52001PC0674

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

HNS-yleissopimus

Kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (jäljempänä 'HNS-yleissopimus') tehtiin vuonna 1996. Sillä luodaan vastuu- ja korvausjärjestelmä monista meriteitse kuljetettavista aineista, kuten kaasuista ja kemikaaleista, aiheutuville saastevahingoille. Yleissopimuksella pyritään siis täydentämään öljyvahinkoja koskevaa nykyistä kansainvälistä järjestelmää, ja se noudattelee pääosin tuon järjestelmän periaatteita. HNS-sopimus ei kuitenkaan vielä ole tullut voimaan ja toistaiseksi sen on ratifioinut ainoastaan Venäjän federaatio.

HNS-yleissopimus perustuu - kuten öljyvahinkojen korvausperiaatteita säätelevät kaksi yleissopimustakin - kaksitasoiseen korvausjärjestelmään. Vastuujärjestelmän ensimmäistä tasoa, aluksen rekisteröidyn omistajan vastuuta, säädellään yleissopimuksen luvussa II. Aluksen omistajalla on objektiivinen vastuu, joka ei edellytä tahallisuutta tai tuottamusta hänen taholtaan. Omistajalla on yleensä oikeus rajoittaa vastuunsa tiettyyn summaan, joka on sidoksissa aluksen vetoisuuteen. Tällä hetkellä enimmäismäärä on isoimpien laivojen osalta enintään 100 miljoonaa erityisnosto-oikeutta (noin 147 miljoonaa euroa). Lisäksi HNS-yleissopimuksessa edellytetään, että aluksen omistaja ottaa vastuuvakuutuksen, ja annetaan korvauksenhakijoille oikeus esittää korvausvaatimuksensa suoraan vakuutuksen myöntäneelle vakuutusyhtiölle aluksen omistajan vastuun rajana olevaan summaan saakka.

Ensimmäistä tasoa täydentää HNS-korvausrahasto, joka perustettiin yleissopimuksen luvussa III maksamaan korvauksia uhreille tapauksissa, joissa aluksen omistajan vastuu ei riitä kattamaan vahinkoa. HNS-rahaston varat saadaan yrityksiltä tai muilta tahoilta, joille toimitetaan kalenterivuonna vähintään tietty rahtimäärä vaarallisia ja haitallisia aineita. Tämä toinen taso koostuu yhdestä yleistilistä ja kolmesta erillisestä tilistä öljylle, nestemäisille luonnonkaasuille (LNG) ja nestekaasulle (LPG). Erillisillä tileillä on pyritty välttämään ristikkäistuet eri aineiden välillä. HNS-rahastosta maksettavien korvausten enimmäismäärä on noin 250 miljoonaa erityisnosto-oikeutta (noin 370 miljoonaa euroa).

IMOn aiempien vastuuyleissopimusten käytännön mukaisesti HNS-yleissopimuksen voivat ratifioida ainoastaan sopimusvaltiot (artikla 45).

Toistaiseksi saastumista aiheuttavien merionnettomuuksien vastuukysymyksiä on säännelty kansainvälisillä yleissopimuksilla ja kansallisilla säädöksillä. Yhteisö ei ole tästä syystä antanut erillisiä säännöksiä vastuukysymyksistä erityisesti vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamissa saastumistapauksissa.

HNS-yleissopimuksen IV luku sisältää kuitenkin määräyksiä toimivallasta sekä yleissopimuksen tulkintaan liittyvien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Nämä artiklat vaikuttavat yhteisön oikeuden säännöksiin, tarkemmin sanottuna 22 päivänä joulukuuta annettuun neuvoston asetukseen 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1). Kyseisen asetuksen nojalla toimivalta voi määräytyä monilla eri perusteilla, kun taas HNS-yleissopimuksen 38 artiklan mukaan pääsääntönä on, että yksinomainen toimivalta on sillä sopimusvaltiolla, jonka alueella vahinko tapahtuu. HNS-yleissopimuksen 38 artiklan 5 kohdan mukaan sen maan tuomioistuimilla, johon aluksen omistaja tai vakuutuksenantaja on perustanut rahaston voidakseen rajoittaa vastuutaan, on yksinomainen toimivalta kaikissa rahaston varojen jakamiseen ja osoittamiseen liittyvissä kysymyksissä. HNS-rahaston osalta 39 artiklassa määrätään vastaavanlaisesta rajoittavasta toimivaltajärjestelystä.

Lisäksi HNS-yleissopimuksen 40 artiklassa edellytetään toimivaltaisen tuomioistuimen tuomion tunnustamista heti, kun siihen ei enää ole tavanomaista muutoksenhakuoikeutta, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tuomio on saatu petollisin keinoin tai vastaajalle ei ole annettu riittävästi aikaa tai asianmukaista mahdollisuutta vastata kanteeseen. Tuomio on täytäntöönpanokelpoinen jokaisessa sopimusvaltiossa heti kun tuomiovaltiossa edellytetyt muodollisuudet on saatettu päätökseen. Asian aineellista puolta ei voida tutkia uudelleen näiden muodollisuuksien vuoksi.

Neuvoston asetus 44/2001

Neuvoston asetuksessa 44/2001 annetaan yhteiset säännöt tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Asetus sitoo kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovelletaan edelleen vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta.

Asetuksen 44/2001 yhteisiä toimivaltasäännöksiä sovelletaan, kun vastaajan kotipaikka on jossakin niistä jäsenvaltioista, joita asetus sitoo. Sellaista vastaajaa koskeva asia, jonka kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, voidaan saattaa jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseisen jäsenvaltion kansallisten toimivaltasäännösten mukaisesti. Toimivaltajärjestelmä perustuu ensisijaisesti vastaajan kotipaikkaan. Lisäksi sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevaan deliktivelvoitteeseen ja kvasideliktivelvoitteeseen liittyvissä kysymyksissä jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävä oikeussubjekti voidaan haastaa oikeuteen jäsenvaltiossa, jossa vahingollinen tapahtuma sattui tai voi sattua. Vakuutuksiin liittyvissä kysymyksissä vakuutuksenantaja, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan haastaa oikeuteen a) sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa sen kotipaikka on, b) jos kantajana on vakuutuksen ottaja, vakuutettu tai edunsaaja, siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajan kotipaikka on tai c) jos kyseessä on rinnakkaisvakuutuksen antaja, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan. Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vahinko sattui tai siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen laki sen sallii.

Asetuksessa 44/2001 säädetään, että jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja toimeenpantava muissa jäsenvaltioissa ilman eri toimenpidettä. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin tietyin tarkasti rajatuin perustein pidättäytyä oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi tai eri tuomioiden keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi.

Yhteisön toimivalta HNS-yleissopimukseen liittyvissä kysymyksissä

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta HNS-yleissopimuksen 38-40 artiklassa olevien toimivalta-, tunnustamis- ja täytäntöönpanosäännösten osalta, koska ne vaikuttavat neuvoston päätöksen 44/2001 vastaaviin säännöksiin.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot menettävät yksin tai yhdessä toimiessaan oikeutensa sitoutua velvoitteisiin kolmansiin maihin nähden heti kun sellaiset yhteiset säännöt, joihin kyseiset velvoitteet voisivat vaikuttaa, tulevat voimaan. Tästä seuraa, että ainoastaan yhteisöllä on toimivalta neuvotella, tehdä ja täyttää tällaisia kansainvälisiä sitoumuksia.

Jäsenvaltioiden valtuuttaminen

Asetuksen 44/2001 sisältö ei vielä ollut tiedossa neuvoteltaessa HNS-yleissopimuksesta. Tuona ajankohtana näitä kysymyksiä säänneltiin vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksella tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, jonka 57 artiklassa määrätään poikkeustapauksiksi tietyissä kysymyksissä kyseisiä näkökohtia sääntelevät yleissopimukset.

Koska HNS-yleissopimusta ei vielä ole jäsenvaltioissa ratifioitu ja pantu täytäntöön, asetuksen 44/2001 voimaantulon aiheuttama juridinen muutos on sekä kyseisten oikeusvälineiden sisällön yhteensopimattomuuden että yhteisön toimivallan suhteen otettava asianmukaisella tavalla huomioon.

Nykytilanteessa HNS-yleissopimuksessa ei tunnusteta yhteisön yksinomaista toimivaltaa tuomiovaltaan, tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä, eikä HNS-yleissopimuksen IV lukua voida enää käytännössä muuttaa.

Tästä syystä jäsenvaltiot eivät voi hyväksyä yleissopimusta, jota kuitenkin yleisesti pidetään tärkeänä välineenä vahvistettaessa alusten omistajien vastuuta saastevahingoista ja pakollisia vastuuvakuutuksia koskevia vaatimuksia. Yhteisön etujen turvaamiseksi ulkoisen toimivallan suhteen niin, että samalla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus ratifioida yleissopimus, ehdotetaan neuvoston päätöstä ratifioinnin valtuuttamisesta jäljempänä kuvailtavalla varauksella. Näin neuvosto voisi poikkeuksellisesti valtuuttaa jäsenvaltiot, Tanskaa lukuun ottamatta, allekirjoittamaan ja ratifioimaan HNS-yleissopimuksen yhteisön puolesta kuitenkin sillä varauksella, että jäsenvaltiot ilmoittavat soveltavansa asetusta 44/2001 keskinäisissä suhteissaan.

Tätä toimenpidettä tulisi pitää väliaikaisratkaisuna. Pidemmällä aikavälillä ja heti kun siihen tulee mahdollisuus, HNS-yleissopimusta olisi tarkistettava tarpeellisten muutosten tekemiseksi. Koska HNS-yleissopimusta ei kuitenkaan todennäköisesti lähivuosina päästä tarkistamaan, ja koska sen nopeaa voimaan saattamista ja soveltamista yhteisön merialueilla pidetään tärkeänä, ratifiointiin kyseisellä varauksella olisi annettava poikkeuksellisesti valtuudet.

On syytä tehdä selväksi, että tämä ehdotus, jossa otetaan huomioon asetuksen 44/2001 äskettäinen voimaantulo, ei muodosta ennakkotapausta tulevia tilanteita varten. Tulevista, asetukseen 44/2001 tai muihin vastaaviin yhteisön säädöksiin vaikuttavista kansainvälisistä sopimuksista neuvottelee ja ne tekee yhteisö niiden sopimusmääräysten osalta, jotka voivat vaikuttaa yhteisön säädöksiin.

Varauman sisältö

Komissio katsoo, että HNS-yleissopimusta ratifioitaessa tai siihen liityttäessä - varauksella, joka koskee yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä - eriytetty lähestymistapa on perusteltu toimivaltasäännösten osalta, mutta ei tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten osalta. Jälkimmäisten kohdalla on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden välillä sovelletaan edelleen asetuksen 44/2001 III lukua, kun tarkastellaan jäsenvaltiossa sijaitsevan tuomioistuimen tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa. HNS-yleissopimuksen 40 artiklan soveltamisen rajoittaminen tällä tavoin varmistaisi oikeudellisen yhtenäisyyden yhteisössä ja tuomioiden "vapaan liikkuvuuden" yhteisössä heikentämättä yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja aiheuttamatta olennaisia oikeusvaikutuksia EU:n ulkopuolisille sopimusvaltioille.

Toimivaltasäännösten osalta tilanne on monimutkaisempi. HNS-yleissopimuksen 38 ja 39 artikla on laadittu niin, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin riitatilanteisiin vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin liittyvissä onnettomuuksissa. Kuten edempänä on selitetty, tämä järjestelmä poikkeaa asetuksen 44/2001 mukaisesta järjestelmästä, jossa toimivalta voi määräytyä monin eri perustein.

Arvioitaessa näiden kahden toimivaltajärjestelmän eroja on tarkasteltava syitä, joiden vuoksi saastumista aiheuttavissa merionnettomuuksissa on päädytty rajoittamaan mahdollisten toimivaltaisten tuomioistuinten määrää. Näitä syitä ovat tarve välttää itselle suotuisimman tuomioistuimen valitsemista (ns. forum shopping) ja pyrkimys varmistaa kantajien tasavertainen kohtelu, tarvittava liityntä tapahtuman ja sitä käsittelevän tuomioistuimen välillä sekä pyrkimys prosessuaalisesti järkevään lainkäyttöön niin että vältetään vaikeudet, joita voisi syntyä samojen kysymysten tarkastelusta, samojen asiantuntijoiden käytöstä, samojen todistajien ja kantajien kuulemisesta jne. eri tuomioistuimissa eri toimivalta-alueilla. Vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin liittyvissä merionnettomuuksissa on usein mukana kantajia, myös vakuutuksenantajia, yhteisön ulkopuolisilta toimivalta-alueilta. HNS-yleissopimuksessa käsitellään myös HNS-rahastoa vastaan toteutettavia toimia tai sen toteuttamia toimia, kuten rahaston varojen jakamista, jotka on määrätty yhden tietyn tuomioistuimen toimivaltaan.

HNS-yleissopimuksen toimivaltajärjestelmän erityislaadun vuoksi ja koska se, että yhteisössä sovellettaisiin eri toimivaltajärjestelmää kuin muihin HNS-yleissopimuksen osapuoliin, aiheuttaisi todennäköisesti juridisia ja käytännön ongelmia, poikkeusta neuvoston päätöksen 44/2001 soveltamisesta pidetään perusteltuna. Edellä esitetyn johdosta ja koska neuvottelut HNS-yleissopimuksesta käytiin useita vuosia ennen asetuksen 44/2001 antamista, hyväksytään poikkeuksellisesti, että HNS-yleissopimuksen 38 ja 39 artiklaa voidaan soveltaa suhteessa neuvoston asetukseen 44/2001 erityislainsäädäntönä ja näin ollen ensisijaisesti mainittuun asetukseen nähden. Tällainen varauma olisi yhteensopiva yleissopimuksen tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, kuten kansainvälisessä oikeudessa edellytetään (ks. valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 19 artiklan c kohta).

Euroopan unionin perustamissopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti neuvoston asetus 44/2001 ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Näin ollen Tanska voi vapaasti päättää HNS-yleissopimuksen hyväksymisestä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklassa määrätty yhteistyövelvoite merkitsee kuitenkin, että Tanskan on kuultava asiassa muita jäsenvaltioita neuvostossa.

Päätelmät

Edellä esitetyistä syistä komissio suosittelee neuvostolle seuraavan päätöksen tekemistä.

2001/0272 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan, 67 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C ..., ..., s. ...

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Vuonna 1996 tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (jäljempänä 'HNS-yleissopimus') pyritään varmistamaan riittävä, nopea ja tehokas korvaus oikeussubjekteille, joille aiheutuu vahinkoa meriteitse kuljetettujen vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä. Yleissopimus paikkaa huomattavan aukon merionnettomuuksien päästöihin liittyvien vastuiden kansainvälisessä sääntelyssä.

(2) Yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on yhteistä toimivaltaa HNS-yleissopimuksen kattamilla aloilla ja yhteisöllä on yksinomainen toimivalta mainitun yleissopimuksen 38-40 artiklaan liittyvissä kysymyksissä.

(3) HNS-yleissopimuksen 38-40 artikla on ristiriidassa toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yhteisön johdannaislainsäädännön kanssa, sellaisena kuin niistä on säädetty neuvoston asetuksessa 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.

(4) Yleissopimus on laadittu vuonna 1996, eikä lähiaikoina näyttäisi olevan mahdollisuuksia aloittaa neuvotteluja uudelleen yhteisön toimivallan sekä yleissopimuksen ja yhteisön lainsäädännön välisten epäjohdonmukaisuuksien huomioon ottamiseksi.

(5) Neuvosto voi poikkeuksellisesti valtuuttaa jäsenvaltiot Tanskaa lukuun ottamatta ratifioimaan HNS-yleissopimuksen yhteisön puolesta tietyin varauksin.

(6) Tanskalla on velvollisuus kuulla asiassa muita jäsenvaltioita neuvostossa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä, tai liittymään siihen, 2 ja 3 artiklassa säädetyin ehdoin.

2 artikla

Ratifioidessaan HNS-yleissopimuksen tai hyväksyessään muuten sen määräykset itseään sitoviksi, jäsenvaltioiden on esitettävä seuraava varauma:

"Sellaisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevan tuomioistuimen, johon sovelletaan yhteisön sääntöjä tällä alalla, antama yleissopimuksen 40 artiklassa tarkoitettu tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa kyseisten sääntöjen mukaisesti."

3 artikla

HNS-yleissopimusta ratifioidessaan tai siihen liittyessään yhteisön jäsenvaltion on ilmoitettava kirjallisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn pääsihteeristölle, että ratifiointi tai liittyminen on suoritettu tämän päätöksen mukaisesti.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on, heti kun siihen on mahdollisuus, toteutettava toimenpiteet HNS-yleissopimuksen muuttamiseksi niin, että Euroopan yhteisö voi tulla sen sopimuspuoleksi.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille Tanskaa lukuun ottamatta.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja