Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevien teknisten vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta”

KOM(2010) 775 lopullinen – 2010/0373 COD

2011/C 218/13

Esittelijä: Joachim WUERMELING

Euroopan parlamentti päätti 18. tammikuuta 2011 ja neuvosto 28. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevien teknisten vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta

KOM(2010) 775 lopullinen – 2010/0373 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. huhtikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. toukokuuta 2011 pitämässään 471. täysistunnossa (toukokuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 137 ääntä puolesta ja 8 vastaan 19:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komitean päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee Euroopan komissiota yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) luomisessa. Tilisiirtojen ja maksutapahtumien yhtenäistäminen on Euroopassa sisämarkkinoiden toteuttamista ajatellen tärkeä askel.

1.2   ETSK pitää kuitenkin välttämättömänä muokata Euroopan komission ehdottamaa asetusta paikoitellen, jotta järjestelmään siirtyminen sujuisi palvelua käyttävien kuluttajien ja yritysten sekä sitä tarjoavien pankkien kannalta kitkattomasti.

1.3   ETSK pitää SEPA-maksujärjestelmään pakolliselle siirtymiselle säädettyjä määräaikoja liian lyhyinä. Toimivuuden, turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden takaaminen edellyttää, että kaikilla luottolaitoksilla on riittävästi aikaa valmistautua. Tilisiirroille tulisi vuoden sijasta säätää kolmen vuoden siirtymäaika asetuksen voimaantulosta. Suoraveloitusten määräajan takarajan tulisi olla mainitun kahden vuoden sijasta neljä vuotta asetuksen voimaantulosta.

1.4   Ehdotetussa asetuksessa mainittua delegoituja säädöksiä koskevaa valtuutusta tulisi joko rajoittaa huomattavasti tai se tulisi poistaa kokonaan, sillä asetuksessa maksumenettelyille säädettyjen vaatimusten mukauttamisella tekniseen edistykseen ja markkinoiden kehitykseen on huomattavia käytännön vaikutuksia. Tästä lainsäätäjän on, myös ETSK:n myötävaikutuksella, lainsäädäntäprosessissa päätettävä.

1.5   ETSK pitää erittäin tervetulleena, että ehdotetussa asetuksessa kielletään monenväliset siirtohinnat suoraveloitusten yhteydessä. Tämä selkeyttää tilannetta ja parantaa avoimuutta, kun ajatellaan maksutapahtumien taustalla vaikuttavia monimutkaisia sopimussuhteita. Tämä hyödyttää erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

2.   Lausunnon tausta

2.1   Yhtenäisen euromaksualueen käyttöönotto on yksi yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseen liittyvistä Euroopan komission ensisijaisista tavoitteista. Maksuvälineiden käyttäjät voivat uusia eurooppalaisia SEPA-tilisiirtoja ja SEPA-suoraveloitusta hyödyntäen suorittaa samaan tapaan maksuja maan sisällä ja rajatylittävästi ilman käteistä. Tämä helpottaa maksamista, vähentää hallintotaakkaa ja säästää yhteisössä kauppaa käyvien kustannuksia, olivatpa kyseessä kuluttajat tai yritykset. Tulevaisuudessa uutta menettelyä pääsee hyödyntämään yli 500 miljoonaa kansalaista ja yli 20 miljoonaa yritystä sisämarkkinoilla.

2.2   Ensimmäinen SEPAn kannalta olennainen oikeudellinen edellytys toteutui jo joitakin vuosia sitten. Maksupalveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2007/64/EY yhdenmukaistettiin EU:ssa maksupalveluehdot ja palveluja käyttävien asiakkaiden oikeudet. Sen myötä avattiin maksupalvelujen sisämarkkinat. Jäsenvaltioissa sovellettavien järjestelmien sekä niiden sisäisiin ja toisaalta kansainvälisiin maksuihin sovellettavien menettelyjen erot säilyivät kuitenkin toistaiseksi. Näin kuitenkin luotiin oikeusperusta kaikkia rajatylittäviä maksuja koskevalle yhteiselle menettelylle.

2.3   Asetuksessa (EY) N:o 924/2009 rajatylittävistä maksuista yhteisössä säädetään, että rajatylittävistä ja sisäisistä suoraveloitusmaksuista on periaatteessa perittävä sama maksu. Lisäksi luotiin pohja SEPA-maksuperusrakenteelle.

2.4   ETSK on antanut kummastakin säädösehdotuksesta lausunnon (1). Komitea ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että euron käyttöönoton jälkeen on tarkoitus luoda yhtenäinen euromaksualue.

2.5   Pankit ovat 28. tammikuuta 2008 alkaen tarjonneet maksutavaksi SEPA-tilisiirtoa. Tilisiirron käsittelyyn on marraskuusta 2009 saanut kulua enintään kolme pankkipäivää. Vuodesta 2012 käsittelyajan on tarkoitus lyhentyä yhteen pankkipäivään.

2.6   SEPA-suoraveloitus on ollut käytössä 2. marraskuuta 2009 alkaen. Tarjolla on kaksi menettelyä: yleinen SEPA-ydinsuoraveloitus (SEPA Core Direct Debit) sekä liikeyritysten välistä maksuliikennettä palveleva SEPA-suoraveloitus (SEPA Business to Business Direct Debit). Kaikki pankit on velvoitettu ottamaan vastaan SEPA-ydinsuoraveloituksia marraskuusta 2010.

2.7   SEPA-maksumenettelyjä hyödynnetään vielä toistaiseksi niukasti. SEPA-tilisiirtojen osuus vuoden 2011 alussa, eli kolme vuotta niiden käyttöönoton jälkeen, on noin neljä prosenttia. Jos suuntaus säilyy samana, kuluu vielä yli 25 vuotta ennen kuin SEPAn tarjoamia etuja voidaan kokonaisuudessaan hyödyntää.

2.8   Euroopan komissio pitää SEPA-hankkeen edistymistä pelkästään markkinataloudellisten pontimien voimalla liian vaatimattomana. Se ehdottaakin säädöksiä, joilla velvoitettaisiin ottamaan käyttöön SEPA-maksuvälineet. SEPA-menettelyt korvaisivat asetettuun päivämäärään mennessä mukana olevissa maissa käytettävät omat maksuvälineet.

2.9   Euroopan komission teettämien laskelmien mukaan palveluja tarjoavana osapuolena olevat pankit joutuvat kirjaamaan SEPA-maksujärjestelmään siirtymisestä 52 miljardin euron kulut. Laskelmien mukaan kysyntäpuolta edustavat käyttäjät hyötyvät järjestelmästä aiempaa alempina maksuina ja toiminnallisina etuina.

2.10   Komission 16. joulukuuta 2010 esittämä ehdotus sisältääkin määräajan, johon mennessä kansalliset tilisiirrot ja suoraveloitukset lopetetaan ja josta lähtien käytetään ainoastaan SEPA-maksuvälineitä. Asetuksen tultua voimaan muita tilisiirtomenettelyjä voidaan käyttää euroalueen maissa vielä 12 kuukautta ja suoraveloitusmenettelyjä 24 kuukautta.

2.11   Olennainen ero SEPA-tilisiirron ja -suoraveloituksen ja nykyisten kansallisten käytänteiden välillä on kuluttajan ja yritysten kannalta se, että myös maan sisäisissä maksuissa on tuttujen pankkitunnusten ja tilinumeroiden sijasta käytettävä kansainvälistä tilinumeroa (IBAN) ja pankkitunnusta (BIC). IBAN on vakiomuotoinen, enintään 34 merkistä muodostuva kansainvälinen tilinumero. BIC on puolestaan luottolaitoksen kansainvälinen pankkitunnus, jossa on enintään 11 merkkiä.

3.   Huomioita

3.1   ETSK pitää komission ehdotusta tervetulleena. Käsillä oleva ehdotus asetukseksi on ratkaiseva askel kohti asianmukaisesti toimivan ja yhtenäisen euromaksualueen toteuttamista.

3.2   Sisämarkkinat ovat yksi tärkeimmistä talouskasvun moottoreista Euroopan unionissa. Euron käyttöönotto oli tärkeä edistysaskel jäsenvaltioiden yhteenkasvamisessa. ETSK:n näkökulmasta onkin johdonmukaista, että hanke yhteisen eurooppalaisen maksujärjestelmän luomiseksi saatetaan nyt menestyksekkäästi päätökseen.

3.3   Komitea pitää ehdotettua asetusta kuitenkin liian kunnianhimoisena, mitä tulee kansallisista maksumenettelyistä luopumiselle asetettuihin määräaikoihin. Tärkeintä on hankkeen onnistuminen eikä sen toteuttamisvauhti. Maksaminen on etenkin kuluttajille, mutta myös muille talouden toimijoille erittäin herkkä asia. Euron käyttöönoton tavoin tulee toteuttaa kaikki ajateltavissa olevat valmistelut, kuten koekäyttö, kokeilut, tiedotuskampanjat jne., jotta toimintahäiriöt, viat, maksujen väärin ohjautumiset, siirrettävien summien katoamiset tms. tapahtumat voidaan sulkea pois. Tähän on oltava riittävästi aikaa. ETSK varoittaakin turhasta kiireestä, joka saattaisi vaarantaa hankkeen onnistumisen kansalaisten silmissä. On kuitenkin myös otettava huomioon, että ylipitkistä siirtymäajoista aiheutuu myös kustannuksia.

3.4   Kaikkiin kysymyksiin, jotka liittyvät kitkattomaan siirtymään SEPA-maksumenettelyyn, ei vielä ole löydetty tyhjentäviä vastauksia. Tähän liittyen on muistettava, että avoimista kohdista monet ovat sellaisia, joita ainoastaan SEPA-hankkeen osapuolet kansallisella tasolla voivat käsitellä. Erityisesti on pystyttävä tasapainottamaan asianmukaisesti tarjontapuolta edustavien pankkien ja kysyntäpuolta edustavien käyttäjien edut.

3.5   Sekä kuluttajien että talouden näkökulmasta tarkasteltuna herää monesti kysymys, miksi hyväksi osoittautuneista kansallisista maksumenettelyistä pitäisi SEPAn vuoksi luopua. Vuosien käytännön soveltamisen myötä kansalliset menettelyt tilinumeroineen ja pankkitunnuksineen koetaan tutuiksi ja turvallisiksi. Uusi SEPA-maksumenettely kyllä yksinkertaistaa rajatylittäviä tilisiirtoja ja suoraveloituksia. Sitä on kuitenkin käytettävä myös pääasiassa maan sisäisissä maksutapahtumissa. Tähän liittyen Euroopan komission ja pankkien on osoitettava nykyistä paremmin, että SEPA-maksumenettely on nopeampi ja edullisempi.

3.6   SEPA-hankkeen onnistuminen riippuu olennaisesti käyttäjien eli kuluttajien ja talouden toimijoiden hyväksynnästä. Se edellyttää, että SEPA-maksuvälineitä ja niille ominaisia IBAN- ja BIC-tunnuksia tehdään pikaisesti nykyistä tunnetummiksi. Tämä edellyttää luottolaitoksilta nykyistä laajempaa tiedotuskampanjaa. Toistaiseksi kaikissa jäsenvaltioissa näin ei ole tapahtunut riittävässä määrin. Huomattava osa väestöstä ja pk-yrityksistä ei vielä tunne riittävästi uusien SEPA-tuotteiden käyttöedellytyksiä.

3.7   Jakamalla jopa 34-merkkinen IBAN-koodi neljän luvun ryhmiksi (välilyönneillä, yhdysviivoilla tai uusilla kohdilla) voitaisiin parantaa helppokäyttöisyyttä. Olisi otettava huomioon, että etenkin ikääntyneillä kuluttajilla voi olla vaikeuksia uusien tietojen ja lukusarjojen kanssa. Pankkien tulisikin tarjota kuluttajille tueksi esim. muunto-ohjelmia.

3.8   Lisäksi uusia maksuvälineitä on kokeiltava riittävästi. Se ei ole tähän asti ollut kaikkien SEPA-tuotteiden kohdalla mahdollista, sillä esim. SEPA-suoraveloitusta on voitu käyttää laajasti vasta marraskuusta 2010, josta alkaen kaikilla pankeilla on ollut velvollisuus ottaa niitä vastaan. Käytännön kokeilu tarjoaa molemmille osapuolille, eli pankeille ja käyttäjille, mahdollisuuden tunnistaa alkuhankaluudet ja epäkäytännöllisyydet sekä korjata puutteet. Riittävän pitkällä valmistautumisajalla on ennen kaikkea varmistettava, että uusien SEPA-maksumenettelyjen käsittely voidaan automatisoida eikä vaikeuksia ilmaannu vähittäispankkitoiminnassa.

3.9   ETSK katsoo, että SEPAn pakolliseen käyttöönottoon on liitettävä riittävät varotoimet. Tässä yhteydessä on huolehdittava erityisesti menettelyjen käyttökelpoisuudesta vähittäispankkitoiminnassa. Maksajan, maksunsaajan ja maksupalvelun tarjoajan on voitava luottaa siihen, että maksut suoritetaan asianmukaisesti, täsmällisesti ja luotettavasti.

3.10   SEPA-maksumenettelyihin siirryttäessä hankaluuksia ilmenee ainakin kansallisella tasolla. Esim. Saksassa, jossa suoraveloitusta käytetään EU-maista selvästi eniten, ei vielä ole selvillä kattavatko nykyiset suoraveloitusvaltuutukset myös SEPA-suoraveloitukset. Tähän on löydettävä tehokas ja oikeusvarmuudeltaan pätevä ratkaisu, josta ei ole kohtuutonta haittaa kuluttajille tai yrityksille. Ei voida ajatella, että asiakkailta olisi pyydettävä kirjeitse uutta valtuutusta. Tästä aiheutuisi suhteettomasti hallintotyötä ja kuluja. Se ei myöskään olisi kuluttajan edun mukaista, sillä kirjeitä tahoilta, joiden kanssa hän on solminut suoraveloitussopimuksen, tulisi valtavasti.

3.11   Lisäksi unioni- ja jäsenvaltiotasolla kuluttajat on tarpeen ottaa nykyistä paremmin mukaan maksumenettelyjen muotoiluun. Tämä ei koske pelkästään SEPA-maksuvälineiden käyttöönoton nykyvaihetta, vaan nimenomaan myös niiden kehittämistä. Euroopan komissio ja keskuspankki ovat ottaneet ensiaskelen käyttäjien osallistumisen edistämisessä perustamalla SEPA-neuvoston. Neuvostossa edustettuina olevat kuluttajajärjestöt eivät kuitenkaan valitettavasti heijasta riittävästi SEPA-hankkeen osapuolia. Lisäksi olisi tärkeää perustaa SEPA-neuvoston alle tarjoaja- ja käyttäjäosapuolen edustajista pariteettisesti koostuva asiantuntijaryhmä huolehtimaan SEPA-maksumenettelyjen teknisestä kehittämisestä.

4.   Erityistä

4.1   5 artikla, kohta 1 ja 2 – riittävä siirtymäaika SEPA-järjestelmään

4.1.1   ETSK katsoo, että komission esittämät määräajat pakolliselle SEPA-maksumenettelyihin siirtymiselle ovat liian lyhyet. On taattava, että uudet SEPA-tuotteet ovat yhtä tehokkaita ja turvallisia kuin nyt käytettävät kansalliset maksumenettelyt.

4.1.2   Tilisiirroille tulisi vuoden sijasta säätää kolmen vuoden siirtymäaika asetuksen voimaantulosta.

4.1.3   Suoraveloitusten määräajan takarajan tulisi olla mainitun kahden vuoden sijasta neljä vuotta asetuksen voimaantulosta.

4.1.4   Määräaikoja on tarpeen pidentää, jotta kuluttajat saadaan luottamaan uusiin SEPA-maksumenettelyihin. SEPA-järjestelmää on myös tehtävä nykyistä tunnetummaksi. Tämä pätee erityisesti IBAN- ja BIC-tunnuksiin. Lisäksi SEPA-maksumenettelyjen eduista on kerrottava nykyistä paremmin. Uusien tuotteiden on osoittauduttava käytössä tehokkaiksi ja turvallisiksi. Lisäksi on vielä poistettava valtuutuksen siirron kaltaiset kansallisella tasolla ilmenevät ongelmat.

4.1.5   Ehdotettua pidemmät siirtymäajat ovat yritysten näkökulmasta tarpeen, koska maksuliikenteen prosessien muuttaminen on työlästä. Yritykset joutuvat tekemään lisäinvestointeja ja sopeuttamaan työmenetelmiään ja käyttöjärjestelmiään. Tähän kuuluu mm. IBAN- ja BIC-tunnusten lisääminen kaikkiin asiakasrekistereihin kirjattuihin tiedostoihin. Kuten komissio itsekin vaikutustenarvioinnissa toteaa, yritykset investoivat tietojärjestelmiin kolmesta viiden vuoden välein.

4.2   5 artikla 4 kohta verrattuna 12 artiklaan – ei liian laajaa toimivaltuuksien siirtoa

4.2.1   ETSK pitää välttämättömänä, että unionin lainsäätäjät tekevät SEPA-järjestelmän muotoilua koskevat keskeiset päätökset myös jatkossa neuvoa-antavien elinten, kuten ETSK:n tukemana. Tekniikan ja markkinoiden kehittymiseen sopeuttamisen edellyttämän toimivallan yleinen siirtäminen Euroopan komissiolle delegoituina säädöksinä menee ETSK:n mielestä liian pitkälle. Mihin tahansa eurooppalaiseen maksumenettelyyn tehtävä pienikin muutos voi aiheuttaa kuluttajille, yrityksille ja maksupalveluja tarjoaville huomattavia seurauksia, joita on tarkasteltava perusteellisesti ja joista on päätettävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

4.2.2   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa määrätään, että valta antaa säädöksiä voidaan siirtää vain sellaisten säädösten osalta, joilla täydennetään tai muutetaan hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia.

4.2.3   Ehdotetun asetuksen liitteessä luetellut SEPA-tilisiirroille ja -suoraveloituksille asetetut vaatimukset ovat tulevien SEPA-tuotteiden kannalta ratkaisevia. Jokainen vaatimuksiin tehtävä pienikin muutos voi vaikuttaa ratkaisevasti palvelujen tarjoajien ja käyttäjien toimintaan. Liitteessä lueteltujen vaatimusten perusteella on myös eri maissa sovellettavia menettelyjä kumottava, sillä kansalliset menettelyt eivät enää vastaa SEPA-vaatimuksia. Vaatimusten muuttaminen ilman, että Euroopan parlamentti ja neuvosto osallistuvat siihen asianmukaisesti, onkin siksi torjuttava.

4.3   6 artikla – tulevan kulurakenteen selkeys

4.3.1   ETSK pitää tervetulleena, että ehdotetussa asetuksessa kielletään monenväliset siirtohinnat suoraveloitusten yhteydessä. On varmistettava, että tulevat maksumenettelyistä perittävät kulut ovat avoimia ja että ne voidaan lukea pankkien konkreettisesti tarjoamien palvelujen piiriin.

4.3.2   Euroopan komissio on korostanut hankkeen alusta, etteivät uudet SEPA-menettelyt saa tulla aiempia kansallisia menettelyjä kalliimmiksi. ETSK on tästä vaatimuksesta täysin samaa mieltä ja kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, etteivät uudet SEPA-menettelyt tule aiempia kansallisia menettelyjä kalliimmiksi sen vuoksi, että ne nostavat jäsenvaltioissa perittäviä maksuja, kuten euron käyttöönoton yhteydessä tapahtui. Ellei näin ole, ei etenkään kuluttajien hyväksyntää uusille maksumenettelyille voida taata. Monenväliset siirtohinnat eivät ole kaikissa euromaissa käytäntö. Niiden ottaminen SEPA-maksumenettelyjen myötä uudelleen käyttöön yksittäisissä euromaissa olisikin täysin väärä signaali.

4.3.3   ETSK korostaa lisäksi, että kuluttajalta tulee periä monenvälinen siirtohinta suorista maksutapahtumista, joita maksupalveluntarjoaja ei voi toteuttaa asianmukaisesti maksutoimeksiannon hylkäämisen, kieltämisen, palauttamisen tai takaisinsiirron vuoksi (R-maksutapahtumat), vain jos hänen tilillään ei ole riittävästi katetta suoraveloitusmaksun erääntyessä. Kaikissa muissa tapauksissa maksunsaajan tulee maksaa siirtohinta. Maksunsaajalla, saajan pankilla tai maksajan pankilla ei tule olla lupaa välittää R-maksutapahtumiin liittyviä maksajalta perittäviä palkkioita, jotka eivät johdu maksajasta.

(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 51 ja EUVL C 228, 22.9.2009, s. 66.