12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/5

1.1

ETSK panee merkille Serbian hallituksen kymmenen viime vuoden aikana toteuttamat pyrkimykset uudistaa maan taloutta ja instituutioita. Se näkee Serbian EU:hun liittymistä koskevassa prosessissa mahdollisuuden vahvistaa käynnistetyt uudistukset ja panna ne täytäntöön. Komitea korostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen merkitystä Serbian lainsäädännön ja EU:n säännöstön yhdenmukaistamisprosessissa. Se kehottaa Serbian hallitusta ja EU:n toimielimiä tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja ottamaan ne aktiivisesti mukaan EU:hun liittymisen eri vaiheisiin.

1.2

ETSK pitää tervetulleena Eurooppa-neuvoston päätöstä käynnistää liittymisneuvottelut Serbian kanssa viimeistään tammikuussa 2014. ESTK onnittelee Belgradia ja Pristinaa näiden allekirjoitettua ensimmäisen sopimuksen suhteiden normalisoinnin periaatteista (First Agreement of Principles Governing the Normalization of Relations, Bryssel, 19. huhtikuuta 2013) sekä sen toukokuussa 2013 hyväksytyn toteuttamissuunnitelman. Se kehottaakin nyt molempia osapuolia panemaan tämän sopimuksen täytäntöön EU:n avustuksella. ETSK korostaa, että kansalaisjärjestöjen on oltava mukana täytäntöönpanovaiheessa, sillä ne pystyvät vaikuttamaan ratkaisevasti sovinnon syntymiseen.

1.3

ETSK rohkaisee Serbian viranomaisia järjestämään enemmän avoimia kuulemistilaisuuksia ja konsultoimaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita jo politiikan aikaisessa valmisteluvaiheessa sekä sen täytäntöönpanovaiheessa. ETSK painottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sitouttamisen merkitystä uudistusprosessin sellaisilla avainaloilla kuin oikeussäännöt, alueellinen yhteistyö ja sovittelu, sosiaalis-taloudellinen kehitys, ympäristö, maatalous, vähemmistöjen oikeudet ja syrjinnän torjuminen.

1.4

ETSK suosittaa, että hallitus kiinnittää erityistä huomiota ihmiskaupan ja korruption sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen. Lisäksi se korostaa, että hallituksen on hyväksyttävä ja taattava ihmisoikeuksien puolustajien ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan osallistuvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktivistien turvallisuus.

1.5

ETSK tähdentää, että vaikka osallistavamman yhteiskunnan edistämisessä on todettavissa merkittävää edistymistä, paljon on vielä tehtävänä sellaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, alkuperään ja uskontoon katsomatta. ETSK kehottaa hallitusta kiirehtimään kesäkuussa 2013 hyväksytyn syrjinnän vastaisen strategian täytäntöönpanoa. ETSK suosittelee, että Euroopan komissio valvoo tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa strategian täytäntöönpanoa vuotuisten edistymiskertomustensa avulla.

1.6

ETSK panee myönteisesti merkille, että virasto, joka vastaa yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, on otettu mukaan pääministerin EU:hun liittymistä koordinoivan elimen asiantuntijaryhmään. ETSK panee merkille myös sen, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, työmarkkinaosapuolten edustajat mukaan lukien, osallistuvat pääministerin kanslian EU:hun yhdentymistä käsittelevän neuvoston toimintaan. Tämä on hyvä käytäntö, jota tulisi kehittää ottamalla huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten edustajien osallistuminen Serbian EU:hun liittymistä käsittelevään ryhmään. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioita on kuitenkin kuultava säännöllisesti ja laaja-alaisesti yhteisten avainkysymysten ja suositusten kartoittamiseksi. On tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asiantuntijoita kutsutaan koordinoinnista vastaavan elimen asiantuntijaryhmän eri alaryhmiin.

1.7

ETSK kehottaa Euroopan komissiota käyttämään liittymistä valmistelevaa tukivälinettä IPA II:ta kansalaisjärjestöjen (työmarkkinaosapuolet mukaan lukien) valmiuksien kehittämiseen suunnatun tuen lisäämiseen ja keskittämään enemmän tukea kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisten sekä myös niiden ja viranomaisten välisten kumppanuuksien tukemiseen. Kansalaisyhteiskuntavälineestä saatavia varoja pitäisi lisätä ja kohdentaa enemmän myös työmarkkinaosapuolten toteuttamiin hankkeisiin. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kykyä osallistua merkittävästi Euroopan unioniin yhdentymistä koskevaan prosessiin on kehitettävä edelleen ensisijaisena toiminnanalana edistämällä yksinkertaistettuja menettelyjä hankkeiden valinnassa ja toteuttamisessa sekä toimielinkohtaisten avustusten ja uudelleenrahoituksen käyttöä. Toivottavaa ei ole ainoastaan taloudellinen tukeminen, vaan myös kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välisen dialogin parantamiseen tähtäävien mekanismien luominen.

1.8

ETSK kehottaa EU:n edustustoa Serbiassa jatkamaan avustusten myöntämistä edelleen pienemmille kansalaisjärjestöille isompien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kautta askeleena näiden varojen asettamiseksi laajemmin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen saataville.

1.9

Julkisen menotalouden avoimuuden parantamista on pidettävä edelleen kansalaisyhteiskunnan kehitysstrategian avaintoimintona samalla kun yhteisrahoituksen suunnittelu- ja maksatusmekanismeja EU-hankkeille, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, on tehostettava ja yhteisrahoitusta lisättävä.

1.10

ETSK kehottaa Serbian hallitusta tehostamaan toimia kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja kestokykyä edistävän institutionaalisen ja lainsäädännöllisen kehyksen toteuttamiseksi. ETSK suosittelee harkitsemaan ”prosenttilain” käyttöönottoa niin, että kansalaiset voisivat henkilökohtaisen hyväntekeväisyyden edistämiseksi osoittaa osan tuloverostaan kansalaisjärjestöille (Keski- ja Itä-Euroopan maissa jo nyt käytössä olevan mallin mukaan), ja että otettaisiin käyttöön verokannustimia, joilla yksilöitä ja yrityksiä kannustetaan hyväntekeväisyyteen.

1.11

ETSK suosittaa, että tarkistetaan julkisista hankinnoista äskettäin annettua lakia, joka asettaa esteitä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumiselle julkisiin tarjouskilpailuihin. Laissa edellytetään pakollisia rahoitusvakuuksia, joita kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla ei voi olla. Tämä saattaa estää niitä osallistumasta yhtä hyvin sosiaalipalveluita kuin terveys- ja koulutuspalveluitakin koskeviin julkisiin tarjouskilpailuihin.

1.12

ETSK kehottaa Serbian hallitusta laatimaan kattavan strategian harmaan talouden torjumiseksi ja vähentämiseksi. Näin parannettaisiin maan taloudellista tilannetta ja ehkäistäisiin epäreilua kilpailua, jolloin taloudellinen ympäristö paranisi ja varmistettaisiin, että työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia kunnioitetaan paremmin. Tämä auttaisi myös palauttamaan luottamuksen instittuutioihin ja edistämään käsitystä oikeusvaltiosta.

1.13

ETSK korostaa työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun tärkeyttä ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi nykyisiä instituutioita, erityisesti sosiaali- ja talousneuvostoa. Se kehottaa hallitusta hyödyntämään enemmän sosiaali- ja talousneuvostoa ja kuulemaan sitä systemaattisemmin kaikilla niillä politiikanaloilla, joilla työnantajilla ja työntekijöillä on oikeutettuja etuja. ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun olisi oltava säännöllistä ja järjestelmällistä, ei tapauskohtaista, ja että sen olisi oltava myös tehokkaampaa ja tuloksiin pyrkivää.

1.14

ETSK pyytää, että työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta tulisi yksi EU:n toimielinten Serbiaa koskevista ensisijaisista tavoitteista ja että se näin ollen otettaisiin huomioon kaikissa komission ohjelmissa, joita kyseiselle maalle on tarjolla. Tämä edellyttäisi sosiaali- ja talousneuvoston tiiviimpää osallistumista, ja sen olisi myös oltava virallisesti mukana ja kuultavana liittymisneuvottelujen jokaisessa vaiheessa sekä osallistuttava EU:n ja Serbian välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon seurantaan. Sosiaali- ja talousneuvoston olisi voitava esittää kommentteja ja lausuntoja EU:n toimielimille, kun ne arvioivat Serbian edistymistä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa.

1.15

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolia olisi rohkaistava käymään enemmän alueellista ja paikallista vuoropuhelua sosiaali- ja talousneuvoston alueellisten rakenteiden pohjalta. Myös alakohtaista vuoropuhelua olisi kehitettävä systemaattisemmin, erityisesti yksityissektorilla. Mahdollisimman monen toimialakohtaisen työehtosopimuksen allekirjoittaminen – ja täytäntöönpano – vakiinnuttaisi työelämän suhteita Serbiassa. Paikallisia ja kansallisia viranomaisia on jatkuvasti muistutettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun hyödyistä ja merkityksestä.

1.16

ETSK toteaa, että on perustettu kolmikantatyöryhmä, joka tarkistaa työlainsäädäntöä, mukaan luettuina lakkoja ja ammattiyhdistyksen jäsenyyttä koskevat lait ja työmarkkinaosapuolten edustuksellisuutta koskeva laki. ETSK kehottaa Kansainvälistä työjärjestöä (ILO) ja Euroopan komissiota tukemaan tätä meneillään olevaa työtä Serbian lainsäädännön ja käytäntöjen saattamiseksi kansainvälisten ja eurooppalaisten normien mukaisiksi.

1.17

ETSK katsoo, että EU:n avustusohjelmien ensisijaisiin tavoitteisiin olisi sisällytettävä työmarkkinaosapuolten toimintakyvyn vahvistaminen niin, että ne voivat osallistua aktiivisesti sosiaaliseen vuoropuheluun. Työmarkkinaosapuolet tarvitsevat apua voidakseen lisätä valmiuksiaan osallistua tehokkaasti kaikkiin taloutta, yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä koskeviin keskusteluihin, mukaan luettuna EU:n liittymisneuvottelut. Niiden organisaatiorakennetta, sisäistä tiedottamista ja kykyä palvella jäseniään on vahvistettava.

1.18

ETSK korostaa, että työntekijöiden perusoikeuksia rikotaan Serbiassa yhä yleisesti ja että mekanismit kyseisten rikkomusten estämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi eivät ole riittävän tehokkaita. ETSK kehottaa Serbian hallitusta tarkistamaan työriitojen sovitteluviraston toiminnan. ETSK ehdottaa harkitsemaan, onko mahdollista perustaa työriitoihin erikoistuneita tuomioistuimia. Lisäksi ETSK pyytää komissiota lisäämään vuosikertomuksiinsa ammattiyhdistysoikeuksia ja työntekijän perusoikeuksia käsittelevän luvun, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä kansallisten ja eurooppalaisten ammattiyhdistysten sekä ILO:n kanssa.

1.19

Serbialaiset naisyrittäjät ovat tärkeässä asemassa koko Balkanin alueella, ja heillä on tehokkaita verkostoja. Muotoutumassa oleva yhtenäinen alueellinen lähestymistapa lisää entisestään paikallista naisyrittäjyyttä. ETSK suosittelee, että EU:n tason sekä alueellisen ja paikallisen tason tukea lisättäisiin, jotta talous ja yhteiskunta hyötyisivät huomattavasti nopeammin. Lisäksi on tunnustettava, että naisyrittäjyyden tukeminen Serbiassa on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti välttämätöntä.

1.20

ETSK suosittelee, että ETSK:n ja serbialaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välille perustetaan EU:n ja Serbian välinen neuvoa-antava sekakomitea. Tämä yhteinen kansalaisyhteiskuntaelin olisi perustettava heti, kun neuvottelut Serbian liittymisestä EU:hun on virallisesti aloitettu. Neuvoa-antavan sekakomitean ansiosta kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat käydä syvällisempää vuoropuhelua ja antaa poliittisille päättäjille palautetta liittymisneuvottelujen luvuista.

2.1

Serbiassa on kymmenen viime vuoden aikana tehty valtavasti työtä instituutioiden, lainsäädännön ja taloudellisen sääntelyn muuttamiseksi kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien mukaisiksi sekä avoimen ja tehokkaan markkinatalouden edistämiseksi.

2.2

Serbian ja EU:n välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen vuonna 2008 osoitti selvästi, että Serbian hallitus oli valinnut päämääräkseen EU:hun liittymisen, ja antoi uudistusprosessille lisää pontta. Kauppaa ja kaupan liitännäistoimia koskeva väliaikainen sopimus, joka on osa vakautus- ja assosiaatiosopimusta, tuli voimaan vuonna 2010.

2.3

Uusi, vuonna 2012 virassaan aloittanut hallitus on vahvistanut Serbian sitoutumisen EU:hun liittymiseen. Se on ryhtynyt käytännön toimiin jatkaakseen jo aloitettuja uudistuksia ja keskittyy erityisesti korruption torjuntaan, oikeusvaltion lujittamiseen, vähemmistöjen oikeuksien suojeluun ja talouden elvytykseen. Se on myös jatkanut pyrkimyksiä alueellisen yhteistyön parantamiseksi.

2.4

Neuvosto pyysi joulukuussa 2012 Euroopan komissiota laatimaan kevääseen 2013 mennessä raportin, jossa arvioidaan Belgradin edistymistä vuoropuhelussa Pristinan kanssa ja uudistuksissa, jotka tähtäävät Serbian liittymiseen EU:hun. Positiivisen suosituksen saaneen raportin perusteella Eurooppa-neuvosto päätti 28. kesäkuuta 2013, että edellytykset aloittaa liittymisneuvottelut Serbian kanssa ovat täyttyneet.

2.5

Belgrad ja Pristina pääsivät 19. huhtikuuta 2013, EU-johtoisten keskustelujen kymmenennellä kierroksella, lopulta yhteisymmärrykseen serbien johtaman Pohjois-Kosovon tulevaisuudesta ja allekirjoittivat ensimmäisen sopimuksen suhteiden normalisointia koskevista periaatteista (First agreement of principles governing the normalisation of relations). Molemmat osapuolet hyväksyivät toukokuussa 2013 sopimuksen toteuttamissuunnitelman. Kumpikin osapuoli on perustanut EU:n avustamana täytäntöönpanokomitean.

3.1

Serbia on yhä siirtymävaiheessa oleva maa. Yksityistämistä on tapahtunut jonkin verran, mutta suuri osa taloudesta koostuu yhä julkisista yhtiöistä, jotka vaativat saneerausta. Työttömyys on kasvanut merkittävästi (työttömiä 24 % työvoimasta vuonna 2012). Nuoret hakeutuvat pois maasta. Väestö vanhenee. Suuri osa väestöstä työskentelee vielä maataloudessa ja asuu maaseudulla, jonka tehokkaan kehittymisen esteenä on investointien puute. Epävirallinen talous on levinnyt laajalle ja horjuttaa koko talouselämää, heikentää julkista taloutta ja jättää työntekijät ilman sosiaaliturvaa. Korruptio, joka toisinaan on yhteydessä järjestyneeseen rikollisuuteen, haittaa taloudellisen kehittymisen lisäksi myös instituutioiden vakiintumista. Lisäksi myös oikeuslaitos kaipaa kipeästi uudistusta voidakseen taata yksilöiden ja organisaatioiden oikeuksien todellisen kunnioittamisen.

3.2

ETSK korosti näitä erilaisia ongelmia lausunnossaan EU:n ja Serbian suhteet: kansalaisyhteiskunnan rooli (29. toukokuuta 2008), mutta se on myös tuonut esiin viranomaisten ponnistelut tarvittavien uudistusten toteuttamiseksi. Monenlaista uutta sääntelyä on otettu käyttöön: on perustettu uusia instituutioita erityisesti vuoropuhelun aikaansaamiseksi työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, ja vähemmistöjen oikeudet on nyt tunnustettu virallisesti. Vaikka kyseistä prosessia ei ole vielä saatettu loppuun, suurin ongelma on, miten nämä kaikki institutionaaliset ja oikeudelliset muutokset toteutetaan käytännössä.

3.3

Serbia on ratifioinut 77 Euroopan neuvoston sopimusta ja yleissopimusta, mukaan luettuina keskeiset sopimukset, kuten yleissopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta, kansallisten vähemmistöjen suojelemisesta, kidutuksen estämisestä, lasten suojelemisesta ja korruption torjumisesta sekä Euroopan sosiaalinen peruskirja. Lisäksi on kahdeksan yleissopimusta, jotka on allekirjoitettu mutta jotka yhä odottavat ratifiointia, muun muassa yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan estämisestä ja torjumisesta. Kansainvälisellä tasolla Serbia on ratifioinut 75 ILO-yleissopimusta (voimassa olevia nyt 73).

3.4

Kuten Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on korostanut (1), monen yleissopimuksen asianmukainen täytäntöönpano edellyttää vielä lisätoimia. Ihmisoikeusvaltuutettu toi esiin ongelmia, jotka koskevat kateissa olevia ja kotiseudultaan siirtymään pakotettuja henkilöitä, romanien lisääntyvää syrjintää, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yleistä homofobiaa.

3.5

Vaikka hallitus hyväksyi tiedotusvälinestrategian lokakuussa 2011, toimittajat kokevat edelleen väkivaltaa, ja heitä uhkaillaan. Taloudellinen ja poliittinen vaikuttaminen tiedotusvälineisiin on myös tosiasia, joka on uhkana tiedotusvälineiden riippumattomuudelle ja toimittajien mahdollisuuksille tehdä työtään. Lisäksi ammattiyhdistysaktivisteja voidaan yhä ahdistella tai heidät saatetaan erottaa ammattijärjestön jäsenyyden vuoksi.

3.6

ETSK katsoo olevan selvää, että Serbian ensisijainen tehtävä on vahvistaa entisestään uudistusprosessia, oikeudellisen järjestelmän uudistusta sekä kansalaisoikeuksien, sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa. Suhteissaan Serbiaan EU:n olisi kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota kyseisiin seikkoihin. Tämä on tärkeää myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, ja sen vuoksi niitä olisi kaikin keinoin rohkaistava aktiiviseen osallistumiseen.

4.1

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus taataan perustuslaissa, ja yleensä sitä noudatetaan. Yhdistymisvapaus on kuitenkin vaarassa väkivaltaisten nationalististen ryhmien lisääntyvien uhkausten vuoksi.

4.2

Serbian kansalaisyhteiskunnan toiminta sijoittuu valtaosin kaupunkeihin ja on alueellisesti epätasaista. Kansalaisyhteiskuntatoimintaa on maaseudulla hyvin vähän, eivätkä valmiudet siihen ole kovin hyvin kehittyneitä. Maaseudulla tai pikkukaupungeissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnan lisäämiseen, valmiuksien kehittämiseen ja verkostoitumisen tukemiseen tarvitaan apua.

4.3

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maatalouteen, maatalouden eturyhmien kehittämiseen ja maatalouden ottamiseen mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun. Maatalous on yhä tärkeä tekijä Serbiassa – noin neljäsosa aktiiviväestöstä työskentelee maatiloilla – ja maataloussektori on myös talouselämän kannalta keskeinen. Maatalous ja maatalouspolitiikka ovat erittäin tärkeitä tulevassa EU:hun liittymiseen tähtäävässä prosessissa; samalla myös lainsäädännön mukauttaminen vastaamaan EU:n lainsäädäntöä on erityinen haaste Serbian maataloussektorille.

4.4

Hyvin organisoidut ja järjestäytyneet eturyhmät auttavat maatalouden etunäkökohtien edistämisessä, ja ennen kaikkea ne voivat olla suuresti hyödyksi tulevassa yhdentymisprosessissa, varsinkin suunniteltaessa ja toteutettaessa erityisiä tukiohjelmia, jotka koskevat maataloutta sekä maaseutua ja maaseudulla asuvia ihmisiä.

4.5

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kesken on solmittu useita aktiivisia kumppanuuksia ja yhteenliittymiä, mutta niiden voimavarat ja kannatus eivät riitä nykyistä enempään aktiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Jos otetaan huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja viranomaisten väliset kumppanuudet, perustetut SECO- (2) ja KOCDs-mekanismit (3) voivat olla esimerkkejä hyvistä käytännöistä, kunhan niiden panos otetaan huomioon ja turvataan niiden jatkuva ja järjestelmällinen rahoitus.

4.6

Kansalaistoiminnan jatkuvuuden merkittävimmät esteet ovat se, että valtion tuki ei ole riittävää eikä perustu tarkasti määriteltyihin ensisijaisiin tavoitteisiin, alikehittynyt sponsorointijärjestelmä, yksilöllisten lahjoitusten puuttuminen, kansainvälisten avunantajien vetäytyminen maasta, alikehittynyt yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa ja se, että päättäjät ovat yleisesti ottaen vain rajoitetusti vastuuvelvollisia. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukijoukkojen kehittämiseksi olisi ponnisteltava ja työlle olisi annettava tukea. Suppea jäsenkanta haittaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkisuuskuvaa ja niiden saamaa tunnustusta, kun taas julkista rahoitusta ei vieläkään säädellä asianmukaisesti kaikilla tasoilla. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kyky vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen asialistaan on yleisesti heikko, lukuun ottamatta kymmenkuntaa vahvaa järjestöä, joista suurin osa toimii Belgradissa.

4.7

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin parantaa yhdistysten ja säätiöiden oikeudellista kehystä muun muassa yhdistyslailla (lokakuu 2009), lahjoituksista ja säätiöistä annetulla lailla (marraskuu 2010), vapaaehtoistyöstä annetulla lailla (toukokuu 2010) ja pienten yhdistysten ja säätiöiden yksinkertaistetuista kirjanpitomenettelyistä annetulla lailla (ei vielä hyväksytty). Muita merkittäviä säädöksiä, kuten sosiaalihuoltolakia (2011), ei kuitenkaan hyväksymisen jälkeen ole vielä pantu täytäntöön. ETSK kannattaa sellaisen lakisääteisen kehyksen kehittämistä, joka takaisi kansalaisyhteiskunnan organisaatioille reilut mahdollisuudet saada sosiaalipalvelujen tarjonnan tukemiseen tarkoitettuja julkisia varoja.

4.8

ETSK suhtautuu myönteisesti hallituksen julkisia kuulemismenettelyjä koskevan työjärjestyksen 41 artiklaan tehtyihin muutoksiin, joissa vahvistetaan pakollisten julkisten kuulemisten kriteerit, muutetaan ne poikkeuksellisista säännönmukaisiksi ja asetetaan niiden kestolle kohtuulliset rajat. ETSK painottaa, että on tarpeen varmistaa mekanismin asianmukainen täytäntöönpano. Etusijalle olisi asetettava tiedottaminen viranomaisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön eduista sekä julkisten politiikkojen laatimisen alkuvaiheissa että myöhemmin, kun politiikkoja pannaan täytäntöön. Lisäksi olisi harkittava menettelyjä, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien nimittämistä erilaisiin julkisiin elimiin valtiollisella ja paikallistasolla, ottaen huomioon parhaita käytäntöjä naapurimaissa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ehdotukset.

4.9

Yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa vastaava virasto (OCCS) aloitti toimintansa vuonna 2011. Toimintasuunnitelma vuosiksi 2013–2014 sisältää keskeisiä tavoitteita, joihin on pyrittävä:

4.10

ETSK suhtautuu myönteisesti yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan kanssa vastaavan viraston pyrkimyksiin tehdä kansalaisyhteiskunnan organisaatioille valtion talousarviosta osoitettavasta rahoituksesta avoimempaa laatimalla Vuotuinen yhteenvetokertomus Serbian tasavallan talousarviosta yhdistyksille ja muille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille osoitetuista varoista. Virastolle olisi kuitenkin annettava laajemmat valtuudet kaikkien tasojen valtion elinten vastausprosentin nostamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että saadaan kerättyä kaikki tieto ja julkaistua se vuosittain. Näin ollen ETSK suhtautuu myönteisesti tukeen, jota EU:n edustusto antaa virastolle joulukuussa 2012 käynnistetyn kolmivuotisen teknisen avunannon ohjelman kautta (4).

4.11

Luvut vuodelta 2011 paljastavat, että ohjelmien/hankkeiden yhteisrahoitukseen osoitettiin ja tosiasiallisesti maksettiin vain vähän varoja, silloinkin kun avunantajan tuki oli varmistettu, siitä huolimatta, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tarvitsevat tällaista rahoitusta kipeästi.

5.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on olennaista taloudellisen kehityksen kannalta ja Serbian tarvitseman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Yleinen työehtosopimus allekirjoitettiin vuonna 2008. Huhtikuussa 2011 Serbian tasavallan sosiaali- ja talousneuvosto hyväksyi uuden yhteiskunnallis-taloudellisen sopimuksen, jonka allekirjoittivat työmarkkinaosapuolten johtajat ja pääministeri ja johon vaadittiin osapuolilta merkittäviä ponnistuksia. Sopimuksessa vahvistettiin, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on edellytys yhteisten kehitystavoitteiden saavuttamiselle, talouskriisiin liittyvistä ongelmista selviytymiselle ja taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen varmistamiselle Serbiassa. Vuonna 2012 sosiaali- ja talousneuvosto allekirjoitti sopimuksen minimipalkasta. Sektoritasolla allekirjoitettiin vuosina 2011 ja 2012 neljä toimialakohtaista työehtosopimusta: maatalous- ja rakennusalalla sekä kemikaali- ja metalliteollisuudessa. Työministeri ulotti näiden työehtosopimusten soveltamisalan koskemaan kaikkia valtion työntekijöitä. Työehtosopimuksia sovelletaan myös suurimpaan osaan julkista sektoria, ja ne kattavat terveysalan työntekijät, valtion ja paikallishallinnon, kulttuurin, koulutuksen ja poliisin.

5.2

Sosiaali- ja talousneuvosto perustettiin vuonna 2005, ja se on kolmikantaneuvottelujen institutionaalinen foorumi. Lisäksi paikallistasolla on nyt 18 sosiaali- ja talousneuvostoa, vaikkakin vain alle puolet niistä on täysin toimintakykyisiä, lähinnä alueviranomaisten sitoutumisen puutteen takia. Sosiaali- ja talousneuvosto joutuu vieläkin kamppailemaan toimintaansa haittaavien ongelmien kanssa; niistä merkittävin on varojen ja henkilöstön puute. Siitä huolimatta se on onnistunut perustamaan pysyviä työryhmiä, jotka keskittyvät taloudellisiin kysymyksiin, lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen. Työmarkkinaosapuolten edustajat osallistuvat nyt säännöllisesti sosiaali- ja talousneuvoston kokouksiin, toisin kuin hallitus, jota edustavat usein virkamiehet. Niiden osallistuminen on lisääntynyt sen jälkeen, kun neuvosto perustettiin uudelleen syyskuussa 2012. Jopa pääministeri on nyt sosiaali- ja talousneuvoston jäsen, mutta neuvostolla on edelleen ongelmia istuntojensa järjestämisessä.

5.3

Vaikka työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla onkin onnistuttu saamaan aikaan tuloksia, sitä on kuitenkin edelleen vahvistettava ja laajennettava. Työmarkkinaosapuolet ovat heikkoja, etenkin yksityisellä sektorilla. Allekirjoitettuja työehtosopimuksia ei välttämättä panna täytäntöön, ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ei yksinkertaisesti kata laajoja alueita. Kansallisella tasolla sosiaali- ja talousneuvostoa ei kuulla järjestelmällisesti kaikkien sen vastuualueeseen kuuluvien kysymysten osalta tai kuuleminen on puhtaasti muodollista, ja hallitus jättää liian usein sen suositukset huomiotta. Yksi myönteinen poikkeus on työministeriö, joka pyytää kaikista lakiluonnoksista ja strategioista neuvoston lausunnon. Lisäksi se ehdotti hiljattain työlainsäädäntöön muutoksia luonnostelevan kolmikantatyöryhmän perustamista. Myös koulutukseen liittyvässä lainsäädännössä tapahtui parannuksia, sillä koulutus- ja tiedeministeriö pyysi kolmesta laista neuvoston lausunnon. Näistä myönteisemmistä merkeistä huolimatta sosiaali- ja talousneuvosto jätetään edelleen pitkälti huomiotta sellaisten yleisten taloudellisten politiikkojen ja toimenpiteiden kohdalla, joilla kuitenkin on välitön vaikutus yritysten ja työntekijöiden toimintaan.

5.4

Vuonna 2005 perustettiin työriitojen sovitteluvirasto sovittelemaan sekä yksittäisiä että kollektiivisia työriitoja. Se keskittyy lähinnä yksittäisiin tapauksiin, joissa sovittelija voi tehdä sitovan päätöksen ja joissa hänellä on samat oikeudelliset keinot kuin tuomioistuimella. Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, ettei virasto ole onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa vaihtoehtona ja että useimmat konfliktit viedään edelleen käsiteltäviksi tuomioistuimiin, jotka ovat tunnetusti ylikuormitettuja. Kollektiivisessa riidanratkaisussa virasto omaksuu sovittelijan roolin eikä siten välttämättä pakota riiteleviä osapuolia ratkaisuun vaan pyrkii saamaan molemmat osapuolet hyväksymään vapaaehtoisesti sopuratkaisun.

5.5

Vuonna 2013 hallituksen on tarkoitus allekirjoittaa ILO:n kanssa ihmisarvoista työtä koskeva ohjelma. Ohjelman pitäisi auttaa tarkistamaan sosiaalilainsäädännön ja siihen liittyvien menettelyjen eri näkökohtia niiden mukauttamiseksi täysimääräisesti kansainvälisiin normeihin ja kehittää työmarkkinaosapuolten valmiuksia, jotta ne voivat osallistua tehokkaasti työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, EU:n rahoituksen ja ohjelmien tuella.

5.6

On erittäin tärkeää, että työmarkkinaosapuolet otetaan paremmin mukaan hallituksen taloudellisiin, sosiaalisiin ja työllisyyspolitiikkoihin, varsinkin EU:n jäsenyysneuvottelujen kannalta. Niiden pitäisi myös osallistua valmisteluihin, jotka koskevat Serbian kelpoisuutta Euroopan sosiaalirahaston ja muiden EU:n rahastojen edunsaajaksi. Vain näin Serbian työmarkkinaosapuolet voivat tehokkaasti hoitaa tulevan tehtävänsä osallistavan demokratian foorumeilla EU:n tasolla.

6.1

Serbian työnantajien yhdistys (SAE) on työnantajien tärkein kansallinen etujärjestö. Se edustaa Serbian yrittäjiä sosiaali- ja talousneuvostossa. Isoin osa Serbiassa toimivista suurimmista yrityksistä, samoin kuin monet muut pienten ja keskisuurten yritysten yhdistyksen (ASME) kaltaiset järjestöt, eivät kuitenkaan ole SAE:n jäseniä, mikä heikentää sen legitimiteettiä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osanottajana.

6.2

Serbian kauppa- ja teollisuuskamaria, joka on suurin yrittäjäjärjestö, ei ole tähän mennessä otettu mukaan sosiaali- ja talousneuvoston työhön pakollisen jäsenyysjärjestelmän takia. Serbiassa otettiin kuitenkin 1. tammikuuta 2013 käyttöön vapaaehtoinen jäsenyysjärjestelmä, ja kamari on vahvasti sitoutunut osallistumaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun erityisesti ammattikoulutuksen, ulkomaankaupan edistämisen ja aluekehityksen aloilla. Se kannattaa Serbian työnantajien yhdistyksen aseman vahvistamista sosiaali- ja talousneuvostossa, mikäli se voisi ilmaista mahdollisimman laajasti työnantajien intressejä sellaisen tehokkaan kuulemisprosessin kautta, johon osallistuvat kaikki työnantajajärjestöt.

6.3

Korkea työttömyysaste huomioon ottaen työnantajilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa enemmän hyvän liiketoimintaympäristön kehittämiseen. Sen pitäisi kannustaa yrittäjyyteen ja uusien yritysten nopeampaan perustamiseen, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, jotka ovat yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa. Paremman liiketoimintaympäristön merkittävimpiä esteitä ovat muun muassa lainsäädäntökehyksen puutteellinen avoimuus ja ennustettavuus, epämiellyttävä verojärjestelmä, joka sisältää joitakin veronluonteisia maksuja, rahoituksen saatavuus, yritysten rekisteröintimenettelyt ja ulkomaankauppaan liittyvä hallinto. Serbian liike-elämän edustajien yleisarvio on, että ne osallistuvat liian vähän lainsäädäntöprosessiin ja sen vaikutusten arviointiin etenkin pk-yrityksiä koskevien vaikutusten osalta.

6.4

Ammattiyhdistykset ovat hajanaisia ja heikkoja. Monet niistä ovat Serbian kahden suurimman liiton jäseniä: Serbian itsenäisten ammattiyhdistysten liiton (SSSS) ja ammattiyhdistysten liitto "Itsenäisyyden" ("Nezavisnost"). Serbiassa on myös kaksi muuta liittoa, Serbian vapaiden ja itsenäisten ammattiyhdistysten järjestö (ASNS) ja vapaiden ammattiyhdistysten liitto (KSSS), jotka pitävät itseään edustavina. Asia on tarkistettava parhaillaan käsiteltävän uuden edustavuutta koskevan lain nojalla. Lisäksi työministeriön mukaan yrityksissä on noin 2 000 ammattiyhdistystä, jotka eivät ole minkään kansallisen liiton jäseniä. Kaikkien merkityksellisten työntekijäjärjestöjen on osallistuttava tiiviimmin työmarkkinaosapuolten kumppanuuteen liittyvään päätöksentekoon työntekijäpuolella. Ammattiyhdistysten rooli Serbiassa on oleellinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseksi.

6.5

Siirtymäkauden ongelmat ja talouskriisi ovat kärjistäneet ammattijärjestöjen hajanaisuutta ja heikkenemistä. Ammattiyhdistysten raskas rekisteröintimenettely sekä vastustus ja häirintä joidenkin sellaisten yritysjohtajien taholta, jotka eivät ole valmiita hyväksymään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua yritystasolla, haittaavat työntekijöiden edustuksen normaalia kehittymistä ja heikentävät työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Tämä kaikki huomioon ottaen on kuitenkin suhtauduttava myönteisesti siihen tehokkaaseen yhteistyöhön, jota on syntynyt viime vuosina kahden edustavan liiton, SSSS:n ja Nezavisnostin, välillä.