12.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/33

—

Kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi

—

riidanalainen päätös on kumottava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan perusteella

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan Castelnou Energía S.L.:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 artiklan 4 kohdan rikkomista siltä osin kuin päätöksen tekemistä ei ole edeltänyt muodollinen tutkinta sen soveltuvuutta koskevista vakavista epäilyistä huolimatta.

—

Toinen kanneperuste koskee SEUT 106 artiklan 2 kohdan, SEUT 107 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 108 artiklan 2 kohdan kanssa, sekä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan rikkomista siltä osin kuin komissio on tehnyt epätäydellisen analyysin toimenpiteestä, koska se ei ole analysoinut kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta kokonaisuutena, joka muodostuu kolmesta eri tekijästä (sähkön tuottajille maksettavasta taloudellisesta korvauksesta, ensisijaisen käyttöönoton mekanismista ja velvoitteesta ostaa kotimaista hiiltä).

—

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä siltä osin kuin komissio ei ole selittänyt syitä, joiden vuoksi se ei ole analysoinut toimenpiteen kaikkien tekijöiden soveltuvuutta.

—

Neljäs kanneperuste koskee hallinnollisessa menettelyssä perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia koskevan periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista siltä osin kuin Castelnoulle ei ole annettu mahdollisuutta esittää väitteitään muodollisessa tutkintamenettelyssä, johon komission olisi pitänyt ryhtyä.

—

Viides kanneperuste koskee SEUT 106 artiklan 2 kohdan, julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (EUVL C 297, 29.11.2005, s. 4) sekä sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (EYVL L 176, 15.7.2003, s. 37) 11 artiklan 4 kohdan rikkomista, koska i) toimenpide ei ollut perusteltu siksi, että olisi ollut olemassa sähkön toimitusvarmuutta koskeva riski, mikä komission mukaan edellyttää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, ja ii) vaikka olisikin olemassa sähkön toimitusvarmuutta koskeva riski (jota ei ole olemassa), toimenpide on joka tapauksessa suhteeton sähkön toimitusvarmuutta koskevaan tavoitteeseen nähden ja siten se on lainvastainen.

—

Kuudes kanneperuste koskee komission harkintavallan väärinkäyttöä siltä osin kuin komissio on perustanut toimenpiteen soveltuvuutta koskevan päätöksensä tietoisesti muuhun kuin tosiasialliseen syyhyn ja siten tehnyt päätöksen muista kuin esittämistään syistä, vaikka oli olemassa objektiivisia, yksiselitteisiä ja yhtäpitäviä todisteita siitä, että toimenpiteen tavoitteena ei ole sähkön toimitusvarmuus vaan kaivosteollisuuden tukeminen.

—

Seitsemäs kanneperuste koskee päätöksen lainvastaisuutta siltä osin kuin komissio on sen tehdessään rikkonut tavaroiden vapaata liikkuvuutta (SEUT 28 ja SEUT 34 artikla) ja sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla) koskevia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä.

—

Kahdeksas kanneperuste koskee komission tekemää oikeudellista virhettä, sillä toimenpiteen hyväksyminen rikkoo unionin johdetun oikeuden seuraavia säännöksiä: kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (EUVL L 140, s. 63); sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 18.1.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/89/EY (EUVL L 33, s. 22) ja kivihiiliteollisuuden valtiontuesta 23.7.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002 (EYVL L 205, s. 1).