EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62011TN0039

Asia T-39/11: Kanne 24.1.2011 — Cargolux Airlines v. komissio

EUVL C 80, 12.3.2011, p. 26–27 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

12.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/26


Kanne 24.1.2011 — Cargolux Airlines v. komissio

(Asia T-39/11)

2011/C 80/51

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: barrister J. Joshua ja Solicitor G. Goeteyn)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

On kumottava 1–4 artiklan kokonaan tai siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

on kumottava kantajalle 5 artiklassa määrätty sakko

vaihtoehtoisesti on alennettava olennaisesti sakon määrää unionin tuomioistuimen rajoittamattoman harkintavallan mukaisesti

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaatimus SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 9.11.2010 tehdyn (asia COMP/39.258 — Lentorahti) komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen kumoamiseksi siltä osin kuin komissio totesi kantajan syyllistyneen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen koordinoimalla erinäisiä lentorahtipalveluista perittävään hintaan liittyviä hintatekijöitä (i) polttoainelisien, (ii) turvallisuuslisien ja (iii) lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytymisen osalta.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se virheellisesti katsoi, että menettelyn tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen, eikä osoittanut, että sen vaikutuksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen. Kantaja väittää tältä osin seuraavaa:

se, että on olemassa menettelyn, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, käsite, ei vapauta komissiota velvollisuudesta suorittaa jonkinlainen arviointi, minkä se tässä laiminlöi;

päätöksessä ei todeta, että vahinkoa olisi syntynyt, ottaen erityisesti huomioon sen, että hintojen perustana olevien maksujen määräämistä koskevista väitteistä luovuttiin.

2.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, perusteluvelvollisuus laiminlyöty, puolustautumisoikeuksia loukattu ja tehty ilmeinen arviointivirhe, koska komissio ei osoittanut riittävän täsmällisesti sen menettelyn laajuutta ja osatekijöitä, joka väitetysti merkitsi yhtenä kokonaisuutena pidettäviä, jatkettuja kilpailusääntöjen rikkomisia.

3.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa tukeakseen päätelmiään eikä osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavallaan toteen niitä tosiseikkoja, joille se toteamuksensa perustaa. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

mitään väitetiedoksiantoon sisältyneistä virheistä, joista on aikoinaan komissiolle ilmoitettu, ei ole oikaistu päätöksessä;

komissio on soveltanut virheellisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen käsitettä pitäytyessään väitteessään, jonka mukaan täysin viaton menettely voi olla osa lainvastaista toimintaa, ja käyttäessään termiä ”maailmanlaajuinen kartelli” tekosyynä kaikilta osin arveluttavan ja epäolennaisen todistusaineiston esittämiselle.

4.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan virheellisesti olevansa toimivaltainen väitetyn kilpailua rajoittavan koordinoinnin osalta, joka koski kolmansien maiden lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville kentille liikennöityjä lentoja (”saapuvat lennot”). Kantaja katsoo tältä osin, ettei tällainen toiminta kuulu SEUT 101 artiklan eikä ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan.

5.

Viidennessä kanneperusteessaan, joka koskee sakon uudelleentarkastelua unionin tuomioistuimen rajoittamattoman harkintavallan mukaan, kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

sakkojen laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat ovat ristiriidassa sen asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn edellytyksen kanssa, jonka mukaan sakkojen on perustuttava rikkomisen vakavuuteen ja kestoon;

komissio liioitteli törkeästi väitetyn rikkomisen yleistä vakavuutta ja kestoa. Sen paremmin prosentuaalista määrää (16 prosenttia myyntiarvosta) kuin lisämäärää ei nyt esillä olevassa asiassa ole perusteltu;

kantajan osalta komissio arvioi virheellisesti rikkomisten keston, virheellisesti hylkäsi lieventävät olosuhteet ja virheellisesti jätti ottamatta huomioon seuraamusten kokonaisuutena arvioidun oikeudenmukaisuuden ja kantajan taloudellisen tilanteen.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1).


Top