28.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 187/1

(1)

Rikoksen uhrien aktiivinen suojelu on Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille ensisijaisen tärkeä asia. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä ’perusoikeuskirja’) sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä ’ihmisoikeussopimus’), jonka osapuolia kaikki jäsenvaltiot ovat, edellytetään valtioiden suojelevan aktiivisesti rikoksen uhreja.

(2)

Euroopan unioni on onnistuneesti luonut alueen, jolla on liikkumis- ja oleskeluvapaus ja jota kansalaiset hyödyntävät matkustamalla, opiskelemalla ja työskentelemällä yhä useammin muissa maissa kuin asuinmaassaan. Sisärajojen poistaminen sekä liikkumis- ja oleskeluvapauteen liittyvien oikeuksien käytön lisääntyminen ovat kuitenkin väistämättä johtaneet siihen, että yhä suurempi määrä ihmisiä joutuu rikoksen uhriksi ja osalliseksi rikosoikeudelliseen menettelyyn jäsenvaltiossa, joka on muu kuin heidän asuinjäsenvaltionsa.

(3)

Rikoksen uhrien ja heidän oikeuksiensa suojelemista rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan yhteisen vähimmäisvaatimuksen käyttöönotto koko unionissa edellyttää erityisiä toimia. Kyseiset toimet, jotka voivat olla lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä, lisäävät kansalaisten luottamusta siihen, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot suojaavat heidän oikeuksiaan ja takaavat ne.

(4)

Tukholman ohjelmassa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (1) Eurooppa-neuvosto korosti sitä, että on tärkeää antaa erityistä tukea ja oikeudellista suojelua heikoimmassa asemassa oleville tai erityisen suojattomiin tilanteisiin joutuneille henkilöille, esimerkiksi toistuvan väkivallan kohteiksi lähisuhteissaan joutuneille henkilöille tai henkilöille, jotka joutuvat sukupuolisidonnaisen väkivallan tai muuntyyppisen rikoksen uhreiksi jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he eivät ole tai jossa he eivät asu. Rikoksen uhreiksi joutuneiden henkilöiden oikeuksien toteutumista ja heille annettavan tuen tehostamista koskevasta strategiasta annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kiirehtinyt uhreja koskevan yhdennetyn ja yhteensovitetun lähestymistavan omaksumista. Vastauksena Tukholman ohjelmassa esitettyyn vaatimukseen Euroopan komissio on esittänyt rikoksen uhreja koskevan toimenpidepaketin, joka käsittää muun muassa direktiivin rikoksen uhrien oikeuksista, tuesta ja suojelusta (3) sekä asetuksen yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (4).

(5)

Ottaen huomioon epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä laaditun etenemissuunnitelman (5) osalta saavutetun huomattavan edistymisen, neuvosto katsoo, että samanlainen lähestymistapa olisi omaksuttava rikoksen uhrien suojelun alalla.

(6)

Tämän alan toimia harkitaan erityisesti osana prosessia, jolla vastavuoroisen tunnustamisen periaate otetaan perusperiaatteeksi todellisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisessa: SEUT 82 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätään, että unioni voi direktiiveillä säätää rikoksen uhrien oikeuksia koskevista vähimmäissäännöistä sikäli kuin se on tarpeen tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä rikosasioissa.

(7)

Uhrien asemaa rikosoikeudellisissa menettelyissä on jo käsitelty unionin tasolla neuvoston 15. maaliskuuta 2001 tekemässä puitepäätöksessä 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Tuon välineen hyväksymisestä on kuitenkin kulunut jo yli kymmenen vuotta, ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa tapahtunut edistyminen sekä uhrien oikeuksien toteuttamisen jäljellä olevat kysymykset edellyttävät, että unionin on tarkistettava ja vahvistettava puitepäätöksen sisältöä, myös ottaen huomioon komission tekemät havainnot tuon välineen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta (6).

(8)

Olemassa olevia mekanismeja, joilla varmistetaan, että rikoksen uhrit voivat saada kärsimistään vahingoista oikeudenmukaisen ja asianmukaisen korvauksen, jollaisesta säädetään rikoksen uhreista 29. huhtikuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/80/EY, olisi myös tarkistettava ja tarvittaessa parannettava, jotta näiden mekanismien toimivuutta voidaan parantaa ja uhrien suojelua koskevia välineitä osaltaan parantaa.

(9)

Lisäksi olisi luotava mekanismi, jolla varmistetaan suojelutoimia koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioiden välillä niiden linjausten mukaisesti, jotka on esitetty komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Tämän mekanismin olisi täydennettävä sitä, jota rikosasioissa määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisen tunnustamisen osalta esitetään parhaillaan käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä. Kummassakin ehdotuksessa esitetyt säännökset eivät saisi merkitä velvoitetta muuttaa suojelutoimenpiteitä koskevia kansallisia järjestelmiä, vaan niissä olisi jätettävä jäsenvaltioiden asiaksi päättää, kumman järjestelmän mukaan ne voivat määrätä tai toteuttaa suojelutoimenpiteitä.

(10)

Näiden kysymysten tärkeys ja monimutkaisuus huomioon ottaen olisi asianmukaista käsitellä niitä vaiheittain ja varmistaa näin yleinen johdonmukaisuus. Käsiteltäessä tulevia toimia ala kerrallaan huomio voidaan keskittää kuhunkin yksittäiseen toimenpiteeseen, jolloin ongelmat voidaan kartoittaa ja ratkaista tavalla, joka antaa kullekin toimenpiteelle lisäarvoa.

(11)

Tällä alalla erityistä huomiota olisi kohdistettava lainsäädäntövälineiden täytäntöönpanoprosessiin. Käytännön toimet ja parhaat käytännöt voitaisiin kerätä ei-sitovaan oikeudelliseen välineeseen, kuten suositukseen, joka auttaisi ja inspiroisi jäsenvaltioita täytäntöönpanoprosessissa.

(12)

Käsiteltäessä uhrien suojelun vahvistamisen edellyttämiä toimenpiteitä olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota periaatteisiin, jotka sisältyvät avusta rikoksen uhreille annettuun Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukseen Rec(2006)8. Unionin olisi erityisesti otettava huomioon vaatimukset, jotka esitetään naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa, jonka Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 7. huhtikuuta 2011.

(13)

Tämän asiakirjan liitteessä olevaa toimenpiteiden luetteloa olisi pidettävä ohjeellisena, sillä se sisältää vain ensisijaisina pidettävät toimenpiteet. Muita sekä lainsäädännöllisiä että muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä samoin kuin käytännön toimenpiteitä voidaan esittää myöhemmin, jos sitä pidetään tarpeellisena ja tässä etenemissuunnitelmassa käsiteltyjen säädösten hyväksymistä ja täytäntöönpanemista koskevan meneillään olevan prosessin huomioon ottaen.

1.

Euroopan unionin tasolla olisi toteutettava toimia rikoksen uhrien oikeuksien ja heidän suojelunsa vahvistamiseksi erityisesti rikosoikeudellisten menettelyjen aikana. Toimet voivat käsittää lainsäädäntöä samoin kuin muita toimenpiteitä.

2.

Neuvosto suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen rikoksen uhreja koskevaksi toimenpidepaketiksi ja pyytää komissiota toimittamaan etenemissuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä koskevia ehdotuksia.

3.

Neuvosto hyväksyy tulevien toimien pohjaksi tämän päätöslauselman liitteessä olevan ”Etenemissuunnitelman rikoksen uhrien oikeuksien ja heidän suojelunsa vahvistamiseksi”, jäljempänä ’etenemissuunnitelma’. Etusija olisi annettava etenemissuunnitelmaan sisältyville toimenpiteille, joita voidaan myöhemmin täydentää muilla toimenpiteillä.

4.

Neuvosto tarkastelee kaikkia etenemissuunnitelman yhteydessä esitettyjä ehdotuksia ja aikoo käsitellä niitä ensisijaisina.

5.

Neuvosto toimii täydessä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa sovellettavia sääntöjä noudattaen.