(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tällaisen alueen toteuttamiseksi asteittain unioni hyväksyy toimenpiteitä, jotka liittyvät oikeudelliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alalla tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta; tätä on yleisesti luonnehdittu unionissa rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta lähtien.

(2)

Toimenpiteet sähköisten todisteiden hankkimiseksi ja säilyttämiseksi ovat yhä tärkeämpiä rikostutkinnassa ja syytteeseenpanossa kaikkialla unionissa. Tehokkaat mekanismit sähköisten todisteiden hankkimiseksi ovat olennaisia rikosten torjunnassa, ja tällaisiin mekanismeihin olisi sovellettava edellytyksiä ja takeita, joilla varmistetaan, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, erityisesti tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sekä viestinnän luottamuksellisuutta, noudatetaan kaikilta osin.

(3)

Brysselin terrori-iskujen johdosta 24 päivänä maaliskuuta 2016 annetussa oikeus- ja sisäasiainministerien ja unionin toimielinten edustajien yhteisessä julkilausumassa korostettiin tarvetta aivan ensisijaisesti nopeuttaa ja tehostaa digitaalisen todistusaineiston varmistamista ja hankintaa sekä määritellä konkreettisia toimenpiteitä tätä varten.

(4)

Neuvoston 9 päivänä kesäkuuta 2016 antamissa päätelmissä korostettiin sähköisen todistusaineiston kasvavaa merkitystä rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä sitä, että kybertoimintaympäristöä on talouden ja yhteiskunnan edun kannalta tärkeää suojella väärinkäytöksiltä ja rikolliselta toiminnalta ja että tämän vuoksi lainvalvontaviranomaisilla ja oikeusviranomaisilla on oltava tehokkaita keinoja kybertoimintaympäristöön liittyvien rikosten tutkintaan ja niistä syytteeseenpanoon.

(5)

Komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 13 päivänä syyskuuta 2017 antamassa yhteisessä tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Resilienssi, pelote ja puolustus: vahvan kyberturvallisuuden rakentaminen EU:lle” komissio totesi, että kyberhyökkäysten torjunnassa tärkeän pelotteen muodostaa kyberrikosten tehokas tutkinta ja syytteeseenpano ja että nykyisiä menettelyjä on muokattava paremmin internetaikakauteen sopiviksi. Kyberhyökkäysten nopeus voi joskus olla liikaa nykyisille menettelyille ja tuoda siten mukanaan erityisiä tarpeita, jotka liittyvät nopeaan yhteistyöhön yli rajojen.

(6)

Kyberrikollisuuden torjunnasta 3 päivänä lokakuuta 2017 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (3) korostettiin, että on löydettävä keinot varmistaa ja hankkia sähköinen todistusaineisto nopeammin, ja pidettiin tärkeänä lainvalvontaviranomaisten, kolmansien maiden ja unionin alueella toimivien palveluntarjoajien tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (5) sekä olemassa olevien keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten mukaisesti. Euroopan parlamentin päätöslauselmassa painotettiin myös, että nykyinen pirstaloitunut oikeudellinen kehys voi aiheuttaa haasteita palveluntarjoajille, jotka haluavat noudattaa lainvalvontaviranomaisten pyyntöjä, ja kehotettiin komissiota esittämään sähköistä todistusaineistoa koskeva unionin oikeudellinen kehys, joka sisältää riittävät suojatoimet kaikkien asianosaisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi, sekä pantiin tyytyväisenä merkille, että komissio pyrkii parhaillaan perustamaan yhteistyöfoorumin, jossa on suojattu viestintäkanava, jota unionin oikeusviranomaiset voivat käyttää sähköistä todistusaineistoa koskevien eurooppalaisten tutkintamääräysten ja vastausten digitaalisessa vaihdossa.

(7)

Verkkopohjaisia palveluja voidaan tarjota mistä käsin tahansa, eivätkä ne edellytä fyysistä infrastruktuuria, tiloja tai henkilöstöä maassa, jossa asianomainen palvelu tarjotaan. Sen vuoksi merkitykselliset sähköiset todisteet on usein tallennettu asiaa tutkivan valtion ulkopuolelle tai ne on tallentanut kyseisen valtion ulkopuolelle sijoittautunut palveluntarjoaja, mikä asettaa haasteita sähköisten todisteiden keräämiselle rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(8)

Sen vuoksi, millä tavoin verkkopohjaisia palveluja tarjotaan, oikeudellista yhteistyötä koskevia pyyntöjä osoitetaan usein valtioille, joissa on suuri määrä palveluntarjoajia. Pyyntöjen määrä on myös moninkertaistunut siksi, että verkkopohjaisia palveluja käytetään yhä enemmän. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/41/EU (6) säädetään mahdollisuudesta antaa eurooppalainen tutkintamääräys todisteiden hankkimiseksi toisessa jäsenvaltiossa. Myös keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehdyssä yleissopimuksessa (7), jäljempänä ’keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehty yleissopimus’, määrätään mahdollisuudesta pyytää todisteita toisesta jäsenvaltiosta. Eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyssä yleissopimuksessa vahvistetut menettelyt ja aikataulut eivät kuitenkaan välttämättä sovellu sähköisiin todisteisiin, jotka ovat epävakaampia ja jotka voitaisiin poistaa helpommin ja nopeammin. Sähköisten todisteiden hankkiminen oikeudellisen yhteistyön kanavia käyttäen kestää usein kauan, mikä johtaa tilanteisiin, joissa myöhempiä johtolankoja ei välttämättä ole enää saatavilla. Palveluntarjoajien kanssa tehtävälle yhteistyölle ei myöskään ole yhdenmukaistettua kehystä, vaikka eräät kolmansien maiden palveluntarjoajat hyväksyvät muuta tietoa kuin sisältötietoa koskevia suoria pyyntöjä sovellettavan kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa. Sen vuoksi jäsenvaltiot turvautuvat enenevässä määrin palveluntarjoajien kanssa tehtävän vapaaehtoisen suoran yhteistyön kanaviin, jos niitä on saatavilla, ja ne soveltavat erilaisia kansallisia välineitä, edellytyksiä ja menettelyjä. Sisältötiedon osalta jotkut jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yksipuolisia toimia, kun taas toiset turvautuvat edelleen oikeudelliseen yhteistyöhön.

(9)

Pirstaloitunut oikeudellinen kehys asettaa haasteita lainvalvontaviranomaisille ja oikeusviranomaisille sekä palveluntarjoajille, jotka haluavat noudattaa sähköisiä todisteita koskevia oikeudellisia pyyntöjä, kun ne joutuvat kasvavassa määrin kohtaamaan oikeudellista epävarmuutta ja mahdollisesti lainvalintaongelmia. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa erityiset säännöt, jotka koskevat rajatylittävää oikeudellista yhteistyötä sähköisten todisteiden säilyttämiseksi ja esittämiseksi ja joissa otetaan huomioon sähköisten todisteiden erityinen luonne. Tällaisiin sääntöihin olisi sisällyttävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien palveluntarjoajien velvoite vastata suoraan toisen jäsenvaltion viranomaisilta peräisin oleviin pyyntöihin. Tällä asetuksella täydennetään siten voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä ja selvennetään lainvalvontaviranomaisiin ja oikeusviranomaisiin sekä palveluntarjoajiin sähköisten todisteiden alalla sovellettavia sääntöjä varmistaen samalla, että perusoikeuksia noudatetaan kaikilta osin.

(10)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka tunnustetaan SEU 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa, kansainvälisessä oikeudessa ja kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolina unioni on tai kaikki jäsenvaltiot ovat, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus, sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa, kunkin niistä soveltamisalalla. Tällaisia oikeuksia ja periaatteita ovat erityisesti oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, henkilötietojen suoja, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen, laillisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sekä kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta.

(11)

Mitään tässä asetuksessa olevaa ei saisi tulkita siten, että se estäisi täytäntöönpanoviranomaista kieltäytymästä eurooppalaisesta esittämismääräyksestä, jos on syytä objektiivisten seikkojen perusteella katsoa, että eurooppalainen esittämismääräys on annettu jonkun henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi sillä perusteella, mikä on hänen sukupuolensa, rotunsa tai etninen alkuperänsä, uskontonsa, seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä, kansalaisuutensa, kielensä tai poliittiset mielipiteensä, tai että jokin näistä syistä voisi vahingoittaa hänen asemaansa.

(12)

Sähköisten todisteiden hankkimiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä annettavan eurooppalaisen esittämismääräyksen ja eurooppalaisen säilyttämismääräyksen mekanismi perustuu jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteeseen sekä olettamaan, että jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta, oikeusvaltioperiaatetta ja erityisesti perusoikeuksia, jotka ovat olennainen osa unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tällaisen mekanismin avulla kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat lähettää tällaisia määräyksiä suoraan palveluntarjoajille.

(13)

Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen ja luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä ovat perusoikeuksia. Perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, ja oikeus henkilötietojensa suojaan.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta täytäntöön pannessaan varmistettava, että henkilötietoja suojellaan ja käsitellään asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin (EU) 2016/680 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (8) mukaisesti, myös saadun tiedon jatkokäytön, toimittamisen ja edelleen siirtämisen yhteydessä.

(15)

Tämän asetuksen nojalla saatuja henkilötietoja olisi käsiteltävä ainoastaan kun se on välttämätöntä ja tavalla, joka on oikeassa suhteessa rikosten torjuntaan, tutkintaan tai selvittämiseen tai niistä syytteeseenpanoon tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon ja puolustautumista koskevien oikeuksien käyttöön nähden. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että tätä asetusta sovellettaessa henkilötietojen siirtämiseen asianomaisilta viranomaisilta palveluntarjoajille sovelletaan asianmukaisia tietosuojaperiaatteita ja -toimenpiteitä, mukaan lukien toimenpiteet tietojen suojauksen varmistamiseksi. Palveluntarjoajien olisi varmistettava, että samoja takeita sovelletaan henkilötietojen siirtämiseen asianomaisille viranomaisille. Ainoastaan valtuutetuilla henkilöillä olisi oltava pääsy henkilötietoja sisältäviin tietoihin, ja tällainen pääsy voidaan saada todentamisprosessien kautta.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EU (9), 2012/13/EU (10), 2013/48/EU (11), (EU) 2016/343 (12), (EU) 2016/800 (13) ja (EU) 2016/1919 (14) säädettyjä rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia prosessuaalisia oikeuksia olisi sovellettava kyseisten direktiivien soveltamisalalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin rikosoikeudellisiin menettelyihin niiden jäsenvaltioiden osalta, joita nämä direktiivit sitovat. Lisäksi olisi sovellettava perusoikeuskirjan mukaisia menettelytakeita.

(17)

Jotta voitaisiin taata, että perusoikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin, toimivaltaisen oikeusviranomaisen olisi arvioitava tätä asetusta sovellettaessa kerättyjen todisteiden todistusarvo oikeudenkäynnissä kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja erityisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeutta puolustukseen noudattaen.

(18)

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joiden nojalla toimivaltainen oikeusviranomainen unionissa voi rikosoikeudellisessa menettelyssä, rikosoikeudellinen tutkinta mukaan lukien, tai rikosoikeudellisen menettelyn perusteella annetun, vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten tämän asetuksen mukaisesti määrätä unionissa palveluja tarjoavan palveluntarjoajan esittämään tai säilyttämään sähköisiä todisteita eurooppalaisella esittämismääräyksellä tai eurooppalaisella säilyttämismääräyksellä. Tätä asetusta olisi sovellettava kaikissa rajatylittävissä tapauksissa, joissa palveluntarjoajalla on nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja toisessa jäsenvaltiossa. Tällä asetuksella ei rajoiteta kansallisten viranomaisten valtuuksia lähestyä niiden alueelle sijoittautuneita tai siellä edustettuina olevia palveluntarjoajia, jotta nämä noudattaisivat vastaavia kansallisia toimenpiteitä.

(19)

Tällä asetuksella olisi säänneltävä vain sellaisen tiedon hankkimista, joka on ollut palveluntarjoajan tallentamana eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen vastaanottamishetkellä. Siinä ei saisi säätää palveluntarjoajien yleisestä tietojen säilytysvelvoitteesta, eikä se saisi johtaa yleiseen ja erotuksetta tapahtuvaan tiedon säilytykseen. Tällä asetuksella ei myöskään saisi sallia tiedon sieppausta tai sellaisen tiedon hankkimista, joka tallennetaan eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen vastaanottamisen jälkeen.

(20)

Tämän asetuksen soveltaminen ei saisi vaikuttaa palveluntarjoajien tai niiden käyttäjien suorittamaan salauksen käyttöön. Eurooppalaisella esittämismääräyksellä tai eurooppalaisella säilyttämismääräyksellä pyydetty tieto olisi toimitettava tai säilytettävä riippumatta siitä, onko se salattu vai ei. Tässä asetuksessa ei kuitenkaan olisi säädettävä palveluntarjoajien velvoitteesta purkaa tiedon salaus.

(21)

Monissa tapauksissa tietoa ei enää tallenneta käyttäjän laitteelle tai muutoin käsitellä siinä, vaan se asetetaan saataville pilvi-infrastruktuurissa, johon on mahdollista päästä mistä käsin tahansa. Tällaisten palvelujen suorittaminen ei edellytä, että palveluntarjoaja on sijoittautunut tietylle lainkäyttöalueelle tai että sillä on siellä palvelimia. Näin ollen tämän asetuksen soveltaminen ei saisi olla riippuvaista palveluntarjoajan toimipaikan tai tiedon käsittely- tai tallennuspaikan tosiasiallisesta sijainnista.

(22)

Tällä asetuksella ei rajoiteta viranomaisten tutkintavaltuuksia siviili- tai hallinto-oikeudellisissa menettelyissä, ei edes silloin, kun tällaiset menettelyt voivat johtaa seuraamuksiin.

(23)

Koska keskinäistä oikeusapua koskevia menettelyjä voitaisiin pitää rikosoikeudellisina menettelyinä jäsenvaltioissa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, olisi selvennettävä, että eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä ei saisi antaa keskinäisen oikeusavun tarjoamiseksi toiselle jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle. Tällaisissa tapauksissa keskinäistä oikeusapua koskeva pyyntö olisi osoitettava sille jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle, joka kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti voi tarjota keskinäistä oikeusapua.

(24)

Rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä eurooppalainen esittämismääräys ja eurooppalainen säilyttämismääräys olisi annettava vain tietyissä rikosoikeudellisissa menettelyissä, jotka koskevat tiettyä jo tapahtunutta rikosta, kun on ensin tehty kyseisten määräysten tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden tapauskohtainen arviointi kussakin yksittäistapauksessa ottaen huomioon epäillyn tai syytetyn henkilön oikeudet.

(25)

Tätä asetusta olisi sovellettava myös menettelyihin, jotka määräyksen antava viranomainen panee vireille selvittääkseen oikeutta paenneen tuomitun olinpaikan, jotta rikosoikeudellisen menettelyn perusteella annettu vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide voidaan panna täytäntöön. Kun vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide on määrätty vastaajan poissa ollessa annetulla päätöksellä, eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä ei kuitenkaan saisi olla mahdollista antaa, sillä vastaajan poissa ollessa annettuja oikeusviranomaisten päätöksiä koskeva jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö vaihtelee huomattavasti Euroopan unionissa.

(26)

Tätä asetusta olisi sovellettava unionissa palveluja tarjoaviin palveluntarjoajiin, ja tässä asetuksessa säädettyjä määräyksiä olisi oltava mahdollista antaa vain unionissa tarjottavia palveluja koskevan tiedon osalta. Yksinomaan unionin ulkopuolella tarjottavat palvelut eivät saisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan silloinkaan, kun palveluntarjoaja on sijoittautunut unioniin. Sen vuoksi tällä asetuksella ei pitäisi sallia pääsyä muuhun kuin siihen tietoon, joka liittyy näiden palveluntarjoajien käyttäjälle unionissa tarjoamiin palveluihin.

(27)

Rikosoikeudellisissa menettelyissä kerättävien todisteiden kannalta merkityksellisimpiä palveluntarjoajia ovat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ja tietyt tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, jotka helpottavat käyttäjien välistä vuorovaikutusta. Sen vuoksi kummankin ryhmän olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Sähköiset viestintäpalvelut määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/1972 (15), ja niihin kuuluvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, kuten internetpuhelu-, pikaviestintä- ja sähköpostipalvelut. Tätä asetusta olisi sovellettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1535 (16) tarkoitettuihin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, jotka eivät ole sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia mutta jotka tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden viestiä keskenään tai tarjoavat käyttäjilleen palveluja, joita voidaan käyttää tallentamaan tai muutoin käsittelemään tietoa heidän lukuunsa. Tämä olisi sopusoinnussa Budapestissa 23 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 185), jäljempänä ’Budapestin yleissopimus’, käytettyjen käsitteiden kanssa. Tiedon käsittely olisi ymmärrettävä teknisessä mielessä siten, että sillä tarkoitetaan tiedon luomista tai manipulointia, toisin sanoen teknisiä operaatioita tiedon tuottamiseksi tai muuttamiseksi tietokoneiden laskentatehon välityksellä. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien palveluntarjoajien luokkiin olisi sisällytettävä esimerkiksi verkossa toimivat markkinapaikat, jotka tarjoavat kuluttajille ja yrityksille mahdollisuuden viestiä keskenään, sekä muita säilytyspalveluja, myös silloin, kun palvelu tarjotaan pilvipalvelun välityksellä, sekä verkossa toimivat pelialustat ja verkossa toimivat rahapelialustat. Jos tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja ei tarjoa käyttäjilleen mahdollisuutta viestiä keskenään vaan ainoastaan palveluntarjoajan kanssa tai se ei tarjoa mahdollisuutta tallentaa tai muutoin käsitellä tietoa tai jos mahdollisuus tallentaa tietoa ei ole määrittävä osatekijä, joka on olennainen osa käyttäjille tarjottavaa palvelua, kuten verkossa etänä tarjottavat oikeudelliset sekä arkkitehtisuunnittelu- ja kirjanpitopalvelut, sen ei pitäisi kuulua tässä asetuksessa säädetyn ’palveluntarjoajan’ määritelmän soveltamisalaan silloinkaan, kun kyseisen palveluntarjoajan tarjoamat palvelut ovat direktiivissä (EU) 2015/1535 tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluja.

(28)

Tunnusten ja numeroiden myöntämiseen liittyvien internetin infrastruktuuripalvelujen tarjoajat, kuten verkkotunnusrekisterit ja niiden pitäjät sekä yksityisyys- ja välityspalvelujen tarjoajat tai internetprotokollaosoitteiden, jäljempänä ’IP-osoite’, alueelliset internetrekisterit, ovat erityisen tärkeässä asemassa tunnistettaessa haitallisten tai vaarantuneiden verkkosivustojen takana olevia toimijoita. Niiden hallussa on tietoa, joka voisi tehdä mahdolliseksi rikolliseen toimintaan käytettävän verkkosivuston taustalla olevan henkilön tai yhteisön taikka rikollisen toiminnan uhrin tunnistamisen.

(29)

Määritettäessä, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja unionissa, on tarpeen arvioida, antaako palveluntarjoaja luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa mahdollisuuden käyttää palvelujaan. Pelkkää verkkorajapinnan saatavuutta unionissa, kuten esimerkiksi palveluntarjoajan tai välittäjän verkkosivuston tai sähköpostiosoitteen tai muiden yhteystietojen saatavuutta, olisi kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä seikkana sen määrittämiseen, että palveluntarjoaja tarjoaa palveluja unionissa tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

(30)

Olennaisen yhteyden unioniin olisi niin ikään oltava ratkaisevaa määritettäessä, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja unionissa. Tällaisen olennaisen yhteyden unioniin olisi katsottava olevan olemassa, jos palveluntarjoajalla on toimipaikka unionissa. Jos tällaista toimipaikkaa ei ole, olennaisen yhteyden kriteerin olisi perustuttava erityisiin tosiseikkoihin perustuviin kriteereihin, kuten siihen, että sillä on huomattava määrä käyttäjiä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai että sen toimintoja on kohdennettu yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Toimintojen kohdentaminen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon olisi määritettävä kaikkien asiaankuuluvien olosuhteiden perusteella, mukaan lukien sellaiset seikat kuin kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytettävän kielen tai rahayksikön käyttö tai mahdollisuus tilata tuotteita tai palveluja. Toimintojen kohdentaminen tiettyyn jäsenvaltioon voidaan päätellä myös siitä, että kansallisessa sovelluskaupassa on saatavilla asiaankuuluva sovellus, tai siitä, että palveluntarjoaja on mainostanut palvelujaan paikallisesti tai kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytetyllä kielellä, taikka siitä, miten asiakassuhteita hoidetaan, esimerkiksi asiakaspalvelun tarjoamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytetyllä kielellä. Olennaisen yhteyden olisi voitava katsoa olevan olemassa myös silloin, kun palveluntarjoaja suuntaa toimintaansa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 (17) säädetyllä tavalla. Toisaalta palvelun tarjoamista pelkästään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/302 (18) säädetyn syrjintäkiellon noudattamiseksi ei pitäisi ilman muita perusteita katsoa toimintojen suuntaamiseksi tai kohdentamiseksi tietylle alueelle unionissa. Samoja seikkoja olisi käytettävä määritettäessä, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja jäsenvaltiossa.

(31)

Tämän asetuksen olisi katettava tilaajatiedon, liikennetiedon ja sisältötiedon tietoluokat. Tällainen luokitus vastaa monien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja unionin oikeutta, kuten direktiiviä 2002/58/EY ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sekä kansainvälistä oikeutta, erityisesti Budapestin yleissopimusta.

(32)

IP-osoitteet sekä yhteysnumerot ja niihin liittyvät tiedot voivat olla ratkaiseva lähtökohta rikostutkinnoissa, joissa epäillyn henkilöllisyys ei ole tiedossa. Ne ovat yleensä osa tapahtumatietuetta eli palvelinlokia, joka ilmaisee jonkin palvelun käyttäjäistunnon alkamisen ja päättymisen. Kyseessä on usein yksilöllinen IP-osoite, joka voi olla staattinen tai dynaaminen, tai muu tunniste, jolla yksilöidään istunnon aikana käytetty verkkoliitäntä. Jonkin palvelun käyttäjäistunnon alkamiseen ja päättymiseen liittyviä tietoja, kuten lähdeportteja ja aikaleimaa, tarvitaan siksi, että IP-osoitteita jaetaan usein käyttäjien kesken, esimerkiksi silloin, kun käytössä on operaattoriluokan verkko-osoitteen muunnos (CGN) tai vastaavia tekniikoita. Unionin säännöstön mukaisesti IP-osoitteita on kuitenkin pidettävä henkilötietoina ja niiden on nautittava unionin tietosuojasäännöstön mukaista täysimääräistä suojaa. IP-osoitteita voidaan tietyissä olosuhteissa pitää myös liikennetietona. Myös yhteysnumeroita ja niihin liittyviä tietoja pidetään liikennetietona joissakin jäsenvaltioissa. Lainvalvontaviranomaiset saattavat kuitenkin tiettyä rikostutkintaa varten joutua pyytämään IP-osoitetta sekä yhteysnumeroita ja niihin liittyviä tietoja yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi ennen kuin palveluntarjoajalta voidaan pyytää tähän tunnisteeseen liittyvää tilaajatietoa. Tällaisissa tapauksissa on aiheellista soveltaa samoja sääntöjä kuin tilaajatiedon osalta, sellaisena kuin se määritellään tässä asetuksessa.

(33)

Jos IP-osoitteita, yhteysnumeroita ja niihin liittyviä tietoja ei pyydetä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi tietyssä rikostutkinnassa, niitä pyydetään yleensä yksityisyyteen enemmän kajoavien tietojen, kuten käyttäjän yhteystietojen ja olinpaikan, hankkimiseksi. Sellaisenaan niiden avulla voitaisiin rakentaa kattava profiili kyseisestä yksilöstä, mutta samalla kertaa niitä voidaan käsitellä ja analysoida helpommin kuin sisältötietoa sen vuoksi, että ne esitetään jäsennellyssä ja vakioidussa muodossa. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tällaisissa tilanteissa IP-osoitteita, yhteysnumeroita ja niihin liittyviä tietoja, joita ei pyydetä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi tietyssä rikostutkinnassa, kohdellaan liikennetietona ja niitä pyydetään samoja sääntöjä noudattaen kuin sisältötietoa, sellaisena kuin se määritellään tässä asetuksessa.

(34)

Kaikkiin tietoluokkiin sisältyy henkilötietoja, ja siksi niihin sovelletaan unionin tietosuojasäännöstön mukaisia takeita. Perusoikeuksiin kohdistuvan vaikutuksen voimakkuus vaihtelee kuitenkin luokkien välillä, erityisesti yhtäältä tilaajatiedon ja tässä asetuksessa määritellyn yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydetyn tiedon ja toisaalta liikennetiedon, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, ja sisältötiedon välillä. Tilaajatieto sekä IP-osoitteet, yhteysnumerot ja niihin liittyvät tiedot, joita pyydetään yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi, voisivat olla hyödyllisiä ensimmäisten johtolankojen saamiseksi tutkinnassa epäillyn henkilöllisyydestä, mutta liikennetiedolla, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, ja sisältötiedolla on usein enemmän merkitystä todistusaineistona. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että kaikki nämä tietoluokat kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Koska tällaisella tiedolla puututaan perusoikeuksiin vaihtelevassa määrin, sen hankkimiselle olisi asetettava asianmukaiset takeet ja edellytykset.

(35)

Tilanteita, joissa henkilön henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen tai turvallisuuteen kohdistuu välitön uhka, olisi kohdeltava hätätapauksina, ja palveluntarjoajan ja täytäntöönpanoviranomaisen määräaikojen olisi niissä oltava lyhyemmät. Jos neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (19) määritellyn elintärkeän infrastruktuurin vahingoittuminen tai tuhoutuminen merkitsisi tällaista uhkaa, myös väestölle tarkoitettujen perustarvikkeiden toimitukselle tai valtion ydintehtävien hoitamiselle aiheutuvan vakavan haitan kautta, tällaistakin tilannetta olisi kohdeltava hätätapauksena unionin lainsäädännön mukaisesti.

(36)

Kun annetaan eurooppalainen esittämismääräys tai eurooppalainen säilyttämismääräys, oikeusviranomaisen olisi aina oltava mukana joko määräyksen antamisprosessissa tai sen vahvistamisprosessissa. Koska liikennetieto, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, ja sisältötieto ovat arkaluonteisempia, eurooppalaisen esittämismääräyksen antaminen tai vahvistaminen näihin luokkiin kuuluvan tiedon hankkimiseksi edellyttää tuomarin suorittamaa valvontaa. Tilaajatietoa ja tässä asetuksessa määritelty yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydetty tieto ovat vähemmän arkaluonteisia, joten myös toimivaltaiset yleiset syyttäjät voivat antaa tai vahvistaa eurooppalaisen esittämismääräyksen tällaisen tiedon hankkimiseksi. Perusoikeuskirjalla sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyllä yleissopimuksella suojatun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukaisesti yleisten syyttäjien on kyettävä toimimaan tehtävässään puolueettomasti siten, että he tekevät päätöksensä eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen antamisesta tai vahvistamisesta yksinomaan asiakirja-aineistoon sisältyvien tosiseikkojen perusteella ja ottamalla huomioon kaikki syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat.

(37)

Jotta voitaisiin varmistaa, että perusoikeuksia suojellaan kaikilta osin, eurooppalaisille esittämismääräyksille tai eurooppalaisille säilyttämismääräyksille olisi lähtökohtaisesti saatava oikeusviranomaisten vahvistus ennen kuin kyseinen määräys annetaan. Poikkeuksia tähän periaatteeseen olisi tehtävä vain pätevästi todetuissa hätätapauksissa, kun pyydetään tilaajatiedon tai tässä asetuksessa määritellyn yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydetyn tiedon esittämistä taikka tiedon säilyttämistä, jos oikeusviranomaisen ennakkovahvistusta ei ole mahdollista saada ajoissa, etenkin siksi, että vahvistuksen antavaa viranomaista ei pystytä tavoittamaan vahvistuksen saamiseksi ja uhka on niin välitön, että on toteutettava välittömiä toimia. Tällaisia poikkeuksia olisi kuitenkin tehtävä vain, jos kyseisen määräyksen antava viranomainen voisi antaa määräyksen vastaavassa kansallisessa tapauksessa kansallisen lainsäädännön nojalla ilman ennakkovahvistusta.

(38)

Eurooppalainen esittämismääräys olisi annettava vain, jos se on käsillä olevaan asiaan nähden välttämätön, oikeasuhteinen, asianmukainen ja sovellettava. Määräyksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon rikokseen liittyvässä menettelyssä epäillyn tai syytetyn henkilön oikeudet ja annettava eurooppalainen esittämismääräys vain, jos tällainen määräys olisi voitu antaa samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Arvioitaessa, olisiko eurooppalainen esittämismääräys annettava, olisi otettava huomioon, rajoittuuko tällainen määräys siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa oikeutettu tavoite eli hankkia tietoa, joka on merkityksellistä ja välttämätöntä todisteena yksittäistapauksessa.

(39)

Tapauksissa, joissa eurooppalainen esittämismääräys annetaan eri luokkiin kuuluvan tiedon hankkimiseksi, määräyksen antavan viranomaisen olisi varmistettava, että edellytykset ja menettelyt, kuten täytäntöönpanoviranomaiselle ilmoittaminen, täyttyvät kunkin tietoluokan osalta.

(40)

Koska liikennetieto, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, ja sisältötieto ovat arkaluonteisempia, ne olisi eroteltava tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan osalta. Eurooppalainen esittämismääräys tilaajatiedon hankkimiseksi tai tässä asetuksessa määritellyn yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydetyn tiedon hankkimiseksi olisi oltava mahdollista antaa mistä tahansa rikoksesta, kun taas liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi annettavaan eurooppalaiseen esittämismääräykseen olisi sovellettava tiukempia vaatimuksia, joissa otetaan huomioon se, että tällainen tieto on arkaluonteisempaa. Tässä asetuksessa olisi säädettävä sen soveltamisalaa koskevasta kynnysarvosta, joka yhdessä muiden ennakkoon ja jälkikäteen sovellettavien edellytysten ja takeiden kanssa mahdollistaa oikeasuhteisen lähestymistavan, jotta varmistetaan oikeasuhteisuuden ja asianomaisten henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen. Tällainen kynnysarvo ei saisi kuitenkaan rajoittaa tämän asetuksen tehokkuutta ja sen käyttöä alan toimijoiden keskuudessa. Sallimalla eurooppalaisten esittämismääräysten antaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä, jotka koskevat vain rikoksia, joista voi saada vähintään kolmen vuoden vapaudenmenetyksen käsittävän enimmäisrangaistuksen, rajataan tämän asetuksen soveltamisala vakavampiin rikoksiin vaikuttamatta kohtuuttomasti sen käyttömahdollisuuksiin alan toimijoiden keskuudessa. Kyseisellä rajoituksella soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin huomattava määrä rikoksia, joita jäsenvaltiot pitävät vähemmän vakavina, mistä on osoituksena lievempi enimmäisrangaistus. Kyseisestä rajoituksesta on etuna myös se, että asetusta on helppo soveltaa käytännössä.

(41)

Tietyissä rikoksissa todisteita on tavallisesti saatavilla pelkästään sähköisessä muodossa, mikä tekee niistä erityisen katoavia. Tämä koskee kybertoimintaympäristöön liittyviä rikoksia, myös sellaisia, joita ei välttämättä itsessään pidetä vakavina mutta jotka voisivat aiheuttaa laajaa tai huomattavaa vahinkoa, erityisesti kun on kyse rikoksista, joiden vaikutus yksittäistapauksessa on vähäinen mutta joiden määrä ja kokonaisvahinko ovat suuria. Useimmissa tapauksissa, joissa rikos on tehty tietojärjestelmän avulla, saman kynnysarvon soveltaminen kuin muuntyyppisissä rikoksissa johtaisi suuressa määrin rankaisematta jättämiseen. Tämän vuoksi on perusteltua soveltaa tätä asetusta tällaisiin rikoksiin myös silloin, kun niistä voi saada lyhyemmän kuin kolmen vuoden vapaudenmenetyksen käsittävän enimmäisrangaistuksen. Myöskään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/541 (20) tarkoitetut terrorismiin liittyvät rikokset sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/93/EU (21) tarkoitetut lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen riistoon liittyvät rikokset eivät saisi edellyttää vähintään kolmen vuoden vapaudenmenetyksen käsittävän enimmäisrangaistuksen kynnysarvoa.

(42)

Eurooppalainen esittämismääräys olisi lähtökohtaisesti osoitettava palveluntarjoajalle, joka toimii rekisterinpitäjänä. Joissakin olosuhteissa voi kuitenkin osoittautua erityisen haastavaksi määrittää, onko palveluntarjoajalla rekisterinpitäjän vai käsittelijän rooli, varsinkin silloin, kun useita palveluntarjoajia osallistuu tiedon käsittelyyn tai kun palveluntarjoajat käsittelevät tietoa luonnollisen henkilön lukuun. Rekisterinpitäjän tai käsittelijän roolien erottaminen tietyn tietojoukon osalta ei edellytä ainoastaan oikeudellista asiayhteyttä koskevaa erikoistunutta asiantuntemusta, vaan se voisi edellyttää myös sellaisten usein hyvin monimutkaisten sopimuskehysten tulkintaa, joissa määrätään tietyssä yksittäistapauksessa tiettyä tietojoukkoa koskevien eri tehtävien ja roolien osoittamisesta useille palveluntarjoajille. Kun palveluntarjoajat käsittelevät tietoa luonnollisen henkilön lukuun, joissakin tapauksissa saattaa olla vaikea määrittää, kuka rekisterinpitäjä on, silloinkin, kun asiaan liittyy vain yksi palveluntarjoaja. Kun kyseisen tiedon tallentaa tai sitä muutoin käsittelee palveluntarjoaja eikä määräyksen antavan viranomaisen toteuttamista kohtuullisista toimista huolimatta ole selvyyttä siitä, kuka rekisterinpitäjä on, eurooppalainen esittämismääräys olisi sen vuoksi oltava mahdollista osoittaa suoraan mainitulle palveluntarjoajalle. Lisäksi joissakin tapauksissa voisi kyseessä olevan asian tutkinnan kannalta olla haitallista osoittaa määräys rekisterinpitäjälle, esimerkiksi siksi, että rekisterinpitäjä on epäilty tai syytetty tai tuomittu henkilö tai että on viitteitä siitä, että rekisterinpitäjä saattaisi toimia tutkinnan kohteena olevan henkilön edun nimissä. Näissäkin tapauksissa eurooppalainen esittämismääräys olisi oltava mahdollista osoittaa suoraan tietoa rekisterinpitäjän lukuun käsittelevälle palveluntarjoajalle. Tämä ei saisi vaikuttaa määräyksen antavan viranomaisen oikeuteen määrätä palveluntarjoaja säilyttämään tietoa.

(43)

Asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti käsittelijän, joka tallentaa tai muutoin käsittelee tiedon rekisterinpitäjän lukuun, olisi ilmoitettava rekisterinpitäjälle tiedon esittämisestä, paitsi jos määräyksen antava viranomainen on pyytänyt palveluntarjoajaa olemaan ilmoittamatta asiasta rekisterinpitäjälle niin kauan kuin on välttämätöntä ja oikeasuhteista, jotta ei vaikeuteta asiaan liittyvää rikosoikeudellista menettelyä. Tässä tapauksessa määräyksen antavan viranomaisen olisi ilmoitettava asiakirja-aineistossa syyt rekisterinpitäjälle ilmoittamisen viivästymiseen ja myös vastaanottajalle toimitettavaan ilmoitukseen liitettyyn todistukseen olisi lisättävä lyhyet perustelut.

(44)

Jos tieto tallennetaan tai sitä muutoin käsitellään osana infrastruktuuria, jonka palveluntarjoaja tarjoaa viranomaiselle, eurooppalainen esittämismääräys tai eurooppalainen säilyttämismääräys olisi oltava mahdollista antaa vain, kun viranomainen, jota varten tieto tallennetaan tai sitä muutoin käsitellään, sijaitsee määräyksen antavassa valtiossa.

(45)

Tapauksissa, joissa määräyksen antavan valtion lainsäädännön mukaisen ammattisalassapitovelvollisuuden nojalla suojattua tietoa tallentaa tai sitä muutoin käsittelee palveluntarjoaja osana infrastruktuuria, joka tarjotaan ammattimaisesti toimiessaan ammattisalassapitovelvollisuuden alaisille ammattihenkilöille, jäljempänä ’salassapitovelvollinen ammattihenkilö’, eurooppalainen esittämismääräys liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi olisi oltava mahdollista antaa vain, kun salassapitovelvollinen ammattihenkilö asuu määräyksen antavassa valtiossa, kun määräyksen osoittaminen salassapitovelvolliselle ammattihenkilölle voisi olla haitallista tutkinnan kannalta tai kun salassapitovelvollisuudesta on luovuttu sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

(46)

Ne bis in idem -periaate on unionissa noudatettava oikeuden perusperiaate, joka tunnustetaan perusoikeuskirjassa ja jota on kehitetty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Jos määräyksen antavalla viranomaisella on syy olettaa, että toisessa jäsenvaltiossa saattaa olla vireillä rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyjä, sen olisi otettava yhteyttä tuon jäsenvaltion viranomaisiin neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS (22) mukaisesti. Joka tapauksessa eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä ei ole annettava, jos määräyksen antavalla viranomaisella on syy olettaa, että tämä olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta.

(47)

Muissa vastavuoroisen tunnustamisen välineissä, kuten eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU, viitataan koskemattomuuteen ja erioikeuteen, jotka voivat koskea henkilöryhmiä, kuten diplomaatteja, tai erikseen suojeltuja suhteita, kuten asianajosalaisuutta tai toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähteitään. Koskemattomuuden ja erioikeuden laajuus ja vaikutus vaihtelevat sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan, ja tämä olisi otettava huomioon eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen antamishetkellä, koska määräyksen antavan viranomaisen olisi voitava antaa määräys vain, jos se olisi voitu antaa samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Koskemattomuuden tai erioikeuden käsitteelle ei ole unionin oikeudessa yhteistä määritelmää. Näin ollen nämä käsitteet määritellään täsmällisesti kansallisessa oikeudessa, ja määritelmään voi sisältyä esimerkiksi terveydenhuolto- ja oikeusalan ammatteihin sovellettavia suojatoimia, myös silloin, kun näissä ammateissa käytetään erikoistuneita alustoja. Koskemattomuuden ja erioikeuden täsmällinen määritelmä voi sisältää myös rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskevia sääntöjä, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä.

(48)

Jos määräyksen antava viranomainen haluaa hankkia liikennetietoa, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai hankkia sisältötietoa antamalla eurooppalaisen esittämismääräyksen ja sillä on perusteltu syy olettaa, että pyydettyä tietoa suojaa täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla myönnetty koskemattomuus tai erioikeus tai että tähän tietoon sovelletaan mainitun valtion rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskevia sääntöjä, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä, määräyksen antavan viranomaisen olisi voitava pyytää selvennystä ennen eurooppalaisen esittämismääräyksen antamista, myös kuulemalla täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia viranomaisia joko suoraan tai Eurojustin tai Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.

(49)

Eurooppalainen säilyttämismääräys olisi oltava mahdollista antaa mistä tahansa rikoksesta. Määräyksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon rikokseen liittyvässä menettelyssä epäillyn tai syytetyn henkilön oikeudet ja annettava eurooppalainen säilyttämismääräys vain, jos tällainen määräys olisi voitu antaa samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa ja jos se on käsillä olevaan asiaan nähden välttämätön, oikeasuhteinen, asianmukainen ja sovellettava. Arvioitaessa, olisiko eurooppalainen säilyttämismääräys annettava, olisi otettava huomioon, rajoittuuko tällainen määräys siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa oikeutettu tavoite eli estää sellaisen tiedon poistaminen, tuhoaminen tai muuttaminen, joka on merkityksellistä ja välttämätöntä todisteena yksittäistapauksessa, tilanteissa, joissa voisi kestää kauemmin hankkia esitettäväksi tämä tieto.

(50)

Eurooppalaiset esittämismääräykset ja eurooppalaiset säilyttämismääräykset olisi osoitettava suoraan palveluntarjoajan nimetylle toimipaikalle tai tämän nimeämälle tai nimittämälle lailliselle edustajalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/1544 (23) nojalla. Tässä direktiivissä määritellyissä hätätapauksissa, joissa palveluntarjoajan nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja ei reagoi liitteenä olevaan eurooppalaisen esittämismääräyksen vahvistavaan todistukseen (EPOC) tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen vahvistavaan todistukseen (EPOC-PR) määräaikojen kuluessa tai sitä ei ole vielä nimetty tai nimitetty direktiivissä (EU) 2023/1544 säädettyjen määräaikojen kuluessa, EPOC- tai EPOC-PR-todistus olisi poikkeuksellisesti oltava mahdollista osoittaa palveluntarjoajan mille tahansa muulle toimipaikalle tai lailliselle edustajalle unionissa sen ohella tai sen sijaan, että pyydetään alkuperäisen määräyksen täytäntöönpanoa tämän asetuksen mukaisesti. Koska tällaisia mahdollisia skenaarioita on useita, tämän asetuksen säännöksissä käytetään yleistä termiä ’vastaanottaja’.

(51)

Koska eurooppalainen esittämismääräys liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi on arkaluonteisempi, on aiheellista säätää ilmoitusmekanismista, jota sovelletaan näihin luokkiin kuuluvan tiedon hankkimiseksi annettaviin eurooppalaisiin esittämismääräyksiin. Tähän ilmoitusmekanismiin olisi otettava mukaan täytäntöönpanoviranomainen, ja sen olisi muodostuttava EPOC-todistuksen toimittamisesta mainitulle viranomaiselle samanaikaisesti kuin EPOC-todistus toimitetaan vastaanottajalle. Jos eurooppalainen esittämismääräys kuitenkin annetaan sähköisten todisteiden hankkimiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä, joilla on merkittäviä ja vahvoja yhteyksiä määräyksen antavaan valtioon, ilmoituksen tekemistä täytäntöönpanoviranomaiselle ei pitäisi edellyttää. Tällaisten yhteyksien olisi oletettava olevan kyseessä, jos määräyksen antavalla viranomaisella on eurooppalaisen esittämismääräyksen antamishetkellä perusteltu syy olettaa, että määräyksen antavassa valtiossa on tehty rikos, tehdään rikosta tai todennäköisesti tehdään rikos, ja henkilö, jonka tietoa pyydetään, asuu määräyksen antavassa valtiossa.

(52)

Tätä asetusta sovellettaessa olisi katsottava, että määräyksen antavassa valtiossa on tehty rikos, tehdään rikosta tai todennäköisesti tehdään rikos, jos määräyksen antavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti näin katsotaan. Joissakin tapauksissa, erityisesti kyberrikollisuuden alalla, jotkin tosiseikat, kuten uhrin asuinpaikka, ovat yleensä tärkeitä viitteitä, jotka on otettava huomioon määritettäessä, missä rikos on tehty. Esimerkiksi kiristysohjelmarikosten osalta voidaan usein katsoa, että ne on tehty siellä, missä tällaisen rikoksen uhri asuu, silloinkin, kun täsmällinen sijainti, josta kiristysohjelma on käynnistetty, ei ole varmasti tiedossa. Sen määrittäminen, missä paikassa rikos on tehty, ei saisi rajoittaa asiaan liittyviin rikoksiin liittyvää toimivaltaa koskevia sääntöjä sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(53)

Määräyksen antavan viranomaisen tehtävänä on arvioida liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi annettavan eurooppalaisen esittämismääräyksen antamishetkellä ja käsillään olevan aineiston perusteella, onko olemassa perusteltu syy olettaa, että henkilö, jonka tietoa pyydetään, asuu määräyksen antavassa valtiossa. Tältä osin merkityksellisiä voivat olla useat objektiiviset olosuhteet, jotka voisivat viitata siihen, että kyseinen henkilö on vahvistanut elinetujensa tavanomaisen keskuksen tiettyyn jäsenvaltioon tai hänellä on aikomus tehdä näin. Tarpeesta varmistaa unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen ja yhdenvertaisuuden periaatteesta seuraa, että ’asuinpaikan’ käsitteelle tässä nimenomaisessa yhteydessä olisi annettava yhdenmukainen tulkinta kaikkialla unionissa. Perusteltu syy olettaa, että henkilö asuu määräyksen antavassa valtiossa, voisi olla olemassa erityisesti silloin, kun henkilö on rekisteröity asukkaaksi määräyksen antavaan valtioon, mistä on osoituksena henkilökortti, oleskelulupa tai rekisteröinti viralliseen asukasrekisteriin. Jos henkilöä ei ole rekisteröity määräyksen antavaan valtioon, asuinpaikasta voisi olla osoituksena se, että henkilö on ilmaissut aikomuksensa asettautua kyseiseen jäsenvaltioon tai on jonkin aikaa tässä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskeltuaan luonut tähän jäsenvaltioon siteitä, jotka vastaavat virallisen asuinpaikan kyseiseen jäsenvaltioon perustamisen perusteella syntyviä siteitä. Jotta voidaan määrittää, onko tietyssä tilanteessa kyseisen henkilön ja määräyksen antavan valtion välillä riittäviä yhteyksiä, joiden vuoksi on perusteltu syy olettaa, että kyseinen henkilö asuu tuossa valtiossa, voitaisiin ottaa huomioon useita objektiivisia tekijöitä, jotka ovat luonteenomaisia tuon henkilön tilanteelle ja joita ovat erityisesti henkilön määräyksen antavassa valtiossa läsnäolon pituus, luonne ja edellytykset tai perhesiteet tai taloudelliset yhteydet, jotka mainitulla henkilöllä on tuohon jäsenvaltioon. Rekisteröity ajoneuvo, pankkitili, se, että henkilö on oleskellut määräyksen antavassa valtiossa keskeytyksettä, tai muut objektiiviset tekijät voisivat olla merkityksellisiä määritettäessä, että on perusteltu syy olettaa, että kyseinen henkilö asuu määräyksen antavassa valtiossa. Lyhyttä vierailua, lomalla tapahtuvaa oleskelua, myös lomakodissa, tai vastaavaa oleskelua määräyksen antavassa valtiossa ilman muuta merkittävää yhteyttä ei katsota riittäväksi asuinpaikan vahvistamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa. Tapauksissa, joissa määräyksen antavalla viranomaisella ei ole liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi annettavan eurooppalaisen esittämismääräyksen antamishetkellä perusteltua syytä olettaa, että henkilö, jonka tietoa pyydetään, asuu määräyksen antavassa valtiossa, määräyksen antavan viranomaisen olisi ilmoitettava asiasta täytäntöönpanoviranomaiselle.

(54)

Jotta menettely voitaisiin toteuttaa nopeasti, eurooppalaisen esittämismääräyksen antamishetken olisi oltava merkityksellinen ajankohta sen määrittämiseksi, onko asiasta tarpeen ilmoittaa täytäntöönpanoviranomaiselle. Asuinpaikan myöhemmällä muutoksella ei saisi olla vaikutusta menettelyyn. Kyseisten henkilöiden olisi voitava koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan vedota oikeuksiinsa sekä rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskeviin sääntöihin, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä, ja täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava esittää kieltäytymisperuste, jos poikkeustilanteissa on olemassa perusteltu syy katsoa erityisten ja objektiivisten todisteiden pohjalta, että määräyksen täytäntöönpano olisi tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen ilmeisessä ristiriidassa SEU 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistetun asiaan liittyvän perusoikeuden kanssa. Näihin perusteisiin olisi lisäksi oltava mahdollista vedota täytäntöönpanomenettelyn aikana.

(55)

Eurooppalainen esittämismääräys olisi toimitettava EPOC-todistuksella ja eurooppalainen säilyttämismääräys EPOC-PR-todistuksella. EPOC- tai EPOC-PR-todistus olisi tarvittaessa käännettävä jollekin vastaanottajan hyväksymälle unionin viralliselle kielelle. Jos palveluntarjoaja ei ole täsmentänyt kieltä, EPOC- tai EPOC-PR-todistus olisi käännettävä sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa palveluntarjoajan nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja sijaitsee, tai muulle viralliselle kielelle, jonka palveluntarjoajan nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja on ilmoittanut hyväksyvänsä. Jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle vaaditaan tämän asetuksen nojalla, mainitulle viranomaiselle lähetettävä EPOC-todistus olisi käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai muulle kyseisen valtion hyväksymälle unionin viralliselle kielelle. Tältä osin kutakin jäsenvaltiota olisi kannustettava toteamaan milloin tahansa komissiolle toimitetussa kirjallisessa ilmoituksessa, hyväksyisikö se ja millä unionin virallisella kielellä tai virallisilla kielillä mainitun jäsenvaltion virallisen kielen tai virallisten kielten lisäksi se hyväksyisi EPOC-todistusten tai EPOC-PR-todistusten käännökset. Komission olisi asetettava tällaiset ilmoitukset kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan oikeudellisen verkoston saataville.

(56)

Jos EPOC-todistus on annettu eikä ilmoitusta täytäntöönpanoviranomaiselle vaadita tämän asetuksen nojalla, vastaanottajan olisi EPOC-todistuksen vastaanottaessaan varmistettava, että pyydetty tieto toimitetaan suoraan määräyksen antavalle viranomaiselle tai EPOC-todistuksessa mainituille lainvalvontaviranomaisille viimeistään 10 päivän kuluessa EPOC-todistuksen vastaanottamisesta. Jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle vaaditaan tämän asetuksen nojalla, palveluntarjoajan olisi EPOC-todistuksen vastaanottaessaan toimittava viipymättä tiedon säilyttämiseksi. Jos täytäntöönpanoviranomainen ei ole esittänyt mitään tämän asetuksen mukaista kieltäytymisperustetta 10 päivän kuluessa EPOC-todistuksen vastaanottamisesta, vastaanottajan olisi varmistettava, että pyydetty tieto toimitetaan suoraan määräyksen antavalle viranomaiselle tai EPOC-todistuksessa mainituille lainvalvontaviranomaisille tämän 10 päivän jakson päättyessä. Jos täytäntöönpanoviranomainen vahvistaa jo ennen 10 päivän jakson päättymistä määräyksen antavalle viranomaiselle ja vastaanottajalle, että se ei aio esittää mitään kieltäytymisperustetta, vastaanottajan olisi toimittava mahdollisimman pian tällaisen vahvistuksen saatuaan ja viimeistään tämän 10 päivän jakson päättyessä. Vastaanottajan ja tapauksen mukaan täytäntöönpanoviranomaisen olisi noudatettava tässä asetuksessa määritellyissä hätätapauksissa sovellettavia lyhyempiä määräaikoja. Vastaanottajan ja tapauksen mukaan täytäntöönpanoviranomaisen olisi pantava EPOC-todistus täytäntöön mahdollisimman pian ja viimeistään tässä asetuksessa vahvistettujen määräaikojen kuluessa ottaen mahdollisimman hyvin huomioon prosessuaaliset määräajat ja muut määräyksen antavan valtion mainitsemat määräajat.

(57)

Jos vastaanottaja katsoo yksinomaan EPOC- tai EPOC-PR-todistuksessa olevien tietojen perusteella, että EPOC- tai EPOC-PR-todistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla voisi olla ristiriidassa koskemattomuuden tai erioikeuden kanssa taikka sellaisten rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskevien sääntöjen kanssa, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä, vastaanottajan olisi ilmoitettava asiasta määräyksen antavalle viranomaiselle ja täytäntöönpanoviranomaiselle. Jos EPOC-todistusten osalta ilmoitusta täytäntöönpanoviranomaiselle ei ole tehty tämän asetuksen nojalla, määräyksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon vastaanottajalta saadut tiedot ja päätettävä omasta aloitteestaan tai täytäntöönpanoviranomaisen pyynnöstä, peruuttaako se eurooppalaisen esittämismääräyksen, mukauttaako se sitä vai pitääkö se sen voimassa. Jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty tämän asetuksen nojalla, määräyksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon vastaanottajalta saadut tiedot ja päätettävä, peruuttaako se eurooppalaisen esittämismääräyksen, mukauttaako se sitä vai pitääkö se sen voimassa. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi myös oltava mahdollista esittää tässä asetuksessa vahvistetut kieltäytymisperusteet.

(58)

Jotta vastaanottajan olisi mahdollista puuttua muodollisiin ongelmiin EPOC- tai EPOC-PR-todistuksessa, on tarpeen vahvistaa menettely vastaanottajan ja määräyksen antavan viranomaisen välistä sekä, kun ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty tämän asetuksen nojalla, vastaanottajan ja täytäntöönpanoviranomaisen välistä viestintää varten tapauksissa, joissa EPOC- tai EPOC-PR-todistus on puutteellinen tai sisältää ilmeisiä virheitä tai ei sisällä riittävästi tietoja kyseisen määräyksen panemiseksi täytäntöön. Jos vastaanottaja ei syystä tai toisesta toimita tietoja täydellisinä tai ajoissa esimerkiksi siksi, että se katsoo, että on olemassa ristiriita kolmannen maan lainsäädäntöön perustuvan velvoitteen kanssa tai että eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä ei ole annettu tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, sen olisi ilmoitettava asiasta määräyksen antavalle viranomaiselle ja, jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty, täytäntöönpanoviranomaiselle ja esitettävä perustelut sille, ettei EPOC- tai EPOC-PR-todistusta ole pantu täytäntöön ajoissa. Määräyksen antavan viranomaisen olisi siten voitava viestintämenettelyn perusteella korjata eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä tai harkita sitä uudelleen varhaisessa vaiheessa. Jotta pyydetyn tiedon saatavuus voitaisiin taata, vastaanottajan olisi säilytettävä nämä tiedot, jos se pystyy yksilöimään kyseiset tiedot.

(59)

Vastaanottajaa ei pitäisi velvoittaa noudattamaan eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä, kun kyseessä on vastaanottajasta tai, jos kyseessä on eri taho, palveluntarjoajasta eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen vastaanottamishetkellä riippumattomista olosuhteista johtuva tosiasiallinen mahdottomuus. Tosiasiallisen mahdottomuuden olisi oletettava olevan kyseessä, jos henkilö, jonka tietoja on pyydetty, ei ole palveluntarjoajan asiakas tai häntä ei voida tunnistaa sellaiseksi sittenkään, kun määräyksen antavalle viranomaiselle on esitetty lisätietopyyntö, tai jos tieto on laillisesti poistettu, ennen kuin kyseinen määräys on vastaanotettu.

(60)

Vastaanottajan olisi EPOC-PR-todistuksen vastaanottaessaan säilytettävä pyydetty tieto enintään 60 päivän ajan, paitsi jos määräyksen antava viranomainen vahvistaa, että on annettu myöhempi esittämispyyntö, jolloin säilyttämisvelvoitetta olisi jatkettava. Määräyksen antavan viranomaisen olisi voitava jatkaa säilyttämisvelvoitteen kestoa vielä 30 päivällä, jos se on tarpeen myöhemmän esittämispyynnön antamiseksi, tässä asetuksessa vahvistettua lomaketta käyttäen. Jos määräyksen antava viranomainen vahvistaa säilyttämisjakson aikana, että myöhempi esittämispyyntö on annettu, vastaanottajan olisi säilytettävä tieto niin kauan kuin on tarpeen tiedon esittämiseksi sitten, kun myöhempi esittämispyyntö vastaanotetaan. Tällainen vahvistus olisi lähetettävä vastaanottajalle asiaankuuluvan määräajan kuluessa jollakin täytäntöönpanovaltion virallisella kielellä tai muulla vastaanottajan hyväksymällä kielellä tässä asetuksessa vahvistettua lomaketta käyttäen. Jotta estettäisiin säilyttämisvelvoitteen lakkaaminen, olisi oltava riittävää, että myöhempi esittämispyyntö on annettu ja määräyksen antava viranomainen on lähettänyt vahvistuksen; ei pitäisi olla tarpeen, että muut toimittamisessa vaaditut muodollisuudet, kuten asiakirjojen kääntäminen, on tuona ajankohtana täytetty. Jos säilyttäminen ei ole enää tarpeen, määräyksen antavan viranomaisen olisi ilmoitettava asiasta vastaanottajalle ilman aiheetonta viivytystä ja eurooppalaiseen säilyttämismääräykseen perustuvan säilyttämisvelvoitteen olisi lakattava.

(61)

Keskinäisen luottamuksen periaatteen estämättä täytäntöönpanoviranomaisen olisi oltava mahdollista esittää eurooppalaista esittämismääräystä koskevia kieltäytymisperusteita, jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty tämän asetuksen nojalla, tässä asetuksessa säädetyn kieltäytymisperusteiden luettelon pohjalta. Jos ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle tai täytäntöönpano toteutetaan tämän asetuksen mukaisesti, täytäntöönpanovaltio voisi säätää kansallisessa lainsäädännössään, että eurooppalaisen esittämismääräyksen täytäntöönpano saattaa edellyttää jonkin täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen osallistumista menettelyyn.

(62)

Kun täytäntöönpanoviranomaiselle ilmoitetaan liikennetiedon hankkimiseksi, lukuun ottamatta tässä asetuksessa määriteltyä yksinomaan käyttäjän tunnistamiseksi pyydettyä tietoa, tai sisältötiedon hankkimiseksi annetusta eurooppalaisesta esittämismääräyksestä, sillä olisi oltava oikeus arvioida määräyksessä annetut tiedot ja tapauksen mukaan kieltäytyä siitä, jos mainittuun määräykseen sisältyvien tietojen pakollisen ja asiaankuuluvan analyysin perusteella sekä unionin primaarioikeuden, erityisesti perusoikeuskirjan, sovellettavia sääntöjä noudattaen se tekee sellaisen johtopäätöksen, että voitaisiin esittää yksi tai useampi tässä asetuksessa säädetyistä kieltäytymisperusteista. Tarve kunnioittaa oikeusviranomaisten riippumattomuutta edellyttää, että näille viranomaisille annetaan tietty harkintavalta niiden tehdessä päätöksiä kieltäytymisperusteista.

(63)

Kun täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty ilmoitus tämän asetuksen nojalla, sen olisi oltava mahdollista kieltäytyä eurooppalaisesta esittämismääräyksestä, jos pyydettyä tietoa suojaa täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla myönnetty koskemattomuus tai erioikeus, joka estää eurooppalaisen esittämismääräyksen täytäntöönpanon tai toimeenpanon, tai jos pyydettyyn tietoon sovelletaan rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä tai rajoittamista koskevia sääntöjä, jotka liittyvät lehdistön vapauteen tai ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä ja jotka estävät eurooppalaisen esittämismääräyksen täytäntöönpanon tai toimeenpanon.

(64)

Täytäntöönpanoviranomaisen olisi oltava mahdollista kieltäytyä määräyksestä poikkeustilanteissa, jos on olemassa perusteltu syy katsoa erityisten ja objektiivisten todisteiden pohjalta, että eurooppalaisen esittämismääräyksen täytäntöönpano olisi tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen ilmeisessä ristiriidassa SEU 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistetun asiaan liittyvän perusoikeuden kanssa. Erityisesti tätä kieltäytymisperustetta arvioitaessa silloin, kun täytäntöönpanoviranomaisella on käytettävissään todistusaineistoa tai materiaalia, kuten jäsenvaltioiden yhden kolmasosan, Euroopan parlamentin tai Euroopan komission SEU 7 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksymässä perustellussa ehdotuksessa esitettyä todistusaineistoa tai materiaalia, joka viittaa siihen, että jos määräys pantaisiin täytäntöön, on olemassa selvä vaara, että loukataan vakavasti perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista perusoikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin määräyksen antavan valtion lainkäyttövallan riippumattomuuteen liittyvien rakenteellisten tai yleisten puutteiden vuoksi, täytäntöönpanoviranomaisen olisi tarkastettava konkreettisesti ja tarkasti, ottaen huomioon kyseessä olevan henkilön henkilökohtaisen tilanteen sekä sen rikoksen luonteen, jota varten rikosoikeudellista menettelyä käydään, ja tosiseikaston, joka on määräyksen perustana, ja määräyksen antavan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, onko perusteltu syy katsoa, että on olemassa vaara, että henkilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan.

(65)

Täytäntöönpanoviranomaisen olisi oltava mahdollista kieltäytyä määräyksestä, jos tällaisen määräyksen täytäntöönpano olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta.

(66)

Kun täytäntöönpanoviranomaiselle on tehty ilmoitus tämän asetuksen nojalla, sen olisi oltava mahdollista kieltäytyä eurooppalaisesta esittämismääräyksestä siinä tapauksessa, että menettely, jonka johdosta määräys on annettu, ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan rikos, paitsi jos se koskee rikosta, joka on lueteltu tämän asetuksen liitteessä esitettyihin rikosluokkiin kuuluvana ja jonka määräyksen antava viranomainen on maininnut EPOC-todistuksessa, jos siitä voi määräyksen antavassa valtiossa seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.

(67)

Koska sille henkilölle ilmoittaminen, jonka tietoja pyydetään, on tietosuojaoikeuksien ja puolustautumisoikeuksien kannalta olennainen tekijä siksi, että se mahdollistaa tehokkaan valvonnan ja oikeussuojakeinot SEU 6 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisesti, määräyksen antavan viranomaisen olisi ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava henkilölle, jonka tietoja pyydetään, tietojen esittämisestä eurooppalaisen esittämismääräyksen perusteella. Määräyksen antavan viranomaisen olisi kuitenkin voitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti viivyttää tai rajoittaa sille henkilölle ilmoittamista, jonka tietoja pyydetään, tai jättää sen tekemättä, siltä osin ja niin pitkäksi aikaa kuin direktiivin (EU) 2016/680 edellytykset täyttyvät, jolloin määräyksen antavan viranomaisen olisi ilmoitettava asiakirja-aineistossa syyt viivytykseen, rajoitukseen tai ilmoituksen tekemättä jättämiseen ja lisättävä EPOC-todistukseen lyhyet perustelut. Vastaanottajien ja, jos kyseessä on eri henkilö, palveluntarjoajien olisi toteutettava tarvittavat alan kehityksen huipputasoa edustavat operatiiviset ja tekniset toimenpiteet EPOC- tai EPOC-PR-todistuksen sekä esitetyn tai säilytetyn tiedon luottamuksellisuuden, salassapidon ja eheyden varmistamiseksi.

(68)

Palveluntarjoajan olisi oltava mahdollista vaatia korvausta sille eurooppalaiseen esittämismääräykseen tai eurooppalaiseen säilyttämismääräykseen vastaamisesta aiheutuneista kustannuksista määräyksen antavalta valtiolta, jos tällaisesta mahdollisuudesta säädetään määräyksen antavan valtion kansallisessa lainsäädännössä kansallisten määräysten osalta vastaavissa tilanteissa, mainitun valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle korvauksia koskevista kansallisista säännöistään, ja komission olisi julkistettava ne. Tässä asetuksessa vahvistetaan hajautettuun tietojärjestelmään liittyvien kustannusten korvaamiseen sovellettavat erilliset säännöt.

(69)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista taloudellisista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä annetun kansallisen lainsäädännön soveltamista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyt taloudelliset seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viipymättä, ja jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

(70)

Arvioidessaan yksittäistapauksessa asianmukaista taloudellista seuraamusta toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat olosuhteet, kuten rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto, onko rikkominen ollut tahallista vai tuottamuksellista, onko palveluntarjoaja asetettu vastuuseen vastaavista aiemmista rikkomisista sekä rikkomisesta vastuuseen asetetun palveluntarjoajan taloudellinen vahvuus. Poikkeuksellisissa olosuhteissa tällainen arviointi voisi johtaa siihen, että täytäntöönpanoviranomainen päättää olla määräämättä taloudellisia seuraamuksia. Tältä osin on tarpeen kiinnittää erityisesti huomiota mikroyrityksiin, jotka jättävät noudattamatta eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä hätätapauksessa sen vuoksi, että niiltä puuttuu henkilöresursseja virka-ajan ulkopuolella, jos tiedot toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä.

(71)

Palveluntarjoajia ei saisi asettaa vastuuseen jäsenvaltioissa niiden käyttäjille tai kolmansille osapuolille aiheutuneesta vahingosta, joka on seurausta yksinomaan EPOC- tai EPOC-PR-todistuksen vilpittömässä mielessä tapahtuneesta noudattamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietosuojavelvoitteita. Määräyksen antavalla viranomaisella olisi oltava vastuu kyseisen määräyksen laillisuuden ja erityisesti sen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden varmistamisesta.

(72)

Jos vastaanottaja ei noudata EPOC-todistusta määräajan kuluessa tai EPOC-PR-todistusta eikä esitä tähän syitä, jotka määräyksen antava viranomainen hyväksyy, ja tapauksen mukaan jos täytäntöönpanoviranomainen ei ole vedonnut mihinkään tässä asetuksessa säädetyistä kieltäytymisperusteista, määräyksen antavan viranomaisen olisi oltava mahdollista pyytää täytäntöönpanoviranomaista panemaan toimeen eurooppalainen esittämismääräys tai eurooppalainen säilyttämismääräys. Määräyksen antavan viranomaisen olisi tätä varten siirrettävä kyseinen määräys, tässä asetuksessa säädetty asiaankuuluva lomake, jonka vastaanottaja on täydentänyt, ja kaikki asiaan liittyvät asiakirjat täytäntöönpanoviranomaiselle. Määräyksen antavan viranomaisen olisi käännettävä kyseinen määräys ja kaikki siirrettävät asiakirjat jollekin täytäntöönpanovaltion hyväksymistä kielistä ja ilmoitettava vastaanottajalle siirrosta. Mainitun valtion olisi pantava kyseinen määräys toimeen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

(73)

Täytäntöönpanomenettelyssä vastaanottajan olisi voitava vedota perusteisiin täytäntöönpanon vastustamiseksi tässä asetuksessa säädetyn erityisten perusteiden luettelon pohjalta, muun muassa siksi, että toimivaltainen viranomainen ei ole antanut tai vahvistanut kyseistä määräystä tässä asetuksessa säädetyllä tavalla tai että määräys ei koske tietoa, joka on ollut tallennettu palveluntarjoajan toimesta tai tämän lukuun asianomaisen todistuksen vastaanottamishetkellä. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön eurooppalaista esittämismääräystä tai eurooppalaista säilyttämismääräystä näiden samojen perusteiden perusteella ja poikkeustilanteissa myös siksi, että tämä on ilmeisessä ristiriidassa SEU 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistetun asiaan liittyvän perusoikeuden kanssa. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi kuultava määräyksen antavaa viranomaista ennen kuin se päättää olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön määräystä näiden perusteiden perusteella. Jos vastaanottaja ei noudata sellaisen tunnustetun eurooppalaisen esittämismääräyksen tai eurooppalaisen säilyttämismääräyksen mukaisia velvoitteitaan, jonka täytäntöönpanokelpoisuuden täytäntöönpanoviranomainen on vahvistanut, mainitun viranomaisen olisi määrättävä taloudellinen seuraamus. Tämän seuraamuksen olisi oltava oikeasuhteinen, kun otetaan erityisesti huomioon erityiset olosuhteet, kuten toistuva tai järjestelmällinen noudattamatta jättäminen.

(74)

Eurooppalaisen esittämismääräyksen noudattaminen voisi olla ristiriidassa jonkin kolmannen maan sovellettavan lainsäädännön mukaisen velvoitteen kanssa. Jotta voitaisiin varmistaa kansainvälinen kohteliaisuus kolmansien maiden suvereenien etujen osalta, suojella asianomaista henkilöä ja puuttua palveluntarjoajien ristiriitaisiin velvoitteisiin, tässä asetuksessa säädetään erityisestä oikeudellisen valvonnan mekanismista siltä varalta, että eurooppalaisen esittämismääräyksen noudattaminen estäisi palveluntarjoajia noudattamasta jonkin kolmannen maan lainsäädännöstä johtuvia oikeudellisia velvoitteita.

(75)

Jos vastaanottaja katsoo, että eurooppalainen esittämismääräys johtaisi tietyssä yksittäistapauksessa jonkin kolmannen maan lainsäädännöstä johtuvan oikeudellisen velvoitteen loukkaamiseen, sen olisi ilmoitettava määräyksen antavalle viranomaiselle ja täytäntöönpanoviranomaiselle syistä, joiden vuoksi se ei pane määräystä täytäntöön, esittämällä perusteltu vastalause tässä asetuksessa säädettyä lomaketta käyttäen. Määräyksen antavan viranomaisen olisi tarkasteltava eurooppalaista esittämismääräystä uudelleen perustellun vastalauseen ja täytäntöönpanovaltion antaman palautteen perusteella ottaen huomioon samat kriteerit, joita määräyksen antavan valtion toimivaltaisen tuomioistuimen olisi noudatettava. Jos määräyksen antava viranomainen aikoo pitää määräyksen voimassa, sen olisi pyydettävä uudelleentarkastelua asianomaisen jäsenvaltion ilmoittamassa määräyksen antavan valtion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jonka olisi tarkasteltava määräystä uudelleen.

(76)

Määrittäessään ristiriitaisen velvoitteen olemassaoloa tarkasteltavana olevan asian erityisissä olosuhteissa toimivaltainen tuomioistuin voisi tarvittaessa käyttää aiheellista ulkopuolista asiantuntemusta, esimerkiksi kyseisen kolmannen maan lainsäädännön tulkinnan osalta. Toimivaltainen tuomioistuin voisi tätä varten kuulla esimerkiksi kolmannen maan keskusviranomaista direktiivin (EU) 2016/680 huomioon ottaen. Määräyksen antavan valtion olisi erityisesti pyydettävä tietoja kolmannen maan toimivaltaiselta viranomaiselta, kun ristiriita koskee perusoikeuksia tai muita kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä kolmannen maan perustavanlaatuisia etuja.

(77)

Tulkintaa koskevaa asiantuntemusta voitaisiin hankkia myös asiantuntijalausuntoina, jos sellaisia on saatavilla. Tietoa ja oikeuskäytäntöä kolmannen maan lainsäädännön tulkinnasta ja lainvalintaa koskevista menettelyistä jäsenvaltioissa olisi asetettava saataville keskusfoorumilla, kuten SIRIUS-hankkeessa tai Euroopan oikeudellisessa verkostossa, jotta olisi mahdollista hyödyntää samoista tai samankaltaisista asioista hankittua kokemusta ja asiantuntemusta. Se, että tällaista tietoa on saatavilla keskusfoorumilla, ei saisi estää kuulemasta tapauksen mukaan uudelleen kolmatta maata.

(78)

Arvioidessaan, onko ristiriitaisia velvoitteita olemassa, toimivaltaisen tuomioistuimen olisi määritettävä, sovelletaanko kolmannen maan lainsäädäntöä ja, jos sovelletaan, kielletäänkö kolmannen maan lainsäädännössä kyseisen tiedon luovuttaminen. Jos toimivaltainen tuomioistuin toteaa, että kolmannen maan lainsäädännössä kielletään kyseisen tiedon luovuttaminen, mainitun tuomioistuimen olisi päätettävä, pitääkö se voimassa vai kumoaako se eurooppalaisen esittämismääräyksen, punnitsemalla eräitä seikkoja, joiden tarkoituksena on selvittää yhteyden vahvuus jompaankumpaan kyseessä olevaan lainkäyttöalueeseen, tiedon saamiseen tai sen luovuttamisen estämiseen liittyvät edut sekä vastaanottajalle tai palveluntarjoajalle määräyksen noudattamisesta mahdollisesti aiheutuvat seuraukset. Arviointia tehtäessä olisi annettava erityinen merkitys ja painoarvo perusoikeuksien suojelulle kolmannen maan asiaan liittyvässä lainsäädännössä sekä muille perustavanlaatuisille eduille, kuten kolmannen maan kansallisille turvallisuuseduille sekä rikosasian ja jommankumman lainkäyttöalueen välillä olevan yhteyden asteelle. Jos tuomioistuin päättää kumota määräyksen, sen olisi ilmoitettava asiasta määräyksen antavalle viranomaiselle ja vastaanottajalle. Jos toimivaltainen tuomioistuin päättää, että määräys on pidettävä voimassa, sen olisi ilmoitettava asiasta määräyksen antavalle viranomaiselle ja vastaanottajalle ja kyseisen vastaanottajan olisi pantava täytäntöön tämä määräys. Määräyksen antavan viranomaisen olisi ilmoitettava täytäntöönpanoviranomaiselle uudelleentarkastelumenettelyn lopputuloksesta.

(79)

Tässä asetuksessa EPOC-todistuksen täytäntöönpanolle vahvistettuja edellytyksiä olisi sovellettava myös silloin, kun kolmannen maan lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet ovat ristiriitaisia. Sen vuoksi oikeudellisen valvonnan aikana, jolloin eurooppalaisen esittämismääräyksen noudattaminen estäisi palveluntarjoajia noudattamasta kolmannen maan lainsäädännöstä johtuvaa oikeudellista velvoitetta, mainitulla määräyksellä pyydetty tieto olisi säilytettävä. Jos toimivaltainen tuomioistuin päättää oikeudellisen valvonnan perusteella kumota eurooppalaisen esittämismääräyksen, olisi oltava mahdollista antaa uusi eurooppalainen säilyttämismääräys niin, että määräyksen antava viranomainen voi pyytää tietojen esittämistä muita kanavia, kuten keskinäistä oikeusapua, käyttäen.

(80)

On olennaisen tärkeää, että kaikilla henkilöillä, joiden tietoja pyydetään rikostutkinnassa tai rikosoikeudellisessa menettelyssä, on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Tämän vaatimuksen mukaisesti ja rajoittamatta muita kansallisen lainsäädännön mukaisesti saatavilla olevia oikeussuojakeinoja millä tahansa henkilöllä, jonka tietoja on pyydetty eurooppalaisella esittämismääräyksellä, olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tämän määräyksen vastustamiseksi. Jos kyseinen henkilö on epäilty tai syytetty, hänellä olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sen rikosoikeudellisen menettelyn aikana, jossa tietoja käytetään todisteena. Oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin olisi käytettävä tuomioistuimessa määräyksen antavassa valtiossa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja siihen olisi sisällyttävä mahdollisuus riitauttaa toimenpiteen laillisuus, mukaan lukien sen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusoikeustakeita täytäntöönpanovaltiossa tai muita täydentäviä oikeussuojakeinoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tällä asetuksella ei saisi rajoittaa mahdollisia määräyksen laillisuuden riitauttamisperusteita. Tässä asetuksessa säädetty oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ei saisi rajoittaa oikeutta hakea oikeussuojaa asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin (EU) 2016/680 nojalla. Tiedot mahdollisuuksista hakea oikeussuojaa kansallisen lainsäädännön nojalla olisi annettava ajoissa, ja olisi varmistettava, että näitä mahdollisuuksia voidaan tosiasiallisesti käyttää.

(81)

Olisi kehitettävä asianmukaisia kanavia sen varmistamiseksi, että kaikki osapuolet voivat tehokkaasti tehdä yhteistyötä digitaalisesti sellaisen hajautetun tietojärjestelmän välityksellä, joka mahdollistaa asiaan liittyvien lomakkeiden, tietojen ja informaation nopean, suoran, yhteentoimivan, kestävän, luotettavan ja suojatun rajatylittävän sähköisen vaihdon.

(82)

Jotta voitaisiin mahdollistaa tehokas ja suojattu kirjallinen viestintä toimivaltaisten viranomaisten ja palveluntarjoajien nimettyjen toimipaikkojen tai laillisten edustajien välillä tämän asetuksen nojalla, näille nimetyille toimipaikoille tai laillisille edustajille olisi annettava sähköiset keinot päästä jäsenvaltioiden hallinnoimiin kansallisiin tietojärjestelmiin, jotka ovat osa hajautettua tietojärjestelmää.

(83)

Hajautetun tietojärjestelmän olisi koostuttava jäsenvaltioiden sekä unionin virastojen ja elinten tietojärjestelmistä ja nämä tietojärjestelmät yhteen liittävistä yhteentoimivista yhteyspisteistä. Hajautetun tietojärjestelmän yhteyspisteiden olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/850 (24) perustettuun e-CODEX-järjestelmään.

(84)

Palveluntarjoajille, jotka käyttävät räätälöityjä tietoteknisiä ratkaisuja sähköisiä todisteita koskeviin pyyntöihin liittyvien tietojen ja informaation vaihtamiseksi, olisi tarjottava automatisoidut keinot päästä hajautettuihin tietojärjestelmiin yhteisen tiedonsiirtostandardin avulla.

(85)

Pääsääntöisesti kaiken kirjallisen viestinnän toimivaltaisten viranomaisten välillä tai toimivaltaisten viranomaisten ja nimettyjen toimipaikkojen tai laillisten edustajien välillä olisi tapahduttava hajautetun tietojärjestelmän välityksellä. Vaihtoehtoisia keinoja olisi oltava mahdollista käyttää vain silloin, kun hajautetun tietojärjestelmän käyttö ei ole mahdollista, esimerkiksi erityisten rikosteknisten vaatimusten takia, siksi, että siirrettävän tiedon määrää haittaavat teknisiin valmiuksiin liittyvät rajoitukset, tai siksi, että toista toimipaikkaa, jota ei ole liitetty hajautettuun tietojärjestelmään, on lähestyttävä hätätapauksessa. Tällaisissa tapauksissa tietojen toimittaminen olisi toteutettava tarkoituksenmukaisimmalla vaihtoehtoisella keinolla ottaen huomioon tarve varmistaa nopea, suojattu ja luotettava tietojenvaihto.

(86)

Jotta voitaisiin varmistaa, että hajautettu tietojärjestelmä sisältää kattavan kirjanpidon tämän asetuksen mukaisesta kirjallisesta tietojenvaihdosta, kaikki vaihtoehtoisella keinolla toteutettu toimittaminen olisi kirjattava hajautettuun tietojärjestelmään ilman aiheetonta viivytystä.

(87)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (25) säädettyjen aitouden varmistamiseksi tarkoitettujen mekanismien käyttöä olisi harkittava.

(88)

Palveluntarjoajille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, ei saisi aiheutua kohtuuttomia kustannuksia hajautetun tietojärjestelmän käyttöönotosta ja toiminnasta. Osana mallitoteutuksen luomista, ylläpitoa ja kehittämistä komission on sen vuoksi tarkoitus asettaa saataville myös verkkopohjainen rajapinta, jonka avulla palveluntarjoajat voivat viestiä suojatusti viranomaisten kanssa ilman, että niiden tarvitsee ottaa käyttöön omaa erillistä infrastruktuuriaan päästäkseen hajautettuun tietojärjestelmään.

(89)

Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kansallisen tietojärjestelmän sijaan komission kehittämää ohjelmistoa eli mallitoteutusohjelmistoa. Tämän mallitoteutusohjelmiston on tarkoitus perustua modulaariseen kokoonpanoon, mikä tarkoittaa, että ohjelmisto paketoidaan ja toimitetaan erillään e-CODEX-järjestelmän komponenteista, jotka tarvitaan sen liittämiseksi hajautettuun tietojärjestelmään. Moduulirakenteen ansiosta jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää uudelleen tai lujittaa olemassa olevaa kansallista oikeudellisen viestinnän infrastruktuuriaan rajatylittävän käytön yhteydessä.

(90)

Komission olisi vastattava mallitoteutusohjelmiston luomisesta, ylläpidosta ja kehittämisestä. Komission olisi suunniteltava mallitoteutusohjelmisto ja kehitettävä ja ylläpidettävä sitä noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (26), asetuksessa (EU) 2016/679 ja direktiivissä (EU) 2016/680 säädettyjä tietosuojavaatimuksia ja -periaatteita, erityisesti sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteita ja korkeaa kyberturvallisuuden tasoa. On tärkeää, että mallitoteutusohjelmiston sisältää asianmukaiset tekniset toimenpiteet ja mahdollistaa sen, että voidaan toteuttaa tarvittavat organisatoriset toimenpiteet suojauksen ja yhteentoimivuuden asianmukaisen tason varmistamiseksi.

(91)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (27) mukaisesti.

(92)

Hajautetun tietojärjestelmän kautta toteutetun tai hajautettuun tietojärjestelmään kirjatun tiedon vaihdon osalta jäsenvaltioiden olisi voitava kerätä tilastoja täyttääkseen tämän asetuksen mukaiset seuranta- ja raportointivelvoitteensa kansallisten portaaliensa kautta.

(93)

Tämän asetuksen tuotosten, tulosten ja vaikutusten seuraamiseksi komission olisi julkaistava edeltävää kalenterivuotta koskeva vuosikertomus jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten kerättävä ja annettava komissiolle kattavia tilastoja tämän asetuksen eri näkökohdista pyydetyn tiedon tyypin, vastaanottajien sekä sen mukaan, onko kyse ollut hätätapauksesta vai ei.

(94)

Esikäännettyjen ja vakiomuotoisten lomakkeiden käyttö helpottaisi tämän asetuksen mukaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ja mahdollistaisi näin nopeamman ja tehokkaamman viestinnän käyttäjäystävällisellä tavalla. Tällaiset lomakkeet alentaisivat käännöskustannuksia ja edistäisivät viestinnän korkeaa laatua. Myös vastauslomakkeet tekisivät mahdolliseksi vakiomuotoisen tietojenvaihdon erityisesti tapauksissa, joissa palveluntarjoajat eivät pysty noudattamaan vaatimuksia siksi, että käyttäjätiliä ei ole olemassa tai tietoja ei ole saatavilla. Tässä asetuksessa säädetyt lomakkeet helpottaisivat myös tilastojen keruuta.

(95)

Jotta voitaisiin tehokkaasti vastata mahdolliseen tarpeeseen parantaa EPOC- ja EPOC-PR-lomakkeiden sekä EPOC- tai EPOC-PR-todistuksen täytäntöönpanon mahdottomuutta koskevien tietojen antamiseksi, eurooppalaisen säilyttämismääräyksen perusteella annettavan esittämispyynnön antamisen vahvistamiseksi ja sähköisten todisteiden säilyttämisvelvoitteen jatkamiseksi käytettävien lomakkeiden sisältöä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tässä asetuksessa säädettyjen lomakkeiden muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (28) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(96)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa unionin tai muihin kansainvälisiin välineisiin, sopimuksiin ja järjestelyihin, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien todisteiden keräämistä. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi valittava käsillä olevaan asiaan parhaiten soveltuva väline. Joissakin tapauksissa ne saattaisivat käyttää mieluummin unionin ja muita kansainvälisiä välineitä, sopimuksia ja järjestelyjä pyytäessään erityyppisten tutkintatoimenpiteiden yhdistelmää, jotka eivät rajoitu sähköisten todisteiden esittämiseen toisesta jäsenvaltiosta. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tässä asetuksessa tarkoitetut voimassa olevat välineet, sopimukset ja järjestelyt, joiden soveltamista ne aikovat jatkaa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa myös minkä tahansa tässä asetuksessa tarkoitetun uuden sopimuksen tai järjestelyn allekirjoittamisesta.

(97)

Teknologian kehityksen takia muutaman vuoden kuluttua yleisessä käytössä voi olla uudenmuotoisia viestintävälineitä tai tämän asetuksen soveltamisessa saattaa ilmetä aukkoja. Sen vuoksi on tärkeää säätää sen soveltamisen arvioinnista.

(98)

Komission olisi toteutettava tämän asetuksen arviointi, jonka olisi perustuttava viiteen kriteeriin, jotka ovat tehokkuus, tuloksellisuus, merkityksellisyys, johdonmukaisuus ja unionin lisäarvo, ja tämän arvioinnin olisi oltava pohjana mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinneille. Arviointikertomukseen olisi sisällyttävä arvio tämän asetuksen soveltamisesta ja tuloksista, joita on saavutettu sen tavoitteiden osalta, ja arvio tämän asetuksen perusoikeuksiin kohdistuvasta vaikutuksesta. Komission olisi kerättävä tietoa säännöllisesti tätä asetusta koskevan arvioinnin tueksi.

(99)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli parantaa sähköisten todisteiden turvaamista ja hankkimista yli rajojen, vaan se voidaan sen rajatylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(100)

SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(101)

SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(102)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 6 päivänä marraskuuta 2019 (29),