EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52009IE1464

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen (lisälausunto)

EUVL C 318, 23.12.2009, p. 66–68 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/66


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (lisälausunto)

2009/C 318/12

Esittelijä: Adalbert KIENLE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 24. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen.”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Adalbert KIENLE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 167 ääntä puolesta ja 3 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n rooli YMP:n kehittämisprosessissa

1.1

ETSK on jo pitkään tarkastellut yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tulevia uudistuksia perusteellisesti ja ajoissa, mahdollisuuksien mukaan aina ennen kuin Euroopan komissio antaa asiasta tiedonantoja tai säädöksiä. Vuonna 2007 ETSK antoi Euroopan komission pyynnöstä valmistelevan lausunnon ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (1) ja oli näin jopa ensimmäinen unionin toimielin, joka pohti laajemmin yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta.

1.2

Sekä Ranskan puheenjohtajuuskautena vuoden 2008 jälkipuoliskolla että Tšekin puheenjohtajuuskautena vuoden 2009 alkupuoliskolla pyrittiin tuloksetta edistämään keskustelua YMP:n muodosta vuoden 2013 jälkeen. Koska maatalousneuvosto ei tähän mennessä ole tehnyt päätöstä sisällöstä eikä menetelmistä, ETSK katsoo, että nyt tarvitaan välttämättä ajankohtainen ”lisälausunto” tärkeistä nykyisistä kehityskuluista. Näin voidaan vuonna 2008 toteutetun ”terveystarkastuksen” jälkeen jatkaa keskusteluja YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen. ETSK on myös sitä mieltä, että on paikallaan tarkastella kaikkia YMP:hen liittyviä näkökohtia syventävässä lisälausunnossa.

1.3

Sen jälkeen kun maatalousneuvosto päätti marraskuussa 2008 YMP:n ”terveystarkastuksesta”, hinnat ovat osittain laskeneet voimakkaasti maatalousmarkkinoilla. Erityisen tuntuvasti on laskenut maidon hinta. ETSK:n mielestä turvaverkkojen ja vielä olemassa olevan määrien sääntelyn osalta on vielä kerran tutkittava, voidaanko niillä helpottaa kyseisiä tilanteita.

2.   YMP:n kehittämisedellytykset vuoden 2013 jälkeen

2.1

Vuoden 2005 YMP:n uudistuksella maatalousalan suorat tuet erotettiin pitkälti tuotannosta, ja eräissä jäsenvaltioissa ne jaetaan joko osittain tai kokonaan alueellisesti. Suorien tukien ohella maaseudun kehittämistoimet (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) muodostavat EU:n maatalouspolitiikan tärkeän toisen pilarin. Yhdessä suorien tukien kanssa pyritään maatalouden monitoimisuutta silmällä pitäen sekä kilpailukykyiseen että sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväpohjaiseen maatalouteen.

2.2

Varman elintarvikehuollon turvaaminen eurooppalaisille kuluttajille kohtuuhintaan vaikutti vuosikymmenten ajan itsestään selvältä ja ongelmattomalta. Niin maataloustuotteiden kuin muiden kuin maatalouden tuottaminen raaka-aineiden (esimerkiksi raakaöljyn) hintojen ennustetaan kuitenkin nousevan maailmanlaajuisesti tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi arvioidaan, että hintavolatiliteetti lisääntyy voimakkaasti.

2.3

Tärkeiden maataloustuotteiden tuottajahintojen erittäin voimakkaita vaihteluja kuluneina kahtena vuotena – kuten äskettäin erittäin alhaiset maidon ja viljan hinnat – olisi pidettävä hälyttävinä merkkeinä. Vastedes varman elintarvikehuollon sosiaaliseen ulottuvuuteen kiinnitetään – etenkin alhaisen tulotason kansalaisten osalta – jälleen huomiota. Näin myös siksi, että maatalousmarkkinat ovat yleisesti ottaen erityisen alttiita hintavaihteluille, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti elintarvikehuollon ja maatalousyritysten vakauteen. Myös elintarvikeketjussa on selvästi huomattavia epätasapainoisuuksia. Keskittyneen vähittäiskaupan vuoksi maatalouden alkutuotantoon ja jalostusvaiheisiin kohdistuu voimakasta taloudellista painetta. Keskustelua käydään siitä, saako maatalouden porras oikeudenmukaisen osuuden elintarvikeketjun voittomarginaalista.

2.4

Euroopan unioni ja jäsenvaltiot noudattavat vaativia tavoitteita elintarviketurvallisuudessa sekä ympäristön-, ilmaston- ja eläinten suojelussa. Tämä on tärkeä osa eurooppalaista maatalousmallia. Vuosien 2003–2005 YMP:n uudistuksessa päätettiin nivoa tuotantomääristä irrotetut tilatuet perusstandardien sekä ”hyvän maatalouden ja ympäristön” vaatimusten noudattamiseen (täydentävät ehdot, Cross Compliance). Kyseisten perusvaatimusten ohella myös maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat mahdollisia, mutta niiden osalta ei vuodesta 2007 lähtien ole enää ollut kannustimia. Vuoden 2013 jälkeistä aikaa ajatellen tukirakennetta on maatalouden ympäristöpoliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi kehitettävä edelleen. ETSK on toistuvasti korostanut perusluonteista kantaansa, että Euroopan maatalouden suuntaaminen pelkästään maailmanmarkkinaehtojen tai maailmanmarkkinahintojen mukaisesti olisi väärä lähestymistapa.

2.5

Esitettyjen tavoitteiden ja tehtävien toteuttamiseksi tarvitaan vuosina 2014–2020 asianmukainen rahoitus. Yhteisen maatalouspolitiikan menojen osuus EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) on nykyisin alle 0,4 prosenttia. Kansalaisille on jatkuvasti tiedotettava siitä, mitä yhteiskunnallisesti tärkeitä palveluja yhteisen maatalouspolitiikan talousarviosta tuetaan. Maatalousmenojen osuus EU:n kokonaistalousarviosta alenee vuosina 1993–2013 noin 50 prosentista 33 prosenttiin.

3.   Keskustelujen ja päätösten ennakoitu aikataulu

3.1

Neuvostossa on jo käyty Ranskan ja Tšekin puheenjohtajakauden aikana ensimmäisiä keskusteluja EU:n maatalouspolitiikan muodosta vuoden 2013 jälkeen.

3.2

Tämän perusteella Euroopan komissio esittänee uudelleennimityksensä jälkeen syksyllä 2010 ensimmäiset ajatukset (tiedonanto) vuoden 2013 jälkeisestä maatalouspolitiikasta poliittista keskustelua varten. Tässä yhteydessä otetaan huomioon myös vielä toteutettava rahoitustarkastus. Vuoden 2013 jälkeistä YMP:tä käsittelevät lainsäädäntöehdotukset esitettäneen vuoden 2011 keskipaikkeilla. Parlamentti, neuvosto ja komissio voisivat näin päättää asiasta vuoden 2012 alkupuoliskolla.

3.3

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentilla on ensimmäistä kertaa yhteisen maatalouspolitiikan alalla yhteispäätösoikeus. Tämä parlamentin aseman vahvistaminen vaikuttaa perusluonteisesti ja myönteisesti vuoden 2013 jälkeisen YMP:n kehittämisestä käytävään keskusteluun.

4.   YMP:n kehittämisestä käytävän keskustelun aiheita

4.1

Keskustelun YMP:n kehittämisestä vuoden 2013 jälkeen on ETSK:n mielestä edelleen perustuttava monitoimisen maatalouden malliin, jota ohjataan markkinoiden mukaisesti ja joka samalla palvelee yhteiskunnallisia intressejä. YMP:n uudistuksilla on vuodesta 1992 lähtien pyritty tasoittamaan yhtäältä kansainvälisen markkinoiden avautumisen (WTO:n Dohan kierros) ja toisaalta korkeiden yhteiskunnallisten vaatimusten (ennaltaehkäisevä kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu ja eläinten suojelu) keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Tällaisen maatalouspolitiikan jatkaminen vuoden 2013 jälkeen edellyttää YMP:n riittävää rahoitusta.

4.2

Maatalouden suorilla tuilla on edelleen keskeinen merkitys YMP:ssä. ETSK:n mielestä YMP:n tehtävän on muututtava, jos se aiotaan säilyttää. Hallinnollisten hintojen alenemisen kompensointi vähenee. Toisaalta yhteiskunnallisten palvelujen ja julkisten hyödykkeiden varmistamisen myötä syntyy uusia tehtäviä. Nykyisen kriisin ja odotettavissa olevien maatalousmarkkinoiden hintavaihtelujen johdosta vakautuksen ja huoltovarmuuden merkitys kasvaa. YMP hyödyttää näin myös kuluttajia. Lisäksi on otettava nykyistä enemmän huomioon ilmastonsuojeluun liittyvät näkökohdat.

4.3

Maatalouspolitiikan ensimmäisen ja toisen pilarin nykyistä yhdistelmää tulisi periaatteessa jatkaa, mutta pilarit on mukautettava keskenään nykyistä paremmin. On jälleen varmistettava YMP:n yhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa. Ennen kaikkea on kuitenkin määriteltävä nykyistä paremmin tukitoimien perusteet ja päämäärät sekä tarkennettava tavoitteet.

4.4

ETSK odottaa, että historiallisiin syihin perustuvia, jäsenvaltioiden yrityksille maksamia eritasoisia suoria tukia tasoitetaan vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä on kehiteltävä objektiivisia kriteereitä, joiden avulla voidaan ottaa huomioon erilaiset rakenteelliset sekä luonnon-, kasvu- ja ilmasto-olosuhteet. Lisäksi on otettava huomioon alueiden väliset suuret erot maaseudun kehittämisen rahoituksessa. ETSK:n mielestä on estettävä jäsenvaltioiden välisten erojen lisääntyminen yhteistä maatalouspolitiikkaa sovellettaessa.

4.5

Kun ajatellaan hintojen voimakasta alenemista eräillä tärkeillä maatalousmarkkinoilla, ETSK odottaa tehokkaita toimia, joilla voidaan varmistaa maataloudelle oikeudenmukainen osuus arvoketjussa.

Globaalista suhdannekriisistä saatujen kokemusten valossa ETSK odottaa lisäksi päätelmiä siitä, miten turvaverkot on maatalousmarkkinoilla mukautettava tulevaisuudessa.

4.6

Maatalousyritysten tai maatalousalan sopeutumista markkinoiden ja kilpailun kehitykseen on ETSK:n mielestä tuettava esimerkiksi investointituin, jotta edistetään laadun parantamista, elintarviketurvallisuutta tai resurssien säästävää käyttöä. Vieläkin tärkeämpää on vahvistaa viljelijöiden ja tuottajaorganisaatioiden markkina-asemaa. Yhteisen maatalouspolitiikan olisi tulevaisuudessa sisällettävä välineitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat rahoittaa näitä painopisteitä riittävän joustavasti.

4.7

ETSK katsoo, että siellä, missä maatalousyritysten kilpailukyky on rajallinen, esimerkiksi epäsuotuisilla alueilla ja vuoristoalueilla, olisi järkevää kompensoida kilpailukyvyn esteitä, jotta varmistetaan maataloustuotanto kyseisillä alueilla tulevaisuudessa. Mainittakoon esimerkkinä lypsykarjanpito, jota harjoitetaan EU:ssa noin 60 prosentilla epäsuotuisia alueita, joista noin 25 prosenttia on vuoristoalueita. On selvää, että luopuminen valtion hintatuesta ja muista maatalousmarkkinoiden sääntelytoimista epäsuotuisilla alueilla saattaa aiheuttaa erityisen vahvoja taloudellisia paineita.

4.8

Maaseudun kehittämistoimissa tulisi ottaa nykyistä voimakkaammin huomioon väestökehitykseen liittyvät ongelmat (esimerkiksi perusrakenteet ja pätevän työvoiman saatavuus). Kun kokonaiset tuotantohaarat (esimerkiksi sokeri, maito ja tupakka) joutuvat tietyillä perinteisillä tuotantoalueilla taloudellisiin vaikeuksiin, tarvitaan erityisiä mukauttamistoimia. Myös sosiaaliset näkökohdat, kuten työturvallisuus, olisi otettava huomioon.

4.9

Maatalouden ympäristötoimet ovat kannustimien virallisen poistamisen jälkeen vaarassa menettää suuntansa. Jotta viljelijät asettavat myös tulevaisuudessa kyseiset edistämistoimet etusijalle, ETSK kehottaa syntyneiden kustannusten korvaamisen ohella palkitsemaan tehokkaasti viljelijöiden suorittamat ympäristötoimet. Olisi myös kehiteltävä vastaavanlainen palkkiomenettely viljelijöiden aktiivisista toimista ilmaston ja eläinten suojelussa.

4.10

Täydentävät ehdot, jotka otettiin käyttöön vapaaehtoispohjalta vuonna 2000 ja muutettiin pakollisiksi vuodesta 2005, ovat yleisiä velvoitteita, jotka liittyvät pinta-alatuen saamiseen. EY:n tilintarkastustuomioistuin on yhtäältä kritisoinut niiden liian pintapuolista soveltamista. Toisaalta viljelijät ja paikalliset valvontaviranomaiset kritisoivat liiallista byrokratiaa. ETSK suosittaa varovaista kehittämistä. Jokaisen täydentävien ehtojen kriteerien muuttamiseen tähtäävän ehdotuksen yhteydessä on tutkittava tarkkaan, parantaako muutos todella tilannetta.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60.


Top