23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/106

1.1

Kuluneiden 15 vuoden ajan Kiina on kiinnittänyt yhä enemmän huomiota Afrikkaan ja vakiinnuttanut kaupan, investointien sekä useimpien Afrikan maiden kanssa solmimiensa kumppanuuksien jatkuvan lisääntymisen ansiosta Afrikan kolmanneksi tärkeimmäksi kauppa- ja talouskumppanikseen. Vaikka Eurooppa on edelleen Afrikan tärkein talouskumppani, sen etumatka näyttää kaventuvan moninapaisessa maailmassa, jossa nopeasti kehittyvät taloudet hakevat uudenlaista tasapainoa. Koska Afrikka on jatkossakin Euroopalle maantieteellisesti läheinen alue, ja niillä on yhteisiä etuja, muiden valtojen kiinnostus Afrikkaan edellyttää sitä, että Eurooppa edistää kumppanuussuhteitaan Afrikan kanssa.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen käynnistää Euroopan unionin, Kiinan ja Afrikan kolmenvälinen vuoropuhelu ja yhteistyö. Tällaiset näkymät ovat tarpeellisia ja välttämättömiä, mutta niiden tulos on hyvin epävarma ja ongelmallinen. Komitea on tyytyväinen etenkin pragmaattiseen ja asteittaiseen lähestymistapaan sekä ehdotettujen neljän erityisalan merkitykseen: rauha ja turvallisuus, perusrakenteet, luonnonvarojen ja ympäristön hyödyntäminen sekä maatalous ja elintarviketurva.

1.3

Kolmenvälinen yhteistyö on kuitenkin järkevää vain, jos se on tehokasta ja tasa-arvoista. Nykyisten suhteiden epätasapaino on otettava heti alussa vakavasti huomioon: Kiina on ainoa suuri valtio, joka toimii suoraan yksittäisten Afrikan maiden kanssa, kun taas EU:lla on usein vaikeuksia esiintyä yhtenäisenä suhteissaan Afrikkaan. Vaikka Kiinan läsnäolo Afrikassa ei ole täysin ongelmaton, monet Afrikan maiden hallituksen asettavat etusijalle kumppanuuden Kiinan kanssa, sillä se vaikuttaa valmiimmalta vastaamaan niiden pyyntöihin asettamatta ehtoja tai raskasta byrokratiaa.

1.4

Tehokkaan yhteistyön luomiseksi on ennen kaikkea varmistettava, että kaikki osapuolet ovat tosiasiassa kiinnostuneita ehdotetusta strategiasta ja että ne osallistuvat konkreettisesti kolmenväliseen vuoropuheluun. Komission ja neuvoston on lisäksi toteutettava kaikki tarvittavat aloitteet asiaa koskevien ehdotusten saamiseksi.

Lisäksi on välttämätöntä, että

1.5

Asettamalla kestävä paikalliskasvu päätavoitteeksi varmistetaan etenkin, että

1.6

Tasa-arvoisessa vuoropuhelussa ja yhteistyössä on myös varmistettava, että kukin osapuoli voi asettaa esityslistalle ristiriitaisimpiakin kohtia tai kohtia, joista on olemassa erilaisia arvioita ja huolenaiheita. Jos ehdotettuun prosessiin sisällytetään Euroopan unionin neuvoston jo tekemien päätösten mukaisesti avainkysymyksiä, kuten demokraattinen hallinto, ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan rooli, jotka nyt puuttuvat tiedonannosta, noudatettaisiin nykyistä enemmän vuonna 2007 määriteltyä Lissabonin strategiaa sekä vuonna 2000 tehtyä Cotonoun sopimusta, jossa määrätään EU:n ja AKT-maiden suhteista.

1.7

ETSK:n mielestä on erityisen tarpeellista korostaa, että kolmenväliseen vuoropuheluun on erittäin tärkeä kutsua mukaan kaikki valtiosta riippumattomat toimijat, etenkin yksityissektori sekä muun muassa ammattijärjestöt, maanviljelijät, naisjärjestöt ja kuluttajat. Kyseisten toimijoiden rooli on kasvanut huomattavasti viime vuosina, osittain Lomén ja Cotonoun sopimusten onnistumisen seurauksena. Tästä eri yhteiskunta- ja talouselämän toimijoiden vahvistuvasta osallistumisesta EU:n ja Afrikan suhteisiin ei näin ollen tule rangaista eikä sitä tule vaarantaa, vaan sitä on pikemminkin hyödynnettävä asianmukaisesti. ETSK kehottaakin komissiota sisällyttämään ehdotukseensa nimenomaan tämän seikan.

1.8

Kun ajatellaan Euroopan monenvälistä suuntautumista ja Yhdysvaltojen kasvavaa kiinnostusta Afrikkaa kohtaan, EU:n, Kiinan ja Afrikan kolmenvälinen yhteistyö voitaisiin ulottaa myös Yhdysvaltoihin. Näin voitaisiin luoda entistä kattavampi, tehokkaampi ja tasa-arvoisempi kumppanuus, jonka puitteissa luonnollisesti toimitaan mainituilla aloilla mutta varataan mahdollisuus laajentaa yhteistyötä myös muille aloille.

2.1

Afrikka on muuttumassa hyvin nopeasti. Vaikka Afrikka edustaa edelleen vain kahta prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:stä ja alle yhtä prosenttia maailman teollisuustuotannosta, se on vuosikymmenien geopoliittisen ja taloudellisen marginalisoinnin jälkeen siirtymässä maailmanlaajuistumisen virtoihin. Euroopan unioni on edelleen Afrikan tärkein talouskumppani, mutta ”nousevat rahoittajat” – ennen kaikkea Kiina, mutta myös Intia, Japani, Etelä-Korea sekä Latinalaisen Amerikan ja Persianlahden suuret maat – ovat siitä yhä kiinnostuneempia. Viime vuosina myös Yhdysvallat on alkanut jälleen kiinnittää huomiota Afrikkaan etenkin varmistaakseen turvalliset energiantoimitukset ja torjuakseen terrorismin uhkaa. Vaikka 40 prosenttia Afrikan väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, Afrikkaa pidetään siis yhä vähemmän ”toivottomana mantereena” ja yhä enemmän ”uutena raja-alueena”, joka tarjoaa kehitys- ja liiketoimintamahdollisuuksia.

2.2

Afrikassa on tapahtunut viime vuosikymmenellä jatkuvaa poliittista uudistumista: Afrikan unionin syntyminen ja vuosia 2004–2009 koskevan strategisen suunnitelman käynnistäminen sekä uusien toimintamahdollisuuksien esittäminen konfliktien ratkaisemiseksi; alueellisten talousyhteisöjen vahvistaminen; talouskehitysohjelmat (uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi, NEPAD) ja hyvän hallintotavan kehittämisohjelmat (Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmä).

2.3

Kuten komission jäsen Louis Michel on useaan otteeseen korostanut (1), näiden muutosten ansiosta uudelleen herännyt kansainvälinen huomio Afrikkaa kohtaan on keskittynyt kolmeen pääalaan: taloudelliset intressit, turvallisuusintressit ja uudet voima- ja geopoliittiset intressit.

2.4

Talouden alalla huomio on kiinnittynyt mantereen luonnonvarojen – alkaen energiavarojen – saatavuudesta ja valvonnasta käytävän kilpailun ohella myös vielä valtaviin Afrikan sisämarkkinoiden mahdollisuuksiin. Sisämarkkinat ovat viime vuosina kasvaneet keskimäärin kuusi prosenttia, ja niihin on liittynyt matala inflaatio ja julkisen velan jatkuva aleneminen.

2.5

Kiina on osoittanut molemmilla aloilla suurta päättäväisyyttä ja valmiutta pitkän aikavälin rakenteellisiin investointeihin (2). Se on näin muuttanut 1950-luvulla Afrikan maiden kanssa käynnistettyjä historiallisia yhteyksiä. Vaikka Kiina on edelleen korostanut etelän kehitysmaiden yhteistyötä, se on 1990-luvun puolivälistä lähtien kiinnittänyt yhä enemmän huomiota Afrikan tarjoamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin ja luonut ystävyyssuhteet lähes kaikkien Afrikan maiden kanssa. Kiina on vahvistanut uuden lähestymistapansa mantereenlaajuisen ulottuvuuden perustamalla Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumin (FOCAC) (3), jonka kolmen vuoden välein järjestettävät huippukokoukset (Beijing vuonna 2000, Addis Abeba vuonna 2003, Beijing vuonna 2006 sekä joulukuuksi 2009 suunniteltu huippukokous Sharm el Sheikissä Egyptissä) ovat tahdittaneet Kiinan ja Afrikan maiden suhteita ja niiden jatkuvaa kehittämistä. Kiinan uusi Afrikan-strategia virallistettiin vuonna 2006 julkaistulla ”valkoisella kirjalla” Kiinan Afrikan-politiikasta (4).

2.6

Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna huomattavasti muuttunut konteksti on saanut myös Euroopan unionin tarkistamaan omaa Afrikan-politiikkaansa. Tämä prosessi johti Lissabonissa joulukuussa 2007 hyväksyttyyn uuteen yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan, josta komitea on antanut laajan ja yksityiskohtaisen lausunnon (5).

2.7

Samalla kun Kiina ja Eurooppa kohdistavat uudelleen kiinnostuksensa Afrikkaan ja ovat halukkaita tekemään investointeja, tapa, joilla kyseiset tärkeät toimijat määrittelevät tulevaisuudessa vastavuoroiset toimintalinjansa, herättää kysymyksiä ja odotuksia niin ilmeisten kilpailunäkökohtien kuin yhteistyömahdollisuuksien kannalta. On otettava huomioon, että EU ja Kiina ovat absoluuttisesti ensimmäisellä ja kolmannella sijalla Afrikan kauppakumppanien ja ulkomaisten sijoittajien joukossa, mutta viime vuosikymmenellä Euroopan ja Afrikan kauppasuhteiden suhteellinen painoarvo on vähentynyt, kun taas Kiinan ja Afrikan kauppasuhteiden suhteellinen painoarvo on kasvanut huomattavasti (6).

2.8

Euroopan komissio on ottanut huomioon julkisen keskustelun lisääntymisen Kiinan painoarvosta Afrikassa sekä Euroopan parlamentin huhtikuussa 2008 aiheesta antaman päätöslauselman (7) ja käynyt aiheesta kahden vuoden ajan järjestelmällistä keskustelua, johon on liittynyt merkittäviä laajoja kuulemisaloitteita (8), ymmärtääkseen käynnissä olevien prosessien vaikutukset ja eritelläkseen EU:n, Kiinan ja Afrikan kolmenvälisen vuoropuhelun mahdolliset linjat.

3.1

Tiedonannossa ehdotetaan, että tutkitaan soveltuvimpia keinoja helpottaa Afrikan, Kiinan ja EU:n pariteettista vuoropuhelua ja yhteistyötä. Komission päätavoitteena on näin ollen edistää vastavuoroista ymmärrystä ja mahdollistaa yhteiset ja koordinoidut toimet strategisilla aloilla etenkin afrikkalaisten elinten määrittelemien painopisteiden mukaisesti.

3.2

Tiedonanto perustuu pragmaattiseen ja asteittaiseen lähestymistapaan, jossa keskitytään etenkin konkreettisiin koordinointinäkymiin keskeisiksi katsotuilla aloilla Afrikan maiden vakauden ja kehityksen edistämiseksi. Kyseiset alat ovat seuraavat:

3.3

Komission tavoitteena on kehittää vuoropuhelua ja kuulemista kaikilla tasoilla (valtion, alueen ja maanosan tasolla sekä EU:n ja Kiinan kahdenvälisissä suhteissa), jotta kolmen osapuolen poliittisten päättäjien keskuudessa yleistyy vastavuoroinen ymmärrys politiikoista ja asianomaisista lähestymistavoista konkreettisten yhteistyömahdollisuuksien kehittämiseksi. Samalla prosessi vahvistaa myös avun tehokkuutta maaliskuussa 2005 annetun Pariisin julistuksen sekä syyskuussa 2008 pidetyn Accran seminaarin päätelmien mukaisesti.

3.4

Euroopan unionin neuvosto on ottanut huomioon ja hyväksynyt tiedonannossa esitetyt tärkeimmät suositukset ja katsoo, että tällainen kolmenvälinen vuoropuhelu saattaa osaltaan ”tukea Afrikan ja kansainvälisen yhteisön toimia demokratian, poliittisen ja taloudellisen integraation, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämistä” (9), ja suosittelee konkreettisten toimintaehdotusten nykyistä perinpohjaisempaa tutkimista.

3.5

ETSK panee kuitenkin huolestuneena ja pettyneenä merkille, etteivät Kiina eikä Afrikan unioni ole tähän mennessä esittänyt virallista kantaa EU:n ehdottamasta kolmenvälisestä vuoropuhelusta. EU:n ja Kiinan edellisessä huippukokouksessa Afrikan kanssa tehtävä yhteistyö ei ollut esityslistalla, toisin kuin tässä tarkasteltavassa tiedonannossa ehdotetaan (10). Tällä hetkellä ei siis ole konkreettisia todisteita Kiinan eikä Afrikan unionin halukkuudesta suhtautua positiivisesti EU:n ehdotukseen.

4.1

Tiedonannossa esitetään useita kannatettavia ja myönteisiä seikkoja, joista mainittakoon erityisesti

4.2

Toisena mainitun seikan osalta on selvää, että mainitut neljä alaa ovat ratkaisevan tärkeitä Afrikan kehitykselle sekä – vaikkakin eri tavoin – Kiinan ja Afrikan sekä Euroopan ja Afrikan kahdenvälisille suhteille.

4.3

Kun ajatellaan eräiden konfliktien puhkeamista uudelleen sekä jo käynnissä olevien rauhanprosessien haurautta yhdistettynä fundamentalismin uusien muotojen kehittymisen vaaraan ja/tai alueisiin, joilla pelätään olevan terrorismin tukikohtia, yhteistyö rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi on erittäin tärkeää. Erityishuomiota on kiinnitettävä tukeen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Afrikassa sekä Afrikan unionin rauhanturvaoperaatioihin valmiuksien parantamisen, koulutuksen sekä logistisen ja/tai taloudellisen tuen avulla.

4.4

Yhteistyöhön rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen ja edistämisen alalla tulisi kuitenkin sisältyä erityinen vuoropuhelu aseiden toimittamista ja asekauppaa koskevista säännöistä etenkin niiden hallitusten tai valtiosta riippumattomien aseistettujen ryhmien osalta, jotka ovat osallisina käynnissä olevissa konflikteissa ja/tai loukkaavat vakavasti ihmisoikeuksia (11). Näin Kiinan, EU:n ja Afrikan kolmenvälisiin suhteisiin sisällytetään myös YK:ssa jo keskusteltavana oleva seikka.

4.5

Uusi painopiste perusrakenteisiin tehtäviin investointeihin, jotka on pitkään unohdettu EU:n kehitysyhteistyössä ja jotka sen sijaan ovat Kiinan Afrikka-strategian kantava voima, on strategisesti merkittävä kahdesta syystä. Asianmukaisia perusrakenteita tarvitaan ennen kaikkea varmistamaan raaka-aineiden tai Afrikan markkinoille saatettujen tuotteiden saatavuus ja kuljetus sekä sellaiset konkreettisen ja tehokkaan alueintegraation muodot, jotka ovat keskeisiä Afrikan yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle. Perusrakenteiden parantaminen tai aivan uusien perusrakenteiden luominen on myös monien Afrikan maiden hallitusten selkeä painopiste, eikä se voi riippua pelkästään paikallisesta rahoituskyvystä ja rahoituksen kestävyydestä (12).

4.6

Kestävän ympäristön ja luonnonvarojen hallinnan merkitys on itsestään selvä, kun ajatellaan ilmastonmuutoksen kansainvälistä kehystä sekä kaikkia Afrikan luonnonvarojen, etenkin mineraalien ja energiavarojen, hyödyntämis-, kuljetus- ja käyttöehtoihin liittyviä näkökohtia.

4.7

Viime vuosina on keskusteltu etenkin Afrikassa toimivien kiinalaisten yritysten hallinnoimien tai niihin yhdistettyjen työmaiden ympäristö- ja työoloista, kuten on laajalti dokumentoitu African Labour Research Networkin (Afrikan työtutkimusverkosto) tutkimuksessa (13). On kuitenkin muistettava, että samaa keskustelua on käytävä myös monista eurooppalaisista tai ylikansallisista yrityksistä. Kansainvälisten standardien noudattamisen ongelma, kuten myös avoimuus (14) tehtäessä ja sovellettaessa sopimuksia Afrikan maiden hallitusten kanssa, koskee yhtä lailla Kiinaa, Eurooppaa ja Afrikkaa. Asia tulisi nivoa kiinteästi kolmenväliseen vuoropuheluun luonnonvarojen ja ympäristön kestävästä hallinnasta sekä Afrikan perusrakenteiden tukemisesta.

4.8

Maatalouden ja elintarviketurvan keskeisen roolin tunnustaminen on lopultakin palannut tärkeimpien avunantajien ja yhteisen Afrikka-strategian yhdeksi painopisteeksi. Tämä huomio on kuitenkin pikaisesti muutettava konkreettisiksi toimiksi, joita on tuettava pitkäjänteisesti ja jotka koskevat maaseudun kehittämistä kokonaisuudessaan. Samalla on varmistettava maaseutuväestön täysipainoinen osallistuminen, viljelijäjärjestöjen osallistaminen sekä se, että paikalliset resurssit ovat pitkällä aikavälillä niiden saatavilla ja hallinnassa.

4.9

Tässä yhteydessä on otettava huomioon Italian maataloustuottajajärjestön Coldirettin Roomassa järjestämässä viiden Afrikan alueen viljelijäorganisaatioiden huippukokouksessa äskettäin esiin tuotu varoitus, joka koskee Etelä-Korean, Kiinan, Arabiemiirikuntien, Saudi-Arabian ja Japanin kaltaisten maiden huomattavasti lisääntynyttä viljelymaan ostoa Afrikassa ja muissa kehitysmaissa, tarkoituksena varmistaa elintarvikehuolto sekä biopolttoaineiden tuotantoon tarvittavat resurssit (15).

4.10

Elintarviketurvallisuuden alalla tehtävää yhteistyötä voitaisiin myös hyödyntää käynnistämään vuoropuhelu muista tärkeistä aiheista, kuten vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja terveyden suojelusta. Terveyden suojeluun tulisi kiinnittää erityishuomiota etenkin määritettäessä yhteisiä strategioita kolmen laajan pandemian – malarian, HIVin/AIDSin ja tuberkuloosin – torjunnassa (16). Tämä on jo monenvälisen kansainvälisen yhteistyön tavoite.

4.11

Kun ajatellaan afrikkalaisten instituutioiden roolia kolmenvälisessä vuoropuhelussa, Afrikan unionin merkitys on alueellisten talousorganisaatioiden ja yksittäisten valtioiden ohella hyvin tärkeä. On tärkeää mahdollistaa Afrikan unionin troikan osallistuminen EU:n ja Kiinan vuosittaiseen vuoropuheluun. Myös ajatus siitä, että Addis Abebassa toimivalle Afrikan unionin komissiolle annetaan välittäjän rooli kolmenvälisissä säännöllisissä neuvotteluissa, on merkittävä. Nämä seikat osoittavat hyvin ETSK:n EU–Afrikka-strategiaa käsittelevässä lausunnossa (17) jo korostamaa tarvetta varmistaa, että afrikkalaiset instituutiot ottavat konkreettista vastuuta, jotta vahvistetaan niiden suvereeniutta ja oikeutusta ja mahdollistetaan todella tasapainoiset kumppanuudet. On kuitenkin varmistettava, että Afrikan unioni kannattaa kyseisiä painopisteitä ja omaksuu ne ja että ne muunnetaan mahdollisimman pian konkreettisiksi toimintasuunnitelmiksi.

4.12

Pyrkimys EU:n, Kiinan ja Afrikan kolmenväliseen vuoropuheluun on sitäkin merkittävämpi, kun otetaan huomioon Kiinaa kohtaan tunnettu viehätys Afrikassa. Monien Afrikan maiden hallitusten silmissä Kiina on seuraamisen arvoinen esimerkki, sillä se on vain yhden sukupolven aikana onnistunut voittamaan köyhyyden, torjumaan sairaudet ja tulemaan johtavaksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Kiinan taistelu köyhyyttä vastaan on toteutettu etenkin maaseudulla tähtäämällä kehitykseen ja maatalouden tuottavuuden kasvuun. Tällainen strategia voisi hyödyttää myös Afrikan maiden intressejä (18). Kiinan houkuttavuus on kasvanut myös siksi, ettei Kiinalla ole kolonialismin perintöä ja että se määrittelee itsensä edelleen kehitysmaaksi ja torjuu avunantajan-saajan suhteet, jotka ovat historiallisesti olleet OECD-maiden ominainen lähestymistapa. Nämä ominaispiirteet yhdistettynä muita suurempaan investointivalmiuteen tai halukkuuteen myöntää lainoja Afrikan maiden hallituksille antavat Kiinalle selvän valtin suhteissa Afrikkaan.

5.1

Kiinan ja Afrikan suhteissa on kuitenkin myös kielteisiä seikkoja, jotka huolestuttavat ulkopuolisia tarkkailijoita ja joista olisi keskusteltava komission ehdottamassa kolmenvälisessä yhteistyöprosessissa.

5.2

Kiinan läsnäolon lisääntymiseen Afrikassa liittyy kyseenalaisia piirteitä, alkaen paikallishallinnon ja kaupunkieliitin keskeisestä asemasta sekä afrikkalaisen yksityissektorin tästä johtuvasta huolestuttavasta syrjäytymisestä, afrikkalaisten ammattijärjestöjen vaatimattomien sosiaalisten saavutusten vaarantumisesta sekä paikallisia työntekijöitä voimakkaasti rankaisevista työoloista. Tasavertaisten osapuolten todellisessa kumppanuussuhteessa kaikkien kolmen osapuolen – EU:n, Kiinan ja Afrikan – tulisi voida asettaa esityslistalle ristiriitaisimpiakin kohtia tai kohtia, joista on olemassa erilaisia arvioita ja huolenaiheita.

5.3

Kun verrataan komission ehdottamia neljää yhteistyöalaa Lissabonissa hyväksytyn EU–Afrikka-strategian toimintasuunnitelman kahdeksaan painopistealaan (19), havaitaan, ettei komission tiedonannossa mainita tärkeitä aloja, kuten demokraattinen hallinto, ihmisoikeudet ja ihmisarvoinen työ. EU:lle olisi sekä Lissabonin strategian että EU:n ja AKT-maiden suhteita säätelevän ja vuonna 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen (20) kannalta johdonmukaisempaa, että kyseiset seikat sisällytettäisiin kansalaisyhteiskunnan roolin ohella kolmenväliseen vuoropuheluun.

5.4

EU:n ja Kiinan toimintastrategiat Afrikassa ovat erilaiset. EU:n antaa suuren osan avustaan lahjoituksina, jotka riippuvat yhä tiukemmista poliittisista ehdoista (demokratian sääntöjen, ihmisoikeuksien ja ILOn yleissopimusten kunnioittaminen, korruption torjunta, hyvän hallintotavan edistäminen sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen), tavoitteena köyhyyden vähentäminen, kun taas Kiina myöntää enimmäkseen edullisia lainoja, joilla on suurelta osin tarkoitus rakentaa infrastruktuuria ja joiden vakuutena ovat pitkän aikavälin sopimukset luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Lisäksi Kiinan myöntämät lainat ovat usein sidottuja kiinalaisten yritysten, tuotteiden ja toisinaan työntekijöiden käyttöön ”sidottuna avustuksena”, jollaista OECD-maat eivät nykyisin juurikaan enää sovella. Tarjouskilpailuja koskevat OECD-maiden säännöt hyödyttävät myös monissa tapauksissa nopean talouskasvun yhteiskuntia ja etenkin Kiinaa.

5.5

Kiinan lähestymistapa hyödyttää yleensä eniten Afrikan johtavia luokkia, sillä siihen ei sisälly EU:n ehtoja eikä hidastuttavaa liiallista byrokratiaa. Siihen sisältyy kuitenkin kahtalainen riski: se uhkaa luoda massiivista velkaantumista, jonka pitkän aikavälin vaikutukset saattavat olla kestämättömiä, ja vahvistaa yksittäisten maiden talouksien riippuvuutta yksipuolisesta tuotannosta ja sen luomasta viennistä, mikä on puolestaan riippuvainen kansainvälisten markkinoiden hintavaihteluista.

5.6

Vaikka Eurooppa on edelleen Afrikan tärkein talous- ja kauppakumppani, sen on vaikea esiintyä yhtenä rintamana sekä luoda johdonmukaisuutta omiin politiikkoihinsa ja ylläpitää sitä, olipa kyse sitten kehitysyhteistyö-, kauppa- tai ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Myös itse paikalla on edelleen paljon eri jäsenvaltioiden toimien koordinoinnin esteitä, mikä vähentää toimien vaikutusta ja tehokkuutta.

6.1

EU:n Afrikan-suhteissaan edellyttämien, jo mainittujen ehtojen ohella Afrikan maiden hallitukset ovat korostaneet muitakin eroja EU:n ja Kiinan lähestymistavoissa:

6.2

Käynnissä oleva maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi tuo esiin tarpeen pohtia kriisin mahdollisia vaikutuksia Afrikassa (22).

Maailmanlaajuisen taantuman vaikutukset, viennin vähentyminen, monien markkinoiden protektionistinen sulkeminen ja useiden raaka-aineiden hinnanlasku luo huolestuttavat näkymät, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa kuluneen vuosikymmenen asianomaiset saavutukset, kuten velan ja julkisen talouden vajeen väheneminen, lisääntyneet investoinnit perusrakenteisiin ja kilpailu investoinneista tai verojärjestelmien terveydyttäminen sekä toimet kansallisten tuotantorakenteiden monipuolistamiseksi.

6.3

Kriisiin vastatakseen Kiina on äskettäin vahvistanut ja myös lisännyt toimiaan sekä avun ja lainojen että investointien aloilla (23). EU pyrkii noudattamaan antamiaan sitoumuksia, mutta eräät jäsenvaltiot ovat jo vuonna 2009 vähentäneet huomattavasti resursseja ja kahdenvälisiä taloudellisia sitoumuksia, ja tämä suuntaus jatkuu tai mahdollisesti vahvistuu vuonna 2010. Kuten kaikissa äskettäisissä huippukokouksissa on todettu, uudet resurssit ovat kuitenkin tarpeen.

6.4

EU:n ja Afrikan ja Kiinan ja Afrikan suhteissa painottuu yhä enemmän muuttoliike. Tässä yhteydessä etenkään Kiinan kansalaisten saapumista Afrikan maihin ei ole vielä paljoakaan tutkittu. Keskustelun käynnistäminen muuttovirtojen muodosta ja laajuudesta sekä niiden mahdollisista yhteyksistä saattaisi auttaa ymmärtämään niiden mahdollista vaikutusta Afrikan kehitykseen.

6.5

ETSK pitää perusluonteisen tärkeänä kysymystä kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta. Aihe ei ole tärkeä vain EU:lle (24), vaan siitä on nyt muodostunut merkittävä tekijä, joka liittyy tiiviisti kaikkiin kumppanuussuhteisiin Afrikan kanssa etenkin Cotonoun sopimusten johdosta. Tämä seikka ei tällä hetkellä vaikuta olevan merkittävä Kiinan ja Afrikan suhteissa eikä Kiinan ja yksittäisten maiden kahdenvälisissä suhteissa.

Kaikki valtiosta riippumattomat toimijat, etenkin yrittäjä- ja ammattijärjestöt sekä viljelijä-, nais- ja kuluttajajärjestöt voivat osallistua laaja-alaisesti ja järjestelmällisesti komission mainitsemille neljälle alalle. Vaikka niiden rooli afrikkalaisessa yhteiskunnassa sekä talouden dynamiikassa ja poliittisissa suhteissa on tunnustettu ja niiden merkitys on lisääntynyt Lomén ja Cotonoun sopimusten myötä käynnistetyn prosessin onnistumisen ansiosta, ne uhkaavat menettää merkitystään ja joutua syrjäytetyksi, jos kahden- tai kolmenvälistä vuoropuhelua käydään vain hallitusten kesken. Kyseistä roolia tulisi kuitenkin pitää nimenomaisena rikkautena, jota on hyödynnettävä ja elvytettävä.

6.6

ETSK panee huolestuneena merkille, ettei käsiteltävässä tiedonannossa viitata lainkaan tähän kysymykseen eikä työmarkkinaosapuolten tai yleisemmin valtiosta riippumattomien toimijoiden konkreettisiin osallistumismahdollisuuksiin ehdotetun prosessin yhteydessä.