18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/16

—

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä paikallis- ja alueviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävän energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa.

—

toistaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä.

—

korostaa, jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

—

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

—

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energian saannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050

COM(2011) 885 final

1.

on samaa mieltä tarpeesta määritellä kiireellisesti pitkän aikavälin eurooppalainen energia-alan strategia, joka auttaa konkreettisesti saavuttamaan vuoteen 2050 asetetun Euroopan unionin tavoitteen järjestelmän muuttamisesta vähähiiliseksi. Energiajärjestelmän muuttaminen on velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan, mutta se tarjoaa myös todellisen tilaisuuden edistää kasvua, kehitystä, työllisyyttä ja kilpailukykyä Euroopassa sekä parantaa Euroopan riippumattomuutta energia-asioissa.

2.

suhtautuu myönteisesti energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050 mutta katsoo, että se ei ole riittävän yksityiskohtainen eikä selkeä ohjaamaan jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten ja sijoittajien valintoja nyt ja vuoden 2020 jälkeen kohti uutta energiajärjestelmää eikä luomaan riittävää suunnitteluvarmuutta. Komitea korostaa samalla pitävänsä tärkeänä, että suunnitelman jatkoksi tehdään nyt päätöksiä käytännön toimista. Voitaisiin esimerkiksi harkita päätösten tekemistä fossiilisten polttoaineiden kansallisten tukien kieltämisestä.

3.

kaipaa etenemissuunnitelmassa lähtötilanteen arviointia energiastrategiassa 2020 tälle vuosikymmenelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Arviointi olisikin esitettävä ennen kuin määritellään vuoteen 2030 tähtäävät tavoitteet ja poliittinen kehys, johon viitataan etenemissuunnitelman viimeisessä päätelmässä. Lisäksi on tarpeen määritellä energiajärjestelmän muutosprosessille välivaiheet, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja vuoteen 2040 asti, johdonmukaisesti asiakirjassa "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (1) esitettyjen päästöjenvähennystavoitteiden kanssa. Vaiheittain edetessä voidaan mahdollisesti käyttää sellaisia siirtymävaiheen polttoaineita tai energialähteitä, jotka tukevat asteittain tapahtuvaa muutosta ja turvaavat samalla riippumattomuuden energia-asioissa sekä energian toimitusvarmuuden. Näin voitaisiin lisäksi helpottaa konkreettisiin tuloksiin pääsemistä ja toiminnan edistymisen seurantaa ja arviointia.

4.

katsoo, ettei asiakirjassa valittu tekniikoista riippumaton lähestymistapa ole tarkoituksenmukainen ja sitä tulee tarkistaa siten, että pitkällä aikavälillä etusijalle asetettaisiin ne ratkaisut, tekniikat ja polttoaineet, joiden tulokset ovat varmoja ja joiden käyttö on kestäväpohjaista ja turvallista, kun otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä ja innovatiivisesta teknologiasta saadut kokemukset ja käytettävissä olevat tiedot. Lisäksi jos energiajärjestelmää halutaan muuttaa kestävällä tavalla, on otettava huomioon resurssien saatavuudessa tämänhetkisen talouskriisin seurauksena tapahtunut muutos sekä tästä mahdollisesti aiheutuvat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.

5.

on vakuuttunut ympäristöpolitiikan ja sosiaalipolitiikan keskinäisen riippuvuuden tärkeydestä ja siitä seuraavasta tarpeesta varmistaa, että kaikilla on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yhtäläinen mahdollisuus saada varmaa, kestäväpohjaista, mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin tuotettavaa ja kohtuuhintaista energiaa ja että kaikki voivat hallita kulutusta kotitalouksissa ja hyödyntää kohtuuhintaan mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa paikallisesti.

6.

pyytää, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan mm. vähähiilisen energiapolitiikan määrittelyprosessiin, jossa käsitellään energiatehokkuutta, kulutuksenhallintaa, tuotantoa ja uusia tekniikoita, että etenemissuunnitelmaa tarkistetaan alueyhteisöjen mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan ja että alueviranomaisten tärkeää roolia varten osoitetaan riittävät resurssit, kapasiteetti ja hallintovälineet.

7.

toteaa, että energiajärjestelmien muuttamiseen liittyy erilaisia haasteita ja seurauksia eri alueille sen mukaan, millainen energia-alan profiili niillä on ja millaisia resursseja niillä on käytettävissään, ja että EU:n energia-alan toimista mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset, rahoitus- ja hallintokustannukset on perusteltava yksityiskohtaisella vaikutustenarvioinnilla, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon paikallis- ja aluetason erilaiset realiteetit, etenkin eristyneisyys energia-asioissa.

8.

on samaa mieltä siitä, että energiajärjestelmien rakenteellinen muutos edellyttää infrastruktuurin luomista ja/tai nykyaikaistamista, mutta toteaa, että muutoksen kustannukset eivät ole samat Euroopan eri alueille, mikä on uhka sosiaaliselle koheesiolle.

9.

suosittelee, että kehitellään välineitä, joiden avulla pystytään arvioimaan energiajärjestelmien muuttamisen oheisvaikutuksia aluetasolla. Vaikutukset voivat olla niin taloudellisia, sosiaalisia kuin ympäristöön liittyviä. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa politiikan tehokkuuden arviointiin käytettävien yleisimpien makrotaloudellisten indikaattorien laatua ja laajentaa niitä siten, että niihin sisällytetään yhtäältä energiakysymykset kestävyysperiaatteiden kannalta tarkasteltuina ja toisaalta sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus, joka pystyy osoittamaan erot sosiaalisessa koheesiossa, kohtuuhintaisten peruspalvelujen ja -tuotteiden saatavuudessa, terveydentilassa, köyhyydessä – myös energiaköyhyydessä –, luonnonvaroissa ja yleensä elämänlaadussa.

10.

on vakuuttunut siitä, että energia-alan maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallistasolla toteutettavia aloitteita. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että alueellisten tavoitteiden asettaminen on jo osoittautunut tehokkaaksi erilaisissa paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa, sillä se on osoitus monitasoisen hallinnon toteutumisesta energiajärjestelmän muuttamisen alalla.

11.

korostaa rajatylittävän yhteistyön ja solidaarisuuden tärkeyttä uudessa energiajärjestelmässä sekä näin ollen EU-tason koordinoinnin tarvetta. Kaikkien tasojen on toteutettava toimia, eikä tuloksiin voida päästä ilman tiivistä yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Lisäksi on aiheellista määritellä selkeästi kaikkien osapuolten roolit ja vuorovaikutusmekanismit.

12.

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä alue- ja paikallisviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävyysajattelun mukaisen energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa. Lisäksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja osallisuus, joita etenemissuunnitelman mukaan tarvitaan muutoksen hallinnoimiseksi, edellyttävät toteutuakseen paikallis- ja alueviranomaisten kykyä tiedottaa kattavasti ja toimia välittäjinä. Näiden viranomaisten merkitys tulisikin tunnustaa selkeästi ja niitä tulisi tukea.

13.

suosittelee, että jatkossakin tuetaan paikallistasolla jo toteutettavia esimerkillisiä toimia ja käytänteitä tehostamalla niihin sitoutumista ja tekemällä kaikenlaisista yhteistyömuodoista – esimerkiksi kaupunginjohtajien ilmastosopimuksesta tai muista alueidenvälisistä, kansallisista tai kansainvälisistä rakenteista – osallistavampia sekä tukemalla niiden roolia muutoksen alkuunpanijana, alueiden taloudellisen kehityksen edistäjänä ja tiedotus- ja yhteistyöverkkojen muodostajana.

14.

on samaa mieltä siitä, että ensisijaista on edistää energiansäästöä energian kysynnän vähentämiseksi toisaalta valistuksen, koulutuksen ja kansalaisten asennemuutosten kautta ja toisaalta tukemalla sellaisten uusien tekniikoiden kehittämistä, joiden avulla voidaan taata resurssien tehokkaampi hyödyntäminen ja talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden paraneminen. Jäsenvaltioiden on syytä tukea omaan tuotantoon perustuvia energiajärjestelmiä, jotta voidaan edistää energiankulutuksen järkeistämistä, hajautettua energiajärjestelmää ja kansalaisten todellista osallistumista energiamuotoja ja energiankäyttöä koskevaan päätöksentekoon. Komitea katsoo, että tavoiteltaessa talouskasvun irrottamista energiankulutuksesta kulutuksen vähenemistä – sikäli kuin se johtuu prosessien paremmasta tehokkuudesta ja energiansäästöistä – voidaan pitää kehityksen eikä taantuman indikaattorina ja että se voi hyödyttää taloutta.

15.

toteaa jälleen kannattavansa energiatehokkuuden asemaa yhtenä ratkaisevana toimenpiteenä vuodeksi 2050 asetettujen päästöjenvähennystavoitteiden saavuttamisessa. Komitea on samaa mieltä tarpeesta ryhtyä työstämään entistä kunnianhimoisempia energiatehokkuustoimenpiteitä ja kustannustehokkuudeltaan optimaalisia strategioita ja pitää tässä yhteydessä myös unionitason sitovia säännöksiä järkevinä. Komitea korostaa samalla tarvetta ryhtyä kiireellisesti toimiin sellaisten asioiden edistämiseksi, jotka voisivat jo nyt vaikuttaa merkittävästi energiansäästön hyväksi, kuten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja entistä kestäväpohjaisempi liikkuvuus.

16.

toteaa, että määritettäessä ja toteutettaessa toimia, joita tarvitaan pikaisesti energiasiirtymän toteuttamiseksi, on joka tapauksessa varmistettava, että yksittäiset toimenpiteet ovat yhdenmukaisia kestävän kehityksen kanssa. Etenkin on arvioitava riskejä siitä, että tietyllä alalla saavutetut edistysaskeleet vaikuttavat kielteisesti toisiin aloihin.

17.

kannattaa sitä, että energiansäästölle luodaan arvo kestävien markkinamekanismien avulla, kuten "Energiatehokkuussuunnitelmassa 2011" (2) harkitaan.

18.

kannattaa sitä, että uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuden lisääminen on yhteinen piirre kaikissa hiilestä irtautumista koskevissa skenaarioissa jo ennen vuotta 2030 ja että niiden osuus nousee vuoteen 2050 mennessä hallitsevaksi muihin tekniikoihin nähden. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhdessäkään etenemissuunnitelman skenaariossa oteta huomioon uusiutuvien lähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta yhdisteleviä ratkaisuja, joilla voitaisiin kestävöittää siirtymistä pois fossiilisen energian käytöstä energiajärjestelmässä ja edistää järjestelmän irtautumista hiilen käytöstä. Komitea panee merkille, että etenemissuunnitelmassa pidetään uusiutuvia energialähteitä olennaisen tärkeinä lämmitys- ja jäähdytysalalla, mutta pitää valitettavana, ettei tässä yhteydessä analysoida yksityiskohtaisesti ensisijaista asemaa, joka tällä kokonaisenergiankulutukseen huomattavasti vaikuttavalla alalla olisi oltava i) pyrittäessä hiilettömään eurooppalaiseen energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä ja siten myös ii) nykyisten ja tulevien energiapolitiikkojen laatimisessa.

19.

toistaa 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2011 pidetyssä täysistunnossa annetussa lausunnossa CdR 7/2011 "Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen" esitetyt huomiot ja korostaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä. Jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

20.

on samaa mieltä tarpeesta varmistaa hankintalähteiden monipuolisuus energian toimitusvarmuuden takaamiseksi. Komitea pitää tärkeänä täsmällisten suuntaviivojen laatimista ja soveltamista siirtymävaiheessa, jonka aikana kulloinkin hiilidioksidipäästöjen osalta tehokkaimmissa ja kestäväpohjaisimmissa muodoissa hyödynnettävien perinteisten energialähteiden (kaasu, hiili, öljy) roolina – kiinnittäen erityistä huomiota hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoihin – voi olla energiajärjestelmän vähähiiliseksi muuttamisen tukeminen samalla kun kehitetään muutokseen tarvittavia tekniikoita, infrastruktuuria ja uusia käyttäytymismalleja.

21.

on huolissaan siitä, että strategiassa pidetään tärkeinä teknologioita, joita ei vielä voida hyödyntää kaupallisesti, ja suosittelee, että turvautumista epätavanomaisten kaasulähteiden, kuten liuskekaasun, hyödyntämiseen ja sellaisten tekniikoiden käyttöön, joihin liittyy vielä arvioimattomia tai hallitsemattomia riskitekijöitä, joiden vaikutukset saattavat olla rajat ylittäviä, tutkitaan ja että siitä keskustellaan EU-tasolla, jotta arvioidaan lyhyen ja pitkän aikavälin mahdollisia ympäristöön kohdistuvia ja sosiaalisia vaikutuksia, kun noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja otetaan esimerkiksi liuskekaasun tapauksessa huomioon mahdollinen sääntelytarve. Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen edistää sellaisten teknologioiden tutkimusta, joilla voidaan antaa panos hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen energian muuntamisprosesseissa, ja ehdottaa elinkaarianalyysin ottamista käyttöön olennaisena arvioinnin osana päätöksenteossa.

22.

suhtautuu kriittisesti energia-alan etenemissuunnitelmassa esitettyyn hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja ydinenergian väliseen syy-yhteyteen sekä oletukseen, että ydinenergia auttaa alentamaan järjestelmäkustannuksia ja sähkön hintoja. Toisaalta suunnitelmassa tunnustetaan, että "turvallisuuskustannukset sekä nykyisten laitosten käytöstä poistamisesta ja jätteen käsittelystä aiheutuvat kustannukset todennäköisesti kasvavat". AK kehottaakin kiinnittämään erityistä huomiota pitkän aikavälin näkymiin, jotka pohjautuvat muihin kuin perinteisiin uusiutuviin energialähteisiin, sekä siihen, että suuren yleisön kasvava huoli ydinvoiman turvallisuudesta voi johtaa yksityisten ydinvoimainvestointien hiipumiseen ja että näin ollen saatetaan joutua lisäämään julkista tukimuotoista rahoitusta tai nostamaan sähkön hintaa, mistä kärsisivät eniten köyhimmät väestönosat.

23.

katsoo, että investointeja koskevan viitekehyksen määritteleminen ainakin vuoteen 2030 asti voi parantaa etenemissuunnitelman tehokkuutta ja luoda varmemman markkinatilanteen niin yksityisille kuin institutionaalisillekin toimijoille, etenkin jos siinä viitataan myös kansallisiin investointitavoitteisiin, joissa otetaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten toimintasuunnitelmat. Parempi investointivarmuus voisi myös auttaa saavuttamaan vuoteen 2020 asetetut tavoitteet, erityisesti energiatehokkuuden ja energiansäästön osalta, sillä ne vaativat vielä paljon työtä. Viitekehystä vahvistaisi myös Euroopan laajuisen energiatehokkuusalan ja uusiutuvan energian alan osaamisen kartoittaminen, jotta voidaan kohdentaa investointeja ja vahvistaa näin kyseisten alojen kasvudynamiikkaa ja niillä vaikuttavia talouden toimijoita.

24.

pyytää erityisesti, että osoitettaisiin selvästi resurssit kestäväpohjaiseen energiaan (kulutuksenhallintaan ja uusiutuvan energian tuotantoon) suunnattujen sellaisten hajautettujen investointien tukemiseen, joilla edistetään resurssien tehokasta käyttöä sekä vihreän talouden kehittymistä ja ympäristömyönteisten työpaikkojen luomista paikallis- ja aluetasolle. Komitea kehottaa myös perustamaan hajautetusti hallinnoitavan rahoitusvälineen, jolla tuetaan kestävyysperiaatteiden mukaisen energiankäytön toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja toivoo (taloudellista ja normatiivista) tukea uusiutuvia, hajautettuja lähteitä käyttäville energian pientuottajille, myös paikallis- ja alueyhteisöille, jotta niiden on helpompi liittyä verkkoon.

25.

suosittelee, että "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -ohjelmaa, josta on saatu positiivisia kokemuksia, jatketaan ja laajennetaan ja että määritetään selkeästi järjestelyt, joiden mukaisesti voidaan saada käyttöön huomattava osuus koheesiopolitiikan määrärahoista. Olisi tarpeen mm. myöntää rakennerahastoista varoja, joilla helpotetaan sellaisten paikallisten yhteistyöjärjestelyjen luomista, joiden puitteissa kehitellään hajautetusti hiilidioksidipäästöiltään alhaisia ja energiatehokkaita tekniikoita. Sosiaalirahaston varoja tulisi puolestaan käyttää erityisesti sellaisen osaamispääoman kehittämiseen, jonka ansiosta pystytään suunnittelemaan, hallinnoimaan ja antamaan teknistä apua energia-asioissa, olipa kyse ratkaisuista tai tekniikoista taikka toteutuskumppanuuksista.

26.

katsoo, että paikallisviranomaisten tulisi jatkossakin voida saada helpommin Euroopan investointipankilta (EIP) rahoitusta kestävyysperiaatteen mukaisiin energiahankkeisiin. Etusijalle tulisi asettaa hankkeet, joissa energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet valjastetaan palvelemaan kestävää aluekehitystä. Tämä onnistuu yksinkertaistamalla menettelyjä ja helpottamalla pienempienkin yhteisöjen pääsyä osallisiksi.

27.

painottaa, että jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät yksin riitä varmistamaan tehokasta energiainfrastruktuurien rahoittamista, ja ehdottaa näin ollen taloudellisen tuen lisäämistä energia-alan hankkeisiin, erityisesti uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävien ratkaisujen käytön laajentamiseksi myös rakennusten lämmityksessä ja jäähdyttämisessä.

28.

ehdottaa, että otetaan käyttöön alueellisten klustereiden ja kumppanuuksien perustamista ja jo olemassa olevien klustereiden ja kumppanuuksien yhteistyötä tukeva strategia, sillä ne ovat jo eräissä alueellisissa olosuhteissa osoittautuneet toimiviksi välineiksi "vihreiden" energiamarkkinoiden ja energiatehokkuuden kehittämiseen, investointien mobilisointiin ja ammattitaidon ja työpaikkojen luomiseen.

29.

on samaa mieltä tarpeesta edistää EU-tason voimakasta sitoutumista innovointiin ja tutkimukseen sekä siitä, että innovatiivisten, tehokkaampien ja edullisempien tekniikoiden kehittäminen voi auttaa luomaan alalle varmemmat olosuhteet ja houkuttelemaan pääomaa. Tätä edistäisi myös uuden Horisontti 2020 -ohjelman varojen jako järkevällä tavalla.

30.

painottaa voimakkaasti, että uuden Horisontti 2020 -tutkimusohjelman ja energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tulee olla puolueettomuuden ja ensisijaisten tavoitteiden osalta johdonmukaisia.

31.

katsoo, että pienimuotoisen energiantuotannon innovointia ja tutkimusta on kannustettava nykyistä enemmän. Tämä koskee esimerkiksi pienten vesistöjen tuottamaa vesivoimaa, yksittäisille tai muutamille talouksille tarkoitettuja tuulivoimaloita, paikallista aurinkoenergiaa ja lämmöntuotantoa kuumavesilähteiden avulla siellä, missä tällaisia on saatavilla.

32.

kannustaa kohdentamaan tutkimus- ja kehitystyössä nykyistä enemmän huomiota valtamerienergiaan (aallot ja vuorovesi), joka tarjoaa valtavan potentiaalin turvallisen, varman ja kestäväpohjaisen energian hankintaan.

33.

ehdottaa siirrettävissä olevien mekanismien kehittelyä eri alueiden toteuttamien parhaiden käytänteiden pohjalta innovaatioklusterien, alueellisten energia-alan innovaatiofoorumien ja muiden alueviranomaisten, tiedemaailman ja teollisuuden välisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomisen tukemiseksi. Tällaiset kumppanuusmuodot voisivat olla tärkeitä aluekehityksen ja paikallisen talouden kehittämisen välineitä, joiden avulla taattaisiin innovaatioiden ja tekniikoiden parempi soveltuvuus, saatavuus ja kannattavuus paikallistason näkökulmasta.

34.

katsoo, että etenemissuunnitelma vaikuttaa voimakkaasti maa- ja metsätalouspolitiikkaan ja että tämän johdosta olisi tuettava tutkimusta, jonka avulla kyseisiä aloja voidaan mukauttaa ja kehittää yhä kestävämpään suuntaan.

35.

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

36.

ehdottaa, että painotetaan erityisesti sen merkitystä, että jäsenvaltioissa tehdään energia-alan tutkimusta ja koulutetaan alan asiantuntijoita, jotta saadaan ammattitaitoista työvoimaa ja kehitetään opinto-ohjelmia tehokkaiden tulevaisuuden teknologioiden varmistamiseksi, innovaatioiden tekemiseksi ja strategisten suunnitelmien toteuttamiseksi.

37.

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energiansaannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

38.

kehottaa kehittämään edelleen päästökauppajärjestelmää ja muuttamaan perusteellisesti menettelyä, jonka mukaisesti jaetaan ilmaisia päästöoikeuksia. Järjestelmä tekee nykymuodossaan tyhjäksi päästökaupan sääntelytavoitteen, sillä se pitää päästöoikeuksien hinnan liian alhaisena. Tässä yhteydessä on otettava huomioon niiden teollisuuslaitosten tilanne, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja joiden kilpailukykyä kolmansiin maihin suuntautuva hiilivuoto voi heikentää.