisi tehostaa toimiaan yhteistyössä sellaisten unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa, joiden yritykset käyttävät näitä kauppatapoja yleisesti ja järjestelmällisesti.

3.17

Ei myöskään riitä, että direktiiviehdotuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisesti, että jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä keskusvirastoilleen väitteiden esittämiseksi tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiä vastaan 5 artiklassa säädetyin perustein. Kyseisen menettelyn luonne olisi esitettävä konkreettisemmin, ja lisäksi säädöksessä olisi rajattava järkevä aikaväli, jonka sisällä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on toimittava, jotta käytäntö olisi yhdenmukainen EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan (oikeus hyvään hallintoon) kanssa.

3.18

Lisäksi direktiiviehdotuksen muiden säännösten, kuten 44 artiklan ja 52 artiklan, sisältöä on tarkistettava tavaramerkin haltijoiden ylikansallisen suojan kannalta olennaisen tehokkuuden ja ennakoitavuuden vuoksi. Direktiiviehdotuksen 44 artiklassa, jossa säädetään tavaramerkin ensirekisteröinnistä suoritettavasta lisämaksusta kutakin ensimmäisen luokan jälkeistä tavara- ja palveluluokkaa kohden, olisi vahvistettava kyseisten lisämaksujen enimmäistyyppi.

3.19

Toisaalta 52 artiklassa, jossa säädetään jäsenvaltioiden ja OHIM:n välisestä yhteistyöstä, jolla pyritään edistämään käytäntöjen ja välineiden lähentämistä ja saavuttamaan yhdenmukaisia tuloksia tavaramerkkien tutkinnassa ja rekisteröinnissä, pitäisi säätää erityisesti, että SEUTin 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle annettaisiin täytäntöönpanovaltaa sitovien "käytännesääntöjen" hyväksymistä varten.

3.20

OHIM:n ja asianomaisten kansallisten toimistojen välistä hallinnollista yhteistyötä on pidettävä yhteisen edun mukaisena asiana SEUTin 197 artiklan mukaisesti. Tältä osin olisi erityisen kiinnostavaa edistää tiedonvaihtoa ja virkamiesten keskinäistä vaihtoa ja tukea koulutusohjelmia myöntämällä niille talousarviosta yleisiä määrärahoja.

3.21

Yleisesti ottaen koko tämän yhdenmukaistamisprosessin olisi johdettava lähivuosina tavaramerkkilainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja tavaramerkkejä koskevien unionin käytännesääntöjen hyväksymiseen. Niissä olisi määrättävä muun muassa sellaisen joustavan, yhdenmukaisen ja edullisen menettelyn luomisesta, jonka avulla asianomaiset voivat vapaaehtoisesti rekisteröidä tavaramerkin.