(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 annetaan komissiolle valtuudet säätää asetuksella enimmäismäärästä, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä perusteita, minkä vuoksi näihin tukitoimenpiteisiin ei sovelleta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Mainitun asetuksen perusteella komissio antoi 15 päivänä joulukuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (3) perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. Asetuksessa tuen enimmäismääräksi vahvistetaan 200 000 EUR tuensaajaa kohti kolmen verovuoden aikana.

(3)

Komission kokemus valtiontukisääntöjen soveltamisesta SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin on osoittanut, että enimmäismäärä, jonka alapuolella voidaan katsoa, että tällaisille yrityksille myönnetyt tuet eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja/tai vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, voi joissakin tapauksissa poiketa asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 säädetystä yleisestä vähämerkityksisen tuen enimmäismäärästä. Ainakin eräät tällaisista eduista ovat todennäköisesti korvausta ylimääräisistä kustannuksista, joita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta aiheutuu. Lisäksi monia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi luokiteltuja toimintoja tuotetaan maantieteellisesti rajoitetulla alueella. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista ottaa asetuksen (EY) N:o 1998/2006 rinnalle käyttöön asetus, joka sisältää erityiset vähämerkityksistä tukea koskevat säännöt, joita sovelletaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin.

(4)

Komission kokemusten perusteella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnetyn tuen ei pitäisi katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja/tai vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua, jos tuensaajayritykselle yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista myönnetyn tuen kokonaismäärä on enintään 500 000 EUR kolmen verovuoden jaksolla.

(5)

Kun otetaan huomioon maatalouden alkutuotannon, kalastuksen ja vesiviljelyn aloilla sovellettavat erityiset säännöt ja riski, että kyseisillä aloilla tässä asetuksessa säädettyjä pienemmätkin tukimäärät saattavat täyttää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteet, tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kyseisiin aloihin. Tämä ei koske toimenpiteitä, joita myönnetään kalatalousalalla toimiville yrityksille, jotka tuottavat yleishyödyllisiä, muita kuin kalataloustuotteita koskevia palveluja, esimerkiksi roskien keräys merellä. Jotta voitaisiin ottaa huomioon maanteiden rahti- ja matkustajaliikenteen alalla toimivien yritysten pieni koko ja alan ylikapasiteetti sekä maanteiden ruuhkautumista ja rahtiliikennettä koskevat liikennepolitiikan tavoitteet, maanteiden rahtiliikennettä toisen lukuun harjoittaville yrityksille rahdinkuljetusajoneuvojen hankintaa varten myönnettävä tuki olisi jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä ei aseta kyseenalaiseksi muiden unionin välineiden kuin tämän asetuksen ilmentämää komission myönteistä suhtautumista puhtaille ja ympäristöystävällisille ajoneuvoille myönnettävään valtiontukeen. Kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi annettavasta valtiontuesta 10 päivänä joulukuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen (EY) N:o 2010/787/EU (4) vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kivihiilialaan.

(6)

Koska maataloustuotteiden ja muiden tuotteiden jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa on yhtäläisyyksiä, tätä asetusta olisi sovellettava maataloustuotteiden jalostukseen ja markkinoille saattamiseen, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jalostukseksi tai markkinoille saattamiseksi ei tässä yhteydessä olisi katsottava maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten – esimerkiksi viljan korjuuta, leikkuuta ja puintia tai kananmunien pakkaamista – eikä ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille.

(7)

Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että silloin kun unioni on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai joilla siitä poikettaisiin. Tämän vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettujen tai markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa vähämerkityksiseen tukeen, johon liittyy velvoite jakaa tuki alkutuottajien kanssa.

(8)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vähämerkityksiseen vientitukeen tai vähämerkityksiseen tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

(9)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (5) tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin.

(10)

Tukitoimenpidettä, joka ylittää vähämerkityksiseen valtiontukeen sovellettavan enimmäismäärän, ei pitäisi voida jakaa useisiin pieniin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta.

(11)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle myönnetään laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(12)

Jotta vältetään unionin eri rahoitusvälineissä vahvistettujen tuen enimmäisintensiteettien kiertäminen, samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin ei pitäisi voida antaa vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi, mikäli tällainen tuen kasautuminen johtaisi tuki-intensiteettiin, joka ylittää ryhmäpoikkeusasetuksessa tai komission tekemässä päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuki-intensiteetin.

(13)

Tämän asetuksen ei pitäisi rajoittaa asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti soveltaa joko tätä asetusta tai asetusta (EY) N:o 1998/2006 yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen myönnettävään tukeen.

(14)

Unionin tuomioistuin on asiassa Altmark antamassaan tuomiossa (6) vahvistanut kriteerit, joiden perusteella määritetään, milloin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta maksettava korvaus ei ole valtiontukea. Joka tapauksessa tämän asetuksen mukainen vähämerkityksinen tuki ei kuitenkaan saa kasautua samasta palvelusta maksettavan korvauksen kanssa riippumatta siitä, onko se Altmark-tuomion mukaista valtiontukea vai ei. Tämän vuoksi tukitoimenpiteet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan vain, jos korvauksen koko määrä, riippumatta siitä, onko se valtiontukea vai ei, ei ylitä tässä asetuksessa säädettyä enimmäismäärää.

(15)

Selvyyden ja asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava selvä raja-arvo myös sellaisia tapauksia varten, joissa tuki myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, esimerkiksi lainana tai pääomasijoituksena. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi tätä raja-arvoa olisi voitava soveltaa riippumatta toimenpiteen erityispiirteistä eikä sen pitäisi edellyttää laskelmia. Näin ollen muussa muodossa kuin avustuksina myönnettävään tukeen olisi sovellettava tätä asetusta vain, jos yritykselle maksettava tukimäärä on enintään 500 000 EUR. Jos tuki myönnetään takauksena, tätä asetusta olisi sovellettava vain, jos lainan taattu osuus on enintään 500 000 EUR.

(16)

Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen mukaisesti myönnetty tuki täyttää sille asetetut edellytykset. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän suorittamista ottamalla käyttöön tarvittavat välineet sen varmistamiseksi, ettei yhdelle yritykselle yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ylitä sallittua enimmäismäärää. Tämän vuoksi ja asetuksen (EY) N:o 1998/2006 sisältämien tuen kasautumista koskevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on vähämerkityksistä tukea tämän asetuksen nojalla myöntäessään ilmoitettava kyseiselle yritykselle tuen määrästä ja sen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen tällaisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus muusta tämän asetuksen tai asetuksen (EY) N:o 1998/2006 nojalla asianomaisen verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana saadusta vähämerkityksisestä tuesta. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus varmistaa enimmäismäärän noudattaminen keskusrekisterin avulla.

(17)

Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön ja SEUT-sopimuksesta tai alakohtaisesta unionin lainsäädännöstä johtuvien lisävaatimusten soveltamista.

(18)

Tätä asetusta olisi sovellettava tukeen, jota on myönnetty ennen sen voimaantuloa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tarjoaville yrityksille,

a)

neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (7) soveltamisalaan kuuluville kalastus- ja vesiviljelyalalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen;

b)

SEUT-sopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen;

c)

SEUT-sopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen seuraavissa tapauksissa:

d)

kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin myönnettyyn tukeen eli tukeen, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

e)

tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

f)

päätöksessä 2010/787/EU määritellyille kivihiilialalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen;

g)

tukeen maanteiden tavarakuljetuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen hankintaa varten yrityksille, jotka suorittavat maanteiden tavarakuljetuksia toisten lukuun;

h)

vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyyn tukeen.

a)

’maataloustuotteilla’ SEUT-sopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastustuotteita;

b)

’maataloustuotteiden jalostamisella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten;

c)

’maataloustuotteiden markkinoille saattamisella’ tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille alkutuottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten. Alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjälle katsotaan markkinoille saattamiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa.