EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31992R0880

Neuvoston asetus (ETY) N:o 880/92, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1992, yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä

EYVL L 99, 11.4.1992, p. 1–7 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (FI, SV)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 23/09/2000

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/1992/880/oj

31992R0880

Neuvoston asetus (ETY) N:o 880/92, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1992, yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä

Virallinen lehti nro L 099 , 11/04/1992 s. 0001 - 0007
Suomenk. erityispainos Alue 15 Nide 11 s. 0033
Ruotsink. erityispainos Alue 15 Nide 11 s. 0033


NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 880/92,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 1992,

yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen ympäristöä koskevien toimenpideohjelmien(4) mukaan määritellyn yhteisön ympäristöpolitiikan päämäärät ja periaatteet tähtäävät erityisesti saastumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen ja mahdollisuuksien mukaan sen poistamiseen, ensisijaisesti sen lähteellä, sekä varmistamaan raaka-aineiden järkevän hallinnan myös "saastuttaja maksaa" periaatteen pohjalta; Euroopan yhteisöjen neljännessä ympäristöä koskevassa toimenpideohjelmassa (1987 1992)(5) korostetaan, että on tärkeää kehittää toimintaa ympäristöystävällisten tuotteiden hyväksi,

neuvosto on 7 päivänä toukokuuta 1990(6) antamassaan päätöslauselmassa pyytänyt komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen koko yhteisön kattavan ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmän aikaansaamiseksi, jossa otettaisiin huomioon tuotteella koko sen elämänkaaren aikana olevat vaikutukset ympäristöön,

Euroopan parlamentti on 19 päivänä kesäkuuta 1987 jätteistä ja kaatopaikoista(7) antamassaan päätöslauselmassa ilmaissut tukevansa yhteisön ekotuotemerkin myöntämistä ympäristöystävällisille tuotteille,

yleisö haluaa yhä enemmän tietoja tuotteista, joilla on vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristölle; eräillä jäsenvaltioilla on jo tuotemerkin myöntämisjärjestelmä tällaisia tuotteita varten ja useat muut jäsenvaltiot harkitsevat tällaisen järjestelmän luomista,

ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmä tuotteille, joilla on vähemmän ympäristölle haitallisia vaikutuksia, tuo esiin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja ja antaa täten kuluttajille ja käyttäjille ohjausta heidän valinnoissaan,

paras tapa ohjata näin kuluttajia ja käyttäjiä on laatia yhdenmukaiset koko yhteisössä sovellettavat perusteet tuotemerkin myöntämisjärjestelmälle,

vaikka olemassa olevia tai tulevia itsenäisiä järjestelmiä voidaan edelleen ylläpitää, tämän asetuksen tavoite on luoda edellytykset tehokkaan yhteisen ekotuotemerkin perustamiseksi lopulta yhteisössä,

tuotemerkin myöntämisjärjestelmän soveltaminen on valinnanvaraista; tällainen lähestymistapa, joka perustuu markkinavoimiin, edistää tutkimusta ja kehittämistä erityisesti ympäristöystävällisen teknologian osalta sekä johtaa näin ollen uuden kehittämiseen,

on varmistettava perusteiden yhdenmukainen soveltaminen ja menettelytapojen noudattaminen koko yhteisössä,

ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmä ottaa huomioon pääasiallisten järjestöjen edut, ja sen on siksi otettava ne asiaankuuluvalla tavalla mukaan tuoteryhmien ja näille ominaisten ekologisten perusteiden määrittelyyn,

kuluttajille ja yrityksille on asiaankuuluvalla tavalla annettava tietoa ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä, ja

tämän tuotemerkin on täydennettävä muita olemassa olevia yhteisön tuotemerkkijärjestelmiä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Tavoitteet

Tämä asetus luo yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmän, jonka tarkoituksena on:

- edistää sellaisten tuotteiden suunnittelua, tuotantoa, markkinointia ja käyttöä, joilla on koko elämänkaarensa aikana vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön,

ja

- antaa kuluttajille paremmin tietoa tuotteiden vaikutuksesta ympäristöön,

vaarantamatta kuitenkaan tuotteen tai työntekijöiden turvallisuutta ja vaikuttamatta merkittävästi ominaisuuksiin, jotka tekevät tuotteesta käyttökelpoisen.

2 artikla Soveltamisala

Tämä asetus ei koske elintarvikkeita, juomia ja lääketuotteita.

3 artikla Määritelmiä

Tätä asetusta varten tarkoitetaan:

a) `aineilla` kemiallisia alkuaineita ja yhdisteitä sellaisina kuin ne määritellään vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY(8).

b) `valmisteilla` sekoituksia ja liuoksia sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 67/548 2 artiklassa,

c) `tuoteryhmillä` tuotteita, joita käytetään samoihin tarkoituksiin ja joita voidaan käyttää samalla tavalla,

d) `kokonaisvaltaisella lähestymistavalla` tuotteen elämänkaarta tuottamisesta, raaka-aineet mukaan luettuna, jakelusta ja kulutuksesta aina sen käytöstä poistamiseen.

4 artikla Yleiset periaatteet

1 Ekotuotemerkki voidaan myöntää tuotteille, jotka vastaavat 1 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita ja jotka ovat yhteisön terveyttä, turvallisuutta ja ympäristöä koskevien vaatimuksien mukaisia.

2 Ekotuotemerkkiä ei missään tapauksessa myönnetä:

a) tuotteille, jotka ovat direktiivien 67/548/ETY ja 88/379/ETY(9) mukaan vaarallisiksi luokiteltuja aineita tai valmisteita,

Ekotuotemerkki voidaan myöntää tuotteille, jotka sisältävät mainitun direktiivin mukaan vaarallisiksi luokiteltuja aineita tai valmisteita, siinä määrin kuin ne vastaavat 1 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita.

b) tuotteille, jotka on valmistettu sellaisilla tuotantomenetelmillä, jotka voivat olla vahingollisia ihmiselle ja/tai ympäristölle.

3 Yhteisöön tuotujen tuotteiden, joita varten pyydetään ekotuotemerkkiä, on vähintään vastattava samoja tiukkoja perusteita kuin yhteisössä valmistettujen.

5 artikla Tuoteryhmät ja ekologiset perusteet

1 Tuotemerkin myöntämisehdot määritellään tuoteryhmittäin.

Tuoteryhmät ja niille jokaiselle ominaiset ekologiset perusteet ja voimassaoloajat vahvistetaan 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen 6 artiklassa säädetyn neuvottelumenettelyn jälkeen.

2 Komissio ryhtyy menettelyihin 9 artiklassa tarkoitetun asianomaisen toimielimen tai asianomaisten toimielinten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltainen elin voi toimia omasta aloitteestaan tai minkä tahansa asianomaisen ryhmän tai kenen tahansa asianomaisen henkilön pyynnöstä; viimeisessä tapauksessa se päättää, onko pyyntö aiheellinen. Ennen kuin toimivaltainen elin esittää komissiolle hakemuksen, se kuulee etujärjestöjä ja antaa komissiolle näin saamansa tiedot.

3 Jokainen tuoteryhmä määritellään siten, että kaikki samaan käyttöön tarkoitetut ja samalla tavalla käytettävät kilpailevat tuotteet sisällytetään samaan ryhmään.

4 Jokaiseen tuoteryhmään sovellettavat erityiset ekologiset perusteet määritellään 1 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin 4 artiklassa määriteltyihin yleisiin periaatteisiin ja liitteessä I esitettyyn ohjeelliseen arviointitaulukkoon perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudattaen. Näiden perusteiden on oltava tarkat, selvät ja puolueettomat sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset elimet soveltavat niitä yhtenäisesti. Niiden on taattava ympäristön suojelun korkea taso ja perustuttava mahdollisuuksien mukaan ympäristöystävällisen teknologian käyttöön ja tarvittaessa kuvastettava tuotteiden eliniän maksimoimisen suotavuutta.

Mikäli ohjeellisen arviointitaulukon mukauttaminen tekniikan kehitykseen osoittautuu tarpeelliseksi, tässä mukauttamisessa noudatetaan 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

5 Tuoteryhmittelyjen voimassaoloaika on noin kolme vuotta. Perusteen voimassaoloaika ei voi ylittää sen tuoteryhmän voimassaoloaikaa, johon se viittaa.

6 artikla Etujärjestöjen kuuleminen

1 Tuoteryhmien ja 5 artiklassa tarkoitettujen erityisten ekologisten perusteiden määrittelemiseksi ja ennen kuin se esittää ehdotuksen 7 artiklassa mainitulle komitealle, komissio kuulee etujärjestöjä, jotka kokoontuvat tätä varten neuvoa-antavaksi foorumiksi, ja ottaa huomioon näiden kansallisten kuulemisten tulokset.

2 Foorumissa on oltava ainakin seuraavien etujärjestöjen yhteisön tason edustajat:

- teollisuus(10),

- kauppa(11),

- kuluttajajärjestöt,

- ympäristönsuojelujärjestöt.

Jokaisella voi olla korkeintaan kolme edustuspaikkaa.

Foorumiin osallistuvien etujärjestöjen on varmistettava tuoteryhmiä vastaava edustus ja otettava huomioon tarve varmistaa foorumin työn jatkuvuus.

3 Komissio vahvistaa foorumin työjärjestyksen 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4 Määräaika foorumin kuulemista varten ei voi missään tapauksessa ylittää kuutta viikkoa.

5 Komissio toimittaa 7 artiklassa mainitulle komitealle kuulemisten tulokset ja samalla ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä.

7 artikla Komitea

1 Komissiota avustaa komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

2 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

4 Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

5 Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

8 artikla Ekotuotemerkki

1 Ekotuotemerkeissä on liitteessä II esitetty logo.

2 Tuotemerkin myöntämistä koskevat hakemukset esitetään 10 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3 Jäljempänä 9 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset elimet tekevät 10 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti päätöksen tuotemerkin myöntämisestä yksittäisille tuotteille, jotka vastaavat 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja perusteita.

4 Komissio päättää tapauskohtaisesti 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaanko ekotuotemerkissä mainita pääasialliset perustelut sen myöntämiselle, ja vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt tätä varten.

5 Tuotemerkki myönnetään määrättyä tuotantokautta varten, joka ei voi missään tapauksessa ylittää perusteiden voimassaoloaikaa.

Kun tuotteisiin liittyviä perusteita jatketaan, tuotemerkin voimassaoloaikaa voidaan pidentää saman verran.

6 Ekotuotemerkkiä ei saa missään tapauksessa käyttää ennen kuin on tehty 12 artiklassa tarkoitettu sopimus sen käyttöehdoista.

9 artikla Toimivaltaisten elinten määrääminen

1 Viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän asetuksen voimaantuloa jokaisen jäsenvaltion on määrättävä tässä asetuksessa ja erityisesti jäljempänä 10 artiklassa tarkoitettujen tehtävien toimittamisesta vastuullinen elin tai elimet, jäljempänä 'toimivaltainen elin (elimet)`.

2 Jäsenvaltiot on huolehdittava siitä, että näiden toimivaltaisten elinten kokoonpano takaa niiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja että ne soveltavat tämän asetuksen säännöksiä johdonmukaisella tavalla.

10 artikla Ekotuotemerkin myöntämistä koskevat hakemukset

1 Yhteisön valmistajat ja maahantuojat voivat kääntyä ainoastaan sen toimivaltaisen elimen tai niiden toimivaltaisten elinten puoleen, jotka jäsenvaltio, jossa tuote on valmistettu tai saatettu markkinoille ensimmäistä kertaa tai jonne se on tuotu kolmannesta maasta, on nimennyt tätä varten.

2 Toimivaltaisen elimen on tutkittava asia 9 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä ennen kuin se ryhtyy arvioimaan hakemuksia. Toimivaltaisen elimen on arvioitava tuotteen ekologiset vaikutukset 4 artiklassa määriteltyjen perusteiden ja 5 artiklassa tarkoitettujen tuoteryhmäkohtaisten erityisperusteiden pohjalta. Tällöin kaikki vaaditut asiakirjat ja todistukset (mukaan lukien riippumattomien tarkastusten tulokset) on esitettävä toimivaltaiselle elimelle.

3 Arvioituaan tuotteen toimivaltaisen elimen on päätettävä tuotemerkin myöntämisestä. Mikäli se päättää, että tuotemerkki voidaan myöntää, sen on ilmoitettava päätöksestään komissiolle liittäen mukaan arviointinsa tulokset kokonaisuudessaan ja niiden yhteenvedon. Komissio laatii yhteenvetomallin 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Viiden päivän kuluessa ilmoituksen saamisesta komissio lähettää muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille elimille jäljennöksen tästä päätöksestä ja yhteenvedosta; se lähettää myös niiden pyynnöstä jäljennöksen arvioinnin tuloksista kokonaisuudessaan.

4 Kolmenkymmenen päivän kuluessa ilmoituksen lähettämisestä komissiolle toimivaltainen elin voi myöntää tuotemerkin, jollei komissio sinä aikana esitä perusteltua vastaväitettä. Tällöin komissio tekee kussakin tapauksessa päätöksen tuotemerkin myöntämisestä, jolleivat viralliset neuvottelut johda vastaväitteen poistamiseen.

5 Mikäli toimivaltainen elin päättää myöntää tuotemerkin tuotteelle, jota koskevan hakemuksen toisen jäsenvaltion toimivaltainen elin on jo hylännyt, sen on kiinnitettävä komission huomio tähän seikkaan ilmoittaessaan päätöksestään 3 artiklan säännösten mukaisesti. Komissio tekee silloin päätöksen ehdotetusta tuotemerkin myöntämisestä noudattaen 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

6 Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio esittää ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä 7 artiklassa tarkoitetulle komitealle neljänkymmenenviiden päivän kuluessa tuotemerkin myöntämispäätöksen vastaanottamisesta.

7 Kun ekotuotemerkin myöntämistä koskeva hakemus hylätään, toimivaltaisen elimen on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle ja annettava hakemuksen tekijälle tieto hylkäämisen perusteluista.

8 Tuotemerkin myöntämistä koskevaa hakemusta vastaanotettaessa toimivaltainen elin voi todeta, että tuote ei kuulu yhteenkään niistä ryhmistä, joita varten on jo hyväksytty arviointiperusteet. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisen elimen on päätettävä, esitetäänkö komission hyväksyttäväksi ehdotus uuden tuoteryhmän luomisesta 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9 Komissio pitää erikseen rekisteriä kaikista vastaanotetuista, hyväksytyistä ja hylätyistä hakemuksista. Ainoastaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset elimet voivat saada vastaanotetut ja hylätyt hakemukset nähtäväkseen.

10 Valmistajan tai maahantuojan, joka peruu hakemuksensa tai aikoo lakata käyttämästä tuotemerkkiä, on ilmoitettava asiasta asianomaiselle toimivaltaiselle elimelle.

11 artikla Kulut ja maksut

1 Jokaisesta tuotemerkin myöntämistä koskevasta hakemuksesta peritään asian käsittelystä johtuvat kulut.

2 Tuotemerkin käytöstä perittävien maksujen suorittaminen on osa tuotemerkin käyttöehtoja.

3 Edellä 9 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset elimet määräävät 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut määrät, jotka voivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Tätä varten määritellään suuntaviivat 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla Käyttöhdot

1 Toimivaltainen elin tekee jokaisen hakijan kanssa tuotemerkin käyttöehtoja koskevan sopimuksen. Tätä varten hyväksytään mallisopimus 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2 Käyttöehdoissa on myös oltava tuotemerkin käyttöluvan perumista koskevat määräykset.

13 artikla Luottamuksellisuus

Toimivaltaiset elimet, komissio sekä kaikki muut asianomaiset henkilöt eivät saa antaa ulkopuolisille tuotteen tuotemerkin myöntämistä koskevan arvioinnin yhteydessä saamiaan tietoja.

Kun tuotemerkki on päätetty myöntää, seuraavia tietoja ei kuitenkaan missään tapauksessa saa pitää luottamuksellisina:

- tuotteen nimi

- tuotteen valmistaja tai maahantuoja

- tuotemerkin myöntämisen perustelut ja siihen liittyvät tiedot.

14 artikla Julkaiseminen

Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä:

a) tuoteryhmät ja niihin kuuluvat ekologiset erityisperusteet, sekä niiden voimassaoloajat,

b) luettelon tuotteista, joille on myönnetty ekotuotemerkki, valmistajien ja maahantuojien nimet sekä päivämäärän, jona tuotemerkit menevät umpeen; tämä julkaistaan ainakin kerran vuodessa;

c) toimivaltaisten elimien nimet ja osoitteet.

Antaakseen tietoa kuluttajille ja yrityksille komissio julkaisee myös aika ajoin vahvistetun listan tuotteista, joille on myönnetty ekotuotemerkki.

15 artikla Tiedottaminen

Jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava, että kuluttajille ja yrityksille annetaan asiaankuuluvalla tavalla tietoa seuraavista seikoista:

a) ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmän tavoitteet,

b) valitut tuoteryhmät,

c) jokaiseen tuoteryhmään sovellettavat perusteet,

d) menettely tuotemerkin myöntämistä koskevia hakemuksia varten,

e) jäsenvaltion toimivaltainen elin tai toimivaltaiset elimet.

16 artikla Mainonta

1 Mainonnassa voi viitata ekotuotemerkkiin vain silloin, kun se on myönnetty ja ainoastaan kun on kysymys siitä yksittäisestä tuotteesta, jota varten se on myönnetty.

2 Kaikenlainen valheellinen tai harhaanjohtava mainonta tai sellaisen tuotemerkin tai logon käyttö, jonka voi sekoittaa tämän asetuksen luomaan yhteisön ekotuotemerkkiin on kielletty.

17 artikla Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle sen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

18 artikla Tarkastelu

1 Komissio tarkastelee järjestelmää sen soveltamisessa kerätyn kokemuksen pohjalta viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

2 Komissio ehdottaa tarvittaessa asiaankuuluvia muutoksia tähän asetukseen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Carlos BORREGO

(1) EYVL N:o C 75, 20.3.1991, s. 23,

EYVL N:o C 12, 18.1.1992, s. 16

(2) EYVL N:o C 13, 20.1.1992, s. 37

(3) EYVL N:o C 339, 31.12.1991, s. 29

(4) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1,

EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1,

EYVL N:o C 46, 17.2.1983, s. 1,

EYVL N:o C 70, 18.3.1987, s. 3

(5) EYVL N:o C 328, 7.12.1987, s. 1

(6) EYVL N:o C 122, 18.5.1990, s. 2

(7) EYVL N:o C 190, 20.7.1987, s. 154

(8) EYVL N:o L 196, 16.8.1967, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/410/ETY (EYVL N:o L 228, 17.8.1991, s. 67)

(9) EYVL N:o L 187, 16.7.1988, s. 14

(10) Tarvittaessa ammattijärjestöt mukaan lukien

LIITE I

OHJEELLINEN ARVIOINTITAULUKKO

>KAAVION ALKU>

Ekologiset seikat Tuotteen elämänkaari

Esituotanto Tuotanto Jakelu

(mukaan lukien pakkaaminen) Käyttö Poistaminen

Jätteiden määrä

Maaperän pilaantuminen ja turmeltuminen

Veden saastuminen

Ilman saastuminen

Melu

Energiakulutus

Raaka-aineiden kulutus

Vaikutukset ekojärjestelmiin>KAAVION LOOPU>

LIITE II

LOGO

>VIITTAUS KAAVIOON>

>KAAVION ALKU>

Logo painetaan:

- joko kaksivärisenä (Pantone vihreä 347 tai Pantone sininen 279),

- tai mustana valkoista vasten

- tai valkoisena mustaa vasten>KAAVION LOOPU>

Top