1)

Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 6 alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2011/83 3 artiklan 1 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

moottoriajoneuvoa koskeva leasingsopimus, jolle on ominaista se, että kyseisessä sopimuksessa tai erillisessä sopimuksessa ei määrätä, että kuluttaja on velvollinen lunastamaan ajoneuvon sopimuksen päättyessä, kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan sen 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettuna palvelusopimuksena. Tällainen sopimus ei sen sijaan kuulu kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta 23.9.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY eikä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY soveltamisalaan.

2)

Direktiivin 2011/83 2 artiklan 7 alakohtaa

on tulkittava siten, että

direktiivin 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua palvelusopimusta, jonka kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja ovat tehneet etäviestimen avulla, ei voida luokitella direktiivin 2011/83 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetuksi etäsopimukseksi, kun sopimuksen tekemistä on edeltänyt neuvotteluvaihe, jossa kuluttaja ja välittäjä, joka on toiminut elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta, ovat olleet samanaikaisesti fyysisesti läsnä ja jonka aikana kuluttaja on saanut välittäjältä neuvotteluja varten kaikki direktiivin 2011/83 6 artiklassa tarkoitetut tiedot ja hän on voinut esittää välittäjälle kysymyksiä suunnitellusta sopimuksesta tai esitetystä tarjouksesta varmistuakseen siitä, millainen ulottuvuus olisi hänen mahdollisella sopimukseen perustuvalla sitoumuksellaan elinkeinonharjoittajan kanssa.

3)

Direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdan a alakohtaa

on tulkittava siten, että

kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä direktiivin 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua palvelusopimusta ei voida luokitella kyseisen direktiivin 2 artiklan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyksi sopimukseksi, kun etäviestimen avulla tehdyn sopimuksen valmisteluvaiheessa kuluttaja on vieraillut sellaisen välittäjän toimitiloissa, joka on sopimusneuvotteluissa toiminut elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta mutta joka harjoittaa eri alan liiketoimintaa kuin kyseinen elinkeinonharjoittaja, edellyttäen, että kyseinen kuluttaja olisi tavanomaisesti valistuneena ja kohtuullisen tarkkaavaisena ja huolellisena keskivertokuluttajana osannut varautua siihen, että kun hän vierailee välittäjän toimitiloissa, välittäjä ottaa häneen yhteyttä kaupallisessa tarkoituksessa mainitun elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän palvelusopimuksen neuvottelemista ja tekemistä varten, ja että kuluttaja on lisäksi helposti voinut ymmärtää, että kyseinen välittäjä toimi kyseisen elinkeinonharjoittajan nimissä ja puolesta.

4)

Direktiivin 2011/83 16 artiklan l alakohtaa

on tulkittava siten, että

kyseisessä säännöksessä säädetty peruuttamisoikeutta, jota sovelletaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluviin etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, koskeva kyseisessä säännöksessä säädetty poikkeus, joka koskee autonvuokrauspalveluja, jos sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa, kattaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen moottoriajoneuvoa koskevan leasingsopimuksen, jota on pidettävä kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna etäsopimuksena tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtynä sopimuksena, jos kyseisen sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on, että kuluttaja voi käyttää ajoneuvoa kyseisessä sopimuksessa määrätyn ajanjakson kuluessa säännöllisesti suoritettuja rahamääräisiä maksuja vastaan.

5)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan p alakohtaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään lakisääteinen olettama, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja on täyttänyt velvollisuutensa antaa kuluttajalle peruuttamisoikeutta koskevat tiedot, kun se viittaa sopimuksessa kansallisiin säännöksiin, joissa puolestaan viitataan tältä osin lakisääteiseen tiedotusmalliin, jolloin se käyttää tässä mallissa olevia ehtoja, jotka ovat ristiriidassa mainitun direktiivin kyseisen säännöksen mukaisten vaatimusten kanssa. Jos kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on oikeusriita, jossa vastakkain on ainoastaan yksityisiä, ei voi tulkita kyseistä kansallista säännöstöä direktiivin 2008/48 mukaisesti, sillä ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella velvollisuutta jättää kyseistä säännöstöä soveltamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisellä tuomioistuimella olevaa mahdollisuutta jättää kyseisiä säännöksiä soveltamatta kansallisen oikeuden perusteella tai, jos tämä ei ole mahdollista, asianosaisella, jonka oikeuksia on loukattu sen vuoksi, että kansallinen oikeus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, olevaa oikeutta vaatia korvausta tällä perusteella kärsimästään vahingosta.

6)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan p alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 14 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

päivää kohden maksettavan koron määrä, joka on mainittava luottosopimuksessa kyseisen säännöksen nojalla ja jota on maksettava, jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan, ei missään tapauksessa voi olla suurempi kuin määrä, joka lasketaan sopimuksessa sovitun lainakoron perusteella. Sopimuksessa ilmoitetut päivää kohden maksettavan koron määrää koskevat tiedot on esitettävä selkeästi ja tiiviisti; luettuna yhdessä muiden tietojen kanssa tiedot eivät etenkään saa olla siten ristiriitaisia, että ne voivat objektiivisesti tarkasteltuna erehdyttää tavanomaisesti valistunutta ja kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa sen suhteen, minkä suuruinen on päivää kohden lopulta maksettavan koron määrä. Jos tietoja ei ole esitetty tällä tavalla, velvollisuutta maksaa päiväkohtaista korkoa ei ole.

7)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan t alakohtaa

on tulkittava siten, että

luottosopimuksessa on mainittava olennaiset tiedot kaikista kuluttajan käytettävissä olevista tuomioistuinten ulkopuolisista valitus- tai oikeussuojamenettelyistä ja tarpeen vaatiessa kunkin niistä kustannuksista, siitä, onko valitus tehtävä tai oikeussuojakeinoa käytettävä kirjeitse vai sähköisesti, fyysisestä tai sähköisestä osoitteesta, johon tällainen valitus tai oikeussuojakeino on lähetettävä, ja muista muodollisista edellytyksistä, joita tähän valitukseen tai oikeussuojakeinoon sovelletaan, eikä pelkkä luottosopimuksessa oleva viittaus pyynnöstä tai verkkosivulla saatavilla oleviin menettelysääntöihin tai tuomioistuimen ulkopuolisten valitus- tai oikeussuojamenettelyjen käyttämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sisältäviin muihin toimiin tai asiakirjoihin ole riittävä.

8)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan r alakohtaa

on tulkittava siten, että

luottosopimuksessa on lähtökohtaisesti mainittava luoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavan korvauksen laskentatapa konkreettisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla siten, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja voi määrittää korvauksen määrän ennenaikaisen takaisinmaksun tapauksessa luottosopimuksessa annettujen tietojen perusteella. On kuitenkin niin, että vaikka laskentatapaa ei olisi ilmoitettu konkreettisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla, luottosopimus voi olla mainitussa säännöksessä säädetyn velvollisuuden mukainen, jos siinä on muita tietoja, joiden avulla kuluttaja voi helposti määrittää kyseisen korvauksen määrän, ja erityisesti enimmäiskorvaus, joka hänen on maksettava, jos hän maksaa luottonsa takaisin ennenaikaisesti.

9)

Direktiivin 2008/48 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa

on tulkittava siten, että

kun luotonantajan direktiivin 10 artiklan 2 kohdan nojalla kuluttajalle antamat tiedot osoittautuvat puutteellisiksi tai virheellisiksi, peruuttamisen määräaika alkaa kulua vain, jos tietojen puutteellisuus tai virheellisyys ei ole omiaan vaikuttamaan kuluttajan kykyyn hahmottaa hänelle kyseisen direktiivin mukaisesti kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien laajuutta eikä kuluttajan päätökseen tehdä sopimus eikä se ole omiaan viemään häneltä mahdollisuutta tarvittaessa käyttää oikeuksiaan edellytyksin, jotka ovat pääasiallisesti samat kuin ne, jotka olisivat vallinneet, jos kyseiset tiedot olisi annettu täydellisinä ja oikeina.

10)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan l alakohtaa

on tulkittava siten, että

luottosopimuksessa on mainittava konkreettisen prosenttiosuuden muodossa kyseisen sopimuksen tekohetkellä sovellettava viivästyskorko, ja siinä on selitettävä konkreettisesti viivästyskoron mukauttamismekanismi. Kun korkokanta määräytyy ajan kuluessa vaihtuvan viitekoron perusteella, luottosopimuksessa on mainittava sopimuksen tekohetkellä sovellettava viitekorko, ja viivästyskoron viitekorkoon sidottu laskentatapa on esitettävä sopimuksessa keskivertokuluttajan, jolla ei ole erityistä rahoitusalan tuntemusta, kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla siten, että hän voi laskea viivästyskoron kyseisessä sopimuksessa annettujen tietojen perusteella. Lisäksi luottosopimuksessa on mainittava, miten usein viitekorkoa muutetaan, vaikka se määritettäisiin kansallisissa säännöksissä.

11)

Direktiivin 2008/48 14 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

luottosopimuksen täyttäminen kokonaisuudessaan merkitsee, että peruuttamisoikeus lakkaa. Lisäksi luotonantaja ei voi pätevästi vedota siihen, että kuluttaja on käyttänyt väärin peruuttamisoikeuttaan, koska kuluttaja on menetellyt tietyllä tavalla sopimuksen tekemisen ja peruuttamisoikeuden käyttämisen välisenä aikana tai sopimuksen peruuttamisen jälkeen, jos luottosopimuksessa olevat tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan vastaisesti siten, että peruuttamisen määräaika ei ole vielä alkanut kulua, koska on todettu, että tietojen puutteellisuus tai virheellisyys on vaikuttanut kuluttajan kykyyn hahmottaa hänelle direktiivin 2008/48 mukaisesti kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien laajuus ja kuluttajan päätökseen tehdä sopimus.

12)

Direktiiviä 2008/48

on tulkittava siten, että

se on esteenä sille, että luotonantaja voi siinä tapauksessa, että kuluttaja käyttää direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädettyä peruuttamisoikeuttaan, vedota kyseisen oikeuden menettämiseen passiivisuuden perusteella kansallisten oikeussääntöjen nojalla, jos vähintään yhtä direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pakollista tietoa ei ole luottosopimuksessa tai se on siinä puutteellisena tai virheellisenä eikä sitä ole asianmukaisesti annettu tiedoksi myöhemmin ja jos näin ollen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetty peruuttamisen määräaika ei ole alkanut kulua.

13)

Direktiivin 2008/48 14 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa,

on tulkittava siten, että

se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kuluttajan, joka peruuttaa direktiivin 3 artiklan n alakohdassa tarkoitetun liitännäisen luottosopimuksen, on palautettava luotolla rahoitettu tavara luotonantajalle tai saatettava luotonantaja viivästykseen tavaran vastaanottamisessa ilman, että tällä luotonantajalla olisi velvollisuus maksaa samanaikaisesti takaisin kuluttajan jo maksamat luoton kuukausierät.