30.4.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/121

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista: Ehdotus: neuvoston asetus viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavien suorien tukien järjestelmää koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä, Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o […]/2008 muuttamalla ja Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

KOM(2008) 306 lopullinen – 2008/0103, 2008/0104, 2008/0105 CNS

2009/C 100/21

Neuvosto päätti 18. kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 36 ja 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus: neuvoston asetus viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavien suorien tukien järjestelmää koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä,

Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o […]/2008 muuttamalla ja

Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. lokakuuta 2008. Esittelijä oli Frank VAN OORSCHOT, ja apulaisesittelijät olivat Seppo KALLIO ja Hans-Joachim WILMS.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 21., 22. ja 23. lokakuuta 2008 pitämässään 448. täysistunnossa (lokakuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 117 ääntä puolesta ja 28 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan komissio julkaisi 20. toukokuuta 2008 ehdotukset yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) virtaviivaistamiseksi. Ehdotuksilla pyritään varmistamaan YMP:n mahdollisimman tehokas toiminta laajentuneessa Euroopan unionissa ja muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa. Virtaviivaistamisesta käytetään nimitystä ”terveystarkastus”.

1.2   ETSK katsoo, että terveystarkastuksesta käytävässä keskustelussa on tuotava entistä paremmin esiin YMP:n tehtävien moninaisuus (kuten eurooppalainen maatalousmalli ja elintarviketurvallisuus keskeisenä seikkana). ETSK korostaa, että lyhyellä ja pitkälläkin aikavälillä tarvitaan asianmukaista EU-tason maatalouspolitiikkaa, jonka rahoitus on riittävä. Kyse on todennäköisesti (ainakin) nykyistä rahoitusta vastaavista määristä. YMP:n tarve ja yksittäisten toimien tarkoituksenmukaisuus tulisi selittää kansalaisille nykyistä paremmin, jotta määrärahoista ei tarvitse jatkuvasti keskustella.

1.3   ETSK muistuttaa YMP:n tulevaisuutta käsittelevästä aiemmasta lausunnostaan, jossa se toteaa, että maataloustuottajat käyvät läpi raskasta siirtymävaihetta. ETSK katsookin, että terveystarkastuksen yhteydessä keskeisintä tulisi olla toimeenpanon helpottaminen ja yksinkertaistaminen sekä uusiin markkinoilla ja yhteiskunnassa esiin tuleviin haasteisiin vastaaminen maatalouden monimuotoisia tehtäviä silmällä pitäen.

1.4   Komitean käsityksen mukaan viljelijöille on jatkossakin välttämätöntä maksaa hyvitystä niistä moninaisista palveluista, joista he eivät saa markkinoilla korvausta. Tällä välin ETSK katsoo, että aikaisempaan tuotantoon pohjautuvia maksuja on entistä vaikeampi perustella. Jäsenvaltioiden tulisi saada mukauttaa maksamansa tuet nykyistä paremmin kiinteämääräisiin tukiin. Asiasta tulisi käydä laajaa keskustelua vuoden 2013 jälkeisen YMP:n puitteissa. Jäsenvaltioiden tulisi voida määrittää riittävä siirtymäaika, jotteivät tilat joutuisi vaikeuksiin. Täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä on yksinkertaistettava ja vältettävä tarkastusten päällekkäisyyttä.

1.5   ETSK kannattaa tukien irrottamista tuotannosta, jotta ”viljelijöillä olisi vapaus viljellä”. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan tulisi vaatia irrottamaan tukea tuotannosta, jotta herkät tuotantoketjut tai tuotanto herkillä alueilla voidaan säilyttää edellyttäen, ettei näin aiheuteta markkinavääristymiä. Komitea kannattaa 68 artiklan tavoitteita, joskaan kyseinen artikla ei tarjoa ratkaisua kaikkiin ongelmiin. Joissain tapauksissa tarvitaan lisää joustavuutta. Jäsenvaltioiden tulisi ennen tämän toimenpiteen toteuttamista tarkastella perusteellisesti tukien uudelleen jakamisen seurauksia.

1.6   ETSK katsoo, että alkajaisiksi on selvitettävä nykyisen interventiojärjestelmän mukauttaminen muilla tavoilla kuin ottamalla käyttöön tarjouskilpailumenettely. ETSK kehottaa myös kehittämään uusia välineitä kestävän turvaverkon luomiseksi. Lisäksi ETSK ehdottaa kesannointijärjestelmän säilyttämistä siten, että kesantomaan prosenttiosuutta voidaan vaihdella markkinanäkymien mukaan.

1.7   Ennen kuin päätetään lopullisesti siitä, että maitokiintiöjärjestelmä raukeaa vuonna 2015, komitea kehottaa arvioimaan tähänastista tarkemmin maitotuotteiden markkinoiden mahdollista tulevaa kehitystä ja päätöksen vaikutuksia. ETSK kehottaa komissiota esittelemään paljon nykyistä tarkemmin, mitä toimia on tarkoitus toteuttaa maidontuotannon säilyttämiseksi vaikeassa asemassa olevilla alueilla sekä selittämään, mitkä ovat toimien rahoitusvaikutukset ja miten toimet aiotaan rahoittaa. ETSK ei voi hyväksyä suunniteltua maitokiintiöiden kasvattamista ennen kuin tällainen strategia on esitetty. ETSK toivoo, että EU:hun luotaisiin maitoalan toimintalinja, jonka avulla tarjonta mukautettaisiin kysyntään ja pidettäisiin yllä tuottajakorvauksia ja tilatiheyttä kaikkialla unionissa. Luomalla tällainen toimintalinja tasapainotettaisiin teollisuuden, tuottajien, jakelijoiden ja kuluttajien voimasuhteita.

1.8   ETSK tunnustaa komission mainitsemat ilmastoon, vesivaroihin, uusiutuvaan energiaan ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät uudet haasteet, joihin tarkoitettuja määrärahoja on toisessa pilarissa selvästikin lisättävä. Haasteisiin vastaaminen on mahdollista rahoittaa vain mukautuksesta saatavin varoin, sillä muut määrärahat on varattu muihin käyttötarkoituksiin vuoteen 2013 saakka eikä uusien rahoituslähteiden löytyminen ole realistista.

2.   Johdanto

2.1   Euroopan komissio esitti 20. toukokuuta 2008 ehdotukset neuvoston asetuksiksi, joilla tehdään useita tarkistuksia yhteiseen maatalouspolitiikkaan (KOM(2008) 306/4 lopullinen). Tämän niin sanotun terveystarkastuksen päätavoitteena on arvioida vuoden 2003 YMP-uudistuksen toteuttamista ja tarkastella, mitä muutoksia uudistusprosessiin on syytä tehdä, jotta voidaan yksinkertaistaa politiikkaa edelleen, hyödyntää uusia markkina-mahdollisuuksia ja valmistautua kohtaamaan uudet haasteet markkinoilla ja yhteiskunnassa.

2.2   Terveystarkastuksen ohella on myös käsiteltävä YMP:n kehittämistä vuoden 2013 jälkeen, jotta voidaan vastata maatalouden, yhteiskunnan ja maatalouden arvoketjun kohtaamiin uusiin haasteisiin.

3.   Maailman muuttuva elintarviketilanne

3.1   Maataloustuotteiden reaalihinnat ovat olleet laskusuunnassa kolmekymmentä vuotta. Vuonna 2007 eräiden maataloushyödykkeiden hinnat nousivat äkkiä jyrkästi. Tärkeitä syitä hinnannousulle olivat globaalin kysynnän kasvu, erittäin pienet varastot ja ilmasto-oloista johtuen huonot sadot. Tämä taas vaikutti kotieläintuottajiin, jotka kärsivät rehujen kallistumisesta. Maataloushyödykkeiden hinnat ovat kuitenkin taas kääntyneet laskuun. Vuoden 2007 syksystä vuoden 2008 huhtikuuhun maidon hinta laski 30 prosenttia ja vehnän noin 20 prosenttia (1). Tämä tosiasia yhdessä kustannusten nousun kanssa on johtanut siihen, että viljelijöiden tulojen odotetaan laskevan 16–24 prosenttia vuonna 2008. Maataloushyödykkeiden reaalihinnat ovat kuitenkin edelleen vuosien 1973 ja 1979 aikaisten öljykriisien aikaisia hintoja alemmat (2).

3.2   Viime kuukausien tapahtumat osoittavat selvästi, että olemme siirtyneet aikaan, jolle on ominaista maataloustuotteiden hintojen suuri vaihtelu. Tämä ei ole hyväksi kuluttajille, jotka joutuvat maksamaan maataloustuotteista yhä korkeampia hintoja, eikä viljelijöille tai elintarvikeketjun sidosryhmille, jotka joutuvat jatkuvasti pohtimaan investointejaan. Kyseinen tilanne on otettava huomioon kaikessa tulevaa maatalouspolitiikkaa koskevassa tarkastelussa, jos halutaan pitää kiinni elintarviketurvallisuustavoitteista.

3.3   Koska elintarvikkeiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa, nykyään arvioidaan, etteivät kuluttajahinnat todennäköisesti laske lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä aiemmalle tasolleen. Sen sijaan tuottajahintojen odotetaan vaihtelevan nykyistä enemmän.

3.4   Hyödykkeiden kallistumisen vaikutus kuluttajahintoihin on rajallinen, sillä maatalouden raaka-aineiden osuus elintarvikkeiden tuotantokustannuksista pienenee verrattuna energia- ja työvoimakustannuksiin. Esimerkiksi vehnän osuus leivän hinnasta on vain 4 prosenttia (3). Lisäksi kotitalouksien kokonaiskulutuksesta ruokamenojen osuus on pieni (noin 14 prosenttia 27 jäsenvaltion unionissa). ETSK katsoo, että elintarvikeketjun järkeistäminen on välttämätöntä viljelijöiden ja kuluttajien etujen turvaamiseksi (4).

3.5   Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestöä (FAO) on kehitettävä, jotta se kykenee ohjaamaan elintarvikealaa. Siitä lähtien kun maatalousala nivottiin Maailman kauppajärjestön toimintaan, alan sisäinen epätasa-arvo on kasvanut. Ajattelutavan on muututtava. Maatalousalan on sallittava järjestäytyä globaalilla tasolla sellaisen keskustelufoorumin puitteissa, johon osallistuvat eri maiden maataloutta kattavimmin edustavat – eivätkä välttämättä varakkaimmat – organisaatiot.

3.6   ETSK katsoo, että YMP:n terveystarkastuksessa olisi otettava huomioon kyseiset muutokset maailman elintarviketilanteessa. Tässä yhteydessä maataloustuottajien tulisi voida säilyttää moninaiset tehtävänsä maatalouden eurooppalaisen mallin puitteissa.

4.   Yleistä

4.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea palauttaa mieliin aiheesta YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen antamansa valmistelevan lausunnon (5). Siinä ETSK toteaa, että viljelijät sekä jalostusteollisuudessa toimivat yritykset käyvät parhaillaan läpi vaikeaa sopeutumisvaihetta. On olemassa huomattavaa valmiutta toimia uudessa markkinatilanteessa yrittäjähenkisesti, kunhan pidetään uudistusten yhteydessä annetut lupaukset ja varmistetaan riittävä oikeus- ja suunnitteluvarmuus. ETSK katsoo, että terveystarkastuksen yhteydessä olisi ennen kaikkea tutkittava, miltä osin nykyisiä säännöksiä on mukautettava, jotta voidaan

—	helpottaa ja yksinkertaistaa toimeenpanoa

—	poistaa sovittujen uudistustoimenpiteiden kohdennetun toteuttamisen esteet.

Lisäksi ETSK toteaa, että EU:lla on edessään uusia haasteita, joihin vastattaessa viljelijöiden rooli voi olla tärkeä, ja että elintarvikemarkkinatilanteeseen tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.

Terveystarkastuksen avainasiana olisi kuitenkin oltava vakaus, joka pohjautuu markkinajärjestelyyn, yksinkertaistamiseen ja mukauttamiseen.

4.2   On myös tärkeää, että terveystarkastukseen liittyvillä toimenpiteillä korostetaan maatalouden eurooppalaisen mallin kehittämistä edelleen sekä annetaan viljelijöille mahdollisuus täyttää moninaiset tehtävänsä. Tavoitteena on, että

—	noudatetaan maailman tiukimpia elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia

—	pidetään huolta maaseudusta ja suojellaan luontoa

—	edistetään olennaisesti työllisyyttä sekä turvataan maataloustuotanto ja maaseudun elinkelpoisuus EU:n kaikilla alueilla

—	säilytetään maaseutualueet asuttuina ja vältetään maatalousmaan poistamista käytöstä.

ETSK:n mielestä komission ehdotuksiin sisältyy merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen verrattuna. Niitä onkin tarkasteltava perusteellisesti.

5.   Terveystarkastukseen liittyvät toimenpiteet

5.1   Tilatukijärjestelmä (Single Payment Scheme, SPS)

5.1.1   Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat mukauttaa tilatukijärjestelmäänsä siirtymällä asteittain kohti kiinteämääräisempiä tukioikeuskohtaisia tukia. Näin tilatukijärjestelmästä tulisi vaikuttavampi ja tehokkaampi. Samalla ehdotuksiin sisältyy joukko toimenpiteitä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi.

5.1.2   Euroopassa ollaan entistä huolestuneempia kestävästä kehityksestä. Muiden kuin kauppaan liittyvien kysymysten huomioimisessa kansainvälisissä kauppasopimuksissa ei ole juuri edistytty. Niiden huomioiminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan noudattaa Euroopan unionin kansalaisten toivomuksia. Lisäksi EU:n rajasuojaa vähennetään jatkuvasti. Näiden seikkojen perusteella ETSK katsoo, että eurooppalaisen maatalousmallin ja viljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi on vuoden 2013 jälkeen oleellista antaa viljelijöille mahdollisuus saada kestävästä tuotannosta aiheutuvat kustannukset, joista he eivät voi saada korvausta markkinoilta, katettua suoran tuen järjestelmällä. Tämän tulee säilyä YMP:n selvänä tehtävänä.

5.1.3   ETSK:n käsityksen mukaan viljelijöille on jatkossakin välttämätöntä maksaa hyvitystä niistä moninaisista palveluista, joista he eivät saa markkinoilla korvausta. Tällä välin aikaisempaan tuotantoon pohjautuvien maksutasojen perusteleminen tulee olemaan entistä vaikeampaa. Jäsenvaltioilla, jotka eivät vielä ole niin tehneet, tulisi olla mahdollisuus mukauttaa kansallisten enimmäismääriensä jako nykyistä paremmin kiinteämääräisiin tukiin kaudella 2009–2013 tai vuodesta 2013 alkaen. Jäsenvaltioiden tulisi kuitenkin ensin tutkia huolella toimenpiteen vaikutukset tilakohtaiseen tulotukeen, tuottajien sopeutumiseen ja pitkän aikavälin suunnitteluvarmuuteen. Jos tällainen linjaus on tehtävä, jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus määrittää riittävä siirtymäaika, jotteivät eri toimintaympäristössä investointeja tehneet tilat joutuisi vaikeuksiin.

5.1.4   Vaikka useimmissa jäsenvaltioissa sovellettavaa yhtenäistä pinta-alatukijärjestelmää on helppo hallinnoida, se voi kuitenkin olla liian yksinkertainen, kun on kyse asianmukaisesta tuesta intensiivistä tuotantoa harjoittaville viljelijöille (hedelmät ja vihannekset, eläintuotanto, tupakka jne.) peltokasvialaan verrattuna. Keskipitkällä aikavälillä olisikin löydettävä esimerkiksi tilatukijärjestelmän pohjalta nykyistä tasapainoisempi ratkaisu hyödyntämällä muita olemassa olevia välineitä tai kehittämällä EU:n laajuisesti uusia välineitä.

5.1.5   Kaiken uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevan viljelysmaan, joka täyttää hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset tukihakemuksen jättöhetkellä, tulisi olla tukikelpoista.

5.2   Täydentävät ehdot

5.2.1   Komissio haluaa yksinkertaistaa ja parantaa täydentävien ehtojen kohdentamista. Se ehdottaa tiettyjen muuhun kuin tuottajanvastuuseen liittyvien vaatimusten poistamista ja ehdottaa hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimusten käyttöönottoa.

5.2.2   ETSK kannattaa yhteyden säilyttämistä tilatukijärjestelmän sekä EU:n maatalousvaatimusten noudattamista koskevien täydentävien ehtojen välillä. Komitea on tyytyväinen komission ehdotuksiin täydentävien ehtojen järkeistämisestä. Täydentävien ehtojen monimutkaisuutta on myös selvästi syytä vähentää erityisesti selkiyttämällä sääntöjä, ottamalla käyttöön vähäistä tukea koskevat de minimis -säännöt sekä vähentämällä yksittäisillä tiloilla tehtävien erilaisten tarkastusten määrää. Lisäksi olisi pyrittävä välttämään esimerkiksi tarkastusten ja laadunvarmistusjärjestelmien päällekkäisyyttä.

5.2.3   Maatalous on tärkeä ala, joka tarjoaa runsaasti työpaikkoja kaikkialla unionissa. Maatiloilla tapahtuvia tapaturmia on pyrittävä vähentämään, ja työvoiman ammattitaidon parantamiseksi on ryhdyttävä toimiin. Siksi ETSK pitää maatilojen työturvallisuuteen liittyviä erityisnäkökohtia, kuten koneiden käyttöä, hygieniaa ja vaarallisten aineiden asianmukaista varastointia koskevia ohjeita, hyvin tärkeinä. Kyseiset näkökohdat on vahvistettava kansallisessa sosiaalilainsäädännössä, ja ne voitaisiin sisällyttää täydentävien ehtojen soveltamisalaan. Viljelijöiden kannustamiseksi ETSK suosittelee, että EU:n sosiaalirahaston tarjoamia mahdollisuuksia edistää työturvallisuutta ja pätevöitymistä laajennetaan.

5.2.4   Koska täydentäviä ehtoja on tarkoitus tehostaa ja niiden on tarkoitus liittyä entistä suoremmin maataloustoimintaan, ETSK katsoo, että kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat lakisääteiset hoitovaatimukset eivät kuulu maatilojen vastuulle ja ne olisi siis poistettava.

5.2.5   ETSK kehottaa laatimaan arvion hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimusten (GAEC) täytäntöönpanon vaikutuksista ennen kuin vaatimuksiin lisätään uusia elementtejä. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon viljelijöihin kohdistuvat vaikutukset sekä hallinnollinen taakka. Komitea katsoo, että kesannoinnin, suojakaistaleiden ja maisemien ominaispiirteiden tuomat ympäristöhyödyt tulisi säilyttää, vaikka kesannointipakosta aiotaan luopua. Jos hyödyt halutaan turvata vapaaehtoisin maaseudun kehittämistoimin, on tarjottava asianmukaisia kannusteita, joita ei tällä hetkellä ole. Kyseisistä toimista olisi palkittava maaseudun kehittämistoimien yhteydessä.

5.2.6   Uusiin jäsenvaltioihin olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa. Täydentävien ehtojen järjestelmä olisi otettava käyttöön vaiheittain, kun otetaan huomioon, että suoran tuen järjestelmää sovelletaan asteittain. Uusien jäsenvaltioiden tulisi soveltaa täydentäviä ehtoja täydellisesti vasta sitten, kun ne ovat saavuttaneet 100 prosentin tason yhtenäisen pinta-alatukijärjestelmän soveltamisessa.

5.3   Osittain sidottu tuki

5.3.1   Komissio katsoo, että tuen irrottaminen tuotannosta on antanut tuottajille mahdollisuuden reagoida nykyistä paremmin markkinoiden signaaleihin kestävällä tavalla. Kun yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettiin vuonna 2003, jäsenvaltioille päätettiin antaa mahdollisuus säilyttää tietyn tasoinen sidottu tuki tietyillä aloilla. Komissio korostaa, ettei kahden järjestelmän soveltaminen rinnakkain ole edistänyt yksinkertaistamista. Komissio esittää, että jäsenvaltioiden sallitaan säilyttää tuotantoon sidottu tuki ainoastaan emolehmien sekä lammas- ja vuohieläinten pitämisestä.

5.3.2   ETSK suhtautuu epäilevästi siihen, että osittain sidottua tukea edelleen maksavissa jäsenvaltioissa edetään tuen irrottamisessa tuotannosta markkinasuuntautuneisuuden lisäämiseksi. ETSK on kuitenkin tietoinen siitä, että eräissä tapauksissa tuen irrottaminen saattaa johtaa tiettyjen tuotantotyyppien häviämiseen tai tuotannon loppumiseen tietyillä alueilla, millä on vakavia vaikutuksia ympäristöön, maaseututalouteen ja työllisyyteen. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi olisi voitava soveltaa 68 artiklaa. Kyseisiä jäsenvaltioita ei kuitenkaan pidä vaatia irrottamaan tukea tuotannosta. Säilytettävien sidottujen tukien ei tule johtaa markkinavääristymiin jäsenvaltioiden kesken.

5.4   Erityistuki

5.4.1   Komissio ehdottaa (nykyisen) 69 artiklan laajentamista siten, että se kattaa esim. tietyillä aloilla ja tietyillä alueilla toimivien tuottajien haitat sekä tukioikeuksien täydentämisen rakennemuutosalueilla. Tilatukijärjestelmää soveltavat jäsenvaltiot voivat nykyään pidättää enintään 10 prosenttia kansallisen budjetin enimmäismääristä ympäristönsuojeluun ja maataloustuotteiden laadun ja markkinoinnin edistämiseen liittyviin toimiin.

5.4.2   Komission mukaan perinteisten markkinavälineiden muuttuminen sekä siirtyminen suoraan tuottajatukeen on herättänyt keskustelua erilaisista tavoista hallita riskejä, ja kahtena tuloihin eniten vaikuttavana riskitekijänä pidetään hintariskiä ja tuotantoriskiä. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot voivat soveltaa 68 artiklaa satovakuutuksiin sekä eläin- ja kasvitauteihin liittyviin sijoitusrahastoihin.

5.4.3   ETSK kannattaa ehdotetun asetuksen 68 artiklassa mainittuja tavoitteita, joskaan kyseinen artikla ei tarjoa ratkaisua kaikkiin ongelmiin. Komitea voi hyväksyä 68 artiklan soveltamisen joustavoittamisen sillä edellytyksellä, että kaikki mahdollinen lisärahoitus käytetään viljelijöiden aseman parantamiseen. Komitean mielestä rahoituksen enimmäismäärä voisi erityisissä poikkeustapauksissa myös olla tietyissä jäsenvaltioissa nykyistä suurempi. Tällä hetkellä se on 10 prosenttia kansallisista yleisistä enimmäismääristä. ETSK kannattaa ehdotusta satovakuutuksista sekä eläin- ja kasvitauteihin liittyvistä rahastoista, sillä se katsoo, että tavoitteena tulee olla kuluttajien ja viljelijöiden suojelu. Kyseisten toimenpiteiden ei kuitenkaan tulisi heikentää nykyisiä vakuutusjärjestelmiä tai yhteisön toimenpiteitä (44 artikla ja eläinlääkintärahasto). Kun otetaan huomioon, että tautien ehkäisy on koko yhteiskunnan kannalta tärkeää, ETSK esittää, että jäsenvaltiot osallistuvat rahastojen rahoitukseen, kuten komissiokin ehdottaa.

5.4.4   Komitea katsoo, että 68 artiklan soveltaminen voi johtaa tuottajille suoritettavien maksujen huomattavaan uusjakoon. Lisäksi ETSK pelkää, ettei 68 artikla tarjoa riittävää välinettä kaikkien kysymysten käsittelyyn. Jäsenvaltioiden tulisikin selvittää huolellisesti 68 artiklan mahdollisen soveltamisen vaikutukset viljelijöihin. ETSK katsoo, että maatalousbudjettiin aikaisemmin osoitetut varat olisi säilytettävä maatalouden käytössä. Niitä voitaisiin käyttää 68 artiklan soveltamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

5.4.5   Lisäksi olisi tutkittava mukauttamistoimien ja 68 artiklan soveltamisen kumulatiivisia vaikutuksia tilakohtaisiin tuloihin. Komission ehdotusten toteuttaminen saattaisi merkitä suorien tukien leikkaamista ainakin 23 prosentilla (10 + 13 %). Sen vuoksi ETSK katsoo, että ehdotusten vaikutukset olisi tutkittava perusteellisesti.

5.5   Tukirajoitukset

5.5.1   Euroopan komissio toteaa, että tilatukijärjestelmän käyttöönotto on tehnyt tukien jaosta entistä näkyvämpää. Pieniä tukimääriä saavia viljelijöitä on runsaasti, mikä aiheuttaa suuria hallinnollisia rasitteita. Komissio esittää, että jäsenvaltiot soveltavat joko 250 euron minimisummaa tai yhden hehtaarin vähimmäispinta-alaa tai molempia perusteita. Lisäksi komissio ehdottaa progressiivista mukauttamista. Se esittää myös, että uudet jäsenvaltiot olisivat mukauttamiskelpoisia vuodesta 2012.

5.5.2   Hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi ETSK kannattaa periaatteessa komission ehdotusta vahvistaa tuen maksamisen vähimmäisedellytykset, mutta vähimmäisedellytysten soveltaminen on kuitenkin jätettävä jäsenvaltioiden päätettäväksi.

5.5.3   ETSK katsoo, että progressiivisesta mukauttamisesta käytävässä keskustelussa on kyse siitä, voidaanko tiloihin, jotka saavat suoraa tukea yli 100 000 euroa vuodessa, soveltaa suurempaa mukautusprosenttia. Koska suuret tuensaajat yleensä hyötyvät mittakaavaeduista, kohtuullinen progressio on perusteltua, etenkin kun tilat voivat hyödyntää toiseen pilariin kuuluvia uusia toimia ja siten saada jälleen YMP:n varoja.

5.6   Markkinat

5.6.1   Komissio pohtii, miten voidaan luoda tehokas interventiojärjestelmä, joka toimii turvaverkkona mutta joka ei ole riippuvainen tuetusta viennistä. Komissio ehdottaa julkisten interventiosäännösten yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista laajentamalla tarjouskilpailujärjestelmää. Sen sijaan komissio esittää durumvehnän, riisin ja sianlihan interventiojärjestelmän lakkauttamista.

5.6.2   ETSK katsoo, että YMP:n uudistusten sekä kauppaneuvottelujen seurauksena vuoden 1992 jälkeen tapahtuneiden sisämarkkinoiden hallintomekanismien heikentymisen ja rajasuojan purkamisen takia EU on nykyään huomattavasti alttiimpi maailmanmarkkinoiden heilahteluille. Samaan aikaan maailmanmarkkinoiden heilahtelut ja siten myös riskit ovat lisääntymässä: ilmastonmuutos lisää satomäärien maailmanlaajuista vaihtelua ja globaali matkailu tautien leviämisriskiä. Viljelijöiden on vastattava kaikkiin näihin haasteisiin. Tässä yhteydessä kaikista sääntelymekanismeista luopuminen saattaa osoittautua vaaralliseksi aikana, jolloin tarjonta ei riitä vastamaan jatkuvaan kysyntään.

5.6.3   ETSK katsoo, että yksi YMP:n ja erityisesti ensimmäisen pilarin tärkeimmistä tavoitteista on tarjota EU:n 500 miljoonalle kuluttajalle riittävästi turvallisia ja monipuolisia elintarvikkeita. Tavoitteen toteutuminen edellyttää asianmukaisia välineitä. Vaikka tarjouskilpailumenettely voi lisätä markkinasuuntautuneisuutta, se heikentää viljelijöiden turvaverkkoa ja saattaa lisätä epävarmuutta markkinoilla. ETSK esittääkin, että ensin tulisi pohtia nykyiseen interventiojärjestelmään tehtäviä muita mukautuksia, esimerkiksi nykyistä lyhyempää interventiojaksoa. Komitea kehottaa suunnittelemaan uusia välineitä kestävän turvaverkon luomiseksi, sillä on tarpeen varmistaa Euroopan unionin kansalaisten elintarviketurva ja viljelijöiden kohtuullinen toimeentulo.

5.6.4   ETSK ehdottaa komissiolle, että EU:hun luotaisiin markkinoiden hallinnoimiseksi toimintalinjoja, joiden avulla voitaisiin sopeuttaa kysyntää ja tarjontaa kestävissä puitteissa sekä varmistaa, että tuottajaverkko kattaa koko unionin alueen, mikä vastaisi nykyistä paremmin yhteiskunnan odotuksia. Näin tasapainotettaisiin markkinoiden voimasuhteita ja voitaisiin vastata yhä paremmin kuluttajien odotuksiin. Komission tulisi valvoa tällaista järjestelyä.

5.7   Kesannointi

5.7.1   Komissio esittää, että kesannoinnista luovutaan tarjonnan säätelykeinona. Esitys perustuu markkinanäkymiin. Jäsenvaltioille tarjotaan välineet varmistaa kesannoinnin ympäristöhyötyjen säilyttäminen.

5.7.2   Kesannointi saattaa osoittautua käyttökelpoiseksi ja joustavaksi hallintavälineeksi. ETSK toteaa, että vaikka markkinahinnat ovat tällä hetkellä hyvällä tasolla, markkinatilanne saattaa milloin tahansa taas huonontua. ETSK pitääkin järkevänä kesannointijärjestelmän säilyttämistä (6) siten, että kesantomaan prosenttiosuutta voidaan vaihdella markkinanäkymien mukaan.

5.7.3   ETSK katsoo, että kaikki kesannoinnin tuomat ympäristöhyödyt on säilytettävä maatalouden hyväksynnän lisäämiseksi. Tämä voidaan saavuttaa maaseudun kehittämistoimien yhteydessä toteutettavan vapaaehtoisen kesannoinnin avulla vain siinä tapauksessa, että tarjolla on riittävästi kannusteita. Aiemmin näin ei ole ollut.

5.8   Maitokiintiöt

5.8.1   Maitokiintiöt otettiin käyttöön vuonna 1984 torjumaan ylituotantoa. Komissio katsoo, etteivät niiden käyttöönoton perusteet enää päde. Komissio ehdottaa, että maitokiintiötä lisätään 1 prosentti vuotta kohti seuraavan viiden vuoden ajan, koska maidon ja maitotuotteiden kysyntä on kasvanut. Kiintiötä suurentamalla on myös tarkoitus pehmentää vuonna 2015 tapahtuvaa kiintiöjärjestelmästä luopumista. Komissio on analysoinut maitokiintiöjärjestelmän muutoksen sosiaalisia vaikutuksia. Kiintiöjärjestelmästä luopuminen johtaa maidontuotantoalan rakennemuutokseen, minkä johdosta etenkin pienet maidontuottajat menettävät kilpailukykynsä ja syrjäytyvät markkinoilta. Nämä vaikutukset voivat kohdistua tietyille alueille.

5.8.2   Koska maitokiintiöistä luovutaan nykyisen lainsäädännön mukaan vuonna 2015, ETSK kehottaa komissiota analysoimaan tähänastista tarkemmin, miten ennustettavuus ja alueellinen tasapaino voidaan kestävästi turvata vuoden 2015 jälkeisillä markkinoilla. Maito on keskeinen ja terveellinen elintarvike, minkä lisäksi maidontuottajat ovat tärkeitä maaseututaloudelle. Erityisen tärkeää on ottaa käyttöön välineitä, joilla tuottajat voivat parantaa kilpailuasemaansa.

5.8.3   Maidon ja maitotuotteiden tuotanto on erittäin tärkeää unionin vaikeassa asemassa olevilla alueilla, minkä vuoksi ETSK kehottaa komissiota ryhtymään – myös rahoituksellisiin – toimenpiteisiin maidontuotannon ja vireän maaseututalouden säilyttämiseksi mainituilla herkillä alueilla. ETSK katsoo, ettei komissio ole ehdotuksillaan saanut aikaan käyttökelpoista suunnitelmaa. 68 artikla soveltuu tavoitteen saavuttamiseen vain osittain, sillä odotettavissa olevia suuria seurannaiskustannuksia ei saada sen pohjalta läheskään katettua.

5.8.4   Koska todellista mukautussuunnitelmaa ei ole tehty, ETSK vastustaa tällä hetkellä kiintiöiden mukauttamista. Kiintiöitä tulee mukauttaa markkinakysynnän perusteella eikä sattumanvaraisesti. Vuoden 2015 jälkeistä aikaa varten EU:hun tulee luoda maitoalan toimintalinja, jonka puitteissa voitaisiin sopeuttaa tuotanto kulutuksen mukaiseksi ja palauttaa tuotantoalojen sisäiset voimasuhteet. Näin voitaisiin pitää yllä maidontuotantoa heikoimmassa asemassa olevilla alueilla.

5.9   Muut tukijärjestelmät

5.9.1   Komissio ehdottaa tuen välitöntä irrottamista tuotannosta valkuaiskasvi-, hamppu-, durumvehnä- ja pähkinäalalla. Riisin, perunatärkkelyksen, kuivarehun ja pellavan tuen irrottamiselle tuotannosta komissio esittää kahden vuoden siirtymäaikaa.

5.9.2   Ilman tuotantoon sidottuja tukia näiden alojen tuotanto saattaisi loppua, millä olisi haitallisia vaikutuksia alueellisiin talouksiin, ympäristöön tai toimituksiin EU:ssa. ETSK katsookin, että mahdollisuutta sisällyttää kyseiset tuet tilatukijärjestelmään olisi tutkittava tarkoin tapauskohtaisesi. Lisäksi sidottua tukea tulisi tarvittaessa jatkaa, mikäli se on tarpeen tuotannon huomattavan vähenemisen estämiseksi vaikeassa asemassa olevilla alueilla. Nämä alat tarvitsevat asianmukaisen siirtymäajan ja seurantatoimia uusien markkinoiden kehittämiseksi.

5.9.3   Energiakasvien tukijärjestelmä on hallinnollisesti hankala, ja kun otetaan huomioon neuvoston asettamat biopolttoainetavoitteet, energiakasvien tuotantoa ei tarvitse tukea lisäkannustimilla. Energiakasvien viljelyn tukemisesta vapautuvilla varoilla tulisi vahvistaa viljelijöiden asemaa.

5.10   Ilmastonmuutos

5.10.1   Komissio katsoo ilmasto- ja energiakysymysten siirtyneen asialistan kärkeen. Jäsenvaltioiden johtajat päättivät maaliskuussa 2007 leikata hiilidioksidipäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia ja 30 prosenttia, mikäli maailmanlaajuisista tavoitteista saadaan sovittua. Komissio katsoo, että maatalous voi antaa arvokkaan panoksen kasvihuonekaasujen vähentämiseen.

5.10.2   ETSK katsoo, että EU:n maatalous on osallistunut useita muita aloja enemmän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja että tämän suuntauksen on myös jatkuttava (7). Maatalous on kuitenkin samalla yksi niistä aloista, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein eniten.

5.10.3   On yhä tärkeämpää ymmärtää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen. Sen vuoksi tutkimus on asetettava etusijalle. Tämäntyyppistä tutkimusta rahoitetaan EU:n seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta, mutta tutkimusta on vauhditettava ja tehostettava.

5.10.4   On myös tärkeää lisätä kannustimia, joilla viljelijöitä autetaan selviämään ilmastonmuutoksesta ja kannustetaan ottamaan käyttöön ilmastovaikutuksiltaan neutraaleja tuotantomenetelmiä. Näin ollen ETSK kannattaa ohjeellista luetteloa maaseudun kehittämissuunnitelmaan kuuluvista, ilmastonmuutokseen liittyvistä erityyppisistä toimista.

5.11   Vesihuolto

5.11.1   Vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetään EU:n tavoitteista kyseisellä alalla. Komissio katsoo, että maataloudella on tärkeä rooli vesivarojen hallinnassa.

5.11.2   Yksi kaikkein polttavimmista ongelmista liittyy veteen – veden vähyyteen, sen laatuun sekä liiallisiin sateisiin ja tulviin. ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan osa mukautuksen ansiosta kertyvistä varoista olisi käytettävä vesihuoltoa koskevien kannustimien lisäämiseen osana maaseudun kehittämispolitiikan toimintalinjaa 2. Komitean mielestä tällaisilla kannustimilla olisi oltava suora yhteys maatalouteen.

5.12   Uusiutuvat energialähteet

5.12.1   Unionin jäsenvaltioiden johtajat päättivät vuonna 2007 asettaa uusiutuvien energiamuotojen käytölle sitovan 20 prosentin tavoitteen, jonka myötä myös bensiinin ja dieselpolttoaineen kulutuksesta 10 prosenttia on tarkoitus korvata biopolttoaineilla.

5.12.2   ETSK kannattaa uusiutuviin energialähteisiin liittyvien erityyppisten toimien ohjeellista luetteloa.

5.12.3   ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää edistää tuotantojärjestelmien optimoimiseen tähtäävää lisätutkimusta, jotta voidaan maksimoida bioenergian panos hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä energiatehokkuus. Mahdollisuutta kehittää maatalouden sivutuotteista toisen sukupolven biopolttoaineita on tutkittava lisää.

5.12.4   Viljelijöillä voisi olla keskeinen rooli kestävyysperiaatteita noudattaen tuotetun bioenergian toimittamisessa alue- ja paikallistasolla (esim. paikallista biomassaa käyttävät mikrotuotantolaitokset). Näin he voisivat antaa panoksensa Kioton tavoitteiden saavuttamiseen. Valtiontukisäännöistä tulisi voida poiketa tällaisten hankkeiden yhteydessä.

5.13   Biologinen monimuotoisuus

5.13.1   Komission näkemys on, että biologinen monimuotoisuus on Euroopassa pitkälti riippuvainen maa- ja metsätaloudesta ja että ponnisteluja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi on lisättävä. Maataloudella on biologisen monimuotoisuuden suojelussa ratkaiseva asema. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä.

5.13.2   Useilla jäsenvaltioilla on tarjottavana hyviä esimerkkejä biologisen monimuotoisuuden lisäämisestä. ETSK kannattaa komission esittämiä ohjeellisia toimintatapoja biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi sillä edellytyksellä, että kannustimet kohdistetaan suoraan viljelijöille, koska heillä on oleellinen rooli taloudellisia mahdollisuuksia ja työllistymistilaisuuksia tarjoavan elävän maaseudun säilyttämisessä.

5.14   Toisen pilarin vahvistaminen

5.14.1   Komissio aikoo vastata neljään uuteen haasteeseen (kohdat 5.10–5.13) uuden toimenpidepaketin avulla. Toimenpiteiden on tarkoitus kuulua toiseen pilariin, ja niihin tarvittavat lisävarat on määrä saada mukautuksesta. Komissio toteaa, että lisävaroja maaseudun kehittämiseen on mahdollista hankkia ainoastaan lisäämällä pakollista mukauttamista, koska kaikki muut unionin määrärahat on sidottu muihin käyttötarkoituksiin vuoteen 2013 saakka. Se ehdottaakin, että pakollista mukauttamista lisätään vuoteen 2012 mennessä neljässä vaiheessa kaikkiaan 8 prosenttia.

5.14.2   ETSK katsoo, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä käytyjen neuvotteluiden tulokset ovat johtaneet siihen, että toisen pilarin rahoitus on riittämätöntä. ETSK katsoo, että YMP:n eri toiminnot on säilytettävä ja että tämä vaatimus on otettava huomioon kaikissa ensimmäiseen pilariin suuntautuvissa lisämukautuksissa (8). Sen vuoksi ETSK kannattaa ehdotettuja mukautuksia vain siinä tapauksessa, että varmistetaan kyseisten määrärahojen kohdentaminen selvästi nimenomaan sellaisiin toimiin, joilla autetaan viljelijöitä vastaamaan uusiin haasteisiin. Muutosprosessissa olisi otettava huomioon työllisyysnäkökohdat sekä maataloudessa työskentelevät. Täytäntöönpanoa maaseudun kansallisten kehittämissuunnitelmien yhteydessä on tehostettava ja yrittäjien osallistumismahdollisuuksia on parannettava. Jäsenvaltioiden yhteisrahoitus on varmistettava etukäteen.

6.   Terveystarkastuksen yhteydessä tehtyjen ehdotusten budjettivaikutukset

6.1   Komissio muistuttaa, että yhteisen maatalouspolitiikan rakenteet sisältävät rahoituskuria edistävän mekanismin. Koska suurin osa tuesta on nyt kiinteämääräistä ja markkinanäkymät ovat parantuneet huomattavasti, mahdollisuudet soveltaa rahoituskuria ovat vähentyneet. Komissio toteaa lisäksi, että mukauttamisehdotukset eivät vaikuta talousarvioon, mutta voivat aiheuttaa lisäkuluja kansallisella tasolla. Komissio odottaa, etteivät markkinatoimet juuri aiheuta lisäkuluja.

6.2   Vuonna 1993 YMP:n osuus EU:n bkt:stä oli 0,6 prosenttia, kun se vuonna 2007 oli laskenut alle 0,4 prosentin. Siitä huolimatta, että jäsenvaltioiden määrä on vuosina 1995–2007 lähes kaksinkertaistunut 15:stä 27:ään, reaaliset budjettimenot nousivat mainittuina vuosina 40 miljardista eurosta 50 miljardiin euroon (sisältää maaseudun kehityksen).

6.3   Unioni käytti 15 vuotta sitten vientitukeen vuosittain 10 miljardia euroa. Vuoden 2009 talousarviossa määräraha on vain 350 miljoonaa (9). Komissio on sopinut, että vientituesta luovutaan kokonaan vuoteen 2013 mennessä sillä edellytyksellä, että myös EU:n kauppakumppanit tekevät vastaavanlaisia sitoumuksia.

6.4   ETSK katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka on yksi tärkeimmistä Euroopan unionin kivijaloista. Kuten maailman elintarviketilanne osoittaa, maatalouspolitiikka on jatkossakin hyvin tärkeää. ETSK katsoo, että tuottajilla on elintarvikkeiden tuotantoon liittyvän olennaisen roolin lisäksi monitoiminen tehtävä täytettävänään.

7.   YMP:n pitkän aikavälin tavoitteet vuoden 2013 jälkeen/rahoituspuitteet

7.1   ETSK:n mielestä vuoden 2013 jälkeiselle YMP:lle on hyödyllistä asettaa selviä tavoitteita ja painopisteitä, jotta voidaan osallistua keskusteluihin seuraavista rahoitusnäkymistä.

7.2   Kun otetaan huomioon, että maailman väestömäärän odotetaan jatkuvan kasvuaan ja saavuttavan vuoteen 2050 mennessä 9 miljardin ihmisen rajan ja että myös henkeä kohden laskettu kulutus kasvaa, elintarviketuotannon lisäämistarve kasvaa. Samaan aikaan hyvälaatuisen maatalousmaan määrä pienenee kaikkialla maailmassa eroosion, suolapitoisuuden lisääntymisen ja kaupungistumisen kaltaisten tekijöiden vuoksi. Tämän vuoksi eurooppalaiset kuluttajat eivät voi olla täysin varmoja elintarviketurvan säilymisestä tulevina vuosina. Tulevassa YMP:ssä on otettava huomioon nämä uudet kehityssuunnat.

7.3   Euroopan tasolla kuluttajat vaativat terveellistä ja monipuolista ravintoa, jota on riittävästi ja joka on lisäksi tuotettava kestävyysperiaatteita noudattaen. Tuontielintarvikkeiden on täytettävä EU:n vaatimukset, vaikka niin ei nykyään aina tapahdu. Samaan aikaan EU:n kansalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. EU:n viljelijöillä voi olla merkittävä rooli pyrittäessä vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin.

7.4   Viljelijät toivoisivat saavansa tulonsa markkinoilta. Eurooppalainen yhteiskunta odottaa kuitenkin viljelijöiden tarjoavan eräitä palveluita, joista ei saa korvausta markkinoilla. Viljelijöille annettava suora tuki ja maaseudun kehittämistuki ovat siksi vastaisuudessakin erittäin tärkeitä, jotta voidaan täyttää kestävyyden periaatteita toteuttavia tuotantojärjestelmiä koskevat erittäin tiukat vaatimukset sekä varmistaa lisäpalvelut. Lisäksi YMP säilyy alueellisten talouksien perusluonteisena tukivälineenä.

7.5   Kohdassa 3.3 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tulevassa YMP:ssä tulisi painottaa nykyistä enemmän seuraavia asioita:

—	turvallisten ja monipuolisten elintarvikkeiden sekä uusiutuvan energian toimitusvarmuuden takaaminen

—	kohtuullisen tulotason takaaminen viljelijöille

—	tuotannon kestävyyden ja kilpailukyvyn varmistaminen EU:n kaikilla alueilla

—	taloudellisia mahdollisuuksia ja työllistymistilaisuuksia tarjoavan vireän maaseudun edistäminen.

7.6   ETSK katsoo, että pitkällä aikavälillä YMP:n tavoitteet ja välineet niiden saavuttamiseksi olisi harmonisoitava nykyistä paremmin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kesken.

7.7   ETSK korostaa, että lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tarvitaan asianmukaista EU-tason maatalouspolitiikkaa, johon on varattu riittävästi määrärahoja. Kyse on todennäköisesti (ainakin) nykyistä rahoitusta vastaavista määristä. Poliittisten päättäjien tehtävänä on saada kansalaiset tiedostamaan YMP:n tarve ja yksittäisten toimien tarkoituksenmukaisuus nykyistä paremmin, jotta määrärahoista ei tarvitse jatkuvasti keskustella.

---

(1)  Terveystarkastusta koskevan ehdotuksen esittely Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle 20. toukokuuta 2008.

(2)  Euroopan komissio: What caused the present boom in agricultural prices?

(3)  Mariann FISCHER BOEL in Berliinissä 18. tammikuuta 2008 pitämä puhe aiheesta Food, feed or fuel.

(4)  ETSK jatkaa kysymyksen käsittelyä suuntaa-antavassa lausunnossaan ”EU ja ruokaturvan maailmanlaajuiset haasteet”.

(5)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60.

(6)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 63, kohta 5.7.1.

(7)  Euroopan komission tutkimus Climate change: the challenges for agriculture (joulukuu 2007).

(8)  Ks. alaviite 5.

(9)  The Common Agricultural Policy: sorting the facts from the fiction, 20. kesäkuuta 2008.

---

---