12.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 236/179

A.

ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 17. heinäkuuta 2006 ehdotuksen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (Rooma III) (KOM(2006)0399),

B.

ottaa huomioon, että edellä mainittu ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 1 kohdan säännöksiin, jotka edellyttivät neuvoston yksimielisyyttä,

C.

ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 21. lokakuuta 2008 kuulemismenettelyssä komission ehdotuksen tarkistettuna (1),

D.

ottaa huomioon, että jo vuoden 2008 puoliväliin mennessä oli käynyt selväksi, että eräillä jäsenvaltioilla oli tiettyjä ongelmia, joiden vuoksi ne eivät voineet hyväksyä asetusehdotusta; toteaa, että erityisesti yksi jäsenvaltio ei voinut hyväksyä sitä, että sen tuomioistuimissa voitaisiin joutua soveltamaan toisen valtion avioerolakia, jota se pitää omaa avioerolakiaan rajoittavampana, vaan halusi jatkaa oman aineellisen oikeuden soveltamista kaikkiin sen tuomioistuimissa haettaviin avioeroihin; toteaa, että toisaalta jäsenvaltioiden suuri enemmistö oli sitä mieltä, että sovellettavaa lakia koskevat säännökset olivat olennainen osa asetusehdotusta ja että tällaisten säännösten seurauksena tuomioistuimet soveltaisivat joissakin tapauksissa toisen valtion lakia,

E.

ottaa huomioon, että neuvosto totesi 5. ja 6. kesäkuuta 2008 pitämässään kokouksessa, ettei asetusehdotuksen käsittelyn jatkamisesta päästy yksimielisyyteen ja ettei ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai nähtävissä olevassa tulevaisuudessa ollut mahdollista ja ettei ehdotetun asetuksen tavoitteita pystyttäisi saavuttamaan kohtuullisessa ajassa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltamalla,

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan nojalla vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön muulla kuin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla ja käyttää unionin toimielimiä ja tätä toimivaltaa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltaen sekä tässä artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia ja menettelysääntöjä noudattaen,

G.

ottaa huomioon, että tähän mennessä 14 jäsenvaltiota (2) on ilmaissut aikovansa aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla,

H.

ottaa huomioon, että parlamentti on todennut ehdotuksen noudattavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

I.

katsoo, että tällä tiiviimmällä yhteistyöllä voidaan edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojella sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon komission suorittama eri intressiryhmien laaja kuuleminen vihreään kirjaan (KOM(2005)0082) liittyvän vaikutustenarvioinnin yhteydessä, kansainvälisten avioliittojen suuri määrä ja EU:ssa vuonna 2007 otetut noin 140 000 kansainvälisiä piirteitä sisältänyttä avioeroa, joita oli mainittuna vuonna eniten kahdessa tiiviimpään yhteistyöhön aikovassa maassa eli Saksassa ja Ranskassa,

J.

katsoo, että lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen helpottaa tuomioistuinten päätösten vastavuoroista tunnustamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella siinä mielessä, että se vahvistaa keskinäistä luottamusta; ottaa huomioon, että yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön osallistuvissa jäsenvaltioissa on nykyään käytössä 26 erilaista avioeroasioiden lainvalintasääntöjen kokonaisuutta ja että tiiviimmän yhteistyön aloittamisella luku putoaisi 13:een, mikä yhdenmukaistaisi kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä ja vahvistaisi yhdentymiskehitystä,

K.

toteaa asiassa tehtyjen aiempien aloitteiden osoittavan selvästi, että päätösehdotusta käytetään viimeisenä keinona ja että yhteistyön tavoitteita ei voitaisi saavuttaa kohtuullisessa ajassa; ottaa huomioon, että vähintään yhdeksän jäsenvaltiota aikoo kyseiseen yhteistyöhön; katsoo siten, että asiassa on noudatettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan määräyksiä,

L.

katsoo, että asiassa on noudatettu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

M.

katsoo, että tiiviimpi yhteistyö tällä alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta unionin säännöstöön, sillä alan ainoat unionin säännöt koskevat tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, eivät sovellettavaa lakia; katsoo, että tiiviimmästä yhteistyöstä ei aiheudu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, koska ehdotettuja lainvalintasääntöjä sovelletaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kansalaisuudesta tai asuinmaasta riippumatta kaikkiin osapuoliin,

N.

katsoo, että tiiviimpi yhteistyö ei haittaisi sisämarkkinoita eikä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ei loisi esteitä eikä aiheuttaisi syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristäisi niiden välistä kilpailua; katsoo sen sijaan, että tiiviimpi yhteistyö helpottaisi sisämarkkinoiden toimintaa, koska se poistaisi henkilöiden vapaan liikkuvuuden mahdolliset esteet ja yksinkertaistaisi tilannetta yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden kansalaisten ja oikeusalan toimijoiden kannalta aiheuttamatta kansalaisten välistä syrjintää,

O.

katsoo, että tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita sikäli, että ne määrittävät alalla sovellettavan lain edelleen omien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjensä mukaisesti; toteaa, että ei ole olemassa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden kanssa tiiviimpi yhteistyö olisi ristiriidassa; toteaa, että tiiviimmässä yhteistyössä ei puututa Haagin yleissopimuksella säänneltyihin vanhempainvastuuseen ja elatusvelvoitteisiin,

P.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön,

Q.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla neuvosto (tai siis tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet) voi tehdä päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eikä saman sopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jolloin parlamenttia vain kuultaisiin,

1.

antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi;

2.

kehottaa neuvostoa tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.