52002AE1021

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: Neuvoston asetus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa sekä asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttamisesta elatusapua koskevien asioiden osalta"

(KOM(2002) 222 lopullinen - 2002/0110 CNS)

(2003/C 61/15)

Neuvosto päätti 28. toukokuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2002. Esittelijä oli Clare Carroll ja apulaisesittelijöinä toimivat Daniel Retureau ja Roger Burnel.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18. ja 19. syyskuuta 2002 pitämässään 393. täysistunnossa (syyskuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 129 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Ehdotuksen tausta

1.1. Komissio teki syyskuussa 2001 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa(1). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa tästä ehdotuksesta tammikuussa 2002(2). Kyseessä ei ollut ainoa yhteisön säädös, joka koski tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoon ja lasten huoltoon liittyvissä asioissa. Komitea kehottikin komissiota konsolidoimaan asiaa koskevan lainsäädännön yhdeksi ainoaksi välineeksi. Neuvosto oli silloin jo pohtimassa asiaa, ja tuloksena on nyt käsillä oleva komission ehdotus.

1.2. Unionin sisäisen liikkuvuuden lisääntyessä yleistyvät myös jäsenvaltioiden kansalaisten ja niissä vakituisesti oleskelevien väliset avioliitot ja muut perhesuhteet. Valitettavasti myös eri jäsenvaltioiden kansalaisten avioerot, avioliiton pätemättömäksi julistamiset ja asumuserot ovat samalla lisääntyneet. Tuomioistuimen toimivaltaan liittyvät kysymykset voivat entisestään vaikeuttaa oikeudenkäyntien tai hallintomenettelyiden yhteydessä syntyviä kiistoja. Osapuolet saattavat pyrkiä valitsemaan tuomioistuimen sen perusteella, missä säännökset ovat heidän kannaltaan edullisimmat (forum shopping), tai yrittää saada yhdessä jäsenvaltiossa annetut tuomiot kumotuksi omassa jäsenvaltiossaan.

1.3. Avioeron tai asumuseron jälkeisten, lasten huoltajuuteen sekä tapaamisoikeuteen liittyvien kiistojen seurauksena tapahtuu suhteellisen vähäinen, mutta kuitenkin merkittävä määrä lapsikaappauksia, joissa lapsen vanhempi tai muu sukulainen kaappaa hänet joko toiseen jäsenvaltioon tai unionin ulkopuoliseen maahan. Vaikkei kaappaukseen liittyisikään voimakeinoja, tapaamisoikeus saattaa vaarantua: huoltajana toimiva vanhempi tai holhooja pelkää, että huoltajuustuomion toimeenpano voi olla vaikeaa tai mahdotonta, mikäli hän sallii lapsen poistua oman maansa tuomioistuimen lainkäyttöalueen ulkopuolelle ja ellei lasta palauteta. Tällaisesta tilanteesta kärsivät sekä lapsi että toinen vanhemmista.

2. Voimassa olevat säädökset - EU:n välineet

2.1. Brysselin yleissopimus, joka solmittiin 27. syyskuuta 1968, koskee siviili- ja kauppaoikeudellisten tuomioiden tunnustamista ja toimeenpanoa. Se ei kuitenkaan kata esim. avioliiton purkautumista ja siitä seuraavia lasten huoltajuutta tai tapaamisoikeutta koskevia yksityisoikeuteen liittyviä seikkoja.

2.2. Tuomioistuimien toimivaltaa, tuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja toimeenpanoa avioliittoasioissa koskeva Brysselin yleissopimus solmittiin 28. toukokuuta 1998. Se koskee lasten huoltoa ja huoltajuutta sekä tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden rajoitettua keskinäistä tunnustamista ja toimeenpanoa. Kyseinen yleissopimus ei kuitenkaan tullut voimaan, ja sen määräykset sisällytettiin pääosin neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000.

2.3. Neuvoston asetusta (EY) N:o 1347/2000, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 2001 ja koskee tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa(3). Asetus ei ole voimassa Tanskassa, joka jättäytyi yhteisen oikeudellisen alueen ulkopuolelle. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa ehdotuksesta lokakuussa 1999(4).

2.3.1. Komitea piti ehdotusta tervetulleena, mutta olisi toivonut laajempaa soveltamisalaa. Ehdotuksen olisi komitean mielestä pitänyt kattaa myös muut kuin yhteiset lapset sekä adoptiolapset. Komitea katsoi, että ehdotukseen sisällytetyt väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet jättivät jäsenvaltioille liikaa sovellusmahdollisuuksia niiden omissa lainsäädännöissä. Tässä yhteydessä ja menettelytapojen suhteen komitea suositteli asetuksen sanamuodon tarkempaa muotoilua. Komitea suositteli myös sen tosiasian huomioon ottamista, että EU:n kansalaiset vaativat kaikissa jäsenvaltioissa yhä useammin samaa suojaa kuin oman maansa tuomioistuimissa.

2.4. Käsillä oleva ehdotus ei kata elatusapua koskevia asioita. Niistä on jo säädetty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001(5), johon sisältyy aiempaa edistyksellisempi tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva järjestelmä. Kyseinen asetus pysyy voimassa erillisenä välineenä, ja sitä muutetaan ainoastaan tuomioistuimen toimivallan suhteen käsillä olevan ehdotuksen 70 artiklalla uuden asetuksen säännösten huomioon ottamiseksi.

3. Muut tärkeät oikeudelliset välineet

3.1. Vuodelta 1996 peräisin oleva Haagin yleissopimus(6) koskee toimivaltaa, tunnustamista, täytäntöönpanoa ja yhteistyötä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa. Se ei ole vielä tullut voimaan.

3.2. Vuonna 1980 solmittu kansainvälisiä lapsikaappauksia koskeva Haagin yleissopimus yksityisoikeuden alalta on sitä vastoin voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen tarkoituksena on varmistaa johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai siellä luvattomasti pidettävän alle 18-vuotiaan lapsen pikainen palauttaminen sekä taata sopimusvaltioiden välillä lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevien päätösten keskinäinen tunnustaminen. Käsillä oleva ehdotus perustuu ensisijaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen määräyksiin, mutta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee sitä eri jäsenvaltioiden kansalaisten välisissä kiistoissa.

4. Puitteet parannuksille

4.1. Komission ehdotuksen "tavoitteena on avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa tehtyjen päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano yhteisössä yhteisten toimivaltasääntöjen avulla". Kyseessä on siis vuoden 1999 lokakuussa Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 34 kohdassa luotujen edellytysten jatkotoimi. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 30. marraskuuta 2000 pitämässään kokouksessa ohjelman eksekvatuurimenettelyn asteittaiseksi poistamiseksi neljällä eri osa-alueella: I) Bryssel I, II) Bryssel II ja aviosuhteeseen perustumattomat perherakenteet, III) aviovarallisuussuhteet ja avopuolisoiden eron varallisuusoikeudelliset seuraukset sekä IV) perintö ja testamentti.

4.2. Ranskan tasavalta esitti aloitteen neuvoston asetuksen antamiseksi lasten tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden vastavuoroisesta täytäntöönpanosta. Tarkoituksena oli poistaa eksekvatuurimenettely ja siten helpottaa eronneiden tai asumuserossa elävien puolisoiden alle 16-vuotiaiden lapsien mahdollisuutta käyttää tapaamisoikeuttaan valtioiden rajojen yli. Tämä aloite sisältyy komission ehdotukseen.

4.3. Komissio teki syyskuussa 2001 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa, josta komitea antoi lausunnon tammikuussa 2002. Komitea toteaa tyytyväisenä, että sen esittämät suositukset on käsillä olevassa ehdotuksessa otettu laajasti huomioon. Keskeinen, vielä käsiteltävä kysymys ovat kuitenkin aviosuhteeseen perustumattomat perherakenteet ja erityisesti avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset.

5. Ehdotusta koskevia huomioita

5.1. Uuteen ehdotukseen on sisällytetty avioliittoasioita koskevan asetuksen (EY) N:o 1347/2000 säännökset, mutta niitä on laajennettu lapsen huoltokysymyksiin katkaisemalla yhteys avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin. Ehdotetut lapsen huoltoa koskevat säännökset perustuvat myös vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen vastaaviin määräyksiin. Vuonna 1980 solmittu kansainvälisiä lapsikaappauksia koskeva Haagin yleissopimus yksityisoikeuden alalta on jo voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Uusi asetus ei ole täysin yhtäpitävä vuosien 1996 ja 1980 Haagin yleissopimusten kanssa, sillä se sisältää entistä tiukempia toimivaltasääntöjä EU:n sisäisissä tapauksissa. Komitea kannattaa tätä laajempaa lähestymistapaa yleissopimuksen toimeenpanossa.

5.2. Käsite "avioliittoasiat" kattaa yksityisoikeudellisella menettelyllä tai jossain jäsenvaltiossa oikeudenkäyntiä vastaavaksi katsotulla menettelyllä toteutetun avioeron, asumuseron tai avioliiton pätemättömäksi julistamisen. Ehdotus ei kata lasten tekemien rikosten johdosta toteutettuja toimenpiteitä. "Lapsen huollolla" tarkoitetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät sekä lapsen henkilöön että omaisuuteen ja jotka on myönnetty luonnolliselle tai oikeushenkilölle tuomioistuimen päätöksen tai lain perusteella taikka sopimuksella, joka on lain mukaan sitova. Termi käsittää erityisesti huoltoa koskevat oikeudet ja tapaamisoikeuden.

5.2.1. Komitea pitää myönteisenä, että ehdotuksen soveltamisala on laajempi kuin asetuksen (EY) N:o 1347/2000. Komitean mielestä on myös positiivista, että soveltamisalaa ei ole enää rajoitettu pelkästään lapsenhuoltokysymyksiin, jotka nousevat esiin ennen lopullisen tuomion tai päätöksen antamista avioero- tai asumuseromenettelyissä. Ranskan tekemän aloitteen mukaisesti ehdotus kattaa nyt myös jatkuvat kiistat.

5.2.2. Aviosuhteeseen perustumattomia perherakenteita ja niiden hajoamisen yhteydessä lapsen huollosta syntyviä kiistakysymyksiä ei ole kuitenkaan vielä otettu huomioon. Komitea toistaa ehdotuksesta asetukseksi (EY) N:o 1347/2000 antamassaan lausunnossa komissiolle esittämänsä kehotuksen laatia aviosuhteeseen perustumattomia perherakenteita kattavia ehdotuksia.

5.2.3. Komitea pitää asetuksen soveltamisalaa koskevan 1 artiklan 1 kohdan muotoilua epäselvänä. Kohdan voi tulkita joko niin, että asetus kattaa kaikki lapset, tai yhtälailla sen voi ymmärtää tarkoittavan ainoastaan avioliitossa olevan parin tai sen toisen osapuolen lapsia. Komitea suosittelee, että selkeyden nimessä ja mahdollisimman laajan soveltamisalan saavuttamiseksi kyseinen artikla muutetaan kuulumaan seuraavasti ja että siinä lapsen huollon suhteen pysyttäisiin lähempänä vuoden 2001 ehdotuksen muotoilua:

- Tätä asetusta sovelletaan:

(a) yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin, jotka liittyvät avioeroon, asumuseroon ja avioliiton pätemättömäksi julistamiseen ja

(b) kaikkiin yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin, jotka liittyvät lapsen huollon myöntämiseen, käyttöön, siirtämiseen, rajoittamiseen tai päättymiseen, tapahtuu tämä sitten (a) alakohdassa mainittujen yksityisoikeudellisten oikeudenkäyntien yhteydessä tai ei.

5.2.4. Komitea pitää tervetulleina lapsen huoltoon ja lapsikaappauksiin liittyviä entistä tarkempia määritelmiä.

5.2.5. Lapsen huoltoa koskevasta ehdotuksesta antamassaan lausunnossa komitea kehotti komissiota huolehtimaan siitä, että lasta kuullaan tapaamisoikeuteen ja huoltajuuteen liittyvissä kiistoissa. Komitea toteaa tyytyväisenä, että asia on sisällytetty ehdotuksen 4 artiklaan, ja on erityisen tyytyväinen 3 artiklaan, johon on kirjattu lapsen oikeus vaalia henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa ellei se ole lapsen etujen vastaista. Komitea veisi ajatuksen vielä pitemmälle, eli on sitä mieltä, että lapsella on oikeus vaalia henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä laajempaankin perheeseensä, kuten sisaruksiin, sisarpuoliin, isovanhempiin jne.

5.2.5.1. Vaikka lapsen etu on häntä kuulemalla joskus vaikeasti määriteltävissä lapsen riittämättömän iän ja kehitystason tai vanhempien painostuksen vuoksi, lapsen etu on kuitenkin aina pyrittävä löytämään ja välttämättä asetettava etusijalle. Useimmiten riidoissa olevien vanhempien mielipiteestä ei välttämättä ole hyötyä lapsen etua määriteltäessä, koska heidän saattaa olla vaikea erottaa omia emotionaalisia tarpeitaan lapsen tarpeista. He saattavat myös käyttää lasta pelinappulana keskinäisissä kiistoissaan.

5.2.5.2. Näin ollen komission tulisi pyrkiä Euroopan oikeudellisen verkoston yhteistyöllä koordinoimaan jäsenvaltioiden oikeuslaitosten lähestymistapaa tässä kysymyksessä. Komitea suosittelee jäsenvaltioiden hallituksille sen varmistamista, että oikeusalan koulutus kattaa myös lasten oikeudet osana ihmisoikeuksia.

5.2.5.3. Komitea katsoo, että ehdotuksen päätavoitteena tulisi olla menettelyiden nopeuttaminen. Komitea pitää ratkaisevana lapsen huoltokysymysten lyhyttä käsittelyaikaa. Lapsen, etenkään pienen lapsen edun mukaisia eivät ole pitkittyvät menettelyt, joiden aikana lapsi voi jopa unohtaa toisen vanhemman tai huoltajan.

5.2.6. Komitea on huolestunut perusteiden laajasta kirjosta päätettäessä tuomioistuimen toimivallasta avioliittoa koskevissa asioissa. Komitea on tietoinen siitä, että erilaiset oikeudelliset tilanteet on otettava huomioon, mutta toivoo, että tulevaisuudessa perusteiden määrää on mahdollista rajoittaa menettelyiden selkeyden ja nopeuden takaamiseksi.

5.2.7. Toimivaltakysymykseen lapsen huoltoasioissa (15 artikla) liittyen komitea pitää tervetulleena, että toimivalta määräytyy yleensä lapsen asuinpaikan mukaan. Komitea pitää yleisesti hyödyllisinä säännöksiä, jotka koskevat kiireellisiä tapauksia, joissa lasta on suojeltava, tai tapauksia, joissa lapsen asuinpaikka on vasta muuttunut tai huoltaja vaihtunut. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksella siihen, että lapsen omaisuuden sijainti olisi pätevä peruste asian siirtämiselle kyseisen valtion tuomioistuimeen, vaikka kyse olisikin ainoastaan poikkeustapauksista. Komitea on huolissaan siitä, että perustetta voitaisiin käyttää väärin, ja kehottaa ainakin lisäämään lapsen suojelua tämän perusteen soveltamisen yhteydessä, ellei sitä voida poistaa kokonaan ehdotuksesta.

5.2.7.1. Komitea epäilee omaisuussäännöksen perustuvan vanhentuneeseen käsitykseen, että omaisuus on yleensä kiinteää omaisuutta tai ainakin käsin kosketeltavaa irtainta omaisuutta, jonka sijaintipaikalla voi olla merkitystä. Säätiö voi kuitenkin hallinnoida jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää tai irtainta omaisuutta (myös esimerkiksi rahamarkkinavälineitä), joka kuuluu toisessa jäsenvaltiossa oleskelevalle lapselle tai lapselle, jolla on yhteyksiä useaan muuhun valtioon, jopa EU:n ulkopuolisiin valtioihin. Useimmissa tapauksissa ei välttämättä ole perustetta sille, että toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa omaisuus sijaitsee. Mikäli jäsenvaltiot aikovat säilyttää kyseisen perusteen, tulisi tehdä täysin selväksi, että tämä koskee ainoastaan omaisuuskysymyksiä eikä mitään muita ehdotuksen kattamia asioita.

5.2.8. Komitea pitää huolestuttavana, että tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteena voidaan käyttää jäsenvaltion oikeusjärjestystä (28 artikla). Tässä piilee monia väärinkäytön mahdollisuuksia, ja se voi lapsen huoltoon liittyvissä asioissa olla ristiriidassa muuten lapsikeskeisen ehdotuksen tarkoituksen kanssa. Joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä tai perustuslaillisissa määräyksissä voidaan painottaa vanhempien oikeuksia enemmän kuin heidän velvollisuuksiaan, mikä saattaa olla lapsen etujen vastaista.

5.2.9. Komitea toteaa tyytyväisenä, että komissio on noudattanut komitean vuonna 2000 lapsen huoltoa koskevasta asetuksesta antamassa lausunnossa esitettyä kehotusta ja ottanut ehdotuksessaan kustannusperusteet huomioon.

5.2.10. Lapsikaappausta koskevat säännökset syrjäyttävät vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen, mutta yleissopimus säilyy voimassa jäsenvaltioissa tapauksissa, joissa lapsi kaapataan EU:n ulkopuolelle. Tämä koskee suurinta osaa lapsikaappauksista, ja komitea kehottaa komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa sen varmistamiseksi, että kaikki valtiot yhtyvät sopimukseen. Komission tulisi myös mahdollisuuksien mukaan tehdä kahdenvälisiä sopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

5.2.11. Jos kansallisiin menettelyihin kuuluu myös sovittelumenettely, vaarana on, että toinen osapuoli neuvottelee hyvässä uskossa, kun taas toinen käyttää sovittelumenettelyä ainoastaan asian viivästyttämiseen. Tämä riski tulisi ottaa huomioon, ja komitea suosittelee, että sovittelumenettelyä käytettäessä kulloiseenkin tarkoitukseen määrätyn aikajakson tulisi katsoa käynnistyvän ajankohdasta, jolloin sovittelu todetaan epäonnistuneeksi.

5.2.11.1. Ehdotuksessa tulisi täsmentää, että keskushallinnon viranomaiset voivat osallistua tiettyjen tapausten käsittelyyn joko suoraan tai julkisviranomaisten tai muiden elinten kautta.

5.2.12. Komission tulisi syventää keskushallinnon viranomaisten välistä ja eurooppalaisen oikeudellisen verkon (European Judicial Network) sisäistä yhteistyötä ja parantaa sen laatua.

6. Muita suosituksia

6.1. Kuten kohdassa 5.2.2 todetaan, komission ja neuvoston tulisi pikimmiten tarkastella avoliiton purkautumisesta syntyviä kysymyksiä ja näiden rajanylittäviä - etenkin lapsen huoltoon liittyviä - näkökohtia.

Komitea ymmärtää, että asiassa ei voida edistyä käsillä olevan ehdotuksen puitteissa. Komitea pitää asetuksen hyväksymistä kiireellisenä, eikä näin ollen ehdota, että siihen sisällytettäisiin myös avoliitot. Kuitenkin komitean mielestä tulisi avoliiton purkautumisen osapuolten ja erityisesti heidän lastensa edun vuoksi laatia sekä kansalliset että yhteisötason oikeudelliset puitteet, ja se kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin.

6.2. Komitea panee kiinnostuneena merkille, että Ranskassa lapsikaappausta käsitellään rikoksena. Vaikka avioparin tai entisen avioparin suhteita ei haluttaisikaan kriminalisoida, lapsikaappauksen käsitteleminen rikoksena voi auttaa löytämään lapsen nopeasti, sillä jäsenvaltioiden poliisiviranomaiset ovat yleensä etsinnöissä tehokkaampia kuin siviiliviranomaiset. Komitea suosittelee, että muut jäsenvaltiot harkitsevat saman lähestymistavan käyttämistä keinona, jolla voidaan nopeuttaa lapsen palauttamista hänen lailliselle huoltajalleen.

6.3. Käsillä oleva ehdotus kattaa muun muassa lapsen huollon myöntämisen ja tapaamisoikeudet. Adoptiolapset ovat ehdotuksessa samassa asemassa kuin biologiset lapset. Komitean käsityksen mukaan itse adoptiomenettelyitä ei kuitenkaan ole tarkoitus sisällyttää ehdotukseen. Tämä vaikuttaa hieman ristiriitaiselta, koska adoptiota voidaan pitää lapsen huoltajuuden myöntämisen selkeimpänä muotona. Komitea katsookin, että ehdotuksen tulisi kattaa myös adoptiomenettelyt.

6.4. Elatusapu kuuluu erillisen säädöksen soveltamisalaan. Koska elatusavussa on lähes aina kyse kiireellisestä asiasta, komitea suosittelee, että tuomioistuimien toimivalta, tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusapuasioissa olisi samalla perustalla kuin ehdotettu säädös kauppaoikeudellisten sopimusten tunnustamiseksi ja täytäntöönpanoksi.

6.5. Lasten hylkäämiset ja vanhemman määräysvallan väärinkäyttö muodostavat Euroopan unionissa huomattavan (toisinaan unionin ulkopuolelta juontuvan) ongelman. Komitea kehottaa komissiota pohtimaan ja selvittämään tätä ongelmaa sekä etsimään saatujen tulosten perusteella sopivia ratkaisuja lapsen edun huomioon ottaviin toimiin ryhtymiseksi.

Bryssel, 18. syyskuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) KOM(2001) 505 lopullinen.

(2) EYVL C 80, 3.4.2002, s. 41.

(3) EYVL L 160, 30.6.2000.

(4) TSK:n lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa (EYVL C 368, 20.12.1999).

(5) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, EYVL L 12, 16.1.2002.

(6) Toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehty Haagin yleissopimus.