(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2560/2001 (4) ja (EY) N:o 924/2009 (5) antamisen jälkeen euroalueen jäsenvaltioiden välisistä euromääräisistä rajatylittävistä maksuista perittävät palvelumaksut ovat pienentyneet siinä määrin, että ne ovat useimmissa tapauksissa merkityksettömiä.

(2)

Euromääräiset rajatylittävät maksut euroalueen ulkopuolisista jäsenvaltioista muodostavat kuitenkin noin 80 prosenttia kaikista rajatylittävistä maksuista, jotka suoritetaan näistä jäsenvaltioista. Tällaisista rajatylittävistä maksuista peritään useimmissa euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa yhä kohtuuttoman suuria palvelumaksuja, vaikka euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa sijaitsevat maksupalveluntarjoajat voivat käsitellä tapahtumat hyvin edullisesti käyttämällä samoja tehokkaita infrastruktuureja kuin euroalueella sijaitsevat maksupalveluntarjoajat.

(3)

Rajatylittävistä maksuista perittävät suuret palvelumaksut estävät yhä euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden yritysten ja kansalaisten täysimittaisen integroitumisen sisämarkkinoille, mikä vaikuttaa näiden kilpailukykyyn. Kyseisten suurten palvelumaksujen vuoksi unionissa on edelleenkin kaksi maksupalvelunkäyttäjien ryhmää: maksupalvelunkäyttäjät, jotka hyötyvät yhtenäisestä euromaksualueesta (SEPA), ja maksupalvelunkäyttäjät, jotka maksavat suuria palvelumaksuja euromääräisistä rajatylittävistä maksuistaan.

(4)

On tarpeen varmistaa, että unionin sisäisistä euromääräisistä rajatylittävistä maksuista perittävät palvelumaksut yhdenmukaistetaan vastaavista maksupalvelunkäyttäjän maksupalveluntarjoajan sijaintijäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä kansallisista maksuista perittävien palvelumaksujen kanssa, jotta voidaan helpottaa sisämarkkinoiden toimintaa ja poistaa euroalueen jäsenvaltioiden ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksupalvelunkäyttäjien eriarvoisuus euromääräisten rajatylittävien maksujen osalta. Maksupalveluntarjoajan katsotaan sijaitsevan jäsenvaltiossa, jossa se tarjoaa palvelujaan maksupalvelunkäyttäjälle.

(5)

Valuutan muuntamisesta perittävät palvelumaksut ovat merkittävä rajaylittäviin maksuihin liittyvä kulu, kun maksajan jäsenvaltiossa ja maksunsaajan jäsenvaltiossa käytetään eri valuuttoja. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) 45 artiklassa edellytetään, että veloitettavat palvelumaksut ja käytettävä vaihtokurssi ilmoitetaan läpinäkyvästi, mainitun direktiivin 52 artiklan 3 alakohdassa täsmennetään, mitä tietoja puitesopimuksen piiriin kuuluvista maksutapahtumista on annettava, ja sen 59 artiklan 2 kohdassa säädetään, mitä tietoja osapuolten, jotka tarjoavat valuutanmuuntopalveluja pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, on ilmoitettava. Kyseisillä tietojenantovaatimuksilla ei ole saavutettu valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen riittävää läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta silloin, kun pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjotaan eri valuutanmuuntovaihtoehtoja. Tämä läpinäkyvyyden ja vertailukelpoisuuden puute haittaa kilpailua, joka alentaisi valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja, ja maksajat ovat suuremmassa vaarassa valita kalliita valuutanmuuntovaihtoehtoja. Siksi on otettava käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla suojellaan kuluttajia valuutanmuuntopalvelujen kohtuuttomilta palvelumaksuilta ja varmistetaan, että kuluttajille annetaan tiedot, joiden avulla he voivat valita parhaan valuutanmuuntovaihtoehdon.

(6)

Sen varmistamiseksi, että markkinatoimijat eivät joudu tekemään kohtuuttomia investointeja mukauttaakseen maksuinfrastruktuurinsa, laitteensa ja prosessinsa tiukempiin läpinäkyvyysvaatimuksiin, toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisia, kohtuullisia ja kustannustehokkaita. Annettujen tietojen olisi kuitenkin silloin, kun maksajalle tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä eri valuutanmuuntovaihtoehtoja, mahdollistettava vertailu, jotta maksaja voi tehdä tietoon perustuvan valinnan.

(7)

Vertailun mahdollistamiseksi valuutan muuntamisesta perittävät palvelumaksut olisi kaikkien korttipohjaisten maksujen yhteydessä ilmaistava samalla tavalla eli prosenttimääräisinä marginaaleina, jotka perustuvat viimeisimpiin saatavilla oleviin Euroopan keskuspankin julkaisemiin euron viitekursseihin. Marginaali saattaa olla tarpeen perustaa kahdesta Euroopan keskuspankin kurssista johdettuun kurssiin, kun valuutanmuunto tapahtuu kahden sellaisen valuutan välillä, joista kumpikaan ei ole euro.

(8)

Valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja koskevien direktiivissä (EU) 2015/2366 säädettyjen yleisten tietojenantovaatimusten mukaisesti valuutanmuuntopalvelun tarjoajilla on velvollisuus antaa tiedot valuutan muuntamisesta perimistään palvelumaksuista ennen maksutapahtuman käynnistämistä. Osapuolten, jotka tarjoavat valuutanmuuntopalveluja pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, olisi annettava tiedot tällaisista palveluista perimistään palvelumaksuista selkeällä ja vaivattomalla tavalla, esimerkiksi esittämällä palvelumaksut palvelupisteessä, sähköisesti päätteen näytöllä tai verkko-ostosten tapauksessa laitteen näytöllä. Direktiivin (EU) 2015/2366 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi kyseisten osapuolten olisi ennen maksutapahtuman käynnistämistä ilmoitettava täsmällisesti maksunsaajalle maksettava määrä tämän käyttämässä valuutassa ja maksajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä tämän tilin valuutassa. Maksunsaajan käyttämässä valuutassa maksettavan määrän olisi ilmaistava ostettavan tavaran tai palvelun hinta, ja se saatetaan esittää tapahtuman päätteeksi sen sijaan, että se esitettäisiin maksupäätteellä. Maksunsaajan käyttämänä valuuttana on yleensä paikallinen valuutta, mutta sopimusvapauden periaatteen mukaisesti saatetaan joissakin tapauksissa käyttää muuta unionin valuuttaa. Maksajan maksettavaksi tulevan maksajan tilin valuutan määräisen kokonaismäärän olisi koostuttava tavaran tai palvelun hinnasta ja valuutan muuntamisesta perittävistä palvelumaksuista. Molemmat määrät olisi lisäksi esitettävä kuitissa tai muulla pysyvällä välineellä.

(9)

Direktiivin (EU) 2015/2366 59 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, kun valuutanmuuntopalvelua tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, maksajan olisi voitava olla käyttämättä palvelua ja maksaa sen sijaan maksunsaajan käyttämässä valuutassa.

(10)

Jotta maksajat voivat vertailla pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjottavista valuutanmuuntovaihtoehdoista perittäviä palvelumaksuja, maksajien maksupalveluntarjoajien olisi sisällytettävä puitesopimuksensa ehtoihin täysin vertailukelpoiset tiedot valuutan muuntamisesta perittävistä sovellettavista palvelumaksuista ja lisäksi saatettava kyseiset tiedot julkisiksi yleisesti ja helposti saatavilla olevalla sähköisellä alustalla, erityisesti asiakasverkkosivustoillaan, verkkopankkisivustoillaan ja mobiilipankkisovelluksissaan, ymmärrettävällä ja vaivattomalla tavalla. Tämä mahdollistaisi sellaisten vertailusivustojen kehittämisen, joiden ansiosta ulkomailla matkustavien tai ostoksia tekevien kuluttajien olisi helpompi vertailla hintoja. Maksajien maksupalveluntarjoajien olisi lisäksi muistutettava maksajia palvelumaksuista, joita valuutan muuntamisesta peritään suoritettaessa muun valuutan määräinen korttipohjainen maksu, käyttäen yleisesti ja helposti saatavilla olevia sähköisiä viestintäkanavia, kuten tekstiviestejä, sähköpostiviestejä tai maksajan mobiilipankkisovelluksen push-viestejä. Maksupalveluntarjoajien olisi sovittava maksupalvelunkäyttäjien kanssa, minkä sähköisen viestintäkanavan kautta ne antavat tiedon valuutan muuntamisesta perittävistä palvelumaksuista, ja pyrittävä löytämään tehokkain keino saada tieto maksajalle. Maksupalveluntarjoajien olisi myös annettava maksupalvelunkäyttäjille mahdollisuus kieltäytyä sähköisistä viesteistä, jotka koskevat valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja.

(11)

Ajoittaiset muistutukset ovat tarkoituksenmukaisia silloin, kun maksaja oleskelee ulkomailla pidempiä kausia, esimerkiksi lähetettynä työntekijänä tai opiskelijana, tai kun maksaja käyttää säännöllisesti korttia paikallisessa valuutassa tehtäviin verkko-ostoksiin. Velvollisuus lähettää tällaisia muistutuksia ei edellyttäisi maksupalveluntarjoajalta kohtuuttomia investointeja liiketoimintaprosessien ja maksujenkäsittelyinfrastruktuurien mukauttamiseen, ja sillä varmistettaisiin, että maksajalla on käytössään enemmän tietoa eri valuutanmuuntovaihtoehtojen vertailua varten.

(12)

Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus sen säännön soveltamisesta, jonka mukaan rajatylittävistä euromääräisistä maksuista aiheutuvat kulut on yhdenmukaistettava kansallisen valuutan määräisten kansallisten tapahtumien kulujen kanssa, sekä tässä asetuksessa säädettyjen valuutanmuuntoa koskevien tietojenantovaatimusten tehokkuudesta. Komission olisi myös analysoitava mahdollisuuksia – ja näiden mahdollisuuksien teknistä toteutettavuutta – ulottaa yhtäläisiä palvelumaksuja koskeva sääntö kaikkiin unionin valuuttoihin ja parantaa edelleen valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta sekä mahdollisuutta estää tai sallia valuutanmuunto, jota tarjoaa muu osapuoli kuin maksajan maksupalveluntarjoaja.

(13)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan maksujen rajatylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,