31989L0647

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 18 päivänä joulukuuta 1989,

luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta (89/647/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

tämä direktiivi on tulos pankkialan neuvoa-antavan komitean työstä; komitean tehtävänä on tehdä ehdotuksia komissiolle jäsenvaltioissa sovellettavien kertoimien yhteensovittamisesta luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/780/ETY (4) 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/646/ETY (5),

luottolaitosten valvonnassa sopivan vakavaraisuussuhteen määrittämisellä on keskeinen merkitys,

sellainen suhdeluku, jossa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niihin sisältyvän luottoriskin mukaisesti, on erityisen hyödyllinen vakavaraisuuden mitta,

tämän vuoksi yhteisten standardien kehittäminen ilmaisemaan omien varojen suhdetta luottoriskille alttiisiin varoihin ja taseen ulkopuolisiin eriin on olennainen osa sitä yhdenmukaistamista, joka on välttämätöntä valvontamenetelmien vastavuoroiseksi tunnustamiseksi ja siten pankkialan sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi,

tässä suhteessa tätä direktiiviä on tarkasteltava yhdessä muiden, luottolaitosten valvonnan perusmenetelmien yhdenmukaistamista tarkoittavien erityisasiakirjojen kanssa,

tämän direktiivin voidaan myös katsoa täydentävän direktiiviä 89/646/ETY, joka käsittää sen laajemman alan, johon tämä direktiivi kuuluu olennaisena osana,

luottolaitosten edellytetään kilpailevan välittömästi keskenään yhteisillä pankkimarkkinoilla; hyväksymällä yhteiset vakavaraisuusstandardit vakavaraisuussuhteelle asetetun vähimmäismäärän muodossa estetään kilpailun vääristymiä ja vahvistetaan yhteisön pankkijärjestelmää,

tässä direktiivissä säädetään erilaisia painotuksia erilaisten rahoituslaitosten myöntämille takauksille; sen vuoksi komissio sitoutuu selvittämään, vääristetäänkö direktiivillä kokonaisuutena huomattavasti luottolaitosten ja vakuutuslaitosten välistä kilpailua, ja harkitsemaan mainitun selvityksen perusteella, onko aihetta toteuttaa toimenpiteet asian korjaamiseksi,

tässä direktiivissä säädetty vakavaraisuussuhteen vähimmäismäärä nostaa yhteisön luottolaitosten omien varojen tasoa; on hyväksytty kahdeksan prosentin taso vuoden 1988 alussa voimassa olleita pääomavaatimuksia koskevan tilastoselvityksen perusteella,

korko-, valuutta- ja muiden markkinariskien mittaaminen ja huomioon ottaminen ovat myös hyvin tärkeitä luottolaitosten valvonnan kannalta; komissio jatkaa yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kaikkien muiden laitosten kanssa, joilla on sama tavoite, käytettävissä olevien menetelmien tutkimista; sen jälkeen se antaa ehdotuksia jatkotoimista näihin riskeihin liittyvien valvontasäännösten yhdenmukaistamiseksi ja samalla tarkkailee erityisesti eri pankkitoiminnan riskien välistä mahdollista vuorovaikutusta ja kiinnittää erityistä huomiota eri ehdotusten keskinäiseen yhdenmukaisuuteen,

tehdessään ehdotuksia sijoituspalvelujen valvontaa ja alalla toimivien yhteisöjen pääoman riittävyyttä koskeviksi säännöksiksi komissio varmistaa, että omien varojen tasoon sovelletaan yhtäläisiä vaatimuksia samantyyppisen liiketoiminnan ja samanlaisten riskien yhteydessä,

vakavaraisuussuhdeluvun laskemisessa käytettävässä erityisessä laskentamenetelmässä on otettava huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksesta ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY (6), johon sisältyy muutoksia neuvoston direktiivin 83/349/ETY (7) säännöksiin, sellaisina kuin ne ovat Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjalla muutettuina; kunnes kansallisessa lainsäädännössä on annettu noiden direktiivien mukaiset säännökset, erityisen vakavaraisuuslaskelmissa käytettävän laskentamenetelmän käyttö tulisi jättää jäsenvaltioiden harkintaan,

luottolaitosten asunto-obligaatio-omistuksen painottaminen 20 prosentiksi saattaa aiheuttaa häiriöitä sellaisilla kansallisilla rahoitusmarkkinoilla, joilla nämä sijoitusvälineet ovat keskeisiä; siinä tapauksessa toteutetaan väliaikaiset toimenpiteet 10 prosentin riskipainotuksen soveltamiseksi, ja

tämän direktiivin yksityiskohtaisiin säännöksiin saattaa ajoittain olla tarpeen tehdä teknisiä muutoksia pankkialan uusimman kehityksen huomioon ottamiseksi; komissio tekee sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvan täytäntöönpanovallan mukaisesti tarpeelliset muutokset kuultuaan pankkialan neuvoa-antavaa komiteaa; komitea toimii "sääntelykomiteana" noudattaen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 heinäkuuta 1987 annetun neuvoston päätöksen 87/373/ETY 2 artiklassa olevan menettelyn III vaihtoehtoa b (8),

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan määritelmän mukaisiin luottolaitoksiin.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa on säädetty, jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tätä direktiiviä direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin luottolaitoksiin.

3. Luottolaitos, joka direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 4 kohdan a alakohdan määritelmän mukaisesti on sidoksissa samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan keskuselimeen, voidaan vapauttaa tämän direktiivin säännöksistä, edellyttäen että kyseessä olevat sidosluottolaitokset ja niiden keskuselimet sisältyvät konsolidoituun vakavaraisuussuhdelukuun tämän direktiivin mukaisesti.

4. Poikkeuksellisesti, kunnes luotto-, korko- ja markkinariskeihin liittyvien toiminnan vakauden periaatteelle rakentuvat valvontasäännökset ovat yhdenmukaistetut, jäsenvaltiot saavat olla soveltamatta tätä direktiiviä sellaisiin luottolaitoksiin, jotka ovat erikoistuneet pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin ja jotka yhdessä keskuspankin kanssa ovat osa pankkijärjestelmän maksuvalmiuden säätelyjärjestelmää, edellyttäen että

- sen 50 ja 100 prosentilla painotettavien varojen ja taseen ulkopuolisten erien summa 6 artiklan mukaisesti laskettuna ei ole tavallisesti enempää kuin 10 prosenttia varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaissummasta eikä missään tapauksessa enempää kuin 15 prosenttia siitä ennen painotusten soveltamista;

- sen toiminta on pääasiassa jäsenvaltionsa keskuspankin ja pankkijärjestelmän välisenä välittäjänä toimimista;

- toimivaltainen viranomainen soveltaa sen luotto-, korko- ja markkinariskeihin riittäviä valvonta- ja sääntelyjärjestelmiä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava myönnetyistä poikkeusluvista komissiolle sen varmistamiseksi, että ne eivät johda kilpailun vääristymiseen. Komissio antaa kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta neuvostolle kertomuksen tarvittaessa aiheelliseksi katsomine ehdotuksineen.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

- "toimivaltaisella viranomaisella" neuvoston direktiivin 83/350/ETY 1 artiklan viidennen luetelmakohdan määritelmän mukaisia viranomaisia;

- "A alueella" kaikkia jäsenvaltioita ja kaikkia muita maita, jotka ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) täysjäseniä, sekä maita, jotka ovat solmineet erityisiä lainanantosopimuksia Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa valuuttarahaston ns. yleisten lainajärjestelyiden (GAB) puitteissa;

- "B alueella" kaikkia maita, jotka eivät kuulu A alueeseen;

- "A alueen luottolaitoksella" kaikkia jäsenvaltioissa toimiluvan saaneita luottolaitoksia direktiivin 77/780/ETY 3 artiklan mukaisesti, mukaan lukien niiden kolmansissa maissa olevat sivukonttorit, ja kaikkia direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan määritelmän mukaisia yksityisiä ja julkisia yrityksiä, joilla on toimilupa muissa A alueen maissa niiden sivukonttorit mukaan lukien;

- "B alueen luottolaitoksilla" kaikkia direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan määritelmän mukaisia yksityisiä ja julkisia A alueen ulkopuolella toimiluvan saaneita yrityksiä mukaan lukien niiden yhteisössä olevat sivukonttorit;

- "muulla kuin pankkialalla" kaikkia muita lainanottajia kuin neljännessä ja viidennessä luetelmakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, keskushallintoa ja keskuspankkeja, aluehallintoa ja kunnallisia viranomaisia, Euroopan yhteisöjä, Euroopan investointipankkia ja seitsemännessä luetelmakohdassa määriteltyjä monenkeskisiä kehityspankkeja;

- "monenkeskisillä kehityspankeilla" Kansainvälistä "jälleenrakennuspankkia," Kansainvälistä rahoitusyhtiötä, Latinalaisen Amerikan Kehityspankkia, Aasian Kehityspankkia, Afrikan kehityspankkia, Euroopan neuvoston asutusrahastoa ("Council of Europe Resettlement Fund"), Pohjoismaiden Investointipankkia ja Karibian alueen kehityspankkia ("Caribbean Development Bank");

- "korkean riskin", "keskimääräisen riskin", "keskimääräisen/alhaisen riskin" ja "alhaisen riskin" sisältävillä taseen ulkopuolisilla erillä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ja liitteessä I lueteltuja eriä.

2. Jäljempänä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sisällyttää aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten käsitteeseen muutoin kuin kaupallisesti toimivia hallinnollisia viranomaisia tai laitoksia, jotka ovat vastuussa aluehallinnolle tai paikallishallinnon viranomaisille, sekä sellaisia keskus- tai aluehallinnon, kunnallisten viranomaisten tai viranomaisten omistamia muita kuin kaupallisia yrityksiä, jotka toimivaltaisten viranomaisten käsityksen mukaan hoitavat samoja tehtäviä kuin alueelliset ja paikalliset viranomaiset.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Jäljempänä 2-7 kohdassa tarkoitettu vakavaraisuussuhde ilmaisee 4 artiklan mukaisten omien varojen sekä taseen varojen ja taseen ulkopuolisten erien 5 artiklan mukaisesti riskipainotetun kokonaismäärän välisen suhteen.

2. Luottolaitosten, jotka eivät ole direktiivin 83/349/ETY määritelmän mukaisia emoyrityksiä eivätkä sellaisten yritysten tytäryhtiöitä, vakavaraisuussuhde lasketaan kunkin osalta erikseen.

3. Sellaisten luottolaitosten, jotka ovat emoyrityksiä, vakavaraisuussuhde lasketaan konsolidoinnin perusteelta tässä direktiivissä ja direktiiveissä 83/350/ETY ja 86/635/ETY (9) määriteltyjen menetelmien mukaisesti.

4. Emoyrityksenä olevan luottolaitoksen toimiluvan myöntämisestä ja sen toiminnan valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaatia, että kyseessä olevalle emoyritykselle ja sen tytäryhtiölle, jolle kyseessä oleva viranomainen myöntää toimiluvan ja joka on sen valvonnan alainen, lasketaan osittain konsolidoitu tai konsolidoimaton suhdeluku. Jos pääoman tyydyttävää kohdentumista pankkiryhmän sisällä ei näin seurata, on toteutettava muut toimenpiteet tämän päämäärän saavuttamiseksi.

5. Milloin emoyrityksen tytäryhtiö on saanut toimiluvan ja sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, toimiluvan myöntäneiden toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava osittain konsolidoidun tai konsolidoimattoman vakavaraisuussuhdeluvun laskemista.

6. Sen estämättä, mitä 5 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset, jotka myöntävät toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan emoyrityksen tytäryhtiölle toimiluvan, voivat kahdenvälisellä sopimuksella siirtää vakavaraisuuden valvontavelvollisuutensa emoyritykselle toimiluvan myöntäneille ja sen toimintaa valvoville toimivaltaisille viranomaisille siten, että vastuu tytäryhtiön valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti on niillä. Tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä on ilmoitettava komissiolle. Se toimittaa tiedot edelleen muille viranomaisille ja pankkialan neuvoa-antavalle komitealle.

7. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava, että vakavaraisuussuhdeluvut lasketaan vähintään kahdesti vuodessa, joko niin, että suhdeluvun laskee luottolaitos itse ja toimittaa tulokset ja mahdollisesti tarvittavat täydentävät tiedot toimivaltaisille viranomaisille tai, että suhdeluvun laskee toimivaltainen viranomainen luottolaitosten toimittamien tietojen perusteella, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2-6 kohdan säännösten soveltamista luottolaitoksien osalta.

8. Varat ja taseen ulkopuoliset erät arvostetaan direktiivin 86/635/ETY mukaisesti. Kunnes säännökset pannaan kansallisesti täytäntöön erien arvostus on jäsenvaltioiden harkittavissa.

4 artikla

Osoittaja: omat varat

Direktiivin 89/299/ETY (10) määritelmän mukaiset omat varat muodostavat vakavaraisuussuhteen osoittajan.

5 artikla

Nimittäjä: riskipainotetut varat ja taseen ulkopuoliset erät

1. Varojen erille annetaan prosenttipainotuksina ilmaistavat luottoriskiasteet 6 ja 7 artiklan mukaisesti ja poikkeuksellisesti 8 ja 11 artiklan mukaisesti. Sen jälkeen varojen kunkin erän tasearvo kerrotaan asianmukaisella painotuksella, jolloin saadaan sen riskipainotettu arvo.

2. Liitteessä I lueteltuihin taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä kaksivaiheista laskentaa.

3. Jäljempänä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen korko- ja valuuttakursseihin liittyvien taseen ulkopuolisten erien osalta lasketaan mahdolliset kustannukset sopimusten korvaamisesta vastapuolen laiminlyönnin johdosta jommallakummalla liitteessä II esitetyllä menetelmällä. Kyseessä olevat kustannukset kerrotaan 6 artiklan 1 kohdan asianomaisilla vastapuolen mukaisilla painotuksilla, paitsi että siinä säädetyt 100 prosentin painotukset korvataan 50 prosentin painotuksilla riskipainotettujen arvojen aikaansaamiseksi.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa mainittujen varojen ja taseen ulkopuolisten erien riskipainotettujen arvojen kokonaissumma on vakavaraisuussuhteen nimittäjä.

6 artikla

Riskipainotukset

1. Seuraavia painotuksia sovelletaan varojen eri ryhmiin, vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä sopivina pitämiään suurempia painotuksia:

a) Nollapainotus

1) rahat ja vastaavat erät;

2) varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen keskushallinnolta ja keskuspankeilta;

3) varojen erät, jotka ovat saamisia Euroopan yhteisöiltä;

4) varojen erät, jotka ovat A alueen keskushallintojen ja keskuspankkien nimenomaisesti takaamia;

5) varojen erät, jotka ovat lainanottajien kansallisen valuutan määräisiä ja kansallisella valuutalla rahoitettuja saamisia B alueen keskushallinnoilta ja keskuspankeilta;

6) varojen erät, jotka ovat B alueen keskushallintojen ja keskuspankkien nimenomaisesti takaamia saamisia, jotka ovat takaajalle ja lainanottajalle yhteisen kansallisen valuutan määräisiä ja siinä valuutassa rahoitettuja;

7) varojen erät, joiden toimivaltaisen viranomisen hyväksymänä vakuutena on A alueen keskushallinnon tai keskuspankin tai Euroopan yhteisöjen liikkeeseen laskemia arvopapereita tai käteistalletuksia lainanantajalaitoksessa tai sijoitustodistuksia tai vastaavanlaisia sijoitusvälineitä, jotka tämä on laskenut liikkeeseen ja jotka on talletettu tämän huostaan;

b) 20 prosentin painotus

1) varojen erät, jotka ovat saamisia Euroopan investointipankilta (EIB);

2) varojen erät, jotka ovat saamisia monenkeskisiltä kehityspankeilta;

3) varojen erät, jotka ovat Euroopan investointipankin (EIB) nimenomaisesti takaamia saamisia;

4) varojen erät, jotka ovat monenkeskisten kehityspankkien nimenomaisesti takaamia saamisia;

5) varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta, jos ei 7 artiklasta muuta johdu;

6) varojen erät, jotka ovat A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisten nimenomaisesti takaamia saamisia, jos ei 7 artiklasta muuta johdu;

7) varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen luottolaitoksilta, mutta eivät kuulu näiden laitosten direktiivin 89/299/ETY mukaisiin omiin varoihin;

8) varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen luottolaitoksilta ja joiden erääntymisaika on enintään vuosi, lukuun ottamatta näiden laitosten liikkeeseen laskemia arvopapereita, jotka luetaan niiden omiin varoihin kuuluviksi;

9) varojen erät, jotka ovat A alueen luottolaitosten nimenomaisesti takaamia;

10) varojen erät, jotka ovat saamisia, joilla on korkeintaan vuoden erääntymisaika ja jotka ovat B alueen luottolaitosten nimenomaisesti takaamia;

11) varojen erät, joiden toimivaltaisen viranomaisen hyväksymänä vakuutena on Euroopan investointipankin (EIB) tai monenkeskisten kehityspankkien liikkeelle laskemia arvopapereita;

12) maksujenvälityksessä olevat käteiserät;

c) 50 prosentin painotus

1) lainat, joiden toimivaltaisen viranomaisen hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnitys asuinkiinteistöön, jossa lainanottaja asuu nyt tai vastaisuudessa tai jonka tämä on antanut tai antaa vuokralle;

2) ennakkomaksut ja siirtosaamiset; nämä varat painotetaan vastapuolella olevaa erää vastaavalla tavalla jos luottolaitos kykenee sen määrittämään direktiivin 86/635/ETY mukaisesti. Jos se ei kykene määrittämään vastapuolen erää, käytetään kiinteää 50 prosentin painotusta;

d) 100 prosentin painotus

1) varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen keskushallinnoilta ja keskuspankeilta, paitsi jos ne ovat lainanottajan kansallisen valuutan määräisiä ja siinä valuutassa rahoitettuja;

2) varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta;

3) varojen erät, jotka ovat saamisia B alueen luottolaitoksilta ja joiden erääntymisaika on pidempi kuin vuosi;

4) varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen ja B alueen muulta alalta kuin pankkialalta;

5) aineelliset hyödykkeet direktiivin 86/635/ETY 4 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

6) sijoitukset muiden luottolaitosten osakkeisiin, osuuksiin ja muihin omien varojen osiin, joita ei ole vähennetty lainanantajalaitosten omista varoista;

7) kaikki muut varat omista varoista vähennettyjä eriä lukuun ottamatta.

2. Muihin kuin 3 kohdassa tarkoitettuihin taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan seuraavaa käsittelytapaa. Ne ryhmitellään ensin liitteen I mukaisiin riskiryhmiin. Korkean riskin erät otetaan huomioon täydestä arvostaan, keskimääräisen riskin erät painotetaan 50 prosentin painokertoimella ja keskimääräisen/alhaisen riskin erät 20 prosentin painokertoimella kun taas alhaisen riskin erien arvo määrätään nollaksi. Toisessa vaiheessa taseen ulkopuolisten erien edellä kuvatun mukaisesti painotetut arvot kerrotaan asianomaisten vastapuolen erien kertoimilla 1 kohdan ja 7 artiklassa varojen erille säädetyn käsittelytavan mukaisesti. Varojen myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset painotetaan kauppaa vastapuolella koskevien erien sijasta kyseisten varojen mukaan.

3. Liitteessä II esitettyjä menetelmiä sovelletaan liitteessä III lueteltuihin korko- ja valuuttakurssiriskeihin.

4. Kun taseen ulkopuolisiin eriin liittyy nimenomaiset takaukset, ne painotetaan niin kuin ne olisi annettu takaajan eikä vastapuolen puolesta. Kun taseen ulkopuolisista liiketoimista aiheutuvalle mahdolliselle riskille on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä täysimääräinen ja täydellinen vakuus jossakin 1 kohdan a alakohdan 7 alakohdan tai b alakohdan 11 alakohdan mukaisessa varoja vastaavassa muodossa, sovelletaan nollapainotusta tai 20 prosentin painotusta kyseessä olevasta vakuudesta riippuen.

5. Jos varoihin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovelletaan alhaisempaa painotusta sen vuoksi, että niille on nimenomaiset takaukset tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät vakuudet, alhaisempaa painotusta sovelletaan ainoastaan siihen osaan, josta takaus on annettu tai jonka vakuus täysin kattaa.

7 artikla

1. Edellä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevien vaatimusten estämättä jäsenvaltiot voivat vahvistaa nollapainotuksen omilta aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisilta oleville saamisille, jos näiden ja maan keskushallinnolta olevien saamisten kesken ei ole riskien suhteen eroa aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten veronkanto-oikeuden ja erityisten aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta vähentävien rakenteellisten järjestelyjen vuoksi. Näiden arviointiperusteiden mukaisesti määrättyä nollapainotusta sovelletaan kyseisiltä aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisilta oleviin saamisiin ja niiden puolesta annettuihin taseen ulkopuolisiin eriin, sekä saamisiin ulkopuolisilta ja ulkopuolisten puolesta annettuihin taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat kyseessä olevien aluehallinnon ja paikallishallinnon viranomaisten takaamia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, pitävätkö ne nollapainotusta perusteltuna ottaen huomioon 1 kohdassa säädetyt arviointiperusteet. Komissio antaa tästä tiedon edelleen. Muut jäsenvaltiot voivat tarjota niiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa oleville luottolaitoksille mahdollisuuden soveltaa nollapainotusta silloin, kun ne avustavat kyseessä olevia aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisia liiketoiminnassa tai kun niillä on jälkimmäisten takaamia saatavia.

8 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 20 prosentin painotusta sellaisiin varojen eriin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä vakuutena on A alueen aluehallinnon tai paikallishallinnon viranomaisten liikkeeseen laskemia arvopapereita tai talletus muissa A alueen luottolaitoksissa kuin lainanantajalaitoksessa tai näiden luottolaitosten liikkeeseen laskemia sijoitustodistuksia taikka niihin verrattavia sijoitusvälineitä.

2. Jäsenvaltiot saavat soveltaa 10 prosentin painotusta saamisiin luottolaitoksilta, jotka ovat erikoistuneet kotivaltioidensa pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin, ja ovat toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa, silloin kun kyseisille varojen erille on täysimääräinen ja täydellinen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä ja riittävänä pitämä 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen varojen erien yhdistelmän muodossa oleva vakuus.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdolliset 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi annetut säännökset ja niiden antamisen perusteet. Komissio toimittaa kyseessä olevat tiedot jäsenvaltioille. Komissio tutkii määräajoin mainittujen säännösten soveltamisen vaikutukset sen varmistamiseksi, että ne eivät johda kilpailun vääristymiseen. Kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta komissio toimittaa neuvostolle kertomuksen tarvittaessa komission aiheellisiksi katsomine ehdotuksineen.

9 artikla

1. Tähän direktiiviin tehtävät tekniset mukautukset seuraavien seikkojen osalta annetaan 2 kohdan menettelyä noudattaen:

- jäljempänä 10 artiklan mukaisen vähimmäissuhteen tai 6 artiklassa säädettyjen painotusten väliaikainen alentaminen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi;

- A alueen määritelmä 2 artiklassa;

- "monenkeskisten kehityspankkien" määritelmä 2 artiklassa;

- edellä 6 artiklassa lueteltujen varojen määritelmien muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;

- taseen ulkopuolisien erien luettelot ja luokittelu liitteissä I ja III ja niiden käsittelytapa 5, 6 ja 7 artiklan sekä liitteen II mukaisessa vakavaraisuussuhteen laskemisessa;

- määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhteisössä yhdenmukaisesti;

- määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen ottamiseksi huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa;

- sanaston ja määritelmien muotoiluun yhdenmukaistaminen luottolaitoksia ja niihin liittyviä asioita koskevien myöhempien lakien kanssa.

2. Komissiota avustaa komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta. Komiteassa jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaisia.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ratkaise asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

10 artikla

1. Luottolaitoksia on 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen vaadittava pitämään 3 artiklassa määritelty vakavaraisuussuhde vähintään kahdeksan prosentin tasolla.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa määrätä vähimmäissuhteen suuremmaksi.

3. Jos suhde muodostuu pienemmäksi kuin kahdeksan prosenttia, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kyseinen luottolaitos ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin saattaakseen suhdeluvun sovitun vähimmäistason mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

11 artikla

1. Luottolaitoksen, jonka vähimmäissuhde ei ole 10 artiklan 1 kohdan mukaisella kahdeksan prosentin tasolla 12 artiklan 1 kohdassa säädettyyn päivämäärään mennessä, on pyrittävä asteittain saavuttamaan tämä taso. Se ei saa antaa vakavaraisuussuhdelukunsa pienentyä jo ennen tavoitteen saavuttamista saavutetusta tasosta. Vaihtelun on oltava väliaikaista ja toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava vaihtelun perusteet.

2. Jäsenvaltiot saavat vahvistaa korkeintaan viideksi 10 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivää seuraavaksi vuodeksi 10 prosentin painotuksen arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (11), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/220/ETY (12), 22 artiklan 4 kohdan mukaisille arvopapereille, ja pysyttää sen luottolaitoksia varten voimassa, jos ne pitävät sitä välttämättömänä vakavien häiriöiden välttämiseksi markkinoidensa toiminnassa. Tällaiset poikkeukset on ilmoitettava komissiolle.

3. Mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta Kreikan maatalouspankkiin ("Agricultural Bank of Greece") enintään seitsemän vuoden aikana 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen. Sen on kuitenkin pyrittävä saavuttamaan 10 artiklan 1 kohdassa määrätty taso vaiheittain 1 kohdassa kuvatulla tavalla.

4. Poiketen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetystä Saksa, Tanska ja Kreikka voivat 1 päivään tammikuuta 1996 asti soveltaa 50 prosentin painotusta varoihin, joille on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä täysimääräinen kiinnitysvakuus näiden kolmen jäsenvaltion alueella sijaitseviin valmiisiin asuinkiinteistöihin, toimistoihin tai monitoimiliiketiloihin edellyttäen, että lainattava summa lakiin tai asetukseen perustuvien tarkkojen arviointiperusteiden mukaisesti laskettuna ei ole enempää kuin 60 prosenttia kyseessä olevan omaisuuden arvosta.

5. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 50 prosentin painotusta omaisuuden leasingvuokrausta koskeviin sopimuksiin, jotka on tehty 10 vuoden aikana 12 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä lukien, ja jotka koskevat liikekäyttöön tulevaa omaisuutta maassa, jossa pääkonttori on, sekä joihin sovellettavien säännösten mukaan leasing-toiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun omaisuuteen kunnes leasing-vuokraaja käyttää osto-oikeuttaan.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1991.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle.

13 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 1989.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. BÉRÉGOVOY

(1) EYVL N:o C 135, 25.5.1988, s. 2

(2) EYVL N:o C 96, 17.4.1984, s. 86 ja

EYVL N:o C 304, 4.12.1984

(3) EYVL N:o C 337, 31.12.1988, s. 8

(4) EYVL N:o L 322, 17.12.1977, s. 30

(5) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1

(6) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

(7) EYVL N:o L 193, 18.7.1983, s. 18

(8) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(9) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

(10) EYVL N:o L 124, 5.5.1989, s. 16

(11) EYVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3

(12) EYVL N:o L 100, 19.4.1988, s. 31

LIITE I

TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN LUOKITUS

Korkea riski

- luoton korvaavat takaukset

- tunnusteet

- siirrot vekseleissä, joissa ei ole toisen luottolaitoksen nimeä

- liiketoimet takaisinostovelvollisuuksin

- peruuttamattomat luoton korvaavat valmiusmaksusitoumukset

- direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset varojen myynti- ja takaisinostosopimukset, jos näitä sopimuksia käsitellään taseen ulkopuolisina erinä ennen direktiivin 86/635/ETY soveltamista

- termiiniostosopimuksilla ostetut varat

- talletuksentekosopimukset ("forward forward deposits")

- osittain maksettujen osakkeiden ja arvopapereiden maksamaton osa

- muut korkean riskin erät

Keskimääräinen riski

- myönnetyt ja annetut remburssit (ks. myös keskimääräinen/alhainen riski)

- takuusitoumukset ja korvausvastuut (mukaan lukien tarjous- ja suoritustakuut, tullin- ja veronmaksusitoumukset) ja takaukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia

- direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiset varojen myynti- ja takaisinostosopimukset

- peruuttamattomat valmiusmaksusitoumukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia

- käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen erääntymisaika on pidempi kuin yksi vuosi

- velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyt (NIF) ja jatkuvat luoton merkintäjärjestelyt (RUF)

- muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen riski

Keskimääräinen/alhainen riski

- remburssit, joissa lähetys on vakuutena, ja muut toteutuessaan itsestään kuittaantuvat liiketapahtumat

- muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen/alhainen riski

Alhainen riski

- käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takauksen antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen erääntymisaika on yksi vuosi tai sitä lyhyempi taikka jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa

- muut erät, joihin liittyy alhainen riski

Jäsenvaltiot sitoutuvat toimittamaan komissiolle tiedon heti kun ne ovat sopineet uuden taseen ulkopuolisen erän sisällyttämisestä jonkin riskiluokan viimeiseen luetelmakohtaan. Sellaiset erät luokitellaan täsmällisesti yhteisön tasolla heti kun 9 artiklan mukainen menettely on suoritettu.

LIITE II

KORKO- JA VALUUTTAKURSSISIDONNAISTEN TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN KÄSITTELY

Valvontaviranomaisten suostumuksella luottolaitokset voivat valita yhden allaolevista menetelmistä liitteessä III lueteltuihin toimiin liittyvien riskien mittaamiseksi. Tähän eivät kuulu korko- ja valuuttakurssisopimukset, joilla käydään kauppaa virallisesti hyväksytyissä pörsseissä, jossa niillä on päivittäiset katevaatimukset, eivätkä sellaiset valuuttakurssisopimukset, joiden alkuperäinen erääntymisaika on enintään 14 päivää tai sitä vähemmän.

Kun luottolaitoksen ja sen vastapuolen välillä on erillinen kansallisten valvontaviranomaisten hyväksymä kahdenkeskinen uudistamissopimus, jonka nojalla osapuolten velvollisuus toimittaa toisilleen tiettynä päivänä maksuja yhteisellä valuutalla yhdistetään automaattisesti muihin samanlaisiin samana päivänä erääntyviin velvoitteisiin, painotetaan kyseessä olevien bruttosummien sijasta yhdistämisen tuloksena saatua nettosummaa.

Menetelmä 1: Markkina-arvopohjainen lähestymistapa

Vaihe a: Arvostamalla sopimukset käypään markkina-arvoon saadaan kaikkien niiden sopimusten jälleenhankintakustannus, joilla on positiivinen markkina-arvo.

Vaihe b: Mahdollinen tuleva luottoriski saadaan (1) kertomalla luottolaitoksen pääkirjanpidon nimelliset pääomamäärät tai arvot seuraavilla prosenteilla:

>TAULUKON PAIKKA>

Vaihe c: Käyvän jälleenhankintakustannuksen ja mahdollisen tulevan luottoriskin summa kerrotaan asianomaisten vastapuolten mukaisilla 6 artiklan riskipainotuksilla.

Menetelmä 2: Alkuperäisen riskin lähestymistapa

Vaihe a: Kunkin välineen pääoman nimellismäärä kerrotaan alla olevilla prosenteilla:

>TAULUKON PAIKKA>

Vaihe b: Täten saatu alkuperäinen riski kerrotaan asianomaisten vastapuolen erien mukaisilla 6 artiklan riskipainotuksilla.

(1) Lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää, tällöin lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus.

LIITE III

KORKO- JA VALUUTTAKURSSISIDONNAISTEN TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN LAJIT

Korkosopimukset

- yhden valuutan käsittävät koronvaihtosopimukset

- viitekoron vaihtosopimukset (basis swap)

- korkotermiinit

- korkofutuurit

- optiot

- muut niihin verrattavat sopimukset

Valuuttakurssisopimukset

- valuuttojen väliset koronvaihtosopimukset

- valuuttatermiinisopimukset

- valuuttafutuurit

- ostetut valuuttaoptiot

- muut niihin verrattavat sopimukset