Esittelijä: Nicola CAPUTO (IT, RENEW EUROPE), Campanian aluehallituksen jäsen

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA (AK),

Nykytilanne ja tulevat haasteet

1.

toteaa, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja vahinkojen korvaaminen jälkikäteen ovat auttaneet lähes 35 vuoden ajan mitätöimään tai lieventämään monien eurooppalaisia maataloustuottajia ja unionin maaseutualueiden selviytymiskykyä koettelevien riskitekijöiden vaikutuksia. Komitea korostaakin, että viljelykasveille ja karjalle aiheutuvia vahinkoja varten tarvitaan oikea-aikaisia korvausjärjestelmiä, joissa otetaan kattavasti huomioon taloudellinen kokonaisvaikutus, myös sivuvaikutukset tuotantokapasiteettiin.

2.

suosittaa, että laaditaan EU:n laajuiset ohjeet omaisuusvahingoista maksettavia korvauksia ja henkilökohtaisia korvauksia varten. Tähän kuuluu hallinnollisen vastuun siirtäminen julkisille laitoksille ja yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen ihmisille, joilla on alhainen osaamistaso ja jotka asuvat usein köyhillä ja eristyneillä alueilla.

3.

katsoo, että on korkea aika luoda alkutuotannon hyväksi toteutettavien julkisten interventioiden uusi malli, joka perustuu positiivisten ulkoisvaikutusten tuottamiseen ja on entistä tiiviimmin kytköksissä tuen alueelliseen ennemminkin kuin alakohtaiseen ulottuvuuteen, sillä maataloustuottajien suojan taso on heikentynyt alalla asteittain. Muutos on välttämätön, jotta voidaan korjata maataloustuottajien suojelun tason asteittainen heikkeneminen kiinnittäen erityistä huomiota vuoristoalueiden, vähemmän kehittyneiden alueiden ja ympäristöystävällisen laajaperäisen karjankasvatuksen ainutlaatuisiin tarpeisiin. Komitea tähdentää, että monilla EU:n alueilla on havaittavissa kasvava suuntaus, jossa maatiloja lakkautetaan, mikä johtaa viljelyksistä luopumiseen ja maatalouteen käytettävän pinta-alan supistumiseen. Tämä ilmiö koskee erityisesti pieniä maa- ja karjatiloja, jotka ovat EU:n maaseutualueiden sosiaalinen ja taloudellinen selkäranka ja joilla on strategisen tärkeä merkitys alueen suojelemisessa vakavilta ja laajoilta tulipaloilta, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja maaperän eroosion torjumisessa.

4.

pitää keskeisenä, usein aliarvioituna seikkana sitä, että maatiloilla, maaseutualueilla, syrjäseuduilla ja kansalaisilla on muun muassa väestökatoon, aivovuotoon ja maatalousalan sukupolvenvaihdokseen liittyviä uusia tarpeita ja uusia haasteita, jotka eittämättä edistävät ja ohjaavat seuraavan YMP:n uudistamista, jossa olisi otettava entistä paremmin huomioon nuoret viljelijät ja perhetilamallit ja jatkettava maatalouselintarviketeollisuuden kilpailukyvyn parantamista. Uusista haasteista ja uusista tarpeista painotettakoon EU:n maataloustuottajien ja EU:n ulkopuolisten maataloustuottajien välillä vallitsevaa merkittävää epäsymmetriaa oikeudellisissa velvoitteissa kuluttajaa kohtaan elintarviketurvallisuuden alalla. Tämä tilanne asettaa EU:n maataloustuottajat epäedulliseen asemaan kaupankäynnissä, mikä riittävien ja tarkoituksenmukaisten jäljitettävyys- ja tiedotuskeinojen puuttuessa saattaa johtaa vakavien häiriöiden vaaraan elintarvikealalla, kuluttajia harhaanjohtaviin menettelyihin ja eurooppalaisten maataloustuottajien kilpailukyvyn heikkenemiseen. Komitea korostaa, että uudistuksessa on tärkeää vastata vuoristoalueiden, vähemmän kehittyneiden alueiden sekä perinteisen ympäristöystävällisen laajaperäisen karjankasvatuksen ainutlaatuisiin haasteisiin.

5.

katsoo, että alkutuotannossa ammattikalastuksen alalla on syytä kiireesti korvata ja poistaa käytöstä tietyt kalastusalukset, erityisesti pienet puutroolarit, sillä niille ei löydy ammattikorjaajia eivätkä vakuutusyhtiöt suostu vakuuttamaan näitä vanhoja pieniä puualuksia mahdollisten riskien varalta. Laivaston ja pienimuotoisen kalastuksen muuttaminen ajanmukaisemmaksi ja kestävämmäksi julkisin tukitoimin auttaisi elintarvikkeiden alkutuotantoalaa saavuttamaan kohtuullisen tulotason.

6.

muistuttaa, että Euroopan parlamentti kehotti 15. syyskuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa (2022/2829 (RSP)) (1) tehostamaan EU:n toimia ilmastonmuutoksen ja ennen kaikkea sen seurausten torjumiseksi.

7.

toteaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa on alettu puhua riskinhallinnasta vasta viime vuosikymmeninä. Asiaan kiinnitettiin huomiota unionin lainsäädännössä, kun YMP:lle tehtiin ”terveystarkastus” (neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009) (2), joka tarjosi jäsenvaltioille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden käyttää yleisesti osa suoraan tukeen tarkoitetuista määrärahoista tukemaan maataloustuottajien mahdollisuutta saada kahdenlaista suojaa: vakuutukset ja keskinäiset rahastot epäsuotuisten ilmastollisten tapahtumien, kasvi- ja eläintautien sekä ympäristöonnettomuuksien tuotannolle aiheuttamien vahinkojen varalta.

8.

on vakuuttunut siitä, että jos maatalouden lopettamisesta kärsineitä maatalousmaisemia ja EU:n monimuotoisia maaseutumaisemia ei pyritä säilyttämään ja suojelemaan erityisen korkean tulipalo- ja eroosioriskin alueilla, tämä johtaa maatilojen hylkäämiseen ja sitä kautta riskien pahenemiseen entisestään sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Tästä syystä maatalousmaisemien suojeleminen ja elvyttäminen on strategisesti tärkeää.

9.

huomauttaa antaneensa äskettäin lausunnon aiheesta ”Kriisivalmius ja kriisinhallinta: unionin ja sen alueiden ja kuntien kriisinkestävyyden vahvistaminen” (3). Siinä todetaan, että unionin olisi varauduttava ennalta ja uudistettava omaa interventiorakennettaan ja lainsäädäntöään, jotta odottamattomista ja akuuteista kriiseistä pystyttäisiin selviytymään taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Kun otetaan huomioon nykyiset kansainväliset elintarvikemarkkinat ja niiden suuntaukset, olisi strategisesti hyvin tärkeää säilyttää EU:n elintarvikeomavaraisuus ja huolehtia siitä, ettei sitä menetetä. Onkin toteutettava kiireellisesti uusia toimenpiteitä, joihin kuuluu t&k&i-toiminnan tulosten käytännön soveltaminen eri sektoreilla, markkinoilla sekä terveellisten ja laadukkaiden lähellä tuotettujen elintarvikkeiden kysynnässä ja tarjonnassa.

10.

katsoo, että ilmastoalan nykyisestä kehityssuunnasta on tullut rakenteellinen ongelma. Sodat ja epidemiat tuovat mukanaan raskaitakin kriisejä, mutta ne ovat ohimeneviä ja ennakoimattomia.

11.

korostaa, että ilmastonmuutokseen on puututtava maatilojen ja EU:n alueiden selviytymiskyvyn pelastamiseksi tarkkaan määritellyllä julkisten interventioiden mallilla.

12.

kehottaa määrittämään uuden teoreettisen viitemallin asianmukaiselle lähestymistavalle maataloustulojen riskinhallintaa ja EU:n maaseutualueiden selviytymiskyvyn varmistamista varten ja ottamaan käyttöön ”välineistön” käsitteen niin, että julkisten toimintapolitiikkojen rinnalla voi olla yksityisiä toimia ja välineitä.

Toimintapoliittinen ehdotus

13.

painottaa, että keskeisenä kysymyksenä on maatilojen, maaseutualueiden ja syrjäseutujen taloudellisen selviytymisen varmistaminen niin, että huolehditaan maataloustuottajien taloudellisesta häiriönsietokyvystä tuhoisien sääilmiöiden ja poikkeuksellisten markkinakriisien varalta. Tällaiset sääilmiöt vaikuttavat kielteisesti yhä useammin ja syvemmin EU:n maataloustuottajien tuotantokapasiteettiin ja taloudellisiin valmiuksiin.

14.

on vakuuttunut, että jos tähän ei valmistauduta, vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian perusta vaarantuu.

15.

katsoo, että jos nyt ei aleta työstää uutta interventiomallia, jolla voitaisiin puuttua tehokkaasti sekä etu- että jälkikäteen EU:n maatilojen taloudellisen kestävyyden yleisten näkymien muutoksiin, se tarkoittaisi ympäristön, maiseman, biologisen monimuotoisuuden ja eläinten hyvinvoinnin suojelua koskevista YMP:n tavoitteista luopumista.

16.

kehottaa syventämään keskustelua YMP:n mahdollisista korjaavista toimenpiteistä alan nykyisen vakavan kriisin takia ja katsoo, että AK:lla on oltava EU:n talousarvion tarkistamisesta parhaillaan käytävässä keskustelussa vahvempi ja vaikutusvaltaisempi asema maatalouspolitiikan toimijana.

17.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä ja soveltamaan mahdollisimman suurta joustavuutta myös nykyisen maatalouspolitiikan ja jo käytettävissä olevien välineiden puitteissa sekä vahvistamaan välineitä, joilla vastataan ilmastokriiseihin, kuten laajoihin maastopaloihin ja poikkeuksellisiin tulviin, jotka vaikuttavat haitallisesti erityisesti pienviljelijöiden tuotantokapasiteettiin. Komitea kannattaa nykyistä vahvempaa roolia välineille, joilla reagoidaan ilmastokriisiin tulevaisuudessa. Tästä olisi keskusteltava myös YMP:n tulevaisuudesta käytävää strategista vuoropuhelua hahmottelevan asiakirjan puitteissa.

18.

toteaa, että kun otetaan huomioon vahinkojen suuruus, kasvi- ja eläintuotannon menetysten korvaamiseen ja tuhoutuneen infrastruktuurin korjaamiseen tarvitaan huomattavia varoja. Komitea kehottaakin komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja toteuttamaan kiireellisiä avustustoimenpiteitä luonnonkatastrofien seurausten lieventämiseksi mahdollisuuksien mukaan. On odotettavissa, että tällaiset ilmiöt toistuvat, joten olisi erittäin tärkeää käydä perusteellista keskustelua asiaankuuluvista EU:n välineistä.

19.

kehottaa komissiota, Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita aloittamaan välittömästi vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa vakavan ja perusteellisen pohdinnan välineistä, joita EU:n olisi asetettava maataloustuottajien saataville, jotta luonnonkatastrofeista aiheutuvien vahinkojen sattuessa näitä voitaisiin tukea konkreettisesti, asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Tällaisia vahinkoja tapahtuu valitettavasti yhä useammin, ja ne aiheuttavat suurta tuhoa taloudelle, yhteiskuntarakenteelle ja maataloustuotannolle, mikä vaarantaa elintarvikkeiden toimitusvarmuuden.

20.

toivoo, että käsillä oleva ehdotus, johon on koottu valmisteluvaiheessa AK:n kaikkien poliittisten ryhmien näkemykset ja visiot, auttaa osaltaan muuttamaan radikaalisti välineistöä, jota asetetaan Euroopan maataloustuottajien saataville taloudellisen häiriönsietokyvyn parantamiseksi.

21.

korostaa tarvetta synergiaan koheesiopolitiikan kanssa, kunhan ensin määritetään selkeästi EU:n erillisten alueellisten kokonaisuuksien (alueiden ja kuntien) haavoittuvuus äärimmäisille sääilmiöille ja niihin liittyvien talouskriisien seurauksille.

22.

ehdottaa, että unioniin luodaan järjestelmä sekä luonteeltaan systeemisten äärimmäisten sääilmiöiden (esim. kuivuuden ja tulvien) että muiden mahdollisten tilojen kannattavuutta uhkaavien riskien kartoittamiseksi. Tällä kartoituksella voitaisiin saattaa päätökseen Yhteisen tutkimuskeskuksen meneillään oleva työ, joka koskee alueellisten ja paikallisten haavoittuvuuksien tulostaulua.

23.

ehdottaa, että YMP:n määrärahojen lisäksi kehitetään täysin uusi toimintamalli, joka mahdollistaa sen, että EU:n maataloustuottajien ja maaseutualueiden tarpeisiin voidaan vastata tehokkaammin ja nopeammin.

24.

katsoo, että uusi toimintamalli nykyisten julkisten varojen käyttämiseksi entistä tehokkaammin ja oikea-aikaisemmin vahvistaisi suoraan ja eksponentiaalisesti EU:n maataloustuottajien taloudellista selviytymiskykyä ja suojelisi erityisesti maaseutualueita ja metsiä näillä marginaaliksi tiedetyillä alueilla, joilla on tyypillisesti suuressa lopettamisvaarassa olevia pieniä tiloja ilman suojaa uusia ilmastoskenaarioita vastaan. Metsien terveyden ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on tärkeää, että näilläkin alueilla on maataloustoimintaa.

25.

panee merkille vuoristoalueiden, vähemmän kehittyneiden alueiden sekä perinteisen ympäristöystävällisen laajaperäisen karjankasvatuksen keskeisen roolin biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon säilyttämisessä. Tällaiset alueet edistävät merkittävästi kulttuuriperintöä ja kestäviä käytäntöjä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n maatalouden pitkän aikavälin häiriönsietokyvyn kannalta. Komitea peräänkuuluttaakin kohdennettuja politiikkatoimia ja tukimekanismeja, joilla vastataan tällaisten alueiden maataloustuottajien kohtaamiin erityisiin haasteisiin ja varmistetaan ympäristön kannalta kestävien perinteisten maatalouskäytäntöjen säilyttäminen.

26.

katsoo, että pientilallisilla on vaikeuksia saada ja hyödyntää tehokkaasti EU:n varoja ja avustuksia, vaikka he harjoittaisivat karjankasvatukseen keskittyvää kotieläintaloutta. Monimutkaisten hakuprosessien, liiallisen byrokratian ja tiukkojen dokumentointivaatimusten kaltaiset haasteet johtavat alhaisempaan osallistumisasteeseen sekä onnistuneiden hakemusten ja varojen käytön vähenemiseen. EU:n tukien saannin yksinkertaistaminen minimoimalla hallinnolliset esteet ja tarjoamalla paikallista tukea voisi parantaa tilannetta huomattavasti ja edistää varojen tehokkaampaa käyttöä paikallisella maatalousalalla.

27.

muistuttaa, että tuotantoon ja riskinhallintaan liittyvien suorien toimenpiteiden lisäksi maanviljelijäperheiden houkutteleminen edellyttää, että elämänlaatu maaseutuyhteisöissä täyttää tietyt vähimmäisvaatimukset eli tarjolla on koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaisia peruspalveluita, asianmukainen televiestintäinfrastruktuuri, harrastus- ja kulttuuritoimintaa ym. Näiden elämänlaatua parantavien toimenpiteiden on väestökadon uhkaamilla alueilla katsottava kuuluvan välttämättömiin menokohteisiin uudessa resurssienkäytön mallissa.

28.

katsoo myös, että samalla tavoin kuin maatalous on erittäin tärkeää alueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi, myös kalastus- ja vesiviljelytoiminnalla on tärkeä rooli merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. Onkin ratkaisevan tärkeää laatia ja tukea myös mahdollisia strategioita ilmastonmuutoksen kalakannoille aiheuttamiin vaikutuksiin sopeutumiseksi. Samoin vesiviljelyn alalla on tarpeen arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun otetaan huomioon tuotantojärjestelmien, käyttöön otettujen teknologioiden, lajien, maantieteellisen sijainnin ja alueiden ympäristöominaisuuksien suuri monimuotoisuus.

29.

ehdottaa, että otetaan käyttöön riskinhallintavälineitä, myös kalastus- ja vesiviljely-yritysten taloushallinnon vakauttamiseksi, ja suunnataan ne innovointiin ottaen huomioon, että hallinnointivälineet, joita on tähän mennessä käytetty kalatalousalan ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi, ovat riittämättömiä.

30.

katsoo, että poliittisten painopisteiden olisi oltava seuraavat: — Puututaan ilmasto- ja energiakriiseihin ja sosiaalisiin vaikutuksiin, joita niillä on paikallisyhteisöihin, alueisiin, maakuntiin ja kuntiin. — Luodaan selviytymiskykyisiä yhteisöjä toteuttamalla etukäteen toimia yksittäisten alueiden erityisten tarpeiden mukaan ja ottaen huomioon kunkin alueen haavoittuvuusindeksi, ja luodaan myös varoitusjärjestelmä ilmasto-, ympäristö-, terveys- ja markkinakriisien varalta. — Vahvistetaan EU:n alueellista yhteenkuuluvuutta huolehtimalla tehokkaasta integraatiosta syrjäisten alueiden ja kaupunkikeskuksia lähempänä olevien alueiden välillä. Kunkin alueen on voitava määrittää itsenäisesti toimintaprioriteettinsa, mutta EU:n on vastattava keskitetystä rahoitusjärjestelmästä, jolla alueita voidaan tukea ilmastoon liittyvistä katastrofeista ja poikkeuksellisista markkinaolosuhteista johtuvissa suurissa taloudellisissa ja sosiaalisissa kriiseissä.

31.

ehdottaa, että otetaan käyttöön riskinhallintavälineitä, joilla pyritään suojelemaan ja hoitamaan häviämisvaarassa olevia ja äärimmäisistä luonnonilmiöistä kärsiviä EU:n maatalousmaisemia. Tarkoituksena olisi vakiinnuttaa ja säilyttää maatalous ja auttaa pysäyttämään maatalouden lopettamissuuntaus näillä alueilla, elvyttämään näiden alueiden selviytymiskykyisiä maatalousyhteisöjä ja edistämään terveellisten elintarvikkeiden kulutusta EU:ssa.

Paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen ja strateginen merkitys

32.

korostaa, että useimpien EU-maiden riskinhallinnassa on keskitytty vakuutusvälineisiin, joiden tehokkuus on ollut heikkoa. Komitea toistaakin pitkäaikaisen kantansa, jonka mukaan tulovakuutusjärjestelmät hyödyttävät pikemminkin vakuutusyhtiöitä kuin maataloustuottajia ja tulevat kalliiksi veronmaksajille. Yhdysvalloissa ja Kanadassa käyttöön otetusta vakuutusjärjestelmästä olisi tehtävä tutkimus ja arviointi.

33.

toteaa, että viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana tuhannet maatilat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa aiempina vuosikymmeninä ennenkokemattoman ilmastokriisin ja siitä johtuvan markkinakriisin takia, koska EU:ssa ei ole tehokasta ja toimivaa turvaverkkoa, joka varmistaisi maatilojen tosialliset tulot ja siten sen, että maataloustuottajat ja asukkaat jäisivät maaseudulle.

34.

huomauttaa, että Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimusten mukaan katastrofien aiheuttamat vahingot ovat keskimäärin noin 8 miljardia euroa vuodessa. Summan arvioidaan kasvavan tulevina vuosina ilmastonmuutoksen vaikutusten kärjistyessä. Ilmastonmuutoksesta on tulossa alkutuotannolle ja maaseutualueille erittäin vaarallinen uhka juuri katastrofien yleistymisen ja voimistumisen vuoksi.

35.

painottaa, että käsillä olevassa lausunnossa ei ole tarkoitus puuttua riskinhallintajärjestelmään, joka otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön yhteisessä maatalouspolitiikassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (4) 37–39 artiklan myötä.

36.

huomauttaa, että nykyinen kriisivarausmekanismi on myös hiljattain (kesäkuussa 2023) osoittautunut riittämättömäksi tarjoamaan oikea-aikaisia ja asianmukaisia ratkaisuja maataloustuottajille ja alueille EU:ssa. Myönnetty rahoitus on kattanut alle 5 prosenttia maataloustuottajien ja alueiden kärsimistä vahingoista.

37.

katsoo, että on mentävä pidemmälle, sillä tämä toimintamalli ei ole soveltuva, kun otetaan huomioon käynnissä oleva ilmastonmuutos. Siinä ainoastaan tuhlataan taloudellisia resursseja, koska intervention rakenne ei mahdollista tavoitteen saavuttamista.

38.

kehottaa komissiota hyödyntämään tällaisten, jo rakenteellisiksi katsottavien häiriöiden sattuessa tehokkaammin kriisivarauksen varoja ja peräänkuuluttaa mekanismia käytettävissä olevien resurssien hyödyntämiseksi, jotta EU:n maataloustuottajille ja maaseutualueille voidaan tarjota konkreettisia ja tehokkaita ratkaisuja sekä lisävaroja poikkeuksellisista sääoloista selviämiseksi.

39.

katsoo, että käytettävissä olevat välineet (muun muassa keskinäiset rahastot ja kriisintorjuntarahasto) kärsivät niukoista resursseista ja että tästä syystä niiden talousarvion varausta on lisättävä huomattavasti ja käytettävissä olevien välineiden valikoimaa monipuolistettava.

40.

katsoo, että EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja alueiden olisi pidettävä riskinhallinnan uutta lähestymistapaa historiallisena käännekohtana Euroopan maatalouden tulevaisuuden kannalta: nyt on aika tarjota asianmukaisia ja konkreettisia vastauksia, jotta voidaan auttaa maatiloja selviytymään niiden nykyisen toimintaympäristön muuttumisesta johtuvista vaikeuksista.

---

(1)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 kuivuuden, maastopalojen ja muiden äärimmäisten sääilmiöiden seurauksista: EU:n toiminnan tehostaminen ilmastonmuutoksen torjunnan alalla (2022/2829(RSP)) (EUVL C 125, 5.4.2023, s. 135) https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2022-0330_FI.html

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32009R0073

(3)  Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Kriisivalmius ja kriisinhallinta: unionin ja sen alueiden ja kuntien kriisinkestävyyden vahvistaminen” (EUVL C 257, 21.7.2023, s. 6).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).