52002AE0687

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: neuvoston direktiivi oikeusavun saatavuuden parantamisesta rajatylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun ja muuhun yksityisoikeudellisiin riita-asioihin liittyvään taloudelliseen tukeen sovellettavat yhteiset vähimmäisvaatimukset"

(KOM(2002) 13 lopullinen - 2002/0020 CNS)

(2002/C 221/15)

Neuvosto päätti 6. helmikuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 13. toukokuuta 2002. Ainoa esittelijä oli Manuel Cavaleiro Brandão.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. ja 30. toukokuuta 2002 pitämässään 391. täysistunnossa (toukokuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 109 puolesta ja 1 vastaan. Kukaan ei pidättäytynyt äänestämästä.

1. Ehdotuksen tavoite

1.1. Komissio on laatinut vihreän kirjan oikeusavusta riita-asioissa(1) (helmikuussa 2000) ja kuullut kansallisia asiantuntijoita ja ammattipiirien edustajia (helmikuussa 2001). Tammikuun 18. päivänä 2002 se hyväksyi direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena on luoda rajatylittäville riita-asioille maksuttoman oikeusavun eurooppalainen järjestelmä ja vahvistaa näin kansalaisten käytössä olevia keinoja oikeussuojan varmistamiseksi.

1.2. Komission aloitteen oikeusperustana on perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohta, jossa tavoitteeksi asetetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittainen luominen, jota varten neuvosto voi toteuttaa oikeudellisen yhteistyön toimenpiteitä, joilla poistetaan riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteet (65 artiklan c alakohta).

1.3. Ehdotuksen mukaan kaikki riita-asian osapuolet - kantaja tai vastaaja - joilla ei ole riittäviä tuloja, voivat saada asianajoapua, ja asianajaja edustaa heitä kustannuksitta oikeudessa. Oikeusapua saa myös riita-asian valmisteluvaihetta ja tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyitä varten. Oikeusapua myöntää valtio, jossa oikeutta käydään. Se vastaa myös riita-asian rajatylittävään luonteeseen liittyvistä kustannuksista eli tulkkaus- ja kääntämiskuluista ja matkakustannuksista. Oikeusavun hakijan asuinvaltio vastaa paikallisista asianajopalkkioista erityisesti valmisteluvaiheessa. Oikeusapuhakemuksen hylkääminen on aina perusteltava. Järjestelmää hoitaa kunkin jäsenvaltion tasolla valittujen, oikeusapuhakemusten lähettämisestä ja vastaanottamisesta vastaavien viranomaisten verkosto. Komissio laatii myös vakiolomakkeen oikeusapuhakemusten siirtämistä varten.

2. Yleistä

2.1. Komitea on erittäin tyytyväinen komission ehdotukseen.

2.2. Euroopan alueen asteittainen integroituminen sekä henkilö-, talous-, kauppa- ja yrityssuhteiden verkoston tiivistyminen ovat johtaneet rajatylittävien riita-asioiden räjähdysmäiseen kasvuun.

2.3. Osapuolina eivät ole ainoastaan suuret yritykset. Pienyrityksillä ja yksittäisillä kansalaisilla on yhä useammin oikeudellisia ongelmia ja kysymyksiä, jotka ylittävät alkuperämaan tai asuinmaan rajat.

2.4. Kansalainen tai yritys, joka haluaa puolustaa tai turvata oikeuksiaan muussa kuin omassa valtiossaan, joutuu vaikeiden esteiden eteen. Hankaluudet lisääntyvät vielä huomattavasti, jos kyseessä on henkilö, jolla ei ole riittäviä varoja ja jonka täytyy siten turvautua yleiseen oikeusapujärjestelmään.

2.5. Kansalainen, joka käy oikeutta tai haluaa nostaa kanteen ulkomailla, saattaa tarvita oikeusapua kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen on valmisteluvaiheen neuvonanto. Toinen vaihe on asianajoapu oikeudenkäynnin yhteydessä ja vapauttaminen oikeuskäyntikulujen maksamisesta. Kolmas vaihe on ulkomailla annetun tuomion julistaminen täytäntöönpantavaksi tai kyseisen tuomion täytäntöönpano(2).

2.6. Rajatylittävän riita-asian osapuolten ongelmana ovat nimenomaan jäsenvaltioiden järjestelmien väliset erot etenkin oikeusavun luonteessa ja laajuudessa sekä hakukelpoisuuden edellyttämässä taloudellisessa tilanteessa.

2.7. Komitea kannattaakin komission pyrkimystä varmistaa ehdotuksen avulla toisaalta se, että rajatylittävän riita-asian osapuolia kohdellaan samalla tavoin kuin sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa oikeutta käydään, ja toisaalta se, että rajatylittävän riita-asian luonteesta johtuvat vaikeudet eivät ole esteenä oikeusavun myöntämiselle.

2.8. Komitea kannattaa myös sitä, että ehdotettujen tavoitteiden saavuttamisen välineeksi on valittu direktiivi, sillä käsiteltävät ongelmat liittyvät vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseen, jota on edistetty päättäväisesti Tampereen Eurooppa-neuvostosta lähtien. Lisäksi se edellyttää jäsenvaltioiden välisiä yhteistyömenettelyitä sekä yhteisten oikeussääntöjen laatimista. Yleissopimuksen laatiminen direktiivin vaihtoehtona ei vaikuta asianmukaiselta, kun otetaan huomioon vuonna 1980 tehdyn Haagin yleissopimuksen epäonnistuminen.

2.9. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa oikeusavun saatavuutta rajatylittävissä riita-asioissa. Perusteluiden kohdan 3 toisessa kappaleessa näytetään viittaavaan kuitenkin myös yhdenmukaistettujen vähimmäisvaatimusten asettamiseen jäsenvaltioiden tasolla. Tästä mahdollisesti heräävät, ehdotuksen tavoitteita koskevat epäilykset onkin selvitettävä. Kaikesta huolimatta komitea ei kuitenkaan suhtaudu kielteisesti esitettyyn oikeusperustaan.

3. Erityistä

3.1. Ehdotetun direktiivin 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa viitataan yleisperiaatteeseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asianmukaista oikeusapua, jos hänellä ei ole riittävästi varoja. Komitea kannattaa tätä periaatetta varauksetta.

3.2. Edellä mainitun 3 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että kansalaisen etujen ajaminen voidaan antaa asianajajan ja/tai muun lailla tällaista apua antamaan valtuutetun henkilön tehtäväksi. Vaihtoehto herättää hämmennystä. Kansalaisten oikeudellisia etuja voidaan suojata paremmin, jos niistä huolehtii koulutettu, järjestäytynyt ja asiaan erikoistunut ammattilainen eli asianajaja. Näin olleen on vaikeaa ymmärtää, miten tämä tarpeeton ja epämääräinen viittaus korvaaviin vaihtoehtoihin edistää kansalaisten etuja.

3.3. Oikeusavun saaminen on perusoikeus, joka tulee taata kaikille kansalaisille, joilla on vakituinen asuinpaikka jossakin jäsenvaltiossa, kuten 25. lokakuuta 1980 allekirjoitetussa kansainvälisluonteisia oikeudenkäyntejä koskevassa Haagin yleissopimuksessa määrätään.

3.4. Ehdotetun direktiivin 6 artiklassa vahvistetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten syrjintäkielto. Komitea kannattaa kieltoa, joka on sen itse esittämien suuntausten mukainen.

3.5. Koska oikeusavun saaminen on perusoikeus, komitea suhtautuu kuitenkin varauksin tämän periaatteen rajaamiseen siten, että sen ulkopuolelle jäävät kolmansien maiden kansalaiset, joiden oleskelu ei mahdollisesti ole laillista.

3.6. Ehdotetun direktiivin 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että oikeusapua annetaan myös täytäntöönpanovaiheessa, kun tuomio pannaan täytäntöön jäsenvaltiossa, jossa oikeutta käydään. Tällainen apu tulee kuitenkin taata myös silloin, kun tuomio pannaan täytäntöön jossain muussa valtiossa kuin siinä, jossa oikeutta käydään (esimerkiksi kun haastetun osapuolen omaisuus on tässä toisessa valtiossa).

3.7. Ehdotetun direktiivin 12 artikla koskee kiireellisiä hakemuksia. Päätös tulisi antaa "kohtuullisessa määräajassa ennen asian käsittelyä". Kohtuullista määräaikaa voidaan tulkita hyvin eri tavoin jäsenvaltiosta toiseen, eikä se takaa pikaista päätöstä. Olisi suositeltavampaa vahvistaa tietty konkreettinen maksimiaika.

3.8. Oikeusapujärjestelmää ei pidä sulkea pois 13 artiklan neljännessä kohdassa mainituissa tapauksissa. Tällaiset tilanteet eivät tarjoa todellista vaihtoehtoa ehdotetulle järjestelmälle, sillä näin määritelty hakijan taloudellisia mahdollisuuksia koskeva oletus ei ole kohtuullinen.

3.9. Komission ehdotuksessa esitetty oikeusapujärjestelmä näyttää olevan suunnattu yksityishenkilöille. Ehdotetun direktiivin 15 artiklassa soveltamisalaa laajennetaan koskemaan voittoa tavoittelemattomia oikeushenkilöitä. Komitea kannattaa tätä laajennusta.

3.10. Komitea katsoo kuitenkin, että oikeusapua tulee tarjota myös yrityksille, joiden taloudellinen tilanne on todistettavasti sellainen, ettei yritys pysty harjoittamaan oikeuksiaan normaalisti oikeusjärjestelmässä kantajana tai vastaajana. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita yritykset kuuluvat kansallisen oikeusapujärjestelmän piiriin. Näin ollen on vaikea ymmärtää, miksi yrityksiä pitäisi syrjiä ja jättää ne yhteisön järjestelmän ulkopuolelle.

3.11. Komitea kannattaa painokkaasti oikeusapujärjestelmän laajentamista vaihtoehtoisiin riita-asiain ratkaisukeinoihin. Ne saattavat olla yhä useammin sopivampi ja nopeampi vaihtoehto, joten ne tulisi liittää entistä tiiviimmin oikeusjärjestelmiin. On pidettävä mielessä, että yrityksen elinkelpoisuus ja työpaikkojen säilyminen saattavat riippua yrityksen kyvystä vedota tuomioistuimeen ja turvata oikeutensa.

3.12. Komitea viittaa tässä yhteydessä kahteen suositukseen, jotka se on antanut lausunnossaan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi siviili- ja kauppaoikeutta koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta(3).

3.12.1. Koska sekä yhteysverkostoon kuuluvien, toistensa kanssa kommunikoivien eri viranomaisten että kansallisten tuomioistuinten välille syntyy luonnollisesti kieliongelmia, olisi hyödyllistä ottaa käyttöön yhteinen viestintäkieli.

3.12.2. Yhteysverkoston sisäisen viestinnän yhtenäisyyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi olisi myös tärkeää varmistaa käytettävien tekniikoiden ja ohjelmistojen yhteensopivuus.

3.13. Komitea katsoo, että luotavan järjestelmän onnistuminen riippuu siitä, miten järjestelmä leviää ja miten hyvin kansalaiset ja alan ammattilaiset tuntevat sen. Tietojen jakamisen lisäksi on myös tarpeen täyttää ammattilaisten koulutustarpeet. Ehdotuksessa ei käsitellä tällaisia näkökohtia, ja puute tulisi korjata.

4. Päätelmät

4.1. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti komission ehdotukseen ja erityisesti sen perustavoitteisiin:

- Riita-asioiden osapuolten - sekä kantajien että vastaajien - varojen puute sekä riita-asian rajatylittävästä luonteesta johtuvat vaikeudet eivät saa olla esteenä asianmukaisen oikeusavun saamiselle.

- Asianmukainen oikeusapu varmistaa oikeussuojan, ja siihen tulee kuulua vähintään asianajoapu sekä oikeudenkäyntikuluista vapauttaminen tai niistä vastaaminen.

- Unionin kansalaisilla on asuinpaikasta riippumatta oikeus saada oikeusapua, jota jäsenvaltio, jossa oikeutta käydään, myöntää kansalaisilleen.

4.2. Komitea haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin näkökohtiin, joita tulisi vielä pohtia.

4.2.1. Oikeusavun saaminen on kansalaisten perusoikeus, joten oikeusapujärjestelmän tulisi kattaa kaikki kansalaiset, joilla on vakituinen asuinpaikka jäsenvaltiossa, riippumatta siitä, oleskelevatko he maassa laillisesti.

4.2.2. Oikeusavun saaminen tulee taata täytäntöönpanovaiheessa myös silloin, kun tuomio pannaan täytäntöön muussa valtiossa kuin siinä, jossa oikeutta käydään.

4.2.3. Kansalaisten oikeudet tulee taata siten, että oikeusapua antaa asianmukaisen koulutuksen saanut, alan tunteva ammattilainen eli asianajaja.

4.2.4. Yrityksiä, jotka ovat todistetusti sellaisessa tilanteessa, että ne ovat oikeutettuja saamaan oikeusapua, ei tule jättää järjestelmän ulkopuolelle.

4.2.5. Jotta luotavasta järjestelmästä tulisi sujuva, olisi suositeltavaa ottaa käyttöön yhteinen viestintäkieli. Lisäksi olisi tarpeen varmistaa, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisessä kommunikaatioverkostossa käytettäisiin yhtyeentoimivia järjestelmiä ja ohjelmistoja.

4.2.6. On varattava asianmukaiset tekniset välineet ja rahoitusvarat, jotta järjestelmää voidaan levittää kansalaisille ja jotta järjestelmän toimintaan osallistuville ammattilaisille voidaan antaa koulutusta.

Bryssel, 29. toukokuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Ks. vihreä kirja oikeusavusta riita-asioissa, KOM(2000) 51 lopullinen.

(2) Ks. vihreä kirja oikeusavusta riita-asioissa, KOM(2000) 51 lopullinen.

(3) EYVL C 139, 11.5.2001.